Lue keskustelun säännöt.
Mieheni valvottaa minua (luit ihan oikein)
01.11.2017 |
Kyllä, kuulostaa varmasti koomiselta, kyseessä on tosiaan aikuinen mies.
En tiedä mitä enää tekisin. Mieheni saattaa herättää minut jopa kolmekin kertaa yössä. Joskus hän haluaa jutella, toisinaan hän kaipaa läheisyyttä.
Itselleni yöunet ovat tärkeät, toimintakykyni heikkenee huomattavasti jos on monta rikkonaista yötä takana. Joskus menee viikkojakin niin että saan nukkua, mutta toisinaan hän herättää minut useina peräkkäisinä öinä.
Hänen mielestään on outoa että hermostun aiheesta. Hänen mielestään olen ”jo iso tyttö jonka pitää kestää valvomiset”. En kuitenkaan saa nukkua myöskään päivällä.
Ehdotuksia?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Jep, yökukkujat ja tuollaiset on useimmiten luonnehäiriöisiä,,. kyllä joku ruuvi on vinksallaan jos ei tajua antaa nukkua rauhassa.
Entiseni pakotti minut valvomaan kanssaan arkiöinäkin, ja jno, hän olikin narsisti.
Nyt on järkevä mies, joka antaa minun nukkua,vaikka itse heräisikin yöllä. On sentään ajattelevainen.- Itsekästä tuo miehesi puuhastelu. Jätäse
Mun mies on yökukkuja, mutta en kyllä luonnehäiriöiseksi sanoisi. Antaa mun nukkua ja osaa liikkua huomattavasti hiljaisemmin kuin minä. Hänen valvomiseensa ei todellakaan mun tarvitse heräillä. Toista sitten on vanha koira, joka on öisin levoton ja herättelee viemään usein ulos.. Helpommalla senkin kanssa pääsen kun mies on kotona, valvoo ja hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli pitkään mun miehen kanssa tuota samaa ongelmaa. Asutaan kuitenkin vielä eri osoitteissa eikä ole lapsia, mutta ollaan seurusteltu jo melko pitkään. Tyypillinen ilta meni niin, että minä olin aivan rättiväsynyt pitkän päivän jälkeen, ja mulle on uni todella tärkeää ja olen väsyneenä melko itsekäs ja ajattelen vain sitä miten pääsisin mahdollisimman pian nukkumaan. Mies usein tahtoi seksiä ja läheisyyttä, kun itselle sen aika illasta meni jo kauan aikaa sitten. Minä sitten suunnilleen nukahdin seisaaltaan, ja mies saattoi herättää minut yöllä kun hän vain halusi niin paljon sitä seksiä ja läheisyyttä. Noh, tämä johti sitten siihen että itseäni ahdisti todella pitkään olla yhdessä öitä, koska pelkäsin ettei minun anneta nukkua, jolloin koko seuraava päivä menee käytännössä pilalle ja joudun luopumaan esim omasta treenaamisesta ja tulla kotiin nukkumaan päiväunet. Mies ei tätä unentarvetta ymmärtänyt, koska hän pärjää vaikka viikon 4 tunnin yöunilla, kun minä taas tarvitsen sen vähintään 8 tuntia unta yössä.
Kiva kuulla että muilla on ollut ongelmia tämän saman asian kanssa. Harkitsin itse tästä syystä eroa aikanaan, ja olin varma ettemme koskaan voisi esimerkiksi asua yhdessä. Mies oli sitä mieltä ettei minun nukkumisen tarve ole sen tärkeämpi kuin hänen läheisyydentarpeensa. Minä taas olin eri mieltä, koska pidän unta niin suuressa arvossa, enkä suostu priorisoimaan hänen tarpeitaan omieni edelle. Onko kellään muulla ollut tätä seksin takia herättämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tätä ketjua mun miehelle ja hänen kommenttinsa oli, että mitä helvettiä, tosi törkeää herättää toista tahallaan keskellä yötä.
Tätä mieltä kuka tahansa normaali mies on asiasta. Ap:n kannattaa harkita tarkasti suhteen tulevaisuutta.
