Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uusperheet! Enkö saa olla pettynyt olematta paha?

Jaana
24.10.2017 |

Me ollaan uusperhe. Meillä asuu minä, mieheni, minun alakouluikäiset lapset (4) ja meidän yhteinen parikuinen vauva. Miehen lapsi asuu äidillään. Mies käy töissä ja minä olen kotiäiti.

Nyt on syysloma. Minun lapset ovat isällään. Kotona nyt siis kanssani vauva. Mies töissä päivät.

Arki on melko hektistä ja joskus stressaavaakin. Voisin tässä nyt puolueellisesti nostaa itseäni jalustalle kertomalla, että olen päivät kokki, autonkuljettaja, siivooja, pyykkäri, rauhanturvaaja, askartelunohjaaja ja mitä näitä nyt on. Mutta siis kotiäidit ja -isät varmasti tietää, minkälaista sykkimistä arki voi olla pienten lasten kanssa. Mies tekee pitkiä työpäiviä. Mies myös kärsii kroonisesta kivusta ja kun hän tulee kotiin hän on hyvin väsynyt ja kipuinen. Yritän päivittäin pyrkiä siihen, että hän voisi tulla siistiin kotiin ja että kotona olisi jonkinlainen rauha. Ja ruokakin valmiina.

Odotin tätä lapsivapaampaa syyslomaa kovasti, levon ja rauhallisuuden toivossa. Kerroin jo viikko sitten miehelle (ja monesti sen jälkeenkin), että onpa ihanaa kun se loma tulee. Saa miltei olla vaan, vauvan kanssa rauhassa. Ei kiire minnekkään eikä apinaorkesterin riekuntaa. Miehen kanssa iltoina enempi aikaa keskittyä parisuhteeseen jne. Me jopa yhdessä leikittiin ajatuksella kuinka panostaa seksiin, kun siihen olisi paremmin aikaa.

Nyt sitten miehen lapsi tuleekin tänne. Mies kysyi onko asia minulle ok, jos lapsensa tulee viikolla käymään, vastasin että on. Tarkennus tuli jälkikäteen, että lapsi tulee koko arkiviikoksi.

Pidän kovasti hänen lapsestaan, hän on mukavaa seuraa, rakastaa touhuta vauvan kanssa ja auttaa askareissa, kun pyytää. Ei hänestä ole ns. vaivaakaan, koska on jo iso teini. Minusta on mukavaa, että hän tulee. Me näemmekin häntä kovin harvoin. Tulen mielestäni hänen kanssaan hyvin toimeen. Olen onnellinen miehen puolesta, että hän saa nähdä lapsensa taas, koska ikävöi kovin.

Mutta! Meninkin sanomaan miehelle, että olen kyllä hieman pettynyt oletetusta vapaan ja ”seksiloman” menetyksestä. Siitä mies sitten suuttui kovasti. Olen kuulemma idiootti, etten sanonut sitä silloin, kun hän kysyi, onko asia ok. Minä itkin mielipahaa, että sain hänet niin suuttumaan. Olen kuulemma lapsellinen. Hän huusi minulle, että miltä minusta tuntuisi, jos hän sanoisi joku päivä töistä tullessaan, ettei hän tänään jaksa lapsiani. Riita paisui molemmin puoliseksi huutamiseksi. Minäkin sanoin rumasti takaisin. Yritin monta kertaa selventää, että haluan kyllä lapsensa tänne, ja että koin vaan pettymyksen tunteen ainoastaan siitä, mitä odotin, ei toteudukaan. Hän ei suostunut asiaa ymmärtämään. Minusta tuntui, että hän väkisin teki minusta nyt pahaa.

Me onneksi saatiin riita jo sovittua, mutta asia silti vaivaa minua. Olen loukkaantunut, etten saa kokea tunteita ilman pahoja seuraamuksia. Ja surullinen siitä, kuinka väärin hän minut käsitti.

Kiitos, jos jaksoit lukea ja ottaa kantaa. Kertokaa nyt mulle, tuleeko tämmöisiä muissa uusperheissä?

Kommentit (254)

Vierailija
221/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla pettynyt. Ilmeisesti asia esitetty miehelle väärin, ja tästä tullut väärinkäsitys.

Miehen lapsi on jo iso teini? Niin iso, että voisitte jättää vauvan hänelle hoitoon pariksi tunniksi, ja käydä miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä ulkona? Ihan kahdestaan. Ei se nyt seksilomasta mene, mutta ilmeisesti kaipaisitte aikaa kaksistaan.

Ilmainen lapsenvahti? Just. Sehän onkin juuri se, mitä miehen lapsi haluaa tulla isän luo tekemään. Ei ole miehen lapsen vika, että perheeseen on syntynyt vauva!!

Siis se on sen teinin oma pikkusisarus. Ei mene teini rikki siitä jos viikon aikana vaikka illankin hoitaa pikkusisarusta sen sijaan että on koko viikon puhelimella huoneessaan.

-ohis teinin äiti.

Joo mä mietin ihan samaa tuon lukiessani. Kyllä meillä teini satunnaisesti vahtii pikkusiskoaan (2v) eikä sen pitäisi olla mikään iso uhraus. Jos perheessä eletään perheenä, kaikki ovat ikätasoisesti vastuussa kodista, toisistaan jne. Vai pitääkö niitä uusperheiden teinejä jotenkin kuitenkin kohdella eri tavalla kuin ydinperheen? Ei ne teinit ydinperheissäkään saa valita onko sisaruksia.

Isosiskon/veljen tehtävä EI ole hoitaa pikkusisaruksiaan. Ei ydinperheessä eikä uusperheessä.

