Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan kieltäytynyt rankemmista lapsettomuushoidoista, esim. IVF?
01.11.2017 |
Näin aluksi sanon heti, että toivon vain asiallisia kommentteja. Huutelijat saavat mennä ihan muualle...
Ja sitten asiaan. Olemme lapsettomuustutkimuksissa, jossa aika suureksi järkytykseksi selvisi, että molemmat munanjohtimeni ovat tukossa. Lääkärin mukaan luomuraskauden ja inseminaationkin onnistumisprosentti on hyvin pieni ja piti ainoana vaihtoehtona IVF-hoitoja.
Meille jo tutkimuksiin hakeutumisessa oli suuri kynnys (ehkäisy ei ole ollut käytössä 2,5 vuoteen). Ennen hoitoihin hakeutumista mietimme mieheni kanssa miten pitkälle hoidoissa haluaisimme ylipäätään mennä ja tällöin päädyimme siihen, että raskaimpiin hoitoihin (kuten IVF) emme halua. Syitä ovat mm. se kauhea hormonimäärä ja mahdolliset haittavaikutukset, hoitojen kalleus ja raskaus henkisesti ja ylipäänsä se, ettei ajatus tuollaisista hoidoista tunnu kummastakaan hyvältä.
Haluaisin nyt kuulla täältä, onko kukaan muu kieltäytynyt rankemmista lapsettomuushoidoista, kuten IVF:stä , ja tekisittekö saman valinnan uudelleen. Tietenkin teemme oman päätöksemme, mutta aika vähän tuntuu tähän aiheeseen liittyviä keskusteluita löytyvän. Yleisintä taitaa olla se, että hoitoja jatketaan ainakin se määrä, minkä julkisella puolella saa.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Eikös munanjohtimien avaaminen oli aika simppeli ja nopea operaatio itsessään? Ainakin itselleni tehtiin se samalla kun tutkittiin onko kohdussa polyyppeja. Operaatio oli ohi vartissa ja seuraavasta kierrosta tulin luomusti raskaaksi.
Toki en tiedä asiasta tämän enempää eli jos lääkäri sanoo että ainoa vaihtoehto on rankat hoidot niin eiköhän hän silloin tiedä mistä puhuu. Munasarjojen tukkeutumia on varmasti erilaisia.
Ei valitettavasti useinkaan ole. Lievemmissä tapauksissa se tosin voitaisiin kai tehdä huuhtelemalla. Leikkauskin voisi joissain tapauksissa onnistua, mutta yleensä muutokset palautuvat ennalleen hyvin pian.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyisköhän asiaan vähän myös se, että IVF:llä alkunsasaaneita raskauksia voidaan vielä joissain piireissä vähän vähätellä - ihan kun ne lapset eivät olisi yhtä hyviä kuin luomuna alkunsa saaneet?
Olen itse ollut pari vuotta erilaisissa hedelmällisyyshoidoissa, ja kuullut ajoittain sukulaisilta (niiltä, jotka ovat itse tulleet tosi helposti raskaaksi,eivätkä ole koskaan joutuneet miettimään tätä asiaa) aika kipeitä kommentteja. Niissä on linjattu, että "luonnollisuus" on paras keino, jolla vältetään taudit tai mahdollistetaan mahdollisimman elinkelpoisen jälkeläisen aikaansaaminen. "Luonto valitsee elinkelpoisimmat." Eli tosi höpöhöpöä, tällä ajatuksella varmaan kaikki antibioottikuuritkin olisi kiellettyjä. Eikä ne kyllä auta mitenkään niissä tilanteissa, jos lisääntymiselle on lääketieteellisiä esteitä.
Toki syitä hoidoista kieltäytymiseen on monia muitakin: olen vain itse ihmetellyt just tuota näkökulmaa.
Hormonihoidot ja muutenkin lapsettomuusasiat ovat sen verran ajatuksia ja omaa identiteettiä muuttava kokemus, että itse suosittelisin katsomaan noita asioita hetki ja vaihe kerrallaan. Ainakin mulla on nykyisin hyvin erilaiset näkemykset kuin mitä muutama vuosi sitten. Etukäteen on vaikea arvata, mitä kaikkea sitä jaksaa ja pystyy kestämään. Ja se liittyy myös parisuhteeseen: se voi tuoda puolisoja enemmän yhteen, mutta on ne myös eristäviä kokemuksia. Eikä niitä vaikutuksia voi ennakoida. Mulla noissa on auttanut jaksamaan se, että sitä tahtoisi kumminkin sen lapsen - ilman sitä tuntuu kuitenkin myös vähän kurjalta.
