Päiväkoti kuormittaa, milloin tästäkin tuli tämmöistä :-/
Puuh... Meillä on vasta kaksi lapsista päivähoidossa ja nyt jo ihan mitta täynnä tämän syksyn jälkeen. Oli tämä nyt jo keväällä tätä, mutta koko ajan vain tahti kiihtyy.
Tuntuu ettei yhtenäkään päivänä uskalla ihan vain viedä lapsia hoitoon kun aina karhutaan jotain tai pitää olla jotain spesiaalia tarviketta mukana. Onko hoitoaikalappua? Onko lomalappua? Onko lupalappua? Onko sitä kyselyä? Joko palautitte sen toisen kyselyn, siihen punaiseen postilaatikkoon? Ne lasten toivekyselyt siihen keltaiseen boxiin sitten! Ensi viikolla on sitten viimeinen päivä palauttaa lupalappu, että saako lapsen maalattu kädenjälki näkyä yhteisessä Suomi100 taideteoksessa kaupungintalolla. Ja laittaisitteko nimen siihen vasu aikatauluun, mikä aika sopii. Muistakaa valokuvauslappu! Ja jos vielä laitatte montako osallistuu Suomi100-juhlaan, se lappu on siinä ovessa (niiden miljoonan muun kaavakkeen vieressä rivin jatkeena).
Tällä viikolla pitää muistaa molemmille eri päivinä jumppavaatteet. Ja toiselle lisäksi luistimet+kypärä. Torstaina valokuvaus, eli jotain siistiä päälle. Toinen tarvitsee ison kiven mukaan huomenna ja toinen torstaina lasipurkin ja yksinäisen sukan (?!). Isänpäiväkahvit myös perjantaina, vaativat osansa aikataulujen järjestelyistä.
Ensi viikollekin on jo pyyntönä toiselle roskapussi jotain retkeä varten ja toiselle vuorostaan luistimet. Herra ties mitä muuta tässä vielä ehtii ennen ensi viikkoa.
Ihan olisi riittävästi arjessa muistettavaa ja pyöritettävää ilman päiväkodin säätämistäkin. Jonkun toiveen joskus ymmärtää, mutta helvetti kun joka päivä jotain muistettavaa, hyvän hoidon kannalta kuitenkin aika turhaa. Riittäisi vähempikin ja ne saamarin lupalaput voisi hoitaa vaikka kerralla syksyllä, lupa kaikkeen vaan. Tuskin siellä mitään asiatonta puuhaa lapsille teettävät.
En halua olla se paska huonomuistinen mutsi, jonka lapsi kärsii päiväkodin hoitajien huokailusta "että ai sulla ei nyt ole, taaskaan", kun äiti ei ruuhkavuosina muista roskapussia, sukkaa, purkkia, kiveä, luistimia, valokuvausta, jumppavaatteita, kuriksia, varahanskoja... Yritän saada lapset edes asianmukaisissa ja säähän sopivissa puhtaissa vaatteissa hoitoon ja itseni ajoissa töihin, siinäkin jo näillä keleillä riittävästi hommaa.
Nuorin on perhepäivähoidossa. Se jos mikä on luksusta <3. Lapsi viedään ja hoitaja ottaa ovella vastaan. Kaikki tarvittava löytyy sieltä ja tunnelma on viedessä rauhallinen. Voi kun päiväkodinkin arki saataisiin rauhalliseksi ja leikki ja hyvä perushoito pääasiaan. Säästyisi ne lomakepaperit vaikka lennokkien tekoon.
Kommentit (423)
Voisiko joku isä kommentoida kuinka kuormittavaksi tämän rumban kokee?
t. Tuleva isä, onneksi en ole nähnyt isien valittavan täällä joten tuskin koskee minua
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku isä kommentoida kuinka kuormittavaksi tämän rumban kokee?
t. Tuleva isä, onneksi en ole nähnyt isien valittavan täällä joten tuskin koskee minua
Niin, valitettavasti edelleen isät tuntuu pääsevän paljon helpommalla kaikessa... Jopa sieltä päiväkodista soitetaan aina ensiksi äidille, VAIKKA isä on ensimmäinen yhteystieto meillä siitä syystä, että hänen työpaikkansa on 1.5 km päässä ja minun 40 km päässä. Omituista, eikö?
