Lue keskustelun säännöt.
Miksi "sitoutuminen" tuntuu olevan monelle niin tärkeä asia parisuhteissa?
28.10.2017 |
Seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen kirjoittaa aika tarkkanäköisesti Hesarin-palstallaan (ote pidemmästä tekstistä):
"Verrattain vapaamielisenä pohjoismaana meillä on myös alettu sisäistää se, että ihmissuhteet ja perheet voivat olla monimuotoisia ja moninaisia. Olemme aiempia sukupolvia vapaampia tekemään itsemme näköisiä elämänvalintoja.
Ilmassa on sitä, että ihmiset pohtivat valintojaan enemmän. On iso merkitys, kenen kanssa sitoutuu, suhteesta kun ei voi saada takuita etukäteen.
Ymmärrän hyvin, että sitoutumispäätöksen tekeminen voi ahdistaa. Joku voi pelätä päätyvänsä huonoon suhteeseen ja kivuliaaseen eroon siinä määrin, että välttelee sitoutumista. Toisaalta tiedän myös, kuinka paljon kipua yksinäisyys tuottaa. "
Tästä vastauksessa huolestuneelle nuorelle kysyjälle kuitenkin oletetaan, että kaikkien tulisi jossakin vaiheessa sitoutua yhteen kumppaniin loppuelämäkseen. Miksi näin pitäisi olla? Miksi ei voisi sitoutua useampaan kumppaniin samaan aikaan tai peräkkäin, tai olla sitoutumatta kehenkään? Onko se sitoutuminen jokin autuaaksi tekevä voima, jolla ihminen onnellistuu?
Olen itse ollut vuosikymmenen mittaisessa suhteessa, jonka ajattelin kestävvän lopun elämääni, ja nyt deittailen ihmisiä sinkkuna ilman sen kummempia aikomuksia. Minun pitäisi siis kaiketi pyrkiä pitkään parisuhteeseen niin kauan kuin hedelmällistä ikää riittää, mutta ei tunnu kyllä yhtään siltä.
Kommentit (67)
Hohhoijaa tätä katkerien velojen trollausta palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno tuntuu hassulta, kun miltei puolet liitoista päättyy eroon. Olen tyytyväinen avoliitossa, ollut jo kohta vuosikymmenen. Ikinä ei ole tuntunut, etteikö olisi "sitoutunut":
Tuon lauseen hokemista en ymmärrä.
Jos melkein kaikki parisuhteista päättyy eroon, eikö tuolloin sitten pitäisi olla kokonaan seurustelematta, koska eron mahdollisuus on niin iso?
Jos lähettää 100 työhakemusta eikä saa kutsua haastatteluun, pitäisikö työnhakeminen lopettaa, koska epäonnistumisprosentti on 100%?
Mielestäni on hienoa, että puolet avioliitoista ei pääty eroon. Kai se on lasi sitten puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
Kuinka iso prosentti avoliitoista päättyy eroon? Jos luku on suurempi kuin puolet, lopetatko suhteesi, koska silloin ei kannata avoliitossakaan olla? "Miksi ihmiset on avoliitossa, jos yli puolet päättyy eroon? Tuntuu jotenkin hassulta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno tuntuu hassulta, kun miltei puolet liitoista päättyy eroon. Olen tyytyväinen avoliitossa, ollut jo kohta vuosikymmenen. Ikinä ei ole tuntunut, etteikö olisi "sitoutunut":
Tuon lauseen hokemista en ymmärrä.
Jos melkein kaikki parisuhteista päättyy eroon, eikö tuolloin sitten pitäisi olla kokonaan seurustelematta, koska eron mahdollisuus on niin iso?
Jos lähettää 100 työhakemusta eikä saa kutsua haastatteluun, pitäisikö työnhakeminen lopettaa, koska epäonnistumisprosentti on 100%?
Mielestäni on hienoa, että puolet avioliitoista ei pääty eroon. Kai se on lasi sitten puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
Kuinka iso prosentti avoliitoista päättyy eroon? Jos luku on suurempi kuin puolet, lopetatko suhteesi, koska silloin ei kannata avoliitossakaan olla? "Miksi ihmiset on avoliitossa, jos yli puolet päättyy eroon? Tuntuu jotenkin hassulta."
