Mieheni valvottaa minua (luit ihan oikein)

f3we5645u8irt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

htr535236 kirjoitti:

Kaikenlaista pask** ja experttejä täällä pätemässä

Osuuko tämän kaltaiset ketjut liian lähelle vai mikä sulla on ongelma?

mun penis on käyrä oikealle ja en saa orgasmia oi vauva palstan expertit auttakee

Ootko jonkun ketjussa olevan ex tai ap:n nykyinen? Se että et saa orgasmia johtuu siitä, että sut on kirottu. Siihen voisi auttaa paremmin oman toiminnan tarkastelu, kuin yritys kontrolloida tai manipuloida anonyymiä keskustelupalstaa. Tai psykologi.

Vierailija kirjoitti:

f3we5645u8irt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

htr535236 kirjoitti:

Kaikenlaista pask** ja experttejä täällä pätemässä

Osuuko tämän kaltaiset ketjut liian lähelle vai mikä sulla on ongelma?

mun penis on käyrä oikealle ja en saa orgasmia oi vauva palstan expertit auttakee

Ootko jonkun ketjussa olevan ex tai ap:n nykyinen? Se että et saa orgasmia johtuu siitä, että sut on kirottu. Siihen voisi auttaa paremmin oman toiminnan tarkastelu, kuin yritys kontrolloida tai manipuloida anonyymiä keskustelupalstaa. Tai psykologi.

Täällähän on psykologia palsta täynnä.

no ei helvetti!

Eikö ison pojan pidä kestää öiseen aikaan hetki ilman jatkuvaa seuraa. Itse kalauttaisin aika nopeasti käkättimeen.

Mistä miehesi unettomuus johtuu? Ei terve ihminen tarvitse monta kertaa yössä kenenkään läheisyyttä niin kuin pieni vauva. Jotain sen miehen päässä on pahasti vialla, eli varaa aika lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on hyvin pieni asunto, joten en pääse lukkojen taakse nukkumaan. Toki ero on käynyt mielessä, mutta se tuntuu aika radikaalilta ratkaisulta..

Rakastan häntä paljon, mutta tämä alkaa olla jo aika paljon sietämistä..

Ajattele kerrankin jotain muuta kuin itseäsi! Sinä kyllä rakastat, mutta riittääkö se?

Ajattelepa vaihteeksi, kuinka kiva olisi nukahtaa sellaisen miehen viereen, joka rakastaisi SINUA.

Vierailija kirjoitti:

Hitto mitä tuubaa. Ihmisellä voi olla useaakin validia syytä tehdä noin, itse paniikkikohtauksia pitkään kärsineenä. Ei se automaattisesti ole itsekästä tai toista halventavaa. Tollainen ajattelu on lähtökotaisesti vain sairaasta päästä muotoiltua.

Saa ne kohtaukset keskenäsi. Niin me muutkin tehdään. Ei mulla kävis mielessäkään mieheltä viedä unia. Menen vessan nurkkaan viltin mutkaan saamaan kohtauksen.

Hirveetä!!! Äijälläs ei ole kunnioitusta sua kohtaan, jos herättelee sua yöllä. Aika narsistista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kuulostaa varmasti koomiselta, kyseessä on tosiaan aikuinen mies.

En tiedä mitä enää tekisin. Mieheni saattaa herättää minut jopa kolmekin kertaa yössä. Joskus hän haluaa jutella, toisinaan hän kaipaa läheisyyttä.

Itselleni yöunet ovat tärkeät, toimintakykyni heikkenee huomattavasti jos on monta rikkonaista yötä takana. Joskus menee viikkojakin niin että saan nukkua, mutta toisinaan hän herättää minut useina peräkkäisinä öinä.

Hänen mielestään on outoa että hermostun aiheesta. Hänen mielestään olen ”jo iso tyttö jonka pitää kestää valvomiset”. En kuitenkaan saa nukkua myöskään päivällä.

Ehdotuksia?

Tuota käytetään toisen ihmisen psyyken murtamiseen. Uskonnolliset lahkot ja persoonallisuushäiriöiset käyttävät valvottamista usein. Sitä  käytetään myös kidutuskeinona.