Toivotan kovasti rohkeutta asian harkitsemisessa. Nuo ovat vaikeita keskusteluja käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko myös muut ns. kovan lääketieteen jutut (anestesia, leikkaukset, antibiootit ym) teistä hankalia ja aatemaailmanne vastaisia. Jos ei, niin miksi juuri IVF on?
Itselläni on 3 IVF-lasta, he ovat elämäni suurin ilo. Itse en kokenut IVF- hoitoja rankoiksi ja olisin koska tahansa valmis tekemään ne uudelleen.
Eivät, mutta minusta lapsen alulle saattaminen on niin eri asia kuin nuo muut... En haluaisi siitä mitään lääketieteellistä toimenpidettä kuten nuo luettelemasi. Inseminaatiotakin sulattelimme ajatuksena pitkään ja IVF on kuitenkin vielä paljon suurempi juttu.
En mitenkään vastusta lapsettomuushoitoja, mutta omalle kohdalla ne vain tuntuvat ajatuksena vieraalta. Hieno juttu, että teidän kohdallanne hoidot toimivat!
a+
Tiedätte nyt faktat. Tietysti se on iso juttu kun se omalle kohdalle osuu, aivan kuin kaikki muukin. Faktoja ei voi muuttaa miksikään, täytyy vain valita mitä tekee.
Henkilökohtaisesti en koe, että lapsettomuushoidot hoitona eroaisivat esimerkiksi lonkkaleikkauksista. Ilman lonkan hoitoa henkilö voi kärsiä loppuikänsä kivuista ja elämänlaatu huononee. Ilman lapsettomuushoitoa henkilö voi kärsiä loppuelämänsä kivuista ja elämänlaatu huononee. Henkinen kipu on kipua siinä missä fyysinenkin. Jos itse saisin valita kivun laadun, valitsisin fyysisen kivun, koska mielestäni se on helpompi kestää. Näin minä ajattelen. Kaikille lapsettomuus ei kuitenkaan ole niin paha juttu ja osa on vapaaehtoisesti lapsettomia. Silloin tilanne ei tietenkään ole niin paha. Jos omassa aatemaailmassasi pitäytyminen on sinulle tärkeämpää kuin lapsen saaminen, niin silloin valitset tietysti sen. Jos oma biologinen lapsi on tärkeämpää kuin aatemaailmassasi pysyminen, niin silloin valitset lapsen ja muutat aatemaailmaasi. Miehen on tietysti myös mietittävä, mitä hän haluaa elämältään.
Kiitos kaikille vastauksista, ne antoivat ja antavat paljon ajattelemisen aihetta. Pitää nyt katsella millaisiksi omat ajatukset muotoituvat vai muotoituvatko miksikään. Ja miehen ajatukset tietenkin yhtälailla kuin omanikin.
Aikaisemmin ehdotettiin sitä, että lähipiiri ja ympäristö vaikuttaa, mutta meillä lähipiiri ei varmaankaan ymmärtäisi päätöstämme, mikäli emme hoitoihin mene. Mistään tuollaisesta ei siis ole kyse.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ymmärrä miksi ap:ta alettiin tentata vihamielisesti tästä asiasta. Miten se tähän liittyy, että jotkut muut ihmiset kärsivät lapsettomuudesta valtavasti ja tekisivät mitä vain saadakseen lapsen? Itsekin olen kärsinyt lapsettomuudesta ja olen nyt viimein raskaana IVF-hoidon tuloksena. Ei silti tulisi mieleenkään alkaa kyseenalaistaa muiden pohdintoja ja valintoja noin aggressiivisesti. Tsemppiä ap, miten sitten päätättekään tehdä!
Tulkitset ilmeisesti vihamieliseksi sellaista, joka ei ole vihamielistä. Taidat etsiä viesteistä jonkinlaista piilovattuilua, mutta sellaisesta ei ole ollut kyse, vaan ihan siitä mitä on kirjoitettu. Ap halusi keskustelua, joten keskustelemme.
