Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Tapsu kirjoitti:
Turha itkeä köyhyydestä, menis vittu töihin...
Jos et voi tarjota hänelle sitä työpaikkaa niin turha kiroilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vähän liiottelulta, että neljäs lapsi tois automaattisesti lasun, varsinkin, kun neuvolassa nähdään, että kyseessä on kalliissa omakotitalossa asuva työssäkäyvä päihteetön perhe, kuten kaikissa tuntemissani tapauksissa, joissa lapsia on vähintään neljä.
Vierailija kirjoitti:
Tapsu kirjoitti:
Turha itkeä köyhyydestä, menis vittu töihin...
Jos et voi tarjota hänelle sitä työpaikkaa niin turha kiroilla...
Ai se pitää TARJOTA? Eikö oma-aloitteisuus olisi mitään?
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että ihan totta tuo mitä ap kirjoittaa, mutta koen että siitä huolimatta on oltava erittäin varovainen ihmisen uhriuttamisen suhteen.
Taustasta huolimatta pitäisi antaa ihmiselle kokemus, että hän voi omalla toiminnallaan ja valionnoillaan vaikuttaa elämäänsä. Vastiketon raha ja päähänsilitys vaan vahvistaa uhrin asemaa. Voisi olla hyvä, että sosiaalityöntekijät tapaisivat ihmisiä ja keskustelisivat rahankäytöstä ja valinnoista ja niiden seurauksista laajemminkin, silleen terapeuttisesti että jäisi ihmisen itse oivallettavaksi. Lisäksi kertoisivat erilaisista vaihtoehdoista esim. opiskelun ja työllistymisen suhteen.
Voisitko noin esimerkin vuoksi kertoa että miten sieltä köyhyydestä sitten oikein pääsee? Minä kaipaan sitä oivallusta nyt kovasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Avaan käsitettä vähän keskustelun ulkopuolelta.
Ylisukupolvisuus: suht hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen lapsilisät on laitettu säästötilille pesämunaksi. Lapselle on haluttu opettaa, että pienehköstä säännöllisesti säästetystä summasta kertyy sievoinen kokonaisuus, kun säästäminen jatkuu pitkään.Pienituloisessa perheessä lapsilisä on käytetty lapsen kuluihin.
Ensin mainitun perheen lapsi on aikuisena sitä mieltä kuin sinä.
Ylisukupolvisuus ei tarkoita hölmöilyn omaksumista, vaan sitä, että lapsuudenkodin toimeentuloaste vaikuttaa hyvin suoraan siihen, millaisissa oloissa vaikkapa opiskelija itsenäisen elämänsä aloittaa. Joutuuko esim ottamaan täydet opintolainat ja valmistuu veloissa. Kaikella tällä on hyvin pitkät seuraukset.
Älä viitsi.
Tuo on taas vain sitä samaa saamattomuutta ja tekosyiden etsintää.
Minulta äiti varasti jopa orvoneläkkeet, mutta en silti ole jäänyt kotiin makaamaan.
Ei ole moni muukaan jäänyt.
Mun duunarivanhempani eivät todellakaan varastaneet yhtään mitään. Mutta todella pienillä tuloilla tultiin toimeen. Nykymittareiden mukaan huikeasti köyhyysrajan alapuolella.
Älä kaada tähän keskusteluun omaa katkeruuttasi ja traumojasi. Mä olen hyvin onnellinen elämääni tällä hetkellä, vaikka valmistuin juuri niiden maksimiopintolainojen kanssa jne. Tiedän, että mulla menee monella mittarilla hyvin, tuo onnellisuus on se tärkein.
Mutta ylisukupolvisuuden käsite on hyvin kuvaava. Jos aloitetaan ei nollasta vaan miinukselta, joutuu tekemään normaaliin päästäkseen moninkertaisesti töitä. Se prosessi on jotain, mitä useimmat eivät voi jaksaa. Olen ollut onnekas, koska olen jaksanut ja terveys on kestänyt.
Useimpien itsetunto ei käsittele pää pystyssä ja hymyssä suin vaikkapa ajatusta olla taatusti ainoa opiskelija elitistiseksi mielletyssä pääaineessaan, joka dyykkailee ruokansa tukien loputtua tenttikaudella kun töihin ei ehdi. Otin sen haasteena.