Mutta vanhempien auttaminen on ikätasoisesti jokaisen lapsen tehtävä. Perheessä voidaan sitten päättää, mitä tämä auttaminen on ja jos sisarusten vahtiminen luonnistuu, miksi se ei voisi olla yksi homma siinä missä imurointikin?

Se lapsi ei ole valinnut saada niitä sisaruksia. Joten pikkusisaruksien vahtiminen ei korreloi imuroimisen kanssa.

Vierailija
222/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?

Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.

Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.

Hyvin monessa ydinperheessä lapset ovat välillä muualla kuin kotona: hoidossa isovanhemmilla, kummeilla, yökylässä kavereilla jne. 

Ap:n perheessä tuollainen tilanne, jossa kaikki isot lapset olisivat yhtä aikaa pois, onnistuu vain, jos hänen lapsensa ovat isällään ja puolison lapsi äidillään. Sellainen tilanne, jossa kaikki kuusi lasta olisivat tulevaisuudessa muualla kuin ap:n kotona, tuleekin olemaan jo paljon harvinaisempi, koska etävanhempaa ei ole. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
223/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheissä ei lapsia lähetetä pois, vaan lapset on aina siinä. Miksi olet hankkinut lisää lapsia, jos pidät itseäsi täystyöllistettynä?

Mies kysyi sopiko sinulle hänen lapsensa tulo ja sinulle sopi. Oikeasti miehen ei olisi edes tarvinnut kysyä lupaa sinulta, kun oma lapsi tulee. Katso peiliin.

Jalustalle et itseäsi voi nostaa. Olet tehnyt valintoja. Työäidit hoitaa nuo samat asiat työn lisäksi.

Hyvin monessa ydinperheessä lapset ovat välillä muualla kuin kotona: hoidossa isovanhemmilla, kummeilla, yökylässä kavereilla jne. 

Ap:n perheessä tuollainen tilanne, jossa kaikki isot lapset olisivat yhtä aikaa pois, onnistuu vain, jos hänen lapsensa ovat isällään ja puolison lapsi äidillään. Sellainen tilanne, jossa kaikki kuusi lasta olisivat tulevaisuudessa muualla kuin ap:n kotona, tuleekin olemaan jo paljon harvinaisempi, koska etävanhempaa ei ole. 

Vierailija
224/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla pettynyt. Ilmeisesti asia esitetty miehelle väärin, ja tästä tullut väärinkäsitys.

Miehen lapsi on jo iso teini? Niin iso, että voisitte jättää vauvan hänelle hoitoon pariksi tunniksi, ja käydä miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä ulkona? Ihan kahdestaan. Ei se nyt seksilomasta mene, mutta ilmeisesti kaipaisitte aikaa kaksistaan.

Ilmainen lapsenvahti? Just. Sehän onkin juuri se, mitä miehen lapsi haluaa tulla isän luo tekemään. Ei ole miehen lapsen vika, että perheeseen on syntynyt vauva!!

Siis se on sen teinin oma pikkusisarus. Ei mene teini rikki siitä jos viikon aikana vaikka illankin hoitaa pikkusisarusta sen sijaan että on koko viikon puhelimella huoneessaan.

-ohis teinin äiti.

Joo mä mietin ihan samaa tuon lukiessani. Kyllä meillä teini satunnaisesti vahtii pikkusiskoaan (2v) eikä sen pitäisi olla mikään iso uhraus. Jos perheessä eletään perheenä, kaikki ovat ikätasoisesti vastuussa kodista, toisistaan jne. Vai pitääkö niitä uusperheiden teinejä jotenkin kuitenkin kohdella eri tavalla kuin ydinperheen? Ei ne teinit ydinperheissäkään saa valita onko sisaruksia.

Isosiskon/veljen tehtävä EI ole hoitaa pikkusisaruksiaan. Ei ydinperheessä eikä uusperheessä.

Lasten tehtävä on todellakin auttaa kotitöissä ja siinä yhteisessä arjessa. MIten pikkusisaren vahtiminen poikkeaa muista kotitöistä? On vastuutonta ja julmaa lasta kohtaan opettaa että hän voi vapaamatkustaa ja maailma on hänen palvelijansa. Tosiaan, ikätason mukaisia töitä lapselle- se kuuluu ihan vastuulliseen kasvatukseen. Että mikäs curling-vanhempi se siellä tilittää?

Vierailija
225/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies siis asuu jatkuvasti NELJÄN sinun lapsesi kanssa ja sinä kehtaat valittaa, kun hänen YKSI lapsensa, jota tapaatte harvoin, tulee nyt viikoksi..

- Vetää kyllä hiljaiseksi, joten en sano mitään.

Vierailija
226/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla pettynyt. Ilmeisesti asia esitetty miehelle väärin, ja tästä tullut väärinkäsitys.

Miehen lapsi on jo iso teini? Niin iso, että voisitte jättää vauvan hänelle hoitoon pariksi tunniksi, ja käydä miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä ulkona? Ihan kahdestaan. Ei se nyt seksilomasta mene, mutta ilmeisesti kaipaisitte aikaa kaksistaan.

Ilmainen lapsenvahti? Just. Sehän onkin juuri se, mitä miehen lapsi haluaa tulla isän luo tekemään. Ei ole miehen lapsen vika, että perheeseen on syntynyt vauva!!

Siis se on sen teinin oma pikkusisarus. Ei mene teini rikki siitä jos viikon aikana vaikka illankin hoitaa pikkusisarusta sen sijaan että on koko viikon puhelimella huoneessaan.

-ohis teinin äiti.

Joo mä mietin ihan samaa tuon lukiessani. Kyllä meillä teini satunnaisesti vahtii pikkusiskoaan (2v) eikä sen pitäisi olla mikään iso uhraus. Jos perheessä eletään perheenä, kaikki ovat ikätasoisesti vastuussa kodista, toisistaan jne. Vai pitääkö niitä uusperheiden teinejä jotenkin kuitenkin kohdella eri tavalla kuin ydinperheen? Ei ne teinit ydinperheissäkään saa valita onko sisaruksia.

