Milloin pitää luovuttaa jos ei pääse yli pettämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta päätellen on vain hyvä, että annat miehesi pahan-olonkin vaikuttaa päätökseesi. Se kertoo että kummatkin vielä välittää toisistaan ja että käsittelet asiaa kaikilta eri puolilta. Nopea ero kertoisi ettei sinulla koskaan tunteita ollutkaan tai että et halua niitä käsitellä.

Tai sitten ihmisellä on tarpeeksi tervettä itserakkautta lähteä. Tosin sellainen tuskin kovin helposti menisi yhteenkään tuollaisen arvaamattoman haahuilijan kanssa. Ihmeellistä että sen petetynkin pitäisi kantaa sen pettäjän tunteita ja miettiä niitä oman pahan olon lisäksi.

 Ymmärrä että he rakastavat toisiaan. 

Rakastaminen ei tarkoita uhrautumista toisen vuoksi. Ihmiset myös pää-asiassa ottavat vastuun omista tunteista ensisijassa. Eihän tämä ihminen alunperinkään valehtelijaan ole rakastunut vaan johonkuhun jonka oletti kohtelevan itseään hyvin. Tämä kuvio on muuttunut pettämisen jälkeen tai tullut ilmi, jolloin kyseessä on "eri henkilö" kuin oletettua tai ainakin erilaiset arvot omaava. 

Ei vaan ymmärrä, että HE rakastavat toisiaan. Voit puhua jostain omista kokemuksistasi yleisesti, mutta lue nuo aloittajan kirjoitukset. He oikeasti rakastavat toisiaan ja haluavat vielä yrittää ja hän kaipaa ohjeita kipeään rakkauteen ei puheita uhrautumisista yksin toisen puolesta vaan rakkaudesta. Tiedätkö mitä se on?

Kyllä vain. Se ei ole pakonomaista parisuhteessa roikkumista tai olemista vaan todellinen rakkaus antaa myös toisen lähteä. Ja ei, en todellakaan näe aloituksessa rakkautta, vaan loukatun ja satutetun ihmisen, joka on eksytetty jonkun sellaisen toimesta johon hän luotti.

Vierailija kirjoitti:

 Lisäksi mies on ollut asiasta niin rikki, etten ole oikein itse edes ehtinyt käsitellä asiaa kun olen ollut hänen tukenaan. Järjetöntä joo,

Hienosti on mies tehnyt itsestään uhrin omalle teolleen. Ja sinuun uppoaa. Sanot sentään, että on järjetöntä. Vielä kun tajuat, että todellakin on!

Tulipa monta kommenttia tällä välin, en ehdi ihan koko päivää roikkua palstalla kun on nuo lapset. Täytyy kyllä sanoa, että olen yllättynyt miten asiallisia kommentteja ketjuun on tullut. Kiitos niistä!

Olen pyytänyt miestä selvittämään itselleen miksi päätyi pettämään, koska luulen että sen kautta olisi asiaa helpompi itse työstää. Välillä tuntuu hurjalta kun jostain syystä uskon miestä yhä edelleen ja pidän hyvänä asiana sitä, että hän pystyi mokansa minulle rehellisesti kertomaan. Oma olo on niin ristiriitainen, ettei oikein mistään reunasta saa kiinni, siksi en oikein nyt tähänkään ketjuun tällä hetkellä osaa mitään järkevää kommentoida, jotenkin olo on aivan tyhjä. Kiitos kuitenkin asiallisista viesteistä, osa niistä antoi toivoa ja osan viesteistä luettuani mietin asiaa jälleen uudelta kannalta.

-ap

Myös manipuloija toimii noin. Etää kun huomaa, että se pettäminen paljastuu kuitenkin käytöksestä tai ilmapiirin muutoksesta tai jotain. Niin paljastaa tekonsa, sillä siinä saa pisteitä rehellisyydestä. Ja sitten vielä alkaa marttyyriksi, niin saa säälipisteitäkin.

