Mieheni valvottaa minua (luit ihan oikein)

Vierailija kirjoitti:

Meillä on hyvin pieni asunto, joten en pääse lukkojen taakse nukkumaan. Toki ero on käynyt mielessä, mutta se tuntuu aika radikaalilta ratkaisulta..

Rakastan häntä paljon, mutta tämä alkaa olla jo aika paljon sietämistä..

Kaikki parit eivät sovi yhteen rakkaudesta huolimatta. Vaikka kuinka rakastaisi, niin myös yhteiselämän sujuminen on se avainjuttu.

M48

Olen lukenut tämän ennenkin.

Joopa joo kirjoitti:

Olen lukenut tämän ennenkin.

Niin minäkin ja silloin se oli itseni kirjoittama. Ikävä kyllä, tälläinen tilanne ei näytä olevan niin harvinainen kuin sen kuvittelisi olevan.

Vierailija kirjoitti:

Monet täälläkin sekoittavat hyväksyttävät väliaikaiset tilanteet, jatkuvaan tuhoamiseen. Se mistä ap:n kohdalla on kyse, en tiedä.

Ja se että milloin on kyse jatkuvasta kiusasta, voi olla hankalaa erottaa silloin kun on vielä itse kiinni suhteessa. Exä valvotti, kylmetti, tuhosi tavaroitani ja ihmissuhteitani ja kaikki tapahtui niin, etten edes itse tajunnut kunnolla tilannetta. Koska mikään ei koskaan jatkunut samanlaisena pitkään. Kerroin oman kantani ja exä vain muutti väkivallan syytä ja tapaa. Minä olin se joka mietti miksi ja mitä voisin itse tehdä toisin että rakastamallani miehellä olisi hyvä olla. Exä ei pahemmin miettinyt sitä mun kohdallani, mutta se kaikki jäi sem varjoon, että mies oli aina positiivinen ja ratkaisukeskeinen, hauska ja mukava, halusi parisuhdekeskusteluja ja meille onnellista tulevaisuutta. Ikävä kyllä mikään, mitä se sanoi ei näkynyt käytännössä.

Mutta toisaalta se ei myöskään koskaan tehnyt mitään sellaista mikä olisi saanut kyseenalaistamaan sen rakkauden itseäni kohtaan. Kaikelle kun oli aina selitys.

Tekisi mieli linkata tänne keskustelu, jonka exäni aloitti muutama kuukausi ennen eroa. Siitä näkyy aika hyvin, miten käy kun ei ole saanut vuosiin unta ja yrittää jotenkin pyristellä täysjärkisenä arjessa.

Ei hyvin.

Linkkaa

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo kirjoitti:

Olen lukenut tämän ennenkin.

Niin minäkin ja silloin se oli itseni kirjoittama. Ikävä kyllä, tälläinen tilanne ei näytä olevan niin harvinainen kuin sen kuvittelisi olevan.

mites teillä tilanne ratkesi

Vierailija kirjoitti:

Narsistin käytöstä, vallankäyttöä, henkistä väkivaltaa. Jssap. Asap.

Ja nämä narsistit ovat täysin tietoisia siitä, mitä tekevät. Eli mies kiusaa sinua tahallaan. Ehkä hän toivoo, että joskus univelkaisena kilahdat ja hän pääsee leimaamaan sinut sekopääksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet täälläkin sekoittavat hyväksyttävät väliaikaiset tilanteet, jatkuvaan tuhoamiseen. Se mistä ap:n kohdalla on kyse, en tiedä.

Ja se että milloin on kyse jatkuvasta kiusasta, voi olla hankalaa erottaa silloin kun on vielä itse kiinni suhteessa. Exä valvotti, kylmetti, tuhosi tavaroitani ja ihmissuhteitani ja kaikki tapahtui niin, etten edes itse tajunnut kunnolla tilannetta. Koska mikään ei koskaan jatkunut samanlaisena pitkään. Kerroin oman kantani ja exä vain muutti väkivallan syytä ja tapaa. Minä olin se joka mietti miksi ja mitä voisin itse tehdä toisin että rakastamallani miehellä olisi hyvä olla. Exä ei pahemmin miettinyt sitä mun kohdallani, mutta se kaikki jäi sem varjoon, että mies oli aina positiivinen ja ratkaisukeskeinen, hauska ja mukava, halusi parisuhdekeskusteluja ja meille onnellista tulevaisuutta. Ikävä kyllä mikään, mitä se sanoi ei näkynyt käytännössä.

Mutta toisaalta se ei myöskään koskaan tehnyt mitään sellaista mikä olisi saanut kyseenalaistamaan sen rakkauden itseäni kohtaan. Kaikelle kun oli aina selitys.

Tekisi mieli linkata tänne keskustelu, jonka exäni aloitti muutama kuukausi ennen eroa. Siitä näkyy aika hyvin, miten käy kun ei ole saanut vuosiin unta ja yrittää jotenkin pyristellä täysjärkisenä arjessa.

Ei hyvin.