Lapsuusajan köyhyys ei tee kaikista katkeria, ja saa ajattelemaan, että muidenkin pitäisi kärsiä.
Sillä ei saa jälkikäteen mitään oikeutusta omalle tilanteelleen.Ja?
Mitä ihmettä märiset? Mikset mennyt töihin niin ei olisi tullut opintolainoja?
Minä tein töitä sekä lukion että yliopiston.
Märisen? Hardly. Juurihan olen sanonut olevani onnellinen ja olleeni monella tapaa onnekas. :)
Enkä myöskään sanonut, ettenkö olisi mennyt töihin. 90-luvulla oli tuollaisen työnsaannin puolesta hyvä tilanne, mutta lukioon ei pystynyt yhdistämään niin paljon työntekoa, että asumisen olisi saanut maksettua ilman lainoja. Myöskään oman alani tenttikausiin yliopistossa työnteon yhdistyminen ei onnistunut ajallisesti. Sellaiseen perusopiskeluun kyllä.
Pahoittelen kun sanon, mutta meistä kahdesta (viestit tässä lainausjonossa) sä taidat olla ainoa, joka valittaa.
Mulla ei ole mitään valittamista. Siltikään en katso, että kaikkien pitäisi kestää se minkä mä olen kestänyt tai selvitä siitä. Pitäisin vain oikeudenmukaisena, jos joku nuori pääsee helpommalla.
Vaikuttaisi, että aihe vihastuttaa sua kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys- ja sossuketjut ovat siitä masentavaa luettavaa, että näissä selviää aina se, että asiat ymmärtää käytännön tasolla vain ne köyhät tai köyhyyden kokeneet itse. Muut jankuttavat joitain byrokratiassa tuntemattomia taivaanrannanmaalauksia ja säästämisiä ym.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys Suomessa on mitä suurimmalti osin aivan oma vika ja typeriä valintoja toinen toisensa perään.
Miksi köyhät tuntuvat aina tai lähes aina:
- tupakoivan
- rahaa löytyy myös kaljaan kiitettävät summat
- pari kolme koiraa on tottakai pidettävä
- ja 6 lasta pykättävä
- mikään ilmainen ei ole heidän "juttunsa". Eli kirjasto, sienestys, marjastus, kalastus, lenkkeily jne.
- pitkäaikaistyöttömyys kukoistaa, mutta alaa ei voi vaihtaa? Koulutus on ilmaista, mikseivät hae opiskelemaan jotain? tai oppisopimuksella?
Olen työtön, mutta käyn baarissa aika harvoin. Viihdetupakoija. 0 lasta. Ei eläimiä. Käyn paljon mökillä, marjastamassa, metsässä. Alaa on erittäin haasteellista vaihtaa, koska siihen ei saa rahaa. Koulutus ei missään nimessä ole ilmaista, tämä on vain kokkarien ym. hapatusta.
Jo aloitus, jossa kerrotaan, että köyhyys on mitä suuremmalti osin oma vika, viestittää, että henkilö ei tiedä köyhyydestä yhtään mitään tai ajattele asioita nenäänsä pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo useamman sukupolven ajan ja viimeistään 70-luvulta lähtien ollut mahdollisuuksien tasa-arvo. Kaikilla, joilla älykkyys riittää, on mahdollisuus opiskella ja sitä kautta saada vähintään keskiluokkainen asema yhteiskunnassa. Herää kysymys, kuinka suuren osan huono-osaisuudesta selittää joko suoraan geneettisesti tai käyttäytymismallin kautta periytyvä alhainen älykkyys.
Millaista 'mahdollisuuksien tasa-arvoa' kokevat väkivaltaisten äitien ja isien lapset, joiden kokemuksia ei kukaan kuule eikä näe? Millaista 'mahdollisuuksien tasa-arvoa' esimerkiksi Vilja Eerika Tarkki koki silloin, kun hänen isänsä ja äitipuolensa kiduttivat Vilja Eerika Tarkkia?
Vilja Erika Tarkin kohtaloksi kylläkin koitui se erittäin hyväosainen ja koulutettu isän suku. Sosiaalijohtaja-isoäiti esti huostaanoton.
