Millaiset ihmiset yleensä eivät pidä sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset rempseät sosiaaliset tapaukset. Ekassa puolessa minuutissa tulee selväksi että ei tykätä toisistamme.

Millainen itse olet?

Sellaset, jotka haluaa että heitä myötäillään ihan kaikessa

Antisosiaaliset (eri asia kuin epäsosiaalisuus).

Pilkunnussijat.

Räikeät naisihmiset, jotka haluavat jatkuvasti olla valokeilassa. Kokevat minut kai uhkana, vaikka en ole sisäisesti kuin he. Ai niin, ja jotkut lihavat ihmiset. Jostain syystä kokevat tarpeelliseksi hyökätä, vaikka voisivat olla vain iloisia ja ystävällisiä - kuten minäkin heille.

Muuten tulen kaikkien kanssa toimeen.

Hitaasti reagoivat saattavat ärsyyntyä, koska puhun nopeasti.

Kuten näköjään monella muullakin, niin huutajat. Mä olen perusrauhallinen ja palautteen mukaan hyvin ilmeetön ja vakavan ja ujon oloinen. Se ärsyttää huutajia. Ärsyttään niin maan per....vietävästi. Heidän on pakko mulkoilla, tölviä, hakemalla hakea jotain reaktiota, esimerkkinä nyt vaikka tenttaamalla "Oot sä epäsosiaalinen hä, oot sä vähän epäsosiaalinen häh!" tai "Mitä sä teet kotona hä! Onks sulla harrastuksia hä! Istuksä vaan kotona mikset ollut illanvietossa hä!".

Yllä olevat siis yhden huutajan esityksiä tältä viikolta.

Tosiasiassa en ole erityisen ujo, rauhallinen kyllä enkä jaksa hysteeristä kiljumista ja kiekumista. Mulla on harrastuksia ja kavereita, käyn paljon ulkona ja tapahtumissa ( baarit, festarit, keikat, teatteri ym), mutta ei mua huvita avautua niistä huutajille.

Olen vakavan lisäksi kuulemma kiltin näköinen ja töissä joudun pukeutumaan suht konservatiivisesti minkä takia varmaan vaikutankin joltain seinähiireltä. Vapaa-ajalla on sitten eri kuviot ja jos se nyt on joku ylpeyden aihe niin olen varmasti juhlinut ja reissannut ja nähnyt pirun paljon enemmän kuin moni huutaja. Ylemmyydentuntonnolleen ei siis ole pohjaa, mutta en jaksa alkaa näitä mitenkään haastamaan, meuhkatkoon rauhassa. No, välillä kyllä ärsyttää.

Sellaiset, jotka eivät pidä hiljaisista hissukoista.

Ei, he eivät useinkaan ole niitä sosiaalisia ja puheliaita, päin vastoin.

Olen kaikille lähtökohtaisesti ystävällinen, ja ainoat ihmiset joista on näkynyt etteivät pidä minusta, ovat olleet naisia.

Eivät yleensäkään minkäänlaiset. . .

Kaikkitietävät ainaoikeassa-tyypit

Rusettipipo-gugguumammat

Äärifeministit

Sovinistit ja lassukat

Sellaiset todella äänekkäät, jatkuvasti itseään esiintuovat, yleensä aika härskiä ja kaksimielistä läppää heittävät porukan hauskuuttajat ja ovat yleensä myös jollain tapaa porukan "pomoja".  Minun hiljaisuuteni jollain käsittämättömällä tavalla ärsyttää heitä aina ihan mielettömästi, vaikka ongelma on usein se että saadakseen jotakin sanottua, pitäisi puhua tai oikeastaan huutaa heidän puheensa päälle koska he eivät osaa kuunnella eikä olla hetkeäkään puhumatta. Ja jos saatkin jotakin sanottua, he aivan varmasti itse puhuvat sen päälle tai eivät muuten vaan noteeraa mitenkään koko asiaa vaan jatkavat omasta jutustaan kertomista. Koen että usein tällaisilta ihmisiltä puuttuu myös jollakin tapaa kyky empatiaan ja ovat aika kapeakatseisia, monesti heidän juttunsa keskittyy lähinnä muiden asioiden haukkumiseen/ihmettelyyn johon minä en tahdo lähteä mukaan joten putoan senkin takia porukasta  pois.

Puhutteleva kysymys.

Pyrin olemaan kaikille ystävällinen ja mukava.

Koska rakastan hyvää oloa.

En halua olla ilkeä ja koska sillon olen myös onneton.

"Laita hyvä kiertoon niin saat itsekkin hyvää."

Spontaanit ihmiset. En tee mitään ilman usean päivän varoitusaikaa.

En osaa sanoa varsinaisesti miksi joku ei pidä. Uudet ihmiset ovat yleensä hyvinkin avoimia kanssani.

