17-vuotiaan poikani tyttöystävä paljastui koulukiusaajaksi. Työkaverini kertoi, että tyttö oli kiusannut

Vierailija kirjoitti:

Jos on lapsena tehnyt virheitä, niitä ei saa unohtaa. Ikinä.

En kutsu lapsuuden pikkuvirheeksi tuollaista sadistista kiusaamista, joka tapahtunut 14-16 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Sairasta miten moni aikuinen on valmis mustamaalaamaan nuorta tyttöä kuulopuheiden perusteella. Vaikka väite olisikin totta niin mitä sitten? Koulussa nuoret painivat sellaisten paineiden ja sosiaalisen jännityksen ristiaallokossa että kiusaaminen on luonnonlaki ja sillä on monta aiheuttajaa. Suurin osa kouluajan kiusaajista on nykyään ihan mukavia perheenisiä ja -äitejä. Kiusaajat eivät ole pahoja ihmisiä vaikka väärin toimivatkin.

Ap, pidä näppisi erossa poikasi parisuhteesta. Ihan täyshullu ajatus että alat jollekin lässyttää että kuulit JUORUN teinitytöstä. Olet silloin itse pahempi kuin koulukiusaaja.

N25

Ei se.mikään juoru ole kun kiusatun äiti kertoo. Mitä syytä olisi keksiä tuollainen juttu?

Ja ei muuten ole mukavia entiset koulukiusaajat kokemukseni mukaan vaan kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

 

Ei pidä paikkaansa, harvemmin on vikaa kiusatuissa.  Minun ainoat vikani olivat että olin arka, ujo, hiljainen ja koulussa menestyvä, luokan paraskin monena vuonna ala-ja yläasteella. Kuuntelin aina vaan mitään vastaan sanomatta mitään, imin kaikki ilkeydet itseeni ja itkin joka ilta sängyssä että taas seuraavana päivänä piti mennä sinne peruskoulun avovankilaan kärsimään. Ulkonäköäni siis parjattiin ensisijassa, mutta jatkuvaa huutelua oli myös koulumenestyksestäni.

Mutta olen ymmärtänyt vanhemmiten, että kiusaajia on mahdollisesti itseään kiusattu kotona toisten sisarusten toimesta tai vanhemmat ovat olleet kotidiktaattoreita tms., jolloin lapset tulevat purkamaan kotipaineitaan kouluun ja kotona käyttäytyvät kiltisti. Minä, kiusattu, puolestani riehuin sitten jonkin verran kotona purkaen hirveää pahaa oloani kotona kaikkein lähimpiini olemalla ilkeä heille ja vähän väkivaltainenkin. Mutta: kisaajilla on yleensä jotain ongelmia kotona. Tai sitten menevät ryhmäpaineen mukana porukassa kiusaamassa toisia. Yleensähän on niitä pomokiusaajia, joiden esimerkkiä muut seuraavat. Ja luokissa oli minun kouluaikoinani valitettavasti huono ryhmähenki, ei ollut tehty näitä nykyajan ryhmäytyksiä. 

Mitä tulee tähän keissiin, en puuttuisi asiaan. En aikoinaan puuttunut oman poikani tapauksessa hänen kavereihinsa mitenkään vaikka mieli teki kun näin että osa ns. kavereista oli kaikkea muuta kuin kavereita. Poika huomasi itse sitten parin vuoden viiveellä.

Puhut nyt omasta puolestasi. Kurjaa, että olet joutunut tuon kokemaan. Mutta et voi sanoa, että harvemmin on vikaa kiusatussa. Ellet sitten tee työksesi kiusaamistapausten selvittelyä ja näe näitä tapauksia lähietäisyydeltä satoja vuosien saatossa. Mutu-tuntuma ja se oma kokemus ei valitettavasti riitä antamaan tämän kaltaisia lausuntoja ja yleistyksiä.

Minä voin sanoa että harvemmin on vika kiusatussa. Ei tarvitse nähdä satoja kiusaamisia lähietäisyydeltä, muutaman kymmenen kun näkee läheltä ja loput kymmenien metrien päästä. Eikö kukaan muu ole huomannut asiaa perus-, kansa-, oppi- tai kansalaiskoulussa?