Ap:n ei tarvitse olla pahoillaan siitä, jos hän ei halua halua lasta keinoalkuisesti. Tarkoitan sitä mitä sanon. Hänen ei tarvitse olla pahoillaan. Jotkut muut kärsivät lapsettomuudesta valtavasti ja taistelevat sen asian vuoksi, mutta jos ap:stä ei tunnu siltä, niin asia on ihan ok. Kun sanon että se on ok, en tarkoita että se on vattuilua, vaan että se on ok. On myös ok, jos hän uskoo kohtaloon. Ja että hän voi halutessaan ajatella luovuttavansa hoitojonotuspaikkansa jollekin sitä enemmän tarvitsevalle. Ja sekin on ihan ok.
Tuntuu, että sinä et edes ymmärrä mitä ap yrittää sanoa. En ole kyllä täysin varma, että ymmärränkö itsekään. Ja miten tuo muka liittyy kohtaloon uskomiseen? Inhottavaa vähättelyä.
Sinun mielestäsi ilmeisesti raskaista hoidoista kieltäytyvät eivät halua lasta oikeasti? Vain pakkomielteinen "taistelu" on sitä oikeasti haluamista, niinkö? Kyllä ap voi haluta lasta ihan yhtä paljon kuin sinä halusit. Ihmisen persoona ja kokemukset vaikuttavat siihen, miten lapsettomuuteen suhtautuu. Myöskin psyykkinen terveys.
Kaikilta ei ns. putoa pohja elämältä, vaikkei saisikaan sitä mitä haluaa. Elämässä voi olla paljon muuta sisältöä ja hyvää, joka tekee pettymyksen sietämisestä helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuli miehellä diagnoosiksi kivesperäinen azoospermia, ensin ajateltiin että ei lähdetä hoitoihin kun ovat niin kalliit ja että voiko ne edes onnistua kun ennuste vaikutti heikolta. Sitten kuitenkin alettiin miettimään, että varmasti harmittaa joskus jos ei edes yritetä, ja itselläni erityisesti on aina ollut kovasti toiveena saada lapsia. Hoidothan eivät itse asiassa ole niin kalliita kuin usein puhutaan, kriteerien täyttyessä hoidot tehdään julkisella puolella, eli maksua kertyy polimaksuista ja lääkkeistä vain. Emme kokeneet hoitoja mitenkään erityisen raskaiksi, meitä hoiti aivan huipputiimi, ja olemme saaneet kaksi lasta. Icsejä tehtiin kaikkiaan kolme ja pari pakastesiirtoa.
Kuten jo yllä sanottiin, ei hoidoista tarvitse sen kummemmin kieltäytyä, ei niihin varsinaisesti houkutella ketään. Mutta ei ne hoidot myöskään aina ole mitään niin kamalia, ja moni onnistuu jo yhdelläkin hoitokerralla. Joillekin lääkkeet ei sovi, mutta omalla kohdalla koin nekin varsin siedettäviksi, vaikka hoidot tehtiin pitkällä hoitokaavalla, jolloin vaihdevuosioireita kesti välillä pitkäänkin.
Kannattaa punnita, onko valmis lopun elämänsä elämään sen lapsettomuuden kanssa, vai kestääkö epämukavuutta ja katsoo hoidot läpi. Eikä hoitoja ole pakko viedä loppuun, jos alkaa kesken kaiken tuntua ihan sietämättömältä.
Itse pohdiskelen että ehkä meidän geneettinen materiaalimme ei vain sovi yhteen kun lapsia ei luonnollisella menetelmällä kuulu, ei siten lähdetty hoitoihin siinä pelossa että saataisiin aikaan epäkelpo yksilö. Tämä ei mielestäni ole mitenkään yhteydessä jonkun ylläolevan kommentin kanssa antibioottikuureihin verrannollisuudesta. Bakteeritulehduksilla kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa että ehdoin tahdoin viemme eteenpäin huonot(?) geenimme. Meistä ei siis kummastakaan löytynyt mitään vikaa, toki sen tutkimme. Ei vain sitten lähdetty hoitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pohdiskelen että ehkä meidän geneettinen materiaalimme ei vain sovi yhteen kun lapsia ei luonnollisella menetelmällä kuulu, ei siten lähdetty hoitoihin siinä pelossa että saataisiin aikaan epäkelpo yksilö. Tämä ei mielestäni ole mitenkään yhteydessä jonkun ylläolevan kommentin kanssa antibioottikuureihin verrannollisuudesta. Bakteeritulehduksilla kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa että ehdoin tahdoin viemme eteenpäin huonot(?) geenimme. Meistä ei siis kummastakaan löytynyt mitään vikaa, toki sen tutkimme. Ei vain sitten lähdetty hoitoihin.
