Miksi synnyttämättömille naisille ei koskaan kerrota, millaista sairasta kidutusta synnyttäminen oikeasti on?

N-77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joka kerta synnyttäessä on käynyt mielessä että jos miehetkin synnyttäis niin kyllä kivunlievitys sekä synnyttäjän arvostus olisi eri luokkaa. Synnyttäjää välillä kohdellaan epäinhimillisesti. Esimerkiksi pakottaminen perätila synnytykseen, lääkkeettömyyden vaatimus jne jne

Minä taas väitän, että jos miehet synnyttäisivät, suurin osa vetäisi luomuna ja joka ainoa saunailta päättyisi siihen, kuka repesi pahimmin ja kuka ei ehtinyt edes sairaalaan.

Miettikää nyt ylipäätään miehiä ja heidän suhdettaan terveydenhuoltoon.

Mieti sinä nyt vaan miesten suhtautumista seksiin...,Luuletko todella että yksikään mies riskeiraisi tunnottoman alapään saamisen loppuelämäksi alatie synnytyksen seurauksena? Eihän sellainen olisi mikään mies edes. Myös osa meistä naisista arvostaa super herkkää tuntoa vaginassa, ja tajunnan räjäyttäviä o*kkuja. Ehkä alatiesynnytykseen menevätkin ne joilla ei ole mitään menetettävää, ehkä jotkut naiset eivät tosiaan saa koskaan o*kkuja. En kyllä oikein usko siihen ettei terveellä alpäällä voi saada o*kkuja, on joku syy, nuoruus tai silkka kokemattomuus, kuten oli itsellänikin nuorena ja vielä aikuisenakin kunnes lainasin seksi oppaan naisille kirjastosta, myös hormonivajeet voi estää jne.

Joo, ja mulla on alatiesynnytyksen jälkeen tuntoherkkyys parempi ja orkut voimakkaampia, onneksi otin riskin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se synnyttäminen nyt yhtä helvettiä, ja vaarallista- kyllä- vielä nykyäänkin länsimaissa. Olen kolme pusannut maailmaan, alakautta ja käynnistettynä kun kohdinsuu ei avautunut supistuksista huolimatta. Nyt 15 vuotta nuorimman syntymästä kohdunlaskeumaa yms.

Tottakai vauvan terveys on tärkein, mutta joo, ihmettelen miten aloin siihen hommaan.

Ärsyttää suunnattomasti nämä " synnytys oli upeaa, voimaannuttavaa "etc- äidit! Oikeasti: Paska ja veri lentää, oma ja lapsesi henki on vaarassa ja sattuu niin s@@tanasti.

En enää tekisi lapsia jos voisin palata ajassa takasin. Sitäpaitsi, maailma kiittää mitä vähemmän ihmisiä tänne syntyy.

Aika synkkä näkemys. Saako kysyä, miten sun ja lasten elämä on mennyt synnytysten jälkeen?

En tiä, miten musta tuntuu että maailmankuvalla on yllättävän paljon merkitystä siinä miten synnytyksen kokee ja miten positiiviseksi tai negatiiviseksi tapaukseksi se asettuu omissa tulkinnoissa. Kerran hyvin harvalla synnytys on fyysisesti kivuton ja kaikenaikaa iloinen tapahtuma, silti jotkut pitää sitä hyvänä kokemuksena. Jos ihminen rehellisesti ajattelee, että loppuviimein oli moraalisesti koko maailman kannalta väärin edes tehdä niitä lapsia, niin... no ei yllätä jos synnyttäminen on yhtä helvettiä ja virhe, joka mm. pilasi vartalon. Synnyttäminen on muuta kuin yhtä helvettiä ja virhe vain jos on ensinnäkin sitä mieltä että on hyvä asia että minä saan tämän lapsen ja sen lisäksi mieltää sille tapahtumalle jonkin itseä suuremman merkityksen.

Ei, vaan realistinen. Rakastan lapsiani, mutta kuten sanoin, valitsisin nykyään toisin, en ole enää niin itsekäs että " minä ja minun haluni saada vauvoja."

Mitään elämää suurempaa merkitystä en lasten saamisessa näe.

Ja höpö höpö tuo asenne! Aika noloa kuvitella että asenne vaikuttaisi millääm lailla kipuihin tai esim. synnytyksen kulkuun, haloo! Minäkin olin lapset saadessani yltiöpositiivinen ja peloton ihminen.

Nyt kun tätä maailman menoa katsoo, niin pelottaa mitä omat ja maailman lapset vielä kokevat elinaikanaan.

Trollolloo. Lopettaisit jo.

Et sitten muuta keksinyt? Lopeta itse ruusunpunaisten lasien läpi katselu jookos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektion "edut" hyödyttävät lähinnä äitiä. Haittoja on paljon enemmän kuin alatiesynnytyksessä:

Suomalaisten tutkimusten mukaan joka neljäs keisarileikkauksella synnyttänyt saa keisarileikkauksen yhteydessä jonkinlaisen komplikaation

Syntymä keisarileikkauksella lisää lapsen sairausriskiä sekä vastasyntyneisyyskaudella että myöhemmin lapsuudessa

On mahdollista, että keisarileikkauksen aiheuttama varhaisen mikrobikontaktin häiriö lisää sairastumisriskiä myöhemmin lapsuudessa. Keisarileikkauksella syntyminen on epidemiologisissa tutkimuksissa liitetty monien kroonisten immuunivälitteisten tai tulehduksellisten sairauksien sekä lihavuuden ja ylipainon kehittymisen riskiin.

Äidin puudutuksesta johtuva verenpaineen lasku vaikuttaa istukan verenkiertoon ja nukutusaineet menevät istukan läpi lapseen.

Keisarileikkauksessa lapsen sopeutumismekanismit kohdun ulkopuolista elämää varten eivät ehdi käynnistyä eikä leikkauspäivää sovittaessa voida tietää, onko se lapsen kannalta paras ajankohta syntyä vai olisiko raskauden hyvä jatkua vielä

Lapsi voi syntyessään olla vaisu ja tarvitsee virvoittelua ja lastenlääkärin hoitoa useammin kuin alateitse syntynyt lapsi. Suunnitellussa keisarileikkauksessa on suurentunut lapsen hengitysvaikeuksien riski. Sitä suurempi mitä aikaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy.

