Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä hinku naisilla on kihloihin/naimisiin?
25.10.2017 |
Kysymys otsikossa. Miksi niin moni ajattelee, että kihlaus/naimisiinmeno tekee jotenkin autuaaksi? Mikä pakkomielteisellä avioitumisella tai kihloihin haluamisessa on pohjimmiltaan taustalla? Itse olen 28-vuotias nainen ja ajattelen, että kyllä joskus haluan naimisiin ja vakiinnuttaa liittoni, mutta en ymmärrä sitä pakkomielteistä suhtautumista ja miehen painostusta? Miksi sinulle ei riitä, että mies kertoo rakastavansa ja haluavansa jakaa elämänsä kanssasi? Mihin tarvit sitä sormustamista? Ja et kai kuvittele, että muuten paska liitto sormuksen avulla parantuisi? Vai mikä tässä taustalla on? Itse en ymmärrä.
Kommentit (147)
Olen 44v nainen ja aina samaa ihmetelly. Koskaan ei ole tullut mieleenkään että menisin naimisiin tai eläisin avoliitossa.
Lapsen kyllä halusin ja sitten sainkin mutta miestä en ole koskaan halunnut "omistaa". :)
Ei parisuhde-elämä ole kaikkien haave, on meitä paljon jotka eivät halua elää sellasta elämää.
Mutta julkisuudessa aina jauhetaan parisuhteista, häistä ja sinkuista, eli aina näytetään sellasia naisia ja miehiä) eetterissä joiden elämän suurin tarkotus on parisuhde, siinä oleminen tai sen etsiminen.
Siitä saa helposti vaikutelman, että ei ole normaali ihminen, ellei tämä asia kiinnosta vitunkaan vertaa.
En minäkään ole mikään "sinkku", minusta sinkku on joku jolta puuttuu kumppani, minulta ei puutu koska en sellasta etsi tai edes halua ristikseni. Sinkku sitä ja sinkku tätä, häät siellä ja häät täällä.. :X ;D
Kai se joillekin on se elämän suurin intohimo = parisuhde, oman elämäni intohimot ei ole koskaan liittyny miehiin, tai edes ihmisiin.. vaan esim luontoon jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluan naimisiin, koska se on minulle eräänlainen arvo samalla tavalla kuin vaikkapa koulutus, perhe (tähän se avioliitto yllättäen liittyykin) tai oman alan työt. Olemme toisiimme sitoutuneita jo nyt, mutta koen, että kun mies kosii, hän ikään kuin tekee päätöksen että nyt on valmis alkaa suunnittelemaan (ja säästämään, yhdessä tietenkin) naimisiinmenoa ja häitä varten. Minulle sopisi ihan maistraattivihkiminen, mutta toisaalta vanhempiemme vuoksi ja toisaalta myös itsemme vuoksi (onhan niitä häitä kiva muistella vuosien päästä) haluamme juhlia yhteisen elämämme alkua kunnolla.
Juu, onhan se elämä ollut yhteistä tässä kun asutaan yhdessä jne, mutta esimerkiksi perheen haluan perustaa vasta, kun olemme naimisissa. Haluan yhteisen sukunimen (en pidä omastani, jos pitäisin niin ottaisin yhdistelmänimen tai keskustelisin josko mies ottaisi minun sukunimeni) koko perheelle.
Ja myönnetään, kyllä minulle se, että mies haluaa kanssani naimisiin kertoo myös siitä, että hän on valinnut minut (ja minä hänet). Ottajia olisi ollut molemmilla, mutta tuntuu mukavalta, että mies ajattelee minusta siten, että tuon naisen haluan vaimokseni ja lasteni äidiksi.