Mitkä asiat mielestäsi oikeuttavat kiusaamisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairasta miten moni aikuinen on valmis mustamaalaamaan nuorta tyttöä kuulopuheiden perusteella. Vaikka väite olisikin totta niin mitä sitten? Koulussa nuoret painivat sellaisten paineiden ja sosiaalisen jännityksen ristiaallokossa että kiusaaminen on luonnonlaki ja sillä on monta aiheuttajaa. Suurin osa kouluajan kiusaajista on nykyään ihan mukavia perheenisiä ja -äitejä. Kiusaajat eivät ole pahoja ihmisiä vaikka väärin toimivatkin.

Ap, pidä näppisi erossa poikasi parisuhteesta. Ihan täyshullu ajatus että alat jollekin lässyttää että kuulit JUORUN teinitytöstä. Olet silloin itse pahempi kuin koulukiusaaja.

N25

Ei se.mikään juoru ole kun kiusatun äiti kertoo. Mitä syytä olisi keksiä tuollainen juttu?

Ja ei muuten ole mukavia entiset koulukiusaajat kokemukseni mukaan vaan kaikkea muuta.

Kiusatun äiti varmaan ollut paikalla kun tyttöä on kiusattu? Onko ihan käynyt samaa koulua samalla luokalla? Herätys.

Kiusaaja on varmaan hyvä manipuloimaan. Nyt hän on poikasi läheinen. Todella paha juttu.

Lähestyisin asiaa niin, että antaisin pojalle välineitä kohdata henkistä väkivaltaa. Eli muina naisina lähettäisin hänelle vaikka nettilinkkejä, jotka on tarkoitettu auttamaan uhria tunnistamaan sitä. Vaikka narsistin uhreille tms ja sukupuolineutraalisti niin, että uhri ei ole nainen. Lue niitä ensin itse läpi, jotta löydät sopivia. Pahinta on, jos pojalla ei ole ns välineitä tunnistaa sellaista. Manipuloijat ovat taitavia saamaan uhrin luulemaan, että vika on hänessä itsessään.

Minun yläasteaikainen pahin kiusaaja sai ysiluokalla hymypoikapatsaan koska oli "kaikkien kaveri" eli toisinsanoen oppilaskunnan tyttöjen kaveri jotka patsaan saajista päätti. Pitkä ja ehkä joidenkin mielestä hyvännäköinen jääkiekonpelaaja ilmeisesti rikkaasta perheestä. Minut kerran esim. potkaisi käytävällä kumoon ja muuten huuteli ja haukkui ja nauroi aina kun ohi meni. Vaihdoin jopa ryhmää hänen vuokseen, mutta ei se kiusaamista lopettanut paitsi kesken tunnin ei voinut enää kiusata kun ei oltu samoilla tunneilla. Ja minä en tosiaankaan ollut ainut jota kiusasi.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja on varmaan hyvä manipuloimaan. Nyt hän on poikasi läheinen. Todella paha juttu.

Lähestyisin asiaa niin, että antaisin pojalle välineitä kohdata henkistä väkivaltaa. Eli muina naisina lähettäisin hänelle vaikka nettilinkkejä, jotka on tarkoitettu auttamaan uhria tunnistamaan sitä. Vaikka narsistin uhreille tms ja sukupuolineutraalisti niin, että uhri ei ole nainen. Lue niitä ensin itse läpi, jotta löydät sopivia. Pahinta on, jos pojalla ei ole ns välineitä tunnistaa sellaista. Manipuloijat ovat taitavia saamaan uhrin luulemaan, että vika on hänessä itsessään.

Tämä antaa pojalle eväitä elämään jatkossakin. Hän voi hyvin tavata myöhemmin uudestaan samanlaisen naisen. Meillähän on usein tapana deittailla 'samaa tyyppiä' aina uudestaan ja uudestaan, kunnes tajutaan se ja tunnistetaan hälytysmerkit sellaisista kumppaneista paremmin

Mulla oli joskus samanlainen tilanne, siis että poikani löysi erään tytön, jonka kanssa alkoi seurustelemaan. Tyttö paljastui pahimman luokan koulukiusaajaksi, yhden tutun äidin kanssa kun juttelin niin hän siitä kertoi. Oli kiusannut yhtä tyttöä tosi pahasti ja muutamaa muutakin.