Lapsella on suurentunut riski joutua vastasyntyneiden valvontaosastolle myös matalan verensokeripitoisuuden ja matalan ruumiinlämmön vuoksi.

Imetys käynnistyy hitaammin keisarileikkauksen jälkeen ja tämän vuoksi lapsi tarvitsee todennäköisemmin korviketta kuin alateitse syntynyt lapsi.

Jos leikkaus on tehty nukutuksessa, äiti voi olla pahoinvoiva ja tokkurainen useita tunteja leikkauksen jälkeen.

Keisarileikkauksessa on kolminkertainen verenhukan riski verrattuna alatiesynnytykseen.

Noin 6 % äideistä tarvitsee leikkauksen jälkeen verensiirron.

Verenhukasta johtuva kohdunpoiston riski on keisarinleikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Keisarileikkaukseen liittyy moninkertainen riski laskimo- ja keuhkoveritulppaan alatiesynnytykseen verrattuna. Keuhkoveritulppariski keisarileikkauksen jälkeen on yli 20-kertainen alatiesynnytyksen verrattuna. Nämä komplikaatiot ovat harvinaisempia kuin verenvuoto ja infektiot, mutta länsimaissa keuhkoembolia on yleisimpiä äitiyskuolleisuuden aiheuttajia. Veritulppien muut riskitekijät lisäävät riskiä edelleen. Leikkauksen jälkeen haavakivut voivat olla voimakkaita. Haavan paraneminen kestää noin kuukauden, mutta leikkaushaava-alueella voi olla tuntopuutoksia useiden kuukausien ajan. Leikkauksen jälkeen suolisto on lamassa, mikä voi aiheuttaa kovempia kipuja kuin itse leikkaushaava.

Kuten kaikissa gynekologisissa leikkauksissa, myös tässä on virtsarakon ja virtsajohdinten vaurioitumisen riski. Riski on 10-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Joskus tarvitaan uusintaleikkaus jälkiverenvuodon vuoksi. Toipuminen on hitaampaa.

Tulehdusriski on suurempi kuin alatiesynnytyksessä. Yleisin on virtsatietulehdus. Kohtutulehdus (endometriitti) kehittyy keisarileikkauksen jälkeen 3–9 %:lle. Riski on 10–15-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna.

Leikkaushaava tulehtuu 2-9 %:lla. Joskus haava joudutaan avaamaan tulehduksen vuoksi uudelleen ja tuolloin toipuminen pitkittyy useilla viikoilla. Lapsivuodekuume on yleisempää leikkauksen jälkeen (n. 10 %), niiden hoito voi vaatia pitkän sairaalassaolon (1-2 viikkoa).

Keisarileikkauksessa kohtuun jää arpialue, joka ei ole yhtä luja kuin terve kudos.

Koska leikkauksessa käytetään teräviä instrumentteja, on myös lapseen tuleva haava mahdollinen, joskin harvinainen.

Kroonista kipua keisarileikkauksen jälkeen kokee 12 % naisista. Vuotohäiriöitä esiintyy usein vuosiakin keisarileikkauksen jälkeen.

Ja tässä vertailun vuoksi alatiesynnytyksen haitat, hieman lyhyempi lista:

Synnytyksen ajankohta ja kulku eivät ole etukäteen suunniteltavissa, joskin synnytyksen käynnistäminen on joissain tilanteissa mahdollista.

Synnytyssupistukset ovat kivuliaita, mutta kipu loppuu aina supistusten välillä ja kivun luonne on positiivinen: jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin

Nykyaikainen tehokas kivunlievitys on kaikkien saatavilla.

Välilihan leikkaus tai repeämä

Nykyisin välilihaa ei pääsääntöisesti leikata, ellei se ole aivan välttämätöntä. Jos välilihaa kuitenkin on jouduttu leikkaamaan, niin haavakipuun voi tarvita lääkettä parin päivän ajan ja istuminen voi olla vaikeaa pari viikkoa.

Parissa prosentissa alatiesynnytyksiä syntyy ns. syvempiä repeämiä emättimeen, jotka korjataan heti synnytyksen jälkeen ja ne paranevat useimmiten hyvin. Paraneminen tarkistetaan jälkitarkastuksessa, joka järjestetään synnytyssairaalassa äitiysneuvolan sijaan.

Vastasyntyneen synnytyksen aikainen hapenpuute on harvinainen tapahtuma

Sairaalassa sikiön vointia seurataan läpi koko synnytyksen

Lisäämällä keisarileikkausten määrää lasten neurologinen sairastavuus ei vähene.

Jep, varmasti on lyhyempi lista, kun sektion kohdalla on kaikki mahdolliset riskit kuvailtu seikkaperäisesti . Alatien kohdalla taas korkeintaan mainittu lyhyesti ja vähätellen (alatiesynnytyksen jälkeen kivut saattavat kestää jopa pari viikkoa...), ja osa  (esim. peräsuolen vauriot) jätetty kokonaan mainitsematta. 

Tuo synnytyspelkoisille jaettava lista on TODELLA puolueellisesti laadittu; selkeästi tarkoituksellisen painotuseron lisäksi siinä on mm. jätetty mainitsematta, että suuri osa sektion riskeistä on merkittävästi pienempiä, kun kyseessä on suunniteltu sektio. Käytännössä iso osa sektion paljon mainostetuista riskeistä on siis epäonnistuneiden alatiesynnytysten riskejä ja johtuvat nimenomaan siitä, että lapsi on jo joutunut läpikäymään pitkittyneen tai muuten komplikaatioita sisältänyttä synnytystä ja joskus myös siitä että leikkaus tehdään yllättäen ja kiireessä. Kiireellinen tai hätäsektiohan on lähes aina nimenomaan epäonnistunut alatiesynnytys. Fakta on (voit kysyä keneltä tahansa synnytyslääkäriltä) se, että suunniteltu sektio on vauvalle ylivoimaisesti turvallisin tapa syntyä. Alatiesynnytyksessä voi vauvalle aiheutua mm. hapenpuutetta ja luunmurtumia, SUUNNITELLUSSA sektiossa nämä riskit ovat käytännössä olemattomat. 