Niin, siis avioliitto on juridinen sopimus omaisuuden jaosta ja vaatii sen sopimuksen solmimisen että purkamisen jos sen haluaa ja sitten siitä haluaakin eroon. Se on "ylimääräistä" siihen avoliiton päälle ja hirveä häslinki. En mä koe, että avioliitto on joku suhdestatus, missä en halua olla koska se on niin epävarma. Koen, että avioliitto on ihmeellinen härpäke, jonka kanssa en jaksaisi säätää. Suhde pysyisi ihan samana olemukseltaan, oli sormuksia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surullista, että ihmiset eivät koe oloaan turvalliseksi ilman parisuhdetta. Ap
Musta taas on surullista, miten epävarma olet itse, etkä edes tajua sitä.
Elämä on perusluonteeltaan epävarmaa. Ei se ole minusta ongelma. Itsevarmuus ja kokemus turvallisuudesta on sitä, että luottaa ponnahtavansa pinnalle, kun aallot väistämättä painavat välillä alas. Ap
No tähän kykenevät sitoutuneetkin ihmiset, kukin yksilöllisen aikataulunsa mukaan.
Jotkut kykenevät, se on totta. Toisilla taas ei ole sellaista itseluottamusta tai perusturvallisuutta, joka rakentuisi jonkin muun kuin parisuhteen varaan. Sehän on tässäkin keskustelussa tullut ilmi. Ap
Missä tässä keskustelussa on tullut ilmi, että sitoutunut ihminen ei kykene selviämään vastoinkäymisestä? Jään odottamaan innolla vastaustasi!
Ei, vaan keskustelussa on tullut ilmi se, että kaikilla sitoutuneilla ihmisillä ei ole hyvää itseluottamusta ja sellaista perusturvallisuutta, joka ei rakennu parisuhteen varaan. Ap
Osoita sitten tämä.
Ks. viesti 2 tässä ketjussa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno tuntuu hassulta, kun miltei puolet liitoista päättyy eroon. Olen tyytyväinen avoliitossa, ollut jo kohta vuosikymmenen. Ikinä ei ole tuntunut, etteikö olisi "sitoutunut":
Tuon lauseen hokemista en ymmärrä.
Jos melkein kaikki parisuhteista päättyy eroon, eikö tuolloin sitten pitäisi olla kokonaan seurustelematta, koska eron mahdollisuus on niin iso?
Jos lähettää 100 työhakemusta eikä saa kutsua haastatteluun, pitäisikö työnhakeminen lopettaa, koska epäonnistumisprosentti on 100%?
Mielestäni on hienoa, että puolet avioliitoista ei pääty eroon. Kai se on lasi sitten puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
Kuinka iso prosentti avoliitoista päättyy eroon? Jos luku on suurempi kuin puolet, lopetatko suhteesi, koska silloin ei kannata avoliitossakaan olla? "Miksi ihmiset on avoliitossa, jos yli puolet päättyy eroon? Tuntuu jotenkin hassulta."
Eiköhän huomattavasti suurempi osa avioliitoista päädy eroon? Millainen ihminen perustelee avoliiton paremmuutta avioeroprosenttien valossa?! :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surullista, että ihmiset eivät koe oloaan turvalliseksi ilman parisuhdetta. Ap
Musta taas on surullista, miten epävarma olet itse, etkä edes tajua sitä.
Elämä on perusluonteeltaan epävarmaa. Ei se ole minusta ongelma. Itsevarmuus ja kokemus turvallisuudesta on sitä, että luottaa ponnahtavansa pinnalle, kun aallot väistämättä painavat välillä alas. Ap
Oletkohan lukenut vähän liian paljon self help -opuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno tuntuu hassulta, kun miltei puolet liitoista päättyy eroon. Olen tyytyväinen avoliitossa, ollut jo kohta vuosikymmenen. Ikinä ei ole tuntunut, etteikö olisi "sitoutunut":
Tuon lauseen hokemista en ymmärrä.
