Miettikääpä, mitä merkitystä millään on?

Ei millään olekaan mitään väliä, mutta kun täällä kerran ollaan niin yhtä hyvin siitä voi tehdä merkityksellistä. Ja haluan myös välttää fyysistä ja henkistä kipua.

Joskus kun olen stressaantunut/ahdistunut /vatvon omia kömmellyksiä tai mietin mitä muut minusta ajattelevat havahdun tähän kyseiseen ajatteluun; eipä millään ole oikeastaan väliä. Jotenkin vain tajuaa sen elämän rajallisuuden. Sen että kuoleman jälkeen pari sukupolvea niin sua ei enää muista kukaan. Se kuinka pieni osa sä olet maailmankaikkeutta.

Tämä ei tarkoita sitä, että olisin masentunut tai pistäisin elämäni ranttaliksi ja eläisin kuin viimeistä päivää. Se on vain jotenkin helpottava ajatus ja tämän ajatuksen varjolla osaan käyttää tämän rajallisen aikani minulle oikeasti tärkeisiin asioihin ja vältyn suuremmilta ahdistuksilta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun olen stressaantunut/ahdistunut /vatvon omia kömmellyksiä tai mietin mitä muut minusta ajattelevat havahdun tähän kyseiseen ajatteluun; eipä millään ole oikeastaan väliä. Jotenkin vain tajuaa sen elämän rajallisuuden. Sen että kuoleman jälkeen pari sukupolvea niin sua ei enää muista kukaan. Se kuinka pieni osa sä olet maailmankaikkeutta.

Tämä ei tarkoita sitä, että olisin masentunut tai pistäisin elämäni ranttaliksi ja eläisin kuin viimeistä päivää. Se on vain jotenkin helpottava ajatus ja tämän ajatuksen varjolla osaan käyttää tämän rajallisen aikani minulle oikeasti tärkeisiin asioihin ja vältyn suuremmilta ahdistuksilta.

Ai kuten av-palstalla hengailuun.

Työllä on merkitystä, mutta muulla ei kovin paljon ole. Joillain rakkailla ihmisillä tietenkin on merkitystä.

Olen samaa miettinyt. Aina kun esim ahdistaa joku juttu tai tai jokin asia tuntuu ylivoimaisen merkitykselliseltä (negatiivisesti), kysyn itseltäni Mitä sitten?Mitä väliä? Loppujen lopuksi millään ei ole mitään merkitystä. Lohdullinen ajatus on.

Mukavampi se on kun ei mieti noin syvällisesti. Suurella mittakaavalla voi sanoa, että sillä mitä teet ei ole mitään väliä. Mutta sillä, että lahjoittaa vähän rahaa köyhille tai vaikka vain avaa oven tai sanoo kiitos, voi olla merkitystä. Ei tietenkään universumille, mutta ei sitä ikinä tiedä kenen päivästä teki vähän siedettävämmän. 

Ei millään olekaan mitään väliä. Silti ahdistaa ja masentaa. Miksi ihmisen mieli on niin kaavoihin kangistunut, että jos ei pysty samaan (koulutus, työ, ystävät, perhe...)kuin muut ympärillä, tuntee itsensä huonoksi? Miksei voi nauttia siitä, että saa olla elossa tällä planeetalla tässä universiumissa?

Vaikka millään ei varsinaisesti ole mitään merkitystä, meillä on silti taipumus haluta, että tekemisillämme olisi jotain merkitystä. Vähintäänkin yksilölle on tärkeää löytää jokin merkitys elämiselle ja olemiselle, jotta olisi aina jotain tavoiteltavaa. Miksi esimerkiksi tekisin lapsia tai hankkisin asunnon tai joisin olutta päivät pitkät, jos sillä ei olisi mitään merkitystä? Erilainen sisältö elämässä on ihmiselle merkityksellistä.

Maailmankaikkeus silti on, eikä juurikaan tunnu muuttuvan, eikä se anna ymmärtää, että millekään olisi mitään selitystä. Se on koko homman hienous.

Minusta kaikella elämässäni on suuri merkitys, koska uskon, että tässä elämässä päätämme kumpaan paikkaan sitä mennään kuoleman jälkeen ikuisiksi ajoiksi.

Jeesus elää ja vaikuttaa tänäänkin - Ja Hän kutsuu jokaista elämään puhdasta ja mielekästä elämää jo täällä Hänen kanssaan sekä ikuisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikella elämässäni on suuri merkitys, koska uskon, että tässä elämässä päätämme kumpaan paikkaan sitä mennään kuoleman jälkeen ikuisiksi ajoiksi.