Se voi olla täysin mahdollista että sun miehes ei ole juurikaan älynlahjoilla varustettu... sorry for the rude fact. Nämä asiat ei ole koskaan mustavalkoisia.
Aijaa, minusta taas se, joka jatkuvasti herättää tahallaan toista keskellä yötä, ei ole "juurikaan älynlahjoilla varustettu".
Nämä joiden mielestä ap:n kuvaaman tilanteen "asiat ei ole mustavalkoisia" on varmaan itse just niitä herättelijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti, ei voi tajuta näitä miehiä... Munkin mies mielellään herättäisi mut joskus silloin kun on ollut itse viihteellä ja tulee yöllä kotiin kun nukun, mutta olen sanonut sille, että laitan korvatulpat, älä herätä mua. Kerran heräsin siihen kun hän otti kotiin tullessaan minut lusikkaan, joo, olihan se ihanaa, mutta kun katkeamaton uni vaan on vielä ihanampaa. Aamulla sanoin, että ei käy tuommoinen ja hyvin ymmärsi. Ei ole enää herätellyt.
Voi luoja, ymmärtäisipä minunkin mieheni. Mutta ei: hän haluaa, että opettelen nukkumaan lusikassa, vaikka olen sanonut sata kertaa, etten pysty nukkumaan lusikassa enkä muutenkaan iholla miehen kanssa. Mies ei halunnut ymmärtää joten nukutaan eri asunnoissa. Minä kyllä mieluummin tulisin vastaan kuin kiukuttelisin että en sitten nuku sinun luonasi mutta mies itse valitsi näin. Syyttää vielä minua, miksi kaikki pitäisi tehdä minun toiveiden mukaan. Minun toiveenihan eivät millään lailla estä häntä nukkumasta mutta toisinpäin kyllä. Nro 24
Mulla on ollut uniongelmia aina ja tarvitsen usein unilääkkeitä. En pysty nukkumaan samassa sängyssä miehen kanssa, hän taas haluaisi nukkua lusikassa ihan iho iholla. On mennyt nukkumaan omaan sänkyyn kyllä, kun pyydän, mutta yhä jaksaa puhua asiasta ja vetoaa, että nukuttaisiin yhdessä. Jo 6 vuotta on siitä puhunut ja yhä painostaa nukkumaan yhdessä. Hän nukahtaa aina viereeni ja ottaa sellaisen lusikka-puristusasennon, jossa pitää kiinni suunnilleen niskalenkillä kuin nallesta. Se on välillä jopa ahdistavaa ja ainakin siinä tulee hirveän kuuma ja hiki, mikä haittaa omaa nukahtamista. Joudun joka ilta pyytämään, että siirtyisi omaan sänkyyn. Hyvä tietysti, että menee sinne omaan sänkyyn, mutta tämän kaiken seurauksena tunnen olevani todella huono vaimo, kun en siihen pysty ja koen syyllisyyttä. Ehkä se on jopa tarkoitus, että tunnen syyllisyyttä? Tunnen syyllisyyttä monissa muissakin asioissa suhteessamme.
Minun tekee aivan samaa! Uikutti jo että mitä lapsen ystävätkin sanovat kun huomaa että sen vanhemmilla omat makuuhuoneet. Kovasti vetoaa että haluaisi nukkua yhdessä. Joo. Ja minä haluan nukkua! Se on toiveena mielestäni prioriteetti jos toisen toive on vain saada halailla öisin. Silloin on muutenkin tarkoitus nukkua, ei halailla. Mun mies ei tule mun luokse jossei ala ymmärtää. En haluaisi erota, mutta en ala miehen takia valvoa. Minun myös syyllistää, että minä olen se outo kun en pysty nukkumaan 120kg niskassa. Ei tuollainen ole mitenkään normaalia. Ja syyllistäminen kun toinen ei nuku. Minä sanoin suoraan miehelleni että olen todella huolissani että eikö häntä kiinnosta minun hyvinvointi (=nukkuminen yksi osa) ja että onko hän siis sitä mieltä että on sama vaikka valvon. Ei kehdannut sanoa että olisi sama vaan myöntyi että tietysti sinun on levättävä. Vielä kun ruikutus loppuisi asian suhteen. Miten olet jaksanut 6 vuotta. Minä katsoin menoa kuukauden ja vauhtia otetaan omista asunnoista. Kaikki itkeminen on jäänyt pois, olin jo niin uupunut vaikken sitä ollut edes tajunnut. Mieli on nyt hyvä ja tasainen. Ei ole minkään miehen arvoista olla työkyvytön ja itkeskellä väsymystään töissä.
