Millaiset ihmiset yleensä eivät pidä sinusta?

Nelikymppiset vegaanit.

pahat ihmiset, koska minulla ei ole empatiaa,

Pinnalliset tyhjäpäät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset, joista minä pidän, eivät yleensä pidä minusta. Sitten taas sellaiset, joista en pidä, pitävät minusta ihan hirveästi eivätkä huomaa, ettei tunne ole molemminpuolinen.

Epäilen, että ihmiset jotka antavat ristiriitaisia signaaleja joutuvat tuohon tilanteeseen. Siis sellaiset jotka näyttävät erilaisilta kuin ovat, eli älykkäät jotka näyttävät lapsekkailta, tai kauniit jotka ovatkin epävarmoja jne.

Voi olla. Usein kaverini sanovat, että "susta ei uskoisi plaaplaaplaa, kun sä näytät niin viattomalta ja kiltiltä..."

Se on mieleenkintoista kun miettii miehen ja naisen eroa harvemmin nainen viihdyttää miestä. Sen menee yleensä niinpäin että mies viihdyttää naista.

Sellaiset vähän tyrkyt naiset, paljon meikkiä, lisäkkeitä ja huomionhakuisuutta. Olen varmaan tylsä heidän mielestään kun ei kiinnosta merkkilaukut ja kynsipidennykset. Saan sellaisia happamia katseita tai kun yritän jutella ja hymyilen niin he vain mököttävät eivätkä selvästikään halua puhua kanssani.

Olen huomannut, että monikaan ei pidä minusta. Olen erakkomainen, rauhallinen, pohdiskeleva. En koskaan tee mitään näyttääkseni muille jotakin. Pukeudun miten itse tykkään, harrastan mitä haluan, teen mitä haluan ja olen peruskohtelias.

Tämä tykkäämättömyys korostui, kun sain esikoiseni, ja eskaloitui kun toinen lapsemme syntyi. En vaan sopinut porukkaan, vaikka kohdatessa leikkipuistoissa tai kerhoissa tai jopa jonkun kotona jutut sujui ihan hyvin. Itselleni tuli tunne, että olen aina liikaa jotakin. Ja siis silloin kun meillä oli vauva ja kaksivuotias, koin, että tekemällä silloin tällöin asioita heidän kanssaan päivät sujuivat helpommin ja tunnit kului nopeammin. Niinpä kävin uimahallissa ja muskarissa, joskus lounaalla heidän kanssaan, kokkasin kotona paljon kun sitä lapset jostain syystä aina antoi minun tehdä ilman sen kummempia häiriöitä. Kun mies tuli kotiin, lähdin lenkille tai harrastukseen. Yhdessäkin teimme paljon. Minulle se oli henkireikä, ja kyllä satutti kuulla sitten muutama vuosi myöhemmin, kuinka minua oli pidetty suorittajana, joka yrittää olla parempi äiti kuin muut. 

Tämän kokemuksen jälkeen en ole enää yrittänyt edes jutella niitä näitä missään kenellekään. Siis tilanteissa, joissa joudun muiden vanhempien kanssa tekemisiin: vanhempainillat ja koulujen juhlat ja tapahtumat. Lasten harrastuksissakin varmaan pitävät minua tylynä ja ylimielisenä. Todellisuudessa en vain enää jaksa ihmisiä niin. Noihin kotiäitivuosiin mahtui niin paljon pettymyksiä ihmisten kanssa. 

Ja mitä tulee muuten ihmisiin, huomaan, että ärsytän joitain naisia ihan tavattoman paljon. Ja ärsytän myös joitain miehiä. Sellaisia, jotka jo valmiiksi vihaavat naisia - heissä saan aikaan ihan suoranaista vihaa joskus. Se on pelottavaa. 

Kukaan ei pidä minusta. Ei edes mun omat lapset.

Ryhmäytymistä edellyttävät. Tykkään olla ryhmän jäsen, mutta omilla ehdoillani. En ala toimia minkään normien, vaan omien aivojeni perusteella. Tämä on joskus hankalaa ihmisille, mutta toisaalta en ole riidanhaastaja, joten vetäydyn vaan pois ja saan olla pääasiassa rauhassa. Ystävät tuntevat tämän piirteen ja todella kivasti suhtautuvat, pitävät itsenäisenä, mutta työssä on ollut joskus vaikeuksia kun pari paksukalloa ei voi käsittää, että töiden päälle minulla ei ole mitään intoa hengailla heidän kanssaan tai jakaa mitään.

Takakireät, hiljaiset

.

Hidasälyiset, autoritääriset ihmiset eivät yleensä pidä minusta, eivätkä sellaiset, jotka eivät ymmärrä sarkasmia tai mustaa huumoria.

Snobit ja leuhkat ihmiset. Itsellä ei ole väliä onko vaatteet Tokmannilta vai Stockmannilta, kunhan ovat siistit ja puhtaat. Ei myöskään kiinnosta luksustuotteet tai hienot autot. Arvostan kokemuksia ja ihmisiä ja haluan nähdä maailmaa.

Itsellä ei ole myöskään väliä montako Insta seuraajaa tai kaveria facebookista löytyy (kuulemma nämäkin tärkeitä nykypäivänä).

Vaikea siis löytää tällaisia arvostavien ihmisten kanssa juuri yhteistä.

Itse voisin tulla toimeenkin, mutta yleensä kys ihmiset ärsyyntyvät minusta. En tiedä miksi.

Tiedän, että introvertit ampuvat minut nyt, mutta olen itsekin puhelias, ulospäin suuntautunut, asiat aikalailla huumorilla ja rennosti ottavat. Yllätys yllätys olen myös hyvä kuuntelija ja yritän saada kaikki ryhmän jäsenet osallistetuksi jollain tavalla, vaikka kysymällä jotain kaikilta. Tiedän silti, että vastakohtiani ärsyttää usein luonteeni, pitävät tyhmänä vitsailijana, vaikka olen tosiasiassa tohtori alle 30-vuotiaana ja Mensan jäsen. Ei pidä aina luulla puheliaiden ihmisten olevan tyhmiä, vaikka se palstan näkemys tuntuu olevan

Vastaan siis: hiljaiset, jäykät, pedantit

Normatiiviset ihmiset.

Olen kristitty, ja seurakunnissa on paljon normatiivisia, usein rakkaita, mutta persoonaltaan erilaisia. Olen myös taiteilija, ja ihmiset luonteeltaan samanlaisempia, intohimoisia. Niissä piireissä minua pidetään konservatiivisena. :D