Lue keskustelun säännöt.
En rakasta miestäni, mutta en halua erotakaan
04.11.2017 |
Ahdistava pattitilanne.
Ei ole ollut seksiä kahteen vuoteen. Meillä ei ole mitään fyysistä tai henkinstä yhteyttä, ei kosketeta eikä jutella. Pyöritetään vain arkea ja hoidetaan lapsia.
Ei olla koskaan koko suhteemme aikana keskusteltu asioista ja nykyisin vielä vähemmän. Ollaan vain hiljaa ja tehdään omia juttujamme.
Mutta hulluinta tässä on se, että en edes halua erota, vaikka seksittömyys masentaa ja läheisyyden ja henkisen yhteyden kaipuu on jo ihan hirveän kova. En halua, että lapsilla on kaksi kotia ja että eläkepäiviä vietän yksin.
Miksi piti mennä naimisiin ihmisen kanssa, jota ei himoitse ja jota ei kaikesta päätellen ole koskaan koko sydämestään rakastanut? Miksi valitsin tuon? Miten saisin edes hiukan rakkautta miestäni kohtaan, että edes seksi hänen kanssaan alkaisi kiinnostaa?
Kommentit (65)
En voi muuta sanoa kuin että mietin samaa. Välitän kyllä miehestäni ja meillä on mukavaa perheenä ja huumoria mutta rakkaus ja halu on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallinen tilanne.
Kannattaa laskea plussat ja miinukset mieluiten paperilla.
Eroaminen kannattaa, jos tietää varmasti, että tilanne paranee.
Muuten ei.
Tosin itse en käsitä, miksi ylipäänsä mennä naimisiin intohimottomasti, jos sitä kuitenkin haluaa. Yleisempää on, että se intohimo tapetaan ja sitten vingutaan kun ollaan päädytty kämppäkavereiksi. Kämppäkaverina elämisessäkin on monia etuja yksinelämiseen verrattuna.
- Aina toisinaan tällaisia avauksia lukiessani ihmettelen montakin asiaa, kuten sitä miten tuollainen suhde on päässyt ikinä syntymään. Mutta myös, että luuletteko oikeasti, että lapset ovat niin kuplassa, etteivät huomaa ja aisti vanhempiem suhteen tilaa. - Ja samalla saa siitä vaikutteita, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka toki ymmärrän, että ei ero olekaan helppo ja parhaita neuvojia olemme varmasti me, jotka emme itse ole tilanteessa, ainakin ja erityisesti omasta milestämme. - Siksi meille onkin lupa loukkaantua jos ja kun piikittlemme, että vain raha ja omaisuus toisin sanottuna kauniit kulissitko saa sitten jatkamaan, koska eron myötä maallinen vauraus luultavimmin kokisi kolauksen.
Siellä varmasti on kohta kaksi erittäin onnellista eläkeläistä yhdessä. Katkeroituneita, nuoruuden seksittömyydessä eläneinä. Kyllä lasten kelpaa kasvaa noin onnellisten vanhempien kanssa. Mitä vihreätkin tästä ajattelisivat!
Jos kyseessä on hyvä mies, niin kai jollain tasolla hänestä välität? Joko siinä määrin, että alat tehdä töitä löytääksesi miehestä ne puolet, joita ihailet ja kunnioitat ja niiden kautta lähdet etsimään myös fyysistä yhteyttä. Tai edes siinä määrin, että puhut hänelle asian suoraan ja annat hänen tehdä oman valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama meno. Vaimo menettänyt intohimonsa. Elää öllötetään. Nykyisin ei enää tosin ole perhearkikaan mukavaa. Pikku hiljaa kohti eroa ja viimeistään kun lapset isoja. Ehtiihän siinä vanhana vielä vaikka nuoren morsiamen löytää ja lapsia tehdä vaikka lisää.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on hyvä mies, niin kai jollain tasolla hänestä välität? Joko siinä määrin, että alat tehdä töitä löytääksesi miehestä ne puolet, joita ihailet ja kunnioitat ja niiden kautta lähdet etsimään myös fyysistä yhteyttä. Tai edes siinä määrin, että puhut hänelle asian suoraan ja annat hänen tehdä oman valintansa.
Kyllä toki välitän ja ihan kivaa meillä on yhdessä perheen kesken. Hyvä mies, mutta aivan vääränlainen minulle. Usein mietin miten ollaan edes päädytty yhteen, kun ei meillä ole edes yhteisiä mielenkiinnonkohteitakaan paljoa. Mies on tosi pinnallinen, minä taas ”henkinen”. Se on varmaan se isoin asia mikä rassaa.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaisit pienillä kosketuksilla? Ei kaikki tapahdu hetkessä, mutta jos pienin askelin aloitat jo tänään?
