Lue keskustelun säännöt.
Mies arvosteli tapaani hoitaa kipeänä olevaa lasta
29.10.2017 |
Olimme viikonlopun mummolassa. Taaperomme tuli flunssaan, myös uutta hammasta pukkaa. Ensimmäinen yö oli itkuinen ja levoton. Olin unohtanut Burana -oraaliliuoksen kotiin joten seuraavana päivänä lähdin apteekkin ostamaan Buranaa. Ostin suppoja koska en uskonut lapsen ottavan suunkautta, ei joka kerta päivällä suostunut syömäänkään ja kokemuksesta tiedän ettei itkuisena varsinkaan suostu ottamaan lääkettä suunkautta. Ennen apteekkiin lähtöäni mies sanoi että tuo oraaliliuosta, ne supot ei ole mukavia. Ostin kuitenkin suppoja ja mies arvosteli illalla isoon ääneen vanhempiensa kuullen kun lääkitsin lasta, että " et itsekään käyttäisi mitään suppoja ja on niitä nykyään mukavampiakin antotapoja. Minä olisin kyllä saanut annettua lääkkeen suunkautta" ..jne. myöhemmin asiasta jopa riideltiin, olin melko ärsyyntynyt. Mies sanoi että tuo on lapsen kiusaamista ja minä valitsin supot siksi jotta pääsisin helpolla eikä tarvitsisi yrittää tuputtaa liuosta. Ja että olen itsekäs. Itse kyllä ajattelin että en jaksa alkaa stressaamaan,tuleekohan lapsi nyt lääkittuä ennen nukkumaanmenoa, meneekö lääke perille. Suppo on ainakin varma että lääke tulee annettua. Ja kipeä lapsi tulee lääkitä,sehän tässä tärkeintä on. Mies sanoi että hän nyt vain ilmaisi mielipiteensä. Jälkikäteen hän tinkasi ainakin tunnin ajan, mikai päädyin suppoihin enkä liuokseen. Hohhoijaaa...
Mies ylireagoi selvästi.. ehkö minäkin kun suutuin. Mitä palstalaiset olette tästä mieltä?
Kommentit (251)
Mulla on jäänyt itselle trauma supoista. Ehkä miehellesikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän normaalissa perheessä käytetä sitä lääkitsemistapaa mikä toimii ja on lapselle helpoin.
Ja tuli mieleeni, että itselläni pahan migreenikohtauksen aikana pahoinvoinnin pysäyttää suppo, mikä oikein käytettynä ei tunnu miltään sisään sujahtaessaan.
Eli rasvaa peppureikään ja suppoon.
Ja vaikuttaa todella nopeasti.
Mitähän tämä alapeukuttaja vastusti?
Käyttääkö hän sitä lääkitsemismetodia mikä ikävin lapselle?
Vai tietääkö hän minua paremmin suppokokemukseni :)
Miehen mielestä se helpoin (paras) ei ollut suppo. Joten miten niin "perheissä" käytetään sitä helpointa?
Sanoinkin, että NORMAALEISSA perheisssä.
Tässähän äiti tiesi, että suun kautta otettavan kanssa tulisi vaikeuksia ja takana lapsella jo yksi huonosti nukuttu yö.
Ja joku todellinen ongelma on aikuisessa, joka näkee lapsen lääkitsenisessä supolla jotain väärää.
Minulla on kolme lasta eikä ole yhdellekään tarvinnut antaa suppoja eikä suostutella ottamaan lääkettä lusikasta. Liuos lääkeruiskuun, päästä kiinni, ruisku suuhun ja lääke poskeen. Nopeaa ja helppoa. Eläinlääkärimieheni opetti tämän minulle esikoisen ollessa vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin teillä on kyllä kasvatuksessa petrattavaa, jos taapero teillä päättää ottaako hän tarpeellista lääkettä vai ei, ja aiemminkin ne on pitänyt piilottaa johonkin jugurttien tms. sekaan.
Toisekseen, suppojen käyttäminen ei ole suotavaa, ensinnäkään siksi, että sen laittaminen ei ole mukavaa, ja toisekseen siksi, että suoli voi olla täynnä ulostetta, jolloin suppo ei imeydy kuin vähän tai ei ollenkaan.
