Hei mistä mä kirjoittaisin kirjan?
Auttakaa mua. Mä olen tyhjätaskuinen yrittäjä, tuleva yhteiskunnan loinen, jos en kohta keksi jotain millä tienata. Ajattelin, että voisin kirjoittaa kirjan. Olen koko elämäni ajan viritellyt päässäni tarinoita, kehitellyt henkilöhahmoja jne., mutta kun pitäisi oikeasti kirjoittaa kirjaa, niin en keksi kunnon aihetta. Keksin kyllä juonen, kunhan joku sanoisi hyvän aiheen. Joo, ei kovin hyvä alku kirjailijan uralle, mutta ajatelkaa, voitte auttamalla estää mun mahdollisen loisimisen..
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Miskipä et kirjoittaisi tietokirjaa? Vaikka kvanttifysiikasta. Ei mitään suurelle yleisölle tarkoitettua tieteen popularisointia, vaan kunnon asiantuntijoille tehtyä kovaa tiedettä.
Joo erinomainen idea. Voisin kysyä vinkkiä fysiikkaa opiskelevalta lapseltani. Tosin eipä hänkään vielä (ihan) taida olla kovan luokan asiantuntija, mutta jos elossa pysyn, niin ehkä joskus...
Vierailija kirjoitti:
Tee av- mammoista kirja. Täältähän juttua riittää.
On käynyt mielessä, on täällä niin monenlaista juttua. Ostatteko, jos kirjoitan teistä (meistä)? Lupaan laittaa kirjan esittelyyn, että idea on aaveeltä :D.
En ole yksin.
He ovat täällä. He huutavat, he räyhäävät. Käskevät kirjoittaa tarinaa, outoa tarinaa.
He ovat työttömässä päässäni. He huutavat.
En voi mennä töihin. On liian kova meteli. Se on kaameaa, se pelottaa.
Tiedän etteivät he ole todellisia, mutta he ovat totta. Kuinka selviän huomiseen?
Vaikutat jotenkin kivalta tyypiltä, uskon että osaat kirjoittaa. Onnea matkaan! ja kirjoita vaan av-mammoista; on lestaa, velaa, mgtoweja vai mitä ne on, hellaria, muslimia, vihervassaria, persua, karppia, vegeä jajaja
Pornokirja, nimi voisi olla vaikka Pannaan Menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee av- mammoista kirja. Täältähän juttua riittää.
On käynyt mielessä, on täällä niin monenlaista juttua. Ostatteko, jos kirjoitan teistä (meistä)? Lupaan laittaa kirjan esittelyyn, että idea on aaveeltä :D.
Kyllä varmasti ostaisin.
Täällä oli se yksi kirjailija tai käsikirjoittaja. Ketju sukumme vaiettu salaisuus. :-D
Kirja AV:n legendaarisimmista jutuista?
Tapahtumapaikkana Porvoo, mukana seikkailussa kaikenmaailman taostelukoirat, kilttimiehet ja koko muu poppoo.
Juonena vaikka, että kilttimiehen kiltti katoaa ja pääepäiltyjä voisivat olla vaikka... Ja sitten tapahtuu järisyttävä murha, jollaista Porvoo ei ole ennen nähnyt ja kadonneen kiltin jäljet johtavat murhaajan jäljille...
Jossei ap kirjoita tätä niin jonkun täytyy, oikeesti!
Kirjoittaisin itse, mutta olen enempi eläintarinoiden ja fantasiakirjallisuuden ystävä.
Menestyneimmän kirjan voisit saada kirjoitettua omista lähtökohdistasi siitä kuinka tähän on päädytty, ja antaa (aiheen ympärille sopivien) mielipiteidesi tulla paperille. Toisen ihmisen mielem sisälle sukeltaminen on kiehtovaa, vrt. Knausgård.
Hyvä idea! Olethan myös verkostoitunut jotenkin ja opiskelet kirjoittamista? Todella aniharva saa kirjojaan julkaistua Suomessa, ja kaikki heistä jotka saavat, ovat opiskelleet ja treenanneet pitkään ja tietävät todella mitä ovat tekemässä. Lahjakkuus on hyvä alku, mutta on suunnilleen lottovoiton kokoinen munkki, jos sillä pääsee eteenpäin. Kustantajille tulee jokaiselle tuhansia esikoiskäsikirjoituksia vuodessa, niitä julkaistaan muutamia per kustantaja. Yksin kirjoittaminen ei kannata, kirjailija tarvitsee yhteisöä, muuten ei voi kehittyä. Omakustanteena voi tietysti julkaista mitä tahansa.
Jos ajattelee perustaa tulonsa sen varaan, että kirjoittaa menestyskirjan, kannattaa muistaa samalla se, että suurimmalla osalla Suomessa suhteellisen hyvinkin myyvistä kirjailijoista on myös ihan normaali päivätyö, kirjoittaminen ei elätä.
