Lue keskustelun säännöt.
Kaapissa oleva bi-mies, kertoisinko vaimolle?
03.11.2017 |
Otsikossa asiani. Yhdessä ollaan oltu 12 vuotta. Nyt viimeisen vuoden olen fantasioinut miesten välisestä ja jotenkin koen pakottavaa tarvetta jakaa tämä ajatus jonkun (tietysti mielellään vaimoni) kanssa. En haluaisi järkyttää vaimoani, mutta jotenkin en uskalla ottaa asiaa puheeksi koska en tiedä miten hän suhtautuu.... Miten sinä suhtautuisit?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yleisesti sitä mieltä, että esim ihastumisista parisuhteen aikana ei kannata kertoa puolisolle, mutta tuo on sen verran iso identiteettiin liittyvä asia, että on vaikea uskoa, että voisit elää onnellisena ja vapautuneena elämäsi loppuun saakka liitossanne kertomatta siitä vaimollesi. Ja uskon että salailu vaikuttaisi liittoonne ja vaimoosikin negatiivisesti. Mutta pelkään, että kertominen voi myös johtaa kriisiin ja jopa eroon. Itselleni olisi täysin ok elää bi-miehen kanssa suhteessa, kunhan tietäisin asian alusta saakka, mutta jos nykyinen mieheni paljastuisi nyt 15 jälkeen bi:ksi, niin se olisi minulle tosi vaikea asia, valitettavaa mutta totta.
Entä jos miehesi sanoisi että on vasta itsekin herännyt biseksuaalisuuteensa? Eli ei olisi salaillut sitä kaikkia noita vuosia sinulta.
Ei se hirveästi parantaisi tilannetta minun näkökulmastani. Vaikea selittää miksi, mutta olemme olleet yhdessä tosi nuorista ja suhteemme perustuu ns. suureen rakkauteen ja intohimoon, ja tää tausta on tosi suuri osa mun identiteettiä. Ja jotenkin tuo miehen tajuaminen että on bi murskaisi ton suuren tarinan mun elämässä, minkä takia en ehkä pystyisi jatkamaan suhdetta. Mutta tää on vain mun näkökulma, sun vaimo voi olla ihan eri mieltä ja teidän suhde on eri.
Itse asiassa mä olen itse tajunnut näin 30+ ikäisenä että voin ihastua myös naisiin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta miehelle, kun ei ole mitään aietta pettää. Oon parhaalle ystävälle puhunut asiasta, mutta ymmärrän että miesten kesken vastaava aihe voi olla aika tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yleisesti sitä mieltä, että esim ihastumisista parisuhteen aikana ei kannata kertoa puolisolle, mutta tuo on sen verran iso identiteettiin liittyvä asia, että on vaikea uskoa, että voisit elää onnellisena ja vapautuneena elämäsi loppuun saakka liitossanne kertomatta siitä vaimollesi. Ja uskon että salailu vaikuttaisi liittoonne ja vaimoosikin negatiivisesti. Mutta pelkään, että kertominen voi myös johtaa kriisiin ja jopa eroon. Itselleni olisi täysin ok elää bi-miehen kanssa suhteessa, kunhan tietäisin asian alusta saakka, mutta jos nykyinen mieheni paljastuisi nyt 15 jälkeen bi:ksi, niin se olisi minulle tosi vaikea asia, valitettavaa mutta totta.
Entä jos miehesi sanoisi että on vasta itsekin herännyt biseksuaalisuuteensa? Eli ei olisi salaillut sitä kaikkia noita vuosia sinulta.
Ei se hirveästi parantaisi tilannetta minun näkökulmastani. Vaikea selittää miksi, mutta olemme olleet yhdessä tosi nuorista ja suhteemme perustuu ns. suureen rakkauteen ja intohimoon, ja tää tausta on tosi suuri osa mun identiteettiä. Ja jotenkin tuo miehen tajuaminen että on bi murskaisi ton suuren tarinan mun elämässä, minkä takia en ehkä pystyisi jatkamaan suhdetta. Mutta tää on vain mun näkökulma, sun vaimo voi olla ihan eri mieltä ja teidän suhde on eri.
Itse asiassa mä olen itse tajunnut näin 30+ ikäisenä että voin ihastua myös naisiin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta miehelle, kun ei ole mitään aietta pettää. Oon parhaalle ystävälle puhunut asiasta, mutta ymmärrän että miesten kesken vastaava aihe voi olla aika tabu.
Niin... näin miehenä minulla ei ole ketään kenelle puhua asiasta, vaikka muuten minulla onkin ystäviä.
Tuo sun suhtautuminen ja käytös on aika epäreilu, mutta en minä sinua halua mitenkään haukkua. Sinähän vain sanot sen mitä tunnet... ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minua haittaisi jos mieheni paljastuisi bi:ksi. Vähän epäilen hänen sitä olevankin. Tärkeintä mulle oisi uskollisuus. Sais olla bi mutta ei pettää. Tuolta kantilta avoimuus suuntautuneisuudesta jopa lisäisi luottamusta.
Mitkä asiat ovat herättäneet epäilysi? Oletko kysynyt asiasta mieheltäsi?
Mulla on miespuolinen lapsuudenystävä, joka on homo. Aina välillä tapaan häntä ja miesystäväänsä.
