Lue keskustelun säännöt.
Mies arvosteli tapaani hoitaa kipeänä olevaa lasta
29.10.2017 |
Olimme viikonlopun mummolassa. Taaperomme tuli flunssaan, myös uutta hammasta pukkaa. Ensimmäinen yö oli itkuinen ja levoton. Olin unohtanut Burana -oraaliliuoksen kotiin joten seuraavana päivänä lähdin apteekkin ostamaan Buranaa. Ostin suppoja koska en uskonut lapsen ottavan suunkautta, ei joka kerta päivällä suostunut syömäänkään ja kokemuksesta tiedän ettei itkuisena varsinkaan suostu ottamaan lääkettä suunkautta. Ennen apteekkiin lähtöäni mies sanoi että tuo oraaliliuosta, ne supot ei ole mukavia. Ostin kuitenkin suppoja ja mies arvosteli illalla isoon ääneen vanhempiensa kuullen kun lääkitsin lasta, että " et itsekään käyttäisi mitään suppoja ja on niitä nykyään mukavampiakin antotapoja. Minä olisin kyllä saanut annettua lääkkeen suunkautta" ..jne. myöhemmin asiasta jopa riideltiin, olin melko ärsyyntynyt. Mies sanoi että tuo on lapsen kiusaamista ja minä valitsin supot siksi jotta pääsisin helpolla eikä tarvitsisi yrittää tuputtaa liuosta. Ja että olen itsekäs. Itse kyllä ajattelin että en jaksa alkaa stressaamaan,tuleekohan lapsi nyt lääkittuä ennen nukkumaanmenoa, meneekö lääke perille. Suppo on ainakin varma että lääke tulee annettua. Ja kipeä lapsi tulee lääkitä,sehän tässä tärkeintä on. Mies sanoi että hän nyt vain ilmaisi mielipiteensä. Jälkikäteen hän tinkasi ainakin tunnin ajan, mikai päädyin suppoihin enkä liuokseen. Hohhoijaaa...
Mies ylireagoi selvästi.. ehkö minäkin kun suutuin. Mitä palstalaiset olette tästä mieltä?
Kommentit (251)
Väittäisin, että kuka tahansa ottaa mieluummin vastentahtoisesti suuhunsa jotain kuin vastentahtoisesti peräreikäänsä. Kyllä sitä lapsuudesta muistaa traumaattisena enemmän sen kun tarhantädit väkisin mittasi pyllystä lämmön, eikä niitä, kun jonkun lääkkeen nielaisu on ollut vähän inhottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. En ole tänään ehtunyt kommentoimaan potkään aikaan saati lukemaan ksikkia vastauksia.
Jännä nähdä miten eritavalla ihmiset ajattelevat asioita. Itse en mitenkään tietoisesti ajatellut että sivuuttaisin vittuillakseni miehelleni hänen ehdotuksensa. Olimme tosiaan kyläilemässä mummolassa joka on pienessä kylässä ja lauantaina apteekki menee melko aikaisin kiinni, kiireellä täytyi apteekissa käydä kun sinne pääsin miehen palatessa harrastuksistaan. Mies on aina ollut hyvin voimakas luonne , itsepäinen ja melko kontrolloiva. En kuitankaan tarkoittanut alkaa siinä mitään valtataistelua käydä ja tahallani kapinoida häntä vastaan.Koitin neuvotella miehen kanssa ennen lähtöäni ja kerroin että lapsi ollut koko päivän tosi itkuinen ja en usko että suun kautta otettava lääkkeenanto onnistuu ja ehdotin suppoja. Mies ei varsinaisesti enää kieltänyt minua tuomasta suppoja, muistaakseni ei kommentoinut enää mitään. En enää edes tarkkaan muista. En tajunnut että se on ja siitä tulee niin iso asia. Että olen kusipää kun sivuutan miehen toiveen. Minulla oli kiire apteekkiin ja tärkeintä oli nyt saada lapsi lääkittyä . Ajattelin että mies luottaisi minuun, teen niinkuin parhaaksi näen. Toisaalta nyt ymmärrän , että mies ( ja moni palstalainen täällä) näkee asian niin että minä olen itsekäs akka kun tein tämän päätöksen itsenäisesti huomioimatta miehen näkemystä. Ja minä näin asian niin että mies suuttuu siitä kun toimin kerrankin niin että en huomioi hänen mielipidettä vaan toimin oman pään mukaan. Mies tuomitsi supot täysin, ei sellaisia ole hyvä käyttää. Aivankuin huvikseen niitä lapselle tunkisin, lapsi oli herranen aika kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän normaalissa perheessä käytetä sitä lääkitsemistapaa mikä toimii ja on lapselle helpoin.