Minä sitten kerran tästä mainitsin tuolle tytölle, kysyin pitääkö paikkansa ja miksi teki niin, kun oli tullut meille odottamaan että poikani tulee koulusta, niin tyttö veti hirveät kilarit koko asiasta, haukkui mua "v..tun l...utkaksi" ja painui ovi paiskoen ulos, samalla huutaen ettei ole koskaan ketään kiusannut. 

Kyllä jäin suu auki ihmettelemään että mitä v..ttua äsken tapahtui :D

Kerroin tästä sitten pojalleni ja poika oli jutellut tyttöystävänsä kanssa asiasta, tyttö oli pojalleni myöntänyt että oli kiusannut mutta oli kuulemma todennut että "he ansaitsivat sen!".

Oli mun poika sitten jättänyt samantien tyttönsä, koska myös mun poikaa on joskus kiusattu, joten osui aika arkaan paikkaan. Oli myös puolustanut kuulemma mua ja sanonut tytöllensä että "Mun äitiä et kyllä hauku!".

Nykyään poikani on onnellisesti yhdessä toisen tytön kanssa jo neljättä vuotta :)

Vierailija kirjoitti:

pahasti hänen tyttöään yläkoulun ajan. Kiusaaminen ollut henkistä eli olivat joukolla haukkuneet okesttavaksi nössöksi ja läskiksi ja yökkäilleet aina kun tyttö oli kulkenut ohi. Lisäksi muutenkin syrjineet ja eristäneet tyttöä, joka kärsii edelleen kiusaamisen vaikutuksista, Tuo tyttö on hyvästä perheestä, vanhemmat opettajia ja on saanut stipendejä, joten tuli aikamoisena yllätyksenä tuo kiusaaminen. Kannattaako kertoa pojalleni ja yrittää vaikuttaa asiaan jotenkin vai mitä kannattaisi tehdä? Olen tavannut muutaman kerran tyttöä ja vaikuttanut ihan mukavalta,

"Tuo tyttö on hyvästä perheestä, vanhemmat opettajia ja on saanut stipendejä, joten tuli aikamoisena yllätyksenä tuo kiusaaminen."

Anteeksi mitä? Luuletko ettei hyvistä perheistä tulevia kiusata sitten kiusata? Että kiusatuiksi joutuisi vain köyhän perheen lapset? Ajattelutapasi on äärimmäisen naiivi. Minun kokemukseni mukaan juuri me hiljaiset, ujot ja älykkäät introvertit ihmiset, jotka on kasvatettu hyvin ovat juuri niitä helppoja maaleja kiusaajille. Tämä koski meitä poikia, mutta tyttöjä ihan samalla tavalla. Jos joku ei ole öykkäröivä häirikkö vaan rauhallinen ja säyseä, kiusaajat katsovat että tuossa on heikko kohde, joka ei pistä vastaan. Siitä sitten joutuu silmätikuksi ja parhaimmillaan ison ryhmän kiusaamaksi.

Oikeastaan koko peruskouluajaltani voin sanoa, että useimmiten suosituimmat tyypit ja kovimmat kiusaajat ovat niitä huonon kasvatuksen saaneita ja köyhistä oloista tulevia, juuri ne röökiringin kovat jätkät.

Poikien ja tyttöjen kokema kiusaus on erilaista, naisethan monesti joutuvat syrjityksi, haukutuksi ja jätetään porukan ulkopuolelle ja heistä levitellään ties mitä juoruja ja niin edelleen. Poikien tekemä kiusaus taas monesti menee enemmän fyysiseksi, esimerkiksi lyödään, tönitään, hajotetaan tavaroita ja muuta vastaavaa. Toki pojistakin juoruillaan, mutta pahinta kiusaamista mitä pojat kokevat on juurikin tuo väkivalta. Itse tiedän pari aika surullista tapausta, jotka pahoinpideltiin yläasteiässä niin pahasti, että jos kaikki osapuolet tapauksessa olisivat olleet aikuisia niin olisi tullut tuomoita törkeistä pahoinpitelyistä. Nämä kiusaajat pääsivät kuitenkin kuin koira veräjästä, koska kiusatut eivät pelkonsa takia uskaltaneet tehdä asialle mitään, ja poliisi ja muut lailliset tahot yleisesti ei juuri rankaise alaikäisten väkivaltaa muutenkaan. Osassa noista tekijät olivat alle 15v eli ei edes rikosoikeudellisessa vastuussa.