Mieheni suhtautuu tähän kaveripariskuntaani hyvin ristiriitaisesti. Toisaalta on homofobinen vaan samalla oudon kiinnostunut heidän elämästään ja siitä millaista miesten välinen seksi on. Olen sitten sanonut etten noista heidän seksiasioistaan tiedä ja ei pariskunnan väliset asiat mulle kuulu. No jotain miesten välisestä seksistä tiedän kun juteltiin toki ystäväni kanssa hänen erilaisista suhteistaan silloin kun eli vähän villimpää kautta. Nuokin jutut miestäni kiinnostaisi. Olen tuossa yhteydessä sitten kysynyt, että onko hän kiinnostunut miehistä. ..ja sanonut, että sellaiset fantasiat on ihan ok. Mutta kun kysyn, kiistää ja sanoo tykkäävänsä naisista ja aika usein alkaa kosketella mua. ..vähän kuin vakuuttelisi itselleen, että tykkää vain naisista. ..tietää kuitenkin että mulle biseksuaalisuus on ok.
Kuten tässä on jo arveltukin, ettei vaimoni taida olla aivan tietämätön asiasta, niin totta se taitaa olla. Vaimoni on kyllä ällistyttävän hyvä lukemaan ajatuksiani, joten tuskimpa tämä asia on jäänyt häneltä huomaamatta.
Jos nyt ajatellaan, että vaimollani on aavistus tästä, niin ehkä voisin varovasti vihjailla hänelle, että minulla olisi jotain mistä haluaisin puhua... Antaa sitten vaimon päättää otetaanko asia keskusteluun vai ei.
Pakko sanoa, että ajatus siitä että vaimoni tietäisi tästä jo tuntuu todella hyvältä. Ap
Jos on niin, että vaimollasi on jo aavistus asiasta, hänellekin voisi olla helpotus, jos sanoisit sen ääneen.
Itseäni jonkin verran huolettaa se, että mieheni ehkä on bi mutta kiistää sen itseltään. Ystäväni kautta kuullut hänen villeiltä vuosiltaan juttuja "heteroista ", jotka yllättäen löytävät itsensä sängystä miehen kanssa. Ajattelen että sen minkä myöntää itselleen pystyy paremmin kontrolloimaankin. Jos ei myönnä, oma halu voi oudoissa olosuhteista vain yllättää ja jälkeenpäin vain miettii, että "mikäs muhun meni".
Tavallaan ymmärrän kyllä jos miehelleni on vaikeaa myöntää edes itselleen, että on bi. ..kaveripiirinsä on todella heteroita perusäijiä ja ennen mun ystävien tapaamista ainoa kosketus asioihin on ollut yksi iskuyritys, jonka kohteeksi baarissa joutunut. Tästäkin puhunut tavallaan innostuneesti ja samalla korostaen miten ällötti ja tietysti antoi pakit. Itse luulen että lähestyjän tutka toimi. No yritän pitää linjat auki siten että jos joskus alkaa antautua noille fantasioilleen, olen niitä avoin kuulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yleisesti sitä mieltä, että esim ihastumisista parisuhteen aikana ei kannata kertoa puolisolle, mutta tuo on sen verran iso identiteettiin liittyvä asia, että on vaikea uskoa, että voisit elää onnellisena ja vapautuneena elämäsi loppuun saakka liitossanne kertomatta siitä vaimollesi. Ja uskon että salailu vaikuttaisi liittoonne ja vaimoosikin negatiivisesti. Mutta pelkään, että kertominen voi myös johtaa kriisiin ja jopa eroon. Itselleni olisi täysin ok elää bi-miehen kanssa suhteessa, kunhan tietäisin asian alusta saakka, mutta jos nykyinen mieheni paljastuisi nyt 15 jälkeen bi:ksi, niin se olisi minulle tosi vaikea asia, valitettavaa mutta totta.
Entä jos miehesi sanoisi että on vasta itsekin herännyt biseksuaalisuuteensa? Eli ei olisi salaillut sitä kaikkia noita vuosia sinulta.
Ei se hirveästi parantaisi tilannetta minun näkökulmastani. Vaikea selittää miksi, mutta olemme olleet yhdessä tosi nuorista ja suhteemme perustuu ns. suureen rakkauteen ja intohimoon, ja tää tausta on tosi suuri osa mun identiteettiä. Ja jotenkin tuo miehen tajuaminen että on bi murskaisi ton suuren tarinan mun elämässä, minkä takia en ehkä pystyisi jatkamaan suhdetta. Mutta tää on vain mun näkökulma, sun vaimo voi olla ihan eri mieltä ja teidän suhde on eri.
Itse asiassa mä olen itse tajunnut näin 30+ ikäisenä että voin ihastua myös naisiin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta miehelle, kun ei ole mitään aietta pettää. Oon parhaalle ystävälle puhunut asiasta, mutta ymmärrän että miesten kesken vastaava aihe voi olla aika tabu.Niin... näin miehenä minulla ei ole ketään kenelle puhua asiasta, vaikka muuten minulla onkin ystäviä.
Tuo sun suhtautuminen ja käytös on aika epäreilu, mutta en minä sinua halua mitenkään haukkua. Sinähän vain sanot sen mitä tunnet... ap
Käytös? Mikä käytös?
