Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaalla peli- ja videoriippuvuus?
09.11.2017 |
4-vuotiaamme on alkanut hiljattain selittää, kuinka kaikki on tylsää ja tyhmää. Pelit ja videot sen sijaan kiinnostavat vähän liiankin kanssa, jotka välissä mankuu niitä ja yrittää monta kertaa päivässä niitä pelata. Joudumme pitämään kännykät ja tabletit piilossa koko ajan ja piuhat pois pleikkarista, koska muuten yrittää pelata salaa jatkuvasti.
Lapsi ei ole todellakaan saanut pelata ja katsoa videoita loputtomasti. Ruutuaikaa nykyään aivan maksimissaan 2 h päivässä (usein ei näin pitkään). Aivan joka päivä ei ole ruutuaikaa yhtään, mutta silloin pitää järjestää ihan koko ajan ohjelmaa. Oma-aloitteinen viihtyminen on vaikeaa, vaikka siitä jotka päivä harjoitellaan.
Jälkikäteen ajatellen lapsia kyllä kiintyi yllättävän vahvasti videoihin alusta alkaen. Olisin itse halunnut videot aloittaa vasta 3-vuotiaana, mutta jatkoin opintoja lapsen ollessa 1,5-vuotias, ja hoitajina toimineet isä ja mummo eivät suostuneet siihen, etteivät näyttäisi lapselle videoita. Lapsi olisi katsonut videoita vaikka koko päivän, ja videoiden loppumiseen liittyi aina raivari (tämänkin takia toivoin, ettei videoita näytettäisi, kun vaikeuttivat elämää selvästi). Pikkusisarus on ollut erilainen, videot eivät kiinnosta läheskään yhtä paljon.
Emme siis todellakaan ole mikään digitaalista mediaa ylenmäärin kuluttava perhe, teemme paljon muutakin. Älylaitteitakin talouteemme tuli vasta hiljattain. Lapset saavat monipuolisesti virikkeitä, ulkonakin olemme yleensä tunteja päivässä. Esikoisella liittyy kaikkeen jatkuva marina ja tyytymättömyys sekä videoiden ja pelien vaatiminen, ei tunnu useinkaan aidosti nauttivan juuri mistään muusta.
Onko järkevää, jos nyt vaikka pistän pelit ja videot totaalilakkoon joksikin aikaa niin, että lapsi oppisi tulemaan toimeen ilman niitä, vai mikä olisi järkevää?
Kommentit (13)
Tuo kuulostaa niin tutulta. Meillekin hankittiin ensimmäiset pelikonsolit kun olin 8v, pikkuveljeni silloin 6 ja 4v. Minua ne eivät kiinnostaneet lainkaan, keskimmäinen pelasi silloin tällöin, mutta nuorin oli kouluikään mennessä jonkinlaisessa pelikoukussa. Normaalisti rauhallinen ja tyytyväinen lapsi alkoi saamaan aivan mielettömiä raivokohtauksia jos ei saanut pelata. Hän huusi, haukkui, kiljui, potki, paiskoo ovia ja tavaroita, heitti ruuat seinille jne. Valitettavasti sellainen käytös toimi; äiti antoi aina sittenkin luvan pelata ja parin tunnin peliaikakin venyi helposti kahdeksaan ja lopulta se oli jo ihan normi. Ei varmaan tarvitse sanoa, että yläasteella hän feikkasi olevansa kipeä tai valehteli lukujärjestyksen muuttuneen, jotta saisi jäädä kotiin pelaamaan. Yöt meni pelatessa ja aamulla kun väsytti, hän valehteli menevänsä kymmeneksi kouluun, jonne joskus aamupelaamisen takia saapui vasta puolilta päivin. Kun hän jäi kiinni valheistaan, hän pääsi (tapansa mukaan) kuin koira veräjästä ja pehmitti äitiä kertomalla, että hänellä on sosiaalisen tilanteiden pelko, eikä siksi halua mennä kouluun. Osakseen hän sai sääliä ja sympatiaa (eli lisää sokeriherkkuja ja pelejä). Noihin aikoihin hän alkoi saamaan raivareitaan myös pelien aikana, kun peli ei onnistunut hänen mielensä mukaan. Rakastan veljeäni, mutta minusta tuntuu, että hänellä on jäänyt joku kehitysvaihe käymättä, sillä hän reagoi pettymyksii ja ei-mielensä