Ja tuli mieleeni, että itselläni pahan migreenikohtauksen aikana pahoinvoinnin pysäyttää suppo, mikä oikein käytettynä ei tunnu miltään sisään sujahtaessaan.
Eli rasvaa peppureikään ja suppoon.
Ja vaikuttaa todella nopeasti.
Mitähän tämä alapeukuttaja vastusti?
Käyttääkö hän sitä lääkitsemismetodia mikä ikävin lapselle?
Vai tietääkö hän minua paremmin suppokokemukseni :)
Miehen mielestä se helpoin (paras) ei ollut suppo. Joten miten niin "perheissä" käytetään sitä helpointa?
Sanoinkin, että NORMAALEISSA perheisssä.
Tässähän äiti tiesi, että suun kautta otettavan kanssa tulisi vaikeuksia ja takana lapsella jo yksi huonosti nukuttu yö.
Ja joku todellinen ongelma on aikuisessa, joka näkee lapsen lääkitsenisessä supolla jotain väärää.
Käsittääkseni kina ei tullut siitä, että supossa ois ollut jotain väärää, vaan siitä, että mies varmastikin oletti, että kun ap ei kinannut ennen lähtöään apteekkin, että en tuo nestettä, niin pettyi, kun ap toikin vain suppoja, vaikka jokainen normaaliälyinen ihminen odottaisi pyydettyään, että tuo neste, neste tuotaisiin. TAI: keskusteltaisiin omasta toiveesta ei-tuoda se neste tai omasta toiveesta ei-kuunnella sinua paska ja yhdentekevä aviokumppanini, lapseni isä.
No kuka tahansa normaaliälyinen ei ala mummolassa kiukuttelemaan lääkkeenantotavasta, koska ymmärtää että tärkeitä on saada vaan se lääke alas. Eikä vähättele puolisoaan omien eikä tämän puolisonkaan vanhempien edessä, saatikka nosta asiasta riitaa.
Eikös ap juuri vähätellyt miehensä mielipidettä tekemällä vastoin kun mies pyysi eikä edes keskustellut miehen kanssa asiasta?
Ei vähätellyt. Se että toimii toisin, ei ole toisen mielipiteen vähättelyä. Hänellä oli ihan loogiset perusteet päätyä suppoon. Mutta mies kyllä vähätteli aptä ihmisenä kiukutellessaan vanhempiensa edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehesi puolella tässä asiassa. Jos kerran on suunkin kautta otettavaa niin sitten ainakin ensin yritetään sillä. Ne peräruiskeet sitten jos niitä tarvii esim ummetukseen.
Ei mä en kestä, kuolen nauruun.
Oikeastiko ihmiset luulevat täällä, että ap on antanut lapselleen peräruiskeen?
Kipulääkkeitä on monessa muodossa, myös suppona.
Tiedän kyllä, että kyse oli lääkkeestä. Tarkoitin sitä, etten käytä sellaista lääkettä vaan meillä otetaan suun kautta jos sellainen vaihtoehto on. Sen peräruiske asian otin sen takia esiin, että voisin sellaisen antaa jos ei muunlaista apua ummetukseen yms olisi eli se olisi ainoa vaihtoehto. Eli en käyttäisi mitään sellaista peräsuoleen mihin olisi korvike. Eli vaan ne jotka on tässä muodossa pakko antaa niin antaisin. En jaksa tätä nyt enää selittää. Jokainen tehköön niin kuin haluaa, mutta meillä vasta huuto syntyisi jos sinne peppuun olisin lääkettä laittamassa. Meillä on ihan hyvin otettu suun kautta. Rauha ja anteeksi, poistun paikalta häiritsemästä.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. En ole tänään ehtunyt kommentoimaan potkään aikaan saati lukemaan ksikkia vastauksia.
Jännä nähdä miten eritavalla ihmiset ajattelevat asioita. Itse en mitenkään tietoisesti ajatellut että sivuuttaisin vittuillakseni miehelleni hänen ehdotuksensa. Olimme tosiaan kyläilemässä mummolassa joka on pienessä kylässä ja lauantaina apteekki menee melko aikaisin kiinni, kiireellä täytyi apteekissa käydä kun sinne pääsin miehen palatessa harrastuksistaan. Mies on aina ollut hyvin voimakas luonne , itsepäinen ja melko kontrolloiva. En kuitankaan tarkoittanut alkaa siinä mitään valtataistelua käydä ja tahallani kapinoida häntä vastaan.Koitin neuvotella miehen kanssa ennen lähtöäni ja kerroin että lapsi ollut koko päivän tosi itkuinen ja en usko että suun kautta otettava lääkkeenanto onnistuu ja ehdotin suppoja. Mies ei varsinaisesti enää kieltänyt minua tuomasta suppoja, muistaakseni ei kommentoinut enää mitään. En enää edes tarkkaan muista. En tajunnut että se on ja siitä tulee niin iso asia. Että olen kusipää kun sivuutan miehen toiveen. Minulla oli kiire apteekkiin ja tärkeintä oli nyt saada lapsi lääkittyä . Ajattelin että mies luottaisi minuun, teen niinkuin parhaaksi näen. Toisaalta nyt ymmärrän , että mies ( ja moni palstalainen täällä) näkee asian niin että minä olen itsekäs akka kun tein tämän päätöksen itsenäisesti huomioimatta miehen näkemystä. Ja minä näin asian niin että mies suuttuu siitä kun toimin kerrankin niin että en huomioi hänen mielipidettä vaan toimin oman pään mukaan. Mies tuomitsi supot täysin, ei sellaisia ole hyvä käyttää. Aivankuin huvikseen niitä lapselle tunkisin, lapsi oli herranen aika kipeä.