Ihan fiksua sinänsä valita lääkemuoto, jonka lapsi ottaa hyvin, eikä väkisin tehdä lääkkeenotosta mitään taistelua lapsen kanssa. Onko itselläsi lapsia? Toisekseen kipeällä lapsella ei ehkä ole suoli täynnä ja ainakin lääke oli hyvin auttanut. Ja kuten joku jo mainitsikin, suposta menee koko annos, koska lapsi ei sylje (tosin on hyvä hiukan katsoa, ettei osa valu ulos vaippaan tms) ja peräsuoli on myös nopea antoreitti vaikutuksen alkamisen kannalta.
Ranskassa on paljon lääkkeitä aikuisillekin suppoina, Suomessa niitä vierastetaan, paitsi pikkulapsilla ja tietenkin suolistolääkkeinä.On lapsi. Hyvin vähän on ollut kipeänä, mutta suppoja ei ole koskaan käytetty. Eikä suun kautta antaminen ole ollut mitään valtataistelua, lapselle on selitetty (jo pienelle), että miks lääke annetaan ja että se auttaa. Isompi lapsi sitten itse jo avaa suunsa, pienempää pidettiin hieman kiinni ja ruiskulla laitettiin poskeen, hyvin meni alas.
Ja vaikka olisi kuinka kipeänä, niin suolessa on aina tavaraa reippaasti.
No kuule, toi sun "suolessa on tavaraa reippaasti" -näkökantasi suppolääkityksen estävänä argumenttina ei kylläkään perustu yhtään mihinkään, vaan rektaalinen antoreitti on ihan käypä tapa. Jos sulla on tuollainen kuvitelma, niin pidä se ihan itselläsi.
” Suun kautta annostelu on kaikenikäisillä suositeltavampi vaihtoehto kuin peräpuikot, joista lääke imeytyy hitaasti ja vaikutus jää suun kautta otettavaa lääkettä vaimeammaksi. ”
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00… mmNo tuo ei pidä paikkaansa, vaan suolesta nimenomaan imeytyy nopeammin, ilman ensikierron metaboliaa ja annos menee perille kokonaan. (Ellei valu ulos, itse aina katsoin, ettei valu). Ymmärrän, että asiasta on kahdenlaisia näkemyksiä, ja toki suun kautta voi antaa ensisijaisesti, mutta itse annoin rektaalisesti juuri em. seikkojen takia, ja tuossa ei oikein ollut nyt kuin yksi näkemys asiasta. Ehkä vanhempia ei jakseta enää kannustaa säätämään suppojen kanssa, koska suurin osa ei lue kuitenkaan ohjeita ja esim. halkaisee supon poikittain, eikä pitkittäin jne.
Pistäpä tuohon asiaan sitten joku lähde eikä vain mututuntumaa.
Okei, googletin aiheesta, ja tosiaan löytyi että imeytyminen hitaampaa. Aika erikoista, koska itse muista meille nimenomaan opetetun, että vaikka antotapa on ällö monien mielestä, niin sillä on useita etuja ja on siksi paikallaan. Lähestymistapa oli siis farmaseuttinen. Näitä perusteluita en löydä googlella, ne tulivat siis vastaan luennoilla. Voi olla, että kyseinen luennoitsija hehkutti asiaa hiukan liikaa ja se jäi mieleeni positiivisempana, kuin faktat tukevat. Hassua. Jotenkin silti ihmettelen, että mihin tuo hitaamminen ja epätäydellisemmin perustuu? Tietokannat olivat sairaanhoidosta. Siihenkö, että ei haluta ottaa riskiä, että suolessa on tavaraa ja että jotain kuitenkinnvaluu ulos? Koska itselle jäi nimenomaan mieleen, että ihanneoloissa (jota elämä ei toki aina ole) on sekä nopea että koko lääkeannoksen tehokkaasti annosteleva lääkemuoto!