Aivan: Suomessa' mahdollisuuksien tasa-arvo' koskee _vähiten_ lapsia, joiden äiti tai/ja isä ovat väkivaltaisia! Esimerkiksi rahaa ja koulutustaustaa arvostetaan Suomessa enemmän kuin väkivaltaisten äitien ja isien lasten oikeutta terveelliseen, turvalliseen ja onnelliseen elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auto ja pesukone vedetään yleensä mukaan keskusteluun kun puhutaan yllättävistä menoista. Useimmissa taloyhtiöissä on pesutupa. Autoa ei ole pakko hankkia ellei asu jossain peräkorvessa - ja siellä pystyy jo kasvattamaan ruokansa itse. Asumisen voi valita niin ettei tarvitse edes bussikortteja, lähellä päiväkotia, kouluja, keskustaa, kauppoja. Neliöistä joutuu ehkä tinkimään mutta sellaista elämä nyt vaan on.
Tulipa tästä mieleen aika jolloin itse olin jäänyt yksinhuoltajaksi. Oman alan töitä ei juuri tuolloin ollut joten hain ja sain töitä jossa tulotaso oli mitä oli mutta se oli kuitenkin tuloa. Olin työssäni jossain määrin tekemisissä maahanmuuttajien kanssa ja sain kuunnella usein sitä valitusta kun sossu ei jaa tarpeeksi rahaa. Oli Visalaskut, oli vuokrat rästissä, oli sitä ja tätä - mutta auto oli pakko olla koska oli (yksi) lapsi (minulla kaksi lasta eikä autoa), McDonaldsiin oli pakko päästä koska lapsi (me emme käyneet koskaan) ja Helsingissäkin oli pakko päästä käymään silloin tällöin. (Miksi?)
Lisäksi oli tehty feikkiero kumppanin kanssa niin että Kela maksoi elatusmaksut sille jonka luona lapsi on ja kumpikin vanhemmista sai omat tukensa. Molemmilla oli silti vuokrat rästissä kahdelta, kolmelta kuukaudelta.
Tämä ei varsinaisesti kuulunut työnkuvaani laisinkaan ja hän selitti asiat kaikkien kuullen varsin kuuluvasti, riippumatta siitä ketä paikalla oli. En siis riko vaitiolovelvollisuuttakaan (kyseessä oli julkinen tila).
Eipä siinä kaikki. Hän myös pyysi maitoa lapselleen silloin kun lapsi oli mukana, olihan lapsen saatava maitoa ja kotona ei ole. "Ja jos saa vielä keksin/pullan...."
Mainittakoon että kyseessä olivat työntekijöiden kahvimaidot ja taukopullat.....
Tuet juoksivat siis koko ajan, Visaa oli vingutettu varsin reippaasti mutta kaikki perusmenot olivat rästissä eikä ruokaa.
En tässä alleviivaa sanaa "maahanmuuttaja", kyllä näitä tapauksia on kantaväestössäkin. Mutta tämä näin näkökulmana siihen että se stoori minkä sosiaalityöntekijä kuulee ja minkä minä kuulin, voivat olla kaksi eri asiaa.
"Menot näkee tiliotteelta" - tai sitten ei. Ei siinä eritellä mihin se raha on mennyt, onko sillä ostettu ruokaa vai kenties röökiä.
Fakta nyt vaan on että ne menot on suhteutettava tuloihin. Jos ei ole varaa pitää autoa, sitten ei pidä. Jos pesukone hajoaa, voi käyttää pyykkitupaa tai pyykätä käsin. Hätätilanteessa voi käyttää pesulan kilopyykkipalvelua esim. lakanoille ja pyyhkeille tai paksummille vaatteille. Sol-pesula veloittaa 6 euroa kilolta, siihen sisältyy myös pesuaineet ja pyykit saa puhtaina, kuivina ja viikattuina takaisin.
Se ylijäämä joka jollekulle ehkä jää jossain kuukaudessa - ei sitä ole pakko tilillä säilöä. Sen voi nostaa ja se raha on sitten "mennyt". Eiköhän tämä ole ihan yleinen tapa. Jemmataan se raha käteisenä jonnekin ja haetaan lisää kun normit kerran myöntävät.
Eipä se sossu lompakoita tarkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että ihan totta tuo mitä ap kirjoittaa, mutta koen että siitä huolimatta on oltava erittäin varovainen ihmisen uhriuttamisen suhteen.