Mun suhtautuminen on mitä on, ei se ole sen enempää epäreilua kuin reiluakaan, kuten eivät ihmisten tunteet yleensäkään. Totta kai ennen kaikkea toivon, että mieheni voi olla avoimesti oma itsensä. Mä en vaan pysty lupaamaan, että tuollaisessa tilanteessa meidän välillä kaikki pysyisi samana kuin ennen. Kun se ei ole aina asenteesta ja omasta päätöksestä kiinni.
Olen pahoillani sun hankalasta tilanteesta ja muista että ei mun ajatuksilla ole mitään tekemistä sun vaimon kanssa. Ja munkin suhtautuminen voisi olla tositilanteessa eri kuin mitä nyt koen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yleisesti sitä mieltä, että esim ihastumisista parisuhteen aikana ei kannata kertoa puolisolle, mutta tuo on sen verran iso identiteettiin liittyvä asia, että on vaikea uskoa, että voisit elää onnellisena ja vapautuneena elämäsi loppuun saakka liitossanne kertomatta siitä vaimollesi. Ja uskon että salailu vaikuttaisi liittoonne ja vaimoosikin negatiivisesti. Mutta pelkään, että kertominen voi myös johtaa kriisiin ja jopa eroon. Itselleni olisi täysin ok elää bi-miehen kanssa suhteessa, kunhan tietäisin asian alusta saakka, mutta jos nykyinen mieheni paljastuisi nyt 15 jälkeen bi:ksi, niin se olisi minulle tosi vaikea asia, valitettavaa mutta totta.
Entä jos miehesi sanoisi että on vasta itsekin herännyt biseksuaalisuuteensa? Eli ei olisi salaillut sitä kaikkia noita vuosia sinulta.
Ei se hirveästi parantaisi tilannetta minun näkökulmastani. Vaikea selittää miksi, mutta olemme olleet yhdessä tosi nuorista ja suhteemme perustuu ns. suureen rakkauteen ja intohimoon, ja tää tausta on tosi suuri osa mun identiteettiä. Ja jotenkin tuo miehen tajuaminen että on bi murskaisi ton suuren tarinan mun elämässä, minkä takia en ehkä pystyisi jatkamaan suhdetta. Mutta tää on vain mun näkökulma, sun vaimo voi olla ihan eri mieltä ja teidän suhde on eri.
Itse asiassa mä olen itse tajunnut näin 30+ ikäisenä että voin ihastua myös naisiin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta miehelle, kun ei ole mitään aietta pettää. Oon parhaalle ystävälle puhunut asiasta, mutta ymmärrän että miesten kesken vastaava aihe voi olla aika tabu.Niin... näin miehenä minulla ei ole ketään kenelle puhua asiasta, vaikka muuten minulla onkin ystäviä.
Tuo sun suhtautuminen ja käytös on aika epäreilu, mutta en minä sinua halua mitenkään haukkua. Sinähän vain sanot sen mitä tunnet... ap
Käytös? Mikä käytös?
Mun suhtautuminen on mitä on, ei se ole sen enempää epäreilua kuin reiluakaan, kuten eivät ihmisten tunteet yleensäkään. Totta kai ennen kaikkea toivon, että mieheni voi olla avoimesti oma itsensä. Mä en vaan pysty lupaamaan, että tuollaisessa tilanteessa meidän välillä kaikki pysyisi samana kuin ennen. Kun se ei ole aina asenteesta ja omasta päätöksestä kiinni.
Olen pahoillani sun hankalasta tilanteesta ja muista että ei mun ajatuksilla ole mitään tekemistä sun vaimon kanssa. Ja munkin suhtautuminen voisi olla tositilanteessa eri kuin mitä nyt koen.
No se käytös, että et ole kokenut tarpelliseksi kertoa asiasta miehellesi, mutta olet kuitenkin kertonut asiasta parhaalle ystävällesi.
Niinkuin sanoin, en ala sinua syyttämään. Sanon vaan, että itse loukkaantuisin tuollaisesta.
Mitä itse ajattelisit siitä, että miehesi kertoisi ystävilleen bi kiinnostuksestaan ja nämä hänen ystävänsä mahdollisesti juoruaisivat asiaa eteenpäin ja sinulle ei puhuttaisi mitään... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nuo tunteet tosiaan ovat tunteita, eikä niille mitään voi, mutta lähinnä tuota ystävälle puhumista mietin.... ap
Itse kerroin avomiehelle seurustelun alkuvaiheilla olevani bi. (olen nainen)
Mies on erittäin homovastainen ihminen ja ajoittain aiheuttaakin pientä päänvaivaa perheessä kun miehen mielipiteet esim homoavioliitoista on hyvin eriäviä ja mies onkin myöntänyt että jos olisin ikinä seurustellut naisen kanssa, ajattelisi hän minusta hieman eritavalla.
Meillä tää ongelma on ratkastu niin että välillä katotaan miehen kanssa yhdessä esim lesbopornoa "esileikiksi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei minua haittaisi jos mieheni paljastuisi bi:ksi. Vähän epäilen hänen sitä olevankin. Tärkeintä mulle oisi uskollisuus. Sais olla bi mutta ei pettää. Tuolta kantilta avoimuus suuntautuneisuudesta jopa lisäisi luottamusta.
Mitkä asiat ovat herättäneet epäilysi? Oletko kysynyt asiasta mieheltäsi?
Mulla on miespuolinen lapsuudenystävä, joka on homo. Aina välillä tapaan häntä ja miesystäväänsä.
