Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?

Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!

Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään. 

Höpöhöpöhöpö.

Minulta kuoli isä kun olin 14.

Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.

Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.

Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.

Vaikuttaa elämäsi olevan aika köyhää kun täällä viitsit pullistella. Tiedätkö, ei isäsi kuolema ole välttämättä tehnyt köyhää. Et taida tietää mitä on kun ei oikeasti ole rahaa ostaa ruokaa.

Tiedän. Näin nälkää nuorena moneen otteeseen.

Ja kyllä sitä aika köyhä on tuonikäinen omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Auto ja pesukone vedetään yleensä mukaan keskusteluun kun puhutaan yllättävistä menoista. Useimmissa taloyhtiöissä on pesutupa.

[...] 

Se ylijäämä joka jollekulle ehkä jää jossain kuukaudessa - ei sitä ole pakko tilillä säilöä. Sen voi nostaa ja se raha on sitten "mennyt". Eiköhän tämä ole ihan yleinen tapa. Jemmataan se raha käteisenä jonnekin ja haetaan lisää kun normit kerran myöntävät. 

Eipä se sossu lompakoita tarkasta.

Mihin perustat näkemyksesi siitä, että useimmissa taloyhtiöissä on pesutupa? Näinhän on lähinnä vuokrataloissa, esim. opiskelijakämppien yhteydessä. Siispä meilläkin on vain kuivaushuone.

Niin no, sukanvarsirahat kuuluisi kyllä ilmoittaa yhtä lailla. Juuri kukaan näin ei tietenkään tee, mutta eihän se siitä oikeata tee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.

Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole. 

Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.

Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua. 

Itse olin sos asiakas aikoinaan. Siellä ei tän maan passilla olevalla ole samoja tuloja kuin muualta tulleella. Se on fakta.. Mistä tiedän. Naapurissa asuu en sano mistä ovat tulleet, kun se leimataan heti rasismiksi. Verraattiin päätöksiä mitä saatiin. Sain 47euroa ja hän sai 1350euroa ja vuokrakin maksettiin hänellä kokonaan. Hän ihmetteli sitä aidosti,että miten helvetissä tämä näin sinun kohdalla menee. Samankokoset kämpät ja seinänaapuri. Minä en saanu bussilippua ja hän sai senkin ja sa kuntosalimaksutkin hoidettua erikseen sossussa.. otin yhteyttä sossuun... VASTAUS, EMME VOI KOMMENTOIDA.   Luojan kiitos olen takas työelämässä. Nyt tiedän miten suhtaudun asioihin tässä maassa. En tarkoita sitä, et lapiolla pitäs kantaa rahaa käteen jos ei ole duunissa. Mutta sitä en ymmärrä miten jotkut vaan saa enemmän. Eikä ihme ettei ne 90- luvun alussa tulleet mene duuniin. Niistä on 10 henkilöä tuhannesta duunissa.

ei teidän taloustilanne kuitenkaan ole täysin samanlainen. ja saattoi olla eri virkailija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?

Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.

Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.

Vähämpä tunnet ihmismieltä. Ikävää että jotkut ihmiset ovat vielä tänäkin päivänä näin mustavalkoisia ja ymmärtämättömiä, vaikka tietoa on saatavissa. Itsekin olet harvinaisen epäempaattiseksi ja kapeakatseiseksi kasvanut. Liekö kysymyksessä sitten vanhempien arvomaailma ja toimintamalli, oma laiskuutesi postua sieltä omalta mukavuusalueelta vai yksinkertaisesti kapasiteetin puute. MIkä on tietysti inhimillistä ja ymmärrettävää- kaikki eivät vain kykene. En ole tavannut yhtään ihmistä, jonka epäonni ja köyhyys johtuisivat laiskuudesta tai tyhmyydestä. Kyllä kyseessä on usein epäonnistumisten sarja, joka usein päätyy uupumiseen ja kehon romahtamiseen ali sairastumiseen. Ja on todellakin onnesta kiinni millainen turvaverkko silloin on ympärillä. Toiset saavat tukea lapsuudenkodista, toisten taas pitää jaksaa sekin, että alkoholiongelmaiset vanhemmat halveksivat ja nöyryyttävät jne. Romahtamisen hyvä puoli on se, ettäjos silloin saa tukea niin että pääsee jaloilleen (yksin ei kukaan oikeasti romahtanut ihminen pääse jaloilleen), siitä alkaa usein uusi, kypsempi, parempi elämä, jossa osaa kohdella itseäänkin armollisemmin. Ongelmahan tässä on se, että sinun kaltaisesi ihmiset ovat usein päättämässä asioista. Kun ei piittaa kuin itsestään, saa helpommin valtaa kuin olemalla inhimillinen, empaattinen. Joten yhteiskuntamme arvot ovat usein yhtä julkia ja kylmiä kuin sinä, eikä tukea haluta antaa, vaikka se hyödyttäisi kaikkia. 

Älä viitsi.

Suurin osa köyhistä on köyhiä ihan vaan tyhmyyttään.

Ei osata, ei hoksata, ei viitsitä.