Älä huoli ap, et ole itsekäs. Sä hoidit lasta, ei silloin kuulu miellyttää miestä, vaan hoitaa sitä sairasta lasta. Jos miehesi olisi ollut se, joka sen lääkkeen antaa niin luonnollisesti haet sen lääkkeen siinä muodossa minkä hän haluaa, mutta koska sinä annoit, sinä teet sen päätöksen.
Mies ei ole jumala, eikä talon herra, eikä hän siis päätä mitään. Neuvotella voi, mutta joskus käy niin, että ei saa haluamaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän normaalissa perheessä käytetä sitä lääkitsemistapaa mikä toimii ja on lapselle helpoin.
Ja tuli mieleeni, että itselläni pahan migreenikohtauksen aikana pahoinvoinnin pysäyttää suppo, mikä oikein käytettynä ei tunnu miltään sisään sujahtaessaan.
Eli rasvaa peppureikään ja suppoon.
Ja vaikuttaa todella nopeasti.
Mitähän tämä alapeukuttaja vastusti?
Käyttääkö hän sitä lääkitsemismetodia mikä ikävin lapselle?
Vai tietääkö hän minua paremmin suppokokemukseni :)
Miehen mielestä se helpoin (paras) ei ollut suppo. Joten miten niin "perheissä" käytetään sitä helpointa?
Sanoinkin, että NORMAALEISSA perheisssä.
Tässähän äiti tiesi, että suun kautta otettavan kanssa tulisi vaikeuksia ja takana lapsella jo yksi huonosti nukuttu yö.
Ja joku todellinen ongelma on aikuisessa, joka näkee lapsen lääkitsenisessä supolla jotain väärää.
Käsittääkseni kina ei tullut siitä, että supossa ois ollut jotain väärää, vaan siitä, että mies varmastikin oletti, että kun ap ei kinannut ennen lähtöään apteekkin, että en tuo nestettä, niin pettyi, kun ap toikin vain suppoja, vaikka jokainen normaaliälyinen ihminen odottaisi pyydettyään, että tuo neste, neste tuotaisiin. TAI: keskusteltaisiin omasta toiveesta ei-tuoda se neste tai omasta toiveesta ei-kuunnella sinua paska ja yhdentekevä aviokumppanini, lapseni isä.
No kuka tahansa normaaliälyinen ei ala mummolassa kiukuttelemaan lääkkeenantotavasta, koska ymmärtää että tärkeitä on saada vaan se lääke alas. Eikä vähättele puolisoaan omien eikä tämän puolisonkaan vanhempien edessä, saatikka nosta asiasta riitaa.
Mitä sillä on väliä että ollaan mummolassa stanan vieraskorea läskipää? Tuo on sulle vain keino oikeuttaa aloittajan kaltaisten ihmisten epäreilu toimintatapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. En ole tänään ehtunyt kommentoimaan potkään aikaan saati lukemaan ksikkia vastauksia.
