Lue keskustelun säännöt.
17-vuotiaan poikani tyttöystävä paljastui koulukiusaajaksi. Työkaverini kertoi, että tyttö oli kiusannut
09.11.2017 |
pahasti hänen tyttöään yläkoulun ajan. Kiusaaminen ollut henkistä eli olivat joukolla haukkuneet okesttavaksi nössöksi ja läskiksi ja yökkäilleet aina kun tyttö oli kulkenut ohi. Lisäksi muutenkin syrjineet ja eristäneet tyttöä, joka kärsii edelleen kiusaamisen vaikutuksista, Tuo tyttö on hyvästä perheestä, vanhemmat opettajia ja on saanut stipendejä, joten tuli aikamoisena yllätyksenä tuo kiusaaminen. Kannattaako kertoa pojalleni ja yrittää vaikuttaa asiaan jotenkin vai mitä kannattaisi tehdä? Olen tavannut muutaman kerran tyttöä ja vaikuttanut ihan mukavalta,
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.
Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.
Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.
Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?
Näen ja ratkon työssäni näitä. Hyvin harvoin on ihan puhtaasti yksipuolista kiusaamista niin, ettei toisessa jokin käytösasia sitä provosoisi. Sallittua se ei tietenkään ole, ja siihen puututaan aina. Mutta monella oppilaalla ja varsinkin vanhemmalla on tapana uhriutua ja ei nähdä omassa tai lapsen toiminnassa mitään vikaa.
Silti monesti kiusatussa oppilaassa on jotain käytöspiirteitä mitkä ylläpitävät sitä ettei hän ole toivottua seuraa. EI AINA tietenkään. Mutta usein. Esim. oppilas tulkitsee joka asian henkilökohtaisena loukkauksena ja siten kiusaamisena, vaikka kyseessä olisi ollut vahinko tai puhdas sattuma, että juuri häntä nyt satuttiin ohittamaan ruokajonossa. Yhtä hyvin ketä tahansa muuta oltaisiin ohiteltu, nyt vain sattui olemaan tämä uhriutuva siinä.
Tai oppilas saa vaikka jalkapallopelissä toisen kyynärpäästä osuman kun kaikki ryysivät pallon perään, kyynärpäällä tökkäävä ei edes näe taakseen keneen se osui. Opettaja ja avustajat näkevät tilanteen ja siinä ei ollut mitään tahallista. Useimmat oppilaat pystyisivät ohittamaan sen, osa jää märehtimään ja ulisemaan siitä koko päiväksi, hautovat kostoa ja saavat vanhemmat vouhkaamaan, että lasta hakataan ja kiusataan.
Joku on suuri koulukiusaamisen uhri etenkin vanhempiensa mielestä kun häntä syrjitään sekä ryhmätöissä että välitunneilla. Ei haluta mukaan ryhmään ja hänen pari ei haluaisi kukaan olla. Niin, koska se sinun kullanmurusi saa riidan aikaan aivan kaikesta, syyttelee muita tai vaikka joka kerta fuskaa, ei kestä häviötä tai pettymyksiä ja mököttää sitten pilaten kaikkien leikit tai ryhmätyön. Jotkut lapset myös oikein vahtaavat epäkohtia, joista voivat sitten kannella.
Siten. Lapset eivät ole mitään yliolentoja, jotka pystyvät ja jaksavat kerta toisensa perään painaa villaisella luokkakaverin käytöksen tai toiminnan. Väkisin siinä alkaa jäädä ulkopuolelle kun muut oppivat, että tuon kanssa kun on tekemisissä, joutuu itsekin aina vaikeuksiin. Niinhän aikuisetkin toimivat, välttävät epämieluisaa seuraa jos se vain on mitenkään mahdollista.
