Lue keskustelun säännöt.
Mies arvosteli tapaani hoitaa kipeänä olevaa lasta
29.10.2017 |
Olimme viikonlopun mummolassa. Taaperomme tuli flunssaan, myös uutta hammasta pukkaa. Ensimmäinen yö oli itkuinen ja levoton. Olin unohtanut Burana -oraaliliuoksen kotiin joten seuraavana päivänä lähdin apteekkin ostamaan Buranaa. Ostin suppoja koska en uskonut lapsen ottavan suunkautta, ei joka kerta päivällä suostunut syömäänkään ja kokemuksesta tiedän ettei itkuisena varsinkaan suostu ottamaan lääkettä suunkautta. Ennen apteekkiin lähtöäni mies sanoi että tuo oraaliliuosta, ne supot ei ole mukavia. Ostin kuitenkin suppoja ja mies arvosteli illalla isoon ääneen vanhempiensa kuullen kun lääkitsin lasta, että " et itsekään käyttäisi mitään suppoja ja on niitä nykyään mukavampiakin antotapoja. Minä olisin kyllä saanut annettua lääkkeen suunkautta" ..jne. myöhemmin asiasta jopa riideltiin, olin melko ärsyyntynyt. Mies sanoi että tuo on lapsen kiusaamista ja minä valitsin supot siksi jotta pääsisin helpolla eikä tarvitsisi yrittää tuputtaa liuosta. Ja että olen itsekäs. Itse kyllä ajattelin että en jaksa alkaa stressaamaan,tuleekohan lapsi nyt lääkittuä ennen nukkumaanmenoa, meneekö lääke perille. Suppo on ainakin varma että lääke tulee annettua. Ja kipeä lapsi tulee lääkitä,sehän tässä tärkeintä on. Mies sanoi että hän nyt vain ilmaisi mielipiteensä. Jälkikäteen hän tinkasi ainakin tunnin ajan, mikai päädyin suppoihin enkä liuokseen. Hohhoijaaa...
Mies ylireagoi selvästi.. ehkö minäkin kun suutuin. Mitä palstalaiset olette tästä mieltä?
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No käyttäisitkö itse suppoja? Itse en - enkä ole käyttänyt niitä lapsellekaan. Mielestäni mieheltäsi ihan oikein kyseenalaistaa tuo päätös.
Takuulla laspeton ihminen vastasi.
On se tympeää alkaa puoli väkisillä tunkemaan liuosta suuhun. Lapsi on tosi itkuinen ja kärttyinen kipeänä. Kun näkeekin lusikan, alkaa huutamaan ja työntää lusikan pois. Ja yöllä ei raukka saa nukuttua kun on kipeä. Miski niitä suppoja sitten myydäön jos kerran ovat niin pahoja??
Olen samaa mieltä kuin ensimmäinen vastaaja tässä ja minulla on 8 vuotias lapsi. Ei ole paljon sairastellut ja aina mennyt suun kautta otettava lääke hyvin. Oraaliliuos kai maistuu ihan siedettävälle, joten ei ole tarvinnut tapella. Ollaan annettu se truutalla, ei tarvitse makustella niin paljoa ja annostus on tarkka. Tosin olen sanonut lapselle, että tämä on lääke, tästä ei keskustella. Pienen kanssahan tuo ei onnistu, mutta isompi ymmärtää kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka ymmärtää vähän miestäkin? Mä ymmärrän ettei hän halua 2-vuotiaaseen työnnettävän mitään, vaikka kuinka on hyväätarkoittava suppo.
Minäkin vierastan suppoja, juuri koska en voi tietää miltä se vauvasta/lapsesta tuntuu.
Yhden kerran olen joutunut vauvalle laittamaan kun uuta ei ollut ja se oli minulle todella vastenmielistä. Suppo oli yllättävän iso mielestäni. Onneksi sittemmi on aina ollut liuosta saatavilla.
Mä en ymmärrä miksi kammoaa suppoja, mutta sen ymmärrän, että vaimonsa käveli hänen mielipiteensä ylitse.
Sä olet typerä ja ylimielinen jankkaaja.
Juuri tämän takia en menisi ikinä naimisin. Sitten kun paljastuisikin, että oma kumppani on yhtä saatananavittutyhmä kuin ap. Niin kyllä itkettäis ja vituttais. Saatanan kanttura, hullu, ylimielinen paska itsekäs kusipää. Nyt kun voi olla vain avoliitossa, niin jättäminen on paljon helpompaa.
t.nainen
Mä voisin vähän lohduttaa sun miestäs ap. Ja keskustella hänen kanssaan. Kuunnella. Ja lohduttaa. Kun sä laittelet suppoja pienokaisellesi. Sunhan se vaan onkin, eiks niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...Voitaisiin miehesi kanssa miettiä jotain sopivaa stressin ja vitutuksenpurkukeinoa hänelle kaksistaan... mikähän auttais?