Jos melkein kaikki parisuhteista päättyy eroon, eikö tuolloin sitten pitäisi olla kokonaan seurustelematta, koska eron mahdollisuus on niin iso?
Jos lähettää 100 työhakemusta eikä saa kutsua haastatteluun, pitäisikö työnhakeminen lopettaa, koska epäonnistumisprosentti on 100%?
Mielestäni on hienoa, että puolet avioliitoista ei pääty eroon. Kai se on lasi sitten puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
Kuinka iso prosentti avoliitoista päättyy eroon? Jos luku on suurempi kuin puolet, lopetatko suhteesi, koska silloin ei kannata avoliitossakaan olla? "Miksi ihmiset on avoliitossa, jos yli puolet päättyy eroon? Tuntuu jotenkin hassulta."
Eiköhän huomattavasti suurempi osa avioliitoista päädy eroon? Millainen ihminen perustelee avoliiton paremmuutta avioeroprosenttien valossa?! :'D
Siis AVOLIITOISTA suurempi osa päätyy eroon kuin avioliitosta tietenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno tuntuu hassulta, kun miltei puolet liitoista päättyy eroon. Olen tyytyväinen avoliitossa, ollut jo kohta vuosikymmenen. Ikinä ei ole tuntunut, etteikö olisi "sitoutunut":
Tuon lauseen hokemista en ymmärrä.
Jos melkein kaikki parisuhteista päättyy eroon, eikö tuolloin sitten pitäisi olla kokonaan seurustelematta, koska eron mahdollisuus on niin iso?
Jos lähettää 100 työhakemusta eikä saa kutsua haastatteluun, pitäisikö työnhakeminen lopettaa, koska epäonnistumisprosentti on 100%?
Mielestäni on hienoa, että puolet avioliitoista ei pääty eroon. Kai se on lasi sitten puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
Kuinka iso prosentti avoliitoista päättyy eroon? Jos luku on suurempi kuin puolet, lopetatko suhteesi, koska silloin ei kannata avoliitossakaan olla? "Miksi ihmiset on avoliitossa, jos yli puolet päättyy eroon? Tuntuu jotenkin hassulta."
Niin, siis avioliitto on juridinen sopimus omaisuuden jaosta ja vaatii sen sopimuksen solmimisen että purkamisen jos sen haluaa ja sitten siitä haluaakin eroon. Se on "ylimääräistä" siihen avoliiton päälle ja hirveä häslinki. En mä koe, että avioliitto on joku suhdestatus, missä en halua olla koska se on niin epävarma. Koen, että avioliitto on ihmeellinen härpäke, jonka kanssa en jaksaisi säätää. Suhde pysyisi ihan samana olemukseltaan, oli sormuksia tai ei.
No avoliitto vasta onkin epävarma, mutta oma on toki asianne. En tosin ymmärrä mitä tämä avo- vai avioliitto liittyy keskusteluun?? Sitoutua varmaan voi molemmissa parisuhdemuodoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno tuntuu hassulta, kun miltei puolet liitoista päättyy eroon. Olen tyytyväinen avoliitossa, ollut jo kohta vuosikymmenen. Ikinä ei ole tuntunut, etteikö olisi "sitoutunut":
Tuon lauseen hokemista en ymmärrä.
Jos melkein kaikki parisuhteista päättyy eroon, eikö tuolloin sitten pitäisi olla kokonaan seurustelematta, koska eron mahdollisuus on niin iso?
Jos lähettää 100 työhakemusta eikä saa kutsua haastatteluun, pitäisikö työnhakeminen lopettaa, koska epäonnistumisprosentti on 100%?
Mielestäni on hienoa, että puolet avioliitoista ei pääty eroon. Kai se on lasi sitten puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
Kuinka iso prosentti avoliitoista päättyy eroon? Jos luku on suurempi kuin puolet, lopetatko suhteesi, koska silloin ei kannata avoliitossakaan olla? "Miksi ihmiset on avoliitossa, jos yli puolet päättyy eroon? Tuntuu jotenkin hassulta."