mukaan meneviin asioihin aivan samalla tavalla kuin lapsena. Nyt parikymppisenä veljellä on masennusta, uniongelmia ja opiskelun ja töiden olemattomuutta perustelee äidille sosiaalisten tilanteiden pelolla. Ja äiti symppaa ja mesoaa lähipiirille, kuinka vaikea sairaus se STP oikein on. Inhoan kun videopelejä syytellään joka asiasta, mutta veljeni tapauksessa... Noh, minusta hänen STP johtuu ainakin osittain siitä, että se aika, jolloin normaalisti opetellaan sosiaalisia taitoja (lapsena leikit, seurustelu ihmisten kanssa) on mennyt pelaamiseen. Yksin omassa huoneessa. Onko masennuskaan ihme, kun on elämänsä istunut paikoillaan, syönyt vanukasta ja vaaleaa leipää ja limua, vailla mitään oikeita oppimisen ja onnistumisen kokemuksia ihmissuhteissa ja arkisissa taidoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 v on niin pieni vielä että älylaitteiden käyttö tulee tapahtua yhdessä vanhemman kanssa. Mutta voitte aivan hyvin yhdessä pelata ja katsoa ohjelmia. Ei ole mitään yksiselitteistä ruutuaikaa, kyse on enemmän siitä mitä laitteella tehdään (kehittävät ja hyvät pelit, musiikin kuuntelu, piirustelu ) Mutta jos lapsi selkeästi oireilee mielestäsi pelailun ym vuoksi, niin vähentäkää sitä pikku hiljaa.
Pistä se pelimasiina kiinni ja kaappiin. 4v lle riittää, että pääsee pihalle leikkimään ja remuamaan toisten lasten kanssa. Kaikki pelikoneen ääressä vietetty aika on pois jostain muusta, jostain tärkeimmästä.
Meillä lapset saavat istua ruudun ääressä kerran viikossa, kun pari tuntia siivoan kunnolla. Sanokaa vaan niuhoksi, mutta mitä vähemmän ruutua, sitä parempi.
Mikä idea ylipäätään istuttaa lasta paikoillaan? Kaksi tuntia päivässä? Missä muussa arkisessa tilanteessa neljävuotias istuu paikoillaan noin kauan yhteen soittoon? Jos meinaa tulla tylsää, tarjoa aktiviteettia tai käske keksiä itse tekemistä. Marisee aikansa ja osoittaa mieltään, mutta pysy päätöksessään ja pi auktoriteettia. Lapsi kyllä tokenee ja mielikuvitus elpyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot lapselle, että tällainen ei sovi. 4v ei tarvitse laitteita mihinkään, ei edes viihteeksi, sillä se syö lapsen omaa luovuutta ja kykyä kestää tylsyyttä tai sanaa "ei". Sinun ottaisin laitteen pois toistaiseksi ja antaisin lapsen pelata sillä vain harvinaista poikkeustilanteissa, esim. kipeänä, yksi erä isä-poika -päivänä. Laitteiden kanssa nököttäminen ei tee hyvää lapsen selälle, ryhdille, avoille, silmille, unelle, sosiaalisille taidoille jne. Ja joo joo, laitteet ovat nykyään tärkeitä, mutta vasta koulussa (osittain) ja joissain työpaikoissa. Ensin opetellaan elämän perusasiat, sitten vasta yhtä tiettyä osa-aluetta työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot lapselle, että tällainen ei sovi. 4v ei tarvitse laitteita mihinkään, ei edes viihteeksi, sillä se syö lapsen omaa luovuutta ja kykyä kestää tylsyyttä tai sanaa "ei". Sinun ottaisin laitteen pois toistaiseksi ja antaisin lapsen pelata sillä vain harvinaista poikkeustilanteissa, esim. kipeänä, yksi erä isä-poika -päivänä. Laitteiden kanssa nököttäminen ei tee hyvää lapsen selälle, ryhdille, avoille, silmille, unelle, sosiaalisille taidoille jne. Ja joo joo, laitteet ovat nykyään tärkeitä, mutta vasta koulussa (osittain) ja joissain työpaikoissa. Ensin opetellaan elämän perusasiat, sitten vasta yhtä tiettyä osa-aluetta työelämästä.
