En rakasta miestäni, mutta en halua erotakaan

Miksi et halua erota jos et rakasta miestä?

Jos ette pysty kommunikoimaan parisuhteen tilasta, molemmat ovat epäonnellisia: miksi jatkatte samaa rataa? Joko eroatte tai teette jotain muutoksia, esim pariterapia.

Ei ole reilua kummallekaan että olette yhdessä kun on sen verran ongelmia ettei edes voi puhua.

Kuulostaa ihan tavalliselta avioliitolta. Ei kenenkään pitkä avioliitto ole mitään hurmosta vuosikymmeniä.

Oletko kertonut miehellesi, ettet rakasta häntä? Kuitenkin arvostat häntä, joten olisiko rehellistä kertoa? Ehkä hän haluaa elää ja rakentaa tulevaisuutta ihmisen kanssa joka rakastaa häntä. Myöhemmin voi olla myöhäistä ja toinen teistä jää yksinäiseksi.

Miksi ihmeessä miehesi olisi kiinnostanut rakentamaan suhdetta naiseen, joka ei ole koskaan rakastanut tai halunnut häntä? Osaatko vastata tähän? Itse olisin tuossa tilanteessa niin loukkaantunut, etten varmasti haluaisi olla missään tekemisissä.

Mahtaako mies käydä vieraissa, jos kerran kaikesta huolimatta onnellinen...

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan tavalliselta avioliitolta. Ei kenenkään pitkä avioliitto ole mitään hurmosta vuosikymmeniä.

Ihan mahdollista. Miksi olla surkeana noin kamalassa avioliitossa, kun voi olla tyytyväisenä sinkkuna – tai parhaimmillaan suhteessa jonkun mukavamman kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan tavalliselta avioliitolta. Ei kenenkään pitkä avioliitto ole mitään hurmosta vuosikymmeniä.

Itse erosin ja valitsin sinkkuuden ja olen paljon onnellisempi kuin avioliitossa. Olen saanut itsekunnioitukseni ja elämäni takaisin. 

Erolta haiskahtaa. Jos et rakasta ja haluat enemmän etkä aio muuttaa mitään ( kun olet jo kauan kitunut). Miehesi kertonut jo ero haluistaan vaikka teko onnellista esittääkin.

Siis tämä neuvona jos haluat muuttaa jotain. Yhdessä ollessa et selvästi siihen kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä on hyvä mies, niin kai jollain tasolla hänestä välität? Joko siinä määrin, että alat tehdä töitä löytääksesi miehestä ne puolet, joita ihailet ja kunnioitat ja niiden kautta lähdet etsimään myös fyysistä yhteyttä. Tai edes siinä määrin, että puhut hänelle asian suoraan ja annat hänen tehdä oman valintansa.

Kyllä toki välitän ja ihan kivaa meillä on yhdessä perheen kesken. Hyvä mies, mutta aivan vääränlainen minulle. Usein mietin miten ollaan edes päädytty yhteen, kun ei meillä ole edes yhteisiä mielenkiinnonkohteitakaan paljoa. Mies on tosi pinnallinen, minä taas ”henkinen”. Se on varmaan se isoin asia mikä rassaa.

Ap.

Älä missään nimessä muuta mitään, kun noin onnellisia olette!

Kulutat vain sen ainoan elämäsi näin? Tuletteko nuoremmiksi?

Ehkä miehessäsi on myös pinnan alla henkisyys?

Kyllä haluaisin muuttaaniin, että edes se seksi kiinnostaisi.

Ei miehellä ole koskaan ollut mitään henkisyyttä. Ehkä väärä sana, mutta en osaa paremminkaan kuvailla. Jos jotenkin voisi kuvailla meitä, niin mies on vähän kuin kiiltokuvamainen salimake kokoomuksesta ja minä luonnonsuojelija tietokonenörtti. Siis tuohon tyyliin.

Ap.

Vaan et kuitenkaan muuta mitään? Odotat sopivaa hetkeä ja sen aikaa kukaan ei ole onnellinen?

Mutta mitä muutan? Hirveän vaikea muuttaa mitään jos ei aidosti rakasta. Niin kuin sanoin, ahdistava pattitilanne. Mielelläni rakastaisin ja haluaisin miestäni, niin kaikki olisi paljon helpompaa.

