Lue keskustelun säännöt.
Kaverillani oli selkäkipua, meni lääkäriin ja hänelle yritettiin tyrkyttää siellä MASENNUSlääkkeitä!
Suomi-masennuslääkekampanjat meneillään?
06.11.2017 |
Ei voi kuin ihmetellä että mikä ihmeen mieliala- ja masennuslääkeinnostus suomalaisilla lääkäreillä on? Olen saanut tämän kuvan monista vuoden sisäisistä keskusteluista.
Saako ne niistä jotain hyviä provikoita?
Kaverini kävi lääkärillä selkäkivun takia. Hän pitää työstään ja on elämäniloinen ja oli sanonut että selkäkipu vaivaa kun tekee istumatyötä ja että se on ainoa ikävä asia joka haittaa elämäänsä juuri nyt, ja kuvitteli lääkärille mentyään että asiaa tutkitaan tarkemmin ettei ole esim. jotain hermoja jumissa selässä tai hartioissa.
Hänelle tarjottiin heti ensimmäisenä masennuslääkkeitä ongelmaan, ja meni tuosta ihan sanattomaksi.
Tulee mieleen että ehkä tilapäinen tulehduskipulääke olisi ollut parempi vaihtoehto, jos tutkimuksiin pääsemisessä saattaa kestää?
Työkaverin isä kuoli ja hän jännitti sitä että miten tulee selviämään hautajaisista. Muuten oli ihan tasapainossa ja tilanteen tasalla. Toinen työkaveri kehotti häntä hakemaan tilapäiset rauhoittavat lääkkeet tuota tilaisuutta varten että pysyy kasassa siellä. No eipä saanut, kun lääkärissä hänelle huomautettiin että ne ovat lähinnä väärinkäyttäjien ja katukauppiaiden juttu, että hänelle voidaan kyllä antaa masennuslääkkeet! Nuo masennuslääkkeethän saattaa aiheuttaa vaan enemmän ahdistusta ja painajaisia, eikä niistä varmasti ole apua hautajaistilanteessa!
Kellään samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Voin kokemuksesta sanoa, että mietokin masennuslääke voi koukuttaa enemmän kuin bentsot. Itselleni oli täysi maanpäällinen helvetti lopettaa yksi suhteellisen tavallinen ja lääkärin mielestä harmiton lääke, kun taas bentsoa voin ottaa pari kertaa kuussa tarpeen mukaan ja se toimii ja on luotettava. Lopettamisesta ei tule mitään oireita, eikä lääkettä edes tee mieli käyttää väärin tai ottaa, jos ei oikeasti ole tarve. 1 paketti riittää koko vuodeksi.
Suomalaisilla lääkäreillä on jokin sairaalloinen fiksaatio diagnosoida kaikilla masennus, oli vaiva mikä tahansa ja määrätä masennuslääkkeitä. Potilaalta ei usein edes kysytä "miten voit?" "tai miten elämässäsi menee" ennenkuin tullaan tähän masennus -myyntipuheeseen. Nykyään, jos lääkäri edes ottaa tuon aiheen puheeksi ilman, että olen itse ensin avautunut mielialaongelmista, lopetan käynnin aika nopeasti. Rajansa kaikella ja lääkäreillä pitäisi olla edes jonkinlainen ammattietiikka.
Niin. Miksi ei esimerkiksi saa kannabista reseptillä jos on todennut että se auttaa sopivasti sietämään kipuja ja auttaa saamaan unta ja tuo ruokahaluja, eli kohentaa olotilaa?
Miksi pitää syödä lääkärin tarjoamia kemikaaleja sen sijaan että saisi ihan laillista lääkekannabista lääkäriltä reseptillä?
Siis jos se auttaa ja edistää vointia.
Todella outoa että koukuttavia mielialalääkkeitä tarjotaan ja suurimmassa osassa haittavaikutukset ovat sietämättömät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää muuttaa johonkin USAn osavaltioon jotta sairauksiin kuten migreeniin, epilepsiaan ja muuhun saisi reseptillä kannabisöljyä!