Omituinen lainsäädäntö kyllä, nimittäin 15-vuotiaatkin voivat tehdä melkoista fyysistä vahinkoa, varsinkin kun käydään kimppuun suurella joukolla. 

Vierailija kirjoitti:

Sairasta miten moni aikuinen on valmis mustamaalaamaan nuorta tyttöä kuulopuheiden perusteella. Vaikka väite olisikin totta niin mitä sitten? Koulussa nuoret painivat sellaisten paineiden ja sosiaalisen jännityksen ristiaallokossa että kiusaaminen on luonnonlaki ja sillä on monta aiheuttajaa. Suurin osa kouluajan kiusaajista on nykyään ihan mukavia perheenisiä ja -äitejä. Kiusaajat eivät ole pahoja ihmisiä vaikka väärin toimivatkin.

Ap, pidä näppisi erossa poikasi parisuhteesta. Ihan täyshullu ajatus että alat jollekin lässyttää että kuulit JUORUN teinitytöstä. Olet silloin itse pahempi kuin koulukiusaaja.

N25

Mitä mustamaalaamista se on, jos asiasta keskustelee? Kyllä on herkkähipiäistä porukkaa, kun koulukiusaamistakaan ei saa ottaa esille, koska mahdolliselle koulukiusaajalle voi tulla paha mieli.

Ja tuo ei ole mikään juoru. Se on asia, mikä on tapahtunut työkaverin perheelle. Luuletko, ettei rankka koulukiusaaminen näy mitenkään muussa perheessä? Työkaveri kertoo omasta ja tyttärensä kokemuksesta, ja kuinka tytöllä on vieläkin traumoja kiusaamisesta. Se ei ole siis mikään juoru. Opettele mitä juoru tarkoittaa, ennen kuin yrität mitätöidä muiden ihmisten kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?

Näen ja ratkon työssäni näitä. Hyvin harvoin on ihan puhtaasti yksipuolista kiusaamista niin, ettei toisessa jokin käytösasia sitä provosoisi. Sallittua se ei tietenkään ole, ja siihen puututaan aina. Mutta monella oppilaalla ja varsinkin vanhemmalla on tapana uhriutua ja ei nähdä omassa tai lapsen toiminnassa mitään vikaa.

Silti monesti kiusatussa oppilaassa on jotain käytöspiirteitä mitkä ylläpitävät sitä ettei hän ole toivottua seuraa. EI AINA tietenkään. Mutta usein. Esim. oppilas tulkitsee joka asian henkilökohtaisena loukkauksena ja siten kiusaamisena, vaikka kyseessä olisi ollut vahinko tai puhdas sattuma, että juuri häntä nyt satuttiin ohittamaan ruokajonossa. Yhtä hyvin ketä tahansa muuta oltaisiin ohiteltu, nyt vain sattui olemaan tämä uhriutuva siinä.

Tai oppilas saa vaikka jalkapallopelissä toisen kyynärpäästä osuman kun kaikki ryysivät pallon perään, kyynärpäällä tökkäävä ei edes näe taakseen keneen se osui. Opettaja ja avustajat näkevät tilanteen ja siinä ei ollut mitään tahallista. Useimmat oppilaat pystyisivät ohittamaan sen, osa jää märehtimään ja ulisemaan siitä koko päiväksi, hautovat kostoa ja saavat vanhemmat vouhkaamaan, että lasta hakataan ja kiusataan.

Joku on suuri koulukiusaamisen uhri etenkin vanhempiensa mielestä kun häntä syrjitään sekä ryhmätöissä että välitunneilla. Ei haluta mukaan ryhmään ja hänen pari ei haluaisi kukaan olla. Niin, koska se sinun kullanmurusi saa riidan aikaan aivan kaikesta, syyttelee muita tai vaikka joka kerta fuskaa, ei kestä häviötä tai pettymyksiä  ja mököttää sitten pilaten kaikkien leikit tai ryhmätyön. Jotkut lapset myös oikein vahtaavat epäkohtia, joista voivat sitten kannella.

Siten. Lapset eivät ole mitään yliolentoja, jotka pystyvät ja jaksavat kerta toisensa perään painaa villaisella luokkakaverin käytöksen tai toiminnan. Väkisin siinä alkaa jäädä ulkopuolelle kun muut oppivat, että tuon kanssa kun on tekemisissä, joutuu itsekin aina vaikeuksiin. Niinhän aikuisetkin toimivat, välttävät epämieluisaa seuraa jos se vain on mitenkään mahdollista.