Olen huomannut että ennakkoluulojen takia ihmiset myhäilevät jos sanon jotain eivätkä huomioi muuten ja käyttäytyminen on sellaista "vähättelyä". Tämä siis koskee ihmisiä jotka eivät tunne minua enkä minä heitä. Tiedämme vain toisemme nimeltä ja tuntemuksemme perustuu muiden puheisiin. Itsellä oli yläasteella "kaveri" joka onnistui mustamaalaamaan minut monien ihmisten silmissä negatiiviseksi, ujoksi ja "aina vittuuntuneeksi" ja sitten kun vihdoin satuimme samaan porukkaan tai vaikka ryhmätyöhön ja koitin olla avoin ja iloinen oma itseni, käyttäytyivät sitten muut ihan ihmeellisesti minua kohtaan. Harmitti tottakai että se kantoi lukioon asti.

Se mistä monesti ihmiset vähintäänkin hämmästyvät yms. niin olen kyllä temperamenttinen ja olen vahva sanomaan mielipiteeni. Tuomaan itseäni esiin. Tottakai pyrin sen aina tekemään asiallisesti, toisia haukkumatta ja puolueettomasti sekä perustellen. Suoruudestani moni on närkästynyt kyllä mutta olen itse ylpeä kyllä siitä että uskallan sanoa asiat suoraan ja tuomaan mielipiteeni esille. En ole koskaan ymmärtänyt sitä että ollaan hiljaisia hyväksyjiä, ei perustella mielipiteitä tai niitä ei koskaan tuoda esiin. Sitten samaan aikaan valitetaan ja käyttäydytään typerästi. En sitten tiedä onko se jotenkin yleisempää olla sellainen sivusta seuraaja ja valittaa jälkeenpäin selän takana. Loppujen lopuksi moni on kyllä kiittänyt minua siitä ja kehunut että en jätä asioita sikseen ja katsele vierestä jos näen että toimitaan väärin.

Alle keski-ikäiset miehet ehkä ainakin lievästi kehitysvammaisia lukuun ottamatta.

Kauniit, varakkaat ja muuten arvokkaat/tärkeät/korkea-arvoiset naiset.

Olen itse ujo, mutta jostain syystä tuntuu kuin muut ujot ei pitäisi minusta. Onko muilla samaa kokemusta?

Ikätoverit (olin itse minkä ikäinen vaan) tuntuu lähes aina karsastavan mua. Toivottavasti tähän tulisi kuitenkin hiljalleen muutos vanhetessa.

Itse olen ruma 26-vuotias työtön (tuilla toimeen tuleva) nainen.

Sitä voi tulkita väärin toisen. Jollakin voi olla vain huolia eikä siksi jaksa huomioida toista, toinen voi siis kuvitella, että toinen ei pidä.

Minulla on tuntemattomiin neutraali asenne.

Jos toinen tekee minua kohtaan vääryyttä se muuttuu.

En kuitenkaan jonkun tuntemattoman happamasta ilmeestä vielä vedä johtopäätöstä, että tämä ei pidä minusta.

Kyllä se ei pitäminen ilmenee toisella käytöksessä, sanoissa ja jos ilme aina halveksiva vaikka muita kohtaan ei.

Jos joku tuollainen niin veikkaan, että joku väärinkäsitys takana taikka joku puhunut pahaa minusta hänelle.

Jos enenmän pakosta tekemisissä niin kaiketi minusta eivät pidä ihmiset jotka yrittävät hyötyä minusta, mutta minä laitan vastaan enkä halua olla joku hyödynnettävä.

Perfektionistit eivät tykkää minusta. Siis ne, joiden mielestä kaikkien muiden pitää olla yhtä tehokkaita, toimia tismalleen samalla tavalla ja olla muutenkin aivan yhtä täydellisiä kuin he itse kuvittelevat olevansa.

Räiskyvät spontaanit ihmiset saattavat kokea että harkitsevuuteni ja hiljaisuuteni tarkoittaa että en hyväksy heitä. Oikeasti en edes ajattele heistä yleensä mitään erityistä, en pahaa enkä hyvää.

Olen usein myös vakava ja en jaksa small talkia, tästä useimmat eivät onneksi vaivaannu.

-m33

Vierailija kirjoitti:

Puhutteleva kysymys.

Pyrin olemaan kaikille ystävällinen ja mukava.

Koska rakastan hyvää oloa.

En halua olla ilkeä ja koska sillon olen myös onneton.

"Laita hyvä kiertoon niin saat itsekkin hyvää."

"Olen kaikille lähtökohtaisesti ystävällinen, ja ainoat ihmiset joista on näkynyt etteivät pidä minusta, ovat olleet naisia."

Ristiriidassa tämän vastauksen kanssa. Kyllä tuo näkemys toimii paremmin niin kauan kun olet tekemisissä vain miesten kanssa.