Meillä tämä toimii niin että tungen laput jonkun kassin pohjalle ja allekirjoitan joskus, jos muistan
En tiedä miten muissa kaupungeissa, mutta meillä on käytössä Tenavanetti joka taitaa vastata koululaisten Wilmaa. Joka helkutin päivä syynään sen hikikarpalot otsalla ettei vain ole jäänyt huomaamatta jotain pyyntöä/ilmoitusta/vaatimusta. Päiväkodin ovi pursuaa HUOM -lappusia ja päivittäin otan siitä kuvan jonka sitten kotona syynään etten ole missannut mitään. Ja kaksi kertaa viikossa sinne pitää vanhempien itse väsätä retkieväät mukaan!! Tästä asiasta otin johtajaan yhteyttä saaden vastaukseksi jotain ympäripyöreää...
Surkea pk teillä. Meidän pk:hon ei tarvitse vanhempien roudata yhtään mitään ruokaa, oli retki tai ei. Pk hoitaa .
Sama tunne oli omien kanssa. Aina, aina, jotain muistettavaa. Nolo äiti sitten unohteli. Koska piti olla pieni reppu eväitä varten ja koska joku lappu, teemapäivä, oman lelun -päivä jne. Ihan älyvapaata.
Eikä se koulussa tunnu helpottavan. Jotenkin nämä suunnittelijat/koordinaattorit ei meinaa millään tajuta todellisuutta. Itse olen yläkoulun erityisopettaja ja tuntuu, että ihan koko ajan pitäisi vanhempien käydä koululla. Ei siinä muuta ongelmaa ole, mutta kun monen oppilaani äiti on yh ja sellaisessa työssä, jota ei tehdä mukavasti kotoa joustavilla työajoilla vaan on jossain 30km:n päässä töissä ja joutuu ottamaan palkatonta jokaisen palaverin takia. Tiedän, että perheissä on rahasta tiukkaa. Minun käy vanhempia sääliksi ja väännän väkisin niin aikatauluja, ettei vanhemman tarvitsisi kesken päivän tulla töistä kaukaa palaveriin. Siksi olen tarjonnut palaveriaikoja esim. 7:15 aamulla ja niihin on monesti tartuttu. Ne vaan ei sovi monille kollegoille ja oppilashuolto on kauhistunutkin ehdotuksesta. Mutta jos ei tarvita ulkopuolisia, niin pääsääntöisesti sitten pidetään virka-aikojen ulkopuolella, jos vanhempi niin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku isä kommentoida kuinka kuormittavaksi tämän rumban kokee?
t. Tuleva isä, onneksi en ole nähnyt isien valittavan täällä joten tuskin koskee minua
Toi on just sitä metatyötä, mitä äidit tekee jatkuvasti ja päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Niin no mietipä niitä päiväkodin työntekijöitä...
Ammatinvalintakysymys ei vanhempien.
Kannattaa miettiä kuka tuonne lapsensa haluaa stressaantumaan.
Tästä kaikesta unohtui vielä se huipennus: ne vtun vtun vtun pakkomyyntilaput! Aina, joka kk pitäisi olla myymässä jokiosten leipätilauksia, sukkia, kassimatteja, maustemyyntiä, niitä karkkeja ja keksejä... Ja myyntiaikakin aina jotain 2 vk... kuka ehtii 2 viikossa myydä yhtään mitään. Hauskinta kun jo edellisen vanhempaintoimikunnan jäljiltä jäi yhdistyksen tilille monta tonnia. Yhdistyksen tilille ei edes rahaa saa jäädä, kaikki pitää käyttää. Mutta oli niilläkin niin kiire kerätä vain rahaa ettei ehditty edes käyttää! Hyvin harvoin käytettiin meidänkin lasten kohdalla rahoja... En tiedä mihin keräävät tonneittain rahaa. Sitä paitsi se on kaupungin homma maksaa hiekkalapiot ja pulkat. Ja jos ei maksa, niin helpommalla päästään kun jokainen ostaa päiväkotiin itse niitä romuja!
