Mitä ihmisillä on matematiikkaa vastaan?

Kyllä kaikki ymmärtävät matematiikan merkityksen, mutta mitä se auttaa, jos ei vaan ymmärrä matematiikkaa.

En pärjännyt enää ainoastaan hyvällä muistilla, vaan olisi pitänyt ajatellakin. 

Vihasin matikkaa kunnes pääsin hakea opiskelemaan psykologiaa. Opiskellessani tilastomatikkaa valintakokeeseen, huomasinkin olevani hyvä matikassa. Päädyin opiskelemaan matikkaa ja kohta on kandi valmiina. Käsittämättömän mielenkiintoista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki ymmärtävät matematiikan merkityksen, mutta mitä se auttaa, jos ei vaan ymmärrä matematiikkaa.

Mutta eikai sitä silti tarvitse vastustaa, vaikkei itse osaa? Miksi ihmiset on niin kärkkäitä?

Jos ei joku aihe kiinnosta tai siitä ei tiedä mitään, niin eikai toisen iloa tai osallistumista tarvitse evätä.

Ei ap, mutta samaa ihmettelen noin yleisemmällä tasolla.

Matematiikka on vain valkoisten luomaa rasismia, joten on luonnollista vastustaa sitä. Helsinki yhtälöitä vastaan, koko Tampere vihaa murtolukuja jne. käyntiin:

http://www.independent.co.uk/news/world/americas/teaching-maths-white-p…

(Joo, kuulin tämän juuri itsekin tältä palstalta. Mammat tosiaan tietää kaiken!)

Mahtaakohan matematiikka sinällään, oliona, aiheuttaa vastustusta? Sen sijaan monia pännii sen pakollinen opiskelu koulussa. Tilanne on vähän nurinkurinen: jotkut eivät opi esimerkiksi prosenttilaskuja, ja niinpä he katsovat, että kukaan ei tarvitse niitä prosenttilaskuja. Ja sitten kuitenkin ollaan sormi suussa, että paljonko on 37 prosenttia omistusasunnon hinnasta... Huvittavin selitys on, että matematiikkaa ei tarvita, kun on laskimet. Mitähän sillä laskimella lopultakaan tekee, jos ei käsitä, mitä on tekemässä?

Sitä opetetaan tavalla jota matemaattisesti epälahjakkaan on vaikea ymmärtää. Opettajathan ovat (ainakin omaa kouluaikanani) olleet matemaatikkoja ja lahjakkaita siinä. Se että ihminen jolle kaikki ne koko tieteenalaan liittyvät asiat ovat selviä kuin vesi sanoo että "eihän tämä ole vaikeaa, et vain yritä tarpeeksi" tuo huonommuuden ja epäonnistumisen tunteet jotka sitten mitä enemmän tiput tunti tunnilta kärryiltä voimistuvat ja muuttuvat vihaksi ja katkeruudeksi koko typerää turhaa inhottavaa asiaa kohtaan.

Ymmärrätkö?

Minä tipahdin alustavasti kärryiltä jo ala-asteella, kunnolla yläasteella.

En koskaan unohda sitä hetkeä kun aikuisopinnoissani jouduin opettelemaan toisen asteen yhtälön ja tajusin sen. Se onnen tunne oli huumaava ja itkin. Laskin monta tuntia niitä laskuja kun se olikin yhtäkkiä hauskaa. Minulla ei ollut ikinä, kolmeenkymmeneen vuoteen, ollut sellaista kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö ymmärrä miten keskeisessä asemassa matematiikka on nyky-yhteiskunnassa?

En minä ainakaan ymmärrä. Olin koulussa etevä nimenomaan matematiikassa, muutamia matematiikan yliopistokurssejakin olen suorittanut, mutta työelämässä en ole löytänyt sille mitään käyttöä, vaikka haluaisin. Koodari olen.

