Milloin pitää luovuttaa jos ei pääse yli pettämisestä?

Toista kuukautta on tosi lyhyt aika.

Mitä te sitten sovitte että konkreettisesti teette? Millä sanoin hän selitti sen, millä sanoin pyysi anteeksi? Saiko hän sinut uskomaan että tarkoittaa sitä?

Miten hän lupasi osoittaa sinulle että se oli kertavirhe eikä toistu, ja että voit oppia luottamaan häneen taas?

Oletteko tehneet jotain sille syylle miksi hän petti?

Siinä vaiheessa kannattaa luovuttaa kun ei itsekään usko siihen että voisi antaa anteeksi. Toisaalta myös mahdollinen uusi suhde edellyttää sitä että asian yli pääsee jotenkin ja asian hyväksyy (tapahtuneeksi).

Silloin kun on oikeasti tunteet pelissä menee useampia kuukausia(vuosipäivänkin muistan) ja asia voi vuosienkin päästä tulla kummittelemaan. Jos suhde on kuitenkin hyvä niin se voi vahvistaakkin sitä jos saa vain luottamuksen takaisin. Todella moni nainen ja mies pettää, joten vaihtaminen ei välttämättä paranna asiaa. Koskaan se ei tule täysin unohtumaan vaikka et sitä vuosiin ajattelisikaan.

Otsikon perusteella ajattelin, että pettämisestä on pari vuotta, ja että kyllä silloin voi harkita jo luovuttamista.

Mutta puolitoista kuukautta on ihan mitätön aika käsitellä noin suurta asiaa.

Ja mitä teette asian selvittämiseksi? Ei siitä pettämisestä pääse yli, jos vain jatketaan kuten ennenkin ja teeskennellään, että mitään ei ole tapahtunut. Tai että voidaan vain pahoin ja odotetaan, että jonain päivänä se pahoinvointi on loppunut.

Pettämistä pitää työstää. Harva pystyy siihen fiksusti oman väen kesken. Joten olettehan hakeneet ammattiapua.

En pystyisi antamaan anteeksi. Eroaisin ja tekisin töitä itseni eheyttämiseksi. Jos kumppani haluaa kerta mennä niin menköön.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon perusteella ajattelin, että pettämisestä on pari vuotta, ja että kyllä silloin voi harkita jo luovuttamista.

Mutta puolitoista kuukautta on ihan mitätön aika käsitellä noin suurta asiaa.

Ja mitä teette asian selvittämiseksi? Ei siitä pettämisestä pääse yli, jos vain jatketaan kuten ennenkin ja teeskennellään, että mitään ei ole tapahtunut. Tai että voidaan vain pahoin ja odotetaan, että jonain päivänä se pahoinvointi on loppunut.

Pettämistä pitää työstää. Harva pystyy siihen fiksusti oman väen kesken. Joten olettehan hakeneet ammattiapua.

Eiköhän se pettäminen ole oire jostain muusta. Tästä syystä riippuu, voiko suhdetta jatkaa/voiko asialle tehdä jotain.

Kukaan muu ei sitä voi sanoa, ainoastaan sinä.

Itse ihmettelen miksi niin moni jää tuollaiseen suhteeseen. Petetty on viaton, mutta silti joutuu käymään asiaa läpi sen paljastuessa ja kärsimään seuraukset. Sitten moni vielä valitsee jäädä siihen tilaan, jopa vuosiksi eteenpäin. Olenkin miettinyt että jääkö petetty siihen suhteeseen tavallaan itserankaisun vuoksi? "En ollut hyvä puoliso, siksi minua petettiin, olen nyt ansainnut kärsiä."

Kärsimystä on niin monen elämä täynnä ihan ilman omaaa valintaakin, siksi ihmettelen miksi moni tietoisesti valitsee kurjan elämän.

Ehkä kyse ei ole ylipääsemisestä.Ehkä näet kumppanisi uusin silmin-etkä pidä hänestä enää.Näin käy usein kun toinen pettää.Tunteet kuolee.Anteeksi voi antaa mutta tunteita ei voi pakottaa.

