Lue keskustelun säännöt.
Ylikiltin ongelma - mitä tehdä vai tehdäkö mitään?
28.10.2017 |
Minulla on traumatausta, joka on alkanut lapsuudessa (pitkittynyt trauma) ja ottanut vielä lisää osumaa aikuisiässä. Olen jo lapsesta muovautunut ylikiltiksi, tunnolliseksi ja muiden taakat omalla kustannuksellani kantavaksi. Toisaalta en ole syrjäänvetäytyvä (muuta kuin sisimpien tuntojeni puolesta) vaan iloinen ja tiettyyn pisteeseen asti sosiaalinen, auttavainen ja huolehtivainen, joten tilani jää muilta huomaamatta.
Tajuan nyt, että olen kuormittanut itseäni aivan liikaa viiden vuoden suhteessa, joka tietyllä tasolla on elämäni merkittävin. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta uutuudenviehätyksen karistessa miesten kuulo monesti tuppaa huonontumaan.
Olen siis nyt ottanut etäisyyttä ja huomaan voivani paljon paremmin. Tuo rakas ihminen imee minusta voimat, jotka tarvitsisin muuten vaikeassa elämäntilanteessani ihan itseeni. Hän ei tee sitä tietoisesti - en ainakaan usko, mutta ei ymmärrä laskevansa itsetuntoani ja jaksamistani, kun hän ei osoita myötätuntoa tai apua tilannettani kohtaan. Olen siis alkanut kuvitella, ettei tilanteeni ole niin paha, että taas pitäisi vaan purra hammasta, kääriä hihat ja sukellella yksin itsensä läpi synkkien vesien kiinteälle maalle.
Tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että olen burn outin partaalla ja saanut pari raivokohtausta hänen asenteestaan. Tajuan nyt, että hänen tapansa toimia vahvistaa vanhoja traumojani, mikä on osaltaan syventänyt kuoppaani.
Ja se kysymys kuuluu, karistanko vaan tämän rakkaimman ihmisen elämästäni, jotta pelastan itseni vai yritänkö vielä selittää ja pyytää ymmärtämään minun tunteitani ja tarpeitani. Minä olen pitkään joustanut kaikki riitatilanteet, yrittänyt olla helppo ja vaivaton enkä vaan jaksa enää yhtään. En edes tykkää riidoista ja draamasta vaan tasapainoisesta elämästä.
Jos otan häneen yhteyttä, pelkään että mitä tahansa sanon, nähdään hänen osaltaan manipulointiyrityksenä. Ja sitähän se tietysti siinä mielessä onkin, että joku muutos pitäisi tapahtua. Missä menee tasapainoisen neuvottelun ja häiriintyneen manipuloinnin raja? Oletettavasti mikä tahansa sana johtaa tässä mielentilassa riitaan. Ja jos vaan feidaan, onko sekin sitten aika ikävästi tehty.
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen koukussa ketjua, joka on täysin käsittämätöntä dadaa. Kaikki tuntuvat tietävän kaiken, mutta mitään ei ole ketjuun kirjoitettu. Ensin kaikki tuntuvat olevan hulluja, kunnes kohta alat epäillä, että oletko sittenkin itse hullu.
No enpä tiedä, mun mielestä tämä on ihan peruskauraa traumatisoituneelta naiselta, joka on päätynyt hyväksikäyttävään suhteeseen, ja on nyt ihan sekaisin siitä mikä on totta ja mikä ei, eivätkä ulkopuoliset siksi saa tästä oikein mitään tolkkua.
Sinänsä tämä sekavuus siis peilaa aihettaan varsin osuvasti!
Yksi henkilökö ketjussa kirjoittaa melkein kaikki viestit? Jo heti alussa henkilö 7,8,9 tuntui ymmärtävän ap:n horinoista kaikkea sellaista, mitä ap ei kirjoittanut. Onko tämä kaikki yhden mieleltään järkkyneen harhaista fantasiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tällä ketjulla haet hyväksyntää vain niille omille tunteille ja omalla käytökselle. MIelestäsi hyviä viestejä ovat vain ne, jotka tukevat sinun näkemystäsi. Kuitenkin aloituksessakin mietit, että karistatko omalla käytökselläsi miehen vai haluatko hänen ymmärtävän sinun tunteitasi. Tämä ei kuitenkaan mielestäni käy ilmi kommenteista. Ymmärrän kyllä, että tuntuu pahalta, jos toinen ei ole empaattinen tai ymmärtäväinen. Olen itse joutunut kokemaan samaa. Mutta mitä itse haluaisit, että mies tekisi?
Kuinka paljon haluat hänen olevan sinun tukenasi ja miten?
