Milloin pitää luovuttaa jos ei pääse yli pettämisestä?

Ei ne sanat vaan ne teot...

Mies pisti sinut nyt kyllä pahaan paikkaan. Nyt jos annat anteeksi niin takuulla sama toistuu kun portti on ns. avattu. Miksi kukaan tekisi rakkaimmalleen mitään noin kamalaa? Missä arvostus, kunnioitus, luottamus?

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta päätellen on vain hyvä, että annat miehesi pahan-olonkin vaikuttaa päätökseesi. Se kertoo että kummatkin vielä välittää toisistaan ja että käsittelet asiaa kaikilta eri puolilta. Nopea ero kertoisi ettei sinulla koskaan tunteita ollutkaan tai että et halua niitä käsitellä.

Tai sitten ihmisellä on tarpeeksi tervettä itserakkautta lähteä. Tosin sellainen tuskin kovin helposti menisi yhteenkään tuollaisen arvaamattoman haahuilijan kanssa. Ihmeellistä että sen petetynkin pitäisi kantaa sen pettäjän tunteita ja miettiä niitä oman pahan olon lisäksi.

Ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikon perusteella ajattelin, että pettämisestä on pari vuotta, ja että kyllä silloin voi harkita jo luovuttamista.

Mutta puolitoista kuukautta on ihan mitätön aika käsitellä noin suurta asiaa.

Ja mitä teette asian selvittämiseksi? Ei siitä pettämisestä pääse yli, jos vain jatketaan kuten ennenkin ja teeskennellään, että mitään ei ole tapahtunut. Tai että voidaan vain pahoin ja odotetaan, että jonain päivänä se pahoinvointi on loppunut.

Pettämistä pitää työstää. Harva pystyy siihen fiksusti oman väen kesken. Joten olettehan hakeneet ammattiapua.

Eiköhän se pettäminen ole oire jostain muusta. Tästä syystä riippuu, voiko suhdetta jatkaa/voiko asialle tehdä jotain.

Olen samaa mieltä. Varmasti pettäjän kykenemättömyydestä käsitellä ja kohdata ristiriitoja parisuhteessa. Mutta myös sitä että parisuhteessa ON ristiriitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta päätellen on vain hyvä, että annat miehesi pahan-olonkin vaikuttaa päätökseesi. Se kertoo että kummatkin vielä välittää toisistaan ja että käsittelet asiaa kaikilta eri puolilta. Nopea ero kertoisi ettei sinulla koskaan tunteita ollutkaan tai että et halua niitä käsitellä.

Tai sitten ihmisellä on tarpeeksi tervettä itserakkautta lähteä. Tosin sellainen tuskin kovin helposti menisi yhteenkään tuollaisen arvaamattoman haahuilijan kanssa. Ihmeellistä että sen petetynkin pitäisi kantaa sen pettäjän tunteita ja miettiä niitä oman pahan olon lisäksi.

 Ymmärrä että he rakastavat toisiaan. 

Mä kirjoitin sen 10v pettämistä.

Nähtävästi huonosti kun en suinkaan tarkoittanut, että 10v on tuskailtu, stressattu ja kipuiltu... aikaan vaan on kulunut tuon verran siitä ja nyt näen kaiken paremmin ja selvemmin.

Mutta kyllä siihen tpipumiseen meni vuosia. Olisi mennyt erossakin kun tuon kokoluokan asiaa ei vaan voinut korjata lattialta sirpaleina ja todeta, että hups! Nyt eteenpäin...

Kyse oli lapsista, toiveista, tulevaisuudesta, menneisyydestä, ihmisestä jota rakastin ja joka rakasti minua (kyllä kyllä, voi pettää jne).

Lisäksi koko muu elämä: yhteiset ystävät, koti, velat, säästöt, arki. Nekin ovat yhteistä elämää.

Ja pettäminen. Minun ei ollut vaika tehdä päätöstä. Kipeä päätös kyllä. Ihan kamala. Mutta ei vaikea.

Meillä terapia auttoi eteenpäin. Siihen suhteeseen en halunnut jäädä, jossa mies oli pettää ja minä petetty. Joten täytyi rakentaa uusi suhde.

Ei se helppoa ollut, eikä aina niin kivaakaan, mutta sen verran vankoilla jalilla nyt seison, että paljon saa tapahtua, enäen kuin tolkku lähtee.

