Lue keskustelun säännöt.
Miksi "sitoutuminen" tuntuu olevan monelle niin tärkeä asia parisuhteissa?
28.10.2017 |
Seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen kirjoittaa aika tarkkanäköisesti Hesarin-palstallaan (ote pidemmästä tekstistä):
"Verrattain vapaamielisenä pohjoismaana meillä on myös alettu sisäistää se, että ihmissuhteet ja perheet voivat olla monimuotoisia ja moninaisia. Olemme aiempia sukupolvia vapaampia tekemään itsemme näköisiä elämänvalintoja.
Ilmassa on sitä, että ihmiset pohtivat valintojaan enemmän. On iso merkitys, kenen kanssa sitoutuu, suhteesta kun ei voi saada takuita etukäteen.
Ymmärrän hyvin, että sitoutumispäätöksen tekeminen voi ahdistaa. Joku voi pelätä päätyvänsä huonoon suhteeseen ja kivuliaaseen eroon siinä määrin, että välttelee sitoutumista. Toisaalta tiedän myös, kuinka paljon kipua yksinäisyys tuottaa. "
Tästä vastauksessa huolestuneelle nuorelle kysyjälle kuitenkin oletetaan, että kaikkien tulisi jossakin vaiheessa sitoutua yhteen kumppaniin loppuelämäkseen. Miksi näin pitäisi olla? Miksi ei voisi sitoutua useampaan kumppaniin samaan aikaan tai peräkkäin, tai olla sitoutumatta kehenkään? Onko se sitoutuminen jokin autuaaksi tekevä voima, jolla ihminen onnellistuu?
Olen itse ollut vuosikymmenen mittaisessa suhteessa, jonka ajattelin kestävvän lopun elämääni, ja nyt deittailen ihmisiä sinkkuna ilman sen kummempia aikomuksia. Minun pitäisi siis kaiketi pyrkiä pitkään parisuhteeseen niin kauan kuin hedelmällistä ikää riittää, mutta ei tunnu kyllä yhtään siltä.
Kommentit (67)
Mies-007 kirjoitti:
Nykyajan parisuhteiden perusongelma on se, että ne nähdään romanttisesti, mikä on täyttä höpötystä. Avioliitto on ensisijaisesti velvollisuus, joka on suoritettava riippumatta siitä, onko liitossa onnellinen vai ei.
Miksi sinusta on ongelma nähdä parisuhde romanttisena suhteena?
Itse kun en tarvitse parisuhdetta tunteakseni oloni turvalliseksi, kasvattaakseni lapsia tai kartuttaakseni omaisuutta, minulle parisuhde on olemassa nimenomaan romantiikkaa varten. En ole kiinnostunut lisäämään enempää velvollisuuksia elämääni, enkä varsinkaan halua kumppania, joka on kanssani vain velollisuudentunnosta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Nykyajan parisuhteiden perusongelma on se, että ne nähdään romanttisesti, mikä on täyttä höpötystä. Avioliitto on ensisijaisesti velvollisuus, joka on suoritettava riippumatta siitä, onko liitossa onnellinen vai ei.
Miksi sinusta on ongelma nähdä parisuhde romanttisena suhteena?
Koska romantiikka motiivina liitolle on surkea. Se on oikeasti Hollywood-hömppää, joka on ilmiönä nuori ja globaalisti ajatellen tuiki harvinaista.
Kun keskittyy käytäntöön, romantiikkaa syntyy kuin itsestään, mutta jos keskittyy romantiikkaan, suhde helposti kriisiytyy.
Olen sen verran käynyt erilaisissa parisuhteen hoitoon liittyvissä tapahtumissa, että väitän tämän olevan yleinen kokemus. Suhteissa, joissa puolisot keskittyvät yhdessä arjen pyörittämiseen, säilyy romantiikka edes jotenkin taustalla myös ruuhkavuosina, kun taas suhteissa, joissa odotetaan romantiikkaa, kriisiydytään.
Eikö sinusta ole ongelmallista, että nyt ollaan niin sitoutuneita, että tahdotaan oma lapsi, mutta kaksi vuotta myöhemmin perustellaan eroa raskaalla pikkulapsiarjella? Näitä tilanteita syntyy, koska ihmisten oletukset suhteen mahdollisuuksista heittävät häränpyllyä.
Mies-007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Nykyajan parisuhteiden perusongelma on se, että ne nähdään romanttisesti, mikä on täyttä höpötystä. Avioliitto on ensisijaisesti velvollisuus, joka on suoritettava riippumatta siitä, onko liitossa onnellinen vai ei.
Miksi sinusta on ongelma nähdä parisuhde romanttisena suhteena?
Koska romantiikka motiivina liitolle on surkea. Se on oikeasti Hollywood-hömppää, joka on ilmiönä nuori ja globaalisti ajatellen tuiki harvinaista.
Kun keskittyy käytäntöön, romantiikkaa syntyy kuin itsestään, mutta jos keskittyy romantiikkaan, suhde helposti kriisiytyy.
