Lue keskustelun säännöt.
Millainen on ihminen jolla on epävakaa persoonallisuus
28.10.2017 |
Millainen on ihminen jolla on epävakaa persoonallisuus ja millaista on olla sellaisen ihmisen ystävä tai puoliso?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällä ole mitään tekemistä narsismin kanssa, päinvastoin. Narsisti ei häpeä huonoa käytöstään ja pitää sitä oikeutettuna. Epävakaa taas voi mennä pimetä omien tunteidensa kanssa todella syvästi ja kilahtaa mitä mielenkiintoisimmalla tavalla. Tuntee jälkeenpäin todella voimakasta häpeää ja syyllisyyttä tilanteesta.
Ei itselläni tästä tiedä kuin puoliso, joka joutuu pahimmat ottamaan vastaan. Ollaan tässä yhteiseloa jo sen verran kauan jatkettu että tietää jo mistä kyse ja osaa noista "kohtauksista" ottaa "kopin". Eli puolison rooli on itselläni korvaamaton pitämään oman psyykeeni kasassa silloin kun synkkiin vesiin joudun.
B-ryhmän persoonallisuushäiriöt
B-ryhmän persoonallisuushäiriöitä ovat
1. narsistinen persoonallisuushäiriö (NPD)
2. borderline-persoonallisuushäiriö / rajatila/epävakaa (BPD)
3. histrioninen / huomionhakuinen persoonallisuushäiriö (HPD) ja
4. antisosiaalinen/epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD).Ihmiset ihmettelevät usein, mitä eroja on B-ryhmän persoonallisuushäiriöiden eli rajatilapersoonallisuushäiriöiden, narsististen ja epäsosiaalisten persoonallisuushäiriöiden välillä.
B-ryhmän persoonallisuushäiriöihin liittyy dramaattista, emotionaalista, irrationaalista ja arvaamatonta käyttäytymistä.
_Narsistisen PDn ja epävakaan_ persoonallisuushäiriön _yhtäläisyydet_
1. Huomion tarve
- Molemmat tarvitsevat runsaasti huomiota.
- Molemmat ovat niin kiireisiä omien tarpeidensa tyydyttämisessä, että heillä jää vain vähän energiaa muille.
- Molemmat luottavat enimmäkseen toisten ihmisten antamaan huomioon ja toisten tekemiin toimintoihin, joista useimmat meistä ei ole riippuvaisia
2. Uhriutuminen, kritiikki, syyllistäminen, vastuu
- Molemmat syyttävät kaikkia muita paitsi itseään; kumpikaan ei halua myöntää olleensa väärässä tai tehneensä virheen.
- Molemmat voivat olla kriittisiä, ja molempien on saatava olla aina oikeassa.
-Kumpikaan ei ota vastuuta sanoistaan ja teoistaan tai se on hyvin vaikeaa.
- Molemmat kantavat kaunaa, pitävät itseään uhreina ja odottavat läheistensä olevan samaa mieltä.
- Molemmat projisoivat huonouden tunteensa muihin ihmisiin, jotka joutuvat syyllistämisen kohteeksi.
-Kumpikaan ei halua kuunnella itseen kohdistuvaa kritiikkiä.
3. Kontrolli
- Molemmat valehtelevat usein.
- Molemmat yrittävät kontrolloida muita ihmisiä ympäristössään tunteakseen olonsa turvalliseksi. Borderline häiriötä sairastavat ihmiset käyttävät tätä kontrollia tunnevakautensa hallintaan, odottavat, että muut hallitsevat heidän mielialaansa.
.. kun taas narsistista häiriötä sairastavat ihmiset saattavat käyttää kontrollia itsetuntonsa pönkittämiseen / haluavat muiden pönkittävän heidän itsetuntoaan.4. Tunnekehitys ja suuret tunteet
- Molemmat saattavat tulla äärimmäisen mustasukkaisiksi pienestä tai ei mistään.
- Molemmat tuntevat suurta häpeän tunnetta, jonka he peittävät itsepetoksen kerroksilla.
- Molempien tunnekehitys on pysähtynyt, ja he eivät ymmärrä logiikkaa, kun heitä triggeröidään.
- Molemmat voivat olla emotionaalisesti ja verbaalisesti väkivaltaisia, ja siksi heidän ihmissuhteensa ovat epävakaita tai häiriintyneitä.
Löydät googlettamalla paljon tietoa.
Jatkoksi vielä
Persoonallisuushäiriöt ovat monimutkaisia mielenterveyden häiriöitä, ja henkilöllä, joka näyttää sairastavan narsistista persoonallisuushäiriötä, saattaa todellisuudessa olla jokin muu B-ryhmän persoonallisuushäiriö.
Hänellä saattaa olla myös mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siksi on tärkeää, että luvan saanut mielenterveysalan ammattilainen diagnosoi narsistisen persoonallisuushäiriön.