Haluaisin, että hän ymmärtäisi minun olevan avun tarpeessa. Hänen ei tarvitsisi välttämättä antaa sitä itse, mutta sparrata minut löytämään oikeat tavat. Osoittaa myötätuntoa. Patistaa lääkäriin, kun itse olen liian solmussa tilanteen kanssa. Tai sitten jotain miehisempää, vaikka auttaa pihan tai auton tai jonkun kuljetuksen kanssa. Sekin osoittaisi, että hän tajuaisi minun olevan poissa normaalilta raiteelta. Sparraisi firman vaikeuksien kanssa kuten minä projektinsa. Tai antaisi minun joskus kertoa, miltä tuntuu. Tai joku muu hänelle itselleen ominaisin tapa.
Kun sanon jotain, mitä hän ei ymmärrä tai edes tiedä, pyytäisi selittämään tarkemmin eikä kertoisi minulle, miten asiani ovat. Jos alkaisin oireilla (mitä ei tapahdu, jos edellä mainittu toteutuu), ei jättäisi minua yksin tilanteeseen.
Ap
Haluaisit ja haluaisit, jos ja jos, mutta kun todellisuus on ihan toinen. Et voi muuttaa toisen ihmisen käytöstä tahdonvoimalla, ainoastaan omaasi.
Se, että hän ohittaa ja ignooraa sinut täysin kun yrität kertoa mitä tunnet, on valtava punainen lippu. Se, että hän sen sijaan kertoo sinulle, miten asiasi oikeasti ovat, mitä oikeasti tunnet ja ajattelet, on vielä vakavampi hälytysmerkki. Nämä on niitä juttuja jotka huomatessaan kannattaa juosta toiseen suuntaan eikä katsella taakseen. Muuten heräät kymmenen vuoden kuluttua siihen ettei sinulla ole enää mitään omaa, vaan olet olemassa vain osana häntä. Tai et herää ollenkaan.
Tässä ketjussa on sellaisia kommentoijia, jotka eivät ymmärrä miten traumatisoituneen mieli toimii ja mitkä ne käyttäytymis- ja ajattelumallit. Kyse ei ole "pelkästä" ylikiltteydestä. Itse tiedän kokemuksesta. Tiedän myös, miten helppo meitä on käyttää hyväksi ja alistaa. Tiedän, että kun on tottunut elämään tossukkana, on vaikea löytää selkärankansa ja potkia pihalle ihmiset, jotka yrittävät näyttää sinulle paikkasi ja pitää sinut tossukkana. Mutta oikotietä onneen ei ole.
Tässä ketjussa saattaa myös olla sellaisia traumatsoituneita, jotka ovat käsitelleet traumansa jo sillä tasolla, että eivät enää näe mennyttä itseäänkään pelkkänä uhrina ja alistujana.
Mikä sitten muka voisi olla ei-uhria ja ei-alistujaa siellä menneessä? Itse en ainakaan hyväksy tuollaista jos kiusaajana on ollut oma vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tällä ketjulla haet hyväksyntää vain niille omille tunteille ja omalla käytökselle. MIelestäsi hyviä viestejä ovat vain ne, jotka tukevat sinun näkemystäsi. Kuitenkin aloituksessakin mietit, että karistatko omalla käytökselläsi miehen vai haluatko hänen ymmärtävän sinun tunteitasi. Tämä ei kuitenkaan mielestäni käy ilmi kommenteista. Ymmärrän kyllä, että tuntuu pahalta, jos toinen ei ole empaattinen tai ymmärtäväinen. Olen itse joutunut kokemaan samaa. Mutta mitä itse haluaisit, että mies tekisi?
Kuinka paljon haluat hänen olevan sinun tukenasi ja miten?
Haluaisin, että hän ymmärtäisi minun olevan avun tarpeessa. Hänen ei tarvitsisi välttämättä antaa sitä itse, mutta sparrata minut löytämään oikeat tavat. Osoittaa myötätuntoa. Patistaa lääkäriin, kun itse olen liian solmussa tilanteen kanssa. Tai sitten jotain miehisempää, vaikka auttaa pihan tai auton tai jonkun kuljetuksen kanssa. Sekin osoittaisi, että hän tajuaisi minun olevan poissa normaalilta raiteelta. Sparraisi firman vaikeuksien kanssa kuten minä projektinsa. Tai antaisi minun joskus kertoa, miltä tuntuu. Tai joku muu hänelle itselleen ominaisin tapa.
Kun sanon jotain, mitä hän ei ymmärrä tai edes tiedä, pyytäisi selittämään tarkemmin eikä kertoisi minulle, miten asiani ovat. Jos alkaisin oireilla (mitä ei tapahdu, jos edellä mainittu toteutuu), ei jättäisi minua yksin tilanteeseen.
Ap
Haluaisit ja haluaisit, jos ja jos, mutta kun todellisuus on ihan toinen. Et voi muuttaa toisen ihmisen käytöstä tahdonvoimalla, ainoastaan omaasi.
Se, että hän ohittaa ja ignooraa sinut täysin kun yrität kertoa mitä tunnet, on valtava punainen lippu. Se, että hän sen sijaan kertoo sinulle, miten asiasi oikeasti ovat, mitä oikeasti tunnet ja ajattelet, on vielä vakavampi hälytysmerkki. Nämä on niitä juttuja jotka huomatessaan kannattaa juosta toiseen suuntaan eikä katsella taakseen. Muuten heräät kymmenen vuoden kuluttua siihen ettei sinulla ole enää mitään omaa, vaan olet olemassa vain osana häntä. Tai et herää ollenkaan.