Isosiskon/veljen tehtävä EI ole hoitaa pikkusisaruksiaan. Ei ydinperheessä eikä uusperheessä.

Lasten tehtävä on todellakin auttaa kotitöissä ja siinä yhteisessä arjessa. MIten pikkusisaren vahtiminen poikkeaa muista kotitöistä? On vastuutonta ja julmaa lasta kohtaan opettaa että hän voi vapaamatkustaa ja maailma on hänen palvelijansa. Tosiaan, ikätason mukaisia töitä lapselle- se kuuluu ihan vastuulliseen kasvatukseen. Että mikäs curling-vanhempi se siellä tilittää?

Taidat olla itse sellainen, jonka ainoa työ on pukata lisää lapsia maailmaan ja hoidattaa pienemmät lapset isojen lapsien kustannuksella, että itse voit maata sohvalla perse homeessa. Näin ajattelen sinusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
227/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on paljon katkeruutta ja vihaa ihmisten mielissä. Tuomioita ja oikean ja väärän elämän tuomioita jaellaan tuosta vaan tuntemattomille ihmisille. Tajuatteko edes, että sokeasti puratte vaan omia patoutuneita raivojanne, nyt uusperheen äiteihin??  Kannattais joskus katsoa peiliin ja miettiä mistä tuollainen viha ja halveksunta kumpuaa. Pelkäättekö itse päätyvänne uusperheen äidiksi? Vai oletteko jotain katkeria exiä? 

Viha on nyt vähän vahva sana, mutta kyllä itselläni vähän kulmakarvat aina kohoaa kun luen näitä eronneiden ja karanneiden valituksia siitä kun lapsia ei nyt voinutkaan just tällä viikolla pukata jonnekkin pois silmistä. Itsellä kun ne on tuossa tosiaan 24/7/365, eikä edes ketään kenelle siitä voisi marista. Ja joo on varmaan ihan eri juttu jepjep. Ihan toisenlaisia rasittavia lapsia ne uusperheiden lapset vissiin. Seksiäkin pakko vaan harrastaa lasten ollessa kotona. Ei tässä kuulkaa edes valtiokaan myönnä ydinperheellisille mitään seksilomia. Väärin on ja vihaa aiheuttaa. Hohhoi.

Lapsenvahdit on keksitty. Jos ei muuten niin rahalla saa. Turha marista, jos marttyyrinä ei tätä vaihtoehtoa käytä.

Ei lapsia voi jättää yön yli hoitoon jollekkin random lapsenlikalle.

Ei se ole random jos se on vaikka ystävän tai työkaverin tytär, ja ollut lapsenvahtina jo monta kertaa.

Vierailija
228/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähinnä ihmettelen kuka/millainen mies on lähtenyt NELJÄN vielä verrattain pienen lapsen yksinhuoltajaäidin matkaan ja tehnyt yhteisenkin lapsen. Kyllä tässä mies luopuu seksilomista 51 viikkoa vuodessa (miinus mahdolliset muut lomat mitkä pesue on poissa). Lisäksi painaa duunia elättääkseen itsensä, ap:n, ap:n neljä lasta, sen yhteisen lapsen ja vielä omansa. Aikamoinen vastuu. Ap sanoo että hänelläkin on tuloja mutta eiköhän niistä suuri osa ole tukiaisia tällä hetkellä. Taitaisi elintaso olla paljon matalammalla ilman miehen tuloja. 

Miksi muuttaa yhteen jos se miehen lapsi haittaa kuvassa noin paljon?

Itse olen yh (lapsia tosin ei ole noin monta) ja päätin jo aikoinaan eron tullessa etten ala mihinkään uusperhekuvioihin enkä ota meille ketään asumaan/muuta jonkun luo/kanssa yhteen. Tämä on ollut ennen kaikkea lasteni koti ja lapsuus, heillä oli oikeus siihen että tämä sellaisena pysyy ilman että joutuvat sopeutumaan uuteen aikuiseen, isäpuoleen, mahdollisiin kumppanin mukana tuleviin "sisaruksiin" - tai vauvaan. 

Hyvin riitti aika ja voimat työn ja perheen yhdistämiseen ja lapset pääsivät hyviin jatko-opintoihin. "Omaakin elämää" olen siinä ohella ehtinyt elää.

Jos elämänkumppanin haluaa niin yhteiselämän ehtii aloittaa sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Minun mielipiteeni on se että aikuiset kykenevät olemaan yhdessä muullakin tavoin kuin asumalla saman katon alla. Mitähän järkeä tuossa ap:n kuviossakaan oli, mies on suurimman osan ajasta töissä ja kantaa rahaa kotiin. Se yksi seksiviikko siinä ei varmaan paljoa lohduta. 

Sympatiat tässä on kyllä täysin sen teinin ja miehen puolella. Ap:lla ei ole varaa valittaa yhtään mistään kun mies jaksaa hänen lapsiaan joka ikinen päivä siellä yhteisessä kodissa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
229/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mies siis asuu jatkuvasti NELJÄN sinun lapsesi kanssa ja sinä kehtaat valittaa, kun hänen YKSI lapsensa, jota tapaatte harvoin, tulee nyt viikoksi..

- Vetää kyllä hiljaiseksi, joten en sano mitään.

Mä olen tästä aika lailla samaa mieltä, ja olen itsekin uusperheen äiti. Sääliksi käy tuota miestä.

Siis se tuon lisäksi myös elättää sua kotiäitinä - neljälle lapselle jotka ei edes ole sen omia. Ja tietysti maksaa asumisen kaikille. Talossa jonne hänen oma lapsi ei sitten ole tervetullut edes syyslomalla.