Niin, siis avioliitto on juridinen sopimus omaisuuden jaosta ja vaatii sen sopimuksen solmimisen että purkamisen jos sen haluaa ja sitten siitä haluaakin eroon. Se on "ylimääräistä" siihen avoliiton päälle ja hirveä häslinki. En mä koe, että avioliitto on joku suhdestatus, missä en halua olla koska se on niin epävarma. Koen, että avioliitto on ihmeellinen härpäke, jonka kanssa en jaksaisi säätää. Suhde pysyisi ihan samana olemukseltaan, oli sormuksia tai ei.
Nuorempana pidin myös avioituvia vähän epävarmoina, sellaisina joista jompikumpi tai molemmat halus saada toiselta sen ihan lopullisen varmuuden että yhdessä ollaan. Monissa häissä ollaan miehen kanssa tanssittu, ja ne jotka voivotteli sitä ettei me olla sitä "onnea" koettu on jo eronneet. Ehkä silloin kun on näin varma kun me olemme, ei avioliitto tuo enää mitään lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno tuntuu hassulta, kun miltei puolet liitoista päättyy eroon. Olen tyytyväinen avoliitossa, ollut jo kohta vuosikymmenen. Ikinä ei ole tuntunut, etteikö olisi "sitoutunut":
Tuon lauseen hokemista en ymmärrä.
Jos melkein kaikki parisuhteista päättyy eroon, eikö tuolloin sitten pitäisi olla kokonaan seurustelematta, koska eron mahdollisuus on niin iso?
Jos lähettää 100 työhakemusta eikä saa kutsua haastatteluun, pitäisikö työnhakeminen lopettaa, koska epäonnistumisprosentti on 100%?
Mielestäni on hienoa, että puolet avioliitoista ei pääty eroon. Kai se on lasi sitten puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
Kuinka iso prosentti avoliitoista päättyy eroon? Jos luku on suurempi kuin puolet, lopetatko suhteesi, koska silloin ei kannata avoliitossakaan olla? "Miksi ihmiset on avoliitossa, jos yli puolet päättyy eroon? Tuntuu jotenkin hassulta."
Niin, siis avioliitto on juridinen sopimus omaisuuden jaosta ja vaatii sen sopimuksen solmimisen että purkamisen jos sen haluaa ja sitten siitä haluaakin eroon. Se on "ylimääräistä" siihen avoliiton päälle ja hirveä häslinki. En mä koe, että avioliitto on joku suhdestatus, missä en halua olla koska se on niin epävarma. Koen, että avioliitto on ihmeellinen härpäke, jonka kanssa en jaksaisi säätää. Suhde pysyisi ihan samana olemukseltaan, oli sormuksia tai ei.
No avoliitto vasta onkin epävarma, mutta oma on toki asianne. En tosin ymmärrä mitä tämä avo- vai avioliitto liittyy keskusteluun?? Sitoutua varmaan voi molemmissa parisuhdemuodoissa.
Niin, no juuri tuota yritin tavallaan sanoa. Koska avioliitoista voi erota ihan yhtä helposti kuin avoliitoista nykyään, niin ei se avioliitto tuo mitään lisäarvoa, jos osaa olla ihan yhtä varma suhteestaan ilmankin. Olisin molemmissa statuksissa yhtä varma tai epävarma. Ainut ero olisi tuon sopimuksen solmiminen ja purkaminen, joka on omaan makuun vaan turhaa säätöä. Sellasta se on, kun on erilaisia ihmisiä :)
Pinnalliset suhteet ei vain kiinnosta ja toisaalta en ole niin yltiösosiaalinen puhegeneraattori, että jaksaisin montaa syvällisempää suhdetta yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, no juuri tuota yritin tavallaan sanoa. Koska avioliitoista voi erota ihan yhtä helposti kuin avoliitoista nykyään, niin ei se avioliitto tuo mitään lisäarvoa, jos osaa olla ihan yhtä varma suhteestaan ilmankin.
Minulle avioliitolla on suuri symbolinen arvo. Se tekee liitosta liiton, joka ei ole ainoastaan miehen ja naisen välinen asia vaan joka kuuluu myös suvulle ja yhteiskunnalle.