Ap lle ohjeeksi, että niin kauan kun mies ei tiedä, miksi petti, älä päätä vielä mitään. Vasta kun miehesi kantaa vastuun teostaan ja selvittää itselleen ja sinulle, mitä hän siinä haki tai sai, niin pääsette eteenpäin.

Tilaisuus tekee varkasn-selitys on liian heppoinen.

Kaikki eivät tee niin. Miehesi täytyy oppia itsestään omat heikot puolet, jotta ei mene uudestaan samaan.

Ap on poistunut kun rakkaudettomat kitkerän katkerat arabian kannut käskivät tyypilliseen palstan tyyliin suhtautumaan asiaan negatiivisesti sekä olemaan heikko, eikä käsittelemään asiaa ollenkaan kuten he tekivät, särkien omat unelmansa. 

Ihmiset pettävät, kyse onkin siitä miten siitä selviää ja miten osaa asiat käsitellä. Toivottavasti asiat paranevat aloittajalla ja muut saakoot omantuntonsa mukaan, myös pettäjä. 

Tuskin aloittaja haluaa olla katkerana valittajana vauva palstalla loppuelämänsä, vaan ennemmin positiivisena selviytyjänä.

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Jos suhteessa kaikki on hyvin, pettämistä ei tapahdu. Olen itse pettänyt ja minua on petetty, taustalla on aina ollut joku parisuhteessa huonosti oleva asia, jota ei ole saatu hoidettua kuntoon jostain syystä. En itse antaisi kovin helposti anteeksi, mutta en odota, että kumppaninikaan antaisi anteeksi.

Ja mulla taas toisinpäin. Koska olen pitänyt oman moraalitason korkeana,eli en itse ole pettänyt, niin voin vaatia myös toiselta korkeampaa moraalitasoa eli täyttä uskollisuutta.

Mä en usko väitteisiin että suhteessa olisi jotain vialla, jos pettää. Siinä pettäjässä on jotain vialla ja se ei ole sen suhteen toisen osapuolen syy. Jos siinä suhteessa on joku vialla, niin ongelma on se että siihen suhteeseen kuuluu moraalisesti heikko pettäjäosapuoli. Tuon taakse jos petturi haluaa piiloutua, niin piiloutukoon.

Kyllä se joskus vain on myös sen toisen osapuolen syy. Olen sen verran elänyt tätä elämää ja nähnyt vähän muutakin kuin naapurin pellon, että tiedän, mistä puhun. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Olen itse pettänyt mm. siksi, että kumppanini kielsi minulta seksin kokonaan enkä halua loppua elämääni harrastaa pelkkää masturbointia. Toinen tapaus halusi leikkiä "mä jätän sut" -leikkiä, pitää minut jossain löysässä hirressä ja manipuloida koko ajan. Kuinka helppoa se olikaan mennä toisen naisen syliin kun oli juuri saanut suoraan sanottuna turhasta paskaa käteen ja pahasti ja ajettu yöhön. Sitten taas parin päivän päästä toinen soittaa ja sanoo: "jatketaan vielä, mä rakastan sua."

Omasta mielestäni en pettänyt, mutta silloisen kumppanini käsitys asiasta on täysin toisenlainen. Itse se nainen kyllä kävi deiteillä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta päätellen on vain hyvä, että annat miehesi pahan-olonkin vaikuttaa päätökseesi. Se kertoo että kummatkin vielä välittää toisistaan ja että käsittelet asiaa kaikilta eri puolilta. Nopea ero kertoisi ettei sinulla koskaan tunteita ollutkaan tai että et halua niitä käsitellä.

Tai sitten ihmisellä on tarpeeksi tervettä itserakkautta lähteä. Tosin sellainen tuskin kovin helposti menisi yhteenkään tuollaisen arvaamattoman haahuilijan kanssa. Ihmeellistä että sen petetynkin pitäisi kantaa sen pettäjän tunteita ja miettiä niitä oman pahan olon lisäksi.

 Ymmärrä että he rakastavat toisiaan. 