Olin kolme vuotta mun poikaystävän kanssa ja aika nopeasti jo suhteen alussa epäilin mieheni pettävän... löysin kondomin takintaskusta, toisen naisen kuvan bussilippukotelosta ja lopulta menin hänen kännykälleen, josta paljastuikin koko totuus. Silti hän ei suhteen aikaan myöntänyt mitään vaan kaikelle oli "looginen" selitys ja minä olin se hullu. Jossain vaiheessa vain sain tarpeekseni, keräsin kamppeeni ja rohkeuteni ja kävelin ulos suhteesta.

Olimme edelleen yhteydessä aina silloin tällöin ja vasta vuoden päästä suhteen loppumisesta mies kertoi minulle sivusuhteestaan ja vastasi kaikkiin kysymyksiini, tiesi etten pääsisi elämässäni eteenpäin. Ensimmäisen kerran pyysi anteeksi. 

Nyt kolmen vuoden jälkeen eron jälkeen asia ei ole enää niin kipeä, mutta sattuu se jos sitä oikein ajattelen. Siksi yleensä yritän ohittaa kaikki ajatukset liittyen siihen mieheen ja suhteeseen, niin on helpompaa. Nyt olen uuden miehen kanssa, mutta huomaan epäileväni häntäkin vaikka ei ole antanut siihen mitään syytä. Luulen pitkän surutyön johtuvan juuri siitä, että mies ei myöntänyt pettämistään vaan omat ajatukseni piinasivat minua vuosia ja minusta oli tulossa ihan vainoharhainen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun on oikeasti tunteet pelissä menee useampia kuukausia(vuosipäivänkin muistan) ja asia voi vuosienkin päästä tulla kummittelemaan. Jos suhde on kuitenkin hyvä niin se voi vahvistaakkin sitä jos saa vain luottamuksen takaisin. Todella moni nainen ja mies pettää, joten vaihtaminen ei välttämättä paranna asiaa. Koskaan se ei tule täysin unohtumaan vaikka et sitä vuosiin ajattelisikaan.

No ei petä. Mä oon ollut aina uskollinen, kun olen ollut suhteessa. Ja miehen uskottomuus oli erotessa aivan pikkujuttu, koska kaikki muut asiat olivat jo siinä vaiheessa pielessä. Uusi uhri oli vain helpotus meille entisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun on oikeasti tunteet pelissä menee useampia kuukausia(vuosipäivänkin muistan) ja asia voi vuosienkin päästä tulla kummittelemaan. Jos suhde on kuitenkin hyvä niin se voi vahvistaakkin sitä jos saa vain luottamuksen takaisin. Todella moni nainen ja mies pettää, joten vaihtaminen ei välttämättä paranna asiaa. Koskaan se ei tule täysin unohtumaan vaikka et sitä vuosiin ajattelisikaan.

No ei petä. Mä oon ollut aina uskollinen, kun olen ollut suhteessa. Ja miehen uskottomuus oli erotessa aivan pikkujuttu, koska kaikki muut asiat olivat jo siinä vaiheessa pielessä. Uusi uhri oli vain helpotus meille entisille.

Sä et edustakkaa sukupuoltas pelkästää. Naiset pettää siinä missä miehetkin.

Minulla meni pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olin kolme vuotta mun poikaystävän kanssa ja aika nopeasti jo suhteen alussa epäilin mieheni pettävän... löysin kondomin takintaskusta, toisen naisen kuvan bussilippukotelosta ja lopulta menin hänen kännykälleen, josta paljastuikin koko totuus. Silti hän ei suhteen aikaan myöntänyt mitään vaan kaikelle oli "looginen" selitys ja minä olin se hullu. Jossain vaiheessa vain sain tarpeekseni, keräsin kamppeeni ja rohkeuteni ja kävelin ulos suhteesta.