Tässä ketjussa on sellaisia kommentoijia, jotka eivät ymmärrä miten traumatisoituneen mieli toimii ja mitkä ne käyttäytymis- ja ajattelumallit. Kyse ei ole "pelkästä" ylikiltteydestä. Itse tiedän kokemuksesta. Tiedän myös, miten helppo meitä on käyttää hyväksi ja alistaa. Tiedän, että kun on tottunut elämään tossukkana, on vaikea löytää selkärankansa ja potkia pihalle ihmiset, jotka yrittävät näyttää sinulle paikkasi ja pitää sinut tossukkana. Mutta oikotietä onneen ei ole.
Tässä ketjussa saattaa myös olla sellaisia traumatsoituneita, jotka ovat käsitelleet traumansa jo sillä tasolla, että eivät enää näe mennyttä itseäänkään pelkkänä uhrina ja alistujana.
Ei ole tervettä uhriutua, mutta ei ole myöskään tervettä tehdä täyttä täyskäännöstä ja ottaa kaikkea vastuuta omalle kontolleen. Realistinen lopputulos olisi se, että näkisi sekä muiden että oman käytöksenä mahdollisimman todenmukaisesti. Siihen kuuluu myös se, että ymmärtää toisten tehneen väärin ja että on itse joutunut uhriksi. Samoin kuin se, että on itse valintojensa seurauksena päätynyt tiettyihin tilanteisiin. Plussapisteitä vielä siitä, jos pystyy näkemään syy-seuraussuhteet sekä oman että muiden käytöksen takana, niin pitkälle kuin se nyt koskaan on mahdollista. Eivät nämä näkökulmat sulje toisiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen koukussa ketjua, joka on täysin käsittämätöntä dadaa. Kaikki tuntuvat tietävän kaiken, mutta mitään ei ole ketjuun kirjoitettu. Ensin kaikki tuntuvat olevan hulluja, kunnes kohta alat epäillä, että oletko sittenkin itse hullu.
No enpä tiedä, mun mielestä tämä on ihan peruskauraa traumatisoituneelta naiselta, joka on päätynyt hyväksikäyttävään suhteeseen, ja on nyt ihan sekaisin siitä mikä on totta ja mikä ei, eivätkä ulkopuoliset siksi saa tästä oikein mitään tolkkua.
Sinänsä tämä sekavuus siis peilaa aihettaan varsin osuvasti!
Yksi henkilökö ketjussa kirjoittaa melkein kaikki viestit? Jo heti alussa henkilö 7,8,9 tuntui ymmärtävän ap:n horinoista kaikkea sellaista, mitä ap ei kirjoittanut. Onko tämä kaikki yhden mieleltään järkkyneen harhaista fantasiaa?
Minä kirjoitin tuon lainaamasi viestin, enkä ollut keskustelun alussa mukana. Ehkä samassa tilanteessa olleet ja/tai asiaan perehtyneet sattuvat näkemään sekavienkin sepustusten takana tietyt tutut traumaan liittyvät käyttäytymismallit, vaikka se näennäisesti näyttäisikin ihan sekasotkulta.
Mielestäni en ole uhriutunut, koska en syyttele häntä enkä vaadi mitään vaan potkin itseäni liikkeelle ja avaamaan silmät. Miten sitä voisi olla maalissa ja lähtöviivalla samaan aikaan?
Pidän itseäni menneisyydenkin suhteen voittajana. Haavat ovat nyt hetkellisesti auki. Ja otan vastuun mahdollistamisestani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin kivikissaäiti (oletan) kävi ketjussa riehumassa. Olen kirjoittanut kaiken omani samalla tyylillä ja allekirjoittanut.
Taidan olla parantumaton, nyt minulla on olo, että pitäisi ilmoittaa teille poistuvani ketjusta x tunniksi...
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni en ole uhriutunut, koska en syyttele häntä enkä vaadi mitään vaan potkin itseäni liikkeelle ja avaamaan silmät. Miten sitä voisi olla maalissa ja lähtöviivalla samaan aikaan?
Pidän itseäni menneisyydenkin suhteen voittajana. Haavat ovat nyt hetkellisesti auki. Ja otan vastuun mahdollistamisestani.
Ap
Et vastannut oletko kertonut nämä toivomasi asiat miehellesi. Tosin ei sun sitä tänne tarvitse kertoa mutta vastata vaikka itsellesi. Ehkä mies ei tosiaan tiedä miten olla tukena. Kerro se hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tällä ketjulla haet hyväksyntää vain niille omille tunteille ja omalla käytökselle. MIelestäsi hyviä viestejä ovat vain ne, jotka tukevat sinun näkemystäsi. Kuitenkin aloituksessakin mietit, että karistatko omalla käytökselläsi miehen vai haluatko hänen ymmärtävän sinun tunteitasi. Tämä ei kuitenkaan mielestäni käy ilmi kommenteista. Ymmärrän kyllä, että tuntuu pahalta, jos toinen ei ole empaattinen tai ymmärtäväinen. Olen itse joutunut kokemaan samaa. Mutta mitä itse haluaisit, että mies tekisi?