Rakastaminen ei tarkoita uhrautumista toisen vuoksi. Ihmiset myös pää-asiassa ottavat vastuun omista tunteista ensisijassa. Eihän tämä ihminen alunperinkään valehtelijaan ole rakastunut vaan johonkuhun jonka oletti kohtelevan itseään hyvin. Tämä kuvio on muuttunut pettämisen jälkeen tai tullut ilmi, jolloin kyseessä on "eri henkilö" kuin oletettua tai ainakin erilaiset arvot omaava. 

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Jos suhteessa kaikki on hyvin, pettämistä ei tapahdu. Olen itse pettänyt ja minua on petetty, taustalla on aina ollut joku parisuhteessa huonosti oleva asia, jota ei ole saatu hoidettua kuntoon jostain syystä. En itse antaisi kovin helposti anteeksi, mutta en odota, että kumppaninikaan antaisi anteeksi.

Ja mulla taas toisinpäin. Koska olen pitänyt oman moraalitason korkeana,eli en itse ole pettänyt, niin voin vaatia myös toiselta korkeampaa moraalitasoa eli täyttä uskollisuutta.

Mä en usko väitteisiin että suhteessa olisi jotain vialla, jos pettää. Siinä pettäjässä on jotain vialla ja se ei ole sen suhteen toisen osapuolen syy. Jos siinä suhteessa on joku vialla, niin ongelma on se että siihen suhteeseen kuuluu moraalisesti heikko pettäjäosapuoli. Tuon taakse jos petturi haluaa piiloutua, niin piiloutukoon.

Kyllä se joskus vain on myös sen toisen osapuolen syy. Olen sen verran elänyt tätä elämää ja nähnyt vähän muutakin kuin naapurin pellon, että tiedän, mistä puhun. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Olen itse pettänyt mm. siksi, että kumppanini kielsi minulta seksin kokonaan enkä halua loppua elämääni harrastaa pelkkää masturbointia. Toinen tapaus halusi leikkiä "mä jätän sut" -leikkiä, pitää minut jossain löysässä hirressä ja manipuloida koko ajan. Kuinka helppoa se olikaan mennä toisen naisen syliin kun oli juuri saanut suoraan sanottuna turhasta paskaa käteen ja pahasti ja ajettu yöhön. Sitten taas parin päivän päästä toinen soittaa ja sanoo: "jatketaan vielä, mä rakastan sua."

Omasta mielestäni en pettänyt, mutta silloisen kumppanini käsitys asiasta on täysin toisenlainen. Itse se nainen kyllä kävi deiteillä :D

Helpottaisi huomattavasti jos osaisi suhtautua seksiin vähemmän pakonomaisesti. Nythän sinun alapääs vie sinua kuin pässiä narussa. Veikkaan että väärät suhteetkin ovat seurausta siitä. Vakka kantensa valitsee jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta päätellen on vain hyvä, että annat miehesi pahan-olonkin vaikuttaa päätökseesi. Se kertoo että kummatkin vielä välittää toisistaan ja että käsittelet asiaa kaikilta eri puolilta. Nopea ero kertoisi ettei sinulla koskaan tunteita ollutkaan tai että et halua niitä käsitellä.

Tai sitten ihmisellä on tarpeeksi tervettä itserakkautta lähteä. Tosin sellainen tuskin kovin helposti menisi yhteenkään tuollaisen arvaamattoman haahuilijan kanssa. Ihmeellistä että sen petetynkin pitäisi kantaa sen pettäjän tunteita ja miettiä niitä oman pahan olon lisäksi.

 Ymmärrä että he rakastavat toisiaan. 

Rakastaminen ei tarkoita uhrautumista toisen vuoksi. Ihmiset myös pää-asiassa ottavat vastuun omista tunteista ensisijassa. Eihän tämä ihminen alunperinkään valehtelijaan ole rakastunut vaan johonkuhun jonka oletti kohtelevan itseään hyvin. Tämä kuvio on muuttunut pettämisen jälkeen tai tullut ilmi, jolloin kyseessä on "eri henkilö" kuin oletettua tai ainakin erilaiset arvot omaava. 

Ei vaan ymmärrä, että HE rakastavat toisiaan. Voit puhua jostain omista kokemuksistasi yleisesti, mutta lue nuo aloittajan kirjoitukset. He oikeasti rakastavat toisiaan ja haluavat vielä yrittää ja hän kaipaa ohjeita kipeään rakkauteen ei puheita uhrautumisista yksin toisen puolesta vaan rakkaudesta. Tiedätkö mitä se on?