Itse olen aikoinaan päätynyt suunniteltuun sektioon. Yhtenä (ei toki pääasiallisena) syynä oli se, että en kokenut saavani asiallista tietoa vaan selkeästi puolueellista ja riskejä vähättelevää käännytystä. Positiivisin kokemus oli Naistenklinikan lääkäristä. joka kohteli kuin aikuista ihmistä ja mm. myönsi avoimesti, että kustannukset kyllä vaikuttavat sairaalaan viralliseen, alatiesynnytyksiä suosivaan linjaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se synnyttäminen nyt yhtä helvettiä, ja vaarallista- kyllä- vielä nykyäänkin länsimaissa. Olen kolme pusannut maailmaan, alakautta ja käynnistettynä kun kohdinsuu ei avautunut supistuksista huolimatta. Nyt 15 vuotta nuorimman syntymästä kohdunlaskeumaa yms.

Tottakai vauvan terveys on tärkein, mutta joo, ihmettelen miten aloin siihen hommaan.

Ärsyttää suunnattomasti nämä " synnytys oli upeaa, voimaannuttavaa "etc- äidit! Oikeasti: Paska ja veri lentää, oma ja lapsesi henki on vaarassa ja sattuu niin s@@tanasti.

En enää tekisi lapsia jos voisin palata ajassa takasin. Sitäpaitsi, maailma kiittää mitä vähemmän ihmisiä tänne syntyy.

Aika synkkä näkemys. Saako kysyä, miten sun ja lasten elämä on mennyt synnytysten jälkeen?

En tiä, miten musta tuntuu että maailmankuvalla on yllättävän paljon merkitystä siinä miten synnytyksen kokee ja miten positiiviseksi tai negatiiviseksi tapaukseksi se asettuu omissa tulkinnoissa. Kerran hyvin harvalla synnytys on fyysisesti kivuton ja kaikenaikaa iloinen tapahtuma, silti jotkut pitää sitä hyvänä kokemuksena. Jos ihminen rehellisesti ajattelee, että loppuviimein oli moraalisesti koko maailman kannalta väärin edes tehdä niitä lapsia, niin... no ei yllätä jos synnyttäminen on yhtä helvettiä ja virhe, joka mm. pilasi vartalon. Synnyttäminen on muuta kuin yhtä helvettiä ja virhe vain jos on ensinnäkin sitä mieltä että on hyvä asia että minä saan tämän lapsen ja sen lisäksi mieltää sille tapahtumalle jonkin itseä suuremman merkityksen.

Ei, vaan realistinen. Rakastan lapsiani, mutta kuten sanoin, valitsisin nykyään toisin, en ole enää niin itsekäs että " minä ja minun haluni saada vauvoja."

Mitään elämää suurempaa merkitystä en lasten saamisessa näe.

Ja höpö höpö tuo asenne! Aika noloa kuvitella että asenne vaikuttaisi millääm lailla kipuihin tai esim. synnytyksen kulkuun, haloo! Minäkin olin lapset saadessani yltiöpositiivinen ja peloton ihminen.

Nyt kun tätä maailman menoa katsoo, niin pelottaa mitä omat ja maailman lapset vielä kokevat elinaikanaan.

No ei pelkästään "asenne" vaan kaikki, mitä aivoissa tapahtuu. Osaa siitä voi tietoisesti hallita joko suoraan tai epäsuorasti, osaa ei. Todellakin mielentila vaikuttaa synnytyksen etenemiseen, tämä tiedetään aivan varmasti sekä eläimillä että ihmisillä. Alkeellisimmillaan vaikutus on se, että pelko voi pysäyttää synnytyksen hormonien ja hermoston kautta, tälle on selviytymisen kannalta ihan oleellinen merkitys, ettei elukat jää petojen saaliiksi vaan synnyttävät rauhalliseen paikkaan. Noloa on ajatella että ihminen on oleellisesti erilainen.

Käynnistetyt synnytykset on kyllä varmasti rankkoja, tosiaan hurjan urakan olet tehnyt. Minulla synnytykset on olleet nopeita ja helppoja, enkä usko että se on "asenteesta" kiinni vaan puhtaasti tuurista geenilotossa, mutta uskon silti että voisin nekin kokemukset helposti vääntää helvetiksi jos niikseen olisi. Ja niinhän minä nimenomaan sanoin, että jos ei näe mitään suurempaa merkitystä sillä tapauksella, jos on sitä mieltä että lapsia ei tänne pitäisi tehdä kokonaisuus huomioonottaen, niin se vaikuttaa siihen miten hyvänä tai huonona kokemuksena synnytys näyttäytyy, tästä ilmeisesti olemme samaa mieltä.

Kolme lasta ilman kivunlievitystä maailmaan puskenut. Ei se mitään herkkua ole, mutta omalla kohdalla en kokenut miksikään kidutukseksi tms. Kaikki synnytykset hyvin erilaisia: ensimmäinen hidas, toinen todella nopea, kolmas siltä väliltä. Pieniä repeämiä, ei mitään mikä olisi enää jälkitarkastuksessa vaivannut. Synnyttäisin uudelleenkin, jos nyt lisää lapsia sattuisin haluamaan (en halua). Enemmän itse olen inhonnut niitä muutamaa ensimmäistä päivää synnytyksen jälkeen, kun verta on joka paikassa, hormonit sekoittaa pään, ei saa nukuttua, tisseihin sattuu, jälkisupistukset, liikkuminen tuntuu tukalalta jne.