Narsistinen PD ja epävakaa ovat yhdet ryhmän B persoonallisuushäiriöistä. Muut ryhmät on A ja C. Ne on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin kerran tietoa tästä ja huomasin että englannin kielisissä artikkeleissa borderline personality on usein erilainen kuin mitä Suomessa puhutaan epävakaana (eikös rajatila ja epäväkaa ole Suomessa sama asia?)
Narsistisiin persoonallisuushäiriöihin kuuluva kuitenkin. Manipuloi ja valehtelee, pelottelee itsemurhalla. Suhteen alussa voimakasta ihannointia, joka muuttuu mitätöinniksi. Saattaa hävitä suhteesta mitään varoitusta antamatta, siihen asti näyttelee rakastunutta.
Häh? Ei narsistisia persoonallisuushäiriöitä ole useampia, ei se ole mikään yläkäsite jonka alla on jotain eri persoonallisuushäiriöitä. Narsistinen persoonallisuushäiriö on narsistinen persoonallisuushäiriö, eli yksi persoonallisuushäiriöiden tyyppi, jota ei ole edes erikseen nimettynä ICD-10 -luokituksessa kun on niin harvinainen että menee alle "muut persoonallisuushäiriöt". Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö on paljon yleisempi kuin narsistinen ja sille on oma koodinsakin erikseen tautiluokituksessa. Sitä on kahta tyyppiä, joista tuo rajatilatyyppi on se toinen ja toinen on sitten impulsiivinen häiriötyyppi.
Narsistinen persoona ei ole samanlainen kuin epävakaa (impulsiivinen tai rajatila). Narsistiseen persoonaan kuuluu rajaton itseihailu ja huomionhaku, huomionhalu, muiden ihailu on narsistille tärkeää, hän kokee olevansa jotenkin erityinen ja mahtava ja sellainen jonka ansiosta asioita tapahtuu ja hän tulee olemaan jotain suurta mielestään ellei jo ole. Esim. Facebookin maaniset käyttäjät jotka postaavat jatkuvasti itsestään kuvia ja selittävät ihanaa upeaa kadehdittavaa elämäänsä jatkuvasti facessa ovat narsisteja. Näitä on lähes jokaisella pari kappaletta facebookkavereina jos kavereita on vähänkään enemmän, nämä kun haalivat kovasti kavereita facessa, kaverimäärä facessa on myös hyvin tärkeää heille. Narsistit eivät välttämättä juurikaan kärsi häiriöstään toisin kuin epävakaat. Narsistilla tunteet ovat jatkuvasti samanlaiset itseään ihailevat ja muiden ylistystä, kehua ja ihailua kaipaavat. Ei se tule ja mene eikä mieliala narsisteilla heittele aidasta laitaan.
Epävakaat ovat varsin erilaisia kuin narsistit siis. Epävakaa persoonallisuus on toimintakykyä merkittävästi heikentävä häiriö, joka aiheuttaa siitä kärsivälle paljon haittaa ja ajoittain voimakkaita oirejaksoja.
Kolme keskeisintä oirekokonaisuutta ovat
tunne-elämän epävakaus
käyttäytymisen säätelyn häiriöt
ihmissuhteiden vaikeudet.
Tunteiden ja mielialojen säätelyn vaikeus on epävakaan persoonallisuuden ydinpiirre.Keskeistä tunnesäätelyn ongelmissa ovat
Herkkyys tunneärsykkeille
Tunnereaktioiden voimakkuus
Hidas palautuminen perustasolle.Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien mieliala on reaktiivinen, toisin sanoen mieliala vaihtelee keskimääräistä enemmän. Tunteiden epävakaus ilmenee huomattavina, voimakkaina muutoksina alakuloiseen tai masentuneeseen, ärtyneeseen, ahdistuneeseen, epätoivoiseen tai vihaiseen mielialaan. Mielialan muutokset toistuvat tiheästi ja ovat voimakkaita, mutta muutosten ei välttämättä tarvitse olla äkillisiä.
Impulsiivista häiriötyyppiä luonnehtivat etenkin tunne-elämän epävakaus ja yllykkeiden hallinnan puute.
Väkivaltaiset purkaukset ja uhkaava käytös ovat tavallisia, etenkin reaktiona muiden kritiikkiin.Rajatilatyypissä esiintyy useita tunne-elämän epävakaisuuden piirteitä. Sille ovat ominaisia häiriöt minäkuvassa, päämäärien asettamisessa ja sisäisissä pyrkimyksissä (seksuaaliset pyrkimykset mukaan luettuina) sekä jatkuva tyhjyyden tunne. Kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet saattavat aiheuttaa toistuvasti tunne-elämän kriisejä. Ne voivat olla yhteydessä liialliseen pyrkimykseen välttää hyljätyksi tulemista. Nämä kriisit voivat johtaa toistuviin itsemurhauhkauksiin tai -yrityksiin tai muuhun itsetuhoisuuteen (vaikkakin tätä saattaa tapahtua myös ilman selviä ulkoisia aiheuttajia).
Rajatila on sama kuin Epävakaa. Ne ovat englanniksi Borderline.