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jos olet valmis sietämään sitä sirpaleista ja liimattua kannua ja rakastamaan sitä, mikä on suhteessa vielä hyvää, niin lasten kannut eli perhe pysyy ehjänä. Muuten lapset saavat kantaa myös sirpaleita mukana koko lopun elämänsä. Että sellaista.

"Mutta kuka ajattelee lapsia?!!"

Kyllä ne lapsetkin huomaa, että se kannu on koottu sirpaleista. Lapset eivät ole sokeita ja kuuroja, vaikka aikuiset välillä niin haluavat luulla. Petetty jää suhteeseen pettäjän kanssa ihan omasta valinnastaan ja itsensä takia. Turha laittaa tuollaista valintaa lasten harteille kannettavaksi. 

Suurimman osan ohjeet itselleen kuuluvat palstalla näin(toistuu ketjusta toiseen). Älä omaksi parhaaksesi seurustele koskaan kenenkään kanssa, älä rakastu koska pessimisti ei pety.. Teillä on psykologisesti huonoimmat mahdolliset neuvot aloittajalle joka kaipaa oikeaa apua jo olemassa olevaan rakkauteen, eikä katkerien pessimistien negaatioita.

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Jos suhteessa kaikki on hyvin, pettämistä ei tapahdu. Olen itse pettänyt ja minua on petetty, taustalla on aina ollut joku parisuhteessa huonosti oleva asia, jota ei ole saatu hoidettua kuntoon jostain syystä. En itse antaisi kovin helposti anteeksi, mutta en odota, että kumppaninikaan antaisi anteeksi.

Ja mulla taas toisinpäin. Koska olen pitänyt oman moraalitason korkeana,eli en itse ole pettänyt, niin voin vaatia myös toiselta korkeampaa moraalitasoa eli täyttä uskollisuutta.

Mä en usko väitteisiin että suhteessa olisi jotain vialla, jos pettää. Siinä pettäjässä on jotain vialla ja se ei ole sen suhteen toisen osapuolen syy. Jos siinä suhteessa on joku vialla, niin ongelma on se että siihen suhteeseen kuuluu moraalisesti heikko pettäjäosapuoli. Tuon taakse jos petturi haluaa piiloutua, niin piiloutukoon.

Kyllä se joskus vain on myös sen toisen osapuolen syy. Olen sen verran elänyt tätä elämää ja nähnyt vähän muutakin kuin naapurin pellon, että tiedän, mistä puhun. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Olen itse pettänyt mm. siksi, että kumppanini kielsi minulta seksin kokonaan enkä halua loppua elämääni harrastaa pelkkää masturbointia. Toinen tapaus halusi leikkiä "mä jätän sut" -leikkiä, pitää minut jossain löysässä hirressä ja manipuloida koko ajan. Kuinka helppoa se olikaan mennä toisen naisen syliin kun oli juuri saanut suoraan sanottuna turhasta paskaa käteen ja pahasti ja ajettu yöhön. Sitten taas parin päivän päästä toinen soittaa ja sanoo: "jatketaan vielä, mä rakastan sua."

Omasta mielestäni en pettänyt, mutta silloisen kumppanini käsitys asiasta on täysin toisenlainen. Itse se nainen kyllä kävi deiteillä :D

Helpottaisi huomattavasti jos osaisi suhtautua seksiin vähemmän pakonomaisesti. Nythän sinun alapääs vie sinua kuin pässiä narussa. Veikkaan että väärät suhteetkin ovat seurausta siitä. Vakka kantensa valitsee jne.

Seksin ja läheisyyden tarve on ihmisellä ihan perustarve. Nykyisellä kumppanillani on täsmälleen sama ajatus eikä kummankaan tarvitse edes ajatella pettämistä. Mikään pakonomainen ei kummankaan suhtautuminen asiaa ole, vaan ihan luonnollinen. Ihminen syö kun on nälkä ja harrastaa seksiä, kun on sen tarve, niin miehet kuin naisetkin. Turha hienostelu on aivan turhaa, me olemme kaikki vielä melkolailla elämiä.