Tällainen avioliiton minusta tuleekin olla. Se ei ole vain romanttista onnea vaan myös velvollisuus, johon pari sitoutuu muiden todistaessa. Velvollisuuteen kuuluu esimerkiksi hoitaa avioliittoa ammattilaisten ja avioliittoviikonloppujen ja -leirien avulla, jotta lapsilla olisi turvallinen kasvuympäristö.
Vaikka avioliiton yhteiskunnallinen merkitys pienenee, niin edelleen sillä on sellainen. Monille naisillekin on tärkeää saada nimenomaan häät eikä mitkä tahansa bileet. Häillä on juhlina erityinen symbolinen arvo.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen menettää mielenterveytensä ilman sosiaalisia suhteita, tämä huomataan esimerkiksi vangeista, jotka eristetään täysin pariksi viikoksi muista.
Sitoutuminen on laumaeläimeltä, kuten ihmiseltä luonnollista. Koirat tunnistavat perheenjäsenensä ja tuntevat olonsa turvallisemmaksi tuttujen ihmisten ympärillä. Jos perhe ympärillä vaihdettaisiin koko ajan, koiran stressitasot nousisi, siitä tulisi epäluuloinen ja epävarma.
Myös hevosilla on laumassa tietyt yksilöt, jotka ovat niiden parhaimpia kavereita, joiden kanssa suhde on tiiviimpi kuin muiden. Näin myös lehmillä ja kaneilla. Susi viettää koko elämänsä omien lähisukulaistensa kanssa. Lauman hajoaminen saa sen käyttäytymään poikkeavasti.
Olosuhteiden muutos, kuten laumanjäsenten vaihtuminen, vaikuttaa ihmisen hormonitoimintaan kuten eläimelläkin.
Ihmiselle olisi stressaavaa asua joka viikko uusien kämppisten kanssa, joita ei tunne. Stressi vaikuttaa uneen, syömiseen, verenpaineeseen, sydämeen, aivojen toimintaan, muistiin, oppimiseen jne.
Esimerkiksi Big Brotherissa voitiin hyvin huomata, mitä poisrepäiseminen tutuista ihmisistä ja tunkeminen samaan asuntoon tuntemattomien kanssa, tekee ihmiselle. Monet olivat itkuisia, yrittivät parantaa oloaan alkoholilla, olivat pahalla päällä, väsyneitä. Heillä oli mahdollisuus käyttää terapeuttia. Puhelu omien omaisten kanssa sai monet itkemään. Ikävä oli kova. Monet luovuttivat ihan suosiolla.
Ihminen sitoutuu toisiin, tuttuihin ihmisiin, koska se on ihmisen selviytymiskeino.
Kivikaudella ei kukaan ihminen asunut luolassa yksin ja selvinnyt hengissä. Sen vuoksi tämä piirre on meissä niin vahvana.
Ihminen myös jakaa omastaan tuntemattomallekin, jos on tilanne että on yksin. Hakee seuraa ja sitoutumista, porukassa pärjätään paremmin. Myös bonobot jakavat omasta ruuastaan tuntemattomalle simpanssille.
Pariutuminen johtuu myös siitä, että ihminen syntyy niin keskeneräisenä. Jos ihmislapsi syntyisi kuten hevosvarsa, että osaa juosta jo muutama tunti syntymänsä jälkeen, niin parisuhteita tuskin muodostuisi. Ihmislapsella menee vuosia opetellessaan pelkästään kommunikoimaan muiden kanssa. Lapsesta huolehtimiseen tarvitaan molemmat vanhemmat, toinen hakee ruokaa, kun toinen huolehtii ja toisinpäin.
Ihan mahtavasti kirjoitettu ja niin täyttä asiaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies-007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, no juuri tuota yritin tavallaan sanoa. Koska avioliitoista voi erota ihan yhtä helposti kuin avoliitoista nykyään, niin ei se avioliitto tuo mitään lisäarvoa, jos osaa olla ihan yhtä varma suhteestaan ilmankin.