Hiljaiseksi vetää täälläkin.

Vierailija
230/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla pettynyt. Ilmeisesti asia esitetty miehelle väärin, ja tästä tullut väärinkäsitys.

Miehen lapsi on jo iso teini? Niin iso, että voisitte jättää vauvan hänelle hoitoon pariksi tunniksi, ja käydä miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä ulkona? Ihan kahdestaan. Ei se nyt seksilomasta mene, mutta ilmeisesti kaipaisitte aikaa kaksistaan.

Ilmainen lapsenvahti? Just. Sehän onkin juuri se, mitä miehen lapsi haluaa tulla isän luo tekemään. Ei ole miehen lapsen vika, että perheeseen on syntynyt vauva!!

Siis se on sen teinin oma pikkusisarus. Ei mene teini rikki siitä jos viikon aikana vaikka illankin hoitaa pikkusisarusta sen sijaan että on koko viikon puhelimella huoneessaan.

-ohis teinin äiti.

Joo mä mietin ihan samaa tuon lukiessani. Kyllä meillä teini satunnaisesti vahtii pikkusiskoaan (2v) eikä sen pitäisi olla mikään iso uhraus. Jos perheessä eletään perheenä, kaikki ovat ikätasoisesti vastuussa kodista, toisistaan jne. Vai pitääkö niitä uusperheiden teinejä jotenkin kuitenkin kohdella eri tavalla kuin ydinperheen? Ei ne teinit ydinperheissäkään saa valita onko sisaruksia.

Isosiskon/veljen tehtävä EI ole hoitaa pikkusisaruksiaan. Ei ydinperheessä eikä uusperheessä.

Mutta vanhempien auttaminen on ikätasoisesti jokaisen lapsen tehtävä. Perheessä voidaan sitten päättää, mitä tämä auttaminen on ja jos sisarusten vahtiminen luonnistuu, miksi se ei voisi olla yksi homma siinä missä imurointikin?

Se lapsi ei ole valinnut saada niitä sisaruksia. Joten pikkusisaruksien vahtiminen ei korreloi imuroimisen kanssa.

No ei se lapsi ole valinnut sitä taloakaan, missä pitää imuroida. Nyt hei ne valot päälle. 

Vanhemmat lapset voivat aivan hyvin välillä vahtia nuorempiaan. Ei päivittäin, ei välttämättä edes viikottain, mutta kukaan ei mene rikki siitä, että oppii ottamaan turvallisesti vastuuta nuoremmistaan. Siinä missä oppii pyykinpesun tai ruuanlaitonkin. On eri asia, että vanhemmat käyvät 2 tuntia leffassa ja nuori vahtii sisarusta kuin että vanhemmat lähtevät viikoksi pois ja antavat ympärivuorokautisen kokonaisvastuun pienestä. Ymmärrät varmaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
231/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla pettynyt. Ilmeisesti asia esitetty miehelle väärin, ja tästä tullut väärinkäsitys.

Miehen lapsi on jo iso teini? Niin iso, että voisitte jättää vauvan hänelle hoitoon pariksi tunniksi, ja käydä miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä ulkona? Ihan kahdestaan. Ei se nyt seksilomasta mene, mutta ilmeisesti kaipaisitte aikaa kaksistaan.

Ilmainen lapsenvahti? Just. Sehän onkin juuri se, mitä miehen lapsi haluaa tulla isän luo tekemään. Ei ole miehen lapsen vika, että perheeseen on syntynyt vauva!!

Siis se on sen teinin oma pikkusisarus. Ei mene teini rikki siitä jos viikon aikana vaikka illankin hoitaa pikkusisarusta sen sijaan että on koko viikon puhelimella huoneessaan.

-ohis teinin äiti.

Joo mä mietin ihan samaa tuon lukiessani. Kyllä meillä teini satunnaisesti vahtii pikkusiskoaan (2v) eikä sen pitäisi olla mikään iso uhraus. Jos perheessä eletään perheenä, kaikki ovat ikätasoisesti vastuussa kodista, toisistaan jne. Vai pitääkö niitä uusperheiden teinejä jotenkin kuitenkin kohdella eri tavalla kuin ydinperheen? Ei ne teinit ydinperheissäkään saa valita onko sisaruksia.

Isosiskon/veljen tehtävä EI ole hoitaa pikkusisaruksiaan. Ei ydinperheessä eikä uusperheessä.

Lasten tehtävä on todellakin auttaa kotitöissä ja siinä yhteisessä arjessa. MIten pikkusisaren vahtiminen poikkeaa muista kotitöistä? On vastuutonta ja julmaa lasta kohtaan opettaa että hän voi vapaamatkustaa ja maailma on hänen palvelijansa. Tosiaan, ikätason mukaisia töitä lapselle- se kuuluu ihan vastuulliseen kasvatukseen. Että mikäs curling-vanhempi se siellä tilittää?

Taidat olla itse sellainen, jonka ainoa työ on pukata lisää lapsia maailmaan ja hoidattaa pienemmät lapset isojen lapsien kustannuksella, että itse voit maata sohvalla perse homeessa. Näin ajattelen sinusta.

Joo, näin juuri teen. Hyvä, että tajusit.

Ja säästän teidät kaikki kertomukselta, minä mitä todella ajattelen sinusta ja kaltaisistasi ääliöistä.

Vierailija
232/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla pettynyt. Ilmeisesti asia esitetty miehelle väärin, ja tästä tullut väärinkäsitys.

Miehen lapsi on jo iso teini? Niin iso, että voisitte jättää vauvan hänelle hoitoon pariksi tunniksi, ja käydä miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä ulkona? Ihan kahdestaan. Ei se nyt seksilomasta mene, mutta ilmeisesti kaipaisitte aikaa kaksistaan.