Iltasanomissa (tai lehdessä) juttua lääkäreiden palkkioista. Kannattaa lukea. Minulle tämä asia on ollut selvää pässinlihaa jo vuosia. Onhan siinä jotain outoa, että avaat suusi lääkärissä, ja ensimmäisellä minuutilla sinulle tarjotaan mielialalääkkeitä. Nykyiset tutkimukset tietääkseni kertovat, että pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa, ja itse ajattelen että vaikutukset ovat pelottavia. Aiheesta on suomalainen kirjoittanut kirjankin, en nyt muista teoksen nimeä. Oisko ollut suuri masennushuijaus tai jotain.
Pieni annos masennuslääkettä (alle masennuksen hoidon terapeuttisen annoksen) toimii tutkitusti krooniseen kipuun paremmin kuin kipulääkkeet ja on huomattavasti turvallisempi mm. riippuvuuden ja haittavaikutusten kannalta kuin kovemmat kipulääkkeet. Eli jos ei burana ja panadol auta, tuo on tehokkain ja turvallisin ratkaisu. Mutta täällä taas maallikkoasiantuntijat riehuvat, vaikka eivät mistään mitään tiedä. On se vaan kauheaa, kun potilas saa parasta mahdollista hoitoa. Salaliitto! Kansanmurha! Kaikki barrikadeille!
Masennus ja epilepsia -lääkkeet nyt ovat tutkitusti tehokkaita pitkittyneeseen kipuun. Ne lamauttaa keskushermoston kipusignaaleita.
t. kipukroonikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei kiitos, minulle määrättiin nuo paniikkihäiriöön kun sain pari kohtausta, ja ehdin ottaa niitä viikon verran ja sitten lopetin koska juuri mikään ruoka ei pysynyt sisällä eli oksensin päivittäin ja se vähäinenkin minkä sain syötyä, veti ripuliksi! Kun lopetin ne niin saman tien loppui oksentelu ja ripuli, yhtä äkkiä kuin alkoikin. Eli jotain helvetin myrkkyä nuo mielialakemikaalit ovat jos ne sekoittaa sisälmyksetkin noin pahasti!!
Vierailija kirjoitti:
Pieni annos masennuslääkettä (alle masennuksen hoidon terapeuttisen annoksen) toimii tutkitusti krooniseen kipuun paremmin kuin kipulääkkeet ja on huomattavasti turvallisempi mm. riippuvuuden ja haittavaikutusten kannalta kuin kovemmat kipulääkkeet. Eli jos ei burana ja panadol auta, tuo on tehokkain ja turvallisin ratkaisu. Mutta täällä taas maallikkoasiantuntijat riehuvat, vaikka eivät mistään mitään tiedä. On se vaan kauheaa, kun potilas saa parasta mahdollista hoitoa. Salaliitto! Kansanmurha! Kaikki barrikadeille!
Ei voi pitää paikkaansa. Katso tilastoja siitä minkä verran syötetään kipulääkkeitä vs. mielialalääkkeitä.
Mikäli mielialalääke olisi turvallisempi kuin kipulääke, olisi se silloin Käypä Hoidossakin suosituksena ensimmäisenä. Eli se maalikkokommentoija taitaa olla siellä päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja epilepsia -lääkkeet nyt ovat tutkitusti tehokkaita pitkittyneeseen kipuun. Ne lamauttaa keskushermoston kipusignaaleita.
t. kipukroonikko
Masennuslääkkeet eivät vaikuta hermoston aktiopotentiaaleihin tippaakaan, mutta toki ne kipureseptoreista jne tulevat signaalit saadaan tulkituksia aivoissa eri tavalla.
Tutki hieman miten hermosto välittää kipua: jos sinulla koskee selkään (usein siihen liittyy myös psyyke), niin iske vasaralla peukaloon. Huomaat, ettei selkään enää koske, mutta peukaloon koskee. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni annos masennuslääkettä (alle masennuksen hoidon terapeuttisen annoksen) toimii tutkitusti krooniseen kipuun paremmin kuin kipulääkkeet ja on huomattavasti turvallisempi mm. riippuvuuden ja haittavaikutusten kannalta kuin kovemmat kipulääkkeet. Eli jos ei burana ja panadol auta, tuo on tehokkain ja turvallisin ratkaisu. Mutta täällä taas maallikkoasiantuntijat riehuvat, vaikka eivät mistään mitään tiedä. On se vaan kauheaa, kun potilas saa parasta mahdollista hoitoa. Salaliitto! Kansanmurha! Kaikki barrikadeille!
