Kirjoitetaan paskoja runoja

Sul meren tyyni, kuin auringon syke kanssasi sä jatkat... on mul kuun väre joka kantaa.

Elämässäs tunne kuin merenpohja tuo tutkimaton mutapohja aariaansa soittaa.

Syystalven hämäryys sisällä minussa, ulkona Tintti istuu valon kajossa.

Jään tähän ja hämärä muuttaa muotoaan.

Pimeys ja minä, kahdestaan.

Punaisessa tuvassa mä perunamaan pottuja pistän suihini mä konsanaan.

aalto, aalto. Missä aalto?

Miksi se ensimmäisenä rantaan löi?

kuka siltä sanat söi?

vaahtona ajauduit takaisin

mistä nimesi enää muistaisin?

paine

kiire

valmistus

odotus

ponnistus

tuska

hetken helpotus

lisää

ja lisää

ja lisää

täyttymys

puuskahdus

puhdistus

kakka tuli

tuuli nurkissa ulisee,

sanat vaan solisee.

Huusit ikkunasta mulle JEPOU! 

vaan mielessäin oli vain sun mehevä pepou.

Isäntäs ei kuitenkaan sua ulos päästänytkään,

kai pelkäs mun koskettavan herkkää hipiääsi.

Siks en koskaan kohti unelmian lähtenytkään,

tyydyin ruikkaamaan parvekkeella peräreikääsi.

Niin lähdit enkeli kultainen

luo taivaan omien enkelten.

Oh ma kuulen sen tulevan, tuon korpikuusen katajan, se havujansa tuulen mukana kuivuneita neulojaan tiputtaa.

Leppäkin jo lehtiään pois rapisee, on syys tää tullut. Oh' kohta taidan olla maan kuonaa, saavat madot näin ruokaa.

Mitä järkeä tässä kurjassa elämässä. Kädessä seiska ja kakkonen; vaadittaisiin ässä.

Rakastan sinua kuin kukkaa,

lahjaksi annan sukkaa,

vaikkei mulla oo tukkaa,

sääli mua rukkaa.

Tuo kaukainen deja vuuuu, oi mikset tänne sä jo tuu. Sydän itkee salamoita, se sateella parasta antia on.

Tuonelan kukat ne kuihtuu kun poutainen jakso elämästäs puuttuu. Mä kohta sen nään... avaruuden tuon Joka tähtipölyäänsä tuo.

Lammas on puussa ja naapuri on kuussa ja makkaraa on suussa

Oi kurjulaiset kultamunat joita mielessäni haudon,

ne unelmissain riutoo ikihaamuina kellarissain

kuni tyrän saanut ampiainen surrrrrrraa.

Ah, kuinka sua kaipaan, sa sydänkäppyräisein mun.

Sa roikutat mua tuskassain kuin taudinlyömä kurttumöykkiäinen.

Sulle tahdon antaa lempeni ma palavaisen,

ja ostaa kioskilta kerrospurilaisen.

murtunut sydämeni kaipaa luoksesi

veriset ranteeni huutavat

veri valuu hiljalleen pois

sieluni häilyy kuoleman rajalla

en tiedä mikä enää

on totta

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi pulipuli.

-Ei omakeksimäni

Schwarzschildin säde

Schwarzschildin

säde

on jokaiseen

massaan

liittyvä

säde

Jos kyseinen massa

puristuisi

Schwarzschildin sädettä

pienempään tilaan,

niin

massa

romahtaisi

mustaksi aukoksi

Hiipi hiljaa, haihtuvi

sumu öisen unelman

Yön salaisuus raukeni,

kun kuutamo unissaan

kuiskasi sen

Malja lasinen kilahti

Oli lausuttu sanat

viimeiset

Kun myrskyn merkit roimahtivat,

tantereet imaisivat

kaiken

ja huudot vaipuivat tuhkiin

mustiin

Vanha ja viisas

Kun olen vanha,

tiedän kaikesta kaiken

Miten olisi pitänyt elää,

mutta silti katumatta kuolen