Ilmainen lapsenvahti? Just. Sehän onkin juuri se, mitä miehen lapsi haluaa tulla isän luo tekemään. Ei ole miehen lapsen vika, että perheeseen on syntynyt vauva!!

Siis se on sen teinin oma pikkusisarus. Ei mene teini rikki siitä jos viikon aikana vaikka illankin hoitaa pikkusisarusta sen sijaan että on koko viikon puhelimella huoneessaan.

-ohis teinin äiti.

Joo mä mietin ihan samaa tuon lukiessani. Kyllä meillä teini satunnaisesti vahtii pikkusiskoaan (2v) eikä sen pitäisi olla mikään iso uhraus. Jos perheessä eletään perheenä, kaikki ovat ikätasoisesti vastuussa kodista, toisistaan jne. Vai pitääkö niitä uusperheiden teinejä jotenkin kuitenkin kohdella eri tavalla kuin ydinperheen? Ei ne teinit ydinperheissäkään saa valita onko sisaruksia.

Isosiskon/veljen tehtävä EI ole hoitaa pikkusisaruksiaan. Ei ydinperheessä eikä uusperheessä.

Lasten tehtävä on todellakin auttaa kotitöissä ja siinä yhteisessä arjessa. MIten pikkusisaren vahtiminen poikkeaa muista kotitöistä? On vastuutonta ja julmaa lasta kohtaan opettaa että hän voi vapaamatkustaa ja maailma on hänen palvelijansa. Tosiaan, ikätason mukaisia töitä lapselle- se kuuluu ihan vastuulliseen kasvatukseen. Että mikäs curling-vanhempi se siellä tilittää?

Taidat olla itse sellainen, jonka ainoa työ on pukata lisää lapsia maailmaan ja hoidattaa pienemmät lapset isojen lapsien kustannuksella, että itse voit maata sohvalla perse homeessa. Näin ajattelen sinusta.

Vai noin ajattelet. Oikeesti naurattaa tämä ihmisten hölmöys nettikeskusteluissa. Luodaan itse mielikuvia jos sun mistä ja tunnetaan sitten niin paljon kaikenlaisia tunteita. Vaikka todellisuudesta ei ole mitään hajua. Pääasia että saa itse möyhätä. Mut oikeasti mulle ei tuu edes naistenlehteä, koska en semmoista ehtis lukea (Kannattais kyllä) Olin pitkään yh- siinä saa painaa ihan 24/7 kun on lainat maksettavana ja lasten koulut ja muut opinnot jne. Ja minä olen pk-yrittäjä. Nykyään minulla on uusperhe, lapsista 2/4 lapsesta on niitä minun pukkaamia. Eikä edelleenkään tarvii kattoon syljeskellä. Nyt tietysti sinun kannattaa äkkiä luoda toisenlainen fantasia siitä, etten huolehdi lapsista, koska olen työnarkomaani ja vielä se uurpeheellinen joka vaan seksilomia miehensä kanssa harrastaa eikä lapsista välitä :D Lapsillani on niin pieni ikäero, etteivät oikein ole voineet toisiaan hoitaa ja nyt uusperheessä ei ole tuntunut oikeata se, että heidän pitäis niitä  miehen lapsia vahtia. Yhden kerran on tullut semmoinen pakkotilanne. Paitsi tietysti jos heille siitä maksaisi. Mut kotitöitä ovat oppineet tekemään pienestä saakka, ja muutenkin osaavat huolehtia hienosti koulunsa ja muun. Ja minä todella unelmoin ajasta jolloin voisin perse homeessa istua siinä sohvalla lukemassa naistenlehteä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
233/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies siis asuu jatkuvasti NELJÄN sinun lapsesi kanssa ja sinä kehtaat valittaa, kun hänen YKSI lapsensa, jota tapaatte harvoin, tulee nyt viikoksi..

- Vetää kyllä hiljaiseksi, joten en sano mitään.

Mä olen tästä aika lailla samaa mieltä, ja olen itsekin uusperheen äiti. Sääliksi käy tuota miestä.

Siis se tuon lisäksi myös elättää sua kotiäitinä - neljälle lapselle jotka ei edes ole sen omia. Ja tietysti maksaa asumisen kaikille. Talossa jonne hänen oma lapsi ei sitten ole tervetullut edes syyslomalla.

Hiljaiseksi vetää täälläkin.

Nimenomaan! 

Jos olisin tuo mies, lähtisin aika pian menemään. Vaikuttaa vähän siltä että ap on henkisesti itsekin lapsen tasolla. En ihmettele että miehen työpäivät venyvät. 

Siinä saa duunia painaa kipujen kanssa kun ap:n katras tulee teini-ikään ja pitää saada sitä ja tätä. Mitenköhän se seksi onnistuu silloin kun talossa on neljä teiniä joka päivä? Ei taida mies olla kuvassa enää siinä vaiheessa....

Vierailija
234/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä lapsia, jotka eivät ole vanhempansa kotiin tervetulleita milloin vain :(

Surettaa kyllä ajatella miltä noista lapsista tuntuu, tässäkin avauksessa isä viettää valtaosan ajastaan joidenkin toisten ihmisen lasten kanssa ja tekee vielä lisää lapsia siihen uusperheeseensä, jolloin se oma, vanhempi lapsensa on entistä enemmän taakka koko kuviossa. Kyllä alaikäisellä lapsella minun mielestäni tulisi olla oikeus tulla vanhempansa kotiin koska vain, ihan ilman erillisiä luvan kysymisiä.