Ymmärrän, että monen mielestä avioliitto on vanhanaikaista tai tarpeetonta, mutta itse haluan sitä. Ja kuten monet ovat täällä tuoneet ilmi, juridiset seikat avioliitossa ovat eduksi, kun yhteistä elämää kuitenkin eletään :)
En halua häitä, sormuksen haluan, vaikka en käytä arjessa. Eli naimisiin kyllä haluan. Jos ei halua sitoutua minuun juridisesti, niin en halua tuhlata aikaa. Minä en halua valita puolisoani joka päivä uudelleen tai vastaavaa, vaan haluan että toinen pystyy sitoutumaan myös virallisesti. Muiden naimahalut tai -haluamattomuudet sitten taas eivät kiinnosta, eli myös muut eläköön miten parhaaksi katsovat tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miten kukaan haluaa olla vaimo. Vaimon status on kuitenkin yhteiskunnan ja etenkin miesten silmissä heikompi kuin esimerkiksi avopuolison. Avopuolisoita pidetään paljon itsenäisempinä ja arvostetumpana esimerkiksi työelämässä, kun taas vaimon maineessa on sellainen ikuinen 50-luvun leima. En koskaan anakaan itse halua tulla kenenkään vaimoksi tai halua, että kukaan sellaiseksi minua mieltää.
Onneksi en pelkää mitään jätetyksi tulemista niin ei ole pakko solmia moisia sopimuksia. Olemme mieheni kanssa yhdessä, koska haluamme olla yhdessä ja kumpikin panostaa siihen, että toinen haluaa jatkossakin. Puolet avioliitoista päätyy eroon, joten se lupaus olla lopunelämää yhdessä on lähinnä surullinen vitsi. Sitäpaitsi pidän sitä hieman naiivina ja yksinkertaisena ajatuksena muutenkin.
Sitäpaitsi olen hyvin läheinen ystävä exieni kanssa, joten kyllä he ovat elämässäni pysyneet tärkeässä roolissa, vaikka se romanttisuus onkin suhteestamme poistunut. Ei elämän pitäisi olla niin mustavalkoinen Kaikki tai ei mitään - kysymys.
Unohdit että ollessasi avovaimo olet jo vaimo. Älä puhu miehestäsi jos et ole hänen vaimonsa.
Uskoisin että useimmat jotka haluavat pysyvästi sitoutua kumppaniinsa haluavat myös virallisen sitoumuksen siksi, että se on molemminpuolinen osoitus sitoumuksen vakavuudesta ja myös ulkomaailmalle. Ei ole yksi eikä kaksi naimisiinhaluamatonta ihmistä jotka haluavat pitää takaoven raollaan. Yleensähän se on niin että naimisiin halutaan sitten kun ollaan satavarmoja että tämän kanssa haluan olla ja vain tämän - loppuikäni.
Vaikka tottahan se mieli voi naimisiinmenonkin jälkeen muuttua mutta se kuuluu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluan naimisiin, koska se on minulle eräänlainen arvo samalla tavalla kuin vaikkapa koulutus, perhe (tähän se avioliitto yllättäen liittyykin) tai oman alan työt. Olemme toisiimme sitoutuneita jo nyt, mutta koen, että kun mies kosii, hän ikään kuin tekee päätöksen että nyt on valmis alkaa suunnittelemaan (ja säästämään, yhdessä tietenkin) naimisiinmenoa ja häitä varten. Minulle sopisi ihan maistraattivihkiminen, mutta toisaalta vanhempiemme vuoksi ja toisaalta myös itsemme vuoksi (onhan niitä häitä kiva muistella vuosien päästä) haluamme juhlia yhteisen elämämme alkua kunnolla.
Juu, onhan se elämä ollut yhteistä tässä kun asutaan yhdessä jne, mutta esimerkiksi perheen haluan perustaa vasta, kun olemme naimisissa. Haluan yhteisen sukunimen (en pidä omastani, jos pitäisin niin ottaisin yhdistelmänimen tai keskustelisin josko mies ottaisi minun sukunimeni) koko perheelle.
Ja myönnetään, kyllä minulle se, että mies haluaa kanssani naimisiin kertoo myös siitä, että hän on valinnut minut (ja minä hänet). Ottajia olisi ollut molemmilla, mutta tuntuu mukavalta, että mies ajattelee minusta siten, että tuon naisen haluan vaimokseni ja lasteni äidiksi.