Kuinka paljon haluat hänen olevan sinun tukenasi ja miten?
Haluaisin, että hän ymmärtäisi minun olevan avun tarpeessa. Hänen ei tarvitsisi välttämättä antaa sitä itse, mutta sparrata minut löytämään oikeat tavat. Osoittaa myötätuntoa. Patistaa lääkäriin, kun itse olen liian solmussa tilanteen kanssa. Tai sitten jotain miehisempää, vaikka auttaa pihan tai auton tai jonkun kuljetuksen kanssa. Sekin osoittaisi, että hän tajuaisi minun olevan poissa normaalilta raiteelta. Sparraisi firman vaikeuksien kanssa kuten minä projektinsa. Tai antaisi minun joskus kertoa, miltä tuntuu. Tai joku muu hänelle itselleen ominaisin tapa.
Kun sanon jotain, mitä hän ei ymmärrä tai edes tiedä, pyytäisi selittämään tarkemmin eikä kertoisi minulle, miten asiani ovat. Jos alkaisin oireilla (mitä ei tapahdu, jos edellä mainittu toteutuu), ei jättäisi minua yksin tilanteeseen.
Ap
Haluaisit ja haluaisit, jos ja jos, mutta kun todellisuus on ihan toinen. Et voi muuttaa toisen ihmisen käytöstä tahdonvoimalla, ainoastaan omaasi.
Se, että hän ohittaa ja ignooraa sinut täysin kun yrität kertoa mitä tunnet, on valtava punainen lippu. Se, että hän sen sijaan kertoo sinulle, miten asiasi oikeasti ovat, mitä oikeasti tunnet ja ajattelet, on vielä vakavampi hälytysmerkki. Nämä on niitä juttuja jotka huomatessaan kannattaa juosta toiseen suuntaan eikä katsella taakseen. Muuten heräät kymmenen vuoden kuluttua siihen ettei sinulla ole enää mitään omaa, vaan olet olemassa vain osana häntä. Tai et herää ollenkaan.
Tässä ketjussa on sellaisia kommentoijia, jotka eivät ymmärrä miten traumatisoituneen mieli toimii ja mitkä ne käyttäytymis- ja ajattelumallit. Kyse ei ole "pelkästä" ylikiltteydestä. Itse tiedän kokemuksesta. Tiedän myös, miten helppo meitä on käyttää hyväksi ja alistaa. Tiedän, että kun on tottunut elämään tossukkana, on vaikea löytää selkärankansa ja potkia pihalle ihmiset, jotka yrittävät näyttää sinulle paikkasi ja pitää sinut tossukkana. Mutta oikotietä onneen ei ole.
Tässä ketjussa saattaa myös olla sellaisia traumatsoituneita, jotka ovat käsitelleet traumansa jo sillä tasolla, että eivät enää näe mennyttä itseäänkään pelkkänä uhrina ja alistujana.
Mikä sitten muka voisi olla ei-uhria ja ei-alistujaa siellä menneessä? Itse en ainakaan hyväksy tuollaista jos kiusaajana on ollut oma vanhempi.
Minustakin on aika selvää, että jos vaikka vanhempi on satuttanut lastaan, niin kyllä siinä on vain yksi syyllinen ja yksi uhri, eikä lapsella ole mitään vastuuta aikuisen teoista. Jotkut vain tykkäävät katsella nenäänsä pitkin niitä, jotka näkevät itsensä uhrina jossakin tilanteessa, koska on muka jotenkin häpeällistä myöntää että minä olin uhri, minä olin avuton ja minua kohdeltiin väärin. Ehkä nämä ihmiset tarvitsevat tämän katsantokannan, jossa he maagisesti pystyvät vaikuttamaan kaikkeen ja kaikkiin ihmisiin, eivätkä koskaan ole avuttomia tai voimattomia.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kivikissaäiti (oletan) kävi ketjussa riehumassa. Olen kirjoittanut kaiken omani samalla tyylillä ja allekirjoittanut.
Taidan olla parantumaton, nyt minulla on olo, että pitäisi ilmoittaa teille poistuvani ketjusta x tunniksi...