Muutitko omaan asuntoon vaikka mies meni omaan sänkyyn ilmeisesti nukkumaan sitten pyydettyäsi? Vai oliko unettomuus niin pahaa, että siitä huolimatta olit väsynyt, kun nukahtamisprosessi häiriintyi?
Mä olen käyttänyt koko tän ajan unilääkkeitä, joka päivä. Mulla on mennyt työkyky varmaan jo, en ole siis töissä. En tiedä, miten pystyisin sitoutumaan heräämään aamuisin ja menemään töihin ja en varmaan enää saisikaan töitä, kun olen ollut niin kauan poissa työmarkkinoilta. Olin jo ennen tapaamistamme, eli se ei ole miehen kanssa asumisesta syntynyt tilanne kuitenkaan. Aika kapeat sosiaaliset kuviot mulla siis on, siksi palstailen niin paljon av:lla, kun täällä sentään "tapaa" ihmisiä ja voi jutella. Mieheni yrittää kyllä rajoittaa vauva-palstailuani, ei pidä siitä.
Näin kirjoitettuna se kuulostaa aika huonolta suhteelta. Jos lukisin jonkun muun kirjoittamana, pitäisin huolestuttavana. Itse en osaa nähdä tilannetta niin. Koen, että kaikki ongelmat ovat omia vikojani ja ihmettelen, miten mies viitsii olla kanssani.
Meillä mies asui luonani mutta ei ollut luopunut omasta asunnostaan, on nyt siis takaisin siellä. Kahta sänkyä / makuuhuonetta ei minun luonani ole mutta ensimmäisenä mies siirtyi sohvalle ja suostui sinne kyllä menemään. Aloin kuitenkin jo illalla stressata miehen herätyskellosta, valojen sytyttämistä ja aamutoimia koska haluaa väkisin myös elää omaa rytmiään eikä jousta omista toiveajoistaan yhtään. Tässä vaiheessa olin siis sängyssä valvonut kuukauden, se saattoi vaikuttaa. Stressin takia aloin kuitenkin herätä joka aamu neljän jälkeen ja odotella miehen kellonsoittoa. Sitten valvoin 1,5h, nousin milloin nousin ja odottelin vielä tunnin ennen kuin lähdin töihin. Nyt kun olen ollut hetken itsekseni mielialani on taas entisellään, ei itketä yhtään, en edes ymmärrä miten pelkäsin että joudunko turvautumaan unilääkkeisiin jne. Minusta toisen mikään valvottaminen tai sillä syyllistäminen on vain ja ainoastaan itsekkyyttä. t. se edellinen
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pitkään mun miehen kanssa tuota samaa ongelmaa. Asutaan kuitenkin vielä eri osoitteissa eikä ole lapsia, mutta ollaan seurusteltu jo melko pitkään. Tyypillinen ilta meni niin, että minä olin aivan rättiväsynyt pitkän päivän jälkeen, ja mulle on uni todella tärkeää ja olen väsyneenä melko itsekäs ja ajattelen vain sitä miten pääsisin mahdollisimman pian nukkumaan. Mies usein tahtoi seksiä ja läheisyyttä, kun itselle sen aika illasta meni jo kauan aikaa sitten. Minä sitten suunnilleen nukahdin seisaaltaan, ja mies saattoi herättää minut yöllä kun hän vain halusi niin paljon sitä seksiä ja läheisyyttä. Noh, tämä johti sitten siihen että itseäni ahdisti todella pitkään olla yhdessä öitä, koska pelkäsin ettei minun anneta nukkua, jolloin koko seuraava päivä menee käytännössä pilalle ja joudun luopumaan esim omasta treenaamisesta ja tulla kotiin nukkumaan päiväunet. Mies ei tätä unentarvetta ymmärtänyt, koska hän pärjää vaikka viikon 4 tunnin yöunilla, kun minä taas tarvitsen sen vähintään 8 tuntia unta yössä.