Jännä nähdä miten eritavalla ihmiset ajattelevat asioita. Itse en mitenkään tietoisesti ajatellut että sivuuttaisin vittuillakseni miehelleni hänen ehdotuksensa. Olimme tosiaan kyläilemässä mummolassa joka on pienessä kylässä ja lauantaina apteekki menee melko aikaisin kiinni, kiireellä täytyi apteekissa käydä kun sinne pääsin miehen palatessa harrastuksistaan. Mies on aina ollut hyvin voimakas luonne , itsepäinen ja melko kontrolloiva. En kuitankaan tarkoittanut alkaa siinä mitään valtataistelua käydä ja tahallani kapinoida häntä vastaan.Koitin neuvotella miehen kanssa ennen lähtöäni ja kerroin että lapsi ollut koko päivän tosi itkuinen ja en usko että suun kautta otettava lääkkeenanto onnistuu ja ehdotin suppoja. Mies ei varsinaisesti enää kieltänyt minua tuomasta suppoja, muistaakseni ei kommentoinut enää mitään. En enää edes tarkkaan muista. En tajunnut että se on ja siitä tulee niin iso asia. Että olen kusipää kun sivuutan miehen toiveen. Minulla oli kiire apteekkiin ja tärkeintä oli nyt saada lapsi lääkittyä . Ajattelin että mies luottaisi minuun, teen niinkuin parhaaksi näen. Toisaalta nyt ymmärrän , että mies ( ja moni palstalainen täällä) näkee asian niin että minä olen itsekäs akka kun tein tämän päätöksen itsenäisesti huomioimatta miehen näkemystä. Ja minä näin asian niin että mies suuttuu siitä kun toimin kerrankin niin että en huomioi hänen mielipidettä vaan toimin oman pään mukaan. Mies tuomitsi supot täysin, ei sellaisia ole hyvä käyttää. Aivankuin huvikseen niitä lapselle tunkisin, lapsi oli herranen aika kipeä.
Älä huoli ap, et ole itsekäs. Sä hoidit lasta, ei silloin kuulu miellyttää miestä, vaan hoitaa sitä sairasta lasta. Jos miehesi olisi ollut se, joka sen lääkkeen antaa niin luonnollisesti haet sen lääkkeen siinä muodossa minkä hän haluaa, mutta koska sinä annoit, sinä teet sen päätöksen.
Mies ei ole jumala, eikä talon herra, eikä hän siis päätä mitään. Neuvotella voi, mutta joskus käy niin, että ei saa haluamaansa.
Itsepetosta!!! Tuossahan EI neuvoteltu, miehellä oli sen takia syy olla vihainen, ettei saanut haluamaansa!! Ap ei sanonut ei!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on missannut tämän casen pointin.
Ei ollut kyse miehestä ja hänen tunteistaan vaan lapsesta, jolle piti saada apua.
Ja äiti tiesi mikä toimii parhaiten ja lapsi sai tarvitsemansa avun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän normaalissa perheessä käytetä sitä lääkitsemistapaa mikä toimii ja on lapselle helpoin.
Ja tuli mieleeni, että itselläni pahan migreenikohtauksen aikana pahoinvoinnin pysäyttää suppo, mikä oikein käytettynä ei tunnu miltään sisään sujahtaessaan.
Eli rasvaa peppureikään ja suppoon.
Ja vaikuttaa todella nopeasti.
Mitähän tämä alapeukuttaja vastusti?
Käyttääkö hän sitä lääkitsemismetodia mikä ikävin lapselle?
Vai tietääkö hän minua paremmin suppokokemukseni :)
Miehen mielestä se helpoin (paras) ei ollut suppo. Joten miten niin "perheissä" käytetään sitä helpointa?
Sanoinkin, että NORMAALEISSA perheisssä.
Tässähän äiti tiesi, että suun kautta otettavan kanssa tulisi vaikeuksia ja takana lapsella jo yksi huonosti nukuttu yö.
Ja joku todellinen ongelma on aikuisessa, joka näkee lapsen lääkitsenisessä supolla jotain väärää.
Käsittääkseni kina ei tullut siitä, että supossa ois ollut jotain väärää, vaan siitä, että mies varmastikin oletti, että kun ap ei kinannut ennen lähtöään apteekkin, että en tuo nestettä, niin pettyi, kun ap toikin vain suppoja, vaikka jokainen normaaliälyinen ihminen odottaisi pyydettyään, että tuo neste, neste tuotaisiin. TAI: keskusteltaisiin omasta toiveesta ei-tuoda se neste tai omasta toiveesta ei-kuunnella sinua paska ja yhdentekevä aviokumppanini, lapseni isä.
No kuka tahansa normaaliälyinen ei ala mummolassa kiukuttelemaan lääkkeenantotavasta, koska ymmärtää että tärkeitä on saada vaan se lääke alas. Eikä vähättele puolisoaan omien eikä tämän puolisonkaan vanhempien edessä, saatikka nosta asiasta riitaa.
Eikös ap juuri vähätellyt miehensä mielipidettä tekemällä vastoin kun mies pyysi eikä edes keskustellut miehen kanssa asiasta?
Ei vähätellyt. Se että toimii toisin, ei ole toisen mielipiteen vähättelyä. Hänellä oli ihan loogiset perusteet päätyä suppoon. Mutta mies kyllä vähätteli aptä ihmisenä kiukutellessaan vanhempiensa edessä.
Kyllä,se on, koska lähtiessä oli sovittu, että ap ei osta suppoja, vaan nesteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehesi puolella tässä asiassa. Jos kerran on suunkin kautta otettavaa niin sitten ainakin ensin yritetään sillä. Ne peräruiskeet sitten jos niitä tarvii esim ummetukseen.