Sulla on aika paljon tuttuja, kun tunnet kaikki työttömät ja heidän tilanteensa.

P.S.198:lta:

Olen hakenut uudelleenkoulutusta, en päässyt. Yksi syy jo olemassaoleva koulutukseni...

Taloyuhtiössäni ei ole pesutupaa, pesukoneeni ostin vanhana 25 eurolla.  (Ei se hyvä ole.)

Marjastan, sienestän, leivon, teen itse mitä osaan ja mihin on varaa. Vaatteet, huonekalut ym. on kirpputorilta jne.

Luin vasta joitakin aiempia viesteä. Masentavaa syyllistämistä.

Olen köyhä, mutta en tupakoi, olutta juon vain pari pullollista kuukaudessa (ja aina kotona, ravintolassa juomiseen ei todellakaan ole varaa), lemmikkieläimiä ei ole eikä ole koskaan ollut, lapsia ei ole eikä tule, käytän kirjastoa viikoittain, käyn ilmaisissa näyttelyissä, konserteissa jne., lenkkeilen muutaman kerran viikossa, olen parhaillaan vaihtamassa alaa eli opiskelen peruspäivärahalla. En siis oikein taida sopia sinun määritelmääsi köyhästä.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys Suomessa on mitä suurimmalti osin aivan oma vika ja typeriä valintoja toinen toisensa perään.

Miksi köyhät tuntuvat aina tai lähes aina:

- tupakoivan

- rahaa löytyy myös kaljaan kiitettävät summat

- pari kolme koiraa on tottakai pidettävä

- ja 6 lasta pykättävä

- mikään ilmainen ei ole heidän "juttunsa". Eli kirjasto, sienestys, marjastus, kalastus, lenkkeily jne.

- pitkäaikaistyöttömyys kukoistaa, mutta alaa ei voi vaihtaa? Koulutus on ilmaista, mikseivät hae opiskelemaan jotain? tai oppisopimuksella?

Voisi olla automaatio, että neuvola tekee lasun jokaisdesta perheestä, jonne odotetaan neljättä tai useampaa lasta. Lasun väki kotikäynnille ja arvioimaan onko kykyä hoitaa. Jos ei ole, vaihtoehtona antaa lapsi pois tai elättää ilman tukia. Loppuisi se tyhmimmän kansanosan loputon sikiäminen ja opitun köyhyyden leviäminen. Olisi varsin paikallaan, että tietyn lapsimäärän jälkeen tukia ei enää saisi. Tällöin joutuisi myös yksinkertaisin sakki hiukan miettimään valintojaan. Synnytystalkoot koskevat niitä ihmisiä, joilla on kapasiteettia tuottaa pärjääviä jälkeläisiä. Emme tarvitse lisää pelkkiä kulueriä.

Mahtavat nämä erinomaiset ja täydelliset ihmiset, jopa Jumalaakin suuremmat, jotka kokevat hallitsevansa maailmaa ja elämää omilla pikku kätösillään, saada mahtavia kiksejä kun saavat täällä aliarvioida ja syyllistää huonompiosaisia ja ylentää sillä itseään.

Tekisi mieli, vaikka en uskovainen olekaan sano:a joka itsensä ylentää, se alennetaan. Mitenköhän nämä ihmiset pärjäävät, jos kuitenkin, kaikesta elämän "varmistelusta" huolimatta tulee joku koettelemus jota eivät ole osanneet aavistaa?

Tosin nykyään tuntuu, että mitä kovempi ja julmempi luonne sitä paremmin pärjää.

Surullista kyllä.

Tosin kyllä tulen myös surulliseksi joidenkin täällä kirjoittavien ihmisten takia: heillä on varmaan kovin paha olla, kaikesta maallisesta hyvästä huolimatta.

Omaa pahaa oloaan he täällä purkavat kun näyttelevät "kovaa jäbää". Jos ei koskaan uskalla näyttää heikolta tai heikkouttaan, niin se vasta elämän raskaaksi tekeekin.

Kuitenkin eri tavalla kuin köyhyys tms.

Vierailija kirjoitti:

Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.

Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole. 

Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.

Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua. 

Muuten samaa mieltä, mutta ei se opiskelu tavallaan ole vapaaehtoista. Nykyään ei saa mistään töitä ilman koulutusta, joten on pakko kouluttautua. Jopa siivoojilta vaaditaan tutkinto. On pakko olla koulutus, jotta voisi edes jotenkin realistisesti olla osa yhteiskuntaa. Työmarkkinoista taas ei koskaan tiedä, voi olla, että olen työtön valmistumiseni jälkeen.