Minä olen tuo joka kysyin perusteita väitteellesi. Uskon täysin että mainitsemiasi tapauksia on paljon, "kiusattu" on itsekin hankala. Mutta kun tuo ei mielestäni nyt ole mitään kiusaamista jos hankalaa oppilasta/lasta/ihmistä yleensä ei oteta joukkoon mukaan tai hänen kanssaan ei haluta olla tekemisissä. Ne ovat kahnauksia ja riitoja jotka kaipaa selvittelyä. Ja ihan varmasti on joukossa niitä jotka vääntää asian kuin asian kiusaamiseksi vaikka se ei sitä olisikaan. Mutta minä tarkoitin ihan oikeaa kiusaamista johon kiusattu ei ole millään tavalla syyllinen. Vaikka vastasit tavallaan ihan asiallisesti niin jotenkin sain kuvan että et usko oikeaa aiheetonta kiusaamista paljonkaan olevan. Kyllä sitä on, ihan varmasti. Kiusatut eivät vain useinkaan puhu siitä koska se on "noloa" ja saattaa vain pahentaa tilannetta. Puhun täysin omasta kokemuksesta ja muutamasta muusta todella kamalasta kiusaamistapauksesta lähipiirissä joihin kiusattu ei pienimmässäkään määrin ollut itse syyllinen. Riittää kun on ujo, hiljainen ja arka; mainio kohde kiusaajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat.
Näin sanoo vain kiusaaja, jolla on joko etäisesti huono omatunto (epätodennäköisempää) tai hätäinen tarve vähätellä tekojaan eli pestä käsiään harjoittamastaan sadismista (todennäköisempää). :) Joten haistapa likaista v*ttuasi, muru. <3 Sinä olet se todellinen heikkolahjainen luuseri, nyt, eilen ja aina; älä koskaan unohda sitä. Tulet kuolemaan ja menettämään kaikki valheesi ja kulissisi, makaat vielä avuttomana märissä vaipoissasi yhtä sadististen hoitajien armoilla. Kuolet kunniatta, kasvoitta. Kuolet valheellisena, kuolet pelkurina. Mätänet hiljaa pois, ja ketään ei kiinnosta. Madot jäytävät ruhosi tai liekit paahtavat sen paksuna myrkyllisenä savuna taivaan tuuliin. Et merkitse yhtään mitään tällä pallolla. Elit surkean elämän täynnä itsepetosta, pokkurointia, p*rseen nuolentaa, esittämistä, av-palstalla sadismisi puolustelua ja tietysti fiksumpiesi simputusta. Vain koska olit älyllisesti rajoittunut, katkera, kateellinen, pelokas, itsellesi epärehellinen ja läpeensä kompleksinen pikku ihmis-parka, joka ei koskaan todella saavuttanut mitään merkittävää ymmärrystä elämässään: Teit kaiken niin kuin muutkin lampaat, kuten yhteiskunta sinulle saneli. Heikko ja säälittävä feikki, niin kuin kiusaajat tuppaavat olemaan. Ette muuta osaa kuin mölytä, matkia ja apinoida, te kuvottavat ali-ihmiset. Hyi helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vosu on kiusaaja, todennäköisyydet sille, että on myöt L*tka nousevat huimasti. Yleensä nuo ovat tietyn tyyppisiä ihmisiä, tunneäly ei päätä paina ja monet yksinkertaisia muutenkin. Monet näistä jatkavat samaa touhua myöhemminkin työpaikoilla. Kyvykkäimmät etenevät johtoasemiinkin.
Ottamatta alkuperäiseen aiheeseen kantaa, uskomatonta että aikuinen(?) ihminen viitsii puhua toisesta ihmisestä tuolla tavalla. Etenkin kun nyt on kyse nuoresta tytöstä. Kielenkäyttö kertoo ihmisen sivistystasosta kaiken olennaisen. Yleensä ala-arvoisimmat jutut kuulee niiltä ihmisiltä, jotka itseään kuvaillessaan sanovat olevansa "suorapuheisia ja räväköitä".
Samaa mieltä. Tässäkin keskustelussa nimitetty tyttöä paitsi vosuksi myös mm. pikku-Hitleriksi ja ihmishirviöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vosu on kiusaaja, todennäköisyydet sille, että on myöt L*tka nousevat huimasti. Yleensä nuo ovat tietyn tyyppisiä ihmisiä, tunneäly ei päätä paina ja monet yksinkertaisia muutenkin. Monet näistä jatkavat samaa touhua myöhemminkin työpaikoilla. Kyvykkäimmät etenevät johtoasemiinkin.