Sisäistitkö ap aloitusta? Nestemmäinen lääke annettu ruuan seassa aiemmin, joka vihjaa aika vahvasti ettei ruiskulla noin vaan ruiskittu ja lapsi oli 2 vuotias. Jos lapsi ei ole mikään keijun kokoinen, se nestemäärä on aika jumalaton määrä mitä ruokahaluttomalle tuputtaa ruuan seassa ja jos ruiskun laitat, ei tasan tarkkaan tiedä kuinka paljon päätyy poskille ja kuinka paljon menee sisälle jos lapsi vastustaa.
Ja en vastusta nesteen käyttöä, mä käytän nestettä supon sijasta, mutta ihan siitä syystä, että lapseni tykkää sitä kautta sen ottaa, hyvä jos mäntää tarttee painaa, kun imu on niin luja.
Mutta ymmärrän aptä oikein mainiosti, hänen päämääränsä ei ollut miellyttää miestä, vaan lääkitä kipeää lasta mahdollisimman tehokkaasti ja miellyttävästi.
Ei ole kysymys siitä, että miellytetään miestä, jos tätä kohdellaan vertaisenaan. Vertaisen kanssa keskustellaan ja neuvotellaan tällaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun ketjuun on nyt pesiytynyt jankkaaja, vähän ilmeisesti on raivohullun piirteitä, joten suosittelen vakavasti joko ohittamaan sen tekstit automaattisesti tai lopettaan ketjun seuraamisen.
Itse olen suosinut nestemäisiä lääkkeitä, koska en luottanut siihen, että onnistuisin sen laitossa ja sisällä pitämisessä ja lapsellani ei ollut ongelmia nesteen ottamisessa.
Mutta tilanteessasi olisin toiminut varmaankin samalla tavalla, päätynyt siihen varman tapaan saada se lääke sisään, vaikka mieheni olisi toisin toivonut. Meillä erona olisi, että mies ei olisi jäänyt jankkaan, vain tuumannut että aha, kunhan lapsen olo helpottaa.
Et olisi siis kunnioittanut miehesi mielipidettä sen vertaa, että ennen kuin valitsette lääkkeen, niin jos sen pitää olla se, minkä sinä haluat, niin vakuutat lapsen isän miksi sen pitäisi mennä sen mukaan, mitä SÄ haluat? Sun yli voikin sitten kävellä, koska sä oot tuollainen paska. Miehesi saa varmasti lämpöä ja ymmärrystä naisilta, jotka häntä KUUNTELEE... muualla....
Jos minä sen lapselleni ostan ja annan niin todellakin minä sen valitsen, sillä valintani perustuu kokemukseen ja osaamiseen mitä minulla on lapseni kanssa ja todellakin valitsen hänelle tehokkaimman ja kivuttomimman tavan. Oli se sitten suppo tai neste. Mieheni on onneksi niin viisas, että ymmärtää tämän, eikä koskaan ole tarvinnut hänen kanssaan mistään näin idioottimaisesta asiasta edes väitellä. Kunnioitan hänen osaamisalueen tietoja ja kokemusta, hän minun ja en mene kiukuttelemaan hänelle, jos hän tekee eriävän päätöksen, luotan siihen että hän tietää mitä tekee.
Ja tuo sun uhkailus toisilla naisilla on ainoastaan säälittävää, sillä eriävistä mielipiteistä huolimatta osataan kunnioittaa ja luottaa toisiimme ja jos hän taantuisi kakaramaiseksi pettäjäksi niin antaa mennä vaan, en halua mitään kiukuttelevaa pikkukakaraa jakamaan elämääni vaan aidon, luotettavan miehen. Ja minulla on sellainen ollut vierelläni sellaiset parikytä vuotta.
No et kyllä valitse, jos lähtiessäsi miehesi kertoo sinulle, mitä hän ei siihen halua käytettävän. Ellet ole miestäsi kunnioittamaton. Varo vaan, sun mies ei sua oikeasti rakasta, ja vaihtaa sut nuorempaan jos vain pystyy. Etkä näköjään itsekään rakasta, kun miehesi lapsellisuus ois sulle deal breaker.
No kaipa olen sitten kunnioittamaton, mutta mieheni ei tasan tarkkaan määrää lääkitsenkö lastani supolla vai nesteellä. Piste. Olen aikuinen, omatoiminen ja itsenäinen nainen, mieheni ei minua määrää eikä toimistani päätä. Kuten en minäkään hänen.
Ja jos hän sen takia on vaihtamassa toiseen, etten häntä passaa, palvele enkä pokkuroi, niin hän tietää missä ovi on. Meidän parisuhteemme on kuitenkin tällä vuosisadalla ja kestää mainiosti sen, että asioista neuvotellaan kyllä, mutta silti toinen voi toimia toisin jos se on käytännöllisempää ja muutenkin parempi. Eikä siitä kiukutella toisten edessä eikä tuntitolkulla.