Mieheni suhtautuu tähän kaveripariskuntaani hyvin ristiriitaisesti. Toisaalta on homofobinen vaan samalla oudon kiinnostunut heidän elämästään ja siitä millaista miesten välinen seksi on. Olen sitten sanonut etten noista heidän seksiasioistaan tiedä ja ei pariskunnan väliset asiat mulle kuulu. No jotain miesten välisestä seksistä tiedän kun juteltiin toki ystäväni kanssa hänen erilaisista suhteistaan silloin kun eli vähän villimpää kautta. Nuokin jutut miestäni kiinnostaisi. Olen tuossa yhteydessä sitten kysynyt, että onko hän kiinnostunut miehistä. ..ja sanonut, että sellaiset fantasiat on ihan ok. Mutta kun kysyn, kiistää ja sanoo tykkäävänsä naisista ja aika usein alkaa kosketella mua. ..vähän kuin vakuuttelisi itselleen, että tykkää vain naisista. ..tietää kuitenkin että mulle biseksuaalisuus on ok.
Kuten tässä on jo arveltukin, ettei vaimoni taida olla aivan tietämätön asiasta, niin totta se taitaa olla. Vaimoni on kyllä ällistyttävän hyvä lukemaan ajatuksiani, joten tuskimpa tämä asia on jäänyt häneltä huomaamatta.
Jos nyt ajatellaan, että vaimollani on aavistus tästä, niin ehkä voisin varovasti vihjailla hänelle, että minulla olisi jotain mistä haluaisin puhua... Antaa sitten vaimon päättää otetaanko asia keskusteluun vai ei.
Pakko sanoa, että ajatus siitä että vaimoni tietäisi tästä jo tuntuu todella hyvältä. Ap
Jos on niin, että vaimollasi on jo aavistus asiasta, hänellekin voisi olla helpotus, jos sanoisit sen ääneen.
Itseäni jonkin verran huolettaa se, että mieheni ehkä on bi mutta kiistää sen itseltään. Ystäväni kautta kuullut hänen villeiltä vuosiltaan juttuja "heteroista ", jotka yllättäen löytävät itsensä sängystä miehen kanssa. Ajattelen että sen minkä myöntää itselleen pystyy paremmin kontrolloimaankin. Jos ei myönnä, oma halu voi oudoissa olosuhteista vain yllättää ja jälkeenpäin vain miettii, että "mikäs muhun meni".
Tavallaan ymmärrän kyllä jos miehelleni on vaikeaa myöntää edes itselleen, että on bi. ..kaveripiirinsä on todella heteroita perusäijiä ja ennen mun ystävien tapaamista ainoa kosketus asioihin on ollut yksi iskuyritys, jonka kohteeksi baarissa joutunut. Tästäkin puhunut tavallaan innostuneesti ja samalla korostaen miten ällötti ja tietysti antoi pakit. Itse luulen että lähestyjän tutka toimi. No yritän pitää linjat auki siten että jos joskus alkaa antautua noille fantasioilleen, olen niitä avoin kuulemaan.
Eli sama jatkaa vielä kun huomasin äsken purkautuneeni vain omasta suhteestani. ..
Mun mielestä olet jo pitkällä itsesi kanssa, kun olet antanut luvan itsellesi olla mitä olet ja haluat olla sitä avoimesti vaimosi edessä. Paljon on niitäkin, jotka on ja pysyy kaapissa läheidiltään ja elää samalla kaksoiselämää. Toivotaan että vaimolasi olisi riittävästi rakkautta ja ymmärrystä kohdata sinut sellaisena kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yleisesti sitä mieltä, että esim ihastumisista parisuhteen aikana ei kannata kertoa puolisolle, mutta tuo on sen verran iso identiteettiin liittyvä asia, että on vaikea uskoa, että voisit elää onnellisena ja vapautuneena elämäsi loppuun saakka liitossanne kertomatta siitä vaimollesi. Ja uskon että salailu vaikuttaisi liittoonne ja vaimoosikin negatiivisesti. Mutta pelkään, että kertominen voi myös johtaa kriisiin ja jopa eroon. Itselleni olisi täysin ok elää bi-miehen kanssa suhteessa, kunhan tietäisin asian alusta saakka, mutta jos nykyinen mieheni paljastuisi nyt 15 jälkeen bi:ksi, niin se olisi minulle tosi vaikea asia, valitettavaa mutta totta.
Entä jos miehesi sanoisi että on vasta itsekin herännyt biseksuaalisuuteensa? Eli ei olisi salaillut sitä kaikkia noita vuosia sinulta.
Ei se hirveästi parantaisi tilannetta minun näkökulmastani. Vaikea selittää miksi, mutta olemme olleet yhdessä tosi nuorista ja suhteemme perustuu ns. suureen rakkauteen ja intohimoon, ja tää tausta on tosi suuri osa mun identiteettiä. Ja jotenkin tuo miehen tajuaminen että on bi murskaisi ton suuren tarinan mun elämässä, minkä takia en ehkä pystyisi jatkamaan suhdetta. Mutta tää on vain mun näkökulma, sun vaimo voi olla ihan eri mieltä ja teidän suhde on eri.