Ottamatta alkuperäiseen aiheeseen kantaa, uskomatonta että aikuinen(?) ihminen viitsii puhua toisesta ihmisestä tuolla tavalla. Etenkin kun nyt on kyse nuoresta tytöstä. Kielenkäyttö kertoo ihmisen sivistystasosta kaiken olennaisen. Yleensä ala-arvoisimmat jutut kuulee niiltä ihmisiltä, jotka itseään kuvaillessaan sanovat olevansa "suorapuheisia ja räväköitä".
Samaa mieltä. Tässäkin keskustelussa nimitetty tyttöä paitsi vosuksi myös mm. pikku-Hitleriksi ja ihmishirviöksi.
Moi kiusaajat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.
Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.
Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.
Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?
En kirjoittanut tuota, mutta niin paljon kiusaamisia selvittäneenä voin sanoa, että 80% tapauksista on todellakin hyvin epäselviä, vaikka ensin tilanne tuodaankin törkeänä kiusaamisena vanhempien ja lapsen puolelta. Vain pieni osa on niitä selkeitä tapauksia, lopuissa asia on todellakin monimutkainen ja KUMMASSAKIN osapuolessa on vikaa.
Olisiko aika hankkia uusi työpaikka, koska et osaa erottaa normaaleja kiistatilanteita kiusaamisesta? Ei ihme, että kiusaamista on niin paljon eivätkä kiusatut saa apua, jos puuttujana on noin ammattitaidoton ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavan kerran kun pimu paukahtaa teille, räkäise sitä naamaan.
Varmaan tyttis naureskelee ap:lle jos ap ei ole hoikka, kaunis ja rikas.
Tytön asenne tuskin muuttuu.
Tässä taas näkee, että akateemiset vanhemmat voivat epäonnistua kasvatuksessa täysin.
Luulen myös, että tyttö on oppinut käytöksensä kotoa. Ainakin eräs tuttavaopettava vähätteli oppilaitaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.
Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.
Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.
Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?
En kirjoittanut tuota, mutta niin paljon kiusaamisia selvittäneenä voin sanoa, että 80% tapauksista on todellakin hyvin epäselviä, vaikka ensin tilanne tuodaankin törkeänä kiusaamisena vanhempien ja lapsen puolelta. Vain pieni osa on niitä selkeitä tapauksia, lopuissa asia on todellakin monimutkainen ja KUMMASSAKIN osapuolessa on vikaa.
Olisiko aika hankkia uusi työpaikka, koska et osaa erottaa normaaleja kiistatilanteita kiusaamisesta? Ei ihme, että kiusaamista on niin paljon eivätkä kiusatut saa apua, jos puuttujana on noin ammattitaidoton ihminen.
Kyllä se vika on enemmän kiusaajassa kun kyse on kiusaamisesta. Huom! Enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yleensä on jotain vikaa päässä jos tuon ikäisenä käyttäytyy noin. Itsellä eräs persoonallisuushäiriö mm.
Koska tyttö on poikasi seurustelukumppani, sinulla on hyvä yhteys tyttöön. Koita "anoppina" yrittää saada selville onko tytöllä jotain ongelmia kotona vai mikä tätä tyttöä vaivaa. Asiasta kannattaa keskustella maltillisesti, eikä missään nimessä kertoa seläntakan tästä tytöstä pojallesi. Kutsu tyttö vaikka teille syömään ja keskustelkaa kaikki yhdessä asiasta ruuan äärellä. Kyllä se asia lopulta selviää. Se tyttö tarvitsee apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille työkaverisi nimi ja kysy, että tunteeko työkaverin tytärtä?
Ei tarvii hyysätä vaan pitää puhua suoraan. Tyttö on kova ja tietää mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas kiusattujen mammat kehottaa kiusaamaan. Sillä erolla, että te olette aikuisia ja ette silti osaa antaa asioiden olla. Pakko päästä kostamaan ja sivaltamaan. Miten olette kiusaajia parempia?
Mun mielestä tässä on oiva tilaisuus opettaa nuorelle naiselle, että "what goes around, comes around"
Kyllä mä ottaisin asian puheeksi. Ensin selvittäisin työkaverilta suht tarkasti mistä oli kyse, miten siihen puututtiin jne. Sen jälkeen puhuisin tuon tyttöystävän kanssa. Laittaisin kohtaamaan tekonsa. Se miten tyttö asian ottaisi vastaan, määrittäisi tosi selkeästi sitä, miten suhtautuisin häneen jatkossa. Jos oikeasti katuisi ja olisi korjannut/valmis aidosti korjaamaan tilanteen, niin asiasta ei puhuttaisi enää koskaan.