Vituttaa jo valmiiksi koulussa alkava luokkaretkirahojen keräys. Aion toki osallistua. Jos järjestetään joku disko niin menen ja annan buffettiin parit 500 e setelit ja otan sen yhden mokkapalan...
Tosi raskasta tää vanhempien kyykyttäminen. Olen tämän takia jo katunut lasten hankintaa. Meillä sentään vähän helpottaa että mies hoitaa toisen lapsen asiat. Sääliksi käy yh-äitejä, joutuvat tämän paskan kestämään yksin.
Niin ja koulussa yrittävät nyt saada meidän lapselle jotain diagnoosia kun poika ei ole kympin oppilas. Eivät ole nämä äiti ja isäkään, joten... Kova on ajojahti. Lapsi on tästä tosi uupunut.
Vierailija kirjoitti:
Tästä kaikesta unohtui vielä se huipennus: ne vtun vtun vtun pakkomyyntilaput! Aina, joka kk pitäisi olla myymässä jokiosten leipätilauksia, sukkia, kassimatteja, maustemyyntiä, niitä karkkeja ja keksejä... Ja myyntiaikakin aina jotain 2 vk... kuka ehtii 2 viikossa myydä yhtään mitään. Hauskinta kun jo edellisen vanhempaintoimikunnan jäljiltä jäi yhdistyksen tilille monta tonnia. Yhdistyksen tilille ei edes rahaa saa jäädä, kaikki pitää käyttää. Mutta oli niilläkin niin kiire kerätä vain rahaa ettei ehditty edes käyttää! Hyvin harvoin käytettiin meidänkin lasten kohdalla rahoja... En tiedä mihin keräävät tonneittain rahaa. Sitä paitsi se on kaupungin homma maksaa hiekkalapiot ja pulkat. Ja jos ei maksa, niin helpommalla päästään kun jokainen ostaa päiväkotiin itse niitä romuja!
Vituttaa jo valmiiksi koulussa alkava luokkaretkirahojen keräys. Aion toki osallistua. Jos järjestetään joku disko niin menen ja annan buffett
Ei varmaan mikään ajojahti vaan tarkoituksena auttaa. Jos on oppimisessa vaikeuksia niin hyvähän se on selvittää.
Voi sinua! Minulla on 3 lasta, joista vanhin jo täysi-ikäinen. Muistan hyvin nuo vuodet, kun koko ajan oli jokin kysely. Kotoa piti tuoda maitopurkkia hoitoon tai lisää vaippoja ja toisella saattoi olla metsäretki maanantaisin, kumisaappaat ja pienet eväät kotoa mukaan ja vanhempainilta ke klo 18 yms.
Muistan kun menin ekan kerran vanhempainiltaan, ja olin ainoa äiti, joka oli ilmoittanut, että lapset tarvitsevat hoitoa vanhempainillan aikana. Mieheni oli iltavuorossa töissä. Siellä oli jotkin MLL:n tai 4H:n tyttöset valmiina leikkimään minun lasten kanssa, jotka oli silloin 1 v. ja juuri täyttänyt 3 v. Nuorempi oli ollut syyskuun alusta päivähoidossa ja vanhempi puolisen vuotta, pois lukien kesäloma, eli käytännössä oli ollut kesän jälkeen vasta reilun kuukauden. Lapset huusivat koko ajan: äiti, äiti, ja pienempi itki. Olin niin häpeissäni, kun oli pakko poistua kesken. Ajattelin, etten osaa tätäkään, kaikki muut ovat saaneet hoitajan kotiin tai toinen vanhemmista jäänyt kotiin. Kyllä se seuraava vanhempainilta sitten jo sujui ja ymmärsin järjestää hoidon kotiin.