Siis yllättävän usein taaperoidenkin tabletin tuijottamista perustellaan sillä, että "älylaitteita tarvitaan jo koulussa!" Siis wtf. Miksi vaippaikäisen tai alle kouluikäisen pitää "opetella" (eli oikeasti pelata) laitteiden käyttöä, kun eivät vielä osaa edes puhua/lukea/kirjoittaa/hypätä/sitoa kengän naruja? Ja sitten ihmetellään kun kesätyöpaikoissa teinit ei tajua tervehtiä aamulla. No mutta onneksi se Jonne on oppinut jo pelaamaan koneella neljävuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, meillä oli viime kesänä sama juttu. Lapset 7 ja 6v. Uutuudenviehätyksissään annoin lasten pelata aika rajattomasti, parin viikon päästä pelaamiselle asetettiin ehdot ja aikarajat, joissa kuitenkin joustettiin aika paljon arjen melskeessä. Lapset jämähtivät koneelle niin helposti! Jos läksyt tehtiin, ne hoidettiin vasemmalla kädellä hutaisten, että päästään taas koneelle. Pelaamista ei oltaisiin millään haluttu lopettaa ja uloskin sai lapsia ihan komentaa. Koneen sulkeminen aiheutti paljon kiukkua ja mielenosoitusta muuten ihan kilteissä lapsissa. Mitä enemmän lapset saivat pelata, sitä hankalammin heitä sai houkuteltua muihin asioihin. Perheemme vatsatautiepidemian (lapset saivat reilun viikon pelata lähes rajattomasti) jälkeen poikia oli lähes mahdotonta saada irti koneesta. Luulin, että tautiviikon jälkeen pojat olisivat jo kyllästyneitä pelaamiseen, mutta ei. Kun kouluun ja eskariin piti lähteä, eikä aamulla saanut pelata, tulivat ensimmäiset kunnon raivarit. Päätin, että nyt pelaamiselle tulee tauko ja pysyvät rajat, mutta esikoinen varsinkin, pisti kunnolla hanttiin. Viikkoja sanoin monta kertaa, että jokainen rikottu lelu tai kirosana tuo yhden pelittömän päivän lisää. Loppujen lopuksi oltiin koko kesä ilman ainuttakaan pelikertaa ja kyllä alkoi taas leikkiminen, pihan kaverit, legot ja vesisodat taas kiinnostamaan. Pelit ovat nyt todella harvinaista herkkua, ei edes viikottain enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Jotenkin luulin, ettei peliriippuvuutta voisi syntyä, koska meidän perheessä on rajoitettu ruutuaikaa. Kuvittelin, että riipouvuus syntyy, kun rajoja ei ole, ja pelit alkavat korvata muuta elämää. Mutta yksilöllisiähän asioita nämä ovat, jotkut koukuttuvat helpommin kuin toiset. Onneksi meillä ei olla tilanteessa, ettei mikään muu enää oikeasti kiinnostaisi, vaan tekee iloisena muitakin asioita, kunhan pääsee siitä alkuvalituksesta ja -kiukuttelusta ohi.
Jännää kuitenkin tosiaan tuli yksilöllisyys näissä. Joitakin hädin tuskin pelit ja videot kiinnostavat, kun toinen taas jää heti koukkuun. Lapsuudenkodissani pelaamista ei rajoitettu mitenkään, ja veljelläni esim. jäi toisen asteen koulutus kesken pelaamisen takia (myöhemmin kuitenkin ryhdistäytyi elämässään). Minäkin pelasin paljon, mutta silt koulut menivät hyvin, näin kavereita ja minulla oli harrastuksia.
- AP
Riippuvuus on heikoille. Ei se riippuvuus synny pelkkien pelien takia. Joku muukin on mennyt pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, sitäkin olen miettinyt. En kuitenkaan keksi, mikä meillä olisi mennyt erityisen huonosti.
- AP
Olethan huomannut tämän ketjun :
https://www.vauva.fi/keskustelu/2975259/youtuben-hairiintyneet-lastenka…
Independent:
Giving your child a smartphone is like giving them a gram of cocaine, says top addiction expert
https://www.google.fi/amp/www.independent.co.uk/news/education/educatio…
Missään nimessä ei ole tarkoitus syyllistää, sillä meitä kaikkia kannustetaan jatkuvasti digitalisaatioon myös pienten lasten kasvatuksessa. Kuitenkin vanhemmalla on oikeus tehdä sellaisia kasvatusvalintoja kuin parhaaksi näkee, joten jos olet arvioinut että digi/videopaasto voisi olla paikallaan, niin sitten se varmasti on.