Minulle avioliitolla on suuri symbolinen arvo. Se tekee liitosta liiton, joka ei ole ainoastaan miehen ja naisen välinen asia vaan joka kuuluu myös suvulle ja yhteiskunnalle.
Tällainen avioliiton minusta tuleekin olla. Se ei ole vain romanttista onnea vaan myös velvollisuus, johon pari sitoutuu muiden todistaessa. Velvollisuuteen kuuluu esimerkiksi hoitaa avioliittoa ammattilaisten ja avioliittoviikonloppujen ja -leirien avulla, jotta lapsilla olisi turvallinen kasvuympäristö.
Vaikka avioliiton yhteiskunnallinen merkitys pienenee, niin edelleen sillä on sellainen. Monille naisillekin on tärkeää saada nimenomaan häät eikä mitkä tahansa bileet. Häillä on juhlina erityinen symbolinen arvo.
Sä saat näin toki tuntea ja kiva että koet asian noin. Mulla tulee suurin symboliikka rakkaudesta ja välittämisestä. Huolehtimisista ja yhteisistä arvoista. Antaisin vaikka toisen käteni tuon ihmisen puolesta ja päinvastoin. Ei siinä enää mikään seremonia tunnu miltään tai pala paperia. Mutta näin MINÄ tunnen, enkä väheksy sinun tuntemuksiasi. Mutta parisuhdeleireille, perheterapiaan ja muihin "hoitoihin" pääsee avoliittolaisetkin. Ihan samanlainen ja suhde minulla on kuin avioliittolaisella; sitä huolletaan loppuikää varten aina jos tarvitsee ja muutenkin :) Miksi pala paperia muka tekisi siitä parempaa?
itseäni ihmetyttää sitoutumisessa kaksi asiaa.
1. Miksi treffipalstoilla naiset kysyvät haenko vakavasti suhdetta. No haen mutten välttämättä juuri kanssasi. tiedän tapaamisen jälkeen paremmin.
2. Saako eronneille naureskella kun ovat yhdessäollessaan ihmetelleet sinkkuutani?
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, no juuri tuota yritin tavallaan sanoa. Koska avioliitoista voi erota ihan yhtä helposti kuin avoliitoista nykyään, niin ei se avioliitto tuo mitään lisäarvoa, jos osaa olla ihan yhtä varma suhteestaan ilmankin.
Minulle avioliitolla on suuri symbolinen arvo. Se tekee liitosta liiton, joka ei ole ainoastaan miehen ja naisen välinen asia vaan joka kuuluu myös suvulle ja yhteiskunnalle.
Tällainen avioliiton minusta tuleekin olla. Se ei ole vain romanttista onnea vaan myös velvollisuus, johon pari sitoutuu muiden todistaessa. Velvollisuuteen kuuluu esimerkiksi hoitaa avioliittoa ammattilaisten ja avioliittoviikonloppujen ja -leirien avulla, jotta lapsilla olisi turvallinen kasvuympäristö.
Vaikka avioliiton yhteiskunnallinen merkitys pienenee, niin edelleen sillä on sellainen. Monille naisillekin on tärkeää saada nimenomaan häät eikä mitkä tahansa bileet. Häillä on juhlina erityinen symbolinen arvo.
Sä saat näin toki tuntea ja kiva että koet asian noin. Mulla tulee suurin symboliikka rakkaudesta ja välittämisestä. Huolehtimisista ja yhteisistä arvoista. Antaisin vaikka toisen käteni tuon ihmisen puolesta ja päinvastoin.
Antaisit nyt, kun liitto voi hyvin, mutta antaisitko myös silloin, kun liitto syö elämänilon ja siinä on jaksettava toista kunnioittaen ja toista palvellen vain liiton itsensä vuoksi?
Nykyajan parisuhteiden perusongelma on se, että ne nähdään romanttisesti, mikä on täyttä höpötystä. Avioliitto on ensisijaisesti velvollisuus, joka on suoritettava riippumatta siitä, onko liitossa onnellinen vai ei. Usein onni kuitenkin seuraa, kun ei salli itselleen mahdollisuutta erota.
