Millainen on ihminen jolla on epävakaa persoonallisuus

Täällä tuntuu olevan paljon tästä persoonallisuushäiriöstä kärsiviä. Olen miettinyt tätä ja kertokaa nyt minulle, että kun reaktionne ovat kohtuuttomat/hermostutte valtavasti jostain mitättömästä tms.

Tajuatteko te itse kuitenkin jälkeenpäin, että nyt meni överiksi? pyydättekö yleensä anteeksi?

Tjaa, varmaan sitten olen itsekin tuollainen epävakaa persoonallisuus. Tunteidenhallinta kun ei ole se vahvin puoli ja mieliala poukkoilee välillä laidasta laitaan. Olen laittanut välit poikki muutamiin ihmisiin tostavaan, koska tuli riita jossa käyttäydyin vähintäänkin yliampuvasti ja lapsellisesti, tai koin muuten vaan älyttömän hankalaksi olla heidän kanssaan tekemisissä. Osaan esittää suht normaalia viilipyttyä työkavereille ja muille minua vähemmän ja lähinnä pintapuolisesti tunteville. Mutta koska tiedän olevani äärimmäisen rasittava ja hankala persoona todellisuudessa, on läheinen ihmisjoukko äärimmäisen pieni, enkä siihen ketään uusia viitsi ottaa. Parisuhdekumppanista nyt puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun luin näitä kuvauksia, tuli narskut monelta osin mieleen. Miten erotatte narskun ja epävakaan toisistaan käytännössä? Mitkä keskeiset erot?

Jos verrataan klassista (grandioosia) narsismia ja epävakaata persoonallisuutta niin ne ovat joiltain osin toistensa vastakohtia.

Esimerkiksi Big Five-persoonallisuustestissä epävakaat saavat tyypillisesti korkeat pisteet neuroottisuudesta (kaikki alakategoriat eli vihamielisyys, masentuneisuus, ahdistuneisuus, impulsiivisuus, itsetietoisuus, haavoittuvuus korreloivat) kun taas narsisti alhaiset (impulsiivisuus ja vihamielisyys eivät korreloi narsismin kanssa juurikaan, masentuneisuus, ahdistuneisuus, itsetietoisuus ja haavoittuvuus taas korreloivat negatiivisesti).

Epävakaa on tyypillisesti introvertti, narsisti taas ekstrovertti.

Epäsosiaalisista luonteenpiirteistä epävakailla korostuu luottamuksen puute, narsistilla taas piittamattomuus ja ylimielisyys.

Narsistit yleensä pärjäävät paremmin ja ovat aktiivisempia, epävakailla on taipumusta passiivisuuteen, lyhytjänteisyyteen ja kunnianhimon puutteeseen.

Epävakaan vertaaminen ns. haavoittuvaan narsistiin on vaikeampaa, jopa niin vaikeaa että jotkut ovat kyseenalaistaneet onko jakoa edes mielekästä tehdä. Selkein ero on siinä että haavoittuva narsisti on vielä omasta mielestään ns. väärinymmärretty nero jota muut potkivat ilman syytä päähän ja joka ansaitsisi sen sijaan ylistystä ja palvontaa, epävakaa taas ehkä vain väärinymmärretty ilman suuria luuloja itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Työtiimissäni esimies on selkeästi epävakaa/rajatilatapaus. Täyttää täysin noi kuvailut edeltä. Erona vain se, että käyttäytyy noin myös töissä. Henkilökohtaisessa elämässään vielä korostuneemmin tulee piirteet esiin. Miten tällaisen ihmisen kanssa pärjää, kun on pakko kuitenkin tehdä töitä yhdessä? Mielialan vaihtelut, vainoharha ja syyttelyä ovat jatkuvia maanisen ilon ja nauruhuudon vaihteluilla. Kiukuttelee kuin uhmaikäinen ja seuraavassa hetkessä on ehdottelemassa yhteistä vapaa-ajan aktiviteettia, vaikka on juuri haukkunut ihmisen lyttyyn. Loukkaantuu, jos kaikki eivät jaksa jatkuvasti selvitellä kaikkia draamatilanteita vaan haluavat tehdä töitä. Hiton raskas ihminen!