Olen sen verran käynyt erilaisissa parisuhteen hoitoon liittyvissä tapahtumissa, että väitän tämän olevan yleinen kokemus. Suhteissa, joissa puolisot keskittyvät yhdessä arjen pyörittämiseen, säilyy romantiikka edes jotenkin taustalla myös ruuhkavuosina, kun taas suhteissa, joissa odotetaan romantiikkaa, kriisiydytään.
Eikö sinusta ole ongelmallista, että nyt ollaan niin sitoutuneita, että tahdotaan oma lapsi, mutta kaksi vuotta myöhemmin perustellaan eroa raskaalla pikkulapsiarjella? Näitä tilanteita syntyy, koska ihmisten oletukset suhteen mahdollisuuksista heittävät häränpyllyä.
Minulla ei ole minkäänlaista halua kokea koskaan ruuhkavuosia, ja pidän lasten hankkimista moraalisesti tuomittavana tekona, joten minulle romantiikka suhteen motivaattorina sopii enemmän kuin hyvin. :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Nykyajan parisuhteiden perusongelma on se, että ne nähdään romanttisesti, mikä on täyttä höpötystä. Avioliitto on ensisijaisesti velvollisuus, joka on suoritettava riippumatta siitä, onko liitossa onnellinen vai ei.
Miksi sinusta on ongelma nähdä parisuhde romanttisena suhteena?
Itse kun en tarvitse parisuhdetta tunteakseni oloni turvalliseksi, kasvattaakseni lapsia tai kartuttaakseni omaisuutta, minulle parisuhde on olemassa nimenomaan romantiikkaa varten. En ole kiinnostunut lisäämään enempää velvollisuuksia elämääni, enkä varsinkaan halua kumppania, joka on kanssani vain velollisuudentunnosta. Ap
Olet kovin epävarma itsestäsi jos pelkäät että mahdollinen kumppanisi olisi kanssasi vain velvollisuudentunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Nykyajan parisuhteiden perusongelma on se, että ne nähdään romanttisesti, mikä on täyttä höpötystä. Avioliitto on ensisijaisesti velvollisuus, joka on suoritettava riippumatta siitä, onko liitossa onnellinen vai ei.
Miksi sinusta on ongelma nähdä parisuhde romanttisena suhteena?
Itse kun en tarvitse parisuhdetta tunteakseni oloni turvalliseksi, kasvattaakseni lapsia tai kartuttaakseni omaisuutta, minulle parisuhde on olemassa nimenomaan romantiikkaa varten. En ole kiinnostunut lisäämään enempää velvollisuuksia elämääni, enkä varsinkaan halua kumppania, joka on kanssani vain velollisuudentunnosta. Ap
Olet kovin epävarma itsestäsi jos pelkäät että mahdollinen kumppanisi olisi kanssasi vain velvollisuudentunnosta.
Ei minulla ole tuollaista pelkoa. Toivon, että kumppanini on kanssani siksi, että hänestä kanssani on hyvä olla. En halua, että minun kanssani ollaan velvollisuudentunnosta, enkä itsekään halua olla toisen kanssa velvollisuudentunnosta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Nykyajan parisuhteiden perusongelma on se, että ne nähdään romanttisesti, mikä on täyttä höpötystä. Avioliitto on ensisijaisesti velvollisuus, joka on suoritettava riippumatta siitä, onko liitossa onnellinen vai ei.
Miksi sinusta on ongelma nähdä parisuhde romanttisena suhteena?
Itse kun en tarvitse parisuhdetta tunteakseni oloni turvalliseksi, kasvattaakseni lapsia tai kartuttaakseni omaisuutta, minulle parisuhde on olemassa nimenomaan romantiikkaa varten. En ole kiinnostunut lisäämään enempää velvollisuuksia elämääni, enkä varsinkaan halua kumppania, joka on kanssani vain velollisuudentunnosta. Ap
Olet kovin epävarma itsestäsi jos pelkäät että mahdollinen kumppanisi olisi kanssasi vain velvollisuudentunnosta.
Ei minulla ole tuollaista pelkoa. Toivon, että kumppanini on kanssani siksi, että hänestä kanssani on hyvä olla. En halua, että minun kanssani ollaan velvollisuudentunnosta, enkä itsekään halua olla toisen kanssa velvollisuudentunnosta. Ap
En usko että maailmasta löytyy montaakaan ihmistä joka ei toivoisi/haluaisi samaa. Mutta ei se useimmille silti ole mikään sitoutumisen este. Esteeksi se näyttäisi muodostuvan vasta kun tämä toive on liian hallitseva. Hallitsevaa se on vain epävarmoilla ihmisillä; niillä jotka eivät luota siihen että oikealla henkilöllä on heidän kanssaan hyvä olla vielä vuosienkin päästä.
Moni avioliittolainen on kuitenkin myös liittoa solmiessa pohtinut, mitä avioliitto, sitoutumisen vastuu ja vastuu lapsista tarkoittaa.
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eroavat pikkulapsivaiheessa tai luovuttavat liitossa ilman pitkää terapiaa.
Pariterapioiden keston keskiarvo on viisi vuotta eli ne vaativat pitkäaikaista sitoutumista, mutta ne myös toimivat erinomaisesti. Tulokset ovat hyviä. Jos on ollut vastuullinen aikuinen liittoon mennessään, niin usein löytyvät myös keinot ongelmien ratkaisemiseen.