Koulussa sitten on ollutkin vaikeaa! Wilmassa tullut koko ajan kaikki nämä vuodet viestejä. Nyt on unohtunut läksykirja, esikoinen riidellyt luokassa, voitteko jutella aiheesta kotona, valokuvauslaput on repussa. Paitsi että ei välttämättä ole, vaikka sen repun kääntää ylösalaisin, kun meillä on kolmesta lapsesta kaksi hajamielisiä. Eikä ne muista ottaa sitä lupalappu kotiin koulun laatikosta edes seuraavana päivänä. Ja vanhempainvartit on keskellä päivää, jolloin töiden takia vaikea järjestää. Jos päiväkodissa pystyi vasu-keskustelun toivomaan klo 8 tai klo 16, niin koulussa ei opettajat jousta. Se on keskellä päivää. Muistan kun esikoiseni oli 9. luokalla ja sanoin, että käykää te siellä koululla, hän kertoo sitten kotona, sain vastauksen, että asia selvä. Esikoista oli painostettu, että millaista teillä kotona on ja onko kaikki kunnossa. Tämä vain sen takia, ettei äiti tai isä saa vapaata keskellä päivää vanhempainvartin takia. Minä olen töissä toisella paikkakunnalla 50 km päässä ja mieheni lähempänä, mutta hän ei saa poistua kesken työpäivän. Nämä kaikki koulun jutut on teillä vasta edessä. Puhumattakaan siitä, että myykää kakkutukkua luokkaretkeä varten, tilittämään rahat mobilepaylla ennen kuin ostajat on edes maksaneet. Tai kahvilan pito koululla keskellä päivää, vanhemmat tulkaa avuksi. Ja ne varusteet. Kun yhdellä on hiihtoa ja toisella luistelua ja kolmannella pulkkamäki. Millä saat ne sinne koululle ja koululta kotiin? Vietkö lapsen varusteineen seisomaan koulun pihalle klo 07, kun itse lähdet ajamaan töihin vai kantaako lapset 2,5 km suksia ja luistimia ja pulkkaa koululle ja sana matka takaisin? Sitten se vasta miettiminen ja muistaminen on,
Joka paikkaan on mennyt tahdiltaan kiivaaksi ja älyttömäksi. Sairasta. Kuvottavaa.
Aiheellinen kysymys: miksi jossain päiväkodissa pitää olla vanheimpainilta? Joka välissä tulee infolappusia ja puhelimeen ilmoituksia toiminnasta. Ihan liikaakin infoa! Sitten vielä vanheimpainilta missä selitetään uudestaan samat asiat.
Kuka enää haluaa lapsia, kun toi touhu on mennyt tommoseksi, liian rasittavaa ja stressaavaa, onneks omat lapset jo isoja, niin ei tarvitse stressata enää...
Olen itse lto ja vihaan näitä saamarin lappuja joita pitää karhuta vanhemmilta. Pitäisi olla vähintään exel mukana, että edes muistaisi ketkä on tuonu minkäkin lipun. Mua ärsyttää myös vanhenpana tää ajatus, että jatkuvasti osallistutaan vanhempia siihen ja tähän koulun ja päiväkodin puolelta. Meillä on neljä lasta, ja tahdon vapaa ajan viettää niiden kanssa kotona ja tehdä omia juttuja, enkä todellakaan haluaisi juosta jokaisessa vanhempainillassa ja kakkumyyjäisessä istumassa. Puhumattakaan jostain avoimista päivistä: jos meinaan osallistua,joudun tuhlaamaan vapaapäivän siihen, että kiertelen muutaman tunnin koulussa katselemassa tuntemattomien lasten piirustuksia. Mielummin veisin omat lapset vaikka uimahalliin, tai kylpylään, ja rentoutuisin niiden kanssa siellä.