Eipä noiden kanssa voi tehdä oikein muuta kuin sietää ja suojata oman selustansa (säästä sähköpostit, tarvittaessa vaikka nauhoita keskustelut jne) ja toivoa että joku esimies tarttuu asiaan. Irtisanomissuoja on tosin niin vahva Suomessa että eroon ei pääse, mutta ehkä tuollainen voidaan siirtää tehtäviin missä saa vähiten vahinkoa aikaan jos tilanne tunnistetaan johtoportaassa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan paljon tästä persoonallisuushäiriöstä kärsiviä. Olen miettinyt tätä ja kertokaa nyt minulle, että kun reaktionne ovat kohtuuttomat/hermostutte valtavasti jostain mitättömästä tms.

Tajuatteko te itse kuitenkin jälkeenpäin, että nyt meni överiksi? pyydättekö yleensä anteeksi?

Pyydän aina anteeksi, kun sekoiluvaihe on ohi ja morkkikset ovat järkyttäviä. Itseinho jää päälle ja se on yhtä noidankehää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luin näitä kuvauksia, tuli narskut monelta osin mieleen. Miten erotatte narskun ja epävakaan toisistaan käytännössä? Mitkä keskeiset erot?

Jos verrataan klassista (grandioosia) narsismia ja epävakaata persoonallisuutta niin ne ovat joiltain osin toistensa vastakohtia.

Esimerkiksi Big Five-persoonallisuustestissä epävakaat saavat tyypillisesti korkeat pisteet neuroottisuudesta (kaikki alakategoriat eli vihamielisyys, masentuneisuus, ahdistuneisuus, impulsiivisuus, itsetietoisuus, haavoittuvuus korreloivat) kun taas narsisti alhaiset (impulsiivisuus ja vihamielisyys eivät korreloi narsismin kanssa juurikaan, masentuneisuus, ahdistuneisuus, itsetietoisuus ja haavoittuvuus taas korreloivat negatiivisesti).

Epävakaa on tyypillisesti introvertti, narsisti taas ekstrovertti.

Epäsosiaalisista luonteenpiirteistä epävakailla korostuu luottamuksen puute, narsistilla taas piittamattomuus ja ylimielisyys.

Narsistit yleensä pärjäävät paremmin ja ovat aktiivisempia, epävakailla on taipumusta passiivisuuteen, lyhytjänteisyyteen ja kunnianhimon puutteeseen.

Epävakaan vertaaminen ns. haavoittuvaan narsistiin on vaikeampaa, jopa niin vaikeaa että jotkut ovat kyseenalaistaneet onko jakoa edes mielekästä tehdä. Selkein ero on siinä että haavoittuva narsisti on vielä omasta mielestään ns. väärinymmärretty nero jota muut potkivat ilman syytä päähän ja joka ansaitsisi sen sijaan ylistystä ja palvontaa, epävakaa taas ehkä vain väärinymmärretty ilman suuria luuloja itsestään.

Tuohon epävakaan ja haavoittuvan narsistin eroon voisi vielä lisätä, että haavoittuvakaan narsisti ei yleensä ole erityisen impulsiivinen, vainoharhainen tai vihamielinen, toisin kuin epävakaa. Epävakaalle on myös tyypillistä voimakas hylkäämisen pelko, itsetuhoisuus ja äärimmäisen negatiivinen minäkuva, kun taas narsistille ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan paljon tästä persoonallisuushäiriöstä kärsiviä. Olen miettinyt tätä ja kertokaa nyt minulle, että kun reaktionne ovat kohtuuttomat/hermostutte valtavasti jostain mitättömästä tms.

Tajuatteko te itse kuitenkin jälkeenpäin, että nyt meni överiksi? pyydättekö yleensä anteeksi?

Pyydän aina anteeksi, kun sekoiluvaihe on ohi ja morkkikset ovat järkyttäviä. Itseinho jää päälle ja se on yhtä noidankehää.

Mielenkiintoista. Minun tuntemani epävakaa on täysin kyvytön pyytämään anteeksi enkä ole koskaan myöskään kuullut hänen kiittävän ketään mistään. 

Oma kommenttini siitä, miten epävakaus eroaa narsismista:

Olen mielestäni ihan p*ska, huono, arvoton ja vääränlainen. Useimpina päivinä en näe itsessäni mitään hyvää ja tulevaisuuteni tuntuu mustalta aukolta. Itsetuhoiset ajatukset ovat usein läsnä ja pienikin torjunta/hylkäys (joko todellinen tai kuviteltu) tuntuu musertavalta.

