Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, minkälaisina hetkinä olet kateellinen ihmisille, joilla on omia lapsia?
25.10.2017 |
Kaikki ovat joskus kateellisia sellaisesta, mitä heillä ei ole, joten anonyyminä voinee myöntää.
Kommentit (110)
En ole kateellinen. Jos haluan olla lasten kanssa, menen tapaamaan kummilasta. Ja sitten takaisin rauhalliseen ja siistiin kotiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalastaessa ja muutenkin luonnossa liikkuessa.
Miksi pitäisi olla kateellinen? Itse olen valinnut lapsettoman elämän. Ennemmin olen onnellinen tuttavieni puolesta joilla on lapsia ja jotka nauttivat siitä. Ja vaikka haluaisinkin lapsia niin ei toisten onni siitä huolimattakaan ole minulta pois.
En ole kateellinen. Tiedostan aina sen kärsimyksen, minkä lapsi äidilleen tuo, olkoon miten ihana lapsi hyvänsä. Liikaa riippuvuutta, liikaa ällöttäviä yksityiskohtia, liikaa läheisyyttä.
Olen nainen, joka haluaisi lapsen, jos voisi tehdä sen niin kuin mies: siittämällä omasta geeniperimästä. Ihailemalla vastasynynyttä sylissä ja läheltä ja kaukaa koko sen elinajan, lahjomalla välillä ja etääntymällä välillä. Tarjoamalla ihanteisen esikuvan. Pallottelemalla takapihalla.
Ja lapsi silti ihailisi minua. Eikä kroppakaan kärsinyt.
Kun parhaat lomaviikot menevät perheellisille. Kun perheellinen voi omasta päätöksestä tehdä etätöitä ja muiden pitää hakea siihen lupa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Tiedostan aina sen kärsimyksen, minkä lapsi äidilleen tuo, olkoon miten ihana lapsi hyvänsä. Liikaa riippuvuutta, liikaa ällöttäviä yksityiskohtia, liikaa läheisyyttä.
Olen nainen, joka haluaisi lapsen, jos voisi tehdä sen niin kuin mies: siittämällä omasta geeniperimästä. Ihailemalla vastasynynyttä sylissä ja läheltä ja kaukaa koko sen elinajan, lahjomalla välillä ja etääntymällä välillä. Tarjoamalla ihanteisen esikuvan. Pallottelemalla takapihalla.
Ja lapsi silti ihailisi minua. Eikä kroppakaan kärsinyt.
Vielä pidemmälle vietynä:
Halveksin nykyistä kulttuuria Suomessa että lapset näännyttävät hyvät naiset parhaassa iässään. Naiset lähtevät mukaan lasten harrastuksiin, palvovat, maksavat kaiken, tekevät lisätöitä jotta rakas pikkupoika egoisti saa harrastaa.
Töissä puhutaan vain lapsesta. Ehkä senkin takia että oma aviomies on etääntynyt, ja huomataan että toinen on rakkaussuhteessa. Halveksitaan työkavereita, jotka eivät ole lähteneet tuohon lapsipiiritanssiin mukaan.
Olen välillä surullinen koska en voi saada lapsia. Mutta hyvän itsetunnon omaavana en kuitenkaan ajattele että olisin kateellinen koska niinkuin joku jo mainitsikin niin eihän toisten onni ole itseltä pois. Keskityn enemmän siihen mitä minulla on enkä siihen mitä minulla ei ole. Tästä ajattelutavasta koostuu minun onni jo aika pitkälti. Kateus on tän maan rutto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Tiedostan aina sen kärsimyksen, minkä lapsi äidilleen tuo, olkoon miten ihana lapsi hyvänsä. Liikaa riippuvuutta, liikaa ällöttäviä yksityiskohtia, liikaa läheisyyttä.
Olen nainen, joka haluaisi lapsen, jos voisi tehdä sen niin kuin mies: siittämällä omasta geeniperimästä. Ihailemalla vastasynynyttä sylissä ja läheltä ja kaukaa koko sen elinajan, lahjomalla välillä ja etääntymällä välillä. Tarjoamalla ihanteisen esikuvan. Pallottelemalla takapihalla.
Ja lapsi silti ihailisi minua. Eikä kroppakaan kärsinyt.
Vielä pidemmälle vietynä:
Halveksin nykyistä kulttuuria Suomessa että lapset näännyttävät hyvät naiset parhaassa iässään. Naiset lähtevät mukaan lasten harrastuksiin, palvovat, maksavat kaiken, tekevät lisätöitä jotta rakas pikkupoika egoisti saa harrastaa.
Töissä puhutaan vain lapsesta. Ehkä senkin takia että oma aviomies on etääntynyt, ja huomataan että toinen on rakkaussuhteessa. Halveksitaan työkavereita, jotka eivät ole lähteneet tuohon lapsipiiritanssiin mukaan.
Jos tapaisin sellaisen emä naaraan, joka kulkee omia polkujaan rakkaimpansa alfamiehensä tasaveroisena, vaikka hänellä on kuusi poikaa ja aeitsemän tytärtä, ja silti tämä naaras on säilyttänyt itsenäisyytensä sekä omat tavoitteensa elämässä, samalla antaen hyvät lähtökohdat pennuillen. Häntä ihailisin.
Joo, mä voisin myös hommata lapsia jos voisin olla tyypillisen entisajan isän roolissa; äiti hoitaa kaikki ikävät hommat ja itse silloin tällöin vien lapsen jäätelölle. Silti lapsi rakastaa ja ihailee ja antaa kaiken anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kateellinen missään tilanteessa lapsiperheille. Voisin itsekin tehdä lapsen jos haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Tiedostan aina sen kärsimyksen, minkä lapsi äidilleen tuo, olkoon miten ihana lapsi hyvänsä. Liikaa riippuvuutta, liikaa ällöttäviä yksityiskohtia, liikaa läheisyyttä.