Apn mies toivonmukaan ymmärtää hävetä käytöstään ja pyytää häneltä anteeksi, mielellään kukkapuskan kera.
Tehän varmaan joskus hoidatte lastanne yhdessä, vai onko se sulle ihan mahdoton asia? Oletko täysin kyvytön siihen? Tuossa aloittajalla oli sellainen tilanne lääkkeen valinnan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, joten asia on voinut tulla jo esille.
En ota kantaa muuten riitaan, mutta lääkkeen imeytyminen suun kautta annettuna on tehokkaampaa kuin suppona annettuna.
Toisin sanoen aloittajan miehen antotapa olisi ollut parempi.
Toinen juttu sitten onkin se, miten kokenut lääkkeen antaja äiti tai isä tässä tapauksessa on. Nestemäisen lääkkeen saa annetttua myös väkisin, kun tietää keonot. Lisäksi tiettyjä lääkkeitä voi antaa jo aika pienelle tablettina, kun murskaa tabletin vaikka jäätelön sekaan. ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No käyttäisitkö itse suppoja? Itse en - enkä ole käyttänyt niitä lapsellekaan. Mielestäni mieheltäsi ihan oikein kyseenalaistaa tuo päätös.
Takuulla laspeton ihminen vastasi.
On se tympeää alkaa puoli väkisillä tunkemaan liuosta suuhun. Lapsi on tosi itkuinen ja kärttyinen kipeänä. Kun näkeekin lusikan, alkaa huutamaan ja työntää lusikan pois. Ja yöllä ei raukka saa nukuttua kun on kipeä. Miski niitä suppoja sitten myydäön jos kerran ovat niin pahoja??
Sadisteja varten on suppoja.
Oraaliliuksen voi antaa myös tylpällä ruiskulla. Meillä 6kk vauvalla jos on kipuja ja näkee ruiskun, niin suu napsahtaa auki, kun tietää että se auttaa.. En usko että samainen lapsi pyllistäisi suppoa varten.
Tykkää ehkä mausta.
Meillä sai ihmetellä vauvan kanssa että kuinka paljon lääkettä hän edes nielaisi kun näytti että suurin osa päätyi suun ulkopuolelle.
Seppo ei onneksi näyttänyt haittaavan. Ei ainakaan osoittanut että olisi epämiellyttävää. Ja vauva kyllä ilmaisee selkeästi jos hänellä on epämukava olo tai jos ei pidä jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehesi puolella tässä asiassa. Jos kerran on suunkin kautta otettavaa niin sitten ainakin ensin yritetään sillä. Ne peräruiskeet sitten jos niitä tarvii esim ummetukseen.
Sisäistitkö ap aloitusta? Nestemmäinen lääke annettu ruuan seassa aiemmin, joka vihjaa aika vahvasti ettei ruiskulla noin vaan ruiskittu ja lapsi oli 2 vuotias. Jos lapsi ei ole mikään keijun kokoinen, se nestemäärä on aika jumalaton määrä mitä ruokahaluttomalle tuputtaa ruuan seassa ja jos ruiskun laitat, ei tasan tarkkaan tiedä kuinka paljon päätyy poskille ja kuinka paljon menee sisälle jos lapsi vastustaa.
Ja en vastusta nesteen käyttöä, mä käytän nestettä supon sijasta, mutta ihan siitä syystä, että lapseni tykkää sitä kautta sen ottaa, hyvä jos mäntää tarttee painaa, kun imu on niin luja.
Mutta ymmärrän aptä oikein mainiosti, hänen päämääränsä ei ollut miellyttää miestä, vaan lääkitä kipeää lasta mahdollisimman tehokkaasti ja miellyttävästi.
Ei ole kysymys siitä, että miellytetään miestä, jos tätä kohdellaan vertaisenaan. Vertaisen kanssa keskustellaan ja neuvotellaan tällaisista asioista.
No ei minkään itsekeskeisen ääliön kanssa neuvotella, kun tilanne on päällä.
Jos mun mies alkais vinkumaan etteivät supot käy, kun minä tiedän, että ne ovat nopein ja helpoin ja lapsellekin hyvä keino, helpottaa tämän oloa, saisi vinkua maailman tappiin ja kenties oven ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Moni on missannut tämän casen pointin.
Ei ollut kyse miehestä ja hänen tunteistaan vaan lapsesta, jolle piti saada apua.
Ja äiti tiesi mikä toimii parhaiten ja lapsi sai tarvitsemansa avun.