Jos taas ei, niin sitten tilanne olisikin vähän erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään psykologi, mutta oma näkemykseni on se että yläasteikäisenä kiusaamista harrastava hyvin suurella todennäköisyydellä tulee olemaan häikäilemätön ja toisia alistava persoona myös aikuisena. Yläasteikään mennessä pitäisi olla kehittynyt jo hyvä empatiakyky (jos tälle ihmiselle sellaista koskaan on kehittyäkseen) ja siihen ikään mennessä on myöskin ihan jo koulumaailmassa korostettu niin moneen otteeseen, kuinka vakavaa ja väärin kiusaaminen on, että kyllä asian pitäisi olla jo mennyt perille. Ei kiusaaminen voi mennä myöskään vain "vaikeiden aikojen tai nuoruuden hölmöyden" piikkiin. Kaikki nimittäin elävät sellaista vaihetta joskus, mutta eivät pura sitä silti toisiin.
Te olette kohtuuttomia. Kyse on lapsista, alaikäisistä penskoista. Ne on vajaita toiminnaltaan ja tekevät asioita, joita ei pitäisi. On aika älytöntä vetää niistä tilille aikuisena. Ja kyllä, on mahdollista, että kiusaaja on psyko aikuisenakin. Ihan yhtä mahdollista on, että kiusaaja on fiksu ja empaattinen ihminen aikuisena.
Mutta se on kohtuullista, että kiusattu kärsii kenties koko elämänsä siitä, että toiset oli vähän penskoja teineinä? Mutta todelliset uhrit on tietty nämä kiusaajat, joita ei saisi koskaan tekosistaan muistuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.
Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.
Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.
Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?
En kirjoittanut tuota, mutta niin paljon kiusaamisia selvittäneenä voin sanoa, että 80% tapauksista on todellakin hyvin epäselviä, vaikka ensin tilanne tuodaankin törkeänä kiusaamisena vanhempien ja lapsen puolelta. Vain pieni osa on niitä selkeitä tapauksia, lopuissa asia on todellakin monimutkainen ja KUMMASSAKIN osapuolessa on vikaa.
Olisiko aika hankkia uusi työpaikka, koska et osaa erottaa normaaleja kiistatilanteita kiusaamisesta? Ei ihme, että kiusaamista on niin paljon eivätkä kiusatut saa apua, jos puuttujana on noin ammattitaidoton ihminen.
Niin. Ohjeistus on, että jos joku kokee jonkun asian olevan kiusaamista - se on sitä. Jos koulussa vaikkapa sanotaan, ettei tuo ole mitään kiusaamista, vaan normaali kiistelyä, niin arvatkaapa kuinka nopeasti Iltalehden toimittaja on tekemässä koulusta juttua. Tämä on se ’välien selvittelijöiden’ ongelma. Missään ei ole mitään taulukkoa, josta näyttää, että tämä mitä teidän välillä on ollut, ei ole kiusaamista, vaan kysymys on aina siitä, missä vaiheessa joku kokee jonkun asian koulukiusaamiseksi.
Tavallaan on aika helppoa, jos kiusaaminen on ollut sellaista, mistä on helppo sanoa, että toiseen koskeminen on väärin, toisen tavaroiden vaurioituminen on väärin. Mutta jos on kyse 99% ihmisten mielestä normaali kiistelystä, niin on kohtuutonta sanoa heille, että oman kantansa esittäminen on väärin, koska tämä 1% kokee sen kiusaamisena. Ja silti se voi sille yhdelle prosentille olla oikean kiusaamisen kokemus.
Minä en haluaisi tuollaista sosiopaattilikkaa perheeseni, ajatella jos poika vielä pistäisi hänet paksuksi?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.
Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.
Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.
Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?
En kirjoittanut tuota, mutta niin paljon kiusaamisia selvittäneenä voin sanoa, että 80% tapauksista on todellakin hyvin epäselviä, vaikka ensin tilanne tuodaankin törkeänä kiusaamisena vanhempien ja lapsen puolelta. Vain pieni osa on niitä selkeitä tapauksia, lopuissa asia on todellakin monimutkainen ja KUMMASSAKIN osapuolessa on vikaa.