Olimme edelleen yhteydessä aina silloin tällöin ja vasta vuoden päästä suhteen loppumisesta mies kertoi minulle sivusuhteestaan ja vastasi kaikkiin kysymyksiini, tiesi etten pääsisi elämässäni eteenpäin. Ensimmäisen kerran pyysi anteeksi. 

Nyt kolmen vuoden jälkeen eron jälkeen asia ei ole enää niin kipeä, mutta sattuu se jos sitä oikein ajattelen. Siksi yleensä yritän ohittaa kaikki ajatukset liittyen siihen mieheen ja suhteeseen, niin on helpompaa. Nyt olen uuden miehen kanssa, mutta huomaan epäileväni häntäkin vaikka ei ole antanut siihen mitään syytä. Luulen pitkän surutyön johtuvan juuri siitä, että mies ei myöntänyt pettämistään vaan omat ajatukseni piinasivat minua vuosia ja minusta oli tulossa ihan vainoharhainen.

Kunnon gaslightingia... Tuon takia en voi sietää ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, ettei pettämisestä tarvitse kertoa. Useimmat vaistoavat kuitenkin, että jotakin on vialla ja kumppani vain selittää, että sulla on päässä vikaa, jos jotakin epäilet tai koet olevan oudosti. Alkaa tuntea itsensä hulluksi ja vainoharhaiseksi. Inhottavaa leikkimistä ja manipulointia toisen mielellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatte kuitenkin kummatkin kaikesta kirjoittamastasi päätellen, yrittää ymmärtää toistenne tunteita ja pahaa oloa, vaikka pettäminen on tapahtunut. Se kertoo että suhteessa on kummankin mielestä jotain mahdollisuuksia ja toivoa olemassa. 

Kirjoitat että puhutte asiasta yhdessä ja yritätte yhdessä, olette päättäneet yhdessä, mietitte toistenne tunteita yhdessä, joten toivoa on enemmän kuin moni edes on koskaan kokenut tälla palstalla. Minä vastaan sinä, ei kuulosta teidän suhteeltanne, vaikka monen muun palstalaisen suhde kuulostaakin. Teidän suhteenne kuulostaa teidän suhteelta ajattelette toisianne ja se on myös enemmän kuin mitä monilla on. 

Yhdessä on se avain jota moni ei näytä ymmärtävän. Teidän muiden viesteissä on katkeruutta, kieltäytymistä asioiden käsittelystä, syyllistämistä ja esineellistämistä, pessimismiä, te ette vain tiedä mitä oikea rakkaus on. Tässä ei uhriuduta eikä kukaan uhraudu ne tapahtuvat vain teidän pään sisällä. Tunteet ovat vain niin voimakkaita, että on vaikeaa hyväksyä mitä on tapahtunut. Mutta poikkeuksena moniin muihin ap yrittää selvittää asian eikä olla kohtaamatta asiaa, kuten moni näyttää tekevän omissa suhteissaan.

Anna vaan anteeksi, mies luottaa siihen että saa seuraavankin kerran anteeksi ja sama toistuu. Tuo nyt on jonkun katkeran kurpan itkua että kaikki miehet pettää, se ei tietenkään ole totta joten uutta matoa koukkuun

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Jos suhteessa kaikki on hyvin, pettämistä ei tapahdu. Olen itse pettänyt ja minua on petetty, taustalla on aina ollut joku parisuhteessa huonosti oleva asia, jota ei ole saatu hoidettua kuntoon jostain syystä. En itse antaisi kovin helposti anteeksi, mutta en odota, että kumppaninikaan antaisi anteeksi.

Ja mulla taas toisinpäin. Koska olen pitänyt oman moraalitason korkeana,eli en itse ole pettänyt, niin voin vaatia myös toiselta korkeampaa moraalitasoa eli täyttä uskollisuutta.