Linkkaa

En tiedä pitäisikö mun pohjustaa jotenkin kyseistä ketjua, kun se ei näytä sinällään kuuluvan asiaan. Mutta en taida sanoa muuta kuin että se oli exän näkemys silloisesta tilanteesta, omani on jossakin ketjussa alempana.

https://www.vauva.fi/keskustelu/2458486/puoliso_ei_hoida_lemmikkejaan_m…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo kirjoitti:

Olen lukenut tämän ennenkin.

Niin minäkin ja silloin se oli itseni kirjoittama. Ikävä kyllä, tälläinen tilanne ei näytä olevan niin harvinainen kuin sen kuvittelisi olevan.

mites teillä tilanne ratkesi

Niin että vaihdoin osoitetta.

Huh sentään, kaikkea saattekin kestää! Rakastava puoliso ei todellakaan käyttäydy noin, unihan on

elintärkeää hyvinvoinnille. Kyllä minä etsisin jo oman asunnon tuossa vaiheessa. Itse olen levoton

nukkuja ja olenkin siirtynyt omaan huoneeseen etten häiritse miehen unia. Molemmat ajattelemme aina

toisen parasta kaikessa. Rakkauteen kuuluu toisen huomioiminen ja kunnioittaminen. Älkää suostuko

tuollaiseen julmaan kohteluun, hyvät ihmiset!

Sori mutta jos nainen ei pysty viheltämään peliä poikki ja lopettamaan miehensä unen häiriköinti niin valvokoon. sitten. Parisuhde ei ole terapiasuhde. Nimimerkki nukun yöni, en anna kenenkään leikkiä perustarpeillani

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tota itsekkään. Mun mies tekee samaa. Itse joudun herään viideltä töihin ja mies patistaa jo yhdeksältä että no niin menes nukkumaan, mutta sitten kuitenkin kun tulee itse joskus myöhään nukkumaan niin herättää mut tökkimällä, kutittamalla ja juttelemalla tai höpöttämällä koko ajan jotain. Kyselee kaikkea ja loukkaantuu jos vaan mutisen jotain. Yksi yö suuttui ja sanoi "sä vaan nukut aina." No niin kannattaa nukkua kun viikolla 31 raskaana ja pystyy vielä nukkumaan. Holhoaa nukkumaanmenoista kun pikkutyttöä. Itse kukkuu kolmeen neljään yöllä. Helppohan se on kun asuu työpaikan (varastohalli, jossa ei käy koskaan kukaan) yläkerrassa ja voi työpäivät loikoilla, kattella leffoja ja nukkua pitkään. Ärsyttävää

.

Ihme porukkaa teillä puolisoina

Siis... miksi kukaan suostuu katselemaan tuollaista käytöstä? "En voi pitää puoliani omissa perustarpeissani, koska mies loukkaantuu", no yhyy vaan!

Jos mun mies rupeaisi harrastamaan tuollaista, turpaan saisi niin että raikaa ja sen jälkeen kamat ja äijä pihalle. Ihan sama vaikka leimaisi miksi sekopääksi. Good riddance!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet täälläkin sekoittavat hyväksyttävät väliaikaiset tilanteet, jatkuvaan tuhoamiseen. Se mistä ap:n kohdalla on kyse, en tiedä.

Ja se että milloin on kyse jatkuvasta kiusasta, voi olla hankalaa erottaa silloin kun on vielä itse kiinni suhteessa. Exä valvotti, kylmetti, tuhosi tavaroitani ja ihmissuhteitani ja kaikki tapahtui niin, etten edes itse tajunnut kunnolla tilannetta. Koska mikään ei koskaan jatkunut samanlaisena pitkään. Kerroin oman kantani ja exä vain muutti väkivallan syytä ja tapaa. Minä olin se joka mietti miksi ja mitä voisin itse tehdä toisin että rakastamallani miehellä olisi hyvä olla. Exä ei pahemmin miettinyt sitä mun kohdallani, mutta se kaikki jäi sem varjoon, että mies oli aina positiivinen ja ratkaisukeskeinen, hauska ja mukava, halusi parisuhdekeskusteluja ja meille onnellista tulevaisuutta. Ikävä kyllä mikään, mitä se sanoi ei näkynyt käytännössä.

Mutta toisaalta se ei myöskään koskaan tehnyt mitään sellaista mikä olisi saanut kyseenalaistamaan sen rakkauden itseäni kohtaan. Kaikelle kun oli aina selitys.

Tekisi mieli linkata tänne keskustelu, jonka exäni aloitti muutama kuukausi ennen eroa. Siitä näkyy aika hyvin, miten käy kun ei ole saanut vuosiin unta ja yrittää jotenkin pyristellä täysjärkisenä arjessa.

Ei hyvin.