Toisaalta olen todella välittävä lämmin ihminen ja tahdon hyvää läheisilleni, kuuntelen ja autan usein oman elämäni kustannuksellakin, sillä en osaa rajata ja huomioida omaa jaksamistani. Haen hyväksyntää ja usein uhraudun tai alistun - ja jossain vaiheessa räjähdän, kun olen uhrautunut tai alistunut liian pitkään. Ja tämän jälkeen pyydän anteeksi ja inhoan itseäni entistä enemmän...

(En tosin tiedä, olenko "normaali" epävakaa, mutta diagnoosi löytyy.)

Narsisti kai uskoo omaan ylivertaisuuteensa ja käyttää muita hyväkseen? Vai olenko käsittänyt väärin?

Vierailija kirjoitti:

Oma kommenttini siitä, miten epävakaus eroaa narsismista:

Olen mielestäni ihan p*ska, huono, arvoton ja vääränlainen. Useimpina päivinä en näe itsessäni mitään hyvää ja tulevaisuuteni tuntuu mustalta aukolta. Itsetuhoiset ajatukset ovat usein läsnä ja pienikin torjunta/hylkäys (joko todellinen tai kuviteltu) tuntuu musertavalta.

Toisaalta olen todella välittävä lämmin ihminen ja tahdon hyvää läheisilleni, kuuntelen ja autan usein oman elämäni kustannuksellakin, sillä en osaa rajata ja huomioida omaa jaksamistani. Haen hyväksyntää ja usein uhraudun tai alistun - ja jossain vaiheessa räjähdän, kun olen uhrautunut tai alistunut liian pitkään. Ja tämän jälkeen pyydän anteeksi ja inhoan itseäni entistä enemmän...

(En tosin tiedä, olenko "normaali" epävakaa, mutta diagnoosi löytyy.)

Narsisti kai uskoo omaan ylivertaisuuteensa ja käyttää muita hyväkseen? Vai olenko käsittänyt väärin?

Jatkan:

Olen impulsiivinen ja innostun uusista asioista. Olen aloittanut harrastuksia ja kouluja - ja lopettanut. Työsuhteet ovat lyhyitä ja ihmissuhteet intensiivisiä. Alkoholia en enää uskalla käyttää.

Joinakin hetkinä, kun kaikki loksahtaa kohdalleen, tuntuu aivan euforiselta, mutta aina sieltä tipahtaa todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Oma kommenttini siitä, miten epävakaus eroaa narsismista:

Olen mielestäni ihan p*ska, huono, arvoton ja vääränlainen. Useimpina päivinä en näe itsessäni mitään hyvää ja tulevaisuuteni tuntuu mustalta aukolta. Itsetuhoiset ajatukset ovat usein läsnä ja pienikin torjunta/hylkäys (joko todellinen tai kuviteltu) tuntuu musertavalta.

Toisaalta olen todella välittävä lämmin ihminen ja tahdon hyvää läheisilleni, kuuntelen ja autan usein oman elämäni kustannuksellakin, sillä en osaa rajata ja huomioida omaa jaksamistani. Haen hyväksyntää ja usein uhraudun tai alistun - ja jossain vaiheessa räjähdän, kun olen uhrautunut tai alistunut liian pitkään. Ja tämän jälkeen pyydän anteeksi ja inhoan itseäni entistä enemmän...

(En tosin tiedä, olenko "normaali" epävakaa, mutta diagnoosi löytyy.)

Narsisti kai uskoo omaan ylivertaisuuteensa ja käyttää muita hyväkseen? Vai olenko käsittänyt väärin?

Lisättäköön vielä, että juuri hylkääminen ja torjunta saavat aikaan pahimmat tunnemyrskyt ja raivarit, joita myöhemmin häpeän ja pyydän anteeksi. Liian usein tuntuu siltä, että tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta tunteet vievät liian lujaa väärään suuntaan ja toimin väärin.

Tiedän kuitenkin, että olen vastuussa teoistani ja haluan muuttua. Siksi olen hakenut apua ja olen sitoutunut viikottaiseen terapiaan.

Eikö tämä ole höpöhöpö-diagnoosi?

Tuttuja kuvailuja aikaisemmilta kommentoijilta. Seurustelin pari vuotta epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän kanssa. Meni muutama vuosi toipua tuosta suhteesta. Olin vain niin totaalisen väsynyt ja rikki kuunneltuani kahden vuoden ajan vainoharhaisuutta, syyttelyä, aggressiivista huutamista.. Käsittämättömiä ja järjettömiä mielialan vaihteluita. Ehdottomasti elämäni kuluttavin ja kamalin kumppani. Tuollaisen häiriön omaava ihminen ei muutu, koska ei pysty hallitsemaan omaa päätänsä. Tuhoaa käytöksellään ihmissuhteitaan, sillä ei kukaan jaksa loputtomiin toisen epävakautta.