Kiva kuulla että muilla on ollut ongelmia tämän saman asian kanssa. Harkitsin itse tästä syystä eroa aikanaan, ja olin varma ettemme koskaan voisi esimerkiksi asua yhdessä. Mies oli sitä mieltä ettei minun nukkumisen tarve ole sen tärkeämpi kuin hänen läheisyydentarpeensa. Minä taas olin eri mieltä, koska pidän unta niin suuressa arvossa, enkä suostu priorisoimaan hänen tarpeitaan omieni edelle. Onko kellään muulla ollut tätä seksin takia herättämistä?
Yksi mun tapailema mies valitti joskus ettei saanut unta, kun ei ollut saanut seksiä. Yritti siis herättää minua tyylillä "mä en saa unta, ei tarvii panna mutta voitko ottaa suihin edes?" Ei varmaan tarvitse ihmetellä että tapailu ei koskaan edennyt suhteeksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, yökukkujat ja tuollaiset on useimmiten luonnehäiriöisiä,,. kyllä joku ruuvi on vinksallaan jos ei tajua antaa nukkua rauhassa.
Entiseni pakotti minut valvomaan kanssaan arkiöinäkin, ja jno, hän olikin narsisti.
Nyt on järkevä mies, joka antaa minun nukkua,vaikka itse heräisikin yöllä. On sentään ajattelevainen.- Itsekästä tuo miehesi puuhastelu. Jätäse
Hyvä että täällä on ammattipsykologi... *huutonaurua* Ei pokka vaan kestä...
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pitkään mun miehen kanssa tuota samaa ongelmaa. Asutaan kuitenkin vielä eri osoitteissa eikä ole lapsia, mutta ollaan seurusteltu jo melko pitkään. Tyypillinen ilta meni niin, että minä olin aivan rättiväsynyt pitkän päivän jälkeen, ja mulle on uni todella tärkeää ja olen väsyneenä melko itsekäs ja ajattelen vain sitä miten pääsisin mahdollisimman pian nukkumaan. Mies usein tahtoi seksiä ja läheisyyttä, kun itselle sen aika illasta meni jo kauan aikaa sitten. Minä sitten suunnilleen nukahdin seisaaltaan, ja mies saattoi herättää minut yöllä kun hän vain halusi niin paljon sitä seksiä ja läheisyyttä. Noh, tämä johti sitten siihen että itseäni ahdisti todella pitkään olla yhdessä öitä, koska pelkäsin ettei minun anneta nukkua, jolloin koko seuraava päivä menee käytännössä pilalle ja joudun luopumaan esim omasta treenaamisesta ja tulla kotiin nukkumaan päiväunet. Mies ei tätä unentarvetta ymmärtänyt, koska hän pärjää vaikka viikon 4 tunnin yöunilla, kun minä taas tarvitsen sen vähintään 8 tuntia unta yössä.
Kiva kuulla että muilla on ollut ongelmia tämän saman asian kanssa. Harkitsin itse tästä syystä eroa aikanaan, ja olin varma ettemme koskaan voisi esimerkiksi asua yhdessä. Mies oli sitä mieltä ettei minun nukkumisen tarve ole sen tärkeämpi kuin hänen läheisyydentarpeensa. Minä taas olin eri mieltä, koska pidän unta niin suuressa arvossa, enkä suostu priorisoimaan hänen tarpeitaan omieni edelle. Onko kellään muulla ollut tätä seksin takia herättämistä?