Olen nainen, joka haluaisi lapsen, jos voisi tehdä sen niin kuin mies: siittämällä omasta geeniperimästä. Ihailemalla vastasynynyttä sylissä ja läheltä ja kaukaa koko sen elinajan, lahjomalla välillä ja etääntymällä välillä. Tarjoamalla ihanteisen esikuvan. Pallottelemalla takapihalla.
Ja lapsi silti ihailisi minua. Eikä kroppakaan kärsinyt.
Vielä pidemmälle vietynä:
Halveksin nykyistä kulttuuria Suomessa että lapset näännyttävät hyvät naiset parhaassa iässään. Naiset lähtevät mukaan lasten harrastuksiin, palvovat, maksavat kaiken, tekevät lisätöitä jotta rakas pikkupoika egoisti saa harrastaa.
Töissä puhutaan vain lapsesta. Ehkä senkin takia että oma aviomies on etääntynyt, ja huomataan että toinen on rakkaussuhteessa. Halveksitaan työkavereita, jotka eivät ole lähteneet tuohon lapsipiiritanssiin mukaan.
Suomalaiset vampyyrilapset! Imevät veret hyvistä naisista!
Tekevät naisista räsynukkeja, elämästä nukketeatteria.
Vaativat rääkyen, koska muuten aikuisena haastan oikeuteen! Et säilönyt lapsilisää tililleni, sinä ahne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä voisin myös hommata lapsia jos voisin olla tyypillisen entisajan isän roolissa; äiti hoitaa kaikki ikävät hommat ja itse silloin tällöin vien lapsen jäätelölle. Silti lapsi rakastaa ja ihailee ja antaa kaiken anteeksi.
Viitsitkö vähän avata tuota mainitsemaasi 'tyypillistä entisajan isän roolia'? Sekö on pelkkää jäätelölle vientiä?
Ei ole vielä ainuttakaan kertaa tullut mitään sen suuntaistakaan mieleen. Ihan oikeasti ei ole. En sano etteikö voisi tulla, mutta vielä ei ole liipannut läheltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En niinkään niistä lapsista, mutta jos näkee onnellisen (näköisen) perheen niin kyllä se huonolla hetkellä saattaa vähän kirpaista, että olisinpa minäkin tuollainen "normaali". Pätee kyllä muihinkin kuin perheellisiin, kaikkiin joilla näyttää menevän hyvin. Siis silloin kun itseä masentaa oma elämä.
Ihan rehellisesti ei ole koskaan tullut sellaista hetkeä. Lapsettomana pysyminen on paras päätös minkä olen ikinä tehnyt. Elämäni on nyt liki täydellistä ja menisi auttamatta ja peruuttamattomasti pilalle jos siihen lisäisi lapsia huolehdittavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti ei ole koskaan tullut sellaista hetkeä. Lapsettomana pysyminen on paras päätös minkä olen ikinä tehnyt. Elämäni on nyt liki täydellistä ja menisi auttamatta ja peruuttamattomasti pilalle jos siihen lisäisi lapsia huolehdittavaksi.
Mietipä, miltä perheellisestä tuntuu lukea tuollainen kommentti? Eivät saa tekemättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä voisin myös hommata lapsia jos voisin olla tyypillisen entisajan isän roolissa; äiti hoitaa kaikki ikävät hommat ja itse silloin tällöin vien lapsen jäätelölle. Silti lapsi rakastaa ja ihailee ja antaa kaiken anteeksi.
Tämä. Plus sitten olisi vielä jokin oma "mancave", johon muilla ei olisi asiaa. Saisi rakentaa sinne oman pesän, jonne paeta, kun ei jaksa kitinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä voisin myös hommata lapsia jos voisin olla tyypillisen entisajan isän roolissa; äiti hoitaa kaikki ikävät hommat ja itse silloin tällöin vien lapsen jäätelölle. Silti lapsi rakastaa ja ihailee ja antaa kaiken anteeksi.
Tämä. Plus sitten olisi vielä jokin oma "mancave", johon muilla ei olisi asiaa. Saisi rakentaa sinne oman pesän, jonne paeta, kun ei jaksa kitinää.
Just sitä naiset vihaavat.
Ja sitten ne kanavoivat vihansa meihin naisiin jotka ajattelemme noin.
Koska eivät halua pilata parisuhdettaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Tiedostan aina sen kärsimyksen, minkä lapsi äidilleen tuo, olkoon miten ihana lapsi hyvänsä. Liikaa riippuvuutta, liikaa ällöttäviä yksityiskohtia, liikaa läheisyyttä.
Olen nainen, joka haluaisi lapsen, jos voisi tehdä sen niin kuin mies: siittämällä omasta geeniperimästä. Ihailemalla vastasynynyttä sylissä ja läheltä ja kaukaa koko sen elinajan, lahjomalla välillä ja etääntymällä välillä. Tarjoamalla ihanteisen esikuvan. Pallottelemalla takapihalla.
Ja lapsi silti ihailisi minua. Eikä kroppakaan kärsinyt.
Siis mulla ihan sama! Oon monesti miettinyt että jos olisin mies, olisin ehkä hankkinut lapsen.
Kateellinen olen äitienpäivänä kun äitejä onnitellaan vuolaasti ja ylistetään :D Haha, todella lapsellista, tiedän. Äidit ansaitsevat päivänsä täysin, siitä ei ole kyse.
Saahan sitä rakastaa täysin ehdoitta muitakin kuin omia lapsia, se vain on vaikeampaa kun omat lapset on vähän kuin "minuuden jatke" , naapurin lapset taas on ärsyttävän naapurin jatkeita.