No sehän olisikin jännä malli. Teen joka toinen viikko vähintään 12 tuntista työpäivää, jotta voin tehdä lyhyttä päivää sillä viikolla, kun lapset ovat täällä. Hienoa tosiaan, jos ei voisi luottaa siihen, että lapset eivät ilmesty tyhjään kotiin ihmettelemään ruokaa ja hoivaa, kun itse on töissä iltakymmeneen. Mitään uutta miestä ei edes ole.

Hätätapauksessa tottakai sovittaisiin erikseen, mutta kyllä se on vaan voitava luottaa siihen, että pääsääntöisesti tehdään kuten on sovittu.

Joo, ei nämä pahvit tajua, että eroperheessä sillä vanhemmalla, jolla lapset eivät ole, on ihan täysi oikeus suunnitella elämänsä niinä aikoina kuten parhaaksi katsoo. Tehdä pitkää työpäivää, tavata ystäviä, urheilla, reissata, vetää kotisohvalla kännit joka päivä... Ei se voi olla oletuksena, että istunpa tässä kotona, ruokaa valmiina kaapissa, jos ne lapset kuitenkin tänään haluavat tulla.

Sekin on luonnollista, että lapset ikävöivät toista vanhempaa ja vanhempi heitä. Sitten voidaan soitella, skypettää, jos lähekkäin asutaan käydä vaikka puistossa tai pitsalla, hoitaa harrastuskuskauksia vuorotellen tms. Mutta ne asiat sovitaan, ei niin, että suunnittelen exän viikonlopuille vieväni lapset juuri silloin leffaan, koska he haluavat.

Ja tottakai kaikesta voi aina kohtuudella joustaa, mutta mikään oletus se ei ole. Siinä annetaan lapsille liikaa valtaa, ja tehdään kummastakin perheestä levoton ja ennakoimaton.

Joten, ei eroperheessä lapsi ei voi koska tahansa valita kumpaan kotiinsa menee. Tavallaan se on surullista, myönnän, mutta sellaisen tukeminen johtaa pahempiin ongelmiin kuin selkeän rutiinin noudattaminen.

^^tämä. Aamen ja taputukset päälle.

Ihmettelen myös sitä , kun kaikki jauhaa lapsen kärsimyksistä ym. On olemassa monenlaisia sopimuksia, joissa toivottavasti ajatellaan lapsen parasta! Tiedän jopa sellaisia, joissa lapsi vaihtaa vanhemmalta toiselle kolmen päivän välein. Omaan korvaan kuulostaa aika levottomalta , mutta he saivat arjen ja sovitut asiat pyörimään niin parhaiten. Kuitenkin, pointtini oli että vanhemmat sen ratkaisun tekee, kuinka paljon lapsi etävanhemmallaan on. Jos sovitaan että joka toinen vloppu, niin mikä oikeus kuitenkin on sooloilla ja älähtää jos toinen ei odota pullat uunissa 24/7 lapsen tulevan omalla vapaallaan.

Lomat on asia erikseen, uuden puolison oikeus on niistäkin kyllä tietää hyvissä ajoin koska periaate.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
235/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla pettynyt. Ilmeisesti asia esitetty miehelle väärin, ja tästä tullut väärinkäsitys.

Miehen lapsi on jo iso teini? Niin iso, että voisitte jättää vauvan hänelle hoitoon pariksi tunniksi, ja käydä miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä ulkona? Ihan kahdestaan. Ei se nyt seksilomasta mene, mutta ilmeisesti kaipaisitte aikaa kaksistaan.

Ilmainen lapsenvahti? Just. Sehän onkin juuri se, mitä miehen lapsi haluaa tulla isän luo tekemään. Ei ole miehen lapsen vika, että perheeseen on syntynyt vauva!!

Siis se on sen teinin oma pikkusisarus. Ei mene teini rikki siitä jos viikon aikana vaikka illankin hoitaa pikkusisarusta sen sijaan että on koko viikon puhelimella huoneessaan.

-ohis teinin äiti.

Joo mä mietin ihan samaa tuon lukiessani. Kyllä meillä teini satunnaisesti vahtii pikkusiskoaan (2v) eikä sen pitäisi olla mikään iso uhraus. Jos perheessä eletään perheenä, kaikki ovat ikätasoisesti vastuussa kodista, toisistaan jne. Vai pitääkö niitä uusperheiden teinejä jotenkin kuitenkin kohdella eri tavalla kuin ydinperheen? Ei ne teinit ydinperheissäkään saa valita onko sisaruksia.

Isosiskon/veljen tehtävä EI ole hoitaa pikkusisaruksiaan. Ei ydinperheessä eikä uusperheessä.

Lasten tehtävä on todellakin auttaa kotitöissä ja siinä yhteisessä arjessa. MIten pikkusisaren vahtiminen poikkeaa muista kotitöistä? On vastuutonta ja julmaa lasta kohtaan opettaa että hän voi vapaamatkustaa ja maailma on hänen palvelijansa. Tosiaan, ikätason mukaisia töitä lapselle- se kuuluu ihan vastuulliseen kasvatukseen. Että mikäs curling-vanhempi se siellä tilittää?

Muistetaan nyt kuitenkin, että ap:n tapauksessa se pikkusisarus on 2kk ikäinen vauva, jolle ei riitä pelkkä vahtiminen, vaan sitä pitää osata hoitaa.

Vierailija
236/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä lapsia, jotka eivät ole vanhempansa kotiin tervetulleita milloin vain :(

Surettaa kyllä ajatella miltä noista lapsista tuntuu, tässäkin avauksessa isä viettää valtaosan ajastaan joidenkin toisten ihmisen lasten kanssa ja tekee vielä lisää lapsia siihen uusperheeseensä, jolloin se oma, vanhempi lapsensa on entistä enemmän taakka koko kuviossa. Kyllä alaikäisellä lapsella minun mielestäni tulisi olla oikeus tulla vanhempansa kotiin koska vain, ihan ilman erillisiä luvan kysymisiä.