Olisiko aika hankkia uusi työpaikka, koska et osaa erottaa normaaleja kiistatilanteita kiusaamisesta? Ei ihme, että kiusaamista on niin paljon eivätkä kiusatut saa apua, jos puuttujana on noin ammattitaidoton ihminen.
Niin. Ohjeistus on, että jos joku kokee jonkun asian olevan kiusaamista - se on sitä. Jos koulussa vaikkapa sanotaan, ettei tuo ole mitään kiusaamista, vaan normaali kiistelyä, niin arvatkaapa kuinka nopeasti Iltalehden toimittaja on tekemässä koulusta juttua. Tämä on se ’välien selvittelijöiden’ ongelma. Missään ei ole mitään taulukkoa, josta näyttää, että tämä mitä teidän välillä on ollut, ei ole kiusaamista, vaan kysymys on aina siitä, missä vaiheessa joku kokee jonkun asian koulukiusaamiseksi.
Tavallaan on aika helppoa, jos kiusaaminen on ollut sellaista, mistä on helppo sanoa, että toiseen koskeminen on väärin, toisen tavaroiden vaurioituminen on väärin. Mutta jos on kyse 99% ihmisten mielestä normaali kiistelystä, niin on kohtuutonta sanoa heille, että oman kantansa esittäminen on väärin, koska tämä 1% kokee sen kiusaamisena. Ja silti se voi sille yhdelle prosentille olla oikean kiusaamisen kokemus.
Mutta sinun pitäisi se erottaa. Mutta sinä puhut noista kiistatilanteista tämänkin tapauksen yhteydessä kiusaamisena ja väität täällä sen perusteella, että kiusatussa on yleensä yhtä lailla vikaa kuin kiusaajissa. Vaikka kyse ei siis ole edes ollut varsinaisista kiusaamistapauksista, minkä nyt itsekin myönnät. Kiusaamistapauksissa, kuten ap:n esimerkissä, uhri ei yleensä provosoi muuta kuin vain olemalla olemassa.
Jos kylillä puhutaan tuosta tytöstä tuollaisia nyt jo, niin mietipä miten se vaikuttaa teidän perheen maineeseen? Että poikanne seurustelee "sen hullun kiusaaja-riivatun" kanssa? Että olette samanlaisia kiusaajia koko poppoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas kiusattujen mammat kehottaa kiusaamaan. Sillä erolla, että te olette aikuisia ja ette silti osaa antaa asioiden olla. Pakko päästä kostamaan ja sivaltamaan. Miten olette kiusaajia parempia?
Mun mielestä tässä on oiva tilaisuus opettaa nuorelle naiselle, että "what goes around, comes around"
Kyllä mä ottaisin asian puheeksi. Ensin selvittäisin työkaverilta suht tarkasti mistä oli kyse, miten siihen puututtiin jne. Sen jälkeen puhuisin tuon tyttöystävän kanssa. Laittaisin kohtaamaan tekonsa. Se miten tyttö asian ottaisi vastaan, määrittäisi tosi selkeästi sitä, miten suhtautuisin häneen jatkossa. Jos oikeasti katuisi ja olisi korjannut/valmis aidosti korjaamaan tilanteen, niin asiasta ei puhuttaisi enää koskaan.
Jos taas ei, niin sitten tilanne olisikin vähän erilainen.
Miten se on muka anoppikokelaan asia opettaa yhtään mitään? Eiköhän tuon ikäinen poika päätä jo itse omista parisuhdeasioistaan. Tyttöystävälle kiukuttelemalla äiti nolaa vaan itsensä ja pahimmassa tapauksessa etäännyttää vielä poikansakin.
Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, siis tuon pojan housuissa, niin olisin valmis avoimesti keskustelemaan asiasta, mutta minkään valtakunnan ylimielistä "opettamista" en olisi valmis katselemaan. Sen jälkeen seurustelujutut olisivat visusti omiani eikä vanhemmat niistä kuulisi enää mitään.
Narsismi ja sadismi kehittyvät lapsena/nuorena, eivät ne kehity aikuisena normaalille henkilölle.