No mulla meni kaaoksessa eka vuosi. Toisena alkoi joku järki palata ja nyt kun takana on 10v tapahtumasta, niin uskallan sanoa, että päästiin asiasta yli. Kyllä siihen meni vuosia, tosin suurin osa vuosista sellaisia,että asiaan palasi harvoin ja toisenlaisella tunnetasolla. Enemmänkin yritti ymmärtää kaikkea.

Luulisin, että sama polku olisi ollut edessä jos olisin lähtenyt.

Riippuu varmaan suhteen pituudesta kuinka kauan ja paljon sille antaa. Jos takana lyhyt yhteinen elämä, niin omasta kokemuksesta voisin sanoa, että siirry elämässä eteenpäin ja aloita alusta.

Jos taas paljon elämää kertynyt, ja paljon siitä hyvää, niin kannattaa miettiä kunnolla.

Jeesus taisi nousta ylös kolmantena päivänä. Tai näin ainakin huhut kertovat.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun on oikeasti tunteet pelissä menee useampia kuukausia(vuosipäivänkin muistan) ja asia voi vuosienkin päästä tulla kummittelemaan. Jos suhde on kuitenkin hyvä niin se voi vahvistaakkin sitä jos saa vain luottamuksen takaisin. Todella moni nainen ja mies pettää, joten vaihtaminen ei välttämättä paranna asiaa. Koskaan se ei tule täysin unohtumaan vaikka et sitä vuosiin ajattelisikaan.

Tässäpä se pähkinänkuoressa. Olen kokenut asian.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus taisi nousta ylös kolmantena päivänä. Tai näin ainakin huhut kertovat.

Tää on varmaan totta, ainakin mun kaveri sanoi eilen shoppailureissulla että sen tili on tyhjä kuin jeesuksen hauta pääsiäisen jälkeen.

10v menee että pääsee yli. :D

LoL.

Kivaa elämää, ap.

Jos suhteessa kaikki on hyvin, pettämistä ei tapahdu. Olen itse pettänyt ja minua on petetty, taustalla on aina ollut joku parisuhteessa huonosti oleva asia, jota ei ole saatu hoidettua kuntoon jostain syystä. En itse antaisi kovin helposti anteeksi, mutta en odota, että kumppaninikaan antaisi anteeksi.

Ihmiset jakautuu kahteen, niihin jotka arvokkaan Arabian kannus hajotessa lattialle, liimaavat sirpaleet ja kuvittelevat kannun olevan vieläkin jälleenmyyntiarvoltaan arvokas nettikirppiksellä ja niihin jotka harmistuvat asiasta hetkeksi, lakaisevat sirut lattialta ja uskovat löytävänsä vielä uuden, yhtä hienon kannun löytöhintaan, josta sitten pitävät aiempaakin parempaa huolta.

Mä oon B-vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun on oikeasti tunteet pelissä menee useampia kuukausia(vuosipäivänkin muistan) ja asia voi vuosienkin päästä tulla kummittelemaan. Jos suhde on kuitenkin hyvä niin se voi vahvistaakkin sitä jos saa vain luottamuksen takaisin. Todella moni nainen ja mies pettää, joten vaihtaminen ei välttämättä paranna asiaa. Koskaan se ei tule täysin unohtumaan vaikka et sitä vuosiin ajattelisikaan.

Tässäpä se pähkinänkuoressa. Olen kokenut asian.

Jos tunteet eivät ole pelissä ei asia vaivaa kovin pitkään ja ero on selviö. Todennäköisesti tunteita on tässä tapauksessa, niin paljon pelissä, että siksi se sattuu ja tuntuu pahalta. Toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi. 