Mitähän sanoisit itsellesi tämän luettuasi?

JUOKSE ja LUJAA!

Olen mies ja kärsin samoista ongelmista suhteemme alkuaikoina :-(

Olin ahdistunut, vakavasti masentunut ja jo ennen suhteen alkamista tiesin olevani läheisriippuvainen.

Valvoin usein yöllä kun ajatukset alkoivat pyöriä kehää päässäni ja jokin päivän aikana ollut pieni erimielisyys nousi mielessäni elämää suuremmaksi asiaksi.

Minusta tuntui niin pahalta, että olin suorastaan pakotettu herättämään vaimoni ja kysymään mieltäni painavaa asiaa. Ellen niin tehnyt, en pystynyt nukkumaan ja seurauksena oli entistä sekavampi pää ja ongelma kasvoi vieläkin suuremmaksi. Usein myös jo hänen heräämisensä ja pienikin hellyyden osoitus minua kohtaan, riitti rauhoittamaan mieleni ja pystyin nukahtamaan.

Kärsin tästä tilasta pitkään, kunnes elämäntilanteemme muuttui melko radikaalisti (ympäristön aiheuttamat ongelmat vähenivät ja sen seurauksena erimielisyydet vaimoni kanssa) ja pystyin katselemaan asioita enemmän ulkopuolisena tarkkailijana, enkä ottanut jokaisesta asiasta niin suurta "pulttia".

Onneksi vaimoni kesti epäasiallisen käyttäytymiseni ja tuki minua kriisissäni.

Olemme vieläkin yhdessä ja pystyn  nykyään nukahtamaan iltaisin, vaikka vaimoni jäisi vielä valvomaan tai tulen nukkumaan vaimoni viereen myöhemmin kuin hän.

Asiat voivat olla mutkikkaita, enkä välttämättä heti usko aloittajan miehen toimivan typerästi pelkkää pahuuttaan.

Ehkä hänellä on ongelma jota ei itsekään ymmärrä, eikä tajua mistä käyttäytyminen johtuu.

Hän tarvitsisi ehkä ulkopuolista apua. Ehkä tarvitsisitte sitä molemmat.

Kirjoittaja 91: Tuon voisin hyväksyä Avuntarpeen, aidon sellaisen. Mutta sinä et kai herättänyt puolisoasi riidelläksesi hänen kanssaan, kuten minulle kävi, kirjoitin jonnekinpäin tätä ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Hei te häirityt naiset, opetelkaa sanomaan jämäkästi jopa suuttuenkin omat ehtonne. Ei niitä tarvitse hirveästi edes perustella. Ihmisten on vaan kunnioitettava toista ja taivuttava toisen jämäkkään pyyntöön olla häiritsemättä.

Älkää olko kilttejä vaan vaatikaa kunnioitusta.

Ei pahalla, mutta luuletko sä, että nämä sadistimiehet suostuu vaatimuksiinkaan? Jos pyyntö ei tehoa, vaatimus on jo menetetty. Nämä nimittäin siirtävät valtataistelun sitten vain muihin asioihin.

En herättänyt häntä riidelläkseni, vaan saadakseni mielelleni rauhan.

Rakastetuksi tulemisen tarpeeni oli niin suuri, olin epävarma tulevaisuudesta ja pelkäsin hänen hylkäävän minut, että se sekoitti pääni totaalisesti.

Ihme että hän kesti käytökseni ja pikkuhiljaa opin myös "riitelemään", pelkäämättä hylkäämistä sen seurauksena ja kun pystyin riitelemään päivällä ilman pelkoa erosta, aloin ymmärtää, että hän tosiaan rakasti minua sellaisena kuin olin, eikä minun enää tarvinnut riitojenkaan yhteydessä mielistellä ja nöyryyttää itseäni pelätessäni sanojeni vähentävän hänen rakkauttaan ja päivien riidat eivät enää painaneet yöllä mieltäni.

Pitkä ja vaivalloinen matka omaan mieleen ja parisuhteeseen, mutta onnistuimme selättämään ongelmamme ja olemme nykyään onnellinen pariskunta :-)

Jutteletteko päivisin ollenkaan?

Jospa mies tuntee, että vain yöllä on riittävän rauhallista aikaa keskusteluun.