Taustasta huolimatta pitäisi antaa ihmiselle kokemus, että hän voi omalla toiminnallaan ja valionnoillaan vaikuttaa elämäänsä. Vastiketon raha ja päähänsilitys vaan vahvistaa uhrin asemaa. Voisi olla hyvä, että sosiaalityöntekijät tapaisivat ihmisiä ja keskustelisivat rahankäytöstä ja valinnoista ja niiden seurauksista laajemminkin, silleen terapeuttisesti että jäisi ihmisen itse oivallettavaksi. Lisäksi kertoisivat erilaisista vaihtoehdoista esim. opiskelun ja työllistymisen suhteen.
Voisitko noin esimerkin vuoksi kertoa että miten sieltä köyhyydestä sitten oikein pääsee? Minä kaipaan sitä oivallusta nyt kovasti!
Ohis...ei välttämättä mitenkään. Veljeni kuoli 7 vuotta sitten. Hänen avovaimonsa on pienipalkkaisessa työssä. Olen auttanut kälyäni laatimaan budjetin ja osoittanut, että hänen rahansa kyllä riittävät, kunhan elää budjetin mukaan. Kaksi kertaa olen maksanut pois hänen osamaksunsa ja ulosottovelkansa. Kummallakin kerralla on mennyt alle vuosi, kun hänellä on ollut jälleen vuokria rästissä ja ties mitä osamaksuja. Kolmatta kertaa en enää auttanut. Jos ihmisellä ei ole halua ottaa opikseen eikä elää tulojensa mukaisesti, ei siihen auta yhtään mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuaako edes, että vaikka sosiaalityöntekijänä tapaa ne jotka ei vaivaudu, viitsi tai halua tehdä mitään elämänsä kohentamiseen, niin EI näe niitä kaikkia joilla on yhtä kurjat lähtökohdat, mutta on jaksanut hankkia hyvän elämän. On pitänyt itse vaivautua, yrittää monta kertaa eikä vaan luovuttaa.
On oma kokemus, onneksi en nuorena tavannut tuollaista sossua, joka olisi minulle kertonut että ei voi mitään, kun on huonot lähtökohdat olet tuomittu epäonnistumaan kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Avaan käsitettä vähän keskustelun ulkopuolelta.
Ylisukupolvisuus: suht hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen lapsilisät on laitettu säästötilille pesämunaksi. Lapselle on haluttu opettaa, että pienehköstä säännöllisesti säästetystä summasta kertyy sievoinen kokonaisuus, kun säästäminen jatkuu pitkään.Pienituloisessa perheessä lapsilisä on käytetty lapsen kuluihin.
Ensin mainitun perheen lapsi on aikuisena sitä mieltä kuin sinä.
Ylisukupolvisuus ei tarkoita hölmöilyn omaksumista, vaan sitä, että lapsuudenkodin toimeentuloaste vaikuttaa hyvin suoraan siihen, millaisissa oloissa vaikkapa opiskelija itsenäisen elämänsä aloittaa. Joutuuko esim ottamaan täydet opintolainat ja valmistuu veloissa. Kaikella tällä on hyvin pitkät seuraukset.
Älä viitsi.
Tuo on taas vain sitä samaa saamattomuutta ja tekosyiden etsintää.
Minulta äiti varasti jopa orvoneläkkeet, mutta en silti ole jäänyt kotiin makaamaan.
Ei ole moni muukaan jäänyt.
Mun duunarivanhempani eivät todellakaan varastaneet yhtään mitään. Mutta todella pienillä tuloilla tultiin toimeen. Nykymittareiden mukaan huikeasti köyhyysrajan alapuolella.
Älä kaada tähän keskusteluun omaa katkeruuttasi ja traumojasi. Mä olen hyvin onnellinen elämääni tällä hetkellä, vaikka valmistuin juuri niiden maksimiopintolainojen kanssa jne. Tiedän, että mulla menee monella mittarilla hyvin, tuo onnellisuus on se tärkein.
Mutta ylisukupolvisuuden käsite on hyvin kuvaava. Jos aloitetaan ei nollasta vaan miinukselta, joutuu tekemään normaaliin päästäkseen moninkertaisesti töitä. Se prosessi on jotain, mitä useimmat eivät voi jaksaa. Olen ollut onnekas, koska olen jaksanut ja terveys on kestänyt.