Ymmärrän, että monen mielestä avioliitto on vanhanaikaista tai tarpeetonta, mutta itse haluan sitä. Ja kuten monet ovat täällä tuoneet ilmi, juridiset seikat avioliitossa ovat eduksi, kun yhteistä elämää kuitenkin eletään :)
Ymmärrän, arvoja on niin monenlaisia. Itselleni sitoutuminen on jo arvo sellaisenaan. En tarvitse keinotekoista sormusta tai papereita siihen ympärille. Olen silti ihan tosissani sitoutunut mieheeni ja haluan viettää hänen kanssaan tulevaisuuden. Luotan että hän ajattelee minusta myös samoin. Enhän muuten olisi sitoutunut hänen kanssaan elämiseen. Olemme myös valinneet toisemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä näitä "sitoutunut voi olla muutenkin" argumentteja. Jos nyt ihan oikeasti ollaan sitoutuneita, niin en näe mitään syytä miksi ei mentäisi naimisiin.
Avioliitto on kahden toisiinsa sitoutuneen ihmisen elämää helpottava juridinen sopimus. Lapsia ei tarvitse erikseen ravata tunnustamassa vaan molemmat ovat automaattisesti huoltajia. Omaisuuden jaosta kuoleman tai eron sattuessa voidaan sopia erillisellä, yksilöllisellä, juuri meidän tilanteeseemme sopivalla sopimuksella. Koko perheellä on sama sukunimi. Toisen kuollessa leskellä on hallintaoikeus asuntoon. Ja niin edelleen.
Jos lähtökohta todella on pysyvä elämänkumppanuus, niin en keksi yhtäkään hyvää syytä olla tekemättä tuota sopimusta. Lähes kaikki kuulemani perustelut ovat tyyliä "mutta jos kuitenkin sattuu ero" - eli ei sitten oikeasti ollakaan niin kauhean sitoutuneita.
Koko perheen sama sukunimi on kaikissa maissa aina miehen nimi koska avioliitto näkee miehen perhen tärkeimpänä henkilönä siitä huolimatta että nainen tekee sen eteen enemmän. Nainen myös tekee lasten eteen enemmän ja silti lapsille tulee isän nimi. Yhteinen sukunimi muuten mahdollistuu avoliittoihin uudistuvalla nimilailla. Että ettepä saa enää miehiä painostettua nimen varjolla liittoihin. Haha. Ja miksi ihmeessä sanot "koko perheellä on sama sukunimi", miksi pitäisi olla? Se tehdään naisen ihmisarvon kustannuksella ja on orjuuttava tapa, onpa joo tosi kiva. :D Se yhteinen nimi aiheuttaa lähinnä vaivaa työpaikoilla kun jokainen akka venkuttaa nimeään. Missä miehen panos? Ai kato, kun eivät ne teihin sitoudu.
Avioliitosta haaveilevat edelleen vain naiset, jokainen hääsivu, aviosivu, perhesivu jne. on naisvaltainen. Vastavaasti aikuisviihde on miesvaltaista. Tästä voimmekin päätellä mitä kumpikin sukupuoli haluaa.
Avioliitto muuttaa lähinnä naista. Naisesta tulee rouva, nimi vaihtuu, nainen suunnittelee häät.
Avioliitosta eivät haaveile vain naiset. Naiset sen sijaan jauhavat tunneasioistaan enemmän ja käyttävät energiaansa häärekvisiittaan ja se näkyy esim netissä.
Mutta onhan se totta, että koska nainen esim odottaa ja synnyttää lapsen ja sitoutuu siten, voi miehen sitoutuminen virallisella tavalla olla siksi naiselle tärkeämpää. Se on konkreettinen osoitus sitoutumisesta kun taas nainen on kahlittu miehen toimesta joka tapauksessa tullessaan raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miten kukaan haluaa olla vaimo. Vaimon status on kuitenkin yhteiskunnan ja etenkin miesten silmissä heikompi kuin esimerkiksi avopuolison. Avopuolisoita pidetään paljon itsenäisempinä ja arvostetumpana esimerkiksi työelämässä, kun taas vaimon maineessa on sellainen ikuinen 50-luvun leima. En koskaan anakaan itse halua tulla kenenkään vaimoksi tai halua, että kukaan sellaiseksi minua mieltää.