Onko miehesi onnellinen? Entä jos hän päättääkin että lapsille tulee kaksi kotia?
Mies on viimeiset 10v ollut eroa ottamassa aina riidan yhteydessä, mutta ei ole tähän päivään mennessä sitä kuitenkaan tehnyt. Kyllähän sitäkin tilanne välillä rassaa, mutta ihan iloinen ja onnellinen se päällepäin suurimman osan ajasta on. Kai ollaan molemmat niin totuttu tällaiseen oleskelu elmään...
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on hyvä mies, niin kai jollain tasolla hänestä välität? Joko siinä määrin, että alat tehdä töitä löytääksesi miehestä ne puolet, joita ihailet ja kunnioitat ja niiden kautta lähdet etsimään myös fyysistä yhteyttä. Tai edes siinä määrin, että puhut hänelle asian suoraan ja annat hänen tehdä oman valintansa.
Kyllä toki välitän ja ihan kivaa meillä on yhdessä perheen kesken. Hyvä mies, mutta aivan vääränlainen minulle. Usein mietin miten ollaan edes päädytty yhteen, kun ei meillä ole edes yhteisiä mielenkiinnonkohteitakaan paljoa. Mies on tosi pinnallinen, minä taas ”henkinen”. Se on varmaan se isoin asia mikä rassaa.
Ap.
Älä missään nimessä muuta mitään, kun noin onnellisia olette!
Kulutat vain sen ainoan elämäsi näin? Tuletteko nuoremmiksi?
Ehkä miehessäsi on myös pinnan alla henkisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otit sen, jonka sait, et sitä kenet halusit.
Tyypillinen nainen. Kun on pakko saada vauvvoja, kuka tahansa kaksilahkeinen kyllä kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on hyvä mies, niin kai jollain tasolla hänestä välität? Joko siinä määrin, että alat tehdä töitä löytääksesi miehestä ne puolet, joita ihailet ja kunnioitat ja niiden kautta lähdet etsimään myös fyysistä yhteyttä. Tai edes siinä määrin, että puhut hänelle asian suoraan ja annat hänen tehdä oman valintansa.
Kyllä toki välitän ja ihan kivaa meillä on yhdessä perheen kesken. Hyvä mies, mutta aivan vääränlainen minulle. Usein mietin miten ollaan edes päädytty yhteen, kun ei meillä ole edes yhteisiä mielenkiinnonkohteitakaan paljoa. Mies on tosi pinnallinen, minä taas ”henkinen”. Se on varmaan se isoin asia mikä rassaa.
Ap.Älä missään nimessä muuta mitään, kun noin onnellisia olette!
Kulutat vain sen ainoan elämäsi näin? Tuletteko nuoremmiksi?
Ehkä miehessäsi on myös pinnan alla henkisyys?
Kyllä haluaisin muuttaaniin, että edes se seksi kiinnostaisi.
Ei miehellä ole koskaan ollut mitään henkisyyttä. Ehkä väärä sana, mutta en osaa paremminkaan kuvailla. Jos jotenkin voisi kuvailla meitä, niin mies on vähän kuin kiiltokuvamainen salimake kokoomuksesta ja minä luonnonsuojelija tietokonenörtti. Siis tuohon tyyliin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaisit pienillä kosketuksilla? Ei kaikki tapahdu hetkessä, mutta jos pienin askelin aloitat jo tänään?
Onko miehesi onnellinen? Entä jos hän päättääkin että lapsille tulee kaksi kotia?Mies on viimeiset 10v ollut eroa ottamassa aina riidan yhteydessä, mutta ei ole tähän päivään mennessä sitä kuitenkaan tehnyt. Kyllähän sitäkin tilanne välillä rassaa, mutta ihan iloinen ja onnellinen se päällepäin suurimman osan ajasta on. Kai ollaan molemmat niin totuttu tällaiseen oleskelu elmään...
Ap.
Odottaa vain sopivaa hetkeä. Eihän sitä loputtomasti voi turpaansa ottaa.
Löydätte tahoillanne uudet kumppanit, lisää lapsia jne.
Vai kannattaisiko yrittää panostaa läheisyyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on hyvä mies, niin kai jollain tasolla hänestä välität? Joko siinä määrin, että alat tehdä töitä löytääksesi miehestä ne puolet, joita ihailet ja kunnioitat ja niiden kautta lähdet etsimään myös fyysistä yhteyttä. Tai edes siinä määrin, että puhut hänelle asian suoraan ja annat hänen tehdä oman valintansa.