Tuo on kyllä mielenkiintoinen asia. Jonkut yrittävät vuosia, mutta kumppanin vaihtamisen jälkeen ovat heti raskaana tai uusi kumppani on. Se on kyllä totta etteivät kaikki sovi geneettisesti yhteen. Ei joko onnistu tai sitten tulee keskenmenoa toisen perään. Tai sairas lapsi.
Tuosta muuhun lääketieteeseen vertaamisesta vielä. Minulle yksi keskeinen ongelma taitaa olla juuri siinä, etten haluaisi lapsesta mitään lääketieteellistä "projektia". Minusta tuntuu vieraalta, että lapsi saisi alkunsa tapahtumasarjasta, joka lääkemäärineen ja toimenpiteineen muistuttaa enemmänkin syöpähoitoja tms. Kun lapsen pitäisi (_minusta_) saada alkunsa rakkaudesta ja läheisyydestä, kuten nyt ihmiset yleensäkin lisääntyvät. Tai ainakin vähintään toivon, että lapsi saisi alkunsa minun sisälläni, ei koeputkessa/petrimaljalla...
Nämä ovat siis vain omia mietteitäni, älkää muut ottako itseenne niistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pohdiskelen että ehkä meidän geneettinen materiaalimme ei vain sovi yhteen kun lapsia ei luonnollisella menetelmällä kuulu, ei siten lähdetty hoitoihin siinä pelossa että saataisiin aikaan epäkelpo yksilö. Tämä ei mielestäni ole mitenkään yhteydessä jonkun ylläolevan kommentin kanssa antibioottikuureihin verrannollisuudesta. Bakteeritulehduksilla kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa että ehdoin tahdoin viemme eteenpäin huonot(?) geenimme. Meistä ei siis kummastakaan löytynyt mitään vikaa, toki sen tutkimme. Ei vain sitten lähdetty hoitoihin.
Tätä on tutkittu ja IVF:llä syntyvät lapset ovat yhtä terveitä kuin luomulapset. Aiemmin kun hoidoilla tuli enemmän monikkoraskauksia niin tuli keskosuudesta johtuvia komplikaatioita. Nykyään osataan välttää monikkoraskauksia aiempaa paremmin ja toisaalta keskosten hoitokin in parantunut. Kaikki tuntemani IVF-lapset ovat täysin terveitä.
Onko IVF-alkuisten lasten hedelmällisyyttä tutkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan ymmärrän pohdintasi, mutta sitten toisaalta täällä käytetyt tai sinun käyttämäsi termit ”raskaat” tai ”järeät” hoidot eivät mielestäni vastaa todellisuutta. Jos olet vaikka pillereitä käyttänyt, sekin on usein vuosia jatkunut hormonialtistus. Ja kun lapsi kasvaa vatsassa, unohtuu kyllä miten se on tehty. Rakkaudesta se teidänkin olisi alkunsa saanut. Ei teissä ole mitään vikaa. Sitäpaitsi raskauskin on iso hormonimullistus, ei sentään ”järeä” koska useimmiten se palkitsee lopussa. Meillä on ihana vauva hoidoista, ja lähes itku silmässä kiitollisena katselen häntä. Yhtä aito kuin muidenkin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Onko IVF-alkuisten lasten hedelmällisyyttä tutkittu?