Onneksi en pelkää mitään jätetyksi tulemista niin ei ole pakko solmia moisia sopimuksia. Olemme mieheni kanssa yhdessä, koska haluamme olla yhdessä ja kumpikin panostaa siihen, että toinen haluaa jatkossakin. Puolet avioliitoista päätyy eroon, joten se lupaus olla lopunelämää yhdessä on lähinnä surullinen vitsi. Sitäpaitsi pidän sitä hieman naiivina ja yksinkertaisena ajatuksena muutenkin.
Sitäpaitsi olen hyvin läheinen ystävä exieni kanssa, joten kyllä he ovat elämässäni pysyneet tärkeässä roolissa, vaikka se romanttisuus onkin suhteestamme poistunut. Ei elämän pitäisi olla niin mustavalkoinen Kaikki tai ei mitään - kysymys.
Unohdit että ollessasi avovaimo olet jo vaimo. Älä puhu miehestäsi jos et ole hänen vaimonsa.
Uskoisin että useimmat jotka haluavat pysyvästi sitoutua kumppaniinsa haluavat myös virallisen sitoumuksen siksi, että se on molemminpuolinen osoitus sitoumuksen vakavuudesta ja myös ulkomaailmalle. Ei ole yksi eikä kaksi naimisiinhaluamatonta ihmistä jotka haluavat pitää takaoven raollaan. Yleensähän se on niin että naimisiin halutaan sitten kun ollaan satavarmoja että tämän kanssa haluan olla ja vain tämän - loppuikäni.
Vaikka tottahan se mieli voi naimisiinmenonkin jälkeen muuttua mutta se kuuluu elämään.
Miksi se, että ei halua naimisiin tarkoittaisi heti, että on takaovi raollaan ja ei ole tosissaan sitoutunut? Olen ihan yhtä sitoutunut mieheeni vaikka en olekaan naimisissa hänen kanssaan kuin että olisin. En tarvitse siihen mitään todisteita, koska luotan mieheeni. Eikä minun ainakaan tarvitse ulkomaailmalle näyttää tai todistaa sitoutumiseni vakavuutta, pääasia että itse tiedämme sen mieheni janssa. Minusta on hupaisaa, että sitoutumisen astetta ja vakavuutta mitataan jollain rinkulalla ja juridisella sopimuksella. Eihän se takaa tai ole sitoutumisen todiste muuta kuin ihmisten mielissä. Todellisuus voi olla jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miten kukaan haluaa olla vaimo. Vaimon status on kuitenkin yhteiskunnan ja etenkin miesten silmissä heikompi kuin esimerkiksi avopuolison. Avopuolisoita pidetään paljon itsenäisempinä ja arvostetumpana esimerkiksi työelämässä, kun taas vaimon maineessa on sellainen ikuinen 50-luvun leima. En koskaan anakaan itse halua tulla kenenkään vaimoksi tai halua, että kukaan sellaiseksi minua mieltää.
Onneksi en pelkää mitään jätetyksi tulemista niin ei ole pakko solmia moisia sopimuksia. Olemme mieheni kanssa yhdessä, koska haluamme olla yhdessä ja kumpikin panostaa siihen, että toinen haluaa jatkossakin. Puolet avioliitoista päätyy eroon, joten se lupaus olla lopunelämää yhdessä on lähinnä surullinen vitsi. Sitäpaitsi pidän sitä hieman naiivina ja yksinkertaisena ajatuksena muutenkin.
Sitäpaitsi olen hyvin läheinen ystävä exieni kanssa, joten kyllä he ovat elämässäni pysyneet tärkeässä roolissa, vaikka se romanttisuus onkin suhteestamme poistunut. Ei elämän pitäisi olla niin mustavalkoinen Kaikki tai ei mitään - kysymys.
Unohdit että ollessasi avovaimo olet jo vaimo. Älä puhu miehestäsi jos et ole hänen vaimonsa.
Uskoisin että useimmat jotka haluavat pysyvästi sitoutua kumppaniinsa haluavat myös virallisen sitoumuksen siksi, että se on molemminpuolinen osoitus sitoumuksen vakavuudesta ja myös ulkomaailmalle. Ei ole yksi eikä kaksi naimisiinhaluamatonta ihmistä jotka haluavat pitää takaoven raollaan. Yleensähän se on niin että naimisiin halutaan sitten kun ollaan satavarmoja että tämän kanssa haluan olla ja vain tämän - loppuikäni.