Ei muuten ole mikään ihme, että kiusaamista ei saada kitkettyä, jos tuollaiset ihmiset kuin sinä olette noita tilanteita ratkomassa... Älä lässytä, että kiusattu oppilas itse tulkitsee käytöksen kiusaamiseksi, vaikkei kyseessä olisikaan kiusaamista. Sen pitäisi riittää, että toinen kokee käytöksen epätoivottuna ja ahdistavana ja silloin sellainen käytös lopetetaan heti tätä oppilasta kohtaan. Ei voi olla noin vaikeaa. 

Minkälainen käytös kiusatussa mukamas provosoi kiusaajia joukolla haukkumaan oksettavaksi nössöksi, läskiksi ja yökkäilemään, kun tyttö kulkee ohi?  

Ei tämä nyt johda mihinkään kun olet päättänyt olla ymmärtämättä. Jos kerran vielä koitan. Ymmärrätkö yhtään lukemaasi? En missään kohtaa väittänyt, että olisi ok haukkua läskiksi. Puhuin yleisellä tasolla kiusaamisesta, en jostain yksittäisen oppilaan läskittelystä. Lisäksi kirjoitin ettei kiusaamista tule hyväksyä ja siihen pitää aina puuttua.

Itsehän juuri sanoit, että riittää kun toinen oppilas kokee käytöksen epätoivottuna ja ahdistavana. Työssäni näen näitä tilanteita joka päivä. Myös se kiusattu usein käyttäytyy huonosti ja ahdistavasti toisia kohtaan. Onko jokin ihme, että silloin usein muut alkavat vältellä?

Ja kun kuitenkin kohta olet täällä taas inttämässä,e ttä sekö oikeuttaa haukkumaan läskiksi, niin ei, ei oikeuta. Mutta esimerkiksi syrjimistä se selittää. Toiset eivät halua olla tekemisissä vapaaehtoisesti sellaisen aknssa, joka on myös itse ikävä muita kohtaan. Ei kai se mielestäsi niin mene, että kiusattu saa luvan kanssa käyttäytyä vaikkapa agressiivisesti tai häiritsevästi muita kohtaan, mutta samaa käytöstä ei hyväksytä keneltäkään häntä kohtaan? Koska kyllä koulussa säännöt on selvät, sellaista käytöstä ei hyväksytä kummaltakaan osapuolelta. Usein vaan vanhemmat pyrkivät vähättelemään oman lapsensa vaikutusta tilanteen syntyyn.

Oman pojan luokalla oli tällaisesta hyvä esimerkki.

Jos vaikka pelattiin välitunnilla jalkapalloa, ja maalivahti otti hänen potkunsa kiinni, niin vanhemmat saattoivat soittaa rehtorille että heidän poikaa on TAAS kiusattu, kun hänelle ei olla annettu onnistumisen kokemuksia vaan juuri hänen potkunsa on otettu kiinni.

Kiusaamista saattoi myös olla, jos opettaja antoi liian usein jonkun muun vastata kuin tämän pojan, jos poika vaihtoi teknisessä työssä oman työnsä toisen pojan työhön ja tämä vaati sitä takaisin, jos piti valita neljä vapaaehtoista ja opettaja ei valinnut häntä tai jos tytöt eivät halunneet häntä mukaan johonkin salakerhoonsa. Välituntisin poika kiristi toisia ”jos te ette tee niinkuin Mä haluan niin Mä menen kertomaan rehtorille että te kiusaatte mua, mulla on siihen lupa” - ja tämän pojan ’kiusaamisesta’ pidettiin monen monta vanhempainiltaa hänen vanhempiensa vaatimuksesta (ja jottei koulua haastettaisi oikeuteen) ja rehtori monta kertaa yritti rautalangasta vääntää, ettei kaikki ole kiusaamista...

Miksi nostat tuollaisen esimerkin esille kun ilmiselvästi ap:n kuvaamassa kiusaamisessa ei ollut kyse.mistään sellaisesta?