Perustunee juuri siihen mitä aiemmin sanottiin, että suoli on täynnä sitä itseään. Ihanneoloissa tietysti (=suoli on täysin tyhjä) se varmaan imeytyisikin nopeammin, ja tosiaan ilman sitä ensikierron metaboliaa. Mutta käytännössä kun näin ei koskaan ole, niin suun kautta on suositeltavampaa.
Peräsuoli ei ole "täynnä sitä itseään". Normaalisti peräsuoli on tyhjä ja sitten kun sinne työntyy paksusuolesta ulostemassaa, syntyy ulostusrefleksi = kakkahätä, ja silloin mennään vessaan.
Itse olen miehesi puolella tässä asiassa. Jos kerran on suunkin kautta otettavaa niin sitten ainakin ensin yritetään sillä. Ne peräruiskeet sitten jos niitä tarvii esim ummetukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehesi puolella tässä asiassa. Jos kerran on suunkin kautta otettavaa niin sitten ainakin ensin yritetään sillä. Ne peräruiskeet sitten jos niitä tarvii esim ummetukseen.
Suppo ei ole peräruiske, vaan peräpuikko. Eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän normaalissa perheessä käytetä sitä lääkitsemistapaa mikä toimii ja on lapselle helpoin.
Ja tuli mieleeni, että itselläni pahan migreenikohtauksen aikana pahoinvoinnin pysäyttää suppo, mikä oikein käytettynä ei tunnu miltään sisään sujahtaessaan.
Eli rasvaa peppureikään ja suppoon.
Ja vaikuttaa todella nopeasti.
Mitähän tämä alapeukuttaja vastusti?
Käyttääkö hän sitä lääkitsemismetodia mikä ikävin lapselle?
Vai tietääkö hän minua paremmin suppokokemukseni :)
Miehen mielestä se helpoin (paras) ei ollut suppo. Joten miten niin "perheissä" käytetään sitä helpointa?
Sanoinkin, että NORMAALEISSA perheisssä.
Tässähän äiti tiesi, että suun kautta otettavan kanssa tulisi vaikeuksia ja takana lapsella jo yksi huonosti nukuttu yö.
Ja joku todellinen ongelma on aikuisessa, joka näkee lapsen lääkitsenisessä supolla jotain väärää.
Käsittääkseni kina ei tullut siitä, että supossa ois ollut jotain väärää, vaan siitä, että mies varmastikin oletti, että kun ap ei kinannut ennen lähtöään apteekkin, että en tuo nestettä, niin pettyi, kun ap toikin vain suppoja, vaikka jokainen normaaliälyinen ihminen odottaisi pyydettyään, että tuo neste, neste tuotaisiin. TAI: keskusteltaisiin omasta toiveesta ei-tuoda se neste tai omasta toiveesta ei-kuunnella sinua paska ja yhdentekevä aviokumppanini, lapseni isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin teillä on kyllä kasvatuksessa petrattavaa, jos taapero teillä päättää ottaako hän tarpeellista lääkettä vai ei, ja aiemminkin ne on pitänyt piilottaa johonkin jugurttien tms. sekaan.
Toisekseen, suppojen käyttäminen ei ole suotavaa, ensinnäkään siksi, että sen laittaminen ei ole mukavaa, ja toisekseen siksi, että suoli voi olla täynnä ulostetta, jolloin suppo ei imeydy kuin vähän tai ei ollenkaan.
Ihan fiksua sinänsä valita lääkemuoto, jonka lapsi ottaa hyvin, eikä väkisin tehdä lääkkeenotosta mitään taistelua lapsen kanssa. Onko itselläsi lapsia? Toisekseen kipeällä lapsella ei ehkä ole suoli täynnä ja ainakin lääke oli hyvin auttanut. Ja kuten joku jo mainitsikin, suposta menee koko annos, koska lapsi ei sylje (tosin on hyvä hiukan katsoa, ettei osa valu ulos vaippaan tms) ja peräsuoli on myös nopea antoreitti vaikutuksen alkamisen kannalta.