Vaikka tottahan se mieli voi naimisiinmenonkin jälkeen muuttua mutta se kuuluu elämään.
Miksi se, että ei halua naimisiin tarkoittaisi heti, että on takaovi raollaan ja ei ole tosissaan sitoutunut? Olen ihan yhtä sitoutunut mieheeni vaikka en olekaan naimisissa hänen kanssaan kuin että olisin. En tarvitse siihen mitään todisteita, koska luotan mieheeni. Eikä minun ainakaan tarvitse ulkomaailmalle näyttää tai todistaa sitoutumiseni vakavuutta, pääasia että itse tiedämme sen mieheni janssa. Minusta on hupaisaa, että sitoutumisen astetta ja vakavuutta mitataan jollain rinkulalla ja juridisella sopimuksella. Eihän se takaa tai ole sitoutumisen todiste muuta kuin ihmisten mielissä. Todellisuus voi olla jotain muuta.
Luit tahallaan väärin.
Ei se heti tarkoita mutta tiedän ihmisiä joilla on näin. Ja vaikeaa se on muiden puolesta sanoa mikä on toisen perimmäinen syy olla haluamatta naimisiin kaikkien ääneensanottujen syiden takana.
Enitenhän miehet edelleen avioliitossa pettävät joten se ei riitä sitoutumisen merkiksi. Miehillä on useissa maissa oikeus useimpiin vaimoihin. En kutsuisi sitoutumiseksi :-D Se avioliitto nyt vain on patriarkaalinen miehen omistussuhde naiseen, kaikki omistustavat ovat edelleen käytössä. Avioliitto ei sitoutumista takaa, miehillä on aina ollut toisia naisia ja bordellikäyntejä. Ennemmin on noloa viettää häitä ja muuttaa henkilötietojaan miesten eteen jotka eivät uskollisia ole ikinä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän lähes kaikkia vaimoja aika säälittävinä. Pelkäävät niin paljon, että mies löytää paremman, että halutaan siksi solmia tuollainen sopimus, koska se vasta todistaa niille, ettei ole "jalka oven välissä". Ehkä kannattaisi panostaa vähän siihen itseensä niin ei tarvitsisi moisia pelätä? Koska sitähän se sitoutuminen on, että luvataan ettei jätetä tai petetä, mutta eihän se oikeasti mitään tarkoita.
Olen kieltäytynyt kosinnasta ihan hyvän miehen toimesta. En ole valmis tekemään kompromisseja itsenäisyydestäni ja avioliitto väistämättä aiheuttaa siihen ongelmia. Menkööt ne naimisiin, jotka tätä 50-luvun perinnettä haluaa jatkaa, mutta itse en näe siinä kyllä itsenäiselle modernille naiselle yhtään mitään iloa.
En pelkää ollenkaan, että miehelläni olisi jalka oven välissä tai hän jättäisi minut. Ja jos sitten jättäisikin niin se nyt ei ole mikään maailmanloppu, kun en ole elintasoani ja elämääni suunnitellut hänen varaansa.
Myöskään se, ettei virallisesti sitoudu, ole mikään sitoutumisen tae. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän lähes kaikkia vaimoja aika säälittävinä. Pelkäävät niin paljon, että mies löytää paremman, että halutaan siksi solmia tuollainen sopimus, koska se vasta todistaa niille, ettei ole "jalka oven välissä". Ehkä kannattaisi panostaa vähän siihen itseensä niin ei tarvitsisi moisia pelätä? Koska sitähän se sitoutuminen on, että luvataan ettei jätetä tai petetä, mutta eihän se oikeasti mitään tarkoita.
Olen kieltäytynyt kosinnasta ihan hyvän miehen toimesta. En ole valmis tekemään kompromisseja itsenäisyydestäni ja avioliitto väistämättä aiheuttaa siihen ongelmia. Menkööt ne naimisiin, jotka tätä 50-luvun perinnettä haluaa jatkaa, mutta itse en näe siinä kyllä itsenäiselle modernille naiselle yhtään mitään iloa.