Vanhempani eivät maksa elämästäni mitään, olen entinen lastensuojelun asiakas. Kun muutin 16-vuotiaana omaan asuntoon, olen siitä lähtien maksanut kaiken itse. Lastensuojelutaustan takia kärsin opiskelujen aikana mm. PTSD-oireista ja sairastan masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Opiskelu on todella rankkaa taustani takia, koska välistä on vain päiviä, jopa viikkoja ja kuukausia, että joudun taistelemaan sen eteen, että saan itseni edes ylös. Että kannattaisi sinunkin sosiaalityöntekijänä muistaa, että meissä opiskelijoissa on niitä, joilla on paljon vastoinkäymisiä elämässä eikä asiaa auta se, että rahaa ei saa juuri mistään ja on pakko työskennellä hanttihommissa opiskelujen ajan. Minäkin olen joutunut monta kertaa priorisoimaan työt opiskelujen edelle, koska opiskelu ei täytä mahaa ruoalla. Työskentelystä huolimatta on ollut aikoja, jolloin on ollut järkyttävän tiukkaa. En edes tiedä, miten ja miksi olen jaksanut siltikin jatkaa opiskeluja, vaikka välistä olen ollut täydellisen epätoivon partaalla. Erityisen rankkaa tästä tekee vielä se, ettei ole perhettä. Esimerkiksi lomilla minulla ei ole paikkaa minne mennä. Ei ole lapsuudenkotia eikä ketään, kuka ottaisi vastaan. Ei ole ketään perheenjäsentä kelle soittaa, jos elämä potkii päähän tai tarvitsen neuvoja. Onneksi on muutama hyvä ystävä ja puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo useamman sukupolven ajan ja viimeistään 70-luvulta lähtien ollut mahdollisuuksien tasa-arvo. Kaikilla, joilla älykkyys riittää, on mahdollisuus opiskella ja sitä kautta saada vähintään keskiluokkainen asema yhteiskunnassa. Herää kysymys, kuinka suuren osan huono-osaisuudesta selittää joko suoraan geneettisesti tai käyttäytymismallin kautta periytyvä alhainen älykkyys.

Oletko ottanut huomioon sen, että vaikka kaikilla onkin tuo alleviivaamasi mahdollisuuksien tasa-arvo ja mahdollisuus opiskella niin joillakin menee silti energia ja aika siihen, että joutuu miettimään toimeentuloa, stressaamaan siitä ja se on taas pois opiskeluun keskittymisestä. Ne joilla ei tuollaisia huolia ole, voivat laittaa kaikki paukkunsa opiskeluun. Vaikka kaikilla olisi mahdollisuuksien tasa-arvo, se ei poista sitä tosiasiaa, että joidenkin kortit ovat jo syntyessään ja myöhemmin huonommat kuin toisilla. Mahdollista se on nousta vaikka mistä oloista, mutta paljon paljon haastavampaa toisille. Lähtökohdat elämään voivat olla niin monenlaisia, että kaikki ei ole kiinni pelkästään itsestään, vaikka moneen asiaan toki voi itsekin vaikuttaa. Miksi sitä ei vaan voi myöntää, että kaikki eivät ole samalla viivalla ja se harvoin on ihmisen oma valinta miltä viivalta lähtee. Toki mahdollista on päästä vaikka mihin vaikka mistä tilanteesta, mutta se vaatii jo hyvää tuuria ja muita voimavara tekijöitä rutkasti, kun taas jollain toisella se käy kuin itsestään ilman, että sitä edes ymmärtää miten onnekas sitä onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys Suomessa on mitä suurimmalti osin aivan oma vika ja typeriä valintoja toinen toisensa perään.

Miksi köyhät tuntuvat aina tai lähes aina:

- tupakoivan

- rahaa löytyy myös kaljaan kiitettävät summat

- pari kolme koiraa on tottakai pidettävä

- ja 6 lasta pykättävä

- mikään ilmainen ei ole heidän "juttunsa". Eli kirjasto, sienestys, marjastus, kalastus, lenkkeily jne.

- pitkäaikaistyöttömyys kukoistaa, mutta alaa ei voi vaihtaa? Koulutus on ilmaista, mikseivät hae opiskelemaan jotain? tai oppisopimuksella?

Voisi olla automaatio, että neuvola tekee lasun jokaisdesta perheestä, jonne odotetaan neljättä tai useampaa lasta. Lasun väki kotikäynnille ja arvioimaan onko kykyä hoitaa. Jos ei ole, vaihtoehtona antaa lapsi pois tai elättää ilman tukia. Loppuisi se tyhmimmän kansanosan loputon sikiäminen ja opitun köyhyyden leviäminen. Olisi varsin paikallaan, että tietyn lapsimäärän jälkeen tukia ei enää saisi. Tällöin joutuisi myös yksinkertaisin sakki hiukan miettimään valintojaan. Synnytystalkoot koskevat niitä ihmisiä, joilla on kapasiteettia tuottaa pärjääviä jälkeläisiä. Emme tarvitse lisää pelkkiä kulueriä.

Juuri tämän ilmapiirin takia suomalaiset lakkasivat tekemästä lapsia ja lapsivaje paikattiin maahanmuuttajilla. Toivottavasti olet tyytyväinen valtion tekemään ratkaisuun.

Niin, ne koulutetut ja älykkäät lakkasivat. koska turhauttaa maksella veroja puolet palkasta ja kaikissa muissakin asioissa kovimman kautta siihen päälle. mm. päiväkotimaksut vielä täysimääräisinä verojen jälkeen.