Ei voi pitää paikkaansa. Katso tilastoja siitä minkä verran syötetään kipulääkkeitä vs. mielialalääkkeitä.
Mikäli mielialalääke olisi turvallisempi kuin kipulääke, olisi se silloin Käypä Hoidossakin suosituksena ensimmäisenä. Eli se maalikkokommentoija taitaa olla siellä päässä.
Et vissiin ymmärrä, mitä tarkoittaa terapeuttista annosta pienempi annos? Mutta, joo, proviisori ja yliopistotutkija täällä vain huutelee turhia, kun sinä asiantuntijana tiedät kaiken lääkehoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti on kokemusta. En halua tarkemmin tässä selvittää, mutta kolmekymppinen serkkuni, pienten lasten äiti, meni valittamaan selkäkipuja ja väsymystä lääkäriin. Masennuslääkkeet määrättiin. Liian myöhään todettiin aggressiivinen ja levinnyt syöpä. Hän ei selvinnyt.
Särkylääkkeitä ei pitäisi syödä säännöllisesti enemmän kuin korkeintaan 10 päivää kuukaudessa. Muuten potilas voi kehittää vaikea lääkepäänsärkyä. Tämä on syy miksi jotkut lääkärit mieluummin määräävät esim trisykliset masennuslääkkeitä kipupotilaille.
Trisyklisten annostus kipupotilaille on tyypillisesti 20-30 mg/päivä (jos käyttää esim Klotriptyl), kun masentunut potilas tarvitsee jopa 300 mg/päivä.
Mirtazapinin teho unilääkkeenä suurenee kuin annos vähenee. Tyypillinen annostus univaikeuksissa on 1/2 tai 1/4 tabletti. Monelle puolikas pilleri ei auta, mutta neljännesosa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi kun ilmoitin vahingossa jonkun viestin asiattomaksi. Tarkoituksenani oli vastata ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kävi lääkärillä kerran koska hänellä oli tilapäistä unihäiriötä, työn takia. Haki sitten unilääkkeet jotka määrätty ja alkoi ottaa niitä. Ihmetteli miksi ne eivät pahemmin väsytä mutta tekevät olon kamalaksi, sekavaksi ja häntä alkoi turvottaa. Sitten tajusi kun googletettiin yhdessä sitä lääkettä että sehän onkin masennuslääke jonka oli saanut, eikä mikään unilääke tai nukahtamislääke! Ei tietenkään osannut epäillä mitään koska siinä lääkärin määräystarrassa luki että lääke on unettomuuteen ja siinä luki määrä joka piti illansuussa ottaa!!
Minulle määrättiin masennuslääkkeitä väsymyksen takia. (kyseessä on vissiin sellainen yleislääke joka ajatellaan auttavan kaikkiin vaivoihin)
Eivät ne piristäneet. Väsytti vaan entistä enemmän. Se väsymys ei vaan silloin haitannut, sillä olo oli niin välinpitämätön ettei mikään kiinnostanut.
Kolmet eri masennuslääkkeet piti testata ennen kuin sain reseptin ihan oikeita piristeitä varten. Ne piristeet sitten auttoivat.
Kurja vaan että niiden masennuslääkkeiden kanssa pelleiltiin ensin melkein 2 vuotta ja ehdin menettää työpaikkani yt-neukkareissa kun enhän minä mitään töitä jaksanut tehdä. Olin vaan työpaikalla masennuslääkepöllyissä tai muuten vaan kuolemanväsyneenä.
Nyt on hyvä lääkitys ja olokin lähes virkeä, mutta töitä ei ole. Jee! Mahtavaa!