Sitten meillähän on esim. valtiovarainministereinä ollut henkilöitä, joilla ei ole yksinkertaistakaan laskutaitoa. Katsoin joskus, mitä Stubbin aikanaan olisi matematiikan yo-kirjoituksissa pitänyt osata, enkä ymmärrä miten voi olla niin tumpelo ettei niistä selviä. Siis ei tarvita mitään lukiokurssia, ihan pikku määrä ajattelua olisi riittänyt.

Kun ei kiinnosta pätkääkään, siis matematiikka. Hyvin olen pärjännyt ja onneksi kohta pääsen eläkkeelle. Kielet on minun intohimoni ja ajattelin vielä opetella portugalin kielen.

Matikkaa alkaa ymmärtää, kun harjoittelee.  Sehän siinä ikävää juuri on, kun pitää niitä tehtäviä tehdä, että saa rutiinia. Mutta se tekee niin hyvää aivoille!

Mä en kans ymmärrä. Sh-opinnoissa luokkakaverit olivat aina ihan kauhuissaan lääkelaskuista, vaikka mielestäni ne olivat ehkä helpointa koko opinnoissa, mutta lähes kaikilla muilla aina kauhea stressi ja paniikki ennen lääkelaskujen tenttiä. Sitä mietin vaan, et jos niin helpot laskut (jopa lukion lyhyt matikka tuntui vaikealta niihin verrattuna) ovat ylivoimaisia, niin miten voi edes ammatissaan toimia?

Monilla asenneongelma matematiikkaa kohtaan. Veikkaan, että monesti vanhemmat hokeneet mantraa "en tajua matikkaa", joka siirtynyt lapsilla, ja eikai sitä tietenkään ihminen silloin osaa, jos koko ajan hokee niin.

Juu, ei ollut kivaa, kun koulussa olin outo kaikkien mielestä, kun tykkäsin matematiikasta. Ja sitä iloa oli vaikea jakaa kenenkään kanssa, kun ihmiset lähinnä vain haukkuivat matematiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei kiinnosta pätkääkään, siis matematiikka. Hyvin olen pärjännyt ja onneksi kohta pääsen eläkkeelle. Kielet on minun intohimoni ja ajattelin vielä opetella portugalin kielen.

Osaan minäkin kuutta kieltä, mutta ei siitä mitään intohimoa tullut. Kieli on vain väline. Koen, että kielten oppiminen on helpompaa kuin matematiikka (tosin se helpottuu muutaman ensimmäisen kielen jälkeen).

Matematiikan opettajat oliva peruskoulussa ilkeitä eivätkä  ymmärtäneet sitä, että kaikki eivät ole lahjakkaita matematiikassa. Siitä alkoi minun matematiikkainho. Aina, kun kuulen sanan "matematiikka" tulee mieleeni entisen opettajani tympääntynyt naama.

Suurin osa ei ymmärrä, ikävä kyllä.

Peilataan vain omiin kokemuksiin. Matikka on vaikeaa ja tylsää --> ei voi olla tarpeellista.

Koulussa matikka on laskukoneen näpyttämistä --> matemaatikkokaan ei tee mitään muuta ja konehan sen laskemisen tekee, matemaatikko ei osaa mitään.

Molemmat ajatusketjut ovat virheellisiä.

Tosi on kyllä, että arkielämässä harvoin tarvitaan muuta kuin ala-astematikkaa. Arkielämä vain olisi vähän erilaista, jos joku toinen ei osaisi matikkaa ja olisi jäänyt kehittämättä kaikki tavarat, mitä itse koko ajan käyttää.

Vierailija kirjoitti:

En pärjännyt enää ainoastaan hyvällä muistilla, vaan olisi pitänyt ajatellakin. 

Vihasin matikkaa kunnes pääsin hakea opiskelemaan psykologiaa. Opiskellessani tilastomatikkaa valintakokeeseen, huomasinkin olevani hyvä matikassa. Päädyin opiskelemaan matikkaa ja kohta on kandi valmiina. Käsittämättömän mielenkiintoista asiaa.

Luulet ettei muussa kuin matematiikassa tarvitse ajatella? Että ulkoluku riittää? Nyt olet kyllä pahasti hakoteillä.

