Kerro, 30v, miltä keski-ikään siirtyminen tuntui? Onko vaikea myöntää itselleen olevansa keski-ikäinen?

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikä. Tuo ikä joka alkaa noin 30 vuodessa.

Ei muuten ala enää nykyisin. Keski-ikä alkaa nelissäkymmenissä.

Keski-ikäisenä on hyvä olla. Tärkeintä ei ole missään asiassa se miltä näyttää vaan se miltä tuntuu.

En mä ihan 30 vuotiasta keski-ikäiseksi sanoisi, nuori on vielä (nykyaikana siis, muinoin olisi jo vainaa), minusta keski-ikä alkaa 40 vuotiaana.

Itse olen ylpeä kesi-iästäni (45v), muistan mainita sen monesti kommenteissani, ettei joku vaan erehdy pitämään jonain parikymppisen. Tunnen oloni arvovaltaiseksi ja rennoksi, en osaa sitä kuvailla, mutta olen ihan tyytyväinen etten ole enää nuori.

Nuoruudesta en kaipaa kuin kaikkia hampaitani ja  hiuksiani, ne ovat harvenneet vuosien mittaan ja myös raajoja on rikkoutunut ja karsittu kokoon.. mutta näillä mennään, onneksi en ole pinnallinen.

n45

En ollut keski-ikäinen 30-vuotiaana vaan nuorehko aikuinen. Ap taitaa tuntea itsensä keski-ikäiseksi jo kolmekymppisenä ja se varmaankin ottaa koville. N57

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani keski-ikäinen nyt 30 vuotiaana :D Eikä se haittaa, jos joku ei koe olevansa keski-ikäinen 40 vuotiaanakaan. Eihän se keski-ikä ole muutakuin ulkopuolelta määritelty termi tietylle iälle.

Ikä on vaan numeroita, en ole koskaan ymmärtänyt jotain "ikäkriisejä", ehkä sitten oikeasti vanhana esim. 60-70 vuotiaana kun omista vanhemmista alkaa aika jättämään, niin tulee mieleen se elämän rajallisuus ja voi tulla jokin kriisikin siinä sivussa.

On se ikä muutakin kuin numeroita, kroppa alkaa luhistua iän myötä (huomaat jo kymmenen vuoden päästä), osia irtoilee ja menee rikki jne.

Mutta sisäinen lapsekkuus ei poistu jos ihminen on lapsekas luonne, vaikka olisi 90vee. Ihmisen persoona on mikä on, iästä huolimatta, tietysti se  kokemusten ja vuosien karttuessa myös oppii  ja vähän viisastuu. Ei sama ihminen ole 15 vuotiaana samanlainen kuin 45 vuotiaana. Että kyllä se ikä on muutakin kuin numeroita, minusta typerä hokema.

 

Eipä tuolla ole paljon muuta kuin hallinnollista merkitystä; nuorisotiloille ei oikein pääse yli 18 vuotiaana ja yli 30 vuotiaana ei ole enää nuorisolain alainen jne. 

Ihmisiin kohdistetaan monenlaista kielellistä vallankäyttöä ja yksi on tuo ikähomma; jotkut käyttävät myös ikää tekosyynä omalle saamattomuudelle, kun ei enää pysty, voi ja jaksa (oikea vajaakuntoisuus eri asia). 

Luusereille suurin ilo elämässä on ruotia muiden epäonnistumisia ja oletettuja tiukkoja paikkoja kuten vaikka ikääntymistä, kun taas elämässä eteenpäin menevät etsivät uusia onnistumisia olosuhteista riippumatta tai niihin sopeutuen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon edelleen ihan yhtä nuorekas kuin parikymppisenä. En mä tunne vielä vanhentuneeni. Ehkä siksi että ollaan parhaassa lastentekoiässä.. Nyt lisäännytään, ei vanhennuta.

Jos ihan ihmisen biologiasta puhutaan, paras lapsentekoikä on muistaakseni 22 vuotta. Mutta ymmärsin pointtisi.

Olen tällainen outolintu, että mua ei paljon vanheneminen hetkauta.

Tiedän, että aivopestyjen yksilöiden ja median mukaan pitäisi hetkauttaa tämä luonnollinen ilmiö ja saada aikaa itsevihaa ja tuskaa, mutta olen valaistunut tämän asian suhteen.

Joskus tulee outoja tilanteita esiin kahvipöydissä, kun joku haukkuu itseään, vanhenemistaan ja odottaa mun jotenkin olevan siinä samassa ryhmäpsykoosissa kun suurin osa naisista ja...eh en osaa sanoa asiaan oikein mitään.