Eihän se ollut tämän keissin pointti! Etkö todellakaan osaa nähdä että tuossa oli ongelmaa? Ihmiset toimivat väärin? Mies ahdistui lapsellisesti supoista ja ap toisaalta nyt sitten toimi miehen yli? Miten kukaan edes voi olla tehnyt lapsen miehen kanssa, jonka kanssa ei voi, osaa, uskalla (tai saa asioitaan perille) keskustella? Hirveä virhe.
Kaikki suppojen vastustajat, tervetuloa vaan tänne yrittämään lääkkeen antaa suun kautta tuolle pojalle !Ei auta vaikka olisi miten mansikanmakuinen eikä ol
e väliä, antaako ruutalla vai lusikalla.
Nipistää suun kiinni, sylkee pois kääntelee päätä, juoksee karkuun ym.
Vaikka oisin mite kuumetta ja kipeä, lääke saa juoksemaan pitkin seiniä ja siinä sitten jahtaamaan ruutan kanssa " tämä auttaa! "
Joten annamme supon peppuun. Jätkä mahalleen, housut alas ja suppo sisään, naureakekee vain.
Poika on kohta 3v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehesi puolella tässä asiassa. Jos kerran on suunkin kautta otettavaa niin sitten ainakin ensin yritetään sillä. Ne peräruiskeet sitten jos niitä tarvii esim ummetukseen.
Sisäistitkö ap aloitusta? Nestemmäinen lääke annettu ruuan seassa aiemmin, joka vihjaa aika vahvasti ettei ruiskulla noin vaan ruiskittu ja lapsi oli 2 vuotias. Jos lapsi ei ole mikään keijun kokoinen, se nestemäärä on aika jumalaton määrä mitä ruokahaluttomalle tuputtaa ruuan seassa ja jos ruiskun laitat, ei tasan tarkkaan tiedä kuinka paljon päätyy poskille ja kuinka paljon menee sisälle jos lapsi vastustaa.
Ja en vastusta nesteen käyttöä, mä käytän nestettä supon sijasta, mutta ihan siitä syystä, että lapseni tykkää sitä kautta sen ottaa, hyvä jos mäntää tarttee painaa, kun imu on niin luja.
Mutta ymmärrän aptä oikein mainiosti, hänen päämääränsä ei ollut miellyttää miestä, vaan lääkitä kipeää lasta mahdollisimman tehokkaasti ja miellyttävästi.
Ei ole kysymys siitä, että miellytetään miestä, jos tätä kohdellaan vertaisenaan. Vertaisen kanssa keskustellaan ja neuvotellaan tällaisista asioista.
No ei minkään itsekeskeisen ääliön kanssa neuvotella, kun tilanne on päällä.
Jos mun mies alkais vinkumaan etteivät supot käy, kun minä tiedän, että ne ovat nopein ja helpoin ja lapsellekin hyvä keino, helpottaa tämän oloa, saisi vinkua maailman tappiin ja kenties oven ulkopuolella.
Kivat aloittajalle, oot valinnut "itsekeskeisen ääliön". Vähänks surkee! Muilla onkin kunnon miehet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän normaalissa perheessä käytetä sitä lääkitsemistapaa mikä toimii ja on lapselle helpoin.
Ja tuli mieleeni, että itselläni pahan migreenikohtauksen aikana pahoinvoinnin pysäyttää suppo, mikä oikein käytettynä ei tunnu miltään sisään sujahtaessaan.
Eli rasvaa peppureikään ja suppoon.
Ja vaikuttaa todella nopeasti.
Mitähän tämä alapeukuttaja vastusti?
Käyttääkö hän sitä lääkitsemismetodia mikä ikävin lapselle?
Vai tietääkö hän minua paremmin suppokokemukseni :)
Miehen mielestä se helpoin (paras) ei ollut suppo. Joten miten niin "perheissä" käytetään sitä helpointa?
Sanoinkin, että NORMAALEISSA perheisssä.
Tässähän äiti tiesi, että suun kautta otettavan kanssa tulisi vaikeuksia ja takana lapsella jo yksi huonosti nukuttu yö.
Ja joku todellinen ongelma on aikuisessa, joka näkee lapsen lääkitsenisessä supolla jotain väärää.
Käsittääkseni kina ei tullut siitä, että supossa ois ollut jotain väärää, vaan siitä, että mies varmastikin oletti, että kun ap ei kinannut ennen lähtöään apteekkin, että en tuo nestettä, niin pettyi, kun ap toikin vain suppoja, vaikka jokainen normaaliälyinen ihminen odottaisi pyydettyään, että tuo neste, neste tuotaisiin. TAI: keskusteltaisiin omasta toiveesta ei-tuoda se neste tai omasta toiveesta ei-kuunnella sinua paska ja yhdentekevä aviokumppanini, lapseni isä.
