Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttämättömille naisille ei koskaan kerrota, millaista sairasta kidutusta synnyttäminen oikeasti on?
28.10.2017 |
Joo voi elämä mitä sairautta joka tuntui ettei pääty ikinä. Lopulta en ollut edes kiinnostunut koko vauvasta kun sen sain äherrettyä ulos itsestäni.
Kommentit (445)
Eihän, herranen aika, synnyttäminen ole sairasta kidutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut ja kuullut mitä raskaus ja synnytys pahimmillaan tuovat tullessaan ja se on suurin syy miksi en ole tehnyt enkä aio tehdä lapsia. Inhoan muutenkin jos mua sörkitään esim lääkärissä. En todellakaan saata itseäni tilanteeseen jossa tutkimukset, pahoinvointi, neulat, tikit, repeämät, verenvuoto ja loppuelämän vauriot ym. ovat mahdollisia.
Meille tuli terkkari työpaikalle antamaan influenssarokotuksia. Iso osa miehistä pelkäsi rokotuksia niin, että tärinä kävi. Mitä ihmettä tällainen tyystin turha pelko oikein on ja mitä kaikkea muuta elämässä nämä tyypit mahtavatkaan pelätä?
No joo, minäkin pelkään jään alle hukkumista ja sukellusveneessä hukkumista ja Titanicissa hukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kipua voi ymmärtää jos ei ole kokenut. En minä ainakaan olisi osannut edes kuvitella sellaista kipua. Siksi lähdin oikein reippaana ensimmäiseen synnytykseen. Se olikin sitten oikea shokki, mutta seuraavilla kerroilla tiesin jo mitä odottaa. Ihan yhtä paljon sattui silloinkin mutta kyllä se helpottaa kun tietää että ei tähän kuole vaikka niin luulisi.
En ole itse synnyttänyt mutta olen kuullut että kipu on verrattavissa kuukautiskipuihin, tulee aaltoina ja se piikki on pahin ja sitten taas helpottaa. Olen nuorempana kärsinyt tosi kovista kuukautiskivuista ja olin melkein toimintakyvytön ilman särkylääkkeitä, samoin koin aikuisiällä todella kovaa ovulaatiokipua, makasin vaan työtuolilla tunnin odottamassa särkylääkkeen vaikutuksen alkamista ja yritin olla kirkumatta, en pystynyt kävelee. Toki tiedostan että kipu voi olla tätäkin pahempi. Käsittääkseni pahat repeämät tulee vain 1%:.lle synnyttäjistä. Lähipiirissä on ollut sekä synnytyksiä kokonaan repeämättä että episiotomian saaneita jotka myös parani hyvin ja nopeasti. Silti synnytys pelottaa ja toki pelkää että itselle sattuu ne pahimmat asiat, vaikka järjellä ajateltuna suurin osa selviää siitä Suomessa ihan hyvin hengissä ja palautuu lähes ennalleen.
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naiset suostuu vielä kivuliaaseen alatiesynnytykseen mikä tuhoaa kaikki paikat.
Tiedän naisen, joka synnytti kolme lasta normaalisti. Päällepäin ei huomannut ollenkaan, että olisi yleensä synnyttänyt. Ei kyllä huomannut sisältäpäinkään.
Sektiossa takuuvarmat arvet loppuiäksi.
Synnytys kestää muutaman tunnin yleensä, mutta jos sulla on esim.krooninen untettomuus, niin se kura jatkuu ja jatkuu ja tutkimusten mukaan henkinen kipu 1-10 asteikolla on pahempaa, kuin fyysinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla on ns. synnyttäjän lantio :D Ironista kyllä, itsellä sellainen on vaikken usko saavani biologisia lapsia koskaan.
Leveä lantio meinaa yleensä, että edessä on helpompi synnytys.
Kyllähän sen voi ihan järjellä miettiä ettei se synnytys niitä kivuttomimpia asioita ole. Ainakin niin minä olen sen aina ajatellut enkä ikimaailmassa uskaltaisi synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsikone(kko?) kirjoitti:
Toisilla on ns. synnyttäjän lantio :D Ironista kyllä, itsellä sellainen on vaikken usko saavani biologisia lapsia koskaan.