Aika sama ongelma, kirjoitin mm tuon kommentin 140. Mieheni mielestä hänen halu nukkua lähekkäin on isompi kuin se että minä ylipäätään nukkuisin. Jokainen ymmärtää, että näin tämä ei ole. Nukkuminen on perustarve, läheisyys ei. Itsellänikin meni mm työpäivät uupumuksen takia pilalle, en myöskään pystynyt treenaamaan koska jo klo 14 olin aivan kuollut ja nuokuin töissä päästäkseni kotiin nukkumaan. Aloin siis voida fyysisesti huonosti. Oletko siis päässyt yöahdistuksesta eroon? Jos niin miten? Minä en ja nukutaan eri asunnoissa... Mua nimittäin jo iltaisin ahdisti että taas menee yö pilalle ja seuraava päivä ja ehkä vkloppun avoisin levätä jos mies poissa jne. Lopulta en nukkunut enää kun mies oli poissa koska olin niin stressaantunut aiheesta. En haluaisi erota myöskään mutta asennekin alkanut huolestuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei nyt on pakko psykiatrina hiukan puuttua tähän, muuten kokisin että tekisin vääryyttä. Ei kukaan voi pintapuolisesti kertoa toista tekemään elämää kestäviä päätöksiä, ne aivan aidosti ja oikeasti muuttaa ihmisen elämää, lopullisesti. Koitetaan pitää mielessämme tietomme rajat, ja terve itsekriittisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pitkään mun miehen kanssa tuota samaa ongelmaa. Asutaan kuitenkin vielä eri osoitteissa eikä ole lapsia, mutta ollaan seurusteltu jo melko pitkään. Tyypillinen ilta meni niin, että minä olin aivan rättiväsynyt pitkän päivän jälkeen, ja mulle on uni todella tärkeää ja olen väsyneenä melko itsekäs ja ajattelen vain sitä miten pääsisin mahdollisimman pian nukkumaan. Mies usein tahtoi seksiä ja läheisyyttä, kun itselle sen aika illasta meni jo kauan aikaa sitten. Minä sitten suunnilleen nukahdin seisaaltaan, ja mies saattoi herättää minut yöllä kun hän vain halusi niin paljon sitä seksiä ja läheisyyttä. Noh, tämä johti sitten siihen että itseäni ahdisti todella pitkään olla yhdessä öitä, koska pelkäsin ettei minun anneta nukkua, jolloin koko seuraava päivä menee käytännössä pilalle ja joudun luopumaan esim omasta treenaamisesta ja tulla kotiin nukkumaan päiväunet. Mies ei tätä unentarvetta ymmärtänyt, koska hän pärjää vaikka viikon 4 tunnin yöunilla, kun minä taas tarvitsen sen vähintään 8 tuntia unta yössä.
Kiva kuulla että muilla on ollut ongelmia tämän saman asian kanssa. Harkitsin itse tästä syystä eroa aikanaan, ja olin varma ettemme koskaan voisi esimerkiksi asua yhdessä. Mies oli sitä mieltä ettei minun nukkumisen tarve ole sen tärkeämpi kuin hänen läheisyydentarpeensa. Minä taas olin eri mieltä, koska pidän unta niin suuressa arvossa, enkä suostu priorisoimaan hänen tarpeitaan omieni edelle. Onko kellään muulla ollut tätä seksin takia herättämistä?
Aika sama ongelma, kirjoitin mm tuon kommentin 140. Mieheni mielestä hänen halu nukkua lähekkäin on isompi kuin se että minä ylipäätään nukkuisin. Jokainen ymmärtää, että näin tämä ei ole. Nukkuminen on perustarve, läheisyys ei. Itsellänikin meni mm työpäivät uupumuksen takia pilalle, en myöskään pystynyt treenaamaan koska jo klo 14 olin aivan kuollut ja nuokuin töissä päästäkseni kotiin nukkumaan. Aloin siis voida fyysisesti huonosti. Oletko siis päässyt yöahdistuksesta eroon? Jos niin miten? Minä en ja nukutaan eri asunnoissa... Mua nimittäin jo iltaisin ahdisti että taas menee yö pilalle ja seuraava päivä ja ehkä vkloppun avoisin levätä jos mies poissa jne. Lopulta en nukkunut enää kun mies oli poissa koska olin niin stressaantunut aiheesta. En haluaisi erota myöskään mutta asennekin alkanut huolestuttaa.