Ai milloinko tuli tuollaista? Voi hyvänen aika, aina se on ollut. Lupa pitää kysyä joka asiaan. Olin töissä päiväkodissa (sosionomi amk) 2000-luvun alussa vuoden. Silloin puhuttiin lastentarhanopettajista, mutta samaa työtä kuin varhaiskasvatuksen opettaja.
Piti olla laput, kenet saa valokuvata, kenen kuvan tai piirustuksen julkaista, kuka osallistuu valokuvaukseen ja ryhmäkuvaan, kuka on varahakija. Kun oli retkipäivä, periaate oli, että kaikki lapset tuovat kotoa pikkuiset eväät ja repun. Jos se joltakin puuttui, toin varmuudeksi kotoa täytettyä ruisleipää ja varakasseja. Jos mentiin minne tahansa erikoiseen paikkaan, vaikkapa puolen kilometrin päähän museoon, siihenkin piti olla vanhemmilta kirjallinen lupa.
Olin viikon tai pari sijaisena isojen ryhmässä, jolla oli paikallisen urheiluseuran järjestämä luistelukoulu. Se oli yksi iso riesa. Kukaan lapsista ei saanut luistimia jalkaan ilman apua ja sitominen kesti ja kesti, ja osa ei jaksanut itse kantaa luistimiaan jäähallille. Ja mikä minun työni kannalta oli se tyhmin juttu, oli se, että luistelukoulun ilmoittautumislista ja lupalaput olivat sillä sairastuneella kollegalla. Pistin kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että osattiin ottaa mukaan oikeat lapset ja että kaikkien vanhemmat todella olivat palauttaneet lupalapun, vakuutusasiaa varten.
Meillä oli sääntö päiväkodissa, päiväkodin johtajan kirjallinen ohje, jonka mukaan sairaat lapset tulee hakea kotiin tunnin sisällä soitosta joko vanhemmalle tai varahakijalle. Näin tapahtui käytännössä noin joka toinen kerta. Sitten sitä puitiin, miksei ohjetta ole noudatettu. Ja taas vanhemmille luultavasti viidennet laput kotiin, että muistakaa hakea sairastunut lapsi välittömästi kotiin, yrittäkää infota varahakija tästä ohjeesta ja muuta sellaista. Oli meillä toinenkin vastaava sääntö. Ilman sisätossuja ei saanut lapsi mennä jumppasaliin. Jotkut vanhemmat tuntuivat useinkin unohtavan ne jumppatossut kotiin. Lapselle se on tietysti pettymys, jos toiset pääsee tanssimaan ja jumppaamaan ja jotkut joutuvat jäämään pois. Ei siinä oikein muuta voinut tehdä kuin yrittää muistuttaa, että ensi viikolla jumppapäivänä ne tossut mukaan, kiitos.
Toinen ikuinen muistuttelun aihe oli vaipat. Meillä oli päiväkodin johtaja määrännyt, ettei varavaippoja osteta. Jos joltain lapselta oli vaipat lopussa, joskus lainattiin hätätilassa toiselta lapselta, mutta se oli uuvuttavaa työntekijöille muistaa mikä vaippa on lainattu keneltä ja oliko omasta ryhmästä vai jostain muusta päiväkotiryhmästä. Joskus vaippoja ei ollut lapsella yhtään ja valitettavasti se tarkoitti että yksi hätävaippa lainattiin kaverilta ja märkänä oli puoli päivää.