B-ryhmän häiriöihin kuuluu narsistinen, huomionhakuinen, epävakaa ja epäsosiaalinen.
Epävakaalla ja narsistisella on paljon yhteistä.
Siksi ne kuuluu samaan ryhmään.
B-ryhmäläiset ovat
-dramaattisia
-arvaamattomia
-irrationaalisia
-emotionaalisia
Narsistia ja epävakaata eli näitä kyseistä kahta B-ryhmän jäsentä yhdistävät
-jatkuva liiallisen huomion tarve joko ulkopuolisilta - tai vain läheisiltä - tai keneltä vaan. Muiden pitää toistaa huomion kohdistamista aina uudelleen. Haluaa lisää huomiota. Mikään ei riitä.
-Uhriutuminen - olen uhri, en ole tehnyt mitään
-kritiikki - ei kestä kritiikkiä, mutta kritisoi muita
-oikeutuksen tarve, syyllistäminen, vastuunpakoilu
-manipulaation, kontrollin tarve
-Impulsiivisuus, helposti provosoituva, ylimitoitettu tunteellisuus
-Vaikeat suhteet. Heidän ihmissuhteensa ovat epätasapainoisia tai epäreiluja. Hyväksikäyttö. Tarvitsevat muita liikaa omiin tarpeisiin. Riippuvaisia muista.
-kantavat pitkään negatiivista latausta mikä purkautuu eri tavoin mutta eivät osaa säädellä reaktioitaan normaalisti ja ovat helposti draaman keskellä, joko alistuvat ja kantavat kaunaa tai riitelevät tahtonsa läpi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun on isketty kyseinen diagnoosi. Se tuntuu välillä pahalta, kun miettii itseään viallisena. On aika rankkaa sanoa että jonkun persoonallisuudessa on häiriö, kamalaa, armotonta. Joskus tuntuu et tosta diagnoosista on enempi haittaa kuin hyötyä mun itsekäsityksessä kun se entisestään vaikuttaa huonoon minäkuvaan negatiivisesti, ja myös muiden suhtautumisessa muhun (siis kun oon käyny hoidossa), tulee olo et on joku ailahteleva hullu hylkiö ton diagnoosimerkinnän takia
Itse nään diagnoosin niin, että se on enemmänkin kasa rankkoja traumoja mun menneisyydessä, jotka vaikuttaa mun elämään edelleen enemmän tai vähemmän huonon itsetunnon, ahdistuksen, ihmissuhdeongelmien ja hylkäämisen pelon muodossa. Niinkuin mulla olis haavoja joita ei näe päällepäin. Mä itse koen että mulla on ptsd erään rankan elämäntapahtuman seurauksena edelleen koska mitä kauemmin tosta tapahtumasta on, sen vähempi mullon ollu epävakautta. Ei lue papereissa. Musta jollain tavalla pitäs enempi tiedostaa traumojen merkitys ja ne on suuressa osassa ainaki mun elämässä
Oon sitte valinnu vääriä valintoja sen seurauksena mun elämässä joista on itelle haittaa. Esim paennu asioita, tehny impulsiivisia päätöksiä, paennu huonoihin ihmiasuhteisiin ahdistusta ja yksinolon pelon takia, jääny riippuvaiseks reseptilääkkeistä joilla turruttaa ahistusta, valinnu menneisyydessä varsinki lyhytnäköisiä ratkasuja järkevien sijaan, yrittäny miellyttää ihmisiä enkä oo osannu sanoo ei vaikka joskus ois pitäny mikä on janu mua loppuunpalamisee, paikkaillu huonoa itsetuntoa ylisuorittamalla ja mittaamalla oma arvo suorituksin. Mä en sinällään koe että läheskään kaikki ton diagnoosin kuvaukset kumminkaan sopii muhun. En esim ailahtele tunnetasolla nykyään paljon yhtään, vaan oon tasottunu ja oon vähentäny impulsiivista käyttäytymistä. En näe ihmisiä mustavalkoisesti ja mulla on paljon pitkäkestoisia tasasia ihmissuhteita. Oon nykyään paljon pitkäjänteisempi kuin ennen ja rauhottunu elämässä paljon. Kun on tuo diagnoosi, tuntuu et kaikki yritetään tunkea sen piikkiin.
Mun luonteessa on myös hyviä puolia mistä ite pidän. Oon semmonen pohdiskelija ja oon aina ollu aika luova. Oon ollu herkkä ja kokenu asiat voimakkaasti. Nää kokemukset on vahvistanu mua ja opettanu mua, se et tunnen voimakkaasti niin hyvät kuin huonot tunteet on mun mielestä ihana asia enkä enää halua niitä millään nuppilääkkeillä turruttaa, vaikka joskus synkkyys onki aika raskasta. Mut sen vastinparina on onni mitä osaa arvostaa. Osaan arvostaa rankkojen kokemusten jälkeen elämää ja nautin siitä. Mulla on elämässä ihmisiä ketkä haluaa olla mun elämässä mun vioista huolimatta.