Oliko Dianalla tämä vai muistanko väärin?

Vierailija kirjoitti:

Oliko Dianalla tämä vai muistanko väärin?

En tiedä oliko diagnoosia mutta epäilty ainakin.

Vanheneminen lievittää oireita ja oikeanlaisesta hoidosta voi olla apua.

Vierailija kirjoitti:

Kun luin näitä kuvauksia, tuli narskut monelta osin mieleen. Miten erotatte narskun ja epävakaan toisistaan käytännössä? Mitkä keskeiset erot?

Tarviiko sitä narsismia tuoda aina joka yhteydessä esiin.  Mutta Usa:ssahan narsistinin  ja epävakaa persoonallisuus on samassa "kategoriassa" ja näillä sanotaan olevan 25% yhteisiä piirteitä ja joissakin tapauksissa epävakaus ja narstinen persoonallisuushäiriö voi esiintyä yhtä aikaa. Mielestäni Suomessa yleensä narsisteista puhuttaessa enemmän tuodaan esiin näitä ulospäänsuntautuneita, "hyvä tyyppejä", joista sitten aikaa myöden paljastuu muuta. Usassa mm. on enemmänkin tutkittu sitä, että narsisti voi olla myös sisäänpäinkääntynyt ja siis paljon samanlaisia piirteitä epävakaiden kanssa. Käsittääkseni epävakaa niin kuin narsistikin kokee paljon häpeää mutta narsistin on vaikea tai mahdoton tuntea katumusta.

Samoin epävakaa voi sanomisillaan loukata toista (piilovi'''a) mutta motiivi on se oma paha olo ja huono itsetunto ja voi kokea huonoa omaatuntoa tällaisten kommenttien jälkeen. Kun taas narsisti nauttii, kun saa toiselle pahan mielen.

Vierailija kirjoitti:

Oliko Dianalla tämä vai muistanko väärin?

En tiedä, mutta siinä "Diana omin sanoin" -dokumentissa puhui pahasta syömishäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luin näitä kuvauksia, tuli narskut monelta osin mieleen. Miten erotatte narskun ja epävakaan toisistaan käytännössä? Mitkä keskeiset erot?

Eroista voit lukea googlesta.

Olet itse "narsku" kun tuollaisia puhut. Nautit ihmisten leimaamisesta. Johan sen tietää, että jonkun narsistin täytyy tulla tällaisiin ketjuihin pätemään.

Olen pahoillani että loukkasin sinua. Tarkoitukseni ei ollut vihjailla tai leimata ketään. Kysyin asiasta siksi, että oma isäni on selvästi pahanlaatuinen narsisti, mutta olen miettinyt, selittääkö pelkkä narsismi sittenkään kaikkia hänen ominaisuuksiaan, vai olisiko kyseessä vielä jotain muutakin. Wikipedian mukaan merkittävä määrä (n. 40%) epävakaita on samanaikaisesti myös narskuja, mikä on mietityttänyt viime aikoina... Olen lukenut toki monet lähteet molemmista persoonallisuushäiriöistä, mutta tässä langassa tuli vastaan monta yksittäistä epävakaille ominaiseksi kuvailtua piirrettä jotka tavallaan sopisivat narskuisäänikin. Niin jäin miettimään niiden erojen/päällekkäisyyksien ilmenemistä käytännön tasolla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luin näitä kuvauksia, tuli narskut monelta osin mieleen. Miten erotatte narskun ja epävakaan toisistaan käytännössä? Mitkä keskeiset erot?

Tarviiko sitä narsismia tuoda aina joka yhteydessä esiin.  Mutta Usa:ssahan narsistinin  ja epävakaa persoonallisuus on samassa "kategoriassa" ja näillä sanotaan olevan 25% yhteisiä piirteitä ja joissakin tapauksissa epävakaus ja narstinen persoonallisuushäiriö voi esiintyä yhtä aikaa. Mielestäni Suomessa yleensä narsisteista puhuttaessa enemmän tuodaan esiin näitä ulospäänsuntautuneita, "hyvä tyyppejä", joista sitten aikaa myöden paljastuu muuta. Usassa mm. on enemmänkin tutkittu sitä, että narsisti voi olla myös sisäänpäinkääntynyt ja siis paljon samanlaisia piirteitä epävakaiden kanssa. Käsittääkseni epävakaa niin kuin narsistikin kokee paljon häpeää mutta narsistin on vaikea tai mahdoton tuntea katumusta.