Kyllä se tyhmin sakki edelleen suhteessa eniten sikiää. Tarvittaisiin geeneiltään älykkäiden tai edes keskivertoisten lapsia lisää. Näiden peruskoulun jälkeen elämän kouluun tippuneiden taas ei tarvitsisi tehtailla lainkaan kailtaisiaan jälkeläisiä. Ja heillä pukkaa olemaan aina vähintään kolme lasta. Jokaisella jotain ongelmaa ja vaikeutta, vanhemmilla elämänhallinta ihan retuperällä. Lapset aloittaa sen yhteiskunnan kuppaamisen jo neuvolaiässä kun tarvitsevat joka asiaan tukea ja avustajia isoissa ryhmissä. Viimeistään koulussa tippuvat kelkasta. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo useamman sukupolven ajan ja viimeistään 70-luvulta lähtien ollut mahdollisuuksien tasa-arvo. Kaikilla, joilla älykkyys riittää, on mahdollisuus opiskella ja sitä kautta saada vähintään keskiluokkainen asema yhteiskunnassa. Herää kysymys, kuinka suuren osan huono-osaisuudesta selittää joko suoraan geneettisesti tai käyttäytymismallin kautta periytyvä alhainen älykkyys.

Oletko ottanut huomioon sen, että vaikka kaikilla onkin tuo alleviivaamasi mahdollisuuksien tasa-arvo ja mahdollisuus opiskella niin joillakin menee silti energia ja aika siihen, että joutuu miettimään toimeentuloa, stressaamaan siitä ja se on taas pois opiskeluun keskittymisestä. Ne joilla ei tuollaisia huolia ole, voivat laittaa kaikki paukkunsa opiskeluun. Vaikka kaikilla olisi mahdollisuuksien tasa-arvo, se ei poista sitä tosiasiaa, että joidenkin kortit ovat jo syntyessään ja myöhemmin huonommat kuin toisilla. Mahdollista se on nousta vaikka mistä oloista, mutta paljon paljon haastavampaa toisille. Lähtökohdat elämään voivat olla niin monenlaisia, että kaikki ei ole kiinni pelkästään itsestään, vaikka moneen asiaan toki voi itsekin vaikuttaa. Miksi sitä ei vaan voi myöntää, että kaikki eivät ole samalla viivalla ja se harvoin on ihmisen oma valinta miltä viivalta lähtee. Toki mahdollista on päästä vaikka mihin vaikka mistä tilanteesta, mutta se vaatii jo hyvää tuuria ja muita voimavara tekijöitä rutkasti, kun taas jollain toisella se käy kuin itsestään ilman, että sitä edes ymmärtää miten onnekas sitä onkaan.

Jos kaikki tasapäistetään samalle viivalle niin mitäpä veikkaat, että käy motivaatiolle kouluttautua? Kuka haluaa kouluttautua 12 vuotta erikoislääkäriksi jos saman elintason ja kivat extrat voi saada myös sossusta? Viitseliäisyyden, koulutuksen ja vaivannäön kuuluu näkyä lopputuloksessa. Vain sillä tavalla tänne saadaan ne maksajat, jotka pystyvät työllään ja euroillaan pitämään hengissä myös ne heikoimmat. Heikoin aines ei kuitenkaan tätä(KÄÄN) ymmärrä, vaan keskittyy haukkumaan ruokkivaa kättä. Olisi kiva tietää mitä he mielestään ovat itse elämänsä eteen tehneet! Yleensä kun tuntuvat keskittymä'än keksimään yhä uusia teorioita siitä kuka on syypää heidän ahdinkoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?

Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.

Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.

Avaan käsitettä vähän keskustelun ulkopuolelta.

Ylisukupolvisuus: suht hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen lapsilisät on laitettu säästötilille pesämunaksi. Lapselle on haluttu opettaa, että pienehköstä säännöllisesti säästetystä summasta kertyy sievoinen kokonaisuus, kun säästäminen jatkuu pitkään.

Pienituloisessa perheessä lapsilisä on käytetty lapsen kuluihin.

Ensin mainitun perheen lapsi on aikuisena sitä mieltä kuin sinä.

Ylisukupolvisuus ei tarkoita hölmöilyn omaksumista, vaan sitä, että lapsuudenkodin toimeentuloaste vaikuttaa hyvin suoraan siihen, millaisissa oloissa vaikkapa opiskelija itsenäisen elämänsä aloittaa. Joutuuko esim ottamaan täydet opintolainat ja valmistuu veloissa. Kaikella tällä on hyvin pitkät seuraukset.

Älä viitsi.

Tuo on taas vain sitä samaa saamattomuutta ja tekosyiden etsintää.

Minulta äiti varasti jopa orvoneläkkeet, mutta en silti ole jäänyt kotiin makaamaan.

Ei ole moni muukaan jäänyt.