Mutta toki jokainen synnytys menee tavallaan ja jokainen kokee sen erilaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektion "edut" hyödyttävät lähinnä äitiä. Haittoja on paljon enemmän kuin alatiesynnytyksessä:

Suomalaisten tutkimusten mukaan joka neljäs keisarileikkauksella synnyttänyt saa keisarileikkauksen yhteydessä jonkinlaisen komplikaation

Syntymä keisarileikkauksella lisää lapsen sairausriskiä sekä vastasyntyneisyyskaudella että myöhemmin lapsuudessa

On mahdollista, että keisarileikkauksen aiheuttama varhaisen mikrobikontaktin häiriö lisää sairastumisriskiä myöhemmin lapsuudessa. Keisarileikkauksella syntyminen on epidemiologisissa tutkimuksissa liitetty monien kroonisten immuunivälitteisten tai tulehduksellisten sairauksien sekä lihavuuden ja ylipainon kehittymisen riskiin.

Äidin puudutuksesta johtuva verenpaineen lasku vaikuttaa istukan verenkiertoon ja nukutusaineet menevät istukan läpi lapseen.

Keisarileikkauksessa lapsen sopeutumismekanismit kohdun ulkopuolista elämää varten eivät ehdi käynnistyä eikä leikkauspäivää sovittaessa voida tietää, onko se lapsen kannalta paras ajankohta syntyä vai olisiko raskauden hyvä jatkua vielä

Lapsi voi syntyessään olla vaisu ja tarvitsee virvoittelua ja lastenlääkärin hoitoa useammin kuin alateitse syntynyt lapsi. Suunnitellussa keisarileikkauksessa on suurentunut lapsen hengitysvaikeuksien riski. Sitä suurempi mitä aikaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy.

Lapsella on suurentunut riski joutua vastasyntyneiden valvontaosastolle myös matalan verensokeripitoisuuden ja matalan ruumiinlämmön vuoksi.

Imetys käynnistyy hitaammin keisarileikkauksen jälkeen ja tämän vuoksi lapsi tarvitsee todennäköisemmin korviketta kuin alateitse syntynyt lapsi.

Jos leikkaus on tehty nukutuksessa, äiti voi olla pahoinvoiva ja tokkurainen useita tunteja leikkauksen jälkeen.

Keisarileikkauksessa on kolminkertainen verenhukan riski verrattuna alatiesynnytykseen.

Noin 6 % äideistä tarvitsee leikkauksen jälkeen verensiirron.

Verenhukasta johtuva kohdunpoiston riski on keisarinleikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Keisarileikkaukseen liittyy moninkertainen riski laskimo- ja keuhkoveritulppaan alatiesynnytykseen verrattuna. Keuhkoveritulppariski keisarileikkauksen jälkeen on yli 20-kertainen alatiesynnytyksen verrattuna. Nämä komplikaatiot ovat harvinaisempia kuin verenvuoto ja infektiot, mutta länsimaissa keuhkoembolia on yleisimpiä äitiyskuolleisuuden aiheuttajia. Veritulppien muut riskitekijät lisäävät riskiä edelleen. Leikkauksen jälkeen haavakivut voivat olla voimakkaita. Haavan paraneminen kestää noin kuukauden, mutta leikkaushaava-alueella voi olla tuntopuutoksia useiden kuukausien ajan. Leikkauksen jälkeen suolisto on lamassa, mikä voi aiheuttaa kovempia kipuja kuin itse leikkaushaava.

Kuten kaikissa gynekologisissa leikkauksissa, myös tässä on virtsarakon ja virtsajohdinten vaurioitumisen riski. Riski on 10-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Joskus tarvitaan uusintaleikkaus jälkiverenvuodon vuoksi. Toipuminen on hitaampaa.

Tulehdusriski on suurempi kuin alatiesynnytyksessä. Yleisin on virtsatietulehdus. Kohtutulehdus (endometriitti) kehittyy keisarileikkauksen jälkeen 3–9 %:lle. Riski on 10–15-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna.

Leikkaushaava tulehtuu 2-9 %:lla. Joskus haava joudutaan avaamaan tulehduksen vuoksi uudelleen ja tuolloin toipuminen pitkittyy useilla viikoilla. Lapsivuodekuume on yleisempää leikkauksen jälkeen (n. 10 %), niiden hoito voi vaatia pitkän sairaalassaolon (1-2 viikkoa).

Keisarileikkauksessa kohtuun jää arpialue, joka ei ole yhtä luja kuin terve kudos.

Koska leikkauksessa käytetään teräviä instrumentteja, on myös lapseen tuleva haava mahdollinen, joskin harvinainen.

Kroonista kipua keisarileikkauksen jälkeen kokee 12 % naisista. Vuotohäiriöitä esiintyy usein vuosiakin keisarileikkauksen jälkeen.

Ja tässä vertailun vuoksi alatiesynnytyksen haitat, hieman lyhyempi lista:

Synnytyksen ajankohta ja kulku eivät ole etukäteen suunniteltavissa, joskin synnytyksen käynnistäminen on joissain tilanteissa mahdollista.

Synnytyssupistukset ovat kivuliaita, mutta kipu loppuu aina supistusten välillä ja kivun luonne on positiivinen: jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin

Nykyaikainen tehokas kivunlievitys on kaikkien saatavilla.

Välilihan leikkaus tai repeämä

Nykyisin välilihaa ei pääsääntöisesti leikata, ellei se ole aivan välttämätöntä. Jos välilihaa kuitenkin on jouduttu leikkaamaan, niin haavakipuun voi tarvita lääkettä parin päivän ajan ja istuminen voi olla vaikeaa pari viikkoa.

Parissa prosentissa alatiesynnytyksiä syntyy ns. syvempiä repeämiä emättimeen, jotka korjataan heti synnytyksen jälkeen ja ne paranevat useimmiten hyvin. Paraneminen tarkistetaan jälkitarkastuksessa, joka järjestetään synnytyssairaalassa äitiysneuvolan sijaan.

Vastasyntyneen synnytyksen aikainen hapenpuute on harvinainen tapahtuma

Sairaalassa sikiön vointia seurataan läpi koko synnytyksen

Lisäämällä keisarileikkausten määrää lasten neurologinen sairastavuus ei vähene.