Linkkaa

En tiedä pitäisikö mun pohjustaa jotenkin kyseistä ketjua, kun se ei näytä sinällään kuuluvan asiaan. Mutta en taida sanoa muuta kuin että se oli exän näkemys silloisesta tilanteesta, omani on jossakin ketjussa alempana.

https://www.vauva.fi/keskustelu/2458486/puoliso_ei_hoida_lemmikkejaan_m…

Avaan kuitenkin, kun jäi vaivaamaan. Exälläni oli kummallinen fantasia omasta tarpeellisuudestaan ja hyödyllisyydestään minulle. Viimeisimpiä vallankäytön välineitä olivat lemmikkini. En edes kaivannut apua lemmikien hoitoon, kaipasin vain unta ja sitä että olisin voinut edes sairastaa rauhassa. Sellainen pieni yksittäinen teko, kuten kissanhiekkalaatikon siivous kerran sai aina exän puheissa massiiviset mittasuhteet. Lemmikkini olivat jo ennen exää, kahta kissaa lukuunottamatta jotka otimme yhdessä. Ex ei välittänyt eläimistä juurikaan, mutta olivathan ne käteviä syyllistämisen välineitä monesti.

Täällä on moni sanonut, ettei ketjussa kuvattu ole rakkautta mikä on totta. Sitä vain kuvittelee olevansa niin uniikkilumihiutale, uniikkeineen tilanteineen.

Valvottaminen on myös aivan varmasti vaikuttanut yhtenä osana siihen, miten todellisuus hämärtyy vaikka sitä kuvitteleekin näkevänsä kirkkaasti.

Silloin kun exä kirjoitti tuon ketjun se vihastutti, mutta myös huvitti. Ei huvita enää.

Entä jos toinen kuorsaa ja kuorsaus loppuu "herättämällä" kuorsaajan hetkeksi vain jatkuakseen hetken päästä uudelleen ja vaatien uuden "herätyksen", mikä kuorsaajasta varmasti tuntuu juurikin siltä, ettei hänen anneta nukkua rauhassa, sillä itsehän hän ei kuorsaamistaan kuule.

Vierailija kirjoitti:

Siis... miksi kukaan suostuu katselemaan tuollaista käytöstä? "En voi pitää puoliani omissa perustarpeissani, koska mies loukkaantuu", no yhyy vaan!

Jos mun mies rupeaisi harrastamaan tuollaista, turpaan saisi niin että raikaa ja sen jälkeen kamat ja äijä pihalle. Ihan sama vaikka leimaisi miksi sekopääksi. Good riddance!

Niinpä. Olen ihmetellyt joskus aivan samaa. En ikinä, koskaan uskonut että minusta voisi tulla sellainen väsynyt, alistunut, ressukka, mutta niin vai kävi. Kai se vaati sen, että oli korviaan myöten rakastunut ja siksi alussa oli helppoa ohittaa "pienet" asiat, joustaa vähän tämän kerran. Ja sehän se ongelma oli, kaikki asiat olivat yksittäin aika pieniä, mutta ne kasvoivat yhdessä isoksi. Mutta kun on jatkuvasti väsynyt ja kipeä, alkavat asiayhteydet hämärtyä, sitä alkaa kuvittelemaan että väsymys ja kipeys johtuvat sairaudesta, eikä siitä että toinen tekee sinusta sellaisen, se toinenhan on kuitenkin ihana ja tukeva puoliso ollut kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos toinen kuorsaa ja kuorsaus loppuu "herättämällä" kuorsaajan hetkeksi vain jatkuakseen hetken päästä uudelleen ja vaatien uuden "herätyksen", mikä kuorsaajasta varmasti tuntuu juurikin siltä, ettei hänen anneta nukkua rauhassa, sillä itsehän hän ei kuorsaamistaan kuule.

Olipa tyhmä vertauskohde. Kuorsaaja ei voi tilanteelleen mitään ja jos hänet herätetään vaihtamaan asentoa on se vähän eri asia kuin kiusallaan höpöttää jotta toinen ei saa nukuttua

Mun patologisesti sosiopaattinen narsisti exäni teki tuota ihan samaa suhteen alussa, kun ei ollut näyttänyt vielä kaikkein pahimpia puolia itsestään. Tuo on väkivaltaa ja toisen manipulointia, harkitsisin vakavasti suhteen jatkoa tuollaisen miehen kanssa. Olettaen siis, että on ihan jatkuvaa eikä liity mihinkään masennukseen tai ahdistukseen tms, vaan mies tekee sitä ihan vain huvikseen. 

Eikö hän yhtään arvosta tai kunnioita sinua, sinun tarpeitasi ( tässä: nukkuminen)?? Mä en jaksaisi tuota yhtäkään yötä

Vierailija kirjoitti:

Meillä on hyvin pieni asunto, joten en pääse lukkojen taakse nukkumaan. Toki ero on käynyt mielessä, mutta se tuntuu aika radikaalilta ratkaisulta..

Rakastan häntä paljon, mutta tämä alkaa olla jo aika paljon sietämistä..

Unen puute tappaa paljon nopeammin ja todennäköisemmin kuin rakkauden puute. Keskustelkaa vakavasti asiasta.

Ehkä aloittaja voisi kysyä itseltään, miksi on suhteessa tuon miehen kanssa.