Tämä siis ap.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aika paljon samanlainen kuin sinä. Luulin ja koin kuitenkin "parantuneeni", kun olin monta vuotta yksin ja oma minuus ja omat rajat vahvistui. Jouduin myös katkaisemaan joksikin ajaksi kaiken yhteydenpidon, myös sukulaisiin. Minun oli vain pakko ns. löytää itseni ja alkaa elää omista tunteistani käsin. Valitettavasti tapasin kuitenkin miehen, joka puhui hyvin ja vaikutti välittävän minusta paljon. Uskaltauduin avaamaan sydämeni, kaipasinhan kumppania. Pikkuhiljaa huomasin, että mies ei välitäkään niinkuin olin kuvitellut. Hän halusi kyllä minut, hän halusi minulta avioliittoa ja lasta jne. mutta minä en saanut mitä minä olisin tarvinnut. Suhteen jatkumisen edellytyksenä olen joutunut luopumaan aina vain enemmän omista rajoistani. Minua on saanut jo retuuttaa väkivaltaisesti, haukkua rumasti, eikä minun vointini ole ollut tärkeä. Tuntuu, että olen antanut itsestäni aivan kaiken. Nyt olen kuitenkin lähtenyt ja toivon, että saan voimia olla palaamatta. Hän kyllä tekee kaikkensa, että tämä kärsimys jatkuisi. Mutta mä haluan muuttaa suuntaa!
Ap, ota tästä kommentista oppia. Tästä näet, mihin suuntaan suhteesi on menossa. Lähteminen on aina vaikeaa, mutta yhä vaikeammaksi se käy kun vuodet vierivät, ja henkinen väkivalta muuttuu suoraksi haukkumiseksi ja fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseksi. Kirjoituksissasi on niin paljon vaaran merkkejä, että en olisi yllättynyt jos se lähtisi tähän suuntaan. Ymmärrän, että et välttämättä itse näe tilannettasi ihan realistisesti, koska olet koko jutun keskellä.
Onnittelut kyseisen viestin kirjoittajalle, pysy vahvana!
No se nyt on normaalia huomioonottamista, että kertoo poistuvansa paikalta ja ettei tarvitse hetkeen odotella. Voisit tulla opettamaan sitä miehelleni...
Hyvä kun kerrot, niin lähdenpä tästä itsekin tekemään rästihommat, kun olen jämähtänyt tähän ketjuun minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kivikissaäiti (oletan) kävi ketjussa riehumassa. Olen kirjoittanut kaiken omani samalla tyylillä ja allekirjoittanut.
Taidan olla parantumaton, nyt minulla on olo, että pitäisi ilmoittaa teille poistuvani ketjusta x tunniksi...
Tämä siis ap.
Ap
Hei ap, et ole parantumaton! Tiedän että tässä ketjussa on loukkaavia viestejä ja viestejä jotka tuntuvat pahalta. Mutta paljon on myös totuuden siemeniä, joista voit saada apua.
Koska sinulla on pitkä traumatausta, on parantuminenkin pitkä prosessi. Joskus kaksi askelta eteen, sitten yksi taaksepäin. Mutta edistystä tapahtuu varmasti koko ajan - se, että olet aloittanut tämän keskustelun, on jo yksi hyvä merkki. Aivan varmasti muutut vielä eheämpään suuntaan, ja löydät parisuhteen, jossa sinut nähdään ja kuullaan, ja jossa sinua rakastetaan ja vaalitaan juuri sellaisena kuin olet.
Terapia voisi olla hyväksi, vaikka ihan lyhytterapiajakso, jos et jaksa mitään pitkää prosessia. Tai sitten self-help, vaikka kirjat traumasta, henkisestä hyväksikäytöstä, hyväksikäytöstä parisuhteessa, manipuloinnista. Niiden lukeminen saattaa olla vaikeaa, mutta saatat saada myös oivalluksia. Mutta jos se tuntuu liian raskaalta, niin älä tietenkään tee mitään mikä saa olosi vielä pahemmaksi. Kaikella on aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen koukussa ketjua, joka on täysin käsittämätöntä dadaa. Kaikki tuntuvat tietävän kaiken, mutta mitään ei ole ketjuun kirjoitettu. Ensin kaikki tuntuvat olevan hulluja, kunnes kohta alat epäillä, että oletko sittenkin itse hullu.
No enpä tiedä, mun mielestä tämä on ihan peruskauraa traumatisoituneelta naiselta, joka on päätynyt hyväksikäyttävään suhteeseen, ja on nyt ihan sekaisin siitä mikä on totta ja mikä ei, eivätkä ulkopuoliset siksi saa tästä oikein mitään tolkkua.
Sinänsä tämä sekavuus siis peilaa aihettaan varsin osuvasti!
Yksi henkilökö ketjussa kirjoittaa melkein kaikki viestit? Jo heti alussa henkilö 7,8,9 tuntui ymmärtävän ap:n horinoista kaikkea sellaista, mitä ap ei kirjoittanut. Onko tämä kaikki yhden mieleltään järkkyneen harhaista fantasiaa?
On. Sama tyyppi heiluu monessa suomi24 chatissa eri nimimerkein keskustellen lähinnä itsensä kanssa. Skitsofreenikko. Ja usko omaan kustetukseensa. Hieman surullista seurata. Ei pidä mennä harhoihin mukaan. Monet menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänestä ei ole kuulunut tänään mitään. Ehkä hän vaistoaa mielialani tai pelkää tappelua. Eli voin hyvin itse ylläpitää hiljaiseloa toistaiseksi. Ongelma syntyy vasta sitten, jos hän ottaakin yhteyden eikä jatka hiljaisuutta lomansa loppuun. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista eli joko kuvittelee nyt itse pitävänsä mykkäkoulua tai sitten tajuaa minun ensimmäistä kertaa pitävän jotain sen tapaista.