Olen myös miettinyt asiaa. Olen itse matemaattisesti lahjakas, mutta ymmärrän että matematiikka on selkeästi opittavissa oleva asia. Mielestäni peruskoulussa ja lukiossa pitäisi painottaa MIKSI opiskelemme matematiikkaa. Monille matematiikka on vain asia jota nyt pakko opiskella kun koulussa ovat, mutta sen tärkeys ja elämämme joka aihealueeseen liittyvyys on harmaan peitossa.

Matematiikka on kieli, mikä avaa maailmaa ja sitä taitamattomat jäävät valitettavasti pimentoon monista maailman syy-sauraussuhteista sekä ilmiöiden rakenteista. Matematiikkaan pitäisi suhtautua samoin kuin esim englanninkielen opiskeluun taitona, mikä todella avartaa maailmaa ja perspektiiviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pärjännyt enää ainoastaan hyvällä muistilla, vaan olisi pitänyt ajatellakin. 

Vihasin matikkaa kunnes pääsin hakea opiskelemaan psykologiaa. Opiskellessani tilastomatikkaa valintakokeeseen, huomasinkin olevani hyvä matikassa. Päädyin opiskelemaan matikkaa ja kohta on kandi valmiina. Käsittämättömän mielenkiintoista asiaa.

Luulet ettei muussa kuin matematiikassa tarvitse ajatella? Että ulkoluku riittää? Nyt olet kyllä pahasti hakoteillä.

Matikan osaaminen vaatii erilaista ajattelua kuin vähemmän eksaktimmat tieteenalat.

Asia on myös helppo havaita käytännössä. Voit selittää vuolassanaisesti ulkomuistista asian, jota et ihan ymmärrä, mutta osaat kertoa siitä viereltä riittävästi. Annat vaikutelman siitä, että osaat ja ymmärrät asian, tai vähintäänkin saat kerrottua sen niin, että kuulija ymmärtää, vaikka sinä et ymmärtäisikään.

Yritäpä samaa matikalla. Et tule ymmärretyksi, etkä välttämättä pääse edes alkuun.

Matematiikan opiskeluhan on kuin opiskelisi taikuutta. Paitsi että se toimii.

Moni ehkä innostuisi matematiikasta enemmän, jos sen voimaa osattaisiin tuoda opetuksessa paremmin esille.

Olen aina ollut matematiikassa huono. Digikellonaikojakaan en ymmärrä yhtään. 

Koen, että minua on 12 vuotta patistettu innostumaan matematiikan opiskelusta "koska se on niin tärkeetä".  No minä olen elävä esimerkki siitä, että yhteiskunnassa voi pärjätä hyvin ilman matemaattista osaamista ja innostumista. (Yliopiston pakollisen matematiikan kurssin opettaja oli helmi, joka auttoi kaikki läpäisemään kurssin, samalla ymmärtäen, ettei se ole meidän alan ihmisten juttu)

Koenkin toisinpäin: minä en vastusta matematiikkaa, vaan matematiikkaa tuputetaan minulle ja väitetään, että vastustan sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen myös miettinyt asiaa. Olen itse matemaattisesti lahjakas, mutta ymmärrän että matematiikka on selkeästi opittavissa oleva asia. Mielestäni peruskoulussa ja lukiossa pitäisi painottaa MIKSI opiskelemme matematiikkaa. Monille matematiikka on vain asia jota nyt pakko opiskella kun koulussa ovat, mutta sen tärkeys ja elämämme joka aihealueeseen liittyvyys on harmaan peitossa.

Matematiikka on kieli, mikä avaa maailmaa ja sitä taitamattomat jäävät valitettavasti pimentoon monista maailman syy-sauraussuhteista sekä ilmiöiden rakenteista. Matematiikkaan pitäisi suhtautua samoin kuin esim englanninkielen opiskeluun taitona, mikä todella avartaa maailmaa ja perspektiiviä

Ja sä oot just tollanen tuputtaja, jonka mielestä kaikkien pitäis nähdä asiat samalla tavalla.