No sehän olisikin jännä malli. Teen joka toinen viikko vähintään 12 tuntista työpäivää, jotta voin tehdä lyhyttä päivää sillä viikolla, kun lapset ovat täällä. Hienoa tosiaan, jos ei voisi luottaa siihen, että lapset eivät ilmesty tyhjään kotiin ihmettelemään ruokaa ja hoivaa, kun itse on töissä iltakymmeneen. Mitään uutta miestä ei edes ole.

Hätätapauksessa tottakai sovittaisiin erikseen, mutta kyllä se on vaan voitava luottaa siihen, että pääsääntöisesti tehdään kuten on sovittu.

Joo, ei nämä pahvit tajua, että eroperheessä sillä vanhemmalla, jolla lapset eivät ole, on ihan täysi oikeus suunnitella elämänsä niinä aikoina kuten parhaaksi katsoo. Tehdä pitkää työpäivää, tavata ystäviä, urheilla, reissata, vetää kotisohvalla kännit joka päivä... Ei se voi olla oletuksena, että istunpa tässä kotona, ruokaa valmiina kaapissa, jos ne lapset kuitenkin tänään haluavat tulla.

Sekin on luonnollista, että lapset ikävöivät toista vanhempaa ja vanhempi heitä. Sitten voidaan soitella, skypettää, jos lähekkäin asutaan käydä vaikka puistossa tai pitsalla, hoitaa harrastuskuskauksia vuorotellen tms. Mutta ne asiat sovitaan, ei niin, että suunnittelen exän viikonlopuille vieväni lapset juuri silloin leffaan, koska he haluavat.

Ja tottakai kaikesta voi aina kohtuudella joustaa, mutta mikään oletus se ei ole. Siinä annetaan lapsille liikaa valtaa, ja tehdään kummastakin perheestä levoton ja ennakoimaton.

Joten, ei eroperheessä lapsi ei voi koska tahansa valita kumpaan kotiinsa menee. Tavallaan se on surullista, myönnän, mutta sellaisen tukeminen johtaa pahempiin ongelmiin kuin selkeän rutiinin noudattaminen.

Tämä on monella tapaa ihan samaa sumplaamista kuin ydinperheessäkin. Äiti tekee ma, ti, ke pitkän työpäivän, isä hakee lapset päikystä. To, pe isä tekee pitkän työpäivän ja äiti hakee. Tai äiti menee aina aikaisin töihin ja pääsee ajoissa, isä menee myöhemmin ja tulee myöhemmin, mikä rytmittää vaikkapa päiväkotiin viennit ja haut aika luonnollisesti. Ei ne lapset päätä, että tänään äiti saa olla töissä neljään ja huomenna isi.

Tai tänään isä vie harrastuksiin ja äiti laittaa ruuat. Tai äiti menee kuntosalille ja isä vie lapset puistoon.  Tai isä on työmatkalla ja tulee takaisin perjantaina. Tai ylipäätään mitä tahansa isoja linjoja. Lapset eivät päätä, toiveita voivat kohtuudella esittää.

Ainoa vaan, että kun mukana voi olla muitakin lapsia ja aikuisia, heidänkin kannaltaan on reilua, että systeemi on mahdollisimman selkeä, eikä sitä sovita erikseen joka viikko kuin poikkeustapauksissa. Samaten kun kyseessä on kaksi erillistä taloutta, siellä talouksissa pitää tietää montako on tulossa syömään, pitääkö kuskata, hakea päikystä jnejne.

Vierailija
237/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla pettynyt. Ilmeisesti asia esitetty miehelle väärin, ja tästä tullut väärinkäsitys.

Miehen lapsi on jo iso teini? Niin iso, että voisitte jättää vauvan hänelle hoitoon pariksi tunniksi, ja käydä miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä ulkona? Ihan kahdestaan. Ei se nyt seksilomasta mene, mutta ilmeisesti kaipaisitte aikaa kaksistaan.

Ilmainen lapsenvahti? Just. Sehän onkin juuri se, mitä miehen lapsi haluaa tulla isän luo tekemään. Ei ole miehen lapsen vika, että perheeseen on syntynyt vauva!!

Siis se on sen teinin oma pikkusisarus. Ei mene teini rikki siitä jos viikon aikana vaikka illankin hoitaa pikkusisarusta sen sijaan että on koko viikon puhelimella huoneessaan.

-ohis teinin äiti.

Joo mä mietin ihan samaa tuon lukiessani. Kyllä meillä teini satunnaisesti vahtii pikkusiskoaan (2v) eikä sen pitäisi olla mikään iso uhraus. Jos perheessä eletään perheenä, kaikki ovat ikätasoisesti vastuussa kodista, toisistaan jne. Vai pitääkö niitä uusperheiden teinejä jotenkin kuitenkin kohdella eri tavalla kuin ydinperheen? Ei ne teinit ydinperheissäkään saa valita onko sisaruksia.

Isosiskon/veljen tehtävä EI ole hoitaa pikkusisaruksiaan. Ei ydinperheessä eikä uusperheessä.

Lasten tehtävä on todellakin auttaa kotitöissä ja siinä yhteisessä arjessa. MIten pikkusisaren vahtiminen poikkeaa muista kotitöistä? On vastuutonta ja julmaa lasta kohtaan opettaa että hän voi vapaamatkustaa ja maailma on hänen palvelijansa. Tosiaan, ikätason mukaisia töitä lapselle- se kuuluu ihan vastuulliseen kasvatukseen. Että mikäs curling-vanhempi se siellä tilittää?