Monella muullakin olisi persoonallisuushäiriödiagnoosi. Erotuksella että ne ei vaa ole käyny psykiatrilla.
Miksi sinä sitten otat asian niin, että sinuun on isketty diagnoosi? Ja nyt tahdot taistella sitä vastaan. Hienoa, että olet nykyisin maltillisempi ja menee paremmin elämässä. Diagnoosi on yleensä "ystävä", koska esim. psykiatrista hoitoa/terapiaa varten sellainen tarvitaan.
Siksi koska kyseenalaistan edelleen ton diagnoosin olemassaolon lääketieteellisenä diagnoosina ja oireyhtymänä ja luotettavana kuvauksena minusta ihmisenä/ongelmieni lähteenä. olen kriittinen psykiatriaa kohtaan enkä mieluusti pistä itseäni laatikkoon, jossa ikäänkuin kuvataan millanen ihminen oon, niinku listamaisesti, ikäänkuin tuo lista kertoisi musta täysin ihmisenä ja mun ongelmista. Olen lukenut kritiikkiä tätä diagnoosia kohtaan. en koe että mua auttaa määritellä itteni epävakaana ja alkaa nähä itteni diagnoosin kautta vaikka on hyvä tiedostaa omat ongelmakohdat ja stressaavat tilanteet mitkä voi laukasta itelle tuhosaa käytöstä (hylkääminen, torjuminen, paha epäonnistuminen, häpeällinen tilanne jne). Toki jos se auttaa mua saamaan terapiaa niin ok, joku diagnoosihan terapian saamiseks pitää olla. En usko terapian kaikkia ongelmia ratkovaan luonteeseen, eniten olen oppinut elämässä mun oman itseanalyysin kautta, elämän kantamana, pikkuhiljaa ja pahin vaihe mun epävakaudessa oli nuorempana aikusena, vasta kasvamassa aikuseks. Mä koen että mulla on nykyää myös erilainen arvomaailma ku nuorena.
Mä koen että mun ongelmat on syvällä mun traumoissa ja haitallisissa kokemuksissa ja musta niitä pitäisi käydä enemmän läpi jotta tunnetasolla vapautusin niistä. Ne vaikuttaa edelleen mun ihmissuhteisiin ja suhteisiin ihmisten kanssa ja uskaltamiseen tarttua juttuihin huonon itsetunnon vuoksi. Häpeän tunne on voimakas epäonnistumisten takia. En tiedä täysin mistä nää tunteet on peräsin. Terapia jota tungetaan ei jotenki pureudu näihin vaa yrittää vaa lähinnä kouluttaa huomaamaan omia käytöksen vikoja mikä voi omalla tasollaan vielä vaan korostaa sitä viallisuuden tunnetta mikä mulla on aina ollu ja saa mut melkee ylianalysoimaa omia vikoja. Olen aina osannut nähdä omat vikani, niiden muuttaminen, jopa terapialla on vaikeaa. Muutokset mitä oon itessäni huomannu ei perustu terapiaan/hoitoon. Diagnoosin satuttavuutta ei myöskää ikinä oteta huomioon. Diagnoosi rajatila/epävakaa voi olla myös satuttava diagnoosi. Häiriö persoonallisuudessa - käsitys tuntuu siltä ettei sitä voi muuttaa, se menee niin syvälle sisimpään ja moensti toi jää roikkuu papereihin vaikka ei enää täytä noita kriteerejä. Psykiatriset diagnoosit tekee normaalistakin ihmiselämän reagoimisistaki jotenki sairaita ja epänormaaleja. Kellä tahansa voi alkaa heittää jos oikeesti kokee paljon pa**** ja traumaa elämässä. Mä olen ennenkaikkea ihminen, en diagnoosi.
Joskus luin semmosesta tutkimuksesta että ihmisen persoona muuttuu elämän aikana melkein täysin erilaiseks. Mä olen itekin muuttunut vuosien varrella paljon. Niihän sitä sanotaanki et moni ei täytä enää epävakaan kriteerejä vanhempana.
Tietyllä tavalla ärsyynnyn ku on keskusteluja: millane on sen tai tän diagnoosin edustaja? Vastaus on, voi olla hyvinkin erilainen, täysin eri ihminen, täysin eri elämänhistorian kanssa.
1. Kyllä ihmisen pitää opetella / kyetä ottamaan TERVEELLÄ TAVALLA vastaan kritiikkiä ja kantamaan vastuuta
Sinä tulkitset sen että sinusta yritetään tehdä syntipukkia ja torjut terapian. Eli ajattelet olevasi uhri kuten epävakaat tekee.
Eli sinulle pitää opettaa tervettä ajattelua.
2. Oletko varmasti saanut oikeaa terapiaa? Olemassa on eri terapiamuotoja.
3. Kaikki ihmiset ovat ennenkaikkea ihmisiä eikä pelkästään diagnooseja. Tässä ei ole kyse vain sinusta. Et ole ainoa joka on diagnosoitu. Myös masentuneita leimataan laiskoiksi.