Kirjoitin tuon alkuperäisen tekstin. Joo mun miehellä käy niin että menee tavallaan "lukkoon" ja saattaa itse valvoa useita tunteja ilmeisesti murehtien tämän läheisyyden ja seksin eteen, tai sitten jotain pientä riitaa, ja lopulta tunteja myöhemmin herättää minut kun olen ehtinyt jo nukahtaa. Minua ahdisti todella paljon se, että tuntui etten saa nukuttua, ellen anna seksiä. Tuli sellainen likainen olo, vaikka tiedän että mies rakastaa minua paljon, ja hänelle läheisyys on vain todella tärkeää. Olen nykyään sitä mieltä, että hänellä on jonkin sortin läheisriippuvuus. En kuitenkaan itsekään ole täydellinen, ja osaan olla todella ilkeä ja jopa väkivaltainen. Meillä molemmilla on kehitettävää. Ollaan nyt sitten kehitetty näitä asioita ja työstetty ja käyty vaikka kuinka paljon keskusteluita, ja tuntuu että toimii. Opin luottamaan häneen aina enemmän, kun onnistuneita öitä on paljon. Nukumme noin 3 yötä viikosta yhdessä, ja olemme tällä hetkellä onnellisia. Mieheni on kyllä hankala ihminen, ja eräänlainen "miesvauva", niin kuin täällä sanotaan. Meillä vaan toimii suhde seksin (silloin kun molemmat haluavat), huumorin ja elämäntyylin puolesta niin hyvin, että en haluaisi heittää suhdetta vielä roskikseen. Lisäksi olemme yhä täysin rakastuneita, ehkä olemme molemmat juuri siksi tyhmiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos toinen kuorsaa ja kuorsaus loppuu "herättämällä" kuorsaajan hetkeksi vain jatkuakseen hetken päästä uudelleen ja vaatien uuden "herätyksen", mikä kuorsaajasta varmasti tuntuu juurikin siltä, ettei hänen anneta nukkua rauhassa, sillä itsehän hän ei kuorsaamistaan kuule.
Minä kuorsaan ja vaimo on herkkäuninen. Tönimisherätykset häiritsivät minun untani. Lopputulemana kaksi väsynyttä ja kiukkuista. Ratkaisuna omat makkarit. Usein loikoillaan ja juellaan hetki samassa sängyssä, toisinaan myös rakastellaan, jos siltä tuntuu, sitten siirrytään omiin huoneisiin eri puolella taloa a nukutaa yömme hyvin. Aamulla, etenkin viikonloppuina, ekana herännyt hiippailee toisen sänkyyn. Parisuhteemme voi nykyään hyvin.
Tönisivät häiritsivät minua, mutta vielä enemmän se, että tajusin uneni läpi vaimon nukkuvan huonosti, jolloin aloin varomaan kuorsausta ja nukuin koiranunta, joka ei palauttanut päivän rasituksista. Pakko nukkuminen samassa sängyssä olisi tuhonnut liittomme ja terveytemme.
Naapureilla sama ongelma. Mutta kuorsaava mies ei hyväksy, että vaimo nukkuu eri huoneessa. Seurauksena vaimon väsyminen ja terveysongelmat. Huoneita heidän talossaan riittää lasten lähdettyä maailmalle, joten tilaongelma tämä ei ole vaan miehen asenneongelma ja piittaamattomuus vaimonsa hyvinvoinnista.
Apneakisko on kaikille kuorsaajille loistava. Kannattaa muistaa että kuorsaus heikentää sen kuorsaajankin unenlaatua. Kuorsaaja ei itsekään juuri koskaan nuku hyvin.
Itse olen erittäin kovaa kuorsaava ja hengityskatkojakin on. Apneakisko kuitenkin saa minut nukkumaan äänettömästi. Olen itsekin paljon virkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
1. Syötä sille kasviksia, laita kylmään kunnes suoli tyhjenee.
2. Keitä sitä samoissa liemissä kuin se sinua.
3. Laita sille suolaa haavoihin ja pippurisuihketta silmiin.
4. Käristä tulisilla hiilillä.
Tää on paras. Ja ruokia sitten hellitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Syötä sille kasviksia, laita kylmään kunnes suoli tyhjenee.