Joku asia pitäisi keksiä, joka saisi edes tämän näkymättömän muurin meidän väliltä hajotettua. Kun ei edes sitä kunnollista puheyhteyttä ole. Ei mitään keskustelua mistään.

Ap.

Entä se pariterapia, et vastannut siihen mitään!?

Tosi korkea kynnys ehdottaa sitä, kun ei me sillä tavalla puhuta tästä suhteen tilasta koskaan. Meidän puhuminen on sitä, että toinen kysyy mitä tänään syödään, kumpi käy kaupassa ja missä lapset on. Loma-aikojen lähestyessä saatetaan jopa kysyä, että missä käydään reissussa.

Koskaan ei puhuta meistä tai tunteista ja mielialasta.

Ap.

Entä jos avaisit keskustelun kirjoittamalla miehellesi esim. sähköpostin tai viestin? Ehtisit miettiä rauhassa mitä haluat sanoa ja miten muotoilet viestin? Siis jos oikeasti haluat muuttaa asioita ja tehdä asian eteen jotain. Näin toimimalla myös miehesi ehtisi samalla tavalla rauhassa pureksia asiaa ja miettiä vastaustaan. Yrittäisin muotoilla asian ilman syyllistämistä ja kertoa miltä itsestäni tuntuu ja mitä toivoisin.

Jospa ap sait tällä kirjoittelulla jotain helpotusta. Ethän kuitenkaan tee asialle mitään?

Miehes käy vieraissa.

Teet järkyttävän karhunpalveluksen lapsillenne. Keskityt vain siihen, että heillä on yksi koti, mutta todellisuudessa he saavat todella kylmän ja onnettoman parisuhdemallin teiltä ja selvittelevät niitä ongelmia sitten omissa parisuhteissaan, kun ovat saaneet vääristyneen parisuhdemallin teiltä. On hyvin yksioikoista ajatella pelkkää kotien määrää tai arjen helppoutta/vaikeutta.

Vanhempien parisuhde on lasten koti.

Vanhemmat antavat tulevaisuuden parisuhdemallin lapsilleen ja se vaikuttaa kaikkiin heidän tulevaisuudessa solmittaviin ihmissuhteisiin.

Aika surullista, että ihmiset hukkaavat ainoan elämänsä tuollaisissa parisuhteissa. Elämä voisi antaa niin paljon enemmän.

Miksi ihmiset edes menevät avioliittoon? Aina kun ei ole kivaa, puoliso vaihtoon ja lapset uusperheeseen? 18 vuoden aikana lapset ehtivät kokea useita uusperheviritelmiä. Se uusi rakkaus harvoin on kuitenkaan viimeinen rakkaus vaikka uusperheelliset täällä niin yrittävät todistella. Elämä on pääasiassa arkista aherrusta, ei mitään sielujen sympatiaa tai kiimaa vuodesta toiseen. Toisekseen lapset huonontavat suhdetta. Meillä on ollut hyvinkin vaikeita hetkiä liitossa ja eroakin mietitty useammankin kerran, mutta kun lapset ovat nyt vihdoin omillaan, rakkaus ja myös kiima ovat syttyneet uudelleen. Nyt on taas aikaa parisuhteelle, ei pelkästään olla äiti ja isä. Jos olisin nyt nuori, jäisin ehdottomasti lapsettomaksi. Silti en koskaan laittaisi lapsiani sijaiskärsijöiksi oman onneni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava pattitilanne.

Ei ole ollut seksiä kahteen vuoteen. Meillä ei ole mitään fyysistä tai henkinstä yhteyttä, ei kosketeta eikä jutella. Pyöritetään vain arkea ja hoidetaan lapsia.

Ei olla koskaan koko suhteemme aikana keskusteltu asioista ja nykyisin vielä vähemmän. Ollaan vain hiljaa ja tehdään omia juttujamme.

Mutta hulluinta tässä on se, että en edes halua erota, vaikka seksittömyys masentaa ja läheisyyden ja henkisen yhteyden kaipuu on jo ihan hirveän kova. En halua, että lapsilla on kaksi kotia ja että eläkepäiviä vietän yksin.

Miksi piti mennä naimisiin ihmisen kanssa, jota ei himoitse ja jota ei kaikesta päätellen ole koskaan koko sydämestään rakastanut? Miksi valitsin tuon? Miten saisin edes hiukan rakkautta miestäni kohtaan, että edes seksi hänen kanssaan alkaisi kiinnostaa?