4. Sit sanoit et sua ärsyttää kun joku kysyy mielipidettä/neuvoa/kokemuksia avoimella aihe vapaa -keskustelupalstalla. Tottakai voi kysyä jostain diagnoosista. Ei diagnoosi määrittele koko ihmistä mutta
diagnoosi selittää potilaan käyttäytymistä, helpottaa auttamista ja auttaa ymmärtämään potilasta, auttaa potilasta ymmärtämään itseään paremmin
Vierailija kirjoitti:
Epävakaat, hakekaa apua! Olen noin 4 vuoden aikana (3 vuoden psykoterapia + vuoden ryhmähoito) saanut hirveästi työkaluja ja muuttunut todella paljon. Tämän diagnoosin kanssa voi myös oikeasti elää eikä vain haluta kuolla :)
Tsemppiä kaikille!
Tämä. Hakekaa apua. Ei se ole noloa. Yksikään diagnoosi ei saisi olla nolo
Olen omien sisarusteni kohdalla miettinyt kovasti näitä persoonallisuushäiriöitä. Heidän kanssaan on oikeasti aina ollut erittäin hankalaa niin vanhemmillani kuin sitten myöhemmin minullakin. Heidän elämänsä on kaoottista, he yrittävät kaikin tavoin saada minua hoitamaan omia perusasioitaan, voivat olla äärimmäisen julmia ja syyllistäviä, kun eivät saa tahtoaan läpi, kumpikin jätti omat vanhempansa pulaan akuutissa hätätilanteessa erillisissä tapauksissa ollessaan itse paikalla, toinen epäilee mielellään kaikkia perheenjäseniään "laittomuuksista" jne. Päihteillä ei ole osuutta asiaan.
Mutta heissäkin on keskenään eroja ja samoin sitten näiden eri persoonallisuushäiriöiden kuvauksissa. En usko, että kukaan sopii tyylipuhtaasti näihin psykologien laatikoihin vaan kansanomaisesti sanottuna näillä on vain jotain vikaa päässä ja pahasti. Sellaista vikaa, joka tekee heidän kanssaan seurustelun täysin mahdottomaksi ja ihmisen omaa hyvinvointia uhkaavaksi. Ikävä kyllä en usko, että tällaisiin häiriöihin on mitään parannuskeinoa, koska kaikilla persoonallisuushäiriöisillä ei edes ole mitään sairaudentuntoa. Paras taktiikka on välttely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin pahimpina aikoina niin hirveä, etteivät välit vanhempiin ole korjaantuneet aivan ennalleen. Ja näin on siis ollut jo vuosia. Ymmärrän heitä täysin, kuka jaksaa sellaista että rakas ihminen vaan v*ttuilee, syyttelee ja uhkailee itsem*rhalla. Epävakaa ihminen voi parantua rankalla terapialla ja itsetutkiskelulla, mutta muiden ihmisten luottamusta hän ei enää saa takaisin. Sen faktan kanssa on opittava elämään.
Yksi sisaruksistani sai vasta epävakaan diagnoosin. Välit minuun olivat menneet jo toistuvasti. Olin kuitenkin tuskastunut välien katkettua niin, että pyysin lopulta joka kerta molempien puolesta anteeksi ja yritin olla väleissä, jatkettiin siitä mihin jäätiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sisarellani myös päihdeongelmia, jotka tässä vaikuttaa. Välillä on aivan ihana ja hauska, mutta suuremman osan ajasta pyörittelee samoja negatiivisia keloja päässään, on epäluuloinen, itseään provosoiva ja arvaamaton ja lopulta, no, kostonhimoinen hirviö. Vanhempamme ovat hänen kanssaan jonkin verran tekemisissä, joten tiedän suurinpiirtein kuinka hänellä menee/mitä vanhemmille valehtelee. Välirikko on todella kipeä asia ja tahtoisin voida olla tekemisissä. Jotenkin se kävisi järkeen, että voisimme tulla toimeen kun toista kuitenkin rakastaa. Mietin vain, että elättelenkö turhaa toivoa? Pitäisikö vain hyväksyä tilanne ja tyytyä siihen, että hän pystyy muuttumaan jos pystyy, mutta turhaan ei kannattaisi haalia vaikeuksia, vaaroja ja suruja elämäänsä ottamalla yhteyttä?
Epävakaat, joiden elämä on iän myötä helpottunut, kuinka kauan muutoksessa suunnilleen kesti? Varsinkin jos taustalla on esimerkiksi itsemurhayrityksillä kiusaamista valiten "kostavan" ja joillekin läheisille nöyryyttävän tekotavan ja näistä läheisten syyllistämistä. Tai esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa kiusaamista, lapsille valehtelua tms. Tai esim. läheisten mustamaalaamista. Siten, että häiriö on siis ollut todellinen ja pahempaa luokkaa alunperin.