https://www.google.fi/amp/www.telegraph.co.uk/science/2016/10/05/baby-b…
http://www.dailymail.co.uk/health/article-1252901/Infertility-time-bomb…
Eli nähtävästi paljon todennäköisemmin ongelmia tiedossa. Varmaan tässä vuosien kuluessa saadaan lisää tietoa riskeistä, onhan tuo ivf kuitenkin vielä aika uudehko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pohdiskelen että ehkä meidän geneettinen materiaalimme ei vain sovi yhteen kun lapsia ei luonnollisella menetelmällä kuulu, ei siten lähdetty hoitoihin siinä pelossa että saataisiin aikaan epäkelpo yksilö. Tämä ei mielestäni ole mitenkään yhteydessä jonkun ylläolevan kommentin kanssa antibioottikuureihin verrannollisuudesta. Bakteeritulehduksilla kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa että ehdoin tahdoin viemme eteenpäin huonot(?) geenimme. Meistä ei siis kummastakaan löytynyt mitään vikaa, toki sen tutkimme. Ei vain sitten lähdetty hoitoihin.
Tätä on tutkittu ja IVF:llä syntyvät lapset ovat yhtä terveitä kuin luomulapset. Aiemmin kun hoidoilla tuli enemmän monikkoraskauksia niin tuli keskosuudesta johtuvia komplikaatioita. Nykyään osataan välttää monikkoraskauksia aiempaa paremmin ja toisaalta keskosten hoitokin in parantunut. Kaikki tuntemani IVF-lapset ovat täysin terveitä.
Miksi väität tuollaista, mikä ei ole totta? Löytyi vaikka kuinka paljon tutkimuksia, joissa terveysriskit selkeästi korostuneet ja lapsilla enemmän ongelmia.
Tämä kuulosti jotenkin pelottavalta:
"Children born using IVF could face serious health problems later in life, a scientist claims.Assisted reproduction is an “evolutionary experiment” that could end up proving as big a health disaster as junk food, he warned.
Dr Pascal Gagneux, an evolutionary biologist from the University of California at San Diego in the US, believes the technology may be storing up serious trouble for ageing populations of IVF children.
Dr Gagneux fears there may be unintended and unwanted consequences of IVF that will emerge towards the end of life and that cannot be detected now.
He said: “The first thing is that it is a new technology. To me it represents the cutting edge of human technology.
“This technology has for less than forty years allowed couples who couldn’t conceive naturally to conceive, which is hopeful in a sense. It’s also weird because it is the first time that we have removed sex from reproduction.
“For years I’ve been interested in the possibility that when animals mate they produced from hundreds of millions to billions of sperm.
"But in IVF there is only one sperm that fertilises the egg so when everybody sees an egg with loads of sperm around it that is from a fertility clinic. “In vivo, in the female, fertilisation happens in the tunnel of fallopian tube and it’s a tango. One egg, one sperm. Given the complexity of the female reproductive tract in mammals there might be something called female cryptic choice.
"So obviously when you use assisted reproductive you bypass that.”
He added: “The concern that by bypassing female choice at the level of sperm selection we might produce embryos which contain risk factors that you would otherwise not have.”
Koko juttu https://www.google.fi/amp/www.mirror.co.uk/news/technology-science/scie…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ymmärrä miksi ap:ta alettiin tentata vihamielisesti tästä asiasta. Miten se tähän liittyy, että jotkut muut ihmiset kärsivät lapsettomuudesta valtavasti ja tekisivät mitä vain saadakseen lapsen? Itsekin olen kärsinyt lapsettomuudesta ja olen nyt viimein raskaana IVF-hoidon tuloksena. Ei silti tulisi mieleenkään alkaa kyseenalaistaa muiden pohdintoja ja valintoja noin aggressiivisesti. Tsemppiä ap, miten sitten päätättekään tehdä!
Tulkitset ilmeisesti vihamieliseksi sellaista, joka ei ole vihamielistä. Taidat etsiä viesteistä jonkinlaista piilovattuilua, mutta sellaisesta ei ole ollut kyse, vaan ihan siitä mitä on kirjoitettu. Ap halusi keskustelua, joten keskustelemme.
Ap:n ei tarvitse olla pahoillaan siitä, jos hän ei halua halua lasta keinoalkuisesti. Tarkoitan sitä mitä sanon. Hänen ei tarvitse olla pahoillaan. Jotkut muut kärsivät lapsettomuudesta valtavasti ja taistelevat sen asian vuoksi, mutta jos ap:stä ei tunnu siltä, niin asia on ihan ok. Kun sanon että se on ok, en tarkoita että se on vattuilua, vaan että se on ok. On myös ok, jos hän uskoo kohtaloon. Ja että hän voi halutessaan ajatella luovuttavansa hoitojonotuspaikkansa jollekin sitä enemmän tarvitsevalle. Ja sekin on ihan ok.