Mies-007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, no juuri tuota yritin tavallaan sanoa. Koska avioliitoista voi erota ihan yhtä helposti kuin avoliitoista nykyään, niin ei se avioliitto tuo mitään lisäarvoa, jos osaa olla ihan yhtä varma suhteestaan ilmankin.
Minulle avioliitolla on suuri symbolinen arvo. Se tekee liitosta liiton, joka ei ole ainoastaan miehen ja naisen välinen asia vaan joka kuuluu myös suvulle ja yhteiskunnalle.
Tällainen avioliiton minusta tuleekin olla. Se ei ole vain romanttista onnea vaan myös velvollisuus, johon pari sitoutuu muiden todistaessa. Velvollisuuteen kuuluu esimerkiksi hoitaa avioliittoa ammattilaisten ja avioliittoviikonloppujen ja -leirien avulla, jotta lapsilla olisi turvallinen kasvuympäristö.
Vaikka avioliiton yhteiskunnallinen merkitys pienenee, niin edelleen sillä on sellainen. Monille naisillekin on tärkeää saada nimenomaan häät eikä mitkä tahansa bileet. Häillä on juhlina erityinen symbolinen arvo.
Sä saat näin toki tuntea ja kiva että koet asian noin. Mulla tulee suurin symboliikka rakkaudesta ja välittämisestä. Huolehtimisista ja yhteisistä arvoista. Antaisin vaikka toisen käteni tuon ihmisen puolesta ja päinvastoin.
Antaisit nyt, kun liitto voi hyvin, mutta antaisitko myös silloin, kun liitto syö elämänilon ja siinä on jaksettava toista kunnioittaen ja toista palvellen vain liiton itsensä vuoksi?
Nykyajan parisuhteiden perusongelma on se, että ne nähdään romanttisesti, mikä on täyttä höpötystä. Avioliitto on ensisijaisesti velvollisuus, joka on suoritettava riippumatta siitä, onko liitossa onnellinen vai ei. Usein onni kuitenkin seuraa, kun ei salli itselleen mahdollisuutta erota.
Vähän alentuvaa kuvitella, että avoliitossa ollaan jossain eri ulottuvuudessa, jossa ei ongelmat kosketa. Tosin eikö sitten kannattaisi olla avoliitossa, jos näin olisi? Kyllä muutama lähipiirin kuolema, toisen syöpä, masennus sekä konkurssi on oikein hyvin yhdessä pärjätty. En usko että kukaan selviää 10 vuoden suhteesta ilman karikoita.
Ja etkö nyt vieläkään ymmärrä, että meillä ei tosiaan ole sitä sallittua mahdollisuutta erota, koska olemme päättäneet olla yhdessä? Ei me tarvita siihen ulkopuolista todistusta, vaan keskinäinen.
Sä et nyt tosiaan taida ymmärtää, mitä sitoutuminen on? Etkö oikeasti olisi pystynyt tähän, tähän samaan kuin minä ja me, ilman sitä paperia? Olin aluksi ymmärtäväinen ajatuksiasi kohtaan, mutta nyt alan tuntea vähän sääliä.
Mies-007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, no juuri tuota yritin tavallaan sanoa. Koska avioliitoista voi erota ihan yhtä helposti kuin avoliitoista nykyään, niin ei se avioliitto tuo mitään lisäarvoa, jos osaa olla ihan yhtä varma suhteestaan ilmankin.
Minulle avioliitolla on suuri symbolinen arvo. Se tekee liitosta liiton, joka ei ole ainoastaan miehen ja naisen välinen asia vaan joka kuuluu myös suvulle ja yhteiskunnalle.
Tällainen avioliiton minusta tuleekin olla. Se ei ole vain romanttista onnea vaan myös velvollisuus, johon pari sitoutuu muiden todistaessa. Velvollisuuteen kuuluu esimerkiksi hoitaa avioliittoa ammattilaisten ja avioliittoviikonloppujen ja -leirien avulla, jotta lapsilla olisi turvallinen kasvuympäristö.