En pelkää ollenkaan, että miehelläni olisi jalka oven välissä tai hän jättäisi minut. Ja jos sitten jättäisikin niin se nyt ei ole mikään maailmanloppu, kun en ole elintasoani ja elämääni suunnitellut hänen varaansa.
Juuri näin! En näe itsekään kovin paljon hyviä syitä rengastukselle ja juridisille sopimuksille. Loppupeleissä sitoutuminen on jotain muuta kuin nuo edellä mainitut.
miehet kyllä minun mielestä enemmän kinuaa kihloihin ja naismisiin, nehän sitä tarvitsevat jos haluavat jälkeläisiä, ne kun eivät voi perustaa perhettä ilman parisuhdetta kuten nainen.
Mieshän sen avioliiton keksikin sitä varten kun siltä puuttuu kohtu, sen on pakko hankkia itselleen kohtu eli nainen jos haluaa lapsia. Sitten se keksi että nainen on omistettava ja laitettava lapsille oma nimi, muuten nainen voi älytä ettei se tarvitse sitä miestä kuin 5 minuuttia mutta mies tarvitsee naista monta vuotta jos haluaa nähdä jälkeläisensä ja sanoa niitä omikseen--.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty alkuunkaan ymmärtämään, mitä hienoa siitä sitoutumisessa on? Eikö se riitä, että ollaan toisten elämässä niin kauan kun siinä haluaa olla? Mitä ihmeen järkeä siinä sen jälkeen enää on? ei mitään. Paitsi tietty niille naisille, jotka on koko taloutensa ja elintason sitonut mieheen kun eivät ole itse viitsineet rakentaa mitää uraa.
Vierailija kirjoitti:
En unelmoi häistä tai edes halua sellaisia, mutta naimisiinmeno on minulle ehto yhdessä asumiselle ja sitoutumiselle.
Kihlautumisella ei ole minulle henkilökohtaista arvoa, mutta avioliitto juridisena sopimuksena ja loppuelämän sitoumuksena on oleellinen.
Häät tai sormukset ei kiinnosta, mutta avioliitto itsessään on kaiken pohja.Ei liene tarvitse lisätä, etten seurustele huvikseen. En vie romanssia seksiä pidemmälle sellaisen ihmisen kanssa, jota en halua kunnes kuolema erottaa.
"......avioliitto juridisena sopimuksena...." Eli suoraan sanottuna olet kuin kaikki naiset, avioliitto on vain ja ainoastaan varmistamaan että pääset loisimaan miehen siivellä ja selkänahasta. 50 % omaisuudesta + muut KELA-gold yms. ominaisuudet. Koska olet noin sopimksien perään, ei varmaankaan aiheuta minkäänlaista nikottelua siinä kohtaan kun lyödään avioehto 0 % omaisuudesta-lausekkeella eteen, vaan nimi tulee vittuilematta kuponkiin silmääkään räpäyttämättä ?!! Kovasti epäilen, joten sallitteko että päästään räkäisen selkäkeikka-huutonaurun ?
Vierailija kirjoitti:
miehet kyllä minun mielestä enemmän kinuaa kihloihin ja naismisiin, nehän sitä tarvitsevat jos haluavat jälkeläisiä, ne kun eivät voi perustaa perhettä ilman parisuhdetta kuten nainen.
Mieshän sen avioliiton keksikin sitä varten kun siltä puuttuu kohtu, sen on pakko hankkia itselleen kohtu eli nainen jos haluaa lapsia. Sitten se keksi että nainen on omistettava ja laitettava lapsille oma nimi, muuten nainen voi älytä ettei se tarvitse sitä miestä kuin 5 minuuttia mutta mies tarvitsee naista monta vuotta jos haluaa nähdä jälkeläisensä ja sanoa niitä omikseen--.
Mistä lähtien raskautumiseen on vaadittu avioliittoa :D kuitenkin nykyään suurin osa lapsista syntyy onneksi avioliiton ulkopuolelle Helsingissä. On todella paljon meitä naisia, jotka eivät todellakaan halua naimisiin, joten miehillä on kyllä vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En unelmoi häistä tai edes halua sellaisia, mutta naimisiinmeno on minulle ehto yhdessä asumiselle ja sitoutumiselle.