Itselläni meni sisaruksen kanssa tyhmästä asiasta välit poikki. Hän teki itsemurhan, emmekä koskaan saaneet sovittua asioita. Vaikka ajoittain oli erittäin raskasta, tuntuu jotensakin kamalalta ajatella että hän on mahdollisesti kokenut minun hyljänneen hänet, vaikkei siitä ollut kyse. Nyt emme saa ikinä sovittua asioita ja vaikka hän paljon raskaita ja vääriäkin asioita teki, on ikävä ja suru raastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Viestin 23 kirjoittaja tässä vielä.
Voisitteko epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät kertoa, että miten toivoisitte puolisonne suhtautuvan teidän "kohtauksiin"? Siis noihin hetkiin kun olette epäluuloisia, raivon vallassa tms. Haluaisin tietää mikä teitä rauhoittaisi, tai ei ainakaan antaisi lisää bensaa liekkeihin. Miten siis voisin käyttäytyä näissä tilanteissa, osoittaakseni miehelleni että tässä ei ole mitään hätää, vaikka sinä nyt siinä riehut ja kuvittelet omiasi.
Voisin kuvitella, että toivovat hyvin hillitysti ilmaistua hyväksyntää, siis luottamuksen osoittamista.
Tai sitten täydellistä neutraaliutta.
Näin toimisit myos "uhmakohtauksessa" olevan lapsen kanssa. Et suinkaan lähtisi viisastelemaan saati vänkäämään, sillä se olisi "maassa olevan potkimista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monella epävakaalla on diagnosoimaton adhd tai asperger.
Myös syömishäiriöt menevät välillä päällekäin epävakauden kanssa. Jolloin saatetaan takertua muodikkuuden ja helppouden vuoksi epävakauteen vaikka syömisen korjaaminen korjaisi molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden varman tapauksen olen tuntenut yli 30 vuotta, diagnoosi tuli vasta muutamia vuosia sitten. Jo nuorena räiskyvä persoona. Aina ollut suorastaan maanisen työhullu, töitä painettaisiin koko ajan, todella suorituskeskeinen. Materialisti monellakin tavoin. Todella hyvä ja rehellinen ystävänä. Fiksu. Järkyttävän mustasukkainen. Hänellä pahinta, että alkoholi maistunut, mutta ei tosiaankaan sovi... kun muutenkin kova "kilahtelemaan", niin juovuspäissään kuin tikittävä aikapommi, tästä seurannut paljon pahaa, en nyt ala selittämään enempi. Välillä mennyt tasaisen hyvinkin ja ollut pitkiä työ- ja ihmissuhteita, välillä tolkutonta kaaosta. Parikin kertaa psykoosi lähellä ja sairaalassa lepäämässä, lääkkeitä syönyt paljon (alun perin taisi olla väärä diagnoosi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella epävakaalla on diagnosoimaton adhd tai asperger.
Myös syömishäiriöt menevät välillä päällekäin epävakauden kanssa. Jolloin saatetaan takertua muodikkuuden ja helppouden vuoksi epävakauteen vaikka syömisen korjaaminen korjaisi molemmat.
Eivät silloin ole epävakaita vaan yhteiskunta näkee oirehtimisen epävakaana käytöksenä. Ei siis ole persoonallisuushäiriö kyseessä. Tällainen väärä diagnosointi on julmuutta autisteja kohtaan. Silloin jätetään huomioimatta ne oikeat syyt käytökselle ja henkilö virheellisesti diagnosoidaan mielenterveysongelmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on epävakaa .
1. Mulla kesti kauvemmin saada diagoosi sillä en pitkän nähnyt mitän traumaatista tai erityisen huonoa lapseedessani, mutta mun toinen huoltaja on tosi vaihteleva joskus huutaa ja haukkuu toisin kehuu jne. Mun perse on ollu muutenkin aina kohtuun kylmä kaikki huutaa ja haukkuu toisiaan mun vanhemmatkin tosi vaihtelevasti vihaa ja rakastaa toisiaan. Varhais lwpsuudessa mun vanhemmat oli vähän poissa olevia toinen oli töissä muualla kuukausia.
2. En ole adiktunut päihteisiin tällähetkellä mutta olen tosi impulsiivinen päihteiden kanssa jos olen huonolla tuulella voin käyttãä liikaa päihteitä helposti tai esim syödä random lääkeitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luin näitä kuvauksia, tuli narskut monelta osin mieleen. Miten erotatte narskun ja epävakaan toisistaan käytännössä? Mitkä keskeiset erot?