En osaa antaa muuta neuvoa kuin että anteeksianto on usein prosessi eikä välttämättä onnistu kertalaakista eikä tarvitsekaan. Sen voi joutua tekemään monta kertaa uudestaan, varsinkin jos kyseessä on syvältä haavoittanut kipeä loukkaus. Se on kuitenkin täysin mahdollista! Pari kuukautta on mielestäni todella lyhyt aika noinkin vaikeassa tilanteessa.

Ei siitä ohi pääse koskaan. Rakastelu muuttuu himojen tyydyttämiseksi jne. Rakkaus kuolee, vaikka elämä jatkuu. Elämä saattaa joskus olla viisas valinta ilman rakkauttakin, jos on lapsia ja velvollisuudentuntoa.

Ei pettämiseen tarvita mitään erityistä syytä eikä suhteessa tarvitse olla mitään vialla. Ihminen ei ole mitenkään biologisesti yksiavioinen, vaikka moni parisuhde on. Biologian kannalta ihmisen tulisi harrastaa seksiä mahdollisimman monen kumppanin kanssa jatkaakseen sukua. Ei siihen tosiaan tarvita muuta kuin tilaisuus ja se voi tapahtua.

Siksi sitä ei kannata ylianalysoida ja pohtia päätään puhki, että miksi nyt näin pääsi käymään. Niin voi vain käydä ilman mitään sen suurempaa tai ihmeellisempää syytä. Tilaisuus tulee vastaan, joka on kiihottava (ihminen voi kiihottua kyllä muistakin kuten pornosta, näyttelijöistä jne) niin se voi vain tapahtua eikä liittyä parisuhteeseen tai puolisoon tai mihinkään. Jos asiaa suurentelee sen isommaksi - ei siitä pääse koskaan eteenpäin.

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Jos suhteessa kaikki on hyvin, pettämistä ei tapahdu. Olen itse pettänyt ja minua on petetty, taustalla on aina ollut joku parisuhteessa huonosti oleva asia, jota ei ole saatu hoidettua kuntoon jostain syystä. En itse antaisi kovin helposti anteeksi, mutta en odota, että kumppaninikaan antaisi anteeksi.

Ja mulla taas toisinpäin. Koska olen pitänyt oman moraalitason korkeana,eli en itse ole pettänyt, niin voin vaatia myös toiselta korkeampaa moraalitasoa eli täyttä uskollisuutta.

Mä en usko väitteisiin että suhteessa olisi jotain vialla, jos pettää. Siinä pettäjässä on jotain vialla ja se ei ole sen suhteen toisen osapuolen syy. Jos siinä suhteessa on joku vialla, niin ongelma on se että siihen suhteeseen kuuluu moraalisesti heikko pettäjäosapuoli. Tuon taakse jos petturi haluaa piiloutua, niin piiloutukoon.

Kyllä se joskus vain on myös sen toisen osapuolen syy. Olen sen verran elänyt tätä elämää ja nähnyt vähän muutakin kuin naapurin pellon, että tiedän, mistä puhun. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Olen itse pettänyt mm. siksi, että kumppanini kielsi minulta seksin kokonaan enkä halua loppua elämääni harrastaa pelkkää masturbointia. Toinen tapaus halusi leikkiä "mä jätän sut" -leikkiä, pitää minut jossain löysässä hirressä ja manipuloida koko ajan. Kuinka helppoa se olikaan mennä toisen naisen syliin kun oli juuri saanut suoraan sanottuna turhasta paskaa käteen ja pahasti ja ajettu yöhön. Sitten taas parin päivän päästä toinen soittaa ja sanoo: "jatketaan vielä, mä rakastan sua."

Omasta mielestäni en pettänyt, mutta silloisen kumppanini käsitys asiasta on täysin toisenlainen. Itse se nainen kyllä kävi deiteillä :D

Helpottaisi huomattavasti jos osaisi suhtautua seksiin vähemmän pakonomaisesti. Nythän sinun alapääs vie sinua kuin pässiä narussa. Veikkaan että väärät suhteetkin ovat seurausta siitä. Vakka kantensa valitsee jne.