Kihlautumisella ei ole minulle henkilökohtaista arvoa, mutta avioliitto juridisena sopimuksena ja loppuelämän sitoumuksena on oleellinen.
Häät tai sormukset ei kiinnosta, mutta avioliitto itsessään on kaiken pohja.Ei liene tarvitse lisätä, etten seurustele huvikseen. En vie romanssia seksiä pidemmälle sellaisen ihmisen kanssa, jota en halua kunnes kuolema erottaa.
"......avioliitto juridisena sopimuksena...." Eli suoraan sanottuna olet kuin kaikki naiset, avioliitto on vain ja ainoastaan varmistamaan että pääset loisimaan miehen siivellä ja selkänahasta. 50 % omaisuudesta + muut KELA-gold yms. ominaisuudet. Koska olet noin sopimksien perään, ei varmaankaan aiheuta minkäänlaista nikottelua siinä kohtaan kun lyödään avioehto 0 % omaisuudesta-lausekkeella eteen, vaan nimi tulee vittuilematta kuponkiin silmääkään räpäyttämättä ?!! Kovasti epäilen, joten sallitteko että päästään räkäisen selkäkeikka-huutonaurun ?
Et kai kuvittele että avioliitolla on jotain tekemistä rakkauden kanssa?
Suomessa naiset ei lorvi kenenkään rahapussilla, meillä on aina omat rahat ja oma tili, oltiin sitten käyhiä tai rikkaita. Ei olla miesten holhotteja, kuten hyvin tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehet kyllä minun mielestä enemmän kinuaa kihloihin ja naismisiin, nehän sitä tarvitsevat jos haluavat jälkeläisiä, ne kun eivät voi perustaa perhettä ilman parisuhdetta kuten nainen.
Mieshän sen avioliiton keksikin sitä varten kun siltä puuttuu kohtu, sen on pakko hankkia itselleen kohtu eli nainen jos haluaa lapsia. Sitten se keksi että nainen on omistettava ja laitettava lapsille oma nimi, muuten nainen voi älytä ettei se tarvitse sitä miestä kuin 5 minuuttia mutta mies tarvitsee naista monta vuotta jos haluaa nähdä jälkeläisensä ja sanoa niitä omikseen--.
Mistä lähtien raskautumiseen on vaadittu avioliittoa :D kuitenkin nykyään suurin osa lapsista syntyy onneksi avioliiton ulkopuolelle Helsingissä. On todella paljon meitä naisia, jotka eivät todellakaan halua naimisiin, joten miehillä on kyllä vaihtoehtoja.
Tarkotin että jos MIES haluaa tuntea lapsensa ja saada laillisen jälkeläisen, sen on mentävä naimisiin naisen kanssa tai ainakin luotava tähän naiseen pitkä parisuhde.
Nainen ei tarvitse avioliittoa eikä edes parisuhdetta perheen perustamiseen, pelkkä pano riittää. :)
Miehiä on pelottanut kun huomasivat tämän, siihen keksivät naisen alistamisen avioliittoon.
kyllä ne on helvetin tyhmiä, jotka kuvittelevat että avioliitto jotenkin romanttisuuteen liittyy 8miehet yleensä näin kuvittelee, romantikkoja kun ovat).
se on nimenomaan juridinen sopimus, taulapäät.
Alue: Aihe vapaa
Jos mies on seksin perään, niin kyllä se naimisiin haluaa. Kyllähän sitä varmasti enemmän ehtii seksiä harrastaa, jos on naimisissa. Kamala vaiva hommata aina uusi kaveri sänkyyn, ei se niin helppoa ole. Se avoisiippa on aina lähellä. Tai käy siihen tietenkin avosiippakin. Mitä tähän naimisiin menoon yleensäkin tulee, niin ihmiset menee todella laiskasti naimisiin nykyään. Suurin osa on avoliitoissa tai sinkkuja. Häistä ei haaveile edes naiset. Ja mitä tuohon nimiasiaan tulee, niin naiset pitää aika usein oman nimen ja tämä tulee yleistymään tulevaisuudessa. Nytkin moni jo katuu, että otti miehensä nimen. Ja lapset ehdottomasti naisen nimelle, sillä mies voi vaihtua, mutta lapset pysyy. Lapsille siis naisen nimi.