Jep, varmasti on lyhyempi lista, kun sektion kohdalla on kaikki mahdolliset riskit kuvailtu seikkaperäisesti . Alatien kohdalla taas korkeintaan mainittu lyhyesti ja vähätellen (alatiesynnytyksen jälkeen kivut saattavat kestää jopa pari viikkoa...), ja osa  (esim. peräsuolen vauriot) jätetty kokonaan mainitsematta. 

Tuo synnytyspelkoisille jaettava lista on TODELLA puolueellisesti laadittu; selkeästi tarkoituksellisen painotuseron lisäksi siinä on mm. jätetty mainitsematta, että suuri osa sektion riskeistä on merkittävästi pienempiä, kun kyseessä on suunniteltu sektio. Käytännössä iso osa sektion paljon mainostetuista riskeistä on siis epäonnistuneiden alatiesynnytysten riskejä ja johtuvat nimenomaan siitä, että lapsi on jo joutunut läpikäymään pitkittyneen tai muuten komplikaatioita sisältänyttä synnytystä ja joskus myös siitä että leikkaus tehdään yllättäen ja kiireessä. Kiireellinen tai hätäsektiohan on lähes aina nimenomaan epäonnistunut alatiesynnytys. Fakta on (voit kysyä keneltä tahansa synnytyslääkäriltä) se, että suunniteltu sektio on vauvalle ylivoimaisesti turvallisin tapa syntyä. Alatiesynnytyksessä voi vauvalle aiheutua mm. hapenpuutetta ja luunmurtumia, SUUNNITELLUSSA sektiossa nämä riskit ovat käytännössä olemattomat. 

Itse olen aikoinaan päätynyt suunniteltuun sektioon. Yhtenä (ei toki pääasiallisena) syynä oli se, että en kokenut saavani asiallista tietoa vaan selkeästi puolueellista ja riskejä vähättelevää käännytystä. Positiivisin kokemus oli Naistenklinikan lääkäristä. joka kohteli kuin aikuista ihmistä ja mm. myönsi avoimesti, että kustannukset kyllä vaikuttavat sairaalaan viralliseen, alatiesynnytyksiä suosivaan linjaan. 

Minusta on upea asia, että sektioita on, että ne on kustannuksiltaan kaikkien saatavilla Suomessa, ja että niitä kehitetään paremmiksi. Tästä hurraa. Mutta väittäisin kyllä että esim. alatiesynnytyksen jälkeisiä kipuja ei voi laskea alatiesynnytyksen viaksi, nimittäin sektiosta niitä hirvittäviä kipuja on 100%:lla ja jokainen on vuodepotilas. Siitä selviää voimakkaalla kipulääkityksellä ja odottamalla että leikkaushaavat parantuu. Joillain haavat ei parane normaalisti, siitä sitten komplikaatioita. Alatiesynnytyksen jälkeisistäkin kivuista lähes kaikissa tapauksissa selviäisi kipulääkityksellä ja odottelulla, joillakin on kyse suuremmista vaurioista tai paraneminen ei etene normaalisti. Ei ole mitään kivutonta ja täysin turvallista tapaa synnyttää.

Olen sitä mieltä, että kustannusten kuuluukin ehdottomasti ohjata sairaaloiden linjaa, pitäisi ohjata joka tapauksessa eikä pelkästään synnytyksessä. Eri asia sitten jos maksat itse hoitosi yksityisellä. En haluaisi elää valtiossa, jossa kaikki leikataan varmuuden vuoksi, kun kuitenkin suurin osa pystyy ihan hyvin synnyttämään itse. Suurin osa pystyisi ihan hyvin synnyttämään itse vaikka kotonaan, ihan ilmaiseksi, mutta komplikaatioiden ja kivunhoidon vuoksi on onneksi tämä sairaalamahdollisuus. Mutta ei pidä mennä siihen, että normisynnytys on suuri leikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ilman kivunlievitystä maailmaan puskenut. Ei se mitään herkkua ole, mutta omalla kohdalla en kokenut miksikään kidutukseksi tms. Kaikki synnytykset hyvin erilaisia: ensimmäinen hidas, toinen todella nopea, kolmas siltä väliltä. Pieniä repeämiä, ei mitään mikä olisi enää jälkitarkastuksessa vaivannut. Synnyttäisin uudelleenkin, jos nyt lisää lapsia sattuisin haluamaan (en halua). Enemmän itse olen inhonnut niitä muutamaa ensimmäistä päivää synnytyksen jälkeen, kun verta on joka paikassa, hormonit sekoittaa pään, ei saa nukuttua, tisseihin sattuu, jälkisupistukset, liikkuminen tuntuu tukalalta jne.

Mutta toki jokainen synnytys menee tavallaan ja jokainen kokee sen erilaisena.

Totta, näin minullakin. Synnytys on jännittävää ja elämän pysäyttävää aikaa, hyvässä tapauksessa sitä on hyvässä hoidossa ja huomion keskipisteenä. Synnytyksen jälkeen... no hyvässä tapauksessa sekin voisi olla ylellistä toipumista ja itseen ja vauvaan keskittymistä, mutta käytännössä se on kyllä usein eritteitä ja ankeutta ja unenpuutetta. Esikoisen kanssa osui hyvä kiireetön tilanne vuodeosastolle, aurinko paistoi, ruoka oli hyvää ja burana puri, muiden kanssa olen vain halunnut nopeasti kotiin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.

Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?

Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.

Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.

Miehelle homma on toki helppo.

Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.