Jeesus elää ja vaikuttaa tänäänkin - Ja Hän kutsuu jokaista elämään puhdasta ja mielekästä elämää jo täällä Hänen kanssaan sekä ikuisuudessa. 

Aivan, elämä Jeesuksen kanssa on todella elämisen arvoista - Aina.

Totta on, että ei ole merkitystä millään loppupeleissä.

Olemme kuitenkin niin ikään fyysisessä muodossa tässä ihan oikeassa, fyysisessä ympäristössä, minkä eteen tulisi toimia oikein, että elämä olisi mahdollisimman mukavaa.

Ihmisen elämä on kärsimystä. Se on totuus, jonka uskon. E

lämällä hyvin aikein kärsimystä ei voi poistaa, mutta huomattavasti vähentää siihen reagoimista niin, että se aiheuttaa lisää kärsimystä. :)

Vierailija kirjoitti:

Työllä on merkitystä, mutta muulla ei kovin paljon ole. Joillain rakkailla ihmisillä tietenkin on merkitystä.

Eri mieltä. Juuri työllä on vähän merkitystä sekä yksilön että maailman kannalta. Poikkeuksena jotkut harvat, joiden teoilla on väliä vielä heidän kuolemansa jälkeen.

Saattohoitopotilaat katuvat eri asioita, mutta on jotain, mikä toistuu: ihmiset katuvat sitä, että ovat kuluttaneet liikaa aikaa työntekoon. Kukaan ei kuulemma kadu sitä, että tulipa tehtyä liian vähän töitä. Ihmissuhteiden laiminlyöntiä kadutaan yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei millään olekaan mitään väliä. Silti ahdistaa ja masentaa. Miksi ihmisen mieli on niin kaavoihin kangistunut, että jos ei pysty samaan (koulutus, työ, ystävät, perhe...)kuin muut ympärillä, tuntee itsensä huonoksi? Miksei voi nauttia siitä, että saa olla elossa tällä planeetalla tässä universiumissa?

"että jos ei pysty samaan (koulutus, työ, ystävät, perhe...)"

Ihmiset manipuloidaan näihin juttuihin, että ne ovat jokin mittari. Ihmisillä ei ole vapaata tahtoa, vaan lähes jokainen on ohjelmoitu. Media, mainokset jne. manipuloivat. 

Minä en usko, että yhdelläkään maailmankaikkeuden atomilla olisi mitään universaalia tai sitä laajempaa merkitystä...

Mutta kun ihmisen aivot ovat rakentuneet niin, että kaikella tuntuu olevan jotain merkitystä juuri meille.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkään jo miettinyt, että mitä väliä yhtään millään on. Ihmiset elävät päivästä toiseen, osa pidempään toiset lyhyempään. Kunnes kaikki kuolevat. Silti maapallo jatkaa pyörimistä radallaan. Ollaanko yksin universumissa vai ei? Onko silläkään väliä. En ole siis onneton tai itsetuhoinen vaan aion elää päivästä toiseen kuten muutkin ja ihmetellä maailman menoa. Kuten Benningtonkin on laulanut "In the end it doesn't even matter". Heittäkääs ajatuksia ja ihmetellään yhdessä, täälä on varmasti muitakin jotka ajattelevat samoin.

Millään ei ole mitään väliä ja juuri sillä on väliä vaikkei sen välittömällä ymmärrykselläkään ole väliä.

Siksi on tärkeää ettei oikea ajatus varjoudu pelkoon vaan on aidosti rohkea oivallus siitä ettei millään ole mitään väliä ja juuri sillä on väliä, koska se vie pelon pois.

Mielestäni on hienoa, että pari neutronitähteä törmäsi ja siitä syntyi gravitaatioaaltoja, jotka juuri saavuttivat maapallon. Törmäys tapahtui 130 miljoonaa vuotta sitten ja nyt sen aallot saavuttivat meidät.

Joku ihmisen osakesalkku ja työpäivä ei merkkaa kyllä yhtään mitään, kun suhteutetaan se edes tuohon 130 miljoonaan vuoteen.

Kyllä ollaan pieniä ja lyhytaikaisia otuksia maapallolla, ihan pelkkiä päiväperhosia, jotka kuolee kesän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko, että yhdelläkään maailmankaikkeuden atomilla olisi mitään universaalia tai sitä laajempaa merkitystä...