Mä en usko väitteisiin että suhteessa olisi jotain vialla, jos pettää. Siinä pettäjässä on jotain vialla ja se ei ole sen suhteen toisen osapuolen syy. Jos siinä suhteessa on joku vialla, niin ongelma on se että siihen suhteeseen kuuluu moraalisesti heikko pettäjäosapuoli. Tuon taakse jos petturi haluaa piiloutua, niin piiloutukoon.

Kyllä se joskus vain on myös sen toisen osapuolen syy. Olen sen verran elänyt tätä elämää ja nähnyt vähän muutakin kuin naapurin pellon, että tiedän, mistä puhun. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Olen itse pettänyt mm. siksi, että kumppanini kielsi minulta seksin kokonaan enkä halua loppua elämääni harrastaa pelkkää masturbointia. Toinen tapaus halusi leikkiä "mä jätän sut" -leikkiä, pitää minut jossain löysässä hirressä ja manipuloida koko ajan. Kuinka helppoa se olikaan mennä toisen naisen syliin kun oli juuri saanut suoraan sanottuna turhasta paskaa käteen ja pahasti ja ajettu yöhön. Sitten taas parin päivän päästä toinen soittaa ja sanoo: "jatketaan vielä, mä rakastan sua."

Omasta mielestäni en pettänyt, mutta silloisen kumppanini käsitys asiasta on täysin toisenlainen. Itse se nainen kyllä kävi deiteillä :D

Helpottaisi huomattavasti jos osaisi suhtautua seksiin vähemmän pakonomaisesti. Nythän sinun alapääs vie sinua kuin pässiä narussa. Veikkaan että väärät suhteetkin ovat seurausta siitä. Vakka kantensa valitsee jne.

Seksin ja läheisyyden tarve on ihmisellä ihan perustarve. Nykyisellä kumppanillani on täsmälleen sama ajatus eikä kummankaan tarvitse edes ajatella pettämistä. Mikään pakonomainen ei kummankaan suhtautuminen asiaa ole, vaan ihan luonnollinen. Ihminen syö kun on nälkä ja harrastaa seksiä, kun on sen tarve, niin miehet kuin naisetkin. Turha hienostelu on aivan turhaa, me olemme kaikki vielä melkolailla elämiä.

Seksiä varmaan haluaa melkein kaikki, mutta kyky itsehillintään vaihtelee.

Sen se tekee. En ole koskaan ollut miehen kanssa parisuhteessa, mutta mitä naisten kanssa olen ollut, niin ihan laidasta laitaan löytyy, kuivasta korpusta lähes nymfomaaniin. Oman elämäni kannalta olen tyytyväinen, parisuhteen kumpikin osapuoli on samoilla linjoilla monen asian kanssa, seksi mukaan luettuna.

Ei ole sen arvoista jäädä suhteeseen.Suosittelen eroa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Itse menetin terveyteni epäluotettavan miehen kanssa ja arvet säilyy loppu elämän. Ei kannata. Harvoin ne muuttuvat!

Jätin miehen heti, kun jäi kiinni pettämisestä. En halunnut kuulla mitään surkeita selityksiä tai kuunnella mitään uhriutumista. Meillä oli suhteessa kaikki hyvin. Oli seksiä ja läheisyyttä, sekä tehtiin paljon asioita yhdessä. Silti meni ja petti. Hän itki jonkun aikaa perääni, kunnes tajusi lopettaa.

Hän ei taida edes ymmärtää miten romutti itsetuntoni ja huono itsetunto vaivaa edelleen vuoden jälkeen erosta. En pysty luottamaan miehiin. Kaikista parasta on ollut, kun on saanut purkaa ajatuksia ystäville ja miettiä itsekseen omia ajatuksia. Onneksi on kiireinen työ, tiivis tukiverkko ja harrastuksia, joten eipä sitä kovin paljoa tule ajateltua.

Meillä ei ole lapsia.

Kokemukset miehistänne ei korreloi avaajan mieheen suoraan. Kai ymmärrätte sen?