No kuka tahansa normaaliälyinen ei ala mummolassa kiukuttelemaan lääkkeenantotavasta, koska ymmärtää että tärkeitä on saada vaan se lääke alas. Eikä vähättele puolisoaan omien eikä tämän puolisonkaan vanhempien edessä, saatikka nosta asiasta riitaa.
Mitä sillä on väliä että ollaan mummolassa stanan vieraskorea läskipää? Tuo on sulle vain keino oikeuttaa aloittajan kaltaisten ihmisten epäreilu toimintatapa.
Älä kiukuttele siellä. Toisten haukkuminen ei paljasta mitän muuta kuin sen, ettet pysty enään loogisesti mitään perustelemaan vaan yrität "voittaa" tilanteen henkisesti alistamalla toisen. Ja siinä sä et pysty. Ja vieraspaikoilla ei tapella, aivan järkyttävän epäkohteliasta ja laitat isännän ja emännän aivan hirveän epämukavaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. En ole tänään ehtunyt kommentoimaan potkään aikaan saati lukemaan ksikkia vastauksia.
Jännä nähdä miten eritavalla ihmiset ajattelevat asioita. Itse en mitenkään tietoisesti ajatellut että sivuuttaisin vittuillakseni miehelleni hänen ehdotuksensa. Olimme tosiaan kyläilemässä mummolassa joka on pienessä kylässä ja lauantaina apteekki menee melko aikaisin kiinni, kiireellä täytyi apteekissa käydä kun sinne pääsin miehen palatessa harrastuksistaan. Mies on aina ollut hyvin voimakas luonne , itsepäinen ja melko kontrolloiva. En kuitankaan tarkoittanut alkaa siinä mitään valtataistelua käydä ja tahallani kapinoida häntä vastaan.Koitin neuvotella miehen kanssa ennen lähtöäni ja kerroin että lapsi ollut koko päivän tosi itkuinen ja en usko että suun kautta otettava lääkkeenanto onnistuu ja ehdotin suppoja. Mies ei varsinaisesti enää kieltänyt minua tuomasta suppoja, muistaakseni ei kommentoinut enää mitään. En enää edes tarkkaan muista. En tajunnut että se on ja siitä tulee niin iso asia. Että olen kusipää kun sivuutan miehen toiveen. Minulla oli kiire apteekkiin ja tärkeintä oli nyt saada lapsi lääkittyä . Ajattelin että mies luottaisi minuun, teen niinkuin parhaaksi näen. Toisaalta nyt ymmärrän , että mies ( ja moni palstalainen täällä) näkee asian niin että minä olen itsekäs akka kun tein tämän päätöksen itsenäisesti huomioimatta miehen näkemystä. Ja minä näin asian niin että mies suuttuu siitä kun toimin kerrankin niin että en huomioi hänen mielipidettä vaan toimin oman pään mukaan. Mies tuomitsi supot täysin, ei sellaisia ole hyvä käyttää. Aivankuin huvikseen niitä lapselle tunkisin, lapsi oli herranen aika kipeä.
Älä huoli ap, et ole itsekäs. Sä hoidit lasta, ei silloin kuulu miellyttää miestä, vaan hoitaa sitä sairasta lasta. Jos miehesi olisi ollut se, joka sen lääkkeen antaa niin luonnollisesti haet sen lääkkeen siinä muodossa minkä hän haluaa, mutta koska sinä annoit, sinä teet sen päätöksen.
Mies ei ole jumala, eikä talon herra, eikä hän siis päätä mitään. Neuvotella voi, mutta joskus käy niin, että ei saa haluamaansa.
Itsepetosta!!! Tuossahan EI neuvoteltu, miehellä oli sen takia syy olla vihainen, ettei saanut haluamaansa!! Ap ei sanonut ei!!!
Mies ei saanut haluamaansa?
Eikö tässä lääkitty kipeätä lasta eikä miestä?
No kaipa olen sitten kunnioittamaton, mutta mieheni ei tasan tarkkaan määrää lääkitsenkö lastani supolla vai nesteellä. Piste. Olen aikuinen, omatoiminen ja itsenäinen nainen, mieheni ei minua määrää eikä toimistani päätä. Kuten en minäkään hänen.
Ja jos hän sen takia on vaihtamassa toiseen, etten häntä passaa, palvele enkä pokkuroi, niin hän tietää missä ovi on. Meidän parisuhteemme on kuitenkin tällä vuosisadalla ja kestää mainiosti sen, että asioista neuvotellaan kyllä, mutta silti toinen voi toimia toisin jos se on käytännöllisempää ja muutenkin parempi. Eikä siitä kiukutella toisten edessä eikä tuntitolkulla.
Apn mies toivonmukaan ymmärtää hävetä käytöstään ja pyytää häneltä anteeksi, mielellään kukkapuskan kera.