Leveä lantio meinaa yleensä, että edessä on helpompi synnytys.
No itseasiassa ei. Ne on ne lantion sisämitat, jotka eivät näy ulospäin. Niitä katsotaan/kokeillaan usein synnytystapa-arviossa ensikertalaisilta. Kyllä monet aasialaiset myös, hyvin kapeat ja sirot naiset puskevat ulos alakautta viisikiloisiakin vauvoja.
Mihin tämä maailma menee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Synnytys on normaali tapahtuma, joka ennen tapahtui kotona ja luonto on hoitanut niin, että naiset paranevat alapäästä ilman ompeleita. Nykyään kaikki on medikalisoitu ja näin saatu normaaleista asioista sairaus. Kipu, joka on hyvin yksilökohtainen riippuen kivun sietokyvystä ja henkisestä tasapainosta yms. on kuitenkin hetkellinen, joka lapsen synnyttyä maailmaan on poissa. Itse synnytin täysin normaalin alatiesynnytyksen ilman minkäänlaisia puudutteita. Kävelin niin kauan, kun oli auki 9cm. Eptosomiaa en antanut tehdä ja kätilö piti lämmintä käärettä kohdun suulla, joka auttoi ettei ollut kuin pieni repeämä ja pystyin istumaan samana päivänä jo hyvin. Tämän kävelyn minulle kertoi nainen joka oli saanut 7 lasta ja se tepsi. Ei kannata mennä sängylle makaamaan, sillä silloin tuntee joka ikisen pienenkin supistuksen hyvin. Tsemppiä kaikille, niin tuleville kuin jo vauvansa saaneille äideille <3
Kannattaa verrata äitiys- ja lapsikuolleisuuden tilastoja ajalta "ennen" ja nyt "medikalisoituna". Se että normaalista asiasta on tehty sairaus, on säästänyt lukemattomien äitien ja lapsien hengen. Ja kehitysmaissa on vielä tehtävää, että tähän luonnolliseen tapahtumaan kuolevat saataisiin sairaalaan sairastamaan sitä synnytystä.
Itse en ole synnyttänyt (eli eihän minulla ole oikeutta mielipiteisiini tästä asiasta) ja joskus olen yrittänyt kestää kuukautiskipuja ilman kipulääkkeitä. Mutta eipä ole kovin hyvin onnistunut. Ensin tulee oksennus ja sitten lähtee taju. En ole koskaan edes kuvitellut että pystyisin synnyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin tämä maailma menee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Synnytys on normaali tapahtuma, joka ennen tapahtui kotona ja luonto on hoitanut niin, että naiset paranevat alapäästä ilman ompeleita. Nykyään kaikki on medikalisoitu ja näin saatu normaaleista asioista sairaus. Kipu, joka on hyvin yksilökohtainen riippuen kivun sietokyvystä ja henkisestä tasapainosta yms. on kuitenkin hetkellinen, joka lapsen synnyttyä maailmaan on poissa. Itse synnytin täysin normaalin alatiesynnytyksen ilman minkäänlaisia puudutteita. Kävelin niin kauan, kun oli auki 9cm. Eptosomiaa en antanut tehdä ja kätilö piti lämmintä käärettä kohdun suulla, joka auttoi ettei ollut kuin pieni repeämä ja pystyin istumaan samana päivänä jo hyvin. Tämän kävelyn minulle kertoi nainen joka oli saanut 7 lasta ja se tepsi. Ei kannata mennä sängylle makaamaan, sillä silloin tuntee joka ikisen pienenkin supistuksen hyvin. Tsemppiä kaikille, niin tuleville kuin jo vauvansa saaneille äideille <3
Mummoni synnytti saunassa vauvan joka kuoli. Äidin serkku taas kärsii yhdntäkivuista ja ulosteen karkailusta luultavasti loppuelämänsä. Paljon kaikkea tapahtui vielä 70-luvulla, ennenkuin synnytyksstä tuli niinsanotusti sairaus.
