Lue keskustelun säännöt.
Minun kyllä pitäisi ymmärtää muita, mutta muiden ei minua
26.10.2017 |
Niin. Minut kasvatettiin niin, että minun pitäisi ymmärtää muita, mutta kenenkään velvollisuus ei ole ymmärtää minua. Siis että jos mulla on jokin asia, jota muut eivät hyväksy, niin syy ei ikinä ole siinä, että he eivät vain ymmärrä asiaa, vaan se on aina niin, että minussa on jotain vikaa, mulla on jokin ajatusvääristymä, muka.
Mutta jos joku toinen käyttäytyy tuomittavasti, niin oikeasti ei siinä olekaan mitään tuomittavaa, vaan minä olen ilkeä tuomitsija, joka en ymmärrä toista ihmistä.
Todella raivostuttavaa ja lisäksi tämä on pilannut elämäni.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin maallikko-psykologialla, ja jos oletamme että kyseessä ei ole provo:
-kyseessä vaikuttaisi olevan erittäin syvästi katkeroitunut uhriksi asettunut ihminen jolla luultavasti on vielä jonkinlainen luonnehäiriö.
ON tosi, että on olemassa pahoja ja jopa vaarallisia vanhempia, ja äitejä. Miksi muuten saisimme lukea aamun lehdistä mitä kauheampia pahoinpitely- ja laiminlyöntitapauksia joissa tekijänä on ihan oma biologinen äiti tai isä.
ON olemassa sitkeästi elävä äiti-myytti; Kaikki äidit rakastavat lapsiaan ja haluavat heille pelkkää hyvää ja parasta. Mutta kun niin ei ole.
Joskus lapsuus on niin paha ja vaikea, että se vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Se muovaa persoonallisuutta ja jopa muuttaa aivokemiaa. Mutta, sen kanssa ei tarvitse elää! Uhriksi ei tarvitse jäädä jos ei halua! Sieltä voi nousta. Katkeruus kannattaa työskennellä pois. Se on mahdollista, olen itse siitä elävä esimerkki. Vihata saa, mutta katkeruus syövyttää vain sinut itsesi sisältä. Vihainen saa olla, se on tervettä! Terve reaktio siihen, että sinua on kohdeltu väärin! Se kertoo siitä että arvostat itseäsi! Typerä koston hautominen ja katkeruudessa piehtarointi on sairasta. Apua voi ja kannattaa hakea. On kuitenkin vain tämä yksi ja ainutlaatuinen elämä, jonka luulisi jokaisen tervepäisen ihmisen haluavan olla se paras mahdollinen!
Miksi jäät paikallesi seisomaan ja tuijottamaan menneisyyden vääryyksiä, hoivailemaan niitä ja riippumaan niissä kynsin hampain? Miksi et halua irrottautua ja katsoa eteenpäin? Valinta on täysin sinun.
"Typerä koston hautominen ja katkeruudessa piehtarointi on sairasta."
Miten perustelet sen minulle, että senkin ulostuomosesta on enemmän haittaa kuin tukahduttamisesta? JA: Miksi kuvittelet, että voin valita ei-tuntea Typerää koston hautomisen iloa ja katkeruudessa piehtaroinnin nautintoa? Olisi idioottia leikkiä, että nöyyy, en saa noista kiksejä.
ap
Tajuat kait että tuo on omavalintaista mielenvikaisuutta. Sama kuin piirtäisit ulosteella seinään hauskoja kuvia ja saisit siitä kiksejä.
Täysin oman todellisuutesi tuotetta. Kenenkään muun mielestä se ei välttämättä ole edes ällöttävää tai hauskaa vaan ainoastaan mielenvikaista toimintaa ihan toisenlaisessa todellisuudessa kuin missä äitisi tai me muut elämme.
Et voi paeta todellisuutta hassuihin leikkeihisi. Leikkisi muuttuvat vielä surullisiksi, koska alitajuntaisesti tajuat ettei tuo "kiksiminen" ole todellista. Joudut palaamaan leikeistäsi tosimaailmaan ja ottamaan hyväksynnän maailmasta jossa elämme.
Et voi paeta. Siksi antaudu ja luovuta. Päästä pieru.
Sinä kärsit henkisestä ummetuksesta ja itsekkyydessäsi et halua päästää pierua irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n on itse käytävä tiensä ja kasvettava ihmisenä. Tällä hetkellä hän on aloittanut prosessin jossa pohtii asioita. Silti hän on väärässä mutta siksi oikeassa koska muutoin ei voi edetä paremmaksi. Hänen äitinsä tosisaan on jonkin sortin pyhimys ja opastaja, mutta kuten aina opastajia ja pyhimyksiä kohtaan tunnetaan kateutta ja vastustusta niin myös tässäkin tapauksessa jokaisen on itse aloitettava prosessi ja pohdittava rehellisesti asioita.
Hänen äitinsä viisaus elää viellä haudankin takaa sillä se viisaus on aina ollut ja tulee olemaan ilman äitiä tai johdatettavaa.