Mun duunarivanhempani eivät todellakaan varastaneet yhtään mitään. Mutta todella pienillä tuloilla tultiin toimeen. Nykymittareiden mukaan huikeasti köyhyysrajan alapuolella.

Älä kaada tähän keskusteluun omaa katkeruuttasi ja traumojasi. Mä olen hyvin onnellinen elämääni tällä hetkellä, vaikka valmistuin juuri niiden maksimiopintolainojen kanssa jne. Tiedän, että mulla menee monella mittarilla hyvin, tuo onnellisuus on se tärkein.

Mutta ylisukupolvisuuden käsite on hyvin kuvaava. Jos aloitetaan ei nollasta vaan miinukselta, joutuu tekemään normaaliin päästäkseen moninkertaisesti töitä. Se prosessi on jotain, mitä useimmat eivät voi jaksaa. Olen ollut onnekas, koska olen jaksanut ja terveys on kestänyt.

Useimpien itsetunto ei käsittele pää pystyssä ja hymyssä suin vaikkapa ajatusta olla taatusti ainoa opiskelija elitistiseksi mielletyssä pääaineessaan, joka dyykkailee ruokansa tukien loputtua tenttikaudella kun töihin ei ehdi. Otin sen haasteena.

Lapsuusajan köyhyys ei tee kaikista katkeria, ja saa ajattelemaan, että muidenkin pitäisi kärsiä.

Sillä ei saa jälkikäteen mitään oikeutusta omalle tilanteelleen.

Ja?

Mitä ihmettä märiset? Mikset mennyt töihin niin ei olisi tullut opintolainoja?

Minä tein töitä sekä lukion että yliopiston.

Kaikki ihmiset eivät muista lukemaansa kertalukemisella ja tarvitsevat enemmän aikaa tehdä tehtävät kuin toiset. Olet onnekas, että sinulla on hyvä lukupää. Älä kuitenkaan halveksi sellaisia joilla ei ole, sillä sitä emme voi itse valita. Toiset joutuvat käyttämään koko vuorokauden opiskeluun eikä töihin ole mahdollisuutta mennä.

Ja selityksiä löytyy. Ja löytyy. Ja löytyy.

Itse nousin neljältä lukemaan. Näin sitä lukemista kertyi vaikka kävikin töissä. Kiire teki myös tehokkaaksi.

Toki sitä voi sitten vaan maata kotona ja käyttää kaiken aikansa tekosyiden keksimiseen.

Mutta sitten on turha valittaa sitä omaa valintaansa.

Kyllä sinä nyt olet erinomainen. Kaikkien pitäisi sinusta ottaa mallia ja elää juuri kuten sinä. Olet täydellinen esimerkki siitä, miten ihminen elää oikein ja virheitä tekemättä. Nostan sinut nyt jalustalle, kun sinne niin kovasti olet kiipeämässä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tajuaako edes, että vaikka sosiaalityöntekijänä tapaa ne jotka ei vaivaudu, viitsi tai halua tehdä mitään elämänsä kohentamiseen, niin EI näe niitä kaikkia joilla on yhtä kurjat lähtökohdat, mutta on jaksanut hankkia hyvän elämän. On pitänyt itse vaivautua, yrittää monta kertaa eikä vaan luovuttaa. 

On oma kokemus, onneksi en nuorena tavannut tuollaista sossua, joka olisi minulle kertonut että ei voi mitään, kun on huonot lähtökohdat olet tuomittu epäonnistumaan kaikessa.

Erittäin hyvä näkökulma, toivottavasti ketjun aloittaja ja muutkin sosiaalityöntekijät tämän ymmärtävät.

Hyvähän se on, että ymmärrystä ja empatiaa ihmisten vastoinkäymisille löytyy, mutta tämänkin ketjun perusteella moni valittaa elämäänsä ja olosuhteitaan pelkästä tottumuksesta, jolla ovat sossusta oppineet saamaan leivän pöytään.

Kaikkeen omaa vaivannäköä vaativaan, jopa 200 metrin matkaan pesutuvalle löytyy selitys, jonka vuoksi mitään ei pitäisi itse joutua tekemään.

Mitä enemmän muille ja itselleen vakuuttaa, ettei kykene työnhakuun/työhön/opiskelemaan/omasta elämästä vastuuta ottamaan, sitä varmemmin tuo kaikki kyvyttömyys toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jo useamman sukupolven ajan ja viimeistään 70-luvulta lähtien ollut mahdollisuuksien tasa-arvo. Kaikilla, joilla älykkyys riittää, on mahdollisuus opiskella ja sitä kautta saada vähintään keskiluokkainen asema yhteiskunnassa. Herää kysymys, kuinka suuren osan huono-osaisuudesta selittää joko suoraan geneettisesti tai käyttäytymismallin kautta periytyvä alhainen älykkyys.