Itse asiassa mä olen itse tajunnut näin 30+ ikäisenä että voin ihastua myös naisiin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta miehelle, kun ei ole mitään aietta pettää. Oon parhaalle ystävälle puhunut asiasta, mutta ymmärrän että miesten kesken vastaava aihe voi olla aika tabu.Niin... näin miehenä minulla ei ole ketään kenelle puhua asiasta, vaikka muuten minulla onkin ystäviä.
Tuo sun suhtautuminen ja käytös on aika epäreilu, mutta en minä sinua halua mitenkään haukkua. Sinähän vain sanot sen mitä tunnet... ap
Käytös? Mikä käytös?
Mun suhtautuminen on mitä on, ei se ole sen enempää epäreilua kuin reiluakaan, kuten eivät ihmisten tunteet yleensäkään. Totta kai ennen kaikkea toivon, että mieheni voi olla avoimesti oma itsensä. Mä en vaan pysty lupaamaan, että tuollaisessa tilanteessa meidän välillä kaikki pysyisi samana kuin ennen. Kun se ei ole aina asenteesta ja omasta päätöksestä kiinni.
Olen pahoillani sun hankalasta tilanteesta ja muista että ei mun ajatuksilla ole mitään tekemistä sun vaimon kanssa. Ja munkin suhtautuminen voisi olla tositilanteessa eri kuin mitä nyt koen.No se käytös, että et ole kokenut tarpelliseksi kertoa asiasta miehellesi, mutta olet kuitenkin kertonut asiasta parhaalle ystävällesi.
Niinkuin sanoin, en ala sinua syyttämään. Sanon vaan, että itse loukkaantuisin tuollaisesta.
Mitä itse ajattelisit siitä, että miehesi kertoisi ystävilleen bi kiinnostuksestaan ja nämä hänen ystävänsä mahdollisesti juoruaisivat asiaa eteenpäin ja sinulle ei puhuttaisi mitään... Ap
Aa, ok. No tämä ystäväni on täydellisen luotettava. Ja itse asiassa yritin joskus kertoa miehelle näistä tuntemuksista, mutta hän sulkeutui täysin eikä halunnut kuulla asiasta enempää.
Minulle olisi aidosti täysin ok, että mieheni kertoisi tuollaisista asioista ystävälleen ja toivon, että hänellä olisi sellainen ystävä. Mikään selän takana juoruilu ei minua haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yleisesti sitä mieltä, että esim ihastumisista parisuhteen aikana ei kannata kertoa puolisolle, mutta tuo on sen verran iso identiteettiin liittyvä asia, että on vaikea uskoa, että voisit elää onnellisena ja vapautuneena elämäsi loppuun saakka liitossanne kertomatta siitä vaimollesi. Ja uskon että salailu vaikuttaisi liittoonne ja vaimoosikin negatiivisesti. Mutta pelkään, että kertominen voi myös johtaa kriisiin ja jopa eroon. Itselleni olisi täysin ok elää bi-miehen kanssa suhteessa, kunhan tietäisin asian alusta saakka, mutta jos nykyinen mieheni paljastuisi nyt 15 jälkeen bi:ksi, niin se olisi minulle tosi vaikea asia, valitettavaa mutta totta.
Entä jos miehesi sanoisi että on vasta itsekin herännyt biseksuaalisuuteensa? Eli ei olisi salaillut sitä kaikkia noita vuosia sinulta.
Ei se hirveästi parantaisi tilannetta minun näkökulmastani. Vaikea selittää miksi, mutta olemme olleet yhdessä tosi nuorista ja suhteemme perustuu ns. suureen rakkauteen ja intohimoon, ja tää tausta on tosi suuri osa mun identiteettiä. Ja jotenkin tuo miehen tajuaminen että on bi murskaisi ton suuren tarinan mun elämässä, minkä takia en ehkä pystyisi jatkamaan suhdetta. Mutta tää on vain mun näkökulma, sun vaimo voi olla ihan eri mieltä ja teidän suhde on eri.
Itse asiassa mä olen itse tajunnut näin 30+ ikäisenä että voin ihastua myös naisiin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta miehelle, kun ei ole mitään aietta pettää. Oon parhaalle ystävälle puhunut asiasta, mutta ymmärrän että miesten kesken vastaava aihe voi olla aika tabu.Niin... näin miehenä minulla ei ole ketään kenelle puhua asiasta, vaikka muuten minulla onkin ystäviä.
Tuo sun suhtautuminen ja käytös on aika epäreilu, mutta en minä sinua halua mitenkään haukkua. Sinähän vain sanot sen mitä tunnet... ap
Käytös? Mikä käytös?
Mun suhtautuminen on mitä on, ei se ole sen enempää epäreilua kuin reiluakaan, kuten eivät ihmisten tunteet yleensäkään. Totta kai ennen kaikkea toivon, että mieheni voi olla avoimesti oma itsensä. Mä en vaan pysty lupaamaan, että tuollaisessa tilanteessa meidän välillä kaikki pysyisi samana kuin ennen. Kun se ei ole aina asenteesta ja omasta päätöksestä kiinni.
Olen pahoillani sun hankalasta tilanteesta ja muista että ei mun ajatuksilla ole mitään tekemistä sun vaimon kanssa. Ja munkin suhtautuminen voisi olla tositilanteessa eri kuin mitä nyt koen.No se käytös, että et ole kokenut tarpelliseksi kertoa asiasta miehellesi, mutta olet kuitenkin kertonut asiasta parhaalle ystävällesi.