Synnytys on normaali tapahtuma, joka ennen tapahtui kotona ja luonto on hoitanut niin, että naiset paranevat alapäästä ilman ompeleita. Nykyään kaikki on medikalisoitu ja näin saatu normaaleista asioista sairaus. Kipu, joka on hyvin yksilökohtainen riippuen kivun sietokyvystä ja henkisestä tasapainosta yms. on kuitenkin hetkellinen, joka lapsen synnyttyä maailmaan on poissa. Itse synnytin täysin normaalin alatiesynnytyksen ilman minkäänlaisia puudutteita. Kävelin niin kauan, kun oli auki 9cm. Eptosomiaa en antanut tehdä ja kätilö piti lämmintä käärettä kohdun suulla, joka auttoi ettei ollut kuin pieni repeämä ja pystyin istumaan samana päivänä jo hyvin. Tämän kävelyn minulle kertoi nainen joka oli saanut 7 lasta ja se tepsi. Ei kannata mennä sängylle makaamaan, sillä silloin tuntee joka ikisen pienenkin supistuksen hyvin. Tsemppiä kaikille, niin tuleville kuin jo vauvansa saaneille äideille <3

N-77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N-77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N-77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N-77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joka kerta synnyttäessä on käynyt mielessä että jos miehetkin synnyttäis niin kyllä kivunlievitys sekä synnyttäjän arvostus olisi eri luokkaa. Synnyttäjää välillä kohdellaan epäinhimillisesti. Esimerkiksi pakottaminen perätila synnytykseen, lääkkeettömyyden vaatimus jne jne

Minä taas väitän, että jos miehet synnyttäisivät, suurin osa vetäisi luomuna ja joka ainoa saunailta päättyisi siihen, kuka repesi pahimmin ja kuka ei ehtinyt edes sairaalaan.

Miettikää nyt ylipäätään miehiä ja heidän suhdettaan terveydenhuoltoon.

Mieti sinä nyt vaan miesten suhtautumista seksiin...,Luuletko todella että yksikään mies riskeiraisi tunnottoman alapään saamisen loppuelämäksi alatie synnytyksen seurauksena? Eihän sellainen olisi mikään mies edes. Myös osa meistä naisista arvostaa super herkkää tuntoa vaginassa, ja tajunnan räjäyttäviä o*kkuja. Ehkä alatiesynnytykseen menevätkin ne joilla ei ole mitään menetettävää, ehkä jotkut naiset eivät tosiaan saa koskaan o*kkuja. En kyllä oikein usko siihen ettei terveellä alpäällä voi saada o*kkuja, on joku syy, nuoruus tai silkka kokemattomuus, kuten oli itsellänikin nuorena ja vielä aikuisenakin kunnes lainasin seksi oppaan naisille kirjastosta, myös hormonivajeet voi estää jne.

Vielä hienompi juttu on terve yläpää.

En tiedä sinun yläpäästäsi. Mutta minulla on hyvä elämä, jota arvostan, seksielämä jota arvostan, ja haluan pitääkin asiat samanlaisina kuin ne ovat :) Minusta on ihanaa että voin saada syvät vagina o*kut hyvin nopeasti, missä tahansa, etenkin perinteisessä asennossa. Vannon etten valehtele tai liioittele. Minun Ei tarvitse hinkata tuntikausia turhaan tunnottoman p*llun kanssa, en toivoisi tunnotonta pillua edes pahimmalle vihollisellini. Ennenkaikkea toivon ettei suomessa pakotettaisi alatie synnytykseen ja valehdeltaisi riskeistä. Miksei ihmisten anneta itse valita, se on pointini tässä. 

Jankuti jankuti. Yksityisellä saa varmasti tilattua sektion. Ja silikonirinnat, rasvaimun ja nenän pienennyksen. Mutta laskepa huvikseen kuinka kallista ja vaarallistakin olisi jos yhteiskunta tarjoaisi kaikille ilmaisen sektion ihan vaan kun mieluummin niin huvittaa. Terveydenhoidossa joudutaan jakamaan rahoja esimerkiksi keskosten hoidon, lasten syöpien ja synnytysten välillä, mistä nipistetään, että sinun nautintosi jatkossakaan ei kärsi? Eikö se helpoin ratkaisu olisi olla tekemättä lapsia?

Jos olisit lukenut, niin tietäisit etten halua lapsia. Mutta kyllä minusta muilla naisilla on oikeus valita. Mitenköhän kalliksi luulet masennuksen hoidon tulevan synnytyksen jälkeen, vai etkö vain välitä toisten hyvinvoinnista pätkääkään?

Mielenterveysongelmia taitaa olla myös synnyttämättömillä naisilla, synnytyksen jälkeiset masennukset eivät niin hirveän yleisiä ole kaikkiin masennuksiin verrattuna. Anteeksi, tulin keskusteluun ihan sivusta enkä hoksannut, että täällä keskustellaankin hypoteettisista synnytyksistä velojen kesken.

Synnytysvaurioiden yleisyys ei kiinnosta sitä kenen kohdalle se sattuu. Tämän ihmisen loppuelämä on monella tapaa pilalla. Sen takia ihmisen pitäisi saada valita synnytystapa, ja silloin koko tätä keskustelua ei tarvitsisi käydä. 

ystäväpiirissäni on useampi masentunut henkilö, eivätkä he ole synnyttäneet. Mutta voin vain kuvilla miten masentuneita he olisivat sitten jos heillä olisi vielä lisäksi tunnottomat alapäät, ja vaipat housuissa. Tietenkään tämä ei koske läheskään kaikkia synnyttäneitä, mutta keskeinen kysymys on että haluaako ottaa tälläisen riskin, joka koskee loppuelämää? Puhun vain omasta puolestani: Tiedän että en halua riskiä.

Jospa se masennus johtuu siitä, että ei ole löytynyt sitä kumppania, jonka kanssa suunnitella perhettä. Itselläni kolme aikuista lasta ja heillä myös jo lapsia. Ei oma elämäni ole pilaantunut alatiesynnytyksistä, enkä vieläkään käytä vaippoja. Elämässä on kaikenlaisia riskejä, mutta jos mitään ei uskalla jää monesta asiasta paitsi. Terv lähes 7-kymppinen isoäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei synnyttäminen ole "sairasta kidutusta". Nykyään synnyttäminen on Suomessa turvallista ja siihen saa monenlaista ja tepsivää kivunlievitystä.  Poikkeuksena ompeluvaiheen kivunlievitys. Ensisynnyttäjille voisi olla enemmän rentoutumisopastusta.

Ompeluvaiheen kipu onkin oma lukunsa. Silloin ei ole enää mitään syytä tuntea kipua kun vauva on ulkona. Sairaalaoloissa saadaan ihminen kyllä kivuttomaksi jos halutaan. Kun kätilöiden puudutteet eivät toimi pitäisi lähteä leikkaussaliin ja kunnon tropit päälle. Onhan se helvettiä joku puolentoista tunnin tikkaus ilman kunnon puudutusta. Vai saako siitä jonkun lisäkruunun äitiyden glooriaan.