Useimpien itsetunto ei käsittele pää pystyssä ja hymyssä suin vaikkapa ajatusta olla taatusti ainoa opiskelija elitistiseksi mielletyssä pääaineessaan, joka dyykkailee ruokansa tukien loputtua tenttikaudella kun töihin ei ehdi. Otin sen haasteena.
Lapsuusajan köyhyys ei tee kaikista katkeria, ja saa ajattelemaan, että muidenkin pitäisi kärsiä.
Sillä ei saa jälkikäteen mitään oikeutusta omalle tilanteelleen.Ja?
Mitä ihmettä märiset? Mikset mennyt töihin niin ei olisi tullut opintolainoja?
Minä tein töitä sekä lukion että yliopiston.
Märisen? Hardly. Juurihan olen sanonut olevani onnellinen ja olleeni monella tapaa onnekas. :)
Enkä myöskään sanonut, ettenkö olisi mennyt töihin. 90-luvulla oli tuollaisen työnsaannin puolesta hyvä tilanne, mutta lukioon ei pystynyt yhdistämään niin paljon työntekoa, että asumisen olisi saanut maksettua ilman lainoja. Myöskään oman alani tenttikausiin yliopistossa työnteon yhdistyminen ei onnistunut ajallisesti. Sellaiseen perusopiskeluun kyllä.
Pahoittelen kun sanon, mutta meistä kahdesta (viestit tässä lainausjonossa) sä taidat olla ainoa, joka valittaa.
Mulla ei ole mitään valittamista. Siltikään en katso, että kaikkien pitäisi kestää se minkä mä olen kestänyt tai selvitä siitä. Pitäisin vain oikeudenmukaisena, jos joku nuori pääsee helpommalla.
Vaikuttaisi, että aihe vihastuttaa sua kovasti.
Mitä sinä olet kestänyt? Mitään et ole tehnyt ja kaikelle löytyy aina selitys. Naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ryhtynyt vielä lukemaan kommentteja läpi, aloituksesi sai kyynelet silmiin ja kerron oman kantani ennen muiden moisten perkaamista.
Sos.alan pätkätyöläisenä 12 v.
Olen havainnut tismalleen samoja asioita. Korostettakoon tukiverkoston oleellisuutta monen seikan suhteen.
Mielenterveysongelmistani huolimatta olen kyennyt työllistymään itselleni soveltuvalla alalla, täsmentämättä tarkemmin sosiaalialalla. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman perhettäni sekä ystäviä jotka ovat kannustaneet ja tukeneet joka askeltani henkisessä toipumisessa traumaattisesta menneisyydestä.
Kun olen turvautunut toimeentulotukeen aikoina jolloin työn tekeminen on ollut sekä henkisistä että fyysisistä syistä mahdotonta, olen ollut kiitollinen joka sentistä. Toisilta 'pummaaminen' ei kuulu maailmankuvaani.
Aika loppuu^jatkan huomenna
Jatkuu
Suren heidän puolestaan jotka todella kamppailevat yksin, omassa elämässäni en ole kohdannut tilannetta jossa ei olisi ollut Ketään kenen puoleen kääntyä. Heitä joilla näin ei ole on paljon. Koen olevani todella etuoikeutettu. Synkimpinä aikoina ystävät ovat selvitelleet oikeuksiani ja tsempanneet eteenpäin. Perhe antaa ruoka-apua ja kaverit toivottavat tervetulleeksi syömään, samalla saan sosiaalista kanssakäymistä ja yhteisöllisyyden kokemusta.
Kritisoijat kuvitelkoot itsensä yksinäisten ja sairaiden asemaan. Itse kuulun vain jälkimmäisiin enkä olisi tänne kirjoittelemassa ilman sosiaalista verkostoa joka todella on etuoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta se että köyhä laittaa rahansa tupakkaan ja kaljaan on tuhlausta. Sen rahan kun laittaa säästöön on se vuoden bussikortti tai pyykinpesukone siinä, mutta ei, sen verran itsekäs se köyhä on että niistä ei luovu.
Katsos kun maailma ei toimi näin. Jos olisit jaksanut lukea koko jutun olisit huomannut tuon parin satasen säästön laskettavan tuloksi, joten se vähentää tukia.
Tukimatematiikka on korkeampaa matematiikkaa, mutta yksinkertaistaen tasaluvuilla.