Oletko ottanut huomioon sen, että vaikka kaikilla onkin tuo alleviivaamasi mahdollisuuksien tasa-arvo ja mahdollisuus opiskella niin joillakin menee silti energia ja aika siihen, että joutuu miettimään toimeentuloa, stressaamaan siitä ja se on taas pois opiskeluun keskittymisestä. Ne joilla ei tuollaisia huolia ole, voivat laittaa kaikki paukkunsa opiskeluun. Vaikka kaikilla olisi mahdollisuuksien tasa-arvo, se ei poista sitä tosiasiaa, että joidenkin kortit ovat jo syntyessään ja myöhemmin huonommat kuin toisilla. Mahdollista se on nousta vaikka mistä oloista, mutta paljon paljon haastavampaa toisille. Lähtökohdat elämään voivat olla niin monenlaisia, että kaikki ei ole kiinni pelkästään itsestään, vaikka moneen asiaan toki voi itsekin vaikuttaa. Miksi sitä ei vaan voi myöntää, että kaikki eivät ole samalla viivalla ja se harvoin on ihmisen oma valinta miltä viivalta lähtee. Toki mahdollista on päästä vaikka mihin vaikka mistä tilanteesta, mutta se vaatii jo hyvää tuuria ja muita voimavara tekijöitä rutkasti, kun taas jollain toisella se käy kuin itsestään ilman, että sitä edes ymmärtää miten onnekas sitä onkaan.

Jos kaikki tasapäistetään samalle viivalle niin mitäpä veikkaat, että käy motivaatiolle kouluttautua? Kuka haluaa kouluttautua 12 vuotta erikoislääkäriksi jos saman elintason ja kivat extrat voi saada myös sossusta? Viitseliäisyyden, koulutuksen ja vaivannäön kuuluu näkyä lopputuloksessa. Vain sillä tavalla tänne saadaan ne maksajat, jotka pystyvät työllään ja euroillaan pitämään hengissä myös ne heikoimmat. Heikoin aines ei kuitenkaan tätä(KÄÄN) ymmärrä, vaan keskittyy haukkumaan ruokkivaa kättä. Olisi kiva tietää mitä he mielestään ovat itse elämänsä eteen tehneet! Yleensä kun tuntuvat keskittymä'än keksimään yhä uusia teorioita siitä kuka on syypää heidän ahdinkoonsa.

Olet oikeassa, tottakai ahkeruudesta ja vaivannäöstä kuuluukin palkita. En ole muuta väittänytkään. Mutta olen eri mieltä siitä, että täällä olisi mahdollisuuksien tasa-arvo tai sellainen ylipäätään olisi olemassa. Yleistät myös aika rajusti kaikki "heikomman aineksen" ihmiset samaan kiittämättömään ja laiskaan könttään. Maailma harvoin on noin mustavalkoinen ja kaikilla on oma tarinansa. Halveksunnalla ei kuitenkaan mitään saavuteta, vaan pahimmillaan konflikteja erilaisten ihmisten välille.

Hornetteihin menee 20 000 000 000e eli 4 tonnia per suomalainen.

Lapsilisät pitää lakkauttaa jotta hornet lelut saadaan hankittua.

Ihan välttämätöntähän on lentoleluja hankkia.

NATO kun ei ole milloinkaan ajankohtainen. Ei ainakaan 2000-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia ap:n kirjoituksia väärinymmärtäneitä mielensäpahoittajia ap:n hyvän ja tärkeän aloituksen perässä! Esim. joillakin opiskelijoilla on se pappa, joka betalar, mutta joillakin toisilla taas ei, eli ihmisten lähtökohdat, elämänkaaret, elintavat ym. ovat yksilöllisiä, eikä niitä voi suoraan verrata toisiinsa tuijottamalla pelkkiä numeroita, vaan asioita täytyy katsoa kunkin yksilön kohdalla erikseen.

Samaa mieltä minäkin. Eivätkö ihmiset enää nykyään ymmärrä lukemaansa? Eivät ilmeisesti ja siitähän julkaistiin jokunen vuosi sitten tutkimuskin. 

Eihän aloittaja haukkunut ketään, vaan toi monia puolia esiin monitahoisessa asiassa. Sitten hyökätään silmille itse keksityistä mielipiteistä.

Haluan kiittää aloittaja-sossua lämpimästi tuosta mikropitsa-uunimakkarakommentista:D.  Lidlin pakastepitsa täyttää hyvin mahan. Syön sitä aina silloin tällöin kun lanttu ja kaali alkavat vituttamaan. Ostan joskus viiniäkin. Elän köyhyysrajan alapuolella, mutta olen perinyt asuntoni ja rahaa. On siis köyhiä ja köyhiä, sekin tärkeä havainto. En pidä itseäni köyhänä.

Tärkeä asia on tuo säästämien pahan päivän varalle ja se, kenelle se on mahdollista. Mutta mitä jos ihminen on vuosikausia pienillä tuloilla ja säästöt on jo käytetty? Terveyskeskusmaksu ja lääkeet voivat laittaa tällaisen ihmisen budjetin sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tää liittyy siihen, kun täällä kehutaan omaa itseään niin pirusti, että se on vaan omasta itsestä kiinni kuinka menestyy ja köyhät on kaikki luusereita ja laiskoja.