Minulle on kolmella synnytyskerralla laitettu muutama tikki (< 10) alakertaan, eikä yhdelläkään kerralla kivunlievitys onnistunut edes sinne päin. Ompelu oli joka kerran synnytyksen kivuliain vaihe. Terveiset Jorviin. 

N-77 kirjoitti:

N-77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N-77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joka kerta synnyttäessä on käynyt mielessä että jos miehetkin synnyttäis niin kyllä kivunlievitys sekä synnyttäjän arvostus olisi eri luokkaa. Synnyttäjää välillä kohdellaan epäinhimillisesti. Esimerkiksi pakottaminen perätila synnytykseen, lääkkeettömyyden vaatimus jne jne

Minä taas väitän, että jos miehet synnyttäisivät, suurin osa vetäisi luomuna ja joka ainoa saunailta päättyisi siihen, kuka repesi pahimmin ja kuka ei ehtinyt edes sairaalaan.

Miettikää nyt ylipäätään miehiä ja heidän suhdettaan terveydenhuoltoon.

Mieti sinä nyt vaan miesten suhtautumista seksiin...,Luuletko todella että yksikään mies riskeiraisi tunnottoman alapään saamisen loppuelämäksi alatie synnytyksen seurauksena? Eihän sellainen olisi mikään mies edes. Myös osa meistä naisista arvostaa super herkkää tuntoa vaginassa, ja tajunnan räjäyttäviä o*kkuja. Ehkä alatiesynnytykseen menevätkin ne joilla ei ole mitään menetettävää, ehkä jotkut naiset eivät tosiaan saa koskaan o*kkuja. En kyllä oikein usko siihen ettei terveellä alpäällä voi saada o*kkuja, on joku syy, nuoruus tai silkka kokemattomuus, kuten oli itsellänikin nuorena ja vielä aikuisenakin kunnes lainasin seksi oppaan naisille kirjastosta, myös hormonivajeet voi estää jne.

Vielä hienompi juttu on terve yläpää.

En tiedä sinun yläpäästäsi. Mutta minulla on hyvä elämä, jota arvostan, seksielämä jota arvostan, ja haluan pitääkin asiat samanlaisina kuin ne ovat :) Minusta on ihanaa että voin saada syvät vagina o*kut hyvin nopeasti, missä tahansa, etenkin perinteisessä asennossa. Vannon etten valehtele tai liioittele. Minun Ei tarvitse hinkata tuntikausia turhaan tunnottoman p*llun kanssa, en toivoisi tunnotonta pillua edes pahimmalle vihollisellini. Ennenkaikkea toivon ettei suomessa pakotettaisi alatie synnytykseen ja valehdeltaisi riskeistä. Miksei ihmisten anneta itse valita, se on pointini tässä. 

Olen kuin sinkkuelämän samantha, mitä seksiin tulee, olen tyytyväinen kykyyni nauttia ja en kaipaa muutosta asiaan. En tosin harrasta yhtä paljon yhdenillan juttuja kuin sam, mielummin vaikka teen sen paikallisen perheenisän kanssa, joka olikin vakipano pitkään, kunnes lopetin jutun itse,  mutta vielä mielummin jonkun vapaan kanssa, jolloin asiaan ei liity petosta. En suosi pettämistä.

Kaipaatko koskaan muuta elämääsi? Pystytkö ajattelemaan, mitä haluat 40 v iässä? Riittääkö sinulle todella vain hyvä seksi vaihtuvien partnereiden kanssa? Oletko yksinäinen?

Jaa-a... Se oli aika hyvä kysymys... Ei kukaan kertonut mullekaan aikanaan. Kauheaa kipua ja painajaista koko synnytys ja silti synnytin pari vuotta myöhemmin vielä toisen lapsen ja se oli vielä kamalampaa. Kun oli vielä äärettömän tylyä henkilökuntaa. (Onneksi siitä sairaalasta on synnytysosasto nykyään lakkautettu) Mutta ikuinen sairaalakammo jäi.

Enkä itsekään heti esikoisen syntymän jälkeen äidin roolia omaksunut. Oli kauhea synnytyksen jälkeinen masennus. En yhtään tuntenut olevani äiti ja odotin vaan että aika kuluisi nopeasti niin että lapsi kasvaisi aikuiseksi. Yli puolivuotta meni että toivuin ja aloin nauttimaan äitiydestä ja perhe-elämästä.

Eli etkohän myös sä sen äidin roolin jossain vaiheessa omaksu. Voimia sulle, aloittaja!

Mä olen ajatellut ja kuullut mitä raskaus ja synnytys pahimmillaan tuovat tullessaan ja se on suurin syy miksi en ole tehnyt enkä aio tehdä lapsia. Inhoan muutenkin jos mua sörkitään esim lääkärissä. En todellakaan saata itseäni tilanteeseen jossa tutkimukset, pahoinvointi, neulat, tikit, repeämät, verenvuoto ja loppuelämän vauriot ym. ovat mahdollisia.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut ja kuullut mitä raskaus ja synnytys pahimmillaan tuovat tullessaan ja se on suurin syy miksi en ole tehnyt enkä aio tehdä lapsia. Inhoan muutenkin jos mua sörkitään esim lääkärissä. En todellakaan saata itseäni tilanteeseen jossa tutkimukset, pahoinvointi, neulat, tikit, repeämät, verenvuoto ja loppuelämän vauriot ym. ovat mahdollisia.

Liikutko ulkona tai matkustatko autolla kumminkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut ja kuullut mitä raskaus ja synnytys pahimmillaan tuovat tullessaan ja se on suurin syy miksi en ole tehnyt enkä aio tehdä lapsia. Inhoan muutenkin jos mua sörkitään esim lääkärissä. En todellakaan saata itseäni tilanteeseen jossa tutkimukset, pahoinvointi, neulat, tikit, repeämät, verenvuoto ja loppuelämän vauriot ym. ovat mahdollisia.