Koska kommentoi siihen, kun joku kirjoitti, ettei se pidä paikkansa ikinä, että siinä kiusatussakin saattaa olla joskus hieman syytä siihen ett häntä kiusataan (jos oikeasti edes kiusataan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

 

Ei pidä paikkaansa, harvemmin on vikaa kiusatuissa.  Minun ainoat vikani olivat että olin arka, ujo, hiljainen ja koulussa menestyvä, luokan paraskin monena vuonna ala-ja yläasteella. Kuuntelin aina vaan mitään vastaan sanomatta mitään, imin kaikki ilkeydet itseeni ja itkin joka ilta sängyssä että taas seuraavana päivänä piti mennä sinne peruskoulun avovankilaan kärsimään. Ulkonäköäni siis parjattiin ensisijassa, mutta jatkuvaa huutelua oli myös koulumenestyksestäni.

Mutta olen ymmärtänyt vanhemmiten, että kiusaajia on mahdollisesti itseään kiusattu kotona toisten sisarusten toimesta tai vanhemmat ovat olleet kotidiktaattoreita tms., jolloin lapset tulevat purkamaan kotipaineitaan kouluun ja kotona käyttäytyvät kiltisti. Minä, kiusattu, puolestani riehuin sitten jonkin verran kotona purkaen hirveää pahaa oloani kotona kaikkein lähimpiini olemalla ilkeä heille ja vähän väkivaltainenkin. Mutta: kisaajilla on yleensä jotain ongelmia kotona. Tai sitten menevät ryhmäpaineen mukana porukassa kiusaamassa toisia. Yleensähän on niitä pomokiusaajia, joiden esimerkkiä muut seuraavat. Ja luokissa oli minun kouluaikoinani valitettavasti huono ryhmähenki, ei ollut tehty näitä nykyajan ryhmäytyksiä. 

Mitä tulee tähän keissiin, en puuttuisi asiaan. En aikoinaan puuttunut oman poikani tapauksessa hänen kavereihinsa mitenkään vaikka mieli teki kun näin että osa ns. kavereista oli kaikkea muuta kuin kavereita. Poika huomasi itse sitten parin vuoden viiveellä.

Puhut nyt omasta puolestasi. Kurjaa, että olet joutunut tuon kokemaan. Mutta et voi sanoa, että harvemmin on vikaa kiusatussa. Ellet sitten tee työksesi kiusaamistapausten selvittelyä ja näe näitä tapauksia lähietäisyydeltä satoja vuosien saatossa. Mutu-tuntuma ja se oma kokemus ei valitettavasti riitä antamaan tämän kaltaisia lausuntoja ja yleistyksiä.

Minä voin sanoa että harvemmin on vika kiusatussa. Ei tarvitse nähdä satoja kiusaamisia lähietäisyydeltä, muutaman kymmenen kun näkee läheltä ja loput kymmenien metrien päästä. Eikö kukaan muu ole huomannut asiaa perus-, kansa-, oppi- tai kansalaiskoulussa?

Mitkä asiat mielestäsi oikeuttavat kiusaamisen?

Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta joskus se kiusaaminen on lasten reagointia johonkin, mitä se kiusattu tekee/on tehnyt. Ja tässä kohtaa pitää vanhempien ja opettajien ottaa koppi ja opettaa niille lapsille niitä parempia tapoja ratkaista noita ristiriitoja, eikä pelkästään etsiä syyllistä ja antaa rangaistusta.

Sitähän ne lapset tuolla koulussa tekee. Opettelee toimimaan muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos vosu on kiusaaja, todennäköisyydet sille, että on myöt L*tka nousevat huimasti. Yleensä nuo ovat tietyn tyyppisiä ihmisiä, tunneäly ei päätä paina ja monet yksinkertaisia muutenkin. Monet näistä jatkavat samaa touhua myöhemminkin työpaikoilla. Kyvykkäimmät etenevät johtoasemiinkin.

Ottamatta alkuperäiseen aiheeseen kantaa, uskomatonta että aikuinen(?) ihminen viitsii puhua toisesta ihmisestä tuolla tavalla. Etenkin kun nyt on kyse nuoresta tytöstä. Kielenkäyttö kertoo ihmisen sivistystasosta kaiken olennaisen. Yleensä ala-arvoisimmat jutut kuulee niiltä ihmisiltä, jotka itseään kuvaillessaan sanovat olevansa "suorapuheisia ja räväköitä".