Vierailija kirjoitti:

Anna vaan anteeksi, mies luottaa siihen että saa seuraavankin kerran anteeksi ja sama toistuu. Tuo nyt on jonkun katkeran kurpan itkua että kaikki miehet pettää, se ei tietenkään ole totta joten uutta matoa koukkuun

Yhden seksikerran vuoksi, joka ei ole keneltäkään millään mittapuulla pois eikä sitä ois edes huomattu, jos ei olisi jäänyt kiinni! ihan järjetöntä suurentelua jollain niin harmittomalla asialla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna vaan anteeksi, mies luottaa siihen että saa seuraavankin kerran anteeksi ja sama toistuu. Tuo nyt on jonkun katkeran kurpan itkua että kaikki miehet pettää, se ei tietenkään ole totta joten uutta matoa koukkuun

Yhden seksikerran vuoksi, joka ei ole keneltäkään millään mittapuulla pois eikä sitä ois edes huomattu, jos ei olisi jäänyt kiinni! ihan järjetöntä suurentelua jollain niin harmittomalla asialla. 

Tuskin se vehkeiden työntäminen vääriin reikiin se ongelma kenellekään varsinaisesti on, vaan se, että suhteessa on sovittu tietyt säännöt ja niiden rikkominen kertoo arvostuksen puutteesta ja särkee luottamuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna vaan anteeksi, mies luottaa siihen että saa seuraavankin kerran anteeksi ja sama toistuu. Tuo nyt on jonkun katkeran kurpan itkua että kaikki miehet pettää, se ei tietenkään ole totta joten uutta matoa koukkuun

Yhden seksikerran vuoksi, joka ei ole keneltäkään millään mittapuulla pois eikä sitä ois edes huomattu, jos ei olisi jäänyt kiinni! ihan järjetöntä suurentelua jollain niin harmittomalla asialla. 

Tuskin se vehkeiden työntäminen vääriin reikiin se ongelma kenellekään varsinaisesti on, vaan se, että suhteessa on sovittu tietyt säännöt ja niiden rikkominen kertoo arvostuksen puutteesta ja särkee luottamuksen.

niin tai siitä, ettei niissä säännöissä ole alkellisintakaan järkeä. että ne sovitaan vaan sopimisen ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukset miehistänne ei korreloi avaajan mieheen suoraan. Kai ymmärrätte sen?

Se on vaikea käsittää jos syyttää miehiä kollektiivisesti kaikkien teoista.

Kyse ei valitettavasti ole kuukausista, vaan vuosista. Se on pitkä tie, etkä voi tietää mihin se johtaa. Yritä ennemmin sietää epävarmuutta ja tämänhetkisiä raastavia tunteitasi, kuin hoputtaa niitä pois.

Kerron oman kokemukseni. Mies petti muutamia vuosia sitten, asuimme ulkomailla. Nainen jäi sinne, kun muutimme pois, mikä helpotti vähän tilannetta. Päätin jatkaa mieheni kanssa pitkälti lasten takia. Olen kätkenyt ja pitänyt nämä tapahtumat vain itselläni. Tietysti olin aivan rikki ensimmäiset kuukaudet ja olin vihainen, hyökkäävä. Sitten ymmärsin ja hyväksyin, että en voi koskaan saada menetettyä takaisin, luottamus oli mennyttä. Tilalle tuli selkeämmin surutyö "menetetystä onnesta". Tämä prosessi kesti 2-3v. Olen nyt hyväksynyt tilanteen ja vain "tyytynyt" osaani. Minä en voi valitettavasti jatkossakaan luottaa mieheeni. Meidän parisuhdetta kasassa pitävä voima on selkeästi lapset. En olisi koskaan uskonut, että pystyn tähän, mutta tämä tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta tällä hetkellä. Joskus ajattelin että en voisi sallia pettämistä tai sen uhkaa ollenkaan, mutta tässä sitä on taas nähty, ettei elämä ole mustavalkoista.