2. Keitä sitä samoissa liemissä kuin se sinua.
3. Laita sille suolaa haavoihin ja pippurisuihketta silmiin.
4. Käristä tulisilla hiilillä.Tää on paras. Ja ruokia sitten hellitään.
Tää on kitkerän/katkeran ihmisen tuotosta. Siksi nauroinkin sille niin rehevästi.
Mun mies on minusta myös aika epäkohtelias, ei osaa sanoa, että ole jo hiljaa, haluan nukkua, vaan nukahtaa vain, kun mä puhun hänelle. En ole enää moisen vinoselän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt on pakko psykiatrina hiukan puuttua tähän, muuten kokisin että tekisin vääryyttä. Ei kukaan voi pintapuolisesti kertoa toista tekemään elämää kestäviä päätöksiä, ne aivan aidosti ja oikeasti muuttaa ihmisen elämää, lopullisesti. Koitetaan pitää mielessämme tietomme rajat, ja terve itsekriittisyys.
Psykiatrina olisin sitä mieltä, että ammattiauttajan kannattaisi perehtyä parisuhdeväkivallan tunnistamiseen.
YÖK, ei mulla muuta,
Kauhea mies.
Tuo on henkistä ja fyysistä väkivaltaa. En ymmärrä, miksi et halua erota. Minä haluaisin tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt on pakko psykiatrina hiukan puuttua tähän, muuten kokisin että tekisin vääryyttä. Ei kukaan voi pintapuolisesti kertoa toista tekemään elämää kestäviä päätöksiä, ne aivan aidosti ja oikeasti muuttaa ihmisen elämää, lopullisesti. Koitetaan pitää mielessämme tietomme rajat, ja terve itsekriittisyys.
Psykiatrina olisin sitä mieltä, että ammattiauttajan kannattaisi perehtyä parisuhdeväkivallan tunnistamiseen.
En myöskään aliarvoisi ihmisiä siten, että kuvittelisin heidän sokeasti tekevän kaiken, mitä toiset ehdottavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti, ei voi tajuta näitä miehiä... Munkin mies mielellään herättäisi mut joskus silloin kun on ollut itse viihteellä ja tulee yöllä kotiin kun nukun, mutta olen sanonut sille, että laitan korvatulpat, älä herätä mua. Kerran heräsin siihen kun hän otti kotiin tullessaan minut lusikkaan, joo, olihan se ihanaa, mutta kun katkeamaton uni vaan on vielä ihanampaa. Aamulla sanoin, että ei käy tuommoinen ja hyvin ymmärsi. Ei ole enää herätellyt.
Voi luoja, ymmärtäisipä minunkin mieheni. Mutta ei: hän haluaa, että opettelen nukkumaan lusikassa, vaikka olen sanonut sata kertaa, etten pysty nukkumaan lusikassa enkä muutenkaan iholla miehen kanssa. Mies ei halunnut ymmärtää joten nukutaan eri asunnoissa. Minä kyllä mieluummin tulisin vastaan kuin kiukuttelisin että en sitten nuku sinun luonasi mutta mies itse valitsi näin. Syyttää vielä minua, miksi kaikki pitäisi tehdä minun toiveiden mukaan. Minun toiveenihan eivät millään lailla estä häntä nukkumasta mutta toisinpäin kyllä. Nro 24
Mulla on ollut uniongelmia aina ja tarvitsen usein unilääkkeitä. En pysty nukkumaan samassa sängyssä miehen kanssa, hän taas haluaisi nukkua lusikassa ihan iho iholla. On mennyt nukkumaan omaan sänkyyn kyllä, kun pyydän, mutta yhä jaksaa puhua asiasta ja vetoaa, että nukuttaisiin yhdessä. Jo 6 vuotta on siitä puhunut ja yhä painostaa nukkumaan yhdessä. Hän nukahtaa aina viereeni ja ottaa sellaisen lusikka-puristusasennon, jossa pitää kiinni suunnilleen niskalenkillä kuin nallesta. Se on välillä jopa ahdistavaa ja ainakin siinä tulee hirveän kuuma ja hiki, mikä haittaa omaa nukahtamista. Joudun joka ilta pyytämään, että siirtyisi omaan sänkyyn. Hyvä tietysti, että menee sinne omaan sänkyyn, mutta tämän kaiken seurauksena tunnen olevani todella huono vaimo, kun en siihen pysty ja koen syyllisyyttä. Ehkä se on jopa tarkoitus, että tunnen syyllisyyttä? Tunnen syyllisyyttä monissa muissakin asioissa suhteessamme.