Ranskassa on paljon lääkkeitä aikuisillekin suppoina, Suomessa niitä vierastetaan, paitsi pikkulapsilla ja tietenkin suolistolääkkeinä.On lapsi. Hyvin vähän on ollut kipeänä, mutta suppoja ei ole koskaan käytetty. Eikä suun kautta antaminen ole ollut mitään valtataistelua, lapselle on selitetty (jo pienelle), että miks lääke annetaan ja että se auttaa. Isompi lapsi sitten itse jo avaa suunsa, pienempää pidettiin hieman kiinni ja ruiskulla laitettiin poskeen, hyvin meni alas.
Ja vaikka olisi kuinka kipeänä, niin suolessa on aina tavaraa reippaasti.
No kuule, toi sun "suolessa on tavaraa reippaasti" -näkökantasi suppolääkityksen estävänä argumenttina ei kylläkään perustu yhtään mihinkään, vaan rektaalinen antoreitti on ihan käypä tapa. Jos sulla on tuollainen kuvitelma, niin pidä se ihan itselläsi.
” Suun kautta annostelu on kaikenikäisillä suositeltavampi vaihtoehto kuin peräpuikot, joista lääke imeytyy hitaasti ja vaikutus jää suun kautta otettavaa lääkettä vaimeammaksi. ”
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00… mmNo tuo ei pidä paikkaansa, vaan suolesta nimenomaan imeytyy nopeammin, ilman ensikierron metaboliaa ja annos menee perille kokonaan. (Ellei valu ulos, itse aina katsoin, ettei valu). Ymmärrän, että asiasta on kahdenlaisia näkemyksiä, ja toki suun kautta voi antaa ensisijaisesti, mutta itse annoin rektaalisesti juuri em. seikkojen takia, ja tuossa ei oikein ollut nyt kuin yksi näkemys asiasta. Ehkä vanhempia ei jakseta enää kannustaa säätämään suppojen kanssa, koska suurin osa ei lue kuitenkaan ohjeita ja esim. halkaisee supon poikittain, eikä pitkittäin jne.
Pistäpä tuohon asiaan sitten joku lähde eikä vain mututuntumaa.
Okei, googletin aiheesta, ja tosiaan löytyi että imeytyminen hitaampaa. Aika erikoista, koska itse muista meille nimenomaan opetetun, että vaikka antotapa on ällö monien mielestä, niin sillä on useita etuja ja on siksi paikallaan. Lähestymistapa oli siis farmaseuttinen. Näitä perusteluita en löydä googlella, ne tulivat siis vastaan luennoilla. Voi olla, että kyseinen luennoitsija hehkutti asiaa hiukan liikaa ja se jäi mieleeni positiivisempana, kuin faktat tukevat. Hassua. Jotenkin silti ihmettelen, että mihin tuo hitaamminen ja epätäydellisemmin perustuu? Tietokannat olivat sairaanhoidosta. Siihenkö, että ei haluta ottaa riskiä, että suolessa on tavaraa ja että jotain kuitenkinnvaluu ulos? Koska itselle jäi nimenomaan mieleen, että ihanneoloissa (jota elämä ei toki aina ole) on sekä nopea että koko lääkeannoksen tehokkaasti annosteleva lääkemuoto!
Perustunee juuri siihen mitä aiemmin sanottiin, että suoli on täynnä sitä itseään. Ihanneoloissa tietysti (=suoli on täysin tyhjä) se varmaan imeytyisikin nopeammin, ja tosiaan ilman sitä ensikierron metaboliaa. Mutta käytännössä kun näin ei koskaan ole, niin suun kautta on suositeltavampaa.
Peräsuoli ei ole "täynnä sitä itseään". Normaalisti peräsuoli on tyhjä ja sitten kun sinne työntyy paksusuolesta ulostemassaa, syntyy ulostusrefleksi = kakkahätä, ja silloin mennään vessaan.
Nimenomaan. Sillä mitä suolessa on ei ole mitään merkitystä, koska suppo imeytyy peräsuolesta, ei suolesta. Ihmettelin tuota kantaa, että peräsuoli on muka aina täynnä. Tuskinpa vain.