Miten voi luottaa mieheen joka valehtelee.Siinä ongelman ydin noin niinku tulevaisuutta ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

No mulla meni kaaoksessa eka vuosi. Toisena alkoi joku järki palata ja nyt kun takana on 10v tapahtumasta, niin uskallan sanoa, että päästiin asiasta yli. Kyllä siihen meni vuosia, tosin suurin osa vuosista sellaisia,että asiaan palasi harvoin ja toisenlaisella tunnetasolla. Enemmänkin yritti ymmärtää kaikkea.

Luulisin, että sama polku olisi ollut edessä jos olisin lähtenyt.

Riippuu varmaan suhteen pituudesta kuinka kauan ja paljon sille antaa. Jos takana lyhyt yhteinen elämä, niin omasta kokemuksesta voisin sanoa, että siirry elämässä eteenpäin ja aloita alusta.

Jos taas paljon elämää kertynyt, ja paljon siitä hyvää, niin kannattaa miettiä kunnolla.

Kyllä, AINAKIN ensimmäinen vuosi oli sekava, itkuinen, kaaosmainen. Kaikki puolison menot syynäsin ja sydän pamppaili aina kun hän lähti johonkin, luottamus kun oli menetetty. Oli tuskaista aikaa. Yhteistä elämää takana kuitenkin vuosikymmeniä, rakkautta ja paljon yhteistä, joten päätin antaa suhteellemme vielä mahdollisuuden. Ihminen on erehtyväinen, mutta toista kertaa en pystyisi enää hänelle anteeksi antamaan ja hän tietää sen ja on muuttanut käytöstään. Mutta tosiaan, jos olette olleet vasta vähän aikaa yhdessä, kannattanee tosiaan tässä vaiheessa lähteä suhteesta. Toisena vuotena aloin selvitä asiasta, nyt siitä kulunut 3 vuotta ja arpinen ja herkillä olen vieläkin. Toisinaan tuska valtaa mielen, mutta aika on auttanut asiaa.

Älkää rakkaat ihmiset pettäkö. Voi sitä tuskan määrää minkä puolisolle aiheutatte ja miten sekaisin elämä meneekään.

Vierailija kirjoitti:

10v menee että pääsee yli. :D

LoL.

Kivaa elämää, ap.

Minä kuolisin jo stressiin tuossa vaiheessa!

Ollaan asiasta keskusteltu paljon ja ihan hyvässä hengessä, mies ei osaa selittää miksi, kuulemma vain tilaisuus tuli, oli humalassa, eikä ajatellut minua siinä hetkessä lainkaan. Tuntuu pahalta olla niin merkityksetön, ettei minua edes muisteta kun tulee tilaisuus pettää. Kuitenkin nyt kovasti vakuuttelee että ymmärtää tehneensä väärin ja katuu ja sanoo ettei toistu, tähän haluan uskoa kun miehellä tuntuu itselläänkin olevan paha olo asian kanssa ja tuskin niin hyvin pystyisi näyttelemään etteikö se olisi aitoa... On ollut puhetta pariterapiasta, mutta kun pystymme asiasta puhumaan keskenämmekin niin en tiedä onko se hintansa väärti, kun on aika kallista lystiä. Alan vain itse olla aika loppu, kun en ole tämän jälkeen saanut juuri nukuttua kuin parin tunnin pätkiä, lisäksi ruokahalu on kadonnut. Meillä on pienet lapset, pienempi vielä valvottaa öisin ja päivisin täytyy jaksaa olla reipas vaikkei oikeasti jaksaisikaan. Toimintakyky tuntuu olevan ihan nollissa. Lisäksi mies on ollut asiasta niin rikki, etten ole oikein itse edes ehtinyt käsitellä asiaa kun olen ollut hänen tukenaan. Järjetöntä joo, mutta kun se mies on edelleen niin tärkeä ja rakas kaikesta huolimatta, etten haluaisi hänellekään pahaa oloa, vaikka toisaalta tiedän että ihan on sen ansainnut. Jotenkin tää oma pahoinvointi on vain niin kokonaisvaltaista, että välillä meinaa iskeä ihan järjetön epätoivo.