Miksi mies ei itse mennyt apteekkiin ja hoitanut lasta omalla tavallaan, koska se oli hänelle niin tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei itse mennyt apteekkiin ja hoitanut lasta omalla tavallaan, koska se oli hänelle niin tärkeää?
Ei ole samanlainen itsekäs jyrä, kuin vaimonsa? Oletti, että toiseen voi luottaa, että häntäkin kuuntelee?
Minä käytin suosiolla suppoja siihen saakkaa, kunnes lapset olivat 2v. Meni lääkettä ihan hukkaan kun lapsi sylki sen pois tai käänteli päätään niin, että lääkettä oli hiuksissa tai korvassa.. suppo persukseen säästi rahaa ja hermoja. Kertaakaan ei lapsi itkenyt eikä ilmaissut, että tuntuisi pahalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos ettei puolisoni ole jankkaaja. Jankkaaja ei ymmärrä, että tilanne meni jo, ei yhtä pientä suoppoa jäädä tuntikausiksi jankkaamaan.
Miksi mies ei tarjoutunut itse ottamaan vastuuta tilanteesta ja menemään apteekkiin? Miksi mies ei ottanut vastuuta sairaasta lapsesta ja osallistunut lapsen hoitoon lapsen sairastaessa muuta kuin jankkaamalla?
Jankkaaja jumittuu yhteen ajatukseen eikä pääse irti. Kyse ei ole aina kuka on oikeassa vaan mikä on kokonaistilanne ja mittasuhteet. Suppo suositellaan jos liuos ei onnistu. Ap hyppäsi yhden oraaliluoksen kokeilutilanteen yli ja meni omalla harkinnallaan suoraan ratkaisuun mikä toimi varmasti. Pääasiana sairaan lapsen olon helpotus eikä kuka on oikeassa. Ratkaisut perustuvat kokemukseen, ap:lla oli kokemusta sairaan lapsen hoitamisesta ja käyttäytymisestä TOISIN kuin miehellä..
Ja onneksi puolisoni ei ole yliherkkä, dramatisointia peräreiän ympärillä ja pohdintaa miltä se suppo nyt tuntuu. Itse sanoisin, että no työnnä yksi suppo omaan ahteriisi niin sittenhän tiedät. Että mikähän tässä on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia en menisi ikinä naimisin. Sitten kun paljastuisikin, että oma kumppani on yhtä saatananavittutyhmä kuin ap. Niin kyllä itkettäis ja vituttais. Saatanan kanttura, hullu, ylimielinen paska itsekäs kusipää. Nyt kun voi olla vain avoliitossa, niin jättäminen on paljon helpompaa.
t.nainen
Noin epästabiilin ihmisen kanssa avioliitto olisikin itsemurha. Et varmaan ole yhtään aggressiivinen riitatilanteissa? Keskustelet ja yrität pohtia tilannetta molempien kannalta, suhtaudut analyyttisesti ja yrität ratkaista tilanteen? Et hauku, huuda etkä kiroile vaan toimit rakentavasti? Joopa joo, muahhahhahhah :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten tuosta saa noin ison riidan.
Vaikka muistan kyllä, ettei tuntunut kivalta saada suppoa pyllyyn. Pian se kuitenkin siellä suli ja helpotti oloa.
Mieleen on kuitenkin jäänyt, että kerran äiti antoi isän tehtäväksi laittaa minulle suppo. Isä oli epävarma ja hermoili, menikö se oikein. Voin näin jälkeenpäin sanoa, ettei mennyt ihan yhtä hyvin kuin äidin laittamana.
Oraaliliuos on miellyttävämpi vaihtoehto, jos lapsi suostuu sen ottamaan.