Mutta kun ihmisen aivot ovat rakentuneet niin, että kaikella tuntuu olevan jotain merkitystä juuri meille.

Pelko on mekanismi joka pyrkii ennakoimaan tulevaa. Tähän perustuu täysin turha kirjanpito ja erilaiset lait sekä vakuutus.

On helppoa luoda illuusio merkityksestä ja järjestyksestä.

Ihminen pelkää pelkoa ja rakentaa monimutkaisia välttelykeinoja potentiaalisille ei hauskoille tapahtumille. Se että joillekin tässä lotossa käy hyvin antaa käsityksen että nämä voittajat tekivät oikein ja halutaan ylläpitää merkityksen ja järjestyksen tuomaa illuusiota turvasta.

Kirjanpito ja vakuutus on käytännössä taikauskoa ja täysin sama kuin sylkäisisi olkapäänsä yli toivottaakseen itselleen onnea.

Ihmisten maailma ja yhteiskunta on rakennettu pelon voimasta. Todellinen rakkaus on täyttä haluttomuutta ja katatoniaa. Siksi Katatonia haluaa itsenäistyä Espanjasta.

Juuri tuon takia on vaikea innostua elämästä, koska kaikki on niin turhaa, jos ei siitä nauti. Koska sillä asialla ei ole minulle mitään merkitystä, ellen nauti siitä. Enkä nauti juuri mistään jostain syystä, tai sillä lailla ei voi elää, että siivoaisi asiat, joista ei nauti, pois, joten...

Vierailija kirjoitti:

Ei millään olekaan mitään väliä. Silti ahdistaa ja masentaa. Miksi ihmisen mieli on niin kaavoihin kangistunut, että jos ei pysty samaan (koulutus, työ, ystävät, perhe...)kuin muut ympärillä, tuntee itsensä huonoksi? Miksei voi nauttia siitä, että saa olla elossa tällä planeetalla tässä universiumissa?

Halu on kuulemma kaiken epäonnen alku sanoo muinainen aavikko uskonnon viisaus.

Jos yrität päästä eroon halusta niin haluat ei haluamista.

Siksi halu on pahasta ja juuri halu on epäonnen alku ja juuri.

Sinun pitää hyväksyä halu niin kykenet sietämään sitä.

Muinainen sanalaskukin sanoo että ainahan sitä haluta saa ja aus teks teks teks jne.

Pitää vain oppia hyväksymään että ei aina voi voittaa.

Jos et halua

sinulla on jo

tai sinä et tunne itseäsi

tai olet saavuttanut haluttomuuden (tähän kykenee suurin osa naisista avioliitossa)

Toisaalta haluaminen voi olla sama asia kuin rakastaa.

Yleensä kannattaa asennoitua siten kuin olisi vieraana toisen kotona toisen videopelissä. Olla kohtelias ja pyrkiä nauttimaan seikkailusta siten että aiheuttaa muille vain taloudellista tappiota mutta ei häiritse heidän peliä mitenkään muuten. Tällä tavoin voi sietää vankeutta videopelissä jossa tavallaan elämme.

Kamalimpia kohtaloita lienee ne jotka eivät tiedä olevansa videopelissä vaan pelaavat peliä ilman huumoria, ilman rakkautta, ilman tietoa siitä ettei tämä ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon takia on vaikea innostua elämästä, koska kaikki on niin turhaa, jos ei siitä nauti. Koska sillä asialla ei ole minulle mitään merkitystä, ellen nauti siitä. Enkä nauti juuri mistään jostain syystä, tai sillä lailla ei voi elää, että siivoaisi asiat, joista ei nauti, pois, joten...

On arveltu että juuri tuo oivallus aiheuttaa halun lopettaa oma elämä (fyysisesti tai henkisesti ja valaistua eli luovuttaa kaikessa). Sitten lähteä Herra Jeesuksen tai Buddhan tielle kertomaan ilosanomaa siitä että nautintoa ei ole oikeasti olemassa eikä kärsimystä ja siinä ohessa kun yrittää herätellä muita niin voi tehdä hyviä tekoja ja lahjoittaa rahaa muille tai tehdä ilmaisia töitä muiden eteen.

Aito hyväntekijä ei nauti lahjoista tai palkasta vaan elää antamisesta.

Luopuminen kuten itsemurha on tavallaan oivallus siitä miten maailma toimii ja miten mahdollinen jumala toimii. Se antaa ja ei omista.