Seksin ja läheisyyden tarve on ihmisellä ihan perustarve. Nykyisellä kumppanillani on täsmälleen sama ajatus eikä kummankaan tarvitse edes ajatella pettämistä. Mikään pakonomainen ei kummankaan suhtautuminen asiaa ole, vaan ihan luonnollinen. Ihminen syö kun on nälkä ja harrastaa seksiä, kun on sen tarve, niin miehet kuin naisetkin. Turha hienostelu on aivan turhaa, me olemme kaikki vielä melkolailla elämiä.

Seksiä varmaan haluaa melkein kaikki, mutta kyky itsehillintään vaihtelee.

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Jos suhteessa kaikki on hyvin, pettämistä ei tapahdu. Olen itse pettänyt ja minua on petetty, taustalla on aina ollut joku parisuhteessa huonosti oleva asia, jota ei ole saatu hoidettua kuntoon jostain syystä. En itse antaisi kovin helposti anteeksi, mutta en odota, että kumppaninikaan antaisi anteeksi.

Ja mulla taas toisinpäin. Koska olen pitänyt oman moraalitason korkeana,eli en itse ole pettänyt, niin voin vaatia myös toiselta korkeampaa moraalitasoa eli täyttä uskollisuutta.

Mä en usko väitteisiin että suhteessa olisi jotain vialla, jos pettää. Siinä pettäjässä on jotain vialla ja se ei ole sen suhteen toisen osapuolen syy. Jos siinä suhteessa on joku vialla, niin ongelma on se että siihen suhteeseen kuuluu moraalisesti heikko pettäjäosapuoli. Tuon taakse jos petturi haluaa piiloutua, niin piiloutukoon.

Kyllä se joskus vain on myös sen toisen osapuolen syy. Olen sen verran elänyt tätä elämää ja nähnyt vähän muutakin kuin naapurin pellon, että tiedän, mistä puhun. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Olen itse pettänyt mm. siksi, että kumppanini kielsi minulta seksin kokonaan enkä halua loppua elämääni harrastaa pelkkää masturbointia. Toinen tapaus halusi leikkiä "mä jätän sut" -leikkiä, pitää minut jossain löysässä hirressä ja manipuloida koko ajan. Kuinka helppoa se olikaan mennä toisen naisen syliin kun oli juuri saanut suoraan sanottuna turhasta paskaa käteen ja pahasti ja ajettu yöhön. Sitten taas parin päivän päästä toinen soittaa ja sanoo: "jatketaan vielä, mä rakastan sua."

Omasta mielestäni en pettänyt, mutta silloisen kumppanini käsitys asiasta on täysin toisenlainen. Itse se nainen kyllä kävi deiteillä :D

Olen samalla kannalla. Meillä ei ollut ollut mitään seksiä kahteen vuoteen, olin miehelle vain kodinkone. Lopulta ilmoitin että se on ero nyt ja olen saanut asunnon. Mies sanoi että älä muuta, hän muuttaa, voidaan kai me sen aikaa asua yhdessä.

Olin katkera ja turta ja pokasin ensimmäisen sopivan, ihan vain kokeillakseni vieläkö muistan mitä seksi on.

Mies ei sitten saanutkaan muutettua vaan alkoi kosiskella minua uudestaan, ja idioottina suostuin että yritetään vielä. Tulevina vuosina sitten minun "pettäminen" pidettiin kyllä pinnalla ja minun piti sitä hyvittää, missään miehen tekemisessä sen sijaan ei. Ei sillä lailla mitään korjata ettei selvitellä yhdessä että miksi näin kävi, ja toinen aidosti kadu ja muuta mielensä, ja toinen aidosti anna anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Osaatte kuitenkin kummatkin kaikesta kirjoittamastasi päätellen, yrittää ymmärtää toistenne tunteita ja pahaa oloa, vaikka pettäminen on tapahtunut. Se kertoo että suhteessa on kummankin mielestä jotain mahdollisuuksia ja toivoa olemassa. 

Kirjoitat että puhutte asiasta yhdessä ja yritätte yhdessä, olette päättäneet yhdessä, mietitte toistenne tunteita yhdessä, joten toivoa on enemmän kuin moni edes on koskaan kokenut tälla palstalla. Minä vastaan sinä, ei kuulosta teidän suhteeltanne, vaikka monen muun palstalaisen suhde kuulostaakin. Teidän suhteenne kuulostaa teidän suhteelta ajattelette toisianne ja se on myös enemmän kuin mitä monilla on.