Minun tekee aivan samaa! Uikutti jo että mitä lapsen ystävätkin sanovat kun huomaa että sen vanhemmilla omat makuuhuoneet. Kovasti vetoaa että haluaisi nukkua yhdessä. Joo. Ja minä haluan nukkua! Se on toiveena mielestäni prioriteetti jos toisen toive on vain saada halailla öisin. Silloin on muutenkin tarkoitus nukkua, ei halailla. Mun mies ei tule mun luokse jossei ala ymmärtää. En haluaisi erota, mutta en ala miehen takia valvoa. Minun myös syyllistää, että minä olen se outo kun en pysty nukkumaan 120kg niskassa. Ei tuollainen ole mitenkään normaalia. Ja syyllistäminen kun toinen ei nuku. Minä sanoin suoraan miehelleni että olen todella huolissani että eikö häntä kiinnosta minun hyvinvointi (=nukkuminen yksi osa) ja että onko hän siis sitä mieltä että on sama vaikka valvon. Ei kehdannut sanoa että olisi sama vaan myöntyi että tietysti sinun on levättävä. Vielä kun ruikutus loppuisi asian suhteen. Miten olet jaksanut 6 vuotta. Minä katsoin menoa kuukauden ja vauhtia otetaan omista asunnoista. Kaikki itkeminen on jäänyt pois, olin jo niin uupunut vaikken sitä ollut edes tajunnut. Mieli on nyt hyvä ja tasainen. Ei ole minkään miehen arvoista olla työkyvytön ja itkeskellä väsymystään töissä.
Täällä kans kärsitään samasta ongelmasta. Mies kuorsaa, enkä saa nukuttua. Mies menee nukkumaan eri huoneeseen pakotettuna, mutta aina jaksaa valittaa siitä. Silloin tällöin tulee viereeni nukkumaan aamuyöllä ja minä tietenkin valvon siitä aamuun asti. Mietin eroa päivittäin. Mies ei ymmärrä, ettemme yksinkertaisesti voi nukkua samassa huoneessa.
Kyllä käytös voi olla väkivaltaista ja ilkeää vaikka se ei olisikaan huutamista, riehumista ja haukkumista. Minusta tuo on oikein pahimman kaltaista vallankäyttöä ja kidutusta. Verhottuna "tarpeeseen puhua". Oikeasti mies ei kestä sitä, että ap nukkuu, koska silloin hän on itsekäs eikä olemassa miestä varten.
Muutitko omaan asuntoon vaikka mies meni omaan sänkyyn ilmeisesti nukkumaan sitten pyydettyäsi? Vai oliko unettomuus niin pahaa, että siitä huolimatta olit väsynyt, kun nukahtamisprosessi häiriintyi?
Mä olen käyttänyt koko tän ajan unilääkkeitä, joka päivä. Mulla on mennyt työkyky varmaan jo, en ole siis töissä. En tiedä, miten pystyisin sitoutumaan heräämään aamuisin ja menemään töihin ja en varmaan enää saisikaan töitä, kun olen ollut niin kauan poissa työmarkkinoilta. Olin jo ennen tapaamistamme, eli se ei ole miehen kanssa asumisesta syntynyt tilanne kuitenkaan. Aika kapeat sosiaaliset kuviot mulla siis on, siksi palstailen niin paljon av:lla, kun täällä sentään "tapaa" ihmisiä ja voi jutella. Mieheni yrittää kyllä rajoittaa vauva-palstailuani, ei pidä siitä.
Näin kirjoitettuna se kuulostaa aika huonolta suhteelta. Jos lukisin jonkun muun kirjoittamana, pitäisin huolestuttavana. Itse en osaa nähdä tilannetta niin. Koen, että kaikki ongelmat ovat omia vikojani ja ihmettelen, miten mies viitsii olla kanssani.