Vaikka avioliiton yhteiskunnallinen merkitys pienenee, niin edelleen sillä on sellainen. Monille naisillekin on tärkeää saada nimenomaan häät eikä mitkä tahansa bileet. Häillä on juhlina erityinen symbolinen arvo.
Sä saat näin toki tuntea ja kiva että koet asian noin. Mulla tulee suurin symboliikka rakkaudesta ja välittämisestä. Huolehtimisista ja yhteisistä arvoista. Antaisin vaikka toisen käteni tuon ihmisen puolesta ja päinvastoin.
Antaisit nyt, kun liitto voi hyvin, mutta antaisitko myös silloin, kun liitto syö elämänilon ja siinä on jaksettava toista kunnioittaen ja toista palvellen vain liiton itsensä vuoksi?
Nykyajan parisuhteiden perusongelma on se, että ne nähdään romanttisesti, mikä on täyttä höpötystä. Avioliitto on ensisijaisesti velvollisuus, joka on suoritettava riippumatta siitä, onko liitossa onnellinen vai ei. Usein onni kuitenkin seuraa, kun ei salli itselleen mahdollisuutta erota.
Siis mitä ihmettä? Tajuat kai että avoliitto on 2 aikuisen ihmisen täysin samanlainen suhde (asutaan yhdessä) kuin avioliitto? Ei nyt puhuta mistään tapailusta tai seurustelusta, kuten sinun teksti jotenkin antaa ymmärtää. Ihan samat ongelmat ja leipiintyminen sieltä tulee, ja jos ei tule niin miksi sitten mennä naimisiin kun voi olla ikuisesti onnellinen avoliitossa :D
Mies-007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, no juuri tuota yritin tavallaan sanoa. Koska avioliitoista voi erota ihan yhtä helposti kuin avoliitoista nykyään, niin ei se avioliitto tuo mitään lisäarvoa, jos osaa olla ihan yhtä varma suhteestaan ilmankin.
Minulle avioliitolla on suuri symbolinen arvo. Se tekee liitosta liiton, joka ei ole ainoastaan miehen ja naisen välinen asia vaan joka kuuluu myös suvulle ja yhteiskunnalle.
Tällainen avioliiton minusta tuleekin olla. Se ei ole vain romanttista onnea vaan myös velvollisuus, johon pari sitoutuu muiden todistaessa. Velvollisuuteen kuuluu esimerkiksi hoitaa avioliittoa ammattilaisten ja avioliittoviikonloppujen ja -leirien avulla, jotta lapsilla olisi turvallinen kasvuympäristö.
Vaikka avioliiton yhteiskunnallinen merkitys pienenee, niin edelleen sillä on sellainen. Monille naisillekin on tärkeää saada nimenomaan häät eikä mitkä tahansa bileet. Häillä on juhlina erityinen symbolinen arvo.
Sä saat näin toki tuntea ja kiva että koet asian noin. Mulla tulee suurin symboliikka rakkaudesta ja välittämisestä. Huolehtimisista ja yhteisistä arvoista. Antaisin vaikka toisen käteni tuon ihmisen puolesta ja päinvastoin.
Antaisit nyt, kun liitto voi hyvin, mutta antaisitko myös silloin, kun liitto syö elämänilon ja siinä on jaksettava toista kunnioittaen ja toista palvellen vain liiton itsensä vuoksi?
Nykyajan parisuhteiden perusongelma on se, että ne nähdään romanttisesti, mikä on täyttä höpötystä. Avioliitto on ensisijaisesti velvollisuus, joka on suoritettava riippumatta siitä, onko liitossa onnellinen vai ei. Usein onni kuitenkin seuraa, kun ei salli itselleen mahdollisuutta erota.
Moni avioliittoilainen eroaa tuossa tilanteessa ja monen avoliittolaisen olen nähnyt pitävän yhtä samassa. Ei ole mitään paperia tai papin saarnaa, joka voi rakkautta lujittaa tai tehdä toisen palvelusta oma halu myös silloin, kun sitä ei ole. On vain ihmisen oma päätös. Se suhde voi perustua mihin hyvänsä, siihen ei ole avioliittolaisilla korvamerkkiä, ei kenelläkään.
Osoita sitten tämä.