Muistetaan nyt kuitenkin, että ap:n tapauksessa se pikkusisarus on 2kk ikäinen vauva, jolle ei riitä pelkkä vahtiminen, vaan sitä pitää osata hoitaa.

Luulen, että se joka ehdotti teinin hoitavan, ei ollut tajunnut kyseessä olevan noin pieni lapsi. 2kk vauvaa en kyllä itsekään jättäisi kenellekään paitsi isälleen, hätätilanteessa ehkä isovanhemmille.

Mutta puolen vuoden päästä tilanne on jo ihan eri. Saati vuoden-parin.

Vierailija
238/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi jaksatte te jauhaa. Tämä ei ole uusperheongelma, vaan kunnioitus- ja kommunikointiongelma.

Ap:n mies ei halua kuulla vaimonsa tunteista, siedä tämän pettymystä ja alkaa huutaa ihan luonnollisista tunteista. Ja ap alkaa hyvitellä ja selitellä sen sijaan, että puolustaisi oikeuttaan tuntea kuten tuntee. 

On täysin normaalia tuntea pettymystä siitä, jos omat odotukset eivät toteudu. Siitä pitää myös voida kertoa ilman pelkoa, että huudetaan. Tottakai mies saa taas olla pettynyt siitä, että hän on esimerkiksi kovasti toivonut lapsensa tulevan pidemmäksi aikaa ja vaimo ei ole ajatuksesta riemuissaan. Ja mies saa sen asiallisesti kertoa. Sitten voidaan keskustella olisiko jotain ratkaisua, johon kumpikin olisi tyytyväinen ja jolla myös varmistettaisiin, ettei edes pinnan alle jäisi katkeruutta lasta kohtaan.

Ja sen sijaan, että pysyttäisiin asiassa, kiihkoilijat olette nyt 17 sivua jauhaneet uusperheiden heikkouksia.

Vierailija
239/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uusioperheessä on just tuollaista. Kahden perheen yhteensovittaminen on välillä hankalaa ja niistä tunteista puhuminen vielä hankalampaa. Huolimatta näistä ilkeistäkin kommenteista uskallan sanoa, että myös muissa uusioperheissä käydään läpi samanlaisia asioita ja tunteita. Itse olen oppinut pitämään mölyt mahassani, enkä sano pettymyksen tunteita ääneen jos asia vähänkään liittyy kumppanin lapsiin. Vaikka hyvään parisuhteeseen toki kuuluisi se, että myös niitä tunteita saisi kumppanille jakaa. Aina se ei vaan me niin hienosti ja siksi olen mukautunut tilanteeseen. Tuossa tilanteessa olisi tosi vaikea kieltäkään lasta tulemasta, voiko sitä estää puolisoa näkemästä omaa lastaan vaikka se harmittaisikin. Ikävää vaan se, ettei voi sitä harmitusta ääneen sanoa omalle kumppanilleen ilman, että on huono ihminen.

Hyvä kun saitte puhuttua, jos asia vielä vaivaa voit ottaa sen uudelleen puheeksi rauhallisella hetkellä.

Vierailija
240/254 |
25.10.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei taas!

Kylläpä on tullut paljon vastauksia. Asiasta on poikettu ihan metsään osassa.

Koskaan en kieltäisi miehen lasta tulemasta/muuttamasta tänne!!! Tai vingu siitä, että hän tulee. Hitto soikoon, miten vaikeaa se on suuren osan käsittää!!

Pettymyksen totesin asiallisesti vinkumatta, harmittaa, ettei suunnitelmat toteudu. Ilmeisen kamala ihminen olen, sillä satun rakastamaan ja haluamaan miestäni. Ja harmitti, ettei meillä olekaan ihan sellaista, mitä kipinöiden suunniteltiin. Tämä ei tarkoita, etteikö moista elämää sillä saralla olisi lainkaan. Päinvastoin. Nyt tosin synnytyksestä on se pari kuukautta, joten ihan parhaimmilleen se elämä ei ole vielä palautunut.

Ja jos lasteni isä ei olisikaan heitä tullut hakemaan, niin tietenkin olisin samasta syystä ollut pettynyt. Eikä se tarkoita, että rakastaisin lapsiani yhtään vähempää!! Tai olisin heihin väsynyt.

Ja miten kukaan tietää meidän raha-asioista? Ja luuletteko, että olisin väkisin tunkenut lapsineni miehen elämään? Aikuinen mieskö ei olisi sanonut ei niin halutessaan tämmöiselle paketille. Hän halusi koko paketin. Jos olisin halunnut itse lapsettoman miehen, en olisi tässä.

Tässä nyt on neljä vuotta oltu yhdessä, nyt meillä on vauva 2kk. Eli jos minä ja mun persehedelmät (kuten joku fiksusti kuvaili) olisivat olleet miehelle taakka, niin ei tässä nyt oltaisi. Eikä enempää ois halunnu. Meistä kumpikaan ei joudu sietämään toistemme lapsia. Kumpikin haluamme nämä kuusi ja kaikki ovat rakkaita ja tärkeitä. Hitto soikoon, miten kamalasti jotkut ihmiset asioista ajattelevat! Surullista, miten häijyjä ja katkeria jotkut ovat.

Tämä palikka porsimakone drama queen nyt kyllä ärsyyntyi. Onnellinen olen siitä, että meillä on asiat melkoisesti paremmin, kuin monella. <3

Kiitos kaikista hyvistä vastauksista, hyvin silmiä avaavia molempiin suuntiin. En mä tässä hakenut pelkkää peesaamista itselleni, jokainen asiallinen näkökulma on hyvästä. Eihän sitä muuten voisi kehittyä.

Tämä oli eka avaukseni av:lla. Joten suodatin meni kyllä tukkoon. Opinpa tästäkin. :D

-ap