Niinkuin sanoin, en ala sinua syyttämään. Sanon vaan, että itse loukkaantuisin tuollaisesta.
Mitä itse ajattelisit siitä, että miehesi kertoisi ystävilleen bi kiinnostuksestaan ja nämä hänen ystävänsä mahdollisesti juoruaisivat asiaa eteenpäin ja sinulle ei puhuttaisi mitään... Ap
Aa, ok. No tämä ystäväni on täydellisen luotettava. Ja itse asiassa yritin joskus kertoa miehelle näistä tuntemuksista, mutta hän sulkeutui täysin eikä halunnut kuulla asiasta enempää.
Minulle olisi aidosti täysin ok, että mieheni kertoisi tuollaisista asioista ystävälleen ja toivon, että hänellä olisi sellainen ystävä. Mikään selän takana juoruilu ei minua haittaa.
Ottamatta kantaa oikeaan tai väärään. .. naiset usein avautuvat ystävilleen hyvin intiimeistäkin asioista. ..miehille usein vaimo on paras ystävä ja ehkä ainoa jolle mies avautuu. ..
En ymmärrä ollenkaan miksi asiasta pitäisi avautua vaimolle. Vaimo todennäköisesti vain loukkaantuu, jos mies ilmoittaa, että aviovuoteen tarjoamien ilojen lisäksi mies haluaisi kokeilla poikarakkautta. Naimisissa olevan ihmisen, joka ei ole aikeissa pettää puolisoaan, ei ole syytä kertoa puolisolle tuollaista seikkaa. Asia olisi toinen, jos pari vasta tapailisi.
Luulen kuitenkin, että aloittaja kuvittelee saavansa vaimosta ihmisen, jolle voi paljastaa kaikki mielitekonsa ja jonka kanssa kyseisestä aiheesta voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja (eräänlaista esileikkiä sekin). Kenties aloittaja kuvittelee jopa saavansa vaimoltaan luvan toteuttaa mielitekonsa. Kakkua vain ei yleensä voi sekä syödä että säästää. En usko, että aloittajan haave saada sekä avioliiton pysyvä rakkaus että kielletty hedelmä ja vielä saada vaimosta kuuntelija asialle, on mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yleisesti sitä mieltä, että esim ihastumisista parisuhteen aikana ei kannata kertoa puolisolle, mutta tuo on sen verran iso identiteettiin liittyvä asia, että on vaikea uskoa, että voisit elää onnellisena ja vapautuneena elämäsi loppuun saakka liitossanne kertomatta siitä vaimollesi. Ja uskon että salailu vaikuttaisi liittoonne ja vaimoosikin negatiivisesti. Mutta pelkään, että kertominen voi myös johtaa kriisiin ja jopa eroon. Itselleni olisi täysin ok elää bi-miehen kanssa suhteessa, kunhan tietäisin asian alusta saakka, mutta jos nykyinen mieheni paljastuisi nyt 15 jälkeen bi:ksi, niin se olisi minulle tosi vaikea asia, valitettavaa mutta totta.
Entä jos miehesi sanoisi että on vasta itsekin herännyt biseksuaalisuuteensa? Eli ei olisi salaillut sitä kaikkia noita vuosia sinulta.
Ei se hirveästi parantaisi tilannetta minun näkökulmastani. Vaikea selittää miksi, mutta olemme olleet yhdessä tosi nuorista ja suhteemme perustuu ns. suureen rakkauteen ja intohimoon, ja tää tausta on tosi suuri osa mun identiteettiä. Ja jotenkin tuo miehen tajuaminen että on bi murskaisi ton suuren tarinan mun elämässä, minkä takia en ehkä pystyisi jatkamaan suhdetta. Mutta tää on vain mun näkökulma, sun vaimo voi olla ihan eri mieltä ja teidän suhde on eri.
Itse asiassa mä olen itse tajunnut näin 30+ ikäisenä että voin ihastua myös naisiin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta miehelle, kun ei ole mitään aietta pettää. Oon parhaalle ystävälle puhunut asiasta, mutta ymmärrän että miesten kesken vastaava aihe voi olla aika tabu.Niin... näin miehenä minulla ei ole ketään kenelle puhua asiasta, vaikka muuten minulla onkin ystäviä.
Tuo sun suhtautuminen ja käytös on aika epäreilu, mutta en minä sinua halua mitenkään haukkua. Sinähän vain sanot sen mitä tunnet... ap
Käytös? Mikä käytös?
Mun suhtautuminen on mitä on, ei se ole sen enempää epäreilua kuin reiluakaan, kuten eivät ihmisten tunteet yleensäkään. Totta kai ennen kaikkea toivon, että mieheni voi olla avoimesti oma itsensä. Mä en vaan pysty lupaamaan, että tuollaisessa tilanteessa meidän välillä kaikki pysyisi samana kuin ennen. Kun se ei ole aina asenteesta ja omasta päätöksestä kiinni.
Olen pahoillani sun hankalasta tilanteesta ja muista että ei mun ajatuksilla ole mitään tekemistä sun vaimon kanssa. Ja munkin suhtautuminen voisi olla tositilanteessa eri kuin mitä nyt koen.No se käytös, että et ole kokenut tarpelliseksi kertoa asiasta miehellesi, mutta olet kuitenkin kertonut asiasta parhaalle ystävällesi.