Fakta on , ettei se synnytys ole puolillakaan naisista mikään läpihuutojuttu
Vierailija kirjoitti:
Mihin tämä maailma menee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Synnytys on normaali tapahtuma, joka ennen tapahtui kotona ja luonto on hoitanut niin, että naiset paranevat alapäästä ilman ompeleita. Nykyään kaikki on medikalisoitu ja näin saatu normaaleista asioista sairaus. Kipu, joka on hyvin yksilökohtainen riippuen kivun sietokyvystä ja henkisestä tasapainosta yms. on kuitenkin hetkellinen, joka lapsen synnyttyä maailmaan on poissa. Itse synnytin täysin normaalin alatiesynnytyksen ilman minkäänlaisia puudutteita. Kävelin niin kauan, kun oli auki 9cm. Eptosomiaa en antanut tehdä ja kätilö piti lämmintä käärettä kohdun suulla, joka auttoi ettei ollut kuin pieni repeämä ja pystyin istumaan samana päivänä jo hyvin. Tämän kävelyn minulle kertoi nainen joka oli saanut 7 lasta ja se tepsi. Ei kannata mennä sängylle makaamaan, sillä silloin tuntee joka ikisen pienenkin supistuksen hyvin. Tsemppiä kaikille, niin tuleville kuin jo vauvansa saaneille äideille <3
Mummoni synnytti saunassa vauvan joka kuoli. Äidin serkku taas kärsii yhdntäkivuista ja ulosteen karkailusta luultavasti loppuelämänsä. Paljon kaikkea tapahtui vielä 70-luvulla, ennenkuin synnytyksstä tuli niinsanotusti sairaus.
Fakta on , ettei se synnytys ole puolillakaan naisista mikään läpihuutojuttu
Paljon, mutta silti niin vähän.
Suurin osa on kunnossa.
Minua huolestuttaa enemmän, kuinka monia satoja (vai oliko tuhansia) ihmisiä kuolee hoitovirheisiin Suomessa! 2010-luvulla! Miten te uskallatte mennä lääkäriin tai leikkauksiin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin tämä maailma menee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Synnytys on normaali tapahtuma, joka ennen tapahtui kotona ja luonto on hoitanut niin, että naiset paranevat alapäästä ilman ompeleita. Nykyään kaikki on medikalisoitu ja näin saatu normaaleista asioista sairaus. Kipu, joka on hyvin yksilökohtainen riippuen kivun sietokyvystä ja henkisestä tasapainosta yms. on kuitenkin hetkellinen, joka lapsen synnyttyä maailmaan on poissa. Itse synnytin täysin normaalin alatiesynnytyksen ilman minkäänlaisia puudutteita. Kävelin niin kauan, kun oli auki 9cm. Eptosomiaa en antanut tehdä ja kätilö piti lämmintä käärettä kohdun suulla, joka auttoi ettei ollut kuin pieni repeämä ja pystyin istumaan samana päivänä jo hyvin. Tämän kävelyn minulle kertoi nainen joka oli saanut 7 lasta ja se tepsi. Ei kannata mennä sängylle makaamaan, sillä silloin tuntee joka ikisen pienenkin supistuksen hyvin. Tsemppiä kaikille, niin tuleville kuin jo vauvansa saaneille äideille <3
Kannattaa verrata äitiys- ja lapsikuolleisuuden tilastoja ajalta "ennen" ja nyt "medikalisoituna". Se että normaalista asiasta on tehty sairaus, on säästänyt lukemattomien äitien ja lapsien hengen. Ja kehitysmaissa on vielä tehtävää, että tähän luonnolliseen tapahtumaan kuolevat saataisiin sairaalaan sairastamaan sitä synnytystä.
Itse en ole synnyttänyt (eli eihän minulla ole oikeutta mielipiteisiini tästä asiasta) ja joskus olen yrittänyt kestää kuukautiskipuja ilman kipulääkkeitä. Mutta eipä ole kovin hyvin onnistunut. Ensin tulee oksennus ja sitten lähtee taju. En ole koskaan edes kuvitellut että pystyisin synnyttämään.