Samoin epävakaa voi sanomisillaan loukata toista (piilovi'''a) mutta motiivi on se oma paha olo ja huono itsetunto ja voi kokea huonoa omaatuntoa tällaisten kommenttien jälkeen. Kun taas narsisti nauttii, kun saa toiselle pahan mielen.

Narsistillä häpeä ja itseinho on häneltä itseltäänkin enimmäkseen piilossa ja ympärillä on keinotekoiset kuoret, se persoona joka narsisti tahtoisi olla. Narsistilla on omasta mielestäänkin tyypillisesti hyvä itsetunto ja enimmäkseen positiivinen minäkuva, myös näillä sisäänpäinkääntyneillä tapauksilla. Jos joku rikkoo tuon kuoren niin narsisti raivostuu ja kostaa osoittaakseen ylemmyytensä ja tuon valheellisen minäkuvan ylläpitämiseen narsisti kaipaa muiden hyväksyntää ja ihailua.

En myöskään ole siitä samaa mieltä että narsisti tyypillisesti nauttisi siitä, että saa toiselle pahan mielen. Yleensä narsistin kaikki toiminta tähtää "kilven kiillottamiseen", joten hän voi kyllä satuttaa muita osoittaakseen muille (tai itselleen) olevansa parempi tai vahvempi. Kyse on siis ennemminkin instrumentaalisesta toiminnasta kuin siitä että narsisti nimenomaan nauttisi satuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luin näitä kuvauksia, tuli narskut monelta osin mieleen. Miten erotatte narskun ja epävakaan toisistaan käytännössä? Mitkä keskeiset erot?

Tarviiko sitä narsismia tuoda aina joka yhteydessä esiin.  Mutta Usa:ssahan narsistinin  ja epävakaa persoonallisuus on samassa "kategoriassa" ja näillä sanotaan olevan 25% yhteisiä piirteitä ja joissakin tapauksissa epävakaus ja narstinen persoonallisuushäiriö voi esiintyä yhtä aikaa. Mielestäni Suomessa yleensä narsisteista puhuttaessa enemmän tuodaan esiin näitä ulospäänsuntautuneita, "hyvä tyyppejä", joista sitten aikaa myöden paljastuu muuta. Usassa mm. on enemmänkin tutkittu sitä, että narsisti voi olla myös sisäänpäinkääntynyt ja siis paljon samanlaisia piirteitä epävakaiden kanssa. Käsittääkseni epävakaa niin kuin narsistikin kokee paljon häpeää mutta narsistin on vaikea tai mahdoton tuntea katumusta.

Samoin epävakaa voi sanomisillaan loukata toista (piilovi'''a) mutta motiivi on se oma paha olo ja huono itsetunto ja voi kokea huonoa omaatuntoa tällaisten kommenttien jälkeen. Kun taas narsisti nauttii, kun saa toiselle pahan mielen.

Narsistillä häpeä ja itseinho on häneltä itseltäänkin enimmäkseen piilossa ja ympärillä on keinotekoiset kuoret, se persoona joka narsisti tahtoisi olla. Narsistilla on omasta mielestäänkin tyypillisesti hyvä itsetunto ja enimmäkseen positiivinen minäkuva, myös näillä sisäänpäinkääntyneillä tapauksilla. Jos joku rikkoo tuon kuoren niin narsisti raivostuu ja kostaa osoittaakseen ylemmyytensä ja tuon valheellisen minäkuvan ylläpitämiseen narsisti kaipaa muiden hyväksyntää ja ihailua.

En myöskään ole siitä samaa mieltä että narsisti tyypillisesti nauttisi siitä, että saa toiselle pahan mielen. Yleensä narsistin kaikki toiminta tähtää "kilven kiillottamiseen", joten hän voi kyllä satuttaa muita osoittaakseen muille (tai itselleen) olevansa parempi tai vahvempi. Kyse on siis ennemminkin instrumentaalisesta toiminnasta kuin siitä että narsisti nimenomaan nauttisi satuttamisesta.

Nauttimisella tarkoitin nimenomaan itsensä jalustalle nostamista toisen kustannuksella.