Tuntuu, että sinä et edes ymmärrä mitä ap yrittää sanoa. En ole kyllä täysin varma, että ymmärränkö itsekään. Ja miten tuo muka liittyy kohtaloon uskomiseen? Inhottavaa vähättelyä.
Sinun mielestäsi ilmeisesti raskaista hoidoista kieltäytyvät eivät halua lasta oikeasti? Vain pakkomielteinen "taistelu" on sitä oikeasti haluamista, niinkö? Kyllä ap voi haluta lasta ihan yhtä paljon kuin sinä halusit. Ihmisen persoona ja kokemukset vaikuttavat siihen, miten lapsettomuuteen suhtautuu. Myöskin psyykkinen terveys.
Kaikilta ei ns. putoa pohja elämältä, vaikkei saisikaan sitä mitä haluaa. Elämässä voi olla paljon muuta sisältöä ja hyvää, joka tekee pettymyksen sietämisestä helpompaa.
Noup. Tulkitset miten tulkitset, minä en noin sanonut, enkä sellaista tarkoittanut. :D Taidat olla provo, kun noin vääntelet sanoja. Ei luetun ymmärtäminen voi olla noin hukassa.
"Kyllä ap voi haluta lasta ihan yhtä paljon kuin sinä halusit." Toki joku toinen voi haluta, mutta ei ap tällä hetkellä.
"Kaikilta ei ns. putoa pohja elämältä, vakkei saisikaan sitä mitä haluaa. --" No niinpä, sitä olenkin tässä sanonut, että joillekin se biologinen lapsi on todella tärkeä asia ja elämältä putoaa pohja, jos sitä ei saa. Toisilla se ei ole niin iso asia, ja elämältä ei putoa pohjaa vaikka lasta ei saisi.
Vierailija kirjoitti:
Itse pohdiskelen että ehkä meidän geneettinen materiaalimme ei vain sovi yhteen kun lapsia ei luonnollisella menetelmällä kuulu, ei siten lähdetty hoitoihin siinä pelossa että saataisiin aikaan epäkelpo yksilö. Tämä ei mielestäni ole mitenkään yhteydessä jonkun ylläolevan kommentin kanssa antibioottikuureihin verrannollisuudesta. Bakteeritulehduksilla kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa että ehdoin tahdoin viemme eteenpäin huonot(?) geenimme. Meistä ei siis kummastakaan löytynyt mitään vikaa, toki sen tutkimme. Ei vain sitten lähdetty hoitoihin.
Toimiihan se evoluutio noinkin. Ne jotka haluavat olla jatkamatta sukua, ovat jatkamatta sitä. Meillä on hyvät geenit, vaikka hoitoihin lähdettiinkin (lapsettomuuden syy meidän tapauksessa ei ole geneettinen).
Vierailija kirjoitti:
Tuosta muuhun lääketieteeseen vertaamisesta vielä. Minulle yksi keskeinen ongelma taitaa olla juuri siinä, etten haluaisi lapsesta mitään lääketieteellistä "projektia". Minusta tuntuu vieraalta, että lapsi saisi alkunsa tapahtumasarjasta, joka lääkemäärineen ja toimenpiteineen muistuttaa enemmänkin syöpähoitoja tms. Kun lapsen pitäisi (_minusta_) saada alkunsa rakkaudesta ja läheisyydestä, kuten nyt ihmiset yleensäkin lisääntyvät. Tai ainakin vähintään toivon, että lapsi saisi alkunsa minun sisälläni, ei koeputkessa/petrimaljalla...
Nämä ovat siis vain omia mietteitäni, älkää muut ottako itseenne niistä.
ap
No jos et halua hoitoja ja et voi lasta muulla keinoin saada, niin eikös se tarkoita että olet jo päätöksesi tehnyt? Kenties adoptio tai sijaisvanhemmus voisivat olla mahdollisuuksia sinulle? Miehesi voi halutessaan yrittää perhettä jonkun toisen kanssa - osalla lapsettomista pariskunnista käy ajan myötä niin, osa taas jatkaa kahdestaan.