Niinkuin sanoin, en ala sinua syyttämään. Sanon vaan, että itse loukkaantuisin tuollaisesta.
Mitä itse ajattelisit siitä, että miehesi kertoisi ystävilleen bi kiinnostuksestaan ja nämä hänen ystävänsä mahdollisesti juoruaisivat asiaa eteenpäin ja sinulle ei puhuttaisi mitään... Ap
Aa, ok. No tämä ystäväni on täydellisen luotettava. Ja itse asiassa yritin joskus kertoa miehelle näistä tuntemuksista, mutta hän sulkeutui täysin eikä halunnut kuulla asiasta enempää.
Minulle olisi aidosti täysin ok, että mieheni kertoisi tuollaisista asioista ystävälleen ja toivon, että hänellä olisi sellainen ystävä. Mikään selän takana juoruilu ei minua haittaa.Ottamatta kantaa oikeaan tai väärään. .. naiset usein avautuvat ystävilleen hyvin intiimeistäkin asioista. ..miehille usein vaimo on paras ystävä ja ehkä ainoa jolle mies avautuu. ..
Juu varmaan hyvin totta. Mun miehellä kyllä on läheisiä ystäviä joille puhuu, myös naisia.
Ja ymmärrän että joillekin voi tuntua väärältä että puoliso puhuu intiimejä asioita suhteen ulkopuolella, mutta itselleni se on normaalia ja saman sallin myös miehelleni. Lisäksi noi mun tunteet olivat hyvin henkilökohtaisia ja nimenomaan minun omiani, en kokenut että ne liittyisivät mitenkään mun mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yleisesti sitä mieltä, että esim ihastumisista parisuhteen aikana ei kannata kertoa puolisolle, mutta tuo on sen verran iso identiteettiin liittyvä asia, että on vaikea uskoa, että voisit elää onnellisena ja vapautuneena elämäsi loppuun saakka liitossanne kertomatta siitä vaimollesi. Ja uskon että salailu vaikuttaisi liittoonne ja vaimoosikin negatiivisesti. Mutta pelkään, että kertominen voi myös johtaa kriisiin ja jopa eroon. Itselleni olisi täysin ok elää bi-miehen kanssa suhteessa, kunhan tietäisin asian alusta saakka, mutta jos nykyinen mieheni paljastuisi nyt 15 jälkeen bi:ksi, niin se olisi minulle tosi vaikea asia, valitettavaa mutta totta.
Entä jos miehesi sanoisi että on vasta itsekin herännyt biseksuaalisuuteensa? Eli ei olisi salaillut sitä kaikkia noita vuosia sinulta.
Ei se hirveästi parantaisi tilannetta minun näkökulmastani. Vaikea selittää miksi, mutta olemme olleet yhdessä tosi nuorista ja suhteemme perustuu ns. suureen rakkauteen ja intohimoon, ja tää tausta on tosi suuri osa mun identiteettiä. Ja jotenkin tuo miehen tajuaminen että on bi murskaisi ton suuren tarinan mun elämässä, minkä takia en ehkä pystyisi jatkamaan suhdetta. Mutta tää on vain mun näkökulma, sun vaimo voi olla ihan eri mieltä ja teidän suhde on eri.
Itse asiassa mä olen itse tajunnut näin 30+ ikäisenä että voin ihastua myös naisiin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta miehelle, kun ei ole mitään aietta pettää. Oon parhaalle ystävälle puhunut asiasta, mutta ymmärrän että miesten kesken vastaava aihe voi olla aika tabu.Niin... näin miehenä minulla ei ole ketään kenelle puhua asiasta, vaikka muuten minulla onkin ystäviä.
Tuo sun suhtautuminen ja käytös on aika epäreilu, mutta en minä sinua halua mitenkään haukkua. Sinähän vain sanot sen mitä tunnet... ap
Käytös? Mikä käytös?
Mun suhtautuminen on mitä on, ei se ole sen enempää epäreilua kuin reiluakaan, kuten eivät ihmisten tunteet yleensäkään. Totta kai ennen kaikkea toivon, että mieheni voi olla avoimesti oma itsensä. Mä en vaan pysty lupaamaan, että tuollaisessa tilanteessa meidän välillä kaikki pysyisi samana kuin ennen. Kun se ei ole aina asenteesta ja omasta päätöksestä kiinni.
Olen pahoillani sun hankalasta tilanteesta ja muista että ei mun ajatuksilla ole mitään tekemistä sun vaimon kanssa. Ja munkin suhtautuminen voisi olla tositilanteessa eri kuin mitä nyt koen.No se käytös, että et ole kokenut tarpelliseksi kertoa asiasta miehellesi, mutta olet kuitenkin kertonut asiasta parhaalle ystävällesi.
Niinkuin sanoin, en ala sinua syyttämään. Sanon vaan, että itse loukkaantuisin tuollaisesta.
Mitä itse ajattelisit siitä, että miehesi kertoisi ystävilleen bi kiinnostuksestaan ja nämä hänen ystävänsä mahdollisesti juoruaisivat asiaa eteenpäin ja sinulle ei puhuttaisi mitään... Ap
Aa, ok. No tämä ystäväni on täydellisen luotettava. Ja itse asiassa yritin joskus kertoa miehelle näistä tuntemuksista, mutta hän sulkeutui täysin eikä halunnut kuulla asiasta enempää.
