Mitä ihmisillä on matematiikkaa vastaan?

Pikemminkin pitäisi kysyä mitä matematiikalla on minua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Matikkaa alkaa ymmärtää, kun harjoittelee.  Sehän siinä ikävää juuri on, kun pitää niitä tehtäviä tehdä, että saa rutiinia. Mutta se tekee niin hyvää aivoille!

Sokeakin oppii näkemään kun vaan harjottelee ahkerasti ja joka päivä!

Miten on niin vaikea ymmärtää, että dyskalkulia on ihan todettavissa oleva tila? Ei kaikki opi matematiikkaa, vaikka kuinka harjoittelisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös miettinyt asiaa. Olen itse matemaattisesti lahjakas, mutta ymmärrän että matematiikka on selkeästi opittavissa oleva asia. Mielestäni peruskoulussa ja lukiossa pitäisi painottaa MIKSI opiskelemme matematiikkaa. Monille matematiikka on vain asia jota nyt pakko opiskella kun koulussa ovat, mutta sen tärkeys ja elämämme joka aihealueeseen liittyvyys on harmaan peitossa.

Matematiikka on kieli, mikä avaa maailmaa ja sitä taitamattomat jäävät valitettavasti pimentoon monista maailman syy-sauraussuhteista sekä ilmiöiden rakenteista. Matematiikkaan pitäisi suhtautua samoin kuin esim englanninkielen opiskeluun taitona, mikä todella avartaa maailmaa ja perspektiiviä

Ja sä oot just tollanen tuputtaja, jonka mielestä kaikkien pitäis nähdä asiat samalla tavalla.

Häh? Täällähän ollaan taas tuomitsevalla päällä. Ei kenenkään tarvitse olla kanssani samaa mieltä, kerroin oman näkemykseni vastauksena ap:n kysymykseen. Se ei ole minulta mitään pois jos matikka ei kiinnosta. Päin vastoin, nostaa taitajien arvoa.

Mä nyt 32 vuotiaana kertaan kursseilla peruskoulun matematiikka enkä vieläkään ymmärrä siitä yhtään mitään! Ei vaa mee päähän, no tämä vei todella tehokkaasti kouluttautumisen mahdollisuudet, varsinkin AMKssa ei pääse yhtään mihinkään ilman matematiikan perustaso. Sitä nykyään kun vaaditaan joka paikassa vaikka ei työelämässä edes tarvitse kaikilla aloilla.

Kyllä historia ja yhteiskuntien ymmärtäminen ovat myös tärkeitä. Ei elämä ole pelkkää tilastoa ja lukua.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös miettinyt asiaa. Olen itse matemaattisesti lahjakas, mutta ymmärrän että matematiikka on selkeästi opittavissa oleva asia. Mielestäni peruskoulussa ja lukiossa pitäisi painottaa MIKSI opiskelemme matematiikkaa. Monille matematiikka on vain asia jota nyt pakko opiskella kun koulussa ovat, mutta sen tärkeys ja elämämme joka aihealueeseen liittyvyys on harmaan peitossa.

Matematiikka on kieli, mikä avaa maailmaa ja sitä taitamattomat jäävät valitettavasti pimentoon monista maailman syy-sauraussuhteista sekä ilmiöiden rakenteista. Matematiikkaan pitäisi suhtautua samoin kuin esim englanninkielen opiskeluun taitona, mikä todella avartaa maailmaa ja perspektiiviä

"ymmärrän että matematiikka on selkeästi opittavissa oleva asia"

Ikävä tiputtaa sinut sieltä pilveltäsi, mutta matematiikka ei ole kaikille opittavissa oleva asia.

Suurimmalle osalle riittää peruskoulumatematiikka. Lukion lyhyessä matematiikassakin on suurin osa turhaa jos ei jatka alalle, jossa sitä tarvitaan, toki tilasto- ja todennäköisyyslaskennan alkeet ovat ihan sivistäviä. Minun työssäni riittää että osaa laskea yhteen ja vähentää, ja ilman sitäkin pärjäisi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki ymmärtävät matematiikan merkityksen, mutta mitä se auttaa, jos ei vaan ymmärrä matematiikkaa.