Siis köyhyyteen tämä liittyy siten, että kun saa potkut, niin yleensä tulotaso alenee ja kun on vielä määrätyn ikäinen (lisäksi ehkä masentunut jo muusta vastoinkäymisestä) niin saattaa pudota todelliseen köyhyysloukkuun.

Tismalleen niin se onkin oma valinta miten työpaikalla toimii: kunnollinen ja hyvä työntekijä saattaa saada pientä palkkaa ja lisäksi potkut ja laiska ilkeästi ja kierosti käyttäytyvä saa jäädä ja "hyvästä" käytöksestä maksetaan vielä lisäliksaa.

Kumpikohan on köyhempi?

Onko sun älyssä enemmänkin vikaa jos et ymmärtänyt mitä yritin sanoa?

Oma valinta on se mitä opiskelee, miten laajoja ammattitaitoja hankkii, miten verkostoituu, miten toimii.

Miten kestää takaiskut.

Miten varautuu niihin.

Kaikki on omaa valintaa.

Aivan. Ja siis omaa valintaahan on sekin, että ihminen vaikka sairastuu ja joutuu työkyvyttömäksi. Psyykkisesti sairastuneetkin ihan valitsee itse saada sen vakavan masennuksen, paniikkihäiriön tai psykoosin, koska ne paniikkohtaukset ja harhat on niin kivoja. Reumapotilaatkin itse valitsevat saada sen reuman, koska ja kivut ja jatkuvat leikkaukset, jotka estävät lopulta työnteon, ovat niin ihania. Nämä ihmisethän sitten huvikseen elävät yhteiskunnan rahoilla, eivätkä edes halua käydä töissä, koska sairaana köyhänä kitkuttelu on niin paljon mukavampaa. Niinkö luulet? Että kaikki on aina vaan omaa valintaa? Aivan, sitähän minäkin. Vähän valoja päälle nyt!

Ihminen valitsee sen miten vastoinkäymisiin suhtautuu.

Itselläni on myös kolme kroonista sairautta.

Valot päälle, todellakin.

No kun ei se esim. pahasti masentunut, paniikkihäiriöinen jne.jne. ehkä kognitioltaan rajoittunut ja suppean tukiverkoston omaava nuori ole välttämättä siinä kunnossa että pystyy valkkaamaan että jee, tänään suhtaudun vastoinkäymisiini tyynesti ja positiivisesti. 

Mä en jaksa näitä, hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tää liittyy siihen, kun täällä kehutaan omaa itseään niin pirusti, että se on vaan omasta itsestä kiinni kuinka menestyy ja köyhät on kaikki luusereita ja laiskoja.

Siis köyhyyteen tämä liittyy siten, että kun saa potkut, niin yleensä tulotaso alenee ja kun on vielä määrätyn ikäinen (lisäksi ehkä masentunut jo muusta vastoinkäymisestä) niin saattaa pudota todelliseen köyhyysloukkuun.

Tismalleen niin se onkin oma valinta miten työpaikalla toimii: kunnollinen ja hyvä työntekijä saattaa saada pientä palkkaa ja lisäksi potkut ja laiska ilkeästi ja kierosti käyttäytyvä saa jäädä ja "hyvästä" käytöksestä maksetaan vielä lisäliksaa.

Kumpikohan on köyhempi?

Onko sun älyssä enemmänkin vikaa jos et ymmärtänyt mitä yritin sanoa?

Oma valinta on se mitä opiskelee, miten laajoja ammattitaitoja hankkii, miten verkostoituu, miten toimii.

Miten kestää takaiskut.

Miten varautuu niihin.

Kaikki on omaa valintaa.

Aivan. Ja siis omaa valintaahan on sekin, että ihminen vaikka sairastuu ja joutuu työkyvyttömäksi. Psyykkisesti sairastuneetkin ihan valitsee itse saada sen vakavan masennuksen, paniikkihäiriön tai psykoosin, koska ne paniikkohtaukset ja harhat on niin kivoja. Reumapotilaatkin itse valitsevat saada sen reuman, koska ja kivut ja jatkuvat leikkaukset, jotka estävät lopulta työnteon, ovat niin ihania. Nämä ihmisethän sitten huvikseen elävät yhteiskunnan rahoilla, eivätkä edes halua käydä töissä, koska sairaana köyhänä kitkuttelu on niin paljon mukavampaa. Niinkö luulet? Että kaikki on aina vaan omaa valintaa? Aivan, sitähän minäkin. Vähän valoja päälle nyt!

Ihminen valitsee sen miten vastoinkäymisiin suhtautuu.

Itselläni on myös kolme kroonista sairautta.

Valot päälle, todellakin.

No kun ei se esim. pahasti masentunut, paniikkihäiriöinen jne.jne. ehkä kognitioltaan rajoittunut ja suppean tukiverkoston omaava nuori ole välttämättä siinä kunnossa että pystyy valkkaamaan että jee, tänään suhtaudun vastoinkäymisiini tyynesti ja positiivisesti. 

Mä en jaksa näitä, hohhoijaa.