Mutta tosiaan, sitä en ymmärrä, miksi tuosta pitää nostaa riita. Ehkä miehelläsi on jokin hyvin kivulias suppomuisto. Sekin on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia en menisi ikinä naimisin. Sitten kun paljastuisikin, että oma kumppani on yhtä saatananavittutyhmä kuin ap. Niin kyllä itkettäis ja vituttais. Saatanan kanttura, hullu, ylimielinen paska itsekäs kusipää. Nyt kun voi olla vain avoliitossa, niin jättäminen on paljon helpompaa.
t.nainenNoin epästabiilin ihmisen kanssa avioliitto olisikin itsemurha. Et varmaan ole yhtään aggressiivinen riitatilanteissa? Keskustelet ja yrität pohtia tilannetta molempien kannalta, suhtaudut analyyttisesti ja yrität ratkaista tilanteen? Et hauku, huuda etkä kiroile vaan toimit rakentavasti? Joopa joo, muahhahhahhah :D
Mietipä millainen ap oli, uuno. Tajuatko tosiaan, että mä en ois ostanut niitä suppoja keskustelematta mieheni kanssa, mikäli hän oiskin pyytänyt liuosta? Ap ei osaa suhtautua analyyttisesti, ei pohtia tilannetta molempien kannalta, ei keskustella eikä koittanut edes ratkaista tilannetta! Teki vaan mitä vittu MINÄÄ huvitti. Hänen se lapsikin on varmaan, yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tosiaan ylireagoi. Hänellä oli varmaan väsy, pahamieli lapsen sairaudesta ja stressiä ehkä muustakin. Vaimoon se on sitten helppo purkaa. Toivottavasti saatte selvitettyä ja lapsi paranee pian.
Luulen, että olen joskus itsekin purkanut omalle miehelleni samalla tavalla väsyneenä...
Vierailija kirjoitti:
Mies tosiaan ylireagoi. Hänellä oli varmaan väsy, pahamieli lapsen sairaudesta ja stressiä ehkä muustakin. Vaimoon se on sitten helppo purkaa. Toivottavasti saatte selvitettyä ja lapsi paranee pian.
Luulen, että olen joskus itsekin purkanut omalle miehelleni samalla tavalla väsyneenä...
Ja ap ois voinut välttää purkauksen neuvottelemalla miehensä kanssa ja kuuntelemalla tätä. Ihan oma syy, että sai haukut, ansaitsi ne, koska käveli miehen yli.
Hahhah, ap varmaan sai pipin joistain mun kommenteista täällä, ja meni itkien pois ketjusta loukkaantuneena! Itke lapses olkaa vasten, se on ainoa kun sua tulee ikinä lohduttamaan, miehes inhoaa sua, kusipää!
Minusta tämä on ihan selvä tapaus. Mies on ollut lapsen hoidossa sivuosassa eikä hänellä näin riitä asiantuntemus arvioimaan, mikä hoitotapa toimii ja mikä jää yritykseksi. Tällaisessa tilanteessa mieheltä ei mitään neuvoja kysellä eikä vastaanoteta. Vaimo on tilanteeseen perehtyneempi ja pystyy kokemuksensa perusteella tekemään itsenäisen ratkaisun, joka on lapsen parhaaksi.
Tuskin tuo mieskään kyselee vaimon mielipiteitä, jos on hankkimassa jotain välinettä omaan harrastukseensa, josta vaimo ei välttämättä paljonkaan ymmärrä.
Miehen mielipidettä voi kysyä asioissa, joista hänellä on jonkinlainen ymmärrys. Tässä ei nyt selvästikään ollut kyse sellaisesta asiasta.
Ap, sun ketjuun on nyt pesiytynyt jankkaaja, vähän ilmeisesti on raivohullun piirteitä, joten suosittelen vakavasti joko ohittamaan sen tekstit automaattisesti tai lopettaan ketjun seuraamisen.
Itse olen suosinut nestemäisiä lääkkeitä, koska en luottanut siihen, että onnistuisin sen laitossa ja sisällä pitämisessä ja lapsellani ei ollut ongelmia nesteen ottamisessa.
Mutta tilanteessasi olisin toiminut varmaankin samalla tavalla, päätynyt siihen varman tapaan saada se lääke sisään, vaikka mieheni olisi toisin toivonut. Meillä erona olisi, että mies ei olisi jäänyt jankkaan, vain tuumannut että aha, kunhan lapsen olo helpottaa.
Se kuka hoitaa saa kyllä päättää miten hoitaa. Jos toinen ei osallistu, niin sivusta on turha huudella ohjeita.
Olenko ainoa, joka ymmärtää vähän miestäkin? Mä ymmärrän ettei hän halua 2-vuotiaaseen työnnettävän mitään, vaikka kuinka on hyväätarkoittava suppo.
Minäkin vierastan suppoja, juuri koska en voi tietää miltä se vauvasta/lapsesta tuntuu.
Yhden kerran olen joutunut vauvalle laittamaan kun uuta ei ollut ja se oli minulle todella vastenmielistä. Suppo oli yllättävän iso mielestäni. Onneksi sittemmi on aina ollut liuosta saatavilla.