Ap mitä toimenpiteitä ajattelit tehdä tämän asian parantamiseksi? Et myöskään kommentoinut syitä miksi ette keskustele. Enemmän tekstistäsi ja kommenteistasi paistaa se, että inhoat miestäsi eikä se että et rakasta. Vetoat vain rakkauden puutteeseen, vaikka se lienee vain ääripää ja keskustelut, läheisyydet ja jopa seksi onnistuu myös ihmisen kanssa jota kunnioittaa jne. Jos siis oikeasti haluaa olla yhdessä eikä vain lasten takia.

Itselläni miehenä hieman vastaava tilanne päällä. Itse olisin valmis tekemään asian parantamiseksi mitä vain, mutta vaimoni on sulkeutunut kuoreensa ( luonnekin toki korostaa tätä). Tunne on että hän inhoaa olemassaoloani ja syyttää minua hänen elämänsä pilaamisesta :(

Hän ei halua keskustella, ei pidä kosketuksestani, ei halua koskettaa ( ei myöskään seksiä aikoihin). Arki rullaa kunhan pysytään pois toisen tieltä.

Näistä huolimatta rakastan häntä, enkä pysty lähtemään suhteesta jonka puolesta haluan taistella. Kun tätä on jatkunut jo vuosia, toivon joskus salaa (samalla peläten) että joku tulisi ja veisi/hurmaisi hänet tai minut.

Jos vain olisi keino saada suhde toimimaan...

Vierailija kirjoitti:

Itselläni miehenä hieman vastaava tilanne päällä. Itse olisin valmis tekemään asian parantamiseksi mitä vain, mutta vaimoni on sulkeutunut kuoreensa ( luonnekin toki korostaa tätä). Tunne on että hän inhoaa olemassaoloani ja syyttää minua hänen elämänsä pilaamisesta :(

Hän ei halua keskustella, ei pidä kosketuksestani, ei halua koskettaa ( ei myöskään seksiä aikoihin). Arki rullaa kunhan pysytään pois toisen tieltä.

Näistä huolimatta rakastan häntä, enkä pysty lähtemään suhteesta jonka puolesta haluan taistella. Kun tätä on jatkunut jo vuosia, toivon joskus salaa (samalla peläten) että joku tulisi ja veisi/hurmaisi hänet tai minut.

Jos vain olisi keino saada suhde toimimaan...

Vierailija kirjoitti:

Itselläni miehenä hieman vastaava tilanne päällä. Itse olisin valmis tekemään asian parantamiseksi mitä vain, mutta vaimoni on sulkeutunut kuoreensa ( luonnekin toki korostaa tätä). Tunne on että hän inhoaa olemassaoloani ja syyttää minua hänen elämänsä pilaamisesta :(

Hän ei halua keskustella, ei pidä kosketuksestani, ei halua koskettaa ( ei myöskään seksiä aikoihin). Arki rullaa kunhan pysytään pois toisen tieltä.

Näistä huolimatta rakastan häntä, enkä pysty lähtemään suhteesta jonka puolesta haluan taistella. Kun tätä on jatkunut jo vuosia, toivon joskus salaa (samalla peläten) että joku tulisi ja veisi/hurmaisi hänet tai minut.

Jos vain olisi keino saada suhde toimimaan...

Ja joskus vaan voi olla tilanne jolloin on kohdattava asiat asioina ja todettava että tämä oli nyt tässä. On yritetty mutta homma ei vaan enää toimi. Kumpikin on varmasti yrittänyt oman 50%ansa suhteeseen.

Vanhaan jääminen on helpompaa kuin uuden luominen. Ihmisen itsekkyys aika useinkin pyöryttää. Molemmilla paha olo mutta mitä ihmisetkin miettii kun tästä erotaan? Ja mitä väliä muiden mielipiteillä kun kyseessä on oma elämä. Lapset saa huonon parisuhdemallin, heistä olisin huolissani että saisivat itselleen joskus tulevaisuudessa toisiaan kunnioittavan puolison.

Uuden luominen voi olla myös suhteen korjaaminen. Ei tapahdu itsestään, mutta on mahdollista. Yleensä nämä tilanteet syntyvät, kun kommunikaatio hiipuu ja molemmat kaivautuvat poteroihinsa, vaikka voisivat valita toisinkin.

Up