Muutamalta kirjoittajalta oli tullut erittäin hyvät viestit ketjuun.
Ap
Tai todennäköisemmin hän nauttii lomastaan eikä jaksa tai viitsi viestitellä. Yhden päivän hiljaisuudesta ei voi tehdä päätelmiä mihinkään suuntaan. Omasta miehestäni tiedän, että jos mitään ei kuulu, niin hänellä menee hyvin. Jos viestejä tulee, niin silloin loma tai matka ei ole onnistunut. Toki hän ilmoittaa missä menne, mutta jatkuva päivittäinen viestittely ei ole tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että suomlaiset miehet usein tekevät naisistaan niinsanotusti terapeutteja. Kun nainen kyllästyy siihen ikuiseen terapeutin osaansa ja ei saa MIESTÄ, alkaa mies itkeä - että nyt se nainen ei enää tsemppaakaan mua, niinko oletin. Että se ei olekaan mun egoboostaaja 24seiska.
Excuse me, mutta minulle ainakin välittyy kuva melko itsekkäästä miehestä, joka on ehkä puristanut kaiken elämänenergian juurikin tästä naisesta pakottamalla hänet häne traumojensa hoitajaksi ja kun nainen raivostuu siitä - (tiedän kokemuksesta mitä se on - olla näiden herkkähipiäisten minäminämiesten psykoterapeutti) - että mies on VAIN ja ainoastaan keskittynyt niihin omiin tarpeisiinsa ja traumoihinsa - niin hihathan siinä palaa lopulta.
Jos et ota naistasi omana yksilönä ja persoonana TARPEEKSI KOKONAISENA, et ole ansainnut naistasi etkä ole kelvollinen edes parisuhteeseen. Veikkaan, että naisesi on aika väsynyt suhteesi. Ehkä hän sinun pitkäaikaisterapeuttina, jona selvästi häntä kohtelet ja näet (kun se ei ymmmärrä koko ajan minua!!!1 entä sinä häntä? onko koko ajan kyseessä VAIN sinun tarpeesi - traumasi??) - on lopen kyllästynyt, kun ei ole suhteessa aikuisen miehen kanssa - joka huolehtii naisestaan ja pitää tätä arvokkaana. Omana itsenään. Ei itsenssä jatkeena, kuten puheenvuorostasi heijastuu ulospäin.
Sinulta puuttuu arvostelukyky nähdä oma ja muiden raja. Imet kaiken energian ympäriltäsi vain sinun tarpeisiisi. Ihmiset ovat sinulle käyttöesineitä. Tämä sinusta tulee esiin kirjoituksessasi. Sääliksi käy naistasi. Muuta ei voi sanoa. Toivottavasti ymmärtää lähteä seurastasi ajoissa, sillä hyväähän tuo ei naisellesi tarkoita selvästikään. Energy vampires suck!
Mihin sinä sitä miestä tarvitset pitämään itseäsi arvokkaana? Tyypillinen nainen, tyypillinen itsetunnoton energiavampyyri. Mä olen ainakin arvokas eikä sitä tartte mulle kenenkään miehen todistaa millään lailla.
Aikuinen mies, siis jo persoonaltaan kehittynyt ja vakaa - arvostaa Naistaan. Omana persoonanaan. Antaa tälle oman tilansa eikä ole koko ajan vaatimassa huomiota tyyliin: huomaa minut - katso äiti, miten mä osaan. Kato kato. Tästä ap:sta välittyy kuva lapsesta, joka ei ole saanut tarpeeksi huomiota tai on saanut sitä liiaksikin, joka vaatii muilta katkeamatonta ymmärrystä ja huomiota, or Else.
Hyvin rasittavan oloinen persoonatyyppi. Ajautuu konflikteihin melko varmasti lähestulkoon kaikkien vähänkin ns. läheisempien ihmisten kanssa. KOSKA ne ei YMMMÄÄRRRRÄÄÄ ap:n erityislaatuisuutta. Mutta miten on - miten AP ymmärtää NAISTAAN? Haluaako edes tai siis kykeneekö siihen.
Epäilen vahvasti, että tilaa tälle ei ole. Toivon todellakin että nainen on ymmärtänyt lähteä näin epäkypsän persoonan läheltä , joka on typistänyt naisensa johonkin aina saatavilla olevaan terapeutin osaan. Tukahduttavaa - ei voi muuta sanoa. Aplla on kasvun paikka kasvaa aikuiseksi, jossa käsittelee traumansa jossain muualla kuin sälyttäen kaiken naisensa päälle. Mutta kuten sanottua, toivottavati nainen on hänestä - ainakin henkisesti - jo kauan sitten irtaantunut.