Minulla on neurologinen sairaus, jonka yleisin toimintakykyä haittaava oire on voimakas väsymys. En tajua, että miksi kyseisen diagnoosinkin kanssa epäillään että kyse on masennuksesta eikä haluta uskoa että ihminen voi olla ihan oikeasti väsynyt sairauden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti on kokemusta. En halua tarkemmin tässä selvittää, mutta kolmekymppinen serkkuni, pienten lasten äiti, meni valittamaan selkäkipuja ja väsymystä lääkäriin. Masennuslääkkeet määrättiin. Liian myöhään todettiin aggressiivinen ja levinnyt syöpä. Hän ei selvinnyt.
Mun äitin syöpähoidoissa tehtiin 4 hoitovirhettä. Kun äiti valitti kipua hänelle tarjosi lääkäri efexor mielialalääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri muutti Jenkkeihin ja hän kärsi jo Suomessa ajottaisesta ahdistus- ja paniikkihäiriöstä.
Suomessa hänelle oli määrätty mielialalääkkeet, ja alkoi nähdä painajaisia, hermosto alkoi oirehtia, sydän tykytti välillä sataa, ahdistui entistä enemmän eikä lopulta uskaltanut mennä ulos. Söi noita nappeja joitakin viikkoja kunnes lopetti. Sanoi että pakko lopettaa kun pääsi Jenkkeihin töihin ja jatkokoulutukseen.
Pääsi Jenkeissä jollekin huippu psykiatrian ja neurologian tohtorille, joka sanoi ettei ahdistus- ja paniikkihäiriöön tulisi ollenkaan määrätä mielialalääkkeitä, että bentsot ja vastaavat ovat ainoa täsmälääke niihin. Että tämä on tiedetty jo vuosia, kokeilujen jälkeen ja että joillekin mielialalääkkeet saattaat aiheuttaa pysyviä hermostovaurioita ja että niistä on vaikeampi vierottautua kuin bentsoista (Xanax jne).
Sai bentsot ja hän on kuulemma ottanut niitä enää pari kertaa vuodessa.
- Miten Suomen lääketiede voi tosiaan olla noin paljon muiden maiden lääketieteitä jäljessä?
Bentsot toimii ainakin mulla paniikki häiriöön, otan ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Paniikkikohtaus on vähän sellainen itse itseään ruokkiva kierre, kun alkaa paniikkia pukkaamaan, alkaa pelkäämään kohtausta ja se vaan pahenee ja pahenee. Useimmiten riittää pelkkä tieto siitä, että taskussa on pilleri, joka pysäyttää kohtauksen nopeasti, eikä siten ala "pelkäämään pelkäämistä" ja selviää ilman lääkettäkin.
Toki voi myös johtaa vaikeaan riippuvuuteen joillakin :(
Liikkuessani äitipiireissä lapsen ollessa pieni, siellä oli eräs äiti, joka ei koskaan mennyt lapsensa perään, vaan antoi tämän kiipeillä vaaranpaikoissakin. Me muut äidit vähän huokailtiin. Sittemmin kuulin, että tällä äidillä oli diagnostisoitu synnytyksen jälkeinen masennus ja määrätty masennuslääkitys.
Oikea diagnoosi selvisi jossain vaiheessa. Hän sairasti myastenia gravista. Neurologinen sairaus, jossa esiintyy tahdonalaisten lihasten heikkoutta ja väsymystä. Hän sitten totesikin, että ei missään vaiheessa ollut masentunut, ei vain jaksanut tehdä asioita.