Ihmiselle pitää jäädä 500€/kk. Jos vuokra on 800€/kk, työttömyyskorvaus 500€/kk ja asumistuki 200€/kk, niin saat toimeentulotukea 600€/kk (600+500+200 = 800+500) . Nyt jos sinulla on säästössä 200€/kk niin saat toimeentulotukea 400€ (400+200+500+200 = 800+500).
Tuonkin laskelman mukaan tukea tulee 1300 euroa kuukaudessa, mutta "köyhän" työttömän rahat ei vaan riitä ja lisää ollaan vaatimassa, mutta mitään sen eteen ei pitäisi joutua tekemään?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys Suomessa on mitä suurimmalti osin aivan oma vika ja typeriä valintoja toinen toisensa perään.
Miksi köyhät tuntuvat aina tai lähes aina:
- tupakoivan
- rahaa löytyy myös kaljaan kiitettävät summat
- pari kolme koiraa on tottakai pidettävä
- ja 6 lasta pykättävä
- mikään ilmainen ei ole heidän "juttunsa". Eli kirjasto, sienestys, marjastus, kalastus, lenkkeily jne.
- pitkäaikaistyöttömyys kukoistaa, mutta alaa ei voi vaihtaa? Koulutus on ilmaista, mikseivät hae opiskelemaan jotain? tai oppisopimuksella?
Voisi olla automaatio, että neuvola tekee lasun jokaisdesta perheestä, jonne odotetaan neljättä tai useampaa lasta. Lasun väki kotikäynnille ja arvioimaan onko kykyä hoitaa. Jos ei ole, vaihtoehtona antaa lapsi pois tai elättää ilman tukia. Loppuisi se tyhmimmän kansanosan loputon sikiäminen ja opitun köyhyyden leviäminen. Olisi varsin paikallaan, että tietyn lapsimäärän jälkeen tukia ei enää saisi. Tällöin joutuisi myös yksinkertaisin sakki hiukan miettimään valintojaan. Synnytystalkoot koskevat niitä ihmisiä, joilla on kapasiteettia tuottaa pärjääviä jälkeläisiä. Emme tarvitse lisää pelkkiä kulueriä.
Juuri tämän ilmapiirin takia suomalaiset lakkasivat tekemästä lapsia ja lapsivaje paikattiin maahanmuuttajilla. Toivottavasti olet tyytyväinen valtion tekemään ratkaisuun.
Opiskelin aikana, jolloin opintotuki oli todella pieni ja lainaa oli pakko ottaa, että pystyi opiskelemaan. Ajatuksena se, että sen sitten maksaa äkkiä pois, kun on (koulutustaan vastaavissa) töissä.
En ole saanut tukea mistään muualta, opintolaina kului ihan elämiseen. Hain opiskeluaikana töitä ja kesätöitä lomilla, mutta parin ensimmäisen vuoden jälkeen en saanut. aiemmat kesätyöpaikkani saneerasivat vakituisiakin pois, sijaisia ei saanut enää ottaa. Olin mm. mansikoita poimimassa lopulta, sitten ei päässyt enää sinnekään! Luvattu poimintapaikka menikin yllättäen ulkomaalaisille poimijoille, tilan isäntä ei vaan kertonut että päättikin ottaa muita eikä niitä, joiden kanssa oli jo sovittu. Sitten se kausi olikin jo ohi.
Opintojen edetessä hain useita kertoja oman alan töitä, sijaisuuksia ja muita töitä myös. Oman alan töihin en päässyt ikinä edes päiväksi!
En ole päässyt oman alan töihin edes valmistumisen jälkeen, onneksi sentään edes johonkin hanttihommiin välillä. Akateemisella koulutuksellani bruttopalkkani ei ole ikinä ylittänyt 1100 e/kk, vaikka olen ollut mm. vuorotyössä.
Nykyisin joudun maksamaan työmarkkinatuestani vanhaa opintolainaa pois. Köyhyys on jatkunut koko elämäni. Opintojen aikainen köyhyys on kyllä hieman helpottunut, tuet ovat nyt paremmat. Mutta köyhää on ollut aina.
