Kirjoitetaan paskoja runoja

Vierailija kirjoitti:

Huusit ikkunasta mulle JEPOU! 

vaan mielessäin oli vain sun mehevä pepou.

Isäntäs ei kuitenkaan sua ulos päästänytkään,

kai pelkäs mun koskettavan herkkää hipiääsi.

Siks en koskaan kohti unelmian lähtenytkään,

tyydyin ruikkaamaan parvekkeella peräreikääsi.

Mutta toihan oli hyvä runo. :D

Karma kiirmintä kairaa,

ei säästä perhettä ei nautaa..

Kissa muuttaen ääntänsä ulvoaa..

Koira naukuu ja mouruaa..

Emäntä paiholassa houruaa.

Silmistäsi tahdon löytää vastauksen

Julman maailman merkityksen

Katso minuun ja kerro

Onko totuus odottamisen arvoinen?

Musta lumi verta vuotava

Ei tiedä hänkään,

vaikka ajan määrää

Sinun silmäsi, niihin palaan

Vastausta edelleen

vain odotan

Elämän sävel se soi ja se soi,

Aamun kasteessa pisarat karkeloi.

Ma yksin olen ah miks hylkäsit sen veneen

joka veren virrassa uiskenteli.

Majavakin nauroi kun häntäänsä se läimi.

Tää elämän sävel se soi ja se soi kun saapuu se aamun odotettu koi.

Minulla

ei ole mitään

kastepisara aamuauringossa

hiljaisuus

aalto koskettaa rantaa, elän

Olipa kerran vanha akka,

jolta tuli eräänä päivänä ihan valtava...

Missä mun kalaverkot

Mä vaadin ja vaadin - Allan kerro

Täss mä vain tarakalla istun

Otan muistilappuni ja maasta liskon

Oi uusikuu ole pian jo uus

Vierailija kirjoitti:

Syystalven hämäryys sisällä minussa, ulkona Tintti istuu valon kajossa.

Jään tähän ja hämärä muuttaa muotoaan.

Pimeys ja minä, kahdestaan.

Tämähän oli hyvä! Paitsi Tintistä tuli mieleen se sarjakuvan Tintti. 

Mun nimi on Jaska

Ja mä oon ihan paska

Mutten niin paska

Kuin Saarikosken Saska

Se pimeys vieressäni

Ei jäniksenkäpälää kaapissa

Mihin nyt?

Kunnes aurinko nousee

Sammutan valot

"Ken kenkänsä lätäkössä kastelee, sen ajatuksen virta jo pian laimenee"

Yksinäinen jalkalamppu

Hän seisoo pimeässä nurkassa,

Katselee liikkumatta,

Naks naks,

Eukko lösähti nojatuolille,

Naks naks

Elämä on kulho kirsikoita

Sinulle jäivät vain kivet

Pöksyihisi

Hölynpölyn

Nyytit

Aku Aku Ankka

Takapuoli vankka

Huusi otsa hies

"Äiti olen kohta aikamies!"

-ei omaa käsialaani!

Ikuisuutta kanssasi,

sitä minä odotan

Olet vierelläni

Silti vain kaipaan

haikeana perääsi

kuin ruska takaisin vehreään

Tartun käteesi,

ja sinä minun

Puristamme toisiamme

kun lähdemme lentoon

Ikuisuus on meidän

Sinä olet perhonen

Ihollani kutittelee, pienet jalat

Lennät pois

Ihollani polttelee, kaipuu

Tule takaisin

Tiktak

Tiktak

Tiktak

Tiktak

Tiktak

Tiktak

Tiktak

Tiktak

Tiktak

Näin tikittää kaappikello

Oon niin runollisuudesta ymmärtämätön että voisin uskoa nämä teidän paskat runoilut jonkun todellisen runoilijan luomuksiksi ihan kuuskauttakuus!

Ps. tämä ei ollut runo!

Kävelin mä kapungin laidalla Pariisin

Patonkileivästä palan puraisin ja croisantin

mä käsilläni kahtia taitoin. 

Kahvin tuoksun vienon ajaen minut siitä kahvilaan nauttimaan.

Haitarimusiikin pauloissa mä kielelläin sipaisin neitosta kaulasta.

Antaen hän minulle naamaani kakkulautasta.

Ei juma. Näähän on todella viihdyttäviä!

Kultakukan lehdet

valkoisessa arkussa

Eivät muistojen sivut käänny

Ei kukaan lausu sanoja

ei ajattele edes ajatuksia

Kultakukan lehdet

valkoisessa arkussa

ovat merkityksettömiä