Miten näitä lapsen tasolle jääneitä miehiä onkaan Suomi pullollaan ? Asuttiin omakotitalossa ja mies tuli joka ikinen ilta myöhään sisälle kun aina jokin kone tarvitsi huoltoa tai naapurin isäntä oli tullut turisemaan.Reilun sadan neliön talo.Itse tein kolmivuoroa.Ovi kiinni slam,suihkuun jossa niistettiin koko ajan että raikui,iltapalaa kaapinovet slam ja ruokailuväline laatikko vauhdilla auki ja kiinni toistuvasti,uutiset telkkarista kovalla volyymillä ym tässä muutamia esimerkkejä.Kun lapset olivat pieniä niin iltarauhaa ei saanut millään aikaseksi.Nuo rituaalinsa tehtyä mies sitten halusikin nukkua ja sillä kaneetilla ,että herätä rakastelemaan kun saat lapset nukkumaan ! Tarvinneeko sanoa että mies on ex nykyin.

Mun mies on tehnyt ton muutaman kerran ja olen ragennut sille sen verran häijysti, ettei mua häiritä kun mä nukun, niin meni perille. Pistäkää ne valvottajaukkonne kuriin, prkl.

Kuulostaa oudolta ja siltä, että miehelläsi on mielenterveysongelma.

En ymmärrä. Ja tämä herättäjämieskään ei näköjään ymmärrä.

Mutta miksi ihmeessä annat hänen toimia niin. Sano, että nyt loppui. Tee selväksi, että sen on loputtava.

Älä anna kenenkään kohdella sinua noin.

Ja jos ei mene perille. Lähde.

Mistä te löydätte näitä "lapsen ruokia syöviä miesvauvoja"?

Mammat haluu hoitaa noita miesvauvoja, mutta se ei toimi pidemmän päälle; ainoana 'aikuisena' katkeroituu...

menikö lähelle?

Monet täälläkin sekoittavat hyväksyttävät väliaikaiset tilanteet, jatkuvaan tuhoamiseen. Se mistä ap:n kohdalla on kyse, en tiedä.

Ja se että milloin on kyse jatkuvasta kiusasta, voi olla hankalaa erottaa silloin kun on vielä itse kiinni suhteessa. Exä valvotti, kylmetti, tuhosi tavaroitani ja ihmissuhteitani ja kaikki tapahtui niin, etten edes itse tajunnut kunnolla tilannetta. Koska mikään ei koskaan jatkunut samanlaisena pitkään. Kerroin oman kantani ja exä vain muutti väkivallan syytä ja tapaa. Minä olin se joka mietti miksi ja mitä voisin itse tehdä toisin että rakastamallani miehellä olisi hyvä olla. Exä ei pahemmin miettinyt sitä mun kohdallani, mutta se kaikki jäi sem varjoon, että mies oli aina positiivinen ja ratkaisukeskeinen, hauska ja mukava, halusi parisuhdekeskusteluja ja meille onnellista tulevaisuutta. Ikävä kyllä mikään, mitä se sanoi ei näkynyt käytännössä.

Mutta toisaalta se ei myöskään koskaan tehnyt mitään sellaista mikä olisi saanut kyseenalaistamaan sen rakkauden itseäni kohtaan. Kaikelle kun oli aina selitys.

Tekisi mieli linkata tänne keskustelu, jonka exäni aloitti muutama kuukausi ennen eroa. Siitä näkyy aika hyvin, miten käy kun ei ole saanut vuosiin unta ja yrittää jotenkin pyristellä täysjärkisenä arjessa.

Ei hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on hyvin pieni asunto, joten en pääse lukkojen taakse nukkumaan. Toki ero on käynyt mielessä, mutta se tuntuu aika radikaalilta ratkaisulta..

Rakastan häntä paljon, mutta tämä alkaa olla jo aika paljon sietämistä..

Nyt pientä elämänmuutosta, jotta mies saa muuta ajateltavaa. Onnistuisiko asunnon vaihto isompaan?

Ja niin tossu et saa olla, ettet vakavasti alleviivaten pysty selittämään miehelle, että nukut nyt ja jutellaan aamulla.