Tämä  kun ei uppoa niin ei uppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikkaa alkaa ymmärtää, kun harjoittelee.  Sehän siinä ikävää juuri on, kun pitää niitä tehtäviä tehdä, että saa rutiinia. Mutta se tekee niin hyvää aivoille!

Sokeakin oppii näkemään kun vaan harjottelee ahkerasti ja joka päivä!

Miten on niin vaikea ymmärtää, että dyskalkulia on ihan todettavissa oleva tila? Ei kaikki opi matematiikkaa, vaikka kuinka harjoittelisivat.

Kukaan ei kiistäkään dyskalkulian vaikutusta matematiikan oppimiseen, mutta se on kuitenkin melko harvinainen ominaisuus. Suurin osa näistä osaamattomista ei vain viitsi perehtyä asiaan kunnolla, yrittäen oikaista kaikessa. Tässä ettei viitsi perehtyä, tuntuu isolla osalla olevan joku trauma takana oppimisen suhteen. Se taas johtaa tietynlaiseen uhmaan ja vastustamiseen kun sitä matematiikkaa sitten pitäisi opetella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei kiinnosta pätkääkään, siis matematiikka. Hyvin olen pärjännyt ja onneksi kohta pääsen eläkkeelle. Kielet on minun intohimoni ja ajattelin vielä opetella portugalin kielen.

Osaan minäkin kuutta kieltä, mutta ei siitä mitään intohimoa tullut. Kieli on vain väline. Koen, että kielten oppiminen on helpompaa kuin matematiikka (tosin se helpottuu muutaman ensimmäisen kielen jälkeen).

Ristiriitainen lausunto sen vuoksi, että matematiikka on KIELI. Jos osaat jotakin kieltä, samalla tavalla pystyt opettelemaan matikkaakin.

Sanat koostuu kirjaimista, yhdessä niistä syntyy jonkin asian merkitys. A + B = C, koostuu kirjaimista, yhdessä niistä syntyy merkitys. Ei sen kummempaa.

Vähemmän älykkäät eivät usein tykkää matematiikasta koska se paljastaa alhaisen älykkyyden. Matematiikka vahvasti yhteydessä älykkyysosamäärään.

"mä en vaan opi kävelemään, mulla ei ole kävelypäätä! Lapsena yritin kyllä kovasti ja kaaduin useasti, sitten vaan luovutin ja otin pyörätuolin käyttöön." 

Jos matikkaa opettelisi yhtä paljon, kuin lapsena opetteli kävelemään tai muuta koordinaatiota vaativia asioita, niin ihmiset näkisi, että sitä voisi oppia. 

Mutta jos valmiiksi on sitä mieltä, ettei voi oppia ja pienenkin harjoittelun jälkeen ei osata ja luovutetaan, niin yhtäkkiä asia onkin mahdotonta oppia.

Kuinka niin moni ihminen osaa kuitenkin kävellä ja juosta? Jos sanotte, että se on helppoa, niin menkääpä katsomaan aivovamman saanutta ihmistä, joka opettelee uudelleen kävelemään. Sehän on ihan hepreaa. Eikä sitä opita puolessa vuodessa.

Jos käytät vuoden joka päivä aikaa jonkin asian opetteluun, olet siinä vuoden päästä parempi kuin silloin kuin aloitit. Jos taas ohjelmoit aivosi valmiiksi siihen, että "en osaa, en voi oppia", niin sitten et opikaan.

Matematiikassa pitää ajatella ja ihmiset yleensä eivät inhoa mitään niin paljon kuin ajattelemista.