Kauanko te aattelitte tuota kiukuttelijaa huudattaa? Onhan sen kaakatus ny lievästi huvittavaa, mutta jotenkin alkaa jo käydä sääliksi. Eihän se nyt kunnossa oo... huutaa, haukkuu, uhittelee ja vähättelee, kuvittelee että oikeasti sitä kukaan tosissaan ottaa. Apkin on jo lähtenyt ilmeisesti aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi kerralla annat oraaliliuoksen miehelle ja käsket antamaan lääkkeen. Niin nähdään onnistuuko.
Vierailija kirjoitti:
Ensi kerralla annat oraaliliuoksen miehelle ja käsket antamaan lääkkeen. Niin nähdään onnistuuko.
Lapsivaimon asenne! Kostan kun luulit, että kykenisin mitenkään tässä perustelemaan kantojani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän normaalissa perheessä käytetä sitä lääkitsemistapaa mikä toimii ja on lapselle helpoin.
Ja tuli mieleeni, että itselläni pahan migreenikohtauksen aikana pahoinvoinnin pysäyttää suppo, mikä oikein käytettynä ei tunnu miltään sisään sujahtaessaan.
Eli rasvaa peppureikään ja suppoon.
Ja vaikuttaa todella nopeasti.
Mitähän tämä alapeukuttaja vastusti?
Käyttääkö hän sitä lääkitsemismetodia mikä ikävin lapselle?
Vai tietääkö hän minua paremmin suppokokemukseni :)
Miehen mielestä se helpoin (paras) ei ollut suppo. Joten miten niin "perheissä" käytetään sitä helpointa?
Sanoinkin, että NORMAALEISSA perheisssä.
Tässähän äiti tiesi, että suun kautta otettavan kanssa tulisi vaikeuksia ja takana lapsella jo yksi huonosti nukuttu yö.
Ja joku todellinen ongelma on aikuisessa, joka näkee lapsen lääkitsenisessä supolla jotain väärää.
Käsittääkseni kina ei tullut siitä, että supossa ois ollut jotain väärää, vaan siitä, että mies varmastikin oletti, että kun ap ei kinannut ennen lähtöään apteekkin, että en tuo nestettä, niin pettyi, kun ap toikin vain suppoja, vaikka jokainen normaaliälyinen ihminen odottaisi pyydettyään, että tuo neste, neste tuotaisiin. TAI: keskusteltaisiin omasta toiveesta ei-tuoda se neste tai omasta toiveesta ei-kuunnella sinua paska ja yhdentekevä aviokumppanini, lapseni isä.
No kuka tahansa normaaliälyinen ei ala mummolassa kiukuttelemaan lääkkeenantotavasta, koska ymmärtää että tärkeitä on saada vaan se lääke alas. Eikä vähättele puolisoaan omien eikä tämän puolisonkaan vanhempien edessä, saatikka nosta asiasta riitaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehesi puolella tässä asiassa. Jos kerran on suunkin kautta otettavaa niin sitten ainakin ensin yritetään sillä. Ne peräruiskeet sitten jos niitä tarvii esim ummetukseen.
Ei mä en kestä, kuolen nauruun.
Oikeastiko ihmiset luulevat täällä, että ap on antanut lapselleen peräruiskeen?
Kipulääkkeitä on monessa muodossa, myös suppona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miehesi puolella tässä asiassa. Jos kerran on suunkin kautta otettavaa niin sitten ainakin ensin yritetään sillä. Ne peräruiskeet sitten jos niitä tarvii esim ummetukseen.
Sisäistitkö ap aloitusta? Nestemmäinen lääke annettu ruuan seassa aiemmin, joka vihjaa aika vahvasti ettei ruiskulla noin vaan ruiskittu ja lapsi oli 2 vuotias. Jos lapsi ei ole mikään keijun kokoinen, se nestemäärä on aika jumalaton määrä mitä ruokahaluttomalle tuputtaa ruuan seassa ja jos ruiskun laitat, ei tasan tarkkaan tiedä kuinka paljon päätyy poskille ja kuinka paljon menee sisälle jos lapsi vastustaa.