Elämässäni on ollut mm. vakavaa sairautta, joka köyhdytti entisestään. Joudun edelleen käymään lääkärintarkastuksissa, jotka yleisellä puolella maksavat n. 50 e /kerta. Se on iso rahareikä. Sain viime vuonna veronpalautusta, uskalsin käydä hammastarkastuksessa ja hankin uudet silmälasit. Tiesittekö, että pelkkä hammastarkastus terveyskeskuksessa maksaa 50 e? Lohjenneen paikan korjaus maksoikin sitten vähän enemmän...
Minulla ei ole koskaan ollut omaa asuntoa eikä autoa. Ainoa kulkuneuvoni on käytettynä ostettu polkupyörä, jota käytän todella paljon. Bussiliput jätän yleensä ostamatta, koska ne maksaa. En tilaa lehtiä, en käy kampaajalla. En ole ikinä käynyt kosmetologilla, hierojalla, jalkahoidossa tms. Näillä näkymin tuskin menenkään. Vakuutuksia ei ole eikä omaisuutta. en voi koskaan ostaa mitään kallista enkä käy helposti lääkärillä tms, vaikka tarvitsisi. Lääkkeitä ei onneksi nyt tarvita, mutta välillä esim. silmälaseja, joita ei minun likinäköisyydelläni saa halvalla.
Parisuhdetta en kokeilujen jälkeen enää toivo, kun ei ole varaa osallistua kuluihin ja menoihin. Kuka nyt edes huolisi keski-ikäistä, köyhää, työtöntä ja vähän masentunutta naista... Voisin mainita kokemuskeni miehistä, joille vähätkin rahani ja tarjoomukseni aikanaan kelpasivat ja sanoa, että ei ole varaa miestä pitää, sekin on totta minun osaltani.
Myönnän, että iloni on joskus pullo viiniä. Ei kovin usein. Baareissa en tietenkään käy, vaan ostan viinini alahyllyltä ja juon yksin kotona, Helpottaa hetkeksi ja seuraavana päivänä ei kiinnosta mikään, enpä sitten tarvitsekaan mitään enkä kaipaa.
Köyhyys on todella stressi, joka syö aivoja, rajoittaa elämää ja masentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Vaikuttaa elämäsi olevan aika köyhää kun täällä viitsit pullistella. Tiedätkö, ei isäsi kuolema ole välttämättä tehnyt köyhää. Et taida tietää mitä on kun ei oikeasti ole rahaa ostaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tää liittyy siihen, kun täällä kehutaan omaa itseään niin pirusti, että se on vaan omasta itsestä kiinni kuinka menestyy ja köyhät on kaikki luusereita ja laiskoja.
Siis köyhyyteen tämä liittyy siten, että kun saa potkut, niin yleensä tulotaso alenee ja kun on vielä määrätyn ikäinen (lisäksi ehkä masentunut jo muusta vastoinkäymisestä) niin saattaa pudota todelliseen köyhyysloukkuun.
Tismalleen niin se onkin oma valinta miten työpaikalla toimii: kunnollinen ja hyvä työntekijä saattaa saada pientä palkkaa ja lisäksi potkut ja laiska ilkeästi ja kierosti käyttäytyvä saa jäädä ja "hyvästä" käytöksestä maksetaan vielä lisäliksaa.
Kumpikohan on köyhempi?
Onko sun älyssä enemmänkin vikaa jos et ymmärtänyt mitä yritin sanoa?
Oma valinta on se mitä opiskelee, miten laajoja ammattitaitoja hankkii, miten verkostoituu, miten toimii.
Miten kestää takaiskut.
Miten varautuu niihin.
Kaikki on omaa valintaa.
Aivan. Ja siis omaa valintaahan on sekin, että ihminen vaikka sairastuu ja joutuu työkyvyttömäksi. Psyykkisesti sairastuneetkin ihan valitsee itse saada sen vakavan masennuksen, paniikkihäiriön tai psykoosin, koska ne paniikkohtaukset ja harhat on niin kivoja. Reumapotilaatkin itse valitsevat saada sen reuman, koska ja kivut ja jatkuvat leikkaukset, jotka estävät lopulta työnteon, ovat niin ihania. Nämä ihmisethän sitten huvikseen elävät yhteiskunnan rahoilla, eivätkä edes halua käydä töissä, koska sairaana köyhänä kitkuttelu on niin paljon mukavampaa. Niinkö luulet? Että kaikki on aina vaan omaa valintaa? Aivan, sitähän minäkin. Vähän valoja päälle nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tää liittyy siihen, kun täällä kehutaan omaa itseään niin pirusti, että se on vaan omasta itsestä kiinni kuinka menestyy ja köyhät on kaikki luusereita ja laiskoja.