Liikutko ulkona tai matkustatko autolla kumminkin?

Kyllä. Lapsen teko on tietoinen valinta, onnettomuuteen joutuminen vahinko. Tai voihan se av mammoilla olla toisinkin päin...

Ei synnyttäminen tuntunut millekään toisin kuin pitkään jatkuneet yövalvomiset, kriiseilevä parisuhde kun kaikki väsyneitä, ero ja pikkulapsiarki yksin.

Eiköhän tästä ketjusta ole aika moni viesti, ja varmaan aloituskin, ihan silkkaa provoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos synnytyksen kivuista kerrottaisiin naisille etukäteen, ei tänne synnyttäisi kukaan järkevä nainen yhtään lasta.

Olen itse alateitse synnyttänyt ja täytynee sanoa, että niin helvetillisistä kipua en ole koskaan kokenut kuin silloin, vaikka sain kaikki mahdolliset kivun lievitykset.

Heheh. No kyllähän niistä kerrotaan ja tyhmäkin sen tajuaa, että synnytys tekee useimmiten kipeää. Kaikilla ei myöskään ole samanlainen kipukynnys tai synnytys ylipäätään. Silti suuri osa äideistä synnyttää vapaaehtoisesti useamman kerran. On se jännä.

Niinpä itsekkin kahdesti alakautta synnyttäneenä tiedän tosiaan, mitä synnytystouhu on naiselle, mutta se, että synnytyskivuista ei hirveän paljon hehkuteta yleisissä keskusteluissa, on eräällä tavalla tulevien synnyttäjien pitämistä pimennossa, koska selvähän se, että jos niistä kivuista ja jälkiseuraamuksista kerrottaisiin pilkuntarkasti, niin saattaisi todellakin vähentää Suomen naisten keskuudessa syntyvyyden romahtamiseen roimalla lukemalla. 

Telkkarissa ohjelmissa esitettävistä synnytyksistä ei näytetä puoliakaan, kuinka vaikea kokemus kipuineen ja muutenkin synnyttäminen voi naiselle olla; televisio-ohjelmissa, jossa käsitellään synnyttämisiä, on ohjelmat nauhoitettuja, ja välistä on pätkitty pitkiäkin pätkiä kokonaisuudessaan synnytystapahtumasta, koska ohjelma-aika on rajattu, niin filmiä on ollut pakko leikata reippaalla otteella.  Ja näin saadaan naisen synnytys näyttämään ihan lyhkäiseltä puristamiselta pienen pienoisin vikinöineen.

Tosiaan ei tarvitse edes olla tyhmä, vaan ihan viisas, joka saattaa kuvitella, että synnytystapahtuma onkin kipua aiheuttavaa, mutta erilaisten kivunlievityskeinojen myötä mukamas ihan tsimppeliäksön, mutta sitä se kun ei vaan kaikissa tapauksissa ole, ja sen tietää todellakin kaikki me naiset, jotka olemme synnyttäneet alakerran kautta, eikä leikkauksella!

Jokainen synnytys on samallakin naisella erilainen, mutta ehkä sen pohjanmaan seudun lestaäidin kymmenes vauva saattaakin jo ihan tipahtamalla syntyä kipua tuntematta:)

Harjoitus saattaa tehdä tuossakin asiassa jo mestarin; kun tarpeeksi monta kertaa on homman läpi käynyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos synnytyksen kivuista kerrottaisiin naisille etukäteen, ei tänne synnyttäisi kukaan järkevä nainen yhtään lasta.

Olen itse alateitse synnyttänyt ja täytynee sanoa, että niin helvetillisistä kipua en ole koskaan kokenut kuin silloin, vaikka sain kaikki mahdolliset kivun lievitykset.

Heheh. No kyllähän niistä kerrotaan ja tyhmäkin sen tajuaa, että synnytys tekee useimmiten kipeää. Kaikilla ei myöskään ole samanlainen kipukynnys tai synnytys ylipäätään. Silti suuri osa äideistä synnyttää vapaaehtoisesti useamman kerran. On se jännä.

Niinpä itsekkin kahdesti alakautta synnyttäneenä tiedän tosiaan, mitä synnytystouhu on naiselle, mutta se, että synnytyskivuista ei hirveän paljon hehkuteta yleisissä keskusteluissa, on eräällä tavalla tulevien synnyttäjien pitämistä pimennossa, koska selvähän se, että jos niistä kivuista ja jälkiseuraamuksista kerrottaisiin pilkuntarkasti, niin saattaisi todellakin vähentää Suomen naisten keskuudessa syntyvyyden romahtamiseen roimalla lukemalla. 

Telkkarissa ohjelmissa esitettävistä synnytyksistä ei näytetä puoliakaan, kuinka vaikea kokemus kipuineen ja muutenkin synnyttäminen voi naiselle olla; televisio-ohjelmissa, jossa käsitellään synnyttämisiä, on ohjelmat nauhoitettuja, ja välistä on pätkitty pitkiäkin pätkiä kokonaisuudessaan synnytystapahtumasta, koska ohjelma-aika on rajattu, niin filmiä on ollut pakko leikata reippaalla otteella.  Ja näin saadaan naisen synnytys näyttämään ihan lyhkäiseltä puristamiselta pienen pienoisin vikinöineen.

Tosiaan ei tarvitse edes olla tyhmä, vaan ihan viisas, joka saattaa kuvitella, että synnytystapahtuma onkin kipua aiheuttavaa, mutta erilaisten kivunlievityskeinojen myötä mukamas ihan tsimppeliäksön, mutta sitä se kun ei vaan kaikissa tapauksissa ole, ja sen tietää todellakin kaikki me naiset, jotka olemme synnyttäneet alakerran kautta, eikä leikkauksella!

Synnytyksen vaikeuksia ja tuskia ei kyllä mitenkään salata. Kaikki tieto on saatavilla, jos tietää haluaa. Sen sijaan sellaista idioottivarmaa keinoa ei ole tarjota sitä tietoa sellaisille, jotka eivät ole siitä kiinnostuneita.