Tarviiko sitä narsismia tuoda aina joka yhteydessä esiin. Mutta Usa:ssahan narsistinin ja epävakaa persoonallisuus on samassa "kategoriassa" ja näillä sanotaan olevan 25% yhteisiä piirteitä ja joissakin tapauksissa epävakaus ja narstinen persoonallisuushäiriö voi esiintyä yhtä aikaa. Mielestäni Suomessa yleensä narsisteista puhuttaessa enemmän tuodaan esiin näitä ulospäänsuntautuneita, "hyvä tyyppejä", joista sitten aikaa myöden paljastuu muuta. Usassa mm. on enemmänkin tutkittu sitä, että narsisti voi olla myös sisäänpäinkääntynyt ja siis paljon samanlaisia piirteitä epävakaiden kanssa. Käsittääkseni epävakaa niin kuin narsistikin kokee paljon häpeää mutta n
Itselläni oli ihan kauhea avioliitto, suoraan kuin helvetistä. Tämä ex-mieheni kyllä sanoi, että nautin sinun kiusaamisesta.Sitä hän todella paljon tekikin sen jälkeen kun palljasti itsensä.Hänen siagnoosinsa oli kylläkin skitsofrenia, mutta kyllä persoonakin hyvin vaurioitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieli muuttuu jatkuvasti. Marisee ja kiukuttelee kuin pikkulapsi. Parhaillaan mikään ei ole hyvin, vänkyröi ja kipuilee itsessään jatkuvasti. Valehtelee minkä kerkee ja kyselee jatkuvasti neuvoja omiin asioihinsa. Ei oikein osaa tehdä päätöksiä. Kyselee mutta ei kerro miksi. Ihmettelee jokaista asiaa ja on alentava sekä itserakas ihminen. Ei kiinnostu auttamaan, kiinnostuu useasti vain itseensä liittyvistä asioista. Tuuliviiri ja kuvittelee sen olevan hienoa. Tavallaan voisi ollakin jos tämän kaiken mukana ei tulisi niin paljon ongelmia. Mielellään hoidattaa ongelmansakin toisella ja syyttää toista. Ei pidä siitä että hänelle sanotaan asioista ja on hyvin kielteinen. Sellaista esimerkiksi. Vähän on kyllä raskasta. Ei oikein tykkää puhua ja keskustella. Kaiken saa tehdä yksin valmiiksi ja on oltava itse aina valmiina kaikkeen mahdolliseen.
N28 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani diagnoosista vasta keskustellaan, joten varmasti en voi mitään sanoa. Innostun tosi helposti kaikesta, mutta kyllästyn asioihin nopeasti. Pitkäjänteisyyttä vaativat asiat ovat vaikeita. Olen myös tosi intohimoinen ja rakastan syvästi.
Voin saada raivokohtauksen ihan tyhjästä. Silloin uhkailen tappavani sen ärsyttävän tyypin tai itseni.
Sama homma. Olen luonteeltani järkevä, rationaalinen ja sosiaamisesti taitava, mutta pidän piilossa järkyttävän voimakkaita tunnereaktioita.
Olen tällä hetkellä superahdistunut ja vihainen ajatuksesta että nykyisellä miehelläni oli eksänsä kanssa yhteinen elämä ja omistusasunto ulkomaanmatkoineen, vaikka nainen taisi olla oikeasti aika kamala kumppani. Epävarmuus ja kateus tuntuu musertavalta ja pyörii mielessä kokoajan. En kuitenkaan onneksi ole mustasukkainen tai rajoittava kumppani.
Pöljä mies, kun on kanssasi. En katselisi sinua päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä näy ulkopuolisille niinkään, mutta lähisuhteet ovat usein dramatiikkaa täynnä. Kumppani on vuoroin parasta tässä maailmassa ja seuraavana hetkenä elämän pilaaja, joka ansaitsisi kuolla tuskallisesti.
Epävakaalla on vaikeuksia tunteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä, joten esimerkiksi riitatilanteessa muuten järkevä aikuinen voi taantua uhmaikäisen tasolle. Jos jokin on huonosti, kaikki on huonosti ja ei ole enää syytä elää. Kunnes mieli taas tuuliviirin lailla vaihtaa suuntaa minuutissa.
Tätä tietoa tulin keskustelusta etsimään. Minulla on jonkin aikaa kestänyt suhde, jossa miehessä on ilmennyt tämän tyylisiä piirteitä. Luulen kaiken olevan hyvin, pitäisi olla, mutta yhtäkkiä mies vajoaa johonkin surkeuteem, kaikki on huonosti.
Aloin lopulta ymmärtää, mitä on kyse. Ja kyllä tämmöinen käytös on minulle riittävä syy lopettaa suhde
Vierailija kirjoitti:
Viestin 23 kirjoittaja tässä vielä.
Voisitteko epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät kertoa, että miten toivoisitte puolisonne suhtautuvan teidän "kohtauksiin"? Siis noihin hetkiin kun olette epäluuloisia, raivon vallassa tms. Haluaisin tietää mikä teitä rauhoittaisi, tai ei ainakaan antaisi lisää bensaa liekkeihin. Miten siis voisin käyttäytyä näissä tilanteissa, osoittaakseni miehelleni että tässä ei ole mitään hätää, vaikka sinä nyt siinä riehut ja kuvittelet omiasi.