Kyllä toki välitän ja ihan kivaa meillä on yhdessä perheen kesken. Hyvä mies, mutta aivan vääränlainen minulle. Usein mietin miten ollaan edes päädytty yhteen, kun ei meillä ole edes yhteisiä mielenkiinnonkohteitakaan paljoa. Mies on tosi pinnallinen, minä taas ”henkinen”. Se on varmaan se isoin asia mikä rassaa.
Ap.Älä missään nimessä muuta mitään, kun noin onnellisia olette!
Kulutat vain sen ainoan elämäsi näin? Tuletteko nuoremmiksi?
Ehkä miehessäsi on myös pinnan alla henkisyys?Kyllä haluaisin muuttaaniin, että edes se seksi kiinnostaisi.
Ei miehellä ole koskaan ollut mitään henkisyyttä. Ehkä väärä sana, mutta en osaa paremminkaan kuvailla. Jos jotenkin voisi kuvailla meitä, niin mies on vähän kuin kiiltokuvamainen salimake kokoomuksesta ja minä luonnonsuojelija tietokonenörtti. Siis tuohon tyyliin.
Ap.
Eli match made in heaven. Demarit kiittää
Lapset ovat todellinen pallo jalassa. Niiden takia todella moni on vastaavalla tavalla jumissa parisuhteessa ihan väärän ihmisen kanssa. Surullista, miten kovaa hintaa lisääntymiskiimaiset joutuvat maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on hyvä mies, niin kai jollain tasolla hänestä välität? Joko siinä määrin, että alat tehdä töitä löytääksesi miehestä ne puolet, joita ihailet ja kunnioitat ja niiden kautta lähdet etsimään myös fyysistä yhteyttä. Tai edes siinä määrin, että puhut hänelle asian suoraan ja annat hänen tehdä oman valintansa.
Kyllä toki välitän ja ihan kivaa meillä on yhdessä perheen kesken. Hyvä mies, mutta aivan vääränlainen minulle. Usein mietin miten ollaan edes päädytty yhteen, kun ei meillä ole edes yhteisiä mielenkiinnonkohteitakaan paljoa. Mies on tosi pinnallinen, minä taas ”henkinen”. Se on varmaan se isoin asia mikä rassaa.
Ap.Älä missään nimessä muuta mitään, kun noin onnellisia olette!
Kulutat vain sen ainoan elämäsi näin? Tuletteko nuoremmiksi?
Ehkä miehessäsi on myös pinnan alla henkisyys?Kyllä haluaisin muuttaaniin, että edes se seksi kiinnostaisi.
Ei miehellä ole koskaan ollut mitään henkisyyttä. Ehkä väärä sana, mutta en osaa paremminkaan kuvailla. Jos jotenkin voisi kuvailla meitä, niin mies on vähän kuin kiiltokuvamainen salimake kokoomuksesta ja minä luonnonsuojelija tietokonenörtti. Siis tuohon tyyliin.
Ap.
Vaan et kuitenkaan muuta mitään? Odotat sopivaa hetkeä ja sen aikaa kukaan ei ole onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat todellinen pallo jalassa. Niiden takia todella moni on vastaavalla tavalla jumissa parisuhteessa ihan väärän ihmisen kanssa. Surullista, miten kovaa hintaa lisääntymiskiimaiset joutuvat maksamaan.
Sano muuta, sitten tässäkin ketjussa kehotetaan etsimään uusi puoliso ja tekemään lisää lapsia. Ei hitto, kuka hullu aloittaisi saman rumban alusta jatkaen sitä melkein eläkeikään saakka ollen kohta taas samassa tilanteessa, vierellä vain eri puoliso.
Mites pariterapia? Jos haluat pysyä suhteessa niin eikö sitä voisi yrittää parantaa?
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat todellinen pallo jalassa. Niiden takia todella moni on vastaavalla tavalla jumissa parisuhteessa ihan väärän ihmisen kanssa. Surullista, miten kovaa hintaa lisääntymiskiimaiset joutuvat maksamaan.
Ja saa nähdä millaisia näistä "onnellisista" perheistä kasvaneista tulee isoina.
Jos aloittaisit pienillä kosketuksilla? Ei kaikki tapahdu hetkessä, mutta jos pienin askelin aloitat jo tänään?
Onko miehesi onnellinen? Entä jos hän päättääkin että lapsille tulee kaksi kotia?