Siis köyhyyteen tämä liittyy siten, että kun saa potkut, niin yleensä tulotaso alenee ja kun on vielä määrätyn ikäinen (lisäksi ehkä masentunut jo muusta vastoinkäymisestä) niin saattaa pudota todelliseen köyhyysloukkuun.
Tismalleen niin se onkin oma valinta miten työpaikalla toimii: kunnollinen ja hyvä työntekijä saattaa saada pientä palkkaa ja lisäksi potkut ja laiska ilkeästi ja kierosti käyttäytyvä saa jäädä ja "hyvästä" käytöksestä maksetaan vielä lisäliksaa.
Kumpikohan on köyhempi?
Onko sun älyssä enemmänkin vikaa jos et ymmärtänyt mitä yritin sanoa?
Oma valinta on se mitä opiskelee, miten laajoja ammattitaitoja hankkii, miten verkostoituu, miten toimii.
Miten kestää takaiskut.
Miten varautuu niihin.
Kaikki on omaa valintaa.
Aivan. Ja siis omaa valintaahan on sekin, että ihminen vaikka sairastuu ja joutuu työkyvyttömäksi. Psyykkisesti sairastuneetkin ihan valitsee itse saada sen vakavan masennuksen, paniikkihäiriön tai psykoosin, koska ne paniikkohtaukset ja harhat on niin kivoja. Reumapotilaatkin itse valitsevat saada sen reuman, koska ja kivut ja jatkuvat leikkaukset, jotka estävät lopulta työnteon, ovat niin ihania. Nämä ihmisethän sitten huvikseen elävät yhteiskunnan rahoilla, eivätkä edes halua käydä töissä, koska sairaana köyhänä kitkuttelu on niin paljon mukavampaa. Niinkö luulet? Että kaikki on aina vaan omaa valintaa? Aivan, sitähän minäkin. Vähän valoja päälle nyt!
Ihminen valitsee sen miten vastoinkäymisiin suhtautuu.
Itselläni on myös kolme kroonista sairautta.
Valot päälle, todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapsu kirjoitti:
Turha itkeä köyhyydestä, menis vittu töihin...
Jos et voi tarjota hänelle sitä työpaikkaa niin turha kiroilla...
Ai se pitää TARJOTA? Eikö oma-aloitteisuus olisi mitään?
Tottakai se pitää tarjota, ja työ ei todellakaan saa olla mitä tahansa tylsää puurtamista pienellä palkalla pelkän asumisen ja elämisen kulujen kattamiseksi, kun asuminen ja eläminenhän on jo totuttu muutoinkin saamaan ilmaiseksi yhteiskunnan tuella.
Köyhyys Suomessa on mitä suurimmalti osin aivan oma vika ja typeriä valintoja toinen toisensa perään.
Miksi köyhät tuntuvat aina tai lähes aina:
- tupakoivan
- rahaa löytyy myös kaljaan kiitettävät summat
- pari kolme koiraa on tottakai pidettävä
- ja 6 lasta pykättävä
- mikään ilmainen ei ole heidän "juttunsa". Eli kirjasto, sienestys, marjastus, kalastus, lenkkeily jne.
- pitkäaikaistyöttömyys kukoistaa, mutta alaa ei voi vaihtaa? Koulutus on ilmaista, mikseivät hae opiskelemaan jotain? tai oppisopimuksella?
Voisi olla automaatio, että neuvola tekee lasun jokaisdesta perheestä, jonne odotetaan neljättä tai useampaa lasta. Lasun väki kotikäynnille ja arvioimaan onko kykyä hoitaa. Jos ei ole, vaihtoehtona antaa lapsi pois tai elättää ilman tukia. Loppuisi se tyhmimmän kansanosan loputon sikiäminen ja opitun köyhyyden leviäminen. Olisi varsin paikallaan, että tietyn lapsimäärän jälkeen tukia ei enää saisi. Tällöin joutuisi myös yksinkertaisin sakki hiukan miettimään valintojaan. Synnytystalkoot koskevat niitä ihmisiä, joilla on kapasiteettia tuottaa pärjääviä jälkeläisiä. Emme tarvitse lisää pelkkiä kulueriä.