Ja en vastusta nesteen käyttöä, mä käytän nestettä supon sijasta, mutta ihan siitä syystä, että lapseni tykkää sitä kautta sen ottaa, hyvä jos mäntää tarttee painaa, kun imu on niin luja.
Mutta ymmärrän aptä oikein mainiosti, hänen päämääränsä ei ollut miellyttää miestä, vaan lääkitä kipeää lasta mahdollisimman tehokkaasti ja miellyttävästi.
Vierailija kirjoitti:
Mä aina sanon arvostelijoille että teeppä ite paremmin ja annan näyttää.
Jep, ja hän tekisi paremmin ja näyttäisi sinulle, niin että sinä saisi olla suu auki ihmetyksestä ja posket punaisena häpeästä.
Tosin olisit niin tyhmän ylpeä että et seuraavallakaan kerralla tekisi sitä sinulle näytetyllä paremmalla tavalla, vaan jatkaisit "pään hakkaamista" seinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän normaalissa perheessä käytetä sitä lääkitsemistapaa mikä toimii ja on lapselle helpoin.
Ja tuli mieleeni, että itselläni pahan migreenikohtauksen aikana pahoinvoinnin pysäyttää suppo, mikä oikein käytettynä ei tunnu miltään sisään sujahtaessaan.
Eli rasvaa peppureikään ja suppoon.
Ja vaikuttaa todella nopeasti.
Mitähän tämä alapeukuttaja vastusti?
Käyttääkö hän sitä lääkitsemismetodia mikä ikävin lapselle?
Vai tietääkö hän minua paremmin suppokokemukseni :)
Miehen mielestä se helpoin (paras) ei ollut suppo. Joten miten niin "perheissä" käytetään sitä helpointa?
Sanoinkin, että NORMAALEISSA perheisssä.
Tässähän äiti tiesi, että suun kautta otettavan kanssa tulisi vaikeuksia ja takana lapsella jo yksi huonosti nukuttu yö.
Ja joku todellinen ongelma on aikuisessa, joka näkee lapsen lääkitsenisessä supolla jotain väärää.
Käsittääkseni kina ei tullut siitä, että supossa ois ollut jotain väärää, vaan siitä, että mies varmastikin oletti, että kun ap ei kinannut ennen lähtöään apteekkin, että en tuo nestettä, niin pettyi, kun ap toikin vain suppoja, vaikka jokainen normaaliälyinen ihminen odottaisi pyydettyään, että tuo neste, neste tuotaisiin. TAI: keskusteltaisiin omasta toiveesta ei-tuoda se neste tai omasta toiveesta ei-kuunnella sinua paska ja yhdentekevä aviokumppanini, lapseni isä.
No kuka tahansa normaaliälyinen ei ala mummolassa kiukuttelemaan lääkkeenantotavasta, koska ymmärtää että tärkeitä on saada vaan se lääke alas. Eikä vähättele puolisoaan omien eikä tämän puolisonkaan vanhempien edessä, saatikka nosta asiasta riitaa.
Eikös ap juuri vähätellyt miehensä mielipidettä tekemällä vastoin kun mies pyysi eikä edes keskustellut miehen kanssa asiasta?
Eli ap olisi ollut toteltava miehensä käskyä, eikä käyttää omaa järkeään, kun ilmeisesti kokemuksesta tiesi, ettei lääkettä ole helppo antaa kipuiselle lapselle suun kautta, vaan helpompi on nyt supolla lääkitä.
Mutta ei, kun minä ja minun mielipiteni, viis siitä lapsesta.
Suppo on sairaalassakin täysin viimesijainen lapsen koskemattomuuden takia ja suppoja ei määrätä ellei se ole viimeinen vaihtoehto. En ymmärrä miksi joku vapaaehtoisesti loukkaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi kerralla annat oraaliliuoksen miehelle ja käsket antamaan lääkkeen. Niin nähdään onnistuuko.
Lapsivaimon asenne! Kostan kun luulit, että kykenisin mitenkään tässä perustelemaan kantojani!
Lapsivaimo?
Hahhahhah kohta ap ei pääse edes harrastuksiinsa, kun mies jättää koko lasten ja varmaan kodinhoidonkin besserwisserille!