Minulle olisi aidosti täysin ok, että mieheni kertoisi tuollaisista asioista ystävälleen ja toivon, että hänellä olisi sellainen ystävä. Mikään selän takana juoruilu ei minua haittaa.
Ok. Olet siis yrittänyt puhua miehellesi...
Täällä jotkut tuntuu kyseenalaistavan "tarvetta" avautua omista tuntemuksistaan. Tämä on minusta ihan käsittämätöntä.
Eikö kaikille pitäisi olla itsestään selvää, että ihmisellä on tarve käsitellä erillaisia tunteita ja asioiden esiintuominen ja läpikäyminen puhdistaa sisintä.
Myös ajatus siitä, että olen vaimon mielestä pohkimmiltaan sellainen tyyppi, että jos hän tietäisi millainen olen, niin hän jättäisi. Eli toisinsanoen, kun saisi vaimon hyväksynnän näille ajatuksille, niin se tuntuisi hyvältä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies löytää toisen miehen, niin häviää kaikki illuusiot silmistä. Silloin nainen jää ikuiseksi kakkoseksi. Jos lapset on tehty ja ura hyvällä mallilla, mies saa toiselta mieheltä kaiken moninkertaisesti paremmin, helpommin, stressittömämmin ja pysyvämmin. Niin seksin, läheisyyden kuin henkisen kumppanuuden.
M33
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ollenkaan miksi asiasta pitäisi avautua vaimolle. Vaimo todennäköisesti vain loukkaantuu, jos mies ilmoittaa, että aviovuoteen tarjoamien ilojen lisäksi mies haluaisi kokeilla poikarakkautta. Naimisissa olevan ihmisen, joka ei ole aikeissa pettää puolisoaan, ei ole syytä kertoa puolisolle tuollaista seikkaa. Asia olisi toinen, jos pari vasta tapailisi.
Luulen kuitenkin, että aloittaja kuvittelee saavansa vaimosta ihmisen, jolle voi paljastaa kaikki mielitekonsa ja jonka kanssa kyseisestä aiheesta voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja (eräänlaista esileikkiä sekin). Kenties aloittaja kuvittelee jopa saavansa vaimoltaan luvan toteuttaa mielitekonsa. Kakkua vain ei yleensä voi sekä syödä että säästää. En usko, että aloittajan haave saada sekä avioliiton pysyvä rakkaus että kielletty hedelmä ja vielä saada vaimosta kuuntelija asialle, on mahdollinen.
Tuosta hyväksymiseksi tulemisesta ja sen tärkeydestä kirjoitin jo edelliseen viestiin.
Minulle riittäisi (ainakin tässä vaiheessa) että vaimo hyväksyisi sen, että fantasioin tällaisesta.
Tosiaan fantasioita nämä vain ovat, enkä ole edes varma halaisinko niitä ikinä edes toteuttaa käytännössä. Olet kuitenkin oikeassa, että mielessäni haluaisin vaimoltani luvan kokeilla asiaa. Ap
Eikö kannattaisi nyt kuitenkin kokeilla ensin? Moni bimies on sellainen, että kun toinen mies alkaa koskettaa ja suudella, heitä vain ällöttää. Haluaisivat mekaanista, täysin tunteetonta seksiä. Sitä varten on dildo. Sillä sen kyrvan perässä te bimiehet aina olette.
M4o
Onkohan ap:llä nyt mennyt peppuleikit ja oikea ihastuminen toiseen mieheen sekaisin? Se että vanhemmalla iällä eturauhanen kasvaa ja alkaa kiinnostaa asioiden työntely sinne, on ihan eri asia kuin miehistä romanttisesti kiinnostuminen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannattaisi nyt kuitenkin kokeilla ensin? Moni bimies on sellainen, että kun toinen mies alkaa koskettaa ja suudella, heitä vain ällöttää. Haluaisivat mekaanista, täysin tunteetonta seksiä. Sitä varten on dildo. Sillä sen kyrvan perässä te bimiehet aina olette.
M4o
En todellakaan fantasioi mistään suutelusta tms. hempeilystä, vaan juuri suorasta toiminnasta. En myöskään siitä, että minua pantaisiin, eli dildosta en syty. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap:llä nyt mennyt peppuleikit ja oikea ihastuminen toiseen mieheen sekaisin? Se että vanhemmalla iällä eturauhanen kasvaa ja alkaa kiinnostaa asioiden työntely sinne, on ihan eri asia kuin miehistä romanttisesti kiinnostuminen.
Ei ole mennyt. Jos luet viestini, niin huomaat että en ole kiinnostunut miehistä romanttisessa mielessä. Ymmärrän hyvin, että "oikeat" bi/homot tuntevat toisia miehiä kohtaan, kuten minä tunnen naisia kohtaan. Mutta itse en ole tällainen. Ap
Juuri tästä on kyse. Kuten edellä kerroin, niin aiemmin olin jopa homofobinen. Jos palataan ajassa vaikka 5 vuotta taaksepäin, niin en olisi ikinä uskonut, että minulle tulee tällaisia fantasioita.
En osaa ihan varmasti sanoa, että milloin nämä fantasiat tulivat mieleeni, mutta max 2 vuotta sitten. Nyt ehkä tämän vuoden alusta alkaen olen "antanut" itselleni luvan nauttia näistä fantasioista, enkä siis enää pyri torjumaan niitä. Ap