Itse kävin kaksikymppisenä yksityisellä lääkärillä, kun oli ahdistusta. En itse osannut pukea oireita nimenomaan ahdistukseksi, vaan kerroin etten saa nukuttua ja purskahdinpa jopa vastaanotolla itkuun. Heti parin lauseen jälkeen lääkäri sanoi, että ihan selkeä masennus, kum täälläkin jo itket. En silloin nuorena lääkärin sanaa osannut kyseenalaistaa ja aloin sitten syömään näitä masennuslääkkeitä. Oikeasti luulin, että varmaan sitten on masennuksesta kyse, kun lääkäri niin sanoo. Kun kuitenkin tästä ahdistavasta ja stressaavasta elämäntilanteesta pääsin yli niin oireetkin helpottivat ja lopetin lääkkeet itsenäisesti. Jälkeenpäin olen vasta tajunnut ettei todellakaan kyse ole ollut mistään masennuksesta, vaan ahdistuksesta ja olisin kaivannut jonkinnäköistä keskusteluapua. Voi vain miettiä kuinka paljon niitä lääkkeitä määrätään varsinkin nuorille turhaan. Itselleni määrätyt lääkkeet taisivat vielä olla siellä "vahvimmasta" päästä, siis ei annokselta vaan lääkkeltään. Siis minulle, jolla ei tätä ennen ollut mitään ongelmaa eikä lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin kaksikymppisenä yksityisellä lääkärillä, kun oli ahdistusta. En itse osannut pukea oireita nimenomaan ahdistukseksi, vaan kerroin etten saa nukuttua ja purskahdinpa jopa vastaanotolla itkuun. Heti parin lauseen jälkeen lääkäri sanoi, että ihan selkeä masennus, kum täälläkin jo itket. En silloin nuorena lääkärin sanaa osannut kyseenalaistaa ja aloin sitten syömään näitä masennuslääkkeitä. Oikeasti luulin, että varmaan sitten on masennuksesta kyse, kun lääkäri niin sanoo. Kun kuitenkin tästä ahdistavasta ja stressaavasta elämäntilanteesta pääsin yli niin oireetkin helpottivat ja lopetin lääkkeet itsenäisesti. Jälkeenpäin olen vasta tajunnut ettei todellakaan kyse ole ollut mistään masennuksesta, vaan ahdistuksesta ja olisin kaivannut jonkinnäköistä keskusteluapua. Voi vain miettiä kuinka paljon niitä lääkkeitä määrätään varsinkin nuorille turhaan. Itselleni määrätyt lääkkeet taisivat vielä olla siellä "vahvimmasta" päästä, siis ei annokselta vaan lääkkeltään. Siis minulle, jolla ei tätä ennen ollut mitään ongelmaa eikä lääkkeitä.
Todellakin näin. Pitäisi pyrkiä selvittämään onko "masentuneelta" vaikuttavalla henkilöllä vain paha elämänvaihe menossa, tai onko elämässä jotain selkeää ongelmaa joka selittäisi sen (ihmissuhteet, työttömyys jne.). Jos masennus tai muut mt-ongelmat johtuvat jostain omaan elämään liittyvästä tekijästä (eikä siitä väitetystä aivokemioiden häiriöstä, toki uskon että joillakin voi sekin olla), niin ei ne pillerit niitä syitä pois vie, piilottavat vain oireita...
Samaten pitäisi lähettää arvioitavaksi jollekin kunnon spesialistille eikä pitäisi antaa tavallisten tk-lääkärien määräillä noita lääkkeitä ihan mielivaltaisesti. Monissa mt-sairauksissa on samankaltaisia oireita, mutta menepä määräämään väärät lääkkeet väärällä diagnoosilla niin siinä on joltain elämä pilalla. Itsellenikin lyötiin aluksi masennusdiagnoosi, mutta nyt on alkanut selvitä että kyseessä onkin ahdistus/paniikkihäiriö. Jos olisin suostunut ottamaan lääkkeitä mitä minulle masennukseen tuputettiin ennen terapiaa, niin en kyllä tiedä mitä olisi tapahtunut. Jotkut piristävät lääkkeet näet ovat kuin bensaa liekkeihin ahdistuksesta kärsivälle...
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri määräsi minulle ssri-lääkettä stressiin ja lieviin ahdistusoireisiin. Jouduin teholle kun aloin oksennella monta tuntia putkeen, hikoilin, tärisin ja huimasi niin pahasti että jouduin olla nelinkontin lattialla. Siellä sanottiin että minun ei pitäisi ottaa noita koska minulla on jokin oireyhtymä joka ei sovi noiden kanssa, ja joka voi olla kohtalokas.
Lääkäri joka minulle noita määräsi, ei ottanut vastuuta tekemisestään, sanoi vain että: oho.
Serotoniinioireyhtymä, lukee masennuslääkkeiden pakkausselosteissa.
Käytännössä on, koska jos tuntee että kohtaus tulossa niin nuo estävät sen kohtauksen, täsmälääkkeenä.
Jatkuvaestolääkitys se ei ole, kuten beetasalpaajat ja miedot verenpainelääkkeet.