Ja kaikki laiskat ja köyhät on just tällaisia? Miten se a-studion esimerkkiluuseri oli ihan toisenlainen?

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan tajua miksi siihen pesukoneeseen pitäisi säästää, kun lähes joka talossa on pyykkitupa. Ja jos on varaa asua omakotitalossa, ehkä on varaa koneeseenkin. Ja matkakortin voi hyvin ladata vaan kuukaudeksi kerrallaan.

Pääkaupunkiseudulla seutulippu vuodeksi yli satasen edullisempi. Kannattaa miettiä tarvitseeko lomilla. Itse ostan yleensä joululoman lopusta kesälomaan ja kesäloman lopusta jouluun. Pojalleni jouduin joskus laskimen kanssa näyttämään ennen kuin uskoi. Tietysti vähän vaikeampaa jos ei tiedä jouluna koska saa kesälomaa. HSL:n palvelupisteissä voi muuttaa lipun kelpoisuuspäivämääriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?

Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.

Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.

Avaan käsitettä vähän keskustelun ulkopuolelta.

Ylisukupolvisuus: suht hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen lapsilisät on laitettu säästötilille pesämunaksi. Lapselle on haluttu opettaa, että pienehköstä säännöllisesti säästetystä summasta kertyy sievoinen kokonaisuus, kun säästäminen jatkuu pitkään.

Pienituloisessa perheessä lapsilisä on käytetty lapsen kuluihin.

Ensin mainitun perheen lapsi on aikuisena sitä mieltä kuin sinä.

Ylisukupolvisuus ei tarkoita hölmöilyn omaksumista, vaan sitä, että lapsuudenkodin toimeentuloaste vaikuttaa hyvin suoraan siihen, millaisissa oloissa vaikkapa opiskelija itsenäisen elämänsä aloittaa. Joutuuko esim ottamaan täydet opintolainat ja valmistuu veloissa. Kaikella tällä on hyvin pitkät seuraukset.

Älä viitsi.

Tuo on taas vain sitä samaa saamattomuutta ja tekosyiden etsintää.

Minulta äiti varasti jopa orvoneläkkeet, mutta en silti ole jäänyt kotiin makaamaan.

Ei ole moni muukaan jäänyt.

Mun duunarivanhempani eivät todellakaan varastaneet yhtään mitään. Mutta todella pienillä tuloilla tultiin toimeen. Nykymittareiden mukaan huikeasti köyhyysrajan alapuolella.

Älä kaada tähän keskusteluun omaa katkeruuttasi ja traumojasi. Mä olen hyvin onnellinen elämääni tällä hetkellä, vaikka valmistuin juuri niiden maksimiopintolainojen kanssa jne. Tiedän, että mulla menee monella mittarilla hyvin, tuo onnellisuus on se tärkein.

Mutta ylisukupolvisuuden käsite on hyvin kuvaava. Jos aloitetaan ei nollasta vaan miinukselta, joutuu tekemään normaaliin päästäkseen moninkertaisesti töitä. Se prosessi on jotain, mitä useimmat eivät voi jaksaa. Olen ollut onnekas, koska olen jaksanut ja terveys on kestänyt.

Useimpien itsetunto ei käsittele pää pystyssä ja hymyssä suin vaikkapa ajatusta olla taatusti ainoa opiskelija elitistiseksi mielletyssä pääaineessaan, joka dyykkailee ruokansa tukien loputtua tenttikaudella kun töihin ei ehdi. Otin sen haasteena.

Lapsuusajan köyhyys ei tee kaikista katkeria, ja saa ajattelemaan, että muidenkin pitäisi kärsiä.

Sillä ei saa jälkikäteen mitään oikeutusta omalle tilanteelleen.

Ja?

Mitä ihmettä märiset? Mikset mennyt töihin niin ei olisi tullut opintolainoja?

Minä tein töitä sekä lukion että yliopiston.

Märisen? Hardly. Juurihan olen sanonut olevani onnellinen ja olleeni monella tapaa onnekas. :)

Enkä myöskään sanonut, ettenkö olisi mennyt töihin. 90-luvulla oli tuollaisen työnsaannin puolesta hyvä tilanne, mutta lukioon ei pystynyt yhdistämään niin paljon työntekoa, että asumisen olisi saanut maksettua ilman lainoja. Myöskään oman alani tenttikausiin yliopistossa työnteon yhdistyminen ei onnistunut ajallisesti. Sellaiseen perusopiskeluun kyllä.

Pahoittelen kun sanon, mutta meistä kahdesta (viestit tässä lainausjonossa) sä taidat olla ainoa, joka valittaa.

Mulla ei ole mitään valittamista. Siltikään en katso, että kaikkien pitäisi kestää se minkä mä olen kestänyt tai selvitä siitä. Pitäisin vain oikeudenmukaisena, jos joku nuori pääsee helpommalla.

Vaikuttaisi, että aihe vihastuttaa sua kovasti.

Mitä sinä olet kestänyt? Mitään et ole tehnyt ja kaikelle löytyy aina selitys. Naurettavaa.

Sisälukutaito.