En ole mikään psykologi, mutta oma näkemykseni on se että yläasteikäisenä kiusaamista harrastava hyvin suurella todennäköisyydellä tulee olemaan häikäilemätön ja toisia alistava persoona myös aikuisena. Yläasteikään mennessä pitäisi olla kehittynyt jo hyvä empatiakyky (jos tälle ihmiselle sellaista koskaan on kehittyäkseen) ja siihen ikään mennessä on myöskin ihan jo koulumaailmassa korostettu niin moneen otteeseen, kuinka vakavaa ja väärin kiusaaminen on, että kyllä asian pitäisi olla jo mennyt perille. Ei kiusaaminen voi mennä myöskään vain "vaikeiden aikojen tai nuoruuden hölmöyden" piikkiin. Kaikki nimittäin elävät sellaista vaihetta joskus, mutta eivät pura sitä silti toisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?

En kirjoittanut tuota, mutta niin paljon kiusaamisia selvittäneenä voin sanoa, että 80% tapauksista on todellakin hyvin epäselviä, vaikka ensin tilanne tuodaankin törkeänä kiusaamisena vanhempien ja lapsen puolelta. Vain pieni osa on niitä selkeitä tapauksia, lopuissa asia on todellakin monimutkainen ja KUMMASSAKIN osapuolessa on vikaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole mikään psykologi, mutta oma näkemykseni on se että yläasteikäisenä kiusaamista harrastava hyvin suurella todennäköisyydellä tulee olemaan häikäilemätön ja toisia alistava persoona myös aikuisena. Yläasteikään mennessä pitäisi olla kehittynyt jo hyvä empatiakyky (jos tälle ihmiselle sellaista koskaan on kehittyäkseen) ja siihen ikään mennessä on myöskin ihan jo koulumaailmassa korostettu niin moneen otteeseen, kuinka vakavaa ja väärin kiusaaminen on, että kyllä asian pitäisi olla jo mennyt perille. Ei kiusaaminen voi mennä myöskään vain "vaikeiden aikojen tai nuoruuden hölmöyden" piikkiin. Kaikki nimittäin elävät sellaista vaihetta joskus, mutta eivät pura sitä silti toisiin.

Te olette kohtuuttomia. Kyse on lapsista, alaikäisistä penskoista. Ne on vajaita toiminnaltaan ja tekevät asioita, joita ei pitäisi. On aika älytöntä vetää niistä tilille aikuisena. Ja kyllä, on mahdollista, että kiusaaja on psyko aikuisenakin. Ihan yhtä mahdollista on, että kiusaaja on fiksu ja empaattinen ihminen aikuisena.

Nuo tuollaisia kiusaajiahan suurin osa suomalaisista naisista on. Ei mitään uutta auringon alla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas kiusattujen mammat kehottaa kiusaamaan. Sillä erolla, että te olette aikuisia ja ette silti osaa antaa asioiden olla. Pakko päästä kostamaan ja sivaltamaan. Miten olette kiusaajia parempia?

Miksi joku haluaisi olla kiusaajia parempi? En minä ainakaan. Koko pointti on tarjota kiusaajalle sama kokemus, jonka hän on itse antanut kiusattavalle ja mielellään monin verroin voimakkaampana. Ihmisethän kohtelevat toisia kuten he toivoisivat itseään kohdeltavan. Joskus tiedostamattaan, joskus tiedostaen. Siitä tässä on kysymys, ei muusta.

Peruskoulussa vahvemmat nokkivat heikot hengiltä. Jos poikasi seurustelisi kiusatun lanssa, niin se vasta hirveää olisi! Niillä on niin onneton status, että menestyminen jatkossakin aivan mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?

En kirjoittanut tuota, mutta niin paljon kiusaamisia selvittäneenä voin sanoa, että 80% tapauksista on todellakin hyvin epäselviä, vaikka ensin tilanne tuodaankin törkeänä kiusaamisena vanhempien ja lapsen puolelta. Vain pieni osa on niitä selkeitä tapauksia, lopuissa asia on todellakin monimutkainen ja KUMMASSAKIN osapuolessa on vikaa.

Nuo tapaukset ei ole kiusaamisia vaan erimielisyyksiä, riitoja tmv. Oikeissa kiusaamistapauksissa on ihan selkeää kuka/ketkä on kiusaajia ja kuka kiusattu. Vaikutat varsin ammattitaidottomalta, ei ihme että kiusaamista ei saada loppumaan.