Jos rakastaa kirjoittamista, mikään edellä mainituista ei ole syy luopua haaveestaan. Kannattaa kuitenkin olla lähtökohdissaan realistinen.
Alussa sinut nitistetään kirjassa ja joukko nuoria ja järjettömän kauniita malleja tutkii asiaa.
Lopuksi selviää, että olit 243 kiloa painanut naiseksi pukeutunut mies, sinulla oli 18 lasta ja unelmoit elämästä estradilla.
Ole hyvä.
Paleofiktio on hauska kirjallisuudenlaji. Kirjoita seikkailuromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat jonnekin jääkausien väliseen aikaan Pohjois-Euroopassa, tai modernimmin jonnekin nuorakeramiikan ja vasarakirveskansan aikoihin.
Oletko ajatustyön lisäksi koskaan ihan faktuaalisesti kirjoittanut jotain? Pitkän tekstin syntymisen vaikeus on harvoin kiinni idean puutteesta. Kirjoittaminen ei ole inspiraatiota vaan lähinnä perspiraatiota ja ammattitaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatustyön lisäksi koskaan ihan faktuaalisesti kirjoittanut jotain? Pitkän tekstin syntymisen vaikeus on harvoin kiinni idean puutteesta. Kirjoittaminen ei ole inspiraatiota vaan lähinnä perspiraatiota ja ammattitaitoa.
No olenhan mä tuonne pöytälaatikkoon jotain tuherrellut koko ikäni. Kirjoittaminen on oikeastaan ainoa juttu, mistä olen koskaan tykännyt, siis niinkuin jos työtä ajatellaan. Kotona vaan tuollainen huuharointi tyrmättiin täysin eikä koulussakaan kannustettu. Lukiokin jäi kesken, mutta muistan yhä, kun heti ekasta aineesta pamahti kymppi ja ope sanoi, että kuin ammattilaisen kynästä ja nuorelle ihmiselle harvinaisen valmista tekstiä. Olen oikeasti älyttömän hyvä kirjoittaja ja tälläkin hetkellä teen työkseni tavallaan kirjoittamista, mutta tylsää sellaista.
Mutta siis joo, enhän mä mikään ammattilainen ole. Pelkkä harrastelijahiirulainen vaan. Mutta kai sitä saa unelmoida?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä idea! Olethan myös verkostoitunut jotenkin ja opiskelet kirjoittamista? Todella aniharva saa kirjojaan julkaistua Suomessa, ja kaikki heistä jotka saavat, ovat opiskelleet ja treenanneet pitkään ja tietävät todella mitä ovat tekemässä. Lahjakkuus on hyvä alku, mutta on suunnilleen lottovoiton kokoinen munkki, jos sillä pääsee eteenpäin. Kustantajille tulee jokaiselle tuhansia esikoiskäsikirjoituksia vuodessa, niitä julkaistaan muutamia per kustantaja. Yksin kirjoittaminen ei kannata, kirjailija tarvitsee yhteisöä, muuten ei voi kehittyä. Omakustanteena voi tietysti julkaista mitä tahansa.
Jos ajattelee perustaa tulonsa sen varaan, että kirjoittaa menestyskirjan, kannattaa muistaa samalla se, että suurimmalla osalla Suomessa suhteellisen hyvinkin myyvistä kirjailijoista on myös ihan normaali päivätyö, kirjoittaminen ei elätä.
Jos rakastaa kirjoittamista, mikään edellä mainituista ei ole syy luopua haaveestaan. Kannattaa kuitenkin olla lähtökohdissaan realistinen.
Näinhän se on, olet oikeassa. Mistähän sellaisen yhteisön löytää..?
Olen nytkin niin pienituloinen, että jos tähän lisäksi saisi vähänkään, olisin ikionnellinen. Tarkoitus ei ole luopua nykyisestä työstäni, mikäli tässä nyt vielä hommia riittää edes vähän.
Kiitos kaikille ideoista! Ihan oikeasti sain tästä jotain ja tuntuu, että kannattaa yrittää. Hyvää yötä!
Jos sinulla ei ole mitään kirjoittajien yhteisöä, kannattaa lähettää tekstejä esim. Nuoren Voiman liiton arvostelupalveluun, saat vähän ajatusta siitä, että missä vaiheessa olet. Joku työväenopiston kirjoittajakurssi voi olla myös hyvä paikka aloitella. Jos ajatuksissa siintää lähinnä raha, kannattaa luopua ajatuksesta ihan saman tien.
Tässä ehkä vähän osviittaa siitä, kuinka helkkarin tosissaan kirjoittamista pitää tehdä, jos mielii julkaista.
Kirjaillijaksi ryhtyminen on paskin mahdollinen idea ansaintamielessä. Perusta ennemmin blogi ja koita saada sinne mainossisältöä.
Tee av- mammoista kirja. Täältähän juttua riittää.