Millaiset ihmiset yleensä eivät pidä sinusta?

Sellaiset, jotka tykkää puhua paljon. Itse en.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kiinnostaisi kuulla myös, millä tavalla havainnoitte sen, etteivät luettelemanne kaltaiset ihmiset pidä teistä? Välttelevätkö, ovatko ilkeitä?

Jos ollaan kolmestaan tai suuremmassa seurueessa niin se joka ei pidä minusta, ei katso minua silmiin kertoessaan juttuaan. Katsoo kokon ajan muita, minut ohittaa katseellaan. Jos istun jossain yksin, ei tuu viereen istuu. Jos istun jonkun muun kanssa, sillon tulee viereen. Usein siis eleistä päättelen, kyll se vaan on myös semmonen "tuntuma", tietää että kemiat ei pelaa yhteen. Tai voi olla että itse olen syypää, päätän heti alkuun että toi on tommonen ärsyttävä joka paikan höylä, nii eihän me voida tykätä toisistamme ja tämä toinen sitten osaa lukea oikein mun kehonkieltä ja sen takia käyttäytyy etäisesti/huonosti mua kohtaan? Itse siis yritän olla näyttämättä etten tykkää, mutta kai se välittyy mikroilmeistä yms mitä mieltä oikeasti olen.

Konservatiiviset ja ihmiset, jotka puhuvat vain itsestään ja omista mielenkiinnon kohteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset, jotka tykkää puhua paljon. Itse en.

Samoin, enkä jaksaisi aina edes morjestaa samoja naamoja päivittäin.

Ihmiset yleensä pitävät minusta. Harmi jos eivät sinusta pidä.

Ihmiset, joilla ei ole koskaan mistään mitään positiivista sanottavaa.

Ei minusta kukaan pidä. Jos joku sellaista aikookaan, hyökkään heti. Haluan olla rauhassa, omissa oloissani. Kesti vuosikymmeniä saavuttaa tällainen rauha,meuhkatkoon muut.

Ehkä selviten minusta ei pidä n.20-40vuotiaat naiset ja suurinosa samaa ikäluokkaa olevista miehistä. Uusissa yhteisöissä jään helposti ulkopuolelle ja minulla on vain pari pitkäaikaisempaa, mutta etäistä kaverisuhdetta.

Helpompaa kertoa että millaiset ihmiset minusta pitävät.

Minulla on joku kummallinen ristiriita juurikin sen ulkopuolelle jäämisen kanssa, kun toisaalta vedän paljon tietyn tyylisiä tuntemattomia puoleeni ( minulle tullaan juttelemaan esimerkikiksi kaupoissa ja pysäkeillä lähes päivittäin, miehet tulevat tarjoamaan puhelinnumeroitaan jne) Miehet ovat yleensä sellaisia vähän "reppanoita", ehkä olen sellainen itsekkin. Toisaalta myös lapset, vanhukset ja tietyntyyliset keski-ikäiset naiset ottavat paljon kontaktia.

En ole ujo, mutta en kuitenkaan kuvaisi itseäni "räväkäksi", avaan suuni kun asiaa on, enkä pelkää olla erimieltä asioista. Henkilökohtaisuuksiin en kuitenkaan mene, eikä mulla ole kiinnostusta esimerkiksi moralisoida muiden henkilökohtaisia valintoja.

Summarum, pidän itseäni helposti lähestyttävänä, mutta en ilmeisesti ole tarpeeksi koska jään aina ryhmäytymien ulkopuolelle, silloinkin kun ne ovat vasta muodostumassa.

Olen kurvikas, pitkä luonnonblondi ja pidän kaikista ihmisistä ja olen reilu kaikille, vauvasta vaariin, ja niin miehille kuin naisille, ja pidän kyllä naisten puolta monissa asioissa.