Ensimmäinen lapsemme saatiin hoidoilla ja kun luen tätä ketjua ja ap:n mietteitä palan ajassa yli 10 vuoden taa. Monet eettiset ja lääketieteelliset kysymykset askarrutti, pelotti ja ahdistikin.
Nyt hoidolla saatu lapsi on yli kymmenen vuotias enkä näitä asioita mieti kuin silloin jos tällä palstalla satun aiheesta lukemaan. Ihanaa alakoululaisperhe-elämää vietetään. Pikkukakkonen sai alkunsa luomusti ekalla yrittämällä kun esikoinen oli vuoden vanha. Mitään eroa ei näissä lapsissa ole, ihan yhtä isoja ihmeitä kumpikin 😊.
Vierailija kirjoitti:
Onko IVF-alkuisten lasten hedelmällisyyttä tutkittu?
Esim. jos munatorvien tukos johtuu endometrioosista on siinä jonkinlainen riski esiintyä myös tyttärellä, pojalla ei tietenkään. Jos tukos klamydiasta tai muusta tulehduksesta niin varsinaista perinnöllisyyttä ei tietenkään ole.
Lapsettomuuden syyt ovat niin moninaiset että IVF-lasten hedelmällisyydestä ei vielä ole laajoja tutkimuksia, 15v. päästä voi ollakin. Uskon ettei hedelmällisyys ole alentunut luomuihin nähden ainakaan jos yrittää lapsia ennen 30-v. ikävuotta. Tosin käytösmalli kotoa esim. pitkään opiskeluun voi "periytyä " mikä voi hankaloittaa lapsen saantia. Käytösmalli hoitamattomaan klamydiaan tosin myös.
Meillä sekundaarinen lapsettomuus ja tuomio oli, että kummassakin alentunut tekijä. Suosittelivat ICSI:ä eli IVF:stä vielä sitä astetta enemmän, jossa siittiö tungetaan munasolun sisään.
Hormonit... joo, ei ne oikeasti mitään hirveitä oireita aihettanut. Suurin kammotus oli itsensä piikitys, mutta sekin sujui. Rasite oli ravata siellä lääkärillä jatkuvasti ultrassa, että mites nää sun solut nyt kasvaa ja miten annostus menee jne. Ainoa oikeasti fysiikan päälle käyvä oli se punktio. Se sattui ja kunnolla. Kaikki muu oli enemmän henkistä lajia. Tulos oli viisi hedelmöittynyttä, laadukasta alkiota. Munasoluja kai saivat reippaasti yli 10, mutta osa aika aika paskaa.
Meillä eka tuoresiirto top-alkiolla -> nega
Ensimmäinen PAS, kaksi alkiota, jotka sulivat kakkosluokkaan, kumpikin siirrettiin -> nega
Toinen PAS, toinen alkioista meni kelvottomaksi/kuoli, toinen taas top-alkio -> siitä nyt 7-vuotias lapsi
Mehän olisi tuon toisen PAS:n jälkeen jouduttu uudestaan taas kierrokselle eli solujen kasvatus jne. Olisi varmaan kyllä tehty sekin. Haluttiin tätä toista ja meille sanottiin heti alusta, että mahkut on hyvät hoidoilla, kun olin vasta 32-vuotias ja yksi raskaus takana. Rahaa meni varmaan jotain 4000-5000 Euroa, ei sitä koskaan laskettu. ICSI oli yli 2000, PAS:t jotain 600-800 ja sitten muut päälle. Yksityisellä käytiin ja hyvä niin. Oli tosi nopeaa. Soitin marraskuussa, heti lääkäriaika, tutkimukset, joulukuussa piikitystä, tammikuussa eka siirto, helmikuussa toinen, maaliskuun halusin itse ottaa väliä ja huhtikuussa tärppäsi.
Minulle jäi hyvä fiilis koko jutusta. Homma tuntui koko ajan toimivalta ja positiiviselta, nämä hirveät sivuoireet oli tosi pieniä ja tietysti lopputulos onnistui. Toista kierrosta ei tarvittu, koska meillähän oli lapsi jo ennestään ja kaksi riittää.