Etkö sä osaa kirjoittaa ilman kursiivia? Todella rasittavaa luettavaa, niin kuin koko sisältökin. Siis "eikä ole koko ajan vaatimassa huomiota tyyliin: huomaa minut - katso äiti, miten mä osaan. Kato kato." Etkö sä aikuisena ihmisenä osaa suhtautua tuollaiseen käytökseen? Mitä rasittavaa siinä on? Oletko joku uhrautuja, joka kokee, että hei mun on pakko ihastella koska toinen niin haluaa. Voi nyyh. Aikuinen osaa jättää toisen huomionkaöastelun sikseen ja keskittyä itseensä. Mutta koska SINÄ itseasiassa olen huomiontarpeinen energiavampyyri - etkä kypsä aikuinen - niin SINÄ et osaa. Sinä kuvittelet, että saadaksesi itse niin paljon lapsellisesti kaipaamaasi arvostusta naisena sun on pakko leikkiä tuossa lapsellisen miehen mukana vajoten hänen tasolleen.
Aloittarana ei ole samasta asiasta kysymys, häntä on haavoitettu henkisesti, traumatisoitu ja jo se vaatisi sen, että kumppani tukee, eli antaa positiivista palautetta eikä se ole vaikeaa, jos toisesta välittää. Mutt sinunlaisillesi se on liikaa vaadittu, koska haluaisit sitä itse.
Toivottavasti paranet SKITSOFRENIASTASI JA ÄÄSBURGERISMISTASI SEKÄ HAKKEROINTIVIMMASTASI LÄHITULEVAISUUDESSA: Ja jos no can do. Sinulla on hyvin lukittu selli pehmeillä seinillä ja paljon mukavia lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kivikissaäiti (oletan) kävi ketjussa riehumassa. Olen kirjoittanut kaiken omani samalla tyylillä ja allekirjoittanut.
Taidan olla parantumaton, nyt minulla on olo, että pitäisi ilmoittaa teille poistuvani ketjusta x tunniksi...
Tämä siis ap.
Ap
Kävin riehumassa ja myös vastailemassa avuliaasti ja kannustavasti ja ymmärtäen ja tukien. Ja vittuilin joillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että suomlaiset miehet usein tekevät naisistaan niinsanotusti terapeutteja. Kun nainen kyllästyy siihen ikuiseen terapeutin osaansa ja ei saa MIESTÄ, alkaa mies itkeä - että nyt se nainen ei enää tsemppaakaan mua, niinko oletin. Että se ei olekaan mun egoboostaaja 24seiska.
Excuse me, mutta minulle ainakin välittyy kuva melko itsekkäästä miehestä, joka on ehkä puristanut kaiken elämänenergian juurikin tästä naisesta pakottamalla hänet häne traumojensa hoitajaksi ja kun nainen raivostuu siitä - (tiedän kokemuksesta mitä se on - olla näiden herkkähipiäisten minäminämiesten psykoterapeutti) - että mies on VAIN ja ainoastaan keskittynyt niihin omiin tarpeisiinsa ja traumoihinsa - niin hihathan siinä palaa lopulta.
Jos et ota naistasi omana yksilönä ja persoonana TARPEEKSI KOKONAISENA, et ole ansainnut naistasi etkä ole kelvollinen edes parisuhteeseen. Veikkaan, että naisesi on aika väsynyt suhteesi. Ehkä hän sinun pitkäaikaisterapeuttina, jona selvästi häntä kohtelet ja näet (kun se ei ymmmärrä koko ajan minua!!!1 entä sinä häntä? onko koko ajan kyseessä VAIN sinun tarpeesi - traumasi??) - on lopen kyllästynyt, kun ei ole suhteessa aikuisen miehen kanssa - joka huolehtii naisestaan ja pitää tätä arvokkaana. Omana itsenään. Ei itsenssä jatkeena, kuten puheenvuorostasi heijastuu ulospäin.
Sinulta puuttuu arvostelukyky nähdä oma ja muiden raja. Imet kaiken energian ympäriltäsi vain sinun tarpeisiisi. Ihmiset ovat sinulle käyttöesineitä. Tämä sinusta tulee esiin kirjoituksessasi. Sääliksi käy naistasi. Muuta ei voi sanoa. Toivottavasti ymmärtää lähteä seurastasi ajoissa, sillä hyväähän tuo ei naisellesi tarkoita selvästikään. Energy vampires suck!
Mihin sinä sitä miestä tarvitset pitämään itseäsi arvokkaana? Tyypillinen nainen, tyypillinen itsetunnoton energiavampyyri. Mä olen ainakin arvokas eikä sitä tartte mulle kenenkään miehen todistaa millään lailla.
Aikuinen mies, siis jo persoonaltaan kehittynyt ja vakaa - arvostaa Naistaan. Omana persoonanaan. Antaa tälle oman tilansa eikä ole koko ajan vaatimassa huomiota tyyliin: huomaa minut - katso äiti, miten mä osaan. Kato kato. Tästä ap:sta välittyy kuva lapsesta, joka ei ole saanut tarpeeksi huomiota tai on saanut sitä liiaksikin, joka vaatii muilta katkeamatonta ymmärrystä ja huomiota, or Else.