Tummatukkaiset ja hoikat, lyhyet tai tasapaksut naiset eivät voi sietää minua ensialkuun ja katselevat kieroon ja kohtelevat kuin bimboa, mutta kun tutustuvat minuun niin sanovat aina että ei sinusta olisi yhtään uskonut että olet noin mukava, ihana, viisas ja sydämellinen kun näytät seksipommilta ja miesten miellyttäjältä!

Hyvin voimakastahtoiset ihmiset (naiset) eivät yleensä pidä minusta.

Todella putkiaivoiset, tosikot, kirjaimellisesti kaiken ottavat, käytännönläheiset tietyllä lailla, autoritääriset ja ajatuksiltaan suppeat...

Ylimieliset, pinnalliset ihmiset, jotka eivät voi sietää hieman flegmaattista olemusta ja melankolista pohdiskelua. Ei vain kiinnosta päteä reippaalla käytöksellä ja muulla, tiedän kyllä oman arvoni (ja muidenkin).

Hassua kyllä, muut työväenluokkaiset. Tähän vaikuttaa varmaan vahvasti se, että meidän perhe on pohjoisesta kotoisin ja meidän puhuma murre kääntyy monen paikallisen korvissa kirjakieleksi. Koulussa haukuttiin että minä kuulostin puhuvalta sanakirjalta...

Useamman kerran olen saanut kuulla olevani neiti hienohelma: tälle en keksi muuta selitystä kuin sen, että äiti teki meistä vaatimattomasta kodista huolimatta intohimoisia lukijoita. Aineellisesti tämä hienohelmaisuus ei kyllä ole meillä ikinä (nakkikioski) näkynyt, elelleen habitukseni on sama kuin työpaikan muilla naisilla. Silti saan eräältä työkaverilta kuulla että minä olen "paremmista piireistä" ja että kuvittelen olevani "parempi kuin me muut".

Tyhmät ja/tai rumat, joilla ei ole huumorintajua.

Omasta mielestään itsevarmat eivät pidä minusta. Olen kiltihkö mutta puoleni pitävä ja tämä yhdistelmä ei kaikille sovi.

Sellaiset puoli-autistiset joilla on psykopaatin kylmä katse. Tiedätte varmaan. Silmät tollottaa suoraan eikä ilmekään värähdä ikinä. Tuollaiset tyypit nauttivat siitä kun toisissa ihmisissä on puutteita tai virheitä, ja he kyllä muistuttavat niistä joka välissä jossa luulevat saavansa siitä jotain hyötyä.

Muiden hallintaan ja kontrollointiin taipuvaiset persoonat, jotka ulospäin näyttävät itsevarmoilta, ovat usein melko suosittuja muiden parissa, mutta jotka sisimmiltään ovat joiltain osin arkoja, epävarmoja tai kateellisuuteen taipuvaisia.

Paljon laittaituvat ns. naiselliset naiset, usein matalammin koulutetut kuin minä. Itse teen nykyään AMK-tason töitä vaikka taustalta löytyy tohtorintutkinto. Jos joku työpaikalla saa siitä vahingossa kuulla niin alkaa hirveä haukkuminen selän takana. Olen myös nuorekkaan näköinen, ns. luonnonkaunis 35-vuotias (minulla ei ole lapsia) ja siitäkin saan kuulla vittuilua, lähinnä että olisin lapsivihamielinen ja kylmä ja menevää ja matkustelevaa elämäntapaani ollaan aina moittimassa. Itse yritän olla ystävällinen kaikille kuitenkin, vaikkei niin paljon yhteistä olisikaan ja työpaikalle mielestäni tullaan tekemään töitä eikä hoitamaan sosiaalisia suhteita.

Materialistiset, keskiluokkaiset, keski-ikäiset autoihin, taloihin, matkoihin ja ruokaan keskittyvät tärkeilijät. 

Matalan älykkyysosamäärän tai -tulotason omaavat. Ensimmäiset eivät ymmärrä edes vitsejäni ja toiset kadehtii kaikkea, vaikkeivat itse ole useinkaan valmiita tekemään mitään ansiotason nousuun.