Ei se ole "kohtaus". Se on osa persoonaa. Se epävakaa ON sellainen. Et voi poistaa niitä "kohtauksia". Tuollaista ihmistä pitää kannatella läpi elämän, että se selviää kohtauksistaan. Ei se ole tasapainoinen tai tasa-arvoinen parisuhde. Se on hoivasuhde, jossa epävakaa käyttää hirveää, satuttavaa valtaa.
Mun neuvo on: lähde.
asiat ei ole ihan niin yksinkertaisia... kirjoitti:
Täällä on tullut hyviä kuvauksia. Mä haluan kertoa millainen _ei tarkoita_ epävakaata persoonallisuutta (tai bipoa tmv.) koska mullakin on näitä ilkeämielisesti yritetty väittää olevan. Kerron siksi, että pysähtyisitte oikeasti miettimään ennenkuin leimaatte ihmisiä, sillä ette te voi mitenkään osata muita kuin korkeintaan ydinperheenjäseniä diagnosoida jos heitäkään.
Eli mulla on tavallisen tylsä keskivaikea masennus ilman mitään erikoisia saati psykoottisia oireita, lähinnä siis mieliala on matalalla ja väsyttää todella paljon. Samoin on PTSD:n oireet, jotka ilmenee lähinnä hermostumisena ja kiihtymisenä jos traumaattiset tapahtumat tai uudet vaikeat menneeseen linkittyvät asiat tulee taas elämään. Elän siis todella tasaisesti ja "vähäeleisesti", mutta jos ja kun joudun taas kohtaamaan vääryyttä ja (väki)vallan käyttöä saatan jo raivostua todella pahasti, sillä en vaan jaksaisi sitä enää etenkin kun
Mitä väliä sillä diagniosilla on, hullu olet siltikin. Tottakai sinulle ilkutaan kun käyttäydyt, kuin mielipuoli
B-ryhmän persoonallisuushäiriöt
B-ryhmän persoonallisuushäiriöitä ovat
1. narsistinen persoonallisuushäiriö (NPD)
2. borderline-persoonallisuushäiriö / rajatila/epävakaa (BPD)
3. histrioninen / huomionhakuinen persoonallisuushäiriö (HPD) ja
4. antisosiaalinen/epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD).
Ihmiset ihmettelevät usein, mitä eroja on B-ryhmän persoonallisuushäiriöiden eli rajatilapersoonallisuushäiriöiden, narsististen ja epäsosiaalisten persoonallisuushäiriöiden välillä.
B-ryhmän persoonallisuushäiriöihin liittyy dramaattista, emotionaalista, irrationaalista ja arvaamatonta käyttäytymistä.
_Narsistisen PDn ja epävakaan_ persoonallisuushäiriön _yhtäläisyydet_
1. Huomion tarve
- Molemmat tarvitsevat runsaasti huomiota.
- Molemmat ovat niin kiireisiä omien tarpeidensa tyydyttämisessä, että heillä jää vain vähän energiaa muille.
- Molemmat luottavat enimmäkseen toisten ihmisten antamaan huomioon ja toisten tekemiin toimintoihin, joista useimmat meistä ei ole riippuvaisia
2. Uhriutuminen, kritiikki, syyllistäminen, vastuu
- Molemmat syyttävät kaikkia muita paitsi itseään; kumpikaan ei halua myöntää olleensa väärässä tai tehneensä virheen.
- Molemmat voivat olla kriittisiä, ja molempien on saatava olla aina oikeassa.
-Kumpikaan ei ota vastuuta sanoistaan ja teoistaan tai se on hyvin vaikeaa.
- Molemmat kantavat kaunaa, pitävät itseään uhreina ja odottavat läheistensä olevan samaa mieltä.
- Molemmat projisoivat huonouden tunteensa muihin ihmisiin, jotka joutuvat syyllistämisen kohteeksi.
-Kumpikaan ei halua kuunnella itseen kohdistuvaa kritiikkiä.
3. Kontrolli
- Molemmat valehtelevat usein.
- Molemmat yrittävät kontrolloida muita ihmisiä ympäristössään tunteakseen olonsa turvalliseksi. Borderline häiriötä sairastavat ihmiset käyttävät tätä kontrollia tunnevakautensa hallintaan, odottavat, että muut hallitsevat heidän mielialaansa.
.. kun taas narsistista häiriötä sairastavat ihmiset saattavat käyttää kontrollia itsetuntonsa pönkittämiseen / haluavat muiden pönkittävän heidän itsetuntoaan.
4. Tunnekehitys ja suuret tunteet
- Molemmat saattavat tulla äärimmäisen mustasukkaisiksi pienestä tai ei mistään.
- Molemmat tuntevat suurta häpeän tunnetta, jonka he peittävät itsepetoksen kerroksilla.
- Molempien tunnekehitys on pysähtynyt, ja he eivät ymmärrä logiikkaa, kun heitä triggeröidään.
- Molemmat voivat olla emotionaalisesti ja verbaalisesti väkivaltaisia, ja siksi heidän ihmissuhteensa ovat epävakaita tai häiriintyneitä.
Löydät googlettamalla paljon tietoa.