Jos antaisin itse vinkin, niin kannattaa muistaa ne asiat, jotka on lapsen hyvinvoinnille tärkeimmät. Esimerkiksi tuoda vaippoja ajoissa lisää tai muistaa pitää ne jumppatossut mukana vaikka joka päivä. Nyt syksyllä ajoissa pipo ja hanskat päiväkotiin mukaan, koska ulkona ollaan joka päivä ja ilmat viilenee nopeasti. Retkikyselyt ehdottomasti on lapselle iso asia, saako lähteä retkelle vai ei. Jos ei ole lupaa vanhemmilta, ei saa. Sitten jää päiväkodin pihalle. Ne muut kyselyt ei lapselle ole niin paha, jos unohtuu joskus vastata tai palauttaa lappu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku isä kommentoida kuinka kuormittavaksi tämän rumban kokee?
t. Tuleva isä, onneksi en ole nähnyt isien valittavan täällä joten tuskin koskee minua
Niin, valitettavasti edelleen isät tuntuu pääsevän paljon helpommalla kaikessa... Jopa sieltä päiväkodista soitetaan aina ensiksi äidille, VAIKKA isä on ensimmäinen yhteystieto meillä siitä syystä, että hänen työpaikkansa on 1.5 km päässä ja minun 40 km päässä. Omituista, eikö?
Meillä oli ihan sama. Mies teki puolet ajasta etätöitä ja oli melko vapaa tulemaan pienelläkin varoitusajalla hakemaan jos esim. Lapsi oli kipeänä. Itse taas olin hoitoalalla josta poistuminen on ihan eri prosessi. Kun pitää ottaa asiakasturvallisuus huomioon, ni en voi vaan tiputtaa välineitä ja painella pihalle milloin huvittaa. Tästä huolimatta aina soitettiin minulle ensin, vaikka kaikissa lapuissa ja keskusteluissa pyysimme soittamaan ensin isälle.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lto ja vihaan näitä saamarin lappuja joita pitää karhuta vanhemmilta. Pitäisi olla vähintään exel mukana, että edes muistaisi ketkä on tuonu minkäkin lipun. Mua ärsyttää myös vanhenpana tää ajatus, että jatkuvasti osallistutaan vanhempia siihen ja tähän koulun ja päiväkodin puolelta. Meillä on neljä lasta, ja tahdon vapaa ajan viettää niiden kanssa kotona ja tehdä omia juttuja, enkä todellakaan haluaisi juosta jokaisessa vanhempainillassa ja kakkumyyjäisessä istumassa. Puhumattakaan jostain avoimista päivistä: jos meinaan osallistua,joudun tuhlaamaan vapaapäivän siihen, että kiertelen muutaman tunnin koulussa katselemassa tuntemattomien lasten piirustuksia. Mielummin veisin omat lapset vaikka uimahalliin, tai kylpylään, ja rentoutuisin niiden kanssa siellä.
Mikä olet? Lto? Enpä usko. Päiväkodeissa on jo pitkään ollut varhaiskasvatuksen opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen kysymys: miksi jossain päiväkodissa pitää olla vanheimpainilta? Joka välissä tulee infolappusia ja puhelimeen ilmoituksia toiminnasta. Ihan liikaakin infoa! Sitten vielä vanheimpainilta missä selitetään uudestaan samat asiat.
Ei minun lapsilla ainakaan ollut samat asiat. Juuri viikko sitten oli päiväkodissa vanhempainilta. Oli ryhmän henkilökunnan esittäytyminen, toiminnan esittely, ohjattiin mistä näkee ruokalistat ja viikko-ohjelman. Lyhyt opastus poissaoloista ja lomista ilmoittamiseen ja tulevat loma-ajat, jolloin pk toimii supistetusti. Synttäreistä asiaa. Oli vanhempiin tutustumista. Päiväkodista ei saada antaa vanhempien tietoja, mutta vanhemmat voivat niitä yhteystietoja vaihtaa keskenään. Milloin siis itse olet ollut päiväkodin vanhempainillassa? Ja miksi siellä muka oli samat asiat kuin infolapuissa? Ei meillä ainakaan ollut.
Lapset.. ulkoistetaan vanhemmille? Hmm. Tämmöstä tänään. :P