Hyvin rasittavan oloinen persoonatyyppi. Ajautuu konflikteihin melko varmasti lähestulkoon kaikkien vähänkin ns. läheisempien ihmisten kanssa. KOSKA ne ei YMMMÄÄRRRRÄÄÄ ap:n erityislaatuisuutta. Mutta miten on - miten AP ymmärtää NAISTAAN? Haluaako edes tai siis kykeneekö siihen.
Epäilen vahvasti, että tilaa tälle ei ole. Toivon todellakin että nainen on ymmärtänyt lähteä näin epäkypsän persoonan läheltä , joka on typistänyt naisensa johonkin aina saatavilla olevaan terapeutin osaan. Tukahduttavaa - ei voi muuta sanoa. Aplla on kasvun paikka kasvaa aikuiseksi, jossa käsittelee traumansa jossain muualla kuin sälyttäen kaiken naisensa päälle. Mutta kuten sanottua, toivottavati nainen on hänestä - ainakin henkisesti - jo kauan sitten irtaantunut.
Etkö sä osaa kirjoittaa ilman kursiivia? Todella rasittavaa luettavaa, niin kuin koko sisältökin. Siis "eikä ole koko ajan vaatimassa huomiota tyyliin: huomaa minut - katso äiti, miten mä osaan. Kato kato." Etkö sä aikuisena ihmisenä osaa suhtautua tuollaiseen käytökseen? Mitä rasittavaa siinä on? Oletko joku uhrautuja, joka kokee, että hei mun on pakko ihastella koska toinen niin haluaa. Voi nyyh. Aikuinen osaa jättää toisen huomionkaöastelun sikseen ja keskittyä itseensä. Mutta koska SINÄ itseasiassa olen huomiontarpeinen energiavampyyri - etkä kypsä aikuinen - niin SINÄ et osaa. Sinä kuvittelet, että saadaksesi itse niin paljon lapsellisesti kaipaamaasi arvostusta naisena sun on pakko leikkiä tuossa lapsellisen miehen mukana vajoten hänen tasolleen.
Aloittarana ei ole samasta asiasta kysymys, häntä on haavoitettu henkisesti, traumatisoitu ja jo se vaatisi sen, että kumppani tukee, eli antaa positiivista palautetta eikä se ole vaikeaa, jos toisesta välittää. Mutt sinunlaisillesi se on liikaa vaadittu, koska haluaisit sitä itse.Toivottavasti paranet SKITSOFRENIASTASI JA ÄÄSBURGERISMISTASI SEKÄ HAKKEROINTIVIMMASTASI LÄHITULEVAISUUDESSA: Ja jos no can do. Sinulla on hyvin lukittu selli pehmeillä seinillä ja paljon mukavia lääkkeitä.
Mutta en näköjään ollut ainoa riehuja :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen koukussa ketjua, joka on täysin käsittämätöntä dadaa. Kaikki tuntuvat tietävän kaiken, mutta mitään ei ole ketjuun kirjoitettu. Ensin kaikki tuntuvat olevan hulluja, kunnes kohta alat epäillä, että oletko sittenkin itse hullu.
No enpä tiedä, mun mielestä tämä on ihan peruskauraa traumatisoituneelta naiselta, joka on päätynyt hyväksikäyttävään suhteeseen, ja on nyt ihan sekaisin siitä mikä on totta ja mikä ei, eivätkä ulkopuoliset siksi saa tästä oikein mitään tolkkua.
Sinänsä tämä sekavuus siis peilaa aihettaan varsin osuvasti!
Yksi henkilökö ketjussa kirjoittaa melkein kaikki viestit? Jo heti alussa henkilö 7,8,9 tuntui ymmärtävän ap:n horinoista kaikkea sellaista, mitä ap ei kirjoittanut. Onko tämä kaikki yhden mieleltään järkkyneen harhaista fantasiaa?
On. Sama tyyppi heiluu monessa suomi24 chatissa eri nimimerkein keskustellen lähinnä itsensä kanssa. Skitsofreenikko. Ja usko omaan kustetukseensa. Hieman surullista seurata. Ei pidä mennä harhoihin mukaan. Monet menee.
Kirjoittaja 5,6,7 ja 8 ei todellakaan riehu suomi24 chatissa, koska se olin minä, eikä kirjoittanut puoliakaan tämän ketjun viesteistä. Ihan murto-osan.
;))
Me tiedetään, kuka sä olet. J a sun köörisi. Pus.
Trollaa paremmin.
Minusta tää on aika paljon vaadittu. Ehkä mies haluaa vain lähinnä syliä ja pillua, niin sä jotain suhdettakin siihen virittelet. Vain A-luokka saa molemmat. Ja olen sitten nainen provosoitujille tiedoksi. Enkä A-luokassa.