Kuukautiskipusi kuulostavat niin voimakkailta, että voisi taas kuvitella sinulle synnytyksen olevan ihan piece of cake, kun koet tuota jatkuvasti.
Väitän että synnytyksen ongelma on nykyään siinä, että vauvat ovat yksinkertaisesti liian isoja. Niiden ravitsemuksesta pidetään liiankin hyvin huolta, tuskin luolaihmisten vauvat syntyivät noin kookkaina kun ravintoa ei ollut läträttäväksi asti kuten nykyään.
Toinen asia on synnytysasento, selällään oleminen ei voi olla se paras ja luonnon tarkoittama vaihtoehto. Siinä ei saa edes painovoimaa avuksi, kuten vaikkapa kyykyssä olemalla tai jakkaralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin tämä maailma menee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Synnytys on normaali tapahtuma, joka ennen tapahtui kotona ja luonto on hoitanut niin, että naiset paranevat alapäästä ilman ompeleita. Nykyään kaikki on medikalisoitu ja näin saatu normaaleista asioista sairaus. Kipu, joka on hyvin yksilökohtainen riippuen kivun sietokyvystä ja henkisestä tasapainosta yms. on kuitenkin hetkellinen, joka lapsen synnyttyä maailmaan on poissa. Itse synnytin täysin normaalin alatiesynnytyksen ilman minkäänlaisia puudutteita. Kävelin niin kauan, kun oli auki 9cm. Eptosomiaa en antanut tehdä ja kätilö piti lämmintä käärettä kohdun suulla, joka auttoi ettei ollut kuin pieni repeämä ja pystyin istumaan samana päivänä jo hyvin. Tämän kävelyn minulle kertoi nainen joka oli saanut 7 lasta ja se tepsi. Ei kannata mennä sängylle makaamaan, sillä silloin tuntee joka ikisen pienenkin supistuksen hyvin. Tsemppiä kaikille, niin tuleville kuin jo vauvansa saaneille äideille <3
Kannattaa verrata äitiys- ja lapsikuolleisuuden tilastoja ajalta "ennen" ja nyt "medikalisoituna". Se että normaalista asiasta on tehty sairaus, on säästänyt lukemattomien äitien ja lapsien hengen. Ja kehitysmaissa on vielä tehtävää, että tähän luonnolliseen tapahtumaan kuolevat saataisiin sairaalaan sairastamaan sitä synnytystä.
Itse en ole synnyttänyt (eli eihän minulla ole oikeutta mielipiteisiini tästä asiasta) ja joskus olen yrittänyt kestää kuukautiskipuja ilman kipulääkkeitä. Mutta eipä ole kovin hyvin onnistunut. Ensin tulee oksennus ja sitten lähtee taju. En ole koskaan edes kuvitellut että pystyisin synnyttämään.
Usein kuukautiskivut helpottavat synnytyksen jälkeen. Näin ainakin itselläni ja olen kuullut samaa myös muilta.
Lapsikone(kko?) kirjoitti:
Toisilla on ns. synnyttäjän lantio :D Ironista kyllä, itsellä sellainen on vaikken usko saavani biologisia lapsia koskaan.
Leveä lantio meinaa yleensä, että edessä on helpompi synnytys.
Synnyttäjän lantio tarkoittaa sitä, että lantioluiden sisämitoissa on tarpeeksi tilaa lapsen syntyä helposti. Sitä ei silmillä pysty näkemään päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tämä maailma menee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.
Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?
Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.
Miehelle homma on toki helppo.
Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.Synnytys on normaali tapahtuma, joka ennen tapahtui kotona ja luonto on hoitanut niin, että naiset paranevat alapäästä ilman ompeleita. Nykyään kaikki on medikalisoitu ja näin saatu normaaleista asioista sairaus. Kipu, joka on hyvin yksilökohtainen riippuen kivun sietokyvystä ja henkisestä tasapainosta yms. on kuitenkin hetkellinen, joka lapsen synnyttyä maailmaan on poissa. Itse synnytin täysin normaalin alatiesynnytyksen ilman minkäänlaisia puudutteita. Kävelin niin kauan, kun oli auki 9cm. Eptosomiaa en antanut tehdä ja kätilö piti lämmintä käärettä kohdun suulla, joka auttoi ettei ollut kuin pieni repeämä ja pystyin istumaan samana päivänä jo hyvin. Tämän kävelyn minulle kertoi nainen joka oli saanut 7 lasta ja se tepsi. Ei kannata mennä sängylle makaamaan, sillä silloin tuntee joka ikisen pienenkin supistuksen hyvin. Tsemppiä kaikille, niin tuleville kuin jo vauvansa saaneille äideille <3
Kannattaa verrata äitiys- ja lapsikuolleisuuden tilastoja ajalta "ennen" ja nyt "medikalisoituna". Se että normaalista asiasta on tehty sairaus, on säästänyt lukemattomien äitien ja lapsien hengen. Ja kehitysmaissa on vielä tehtävää, että tähän luonnolliseen tapahtumaan kuolevat saataisiin sairaalaan sairastamaan sitä synnytystä.
Itse en ole synnyttänyt (eli eihän minulla ole oikeutta mielipiteisiini tästä asiasta) ja joskus olen yrittänyt kestää kuukautiskipuja ilman kipulääkkeitä. Mutta eipä ole kovin hyvin onnistunut. Ensin tulee oksennus ja sitten lähtee taju. En ole koskaan edes kuvitellut että pystyisin synnyttämään.
Usein kuukautiskivut helpottavat synnytyksen jälkeen. Näin ainakin itselläni ja olen kuullut samaa myös muilta.
Joo, ja vuodon määrä lisääntyy monikertaiseksi. Näin ainakin itselläni ja olen kuullut samaa myös muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naiset suostuu vielä kivuliaaseen alatiesynnytykseen mikä tuhoaa kaikki paikat.
Ei se suurimmalta osalta tuhoa. Sitä paitsi alatiesynnytys on parempi vaihtoehto vauvalle. Lähes jokainen sellainen sujuu myös ilman suurempia ongelmia. Kaikki eivät pelkää synnytystä sairaalloisesti kuten sinä. Järjettömistä peloista on myös mahdollista päästä eroon terapian avulla.
Erikoista, että synnytyspelkoisten määrä lisääntyy jatkuvasti vaikka synnyttäminen on turvallisempaa kuin koskaan.
Kyse ei nyt olekaan siitä, mitä suurimmalle osalle tapahtuu, vaan siitä ettei kukaan halua olla se poikkeus joka kulkee loppuelämänsä vaipoissa vaikeavammaisen lapsen kanssa. Synnytyspelkoisissa lienee enemmistö niitä joilla on ollut tuttavapiirissä tällaisia esimerkkejä, niin myös minulla, ja näinpä jätinkin lapset kokonaan tekemättä kun keisarileikkauksen saamisesta ei voi olla varma. Erityislasten määrä on nykyään niin valtava että ei mielestäni voida mitenkään perustellen väittää synnyttämisen olevan turvallisempaa kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suunniteltu sektio takana enkä voi kuin suositella.
Palkinto on ihan yhtä mahtava vaikka synnytykseen ei liittyisi lainkaan kipua.
Kolme sektiota takana ja voin suositella. Ei kipua synnyttäessä eikä sen jälkeen.
Joo ei mullakaan sektion aikana ollut kipuja, mutta heti kun puudutus häipyi, tuli järkyttävät kivut. Ne kesti pahana viikon verran ja kokonaisuudessaan kipuja kesti muutaman viikon ajan.
Eivät ne aina tiedä. Minun tapauksessani meni ompelukset ihan pieleen, ja kätilö kysyi voiko jättää silleen, kun kaikki eli paljon pitäisi ompeleita ottaa pois ja se on erittäin hankalaa. Puolitajuttomana sanoin että joo, en jaksa enää. Sitäpä on sitten loppuelämä ollut yhtä h...iä ylimääräisten poimujen kanssa.
Miksei tämä huijausviesti poistu täältä? Olen ilmoittanut asiattomaksi.