Matematiikka on eräänlainen kieli ja paljon "osaamattomuus" siinä johtuu siitä että ei ymmärrä kieltä. Itsekin kirjoitin lukion pitkän matematiikan (MCL) juurikaan ymmärtämättä funktion käsitettä. Myös jotkut derivaatat olivat lähinnä mekaanista suorittamista, ei vaan ollut aikaa pysähtyä ymmärtämään. Heikkouksistani huolimatta kirjoitin sentään reaalista  laudaturin lähes täysin pistein vastaamalla luonnontieteellisiin aineisiin, niissähän tarvittava matematiikka oli lähinnä peruskoulutasoa.

Jos jotain ei ymmärrä ei kannata siitä masentua. Moni muukaan ei ymmärrä. Matematiikassa on todella monta osa-aluetta, esim. jos funktio-oppi ei kiinnosta niin geometriaan ja lukuteoriaan kannattaa tutustua josko se sopisi itselle paremmin, tai vaikkapa todennäköisyyslaskentaan, sillähän on arkipäiväinen yhteys moniin asioihin

Tykkään tematiikasta enemmän kuin ma-tematiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän älykkäät eivät usein tykkää matematiikasta koska se paljastaa alhaisen älykkyyden. Matematiikka vahvasti yhteydessä älykkyysosamäärään.

Mutta kukaan ei voi valita oman älykkyytensä määrää. Sitä syntyy sellaiseksi kuin syntyy ja vanhempiaan ja geenejään ei voi valita. Jumala tms. jakaa toisille älykkyyttä kauhalla ja toisille teelusikalla.

Aina, kun kuulen sanan "matematiikka" niin mieleeni tulee meidän tympeän peruskoulun matikanopettajan naama. 

Tiedän kyllä että matematiikka on monien arkipäiväisten toimintojen taustalla, mutta kun peruskoulussa matematiikasta tehtiin niin vaikeaa ja luotaantyöntävää, niin vaikea tätä asennetta on enää vuosikymmeniä myöhemmin korjata.

Isolla osalla matikkaa on vain ohut yhteys muihin elämänaloihin. Ja monilla muilla elämänaloilla vastaavasti ohut yhteys matikkaan. Silti ainoastaan matikka on nostettu jalustalle sekä opiskelumäärissä että virallisessa arvostuksessa.

Joskus aiemmin oli matikan tilalla draama ja teatteri, tai uskonto. Kyse on valinnasta.

Kuulun siihen ikäluokkaan, jota kidutettiin koulussa joukko-opilla. Siitä kai syntyi elämän mittainen vastenmielisyys matematiikkaa kohtaan. Laskennossa taas pärjään ihan hyvin ja osaan laskea arkielämässä tarvittavat alennusprosentit, ompelukankaan menekit ja sensellaiset ihan sujuvasti. Aviomies on väitellyt tohtoriksi matematiikasta, joten yhtälöitä vaativat hommat delegoin hänelle.

Olen insinööri (ja DI) ja inhoan matematiikkaa todella paljon. Yritän välttää varsinkin mekaanista laskemista viimiseen asti, onneksi on MathCad ja Inspire, tai ainakin "wolffi" jos pitää nopeasti tarkistaa jotain.

Mutta siedän matikkaa kuitenkin siksi, että se nyt sattuu olemaan aika perustyökalu sähköalalla ja myös yleisemmin fysiikan puolella, joista ihan työn puolestakin pitää olla kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun siihen ikäluokkaan, jota kidutettiin koulussa joukko-opilla. Siitä kai syntyi elämän mittainen vastenmielisyys matematiikkaa kohtaan. Laskennossa taas pärjään ihan hyvin ja osaan laskea arkielämässä tarvittavat alennusprosentit, ompelukankaan menekit ja sensellaiset ihan sujuvasti. Aviomies on väitellyt tohtoriksi matematiikasta, joten yhtälöitä vaativat hommat delegoin hänelle.

Joukko-oppi oli ihan parasta! Ainut matematiikka, jota ymmärsin.