Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Toimittajan provoavaus juttuaan varten, Heli-Maria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Tiesin kaiken tuon, olen myös kokenut kaiken tuon. Silti olen sitä mieltä, että lähes kaikki tuet voidaan lopettaa.
Sinänsä vaarallinen tie on se jos yhteiskunta ei avusta yksilöä. Voi käydä niin että perheet saavat vielä voimakkaamman otteen lapsiinsa ja sitä kautta levittää huono-osaisuutta. Tällä hetkellä sentään huonoista oloista tulevat voivat sentään yrittää yhteiskunnan tuella repäistä itsensä irti ja uskoa että myös perheen ulkopuolella on turvaa.
En sinänsä ymmärrä mitä muuta hyötyä tukien lopettamisesta on kuin rahan säästö kun taas vasta painona monen ihmisen elämänlaatu huononee ja rikollisuus lisääntyy. On nähtävä kokonaisuuksia eikä palvoa sitä rahaa.
Ja muuten erittäin älykäs avaus pitkästä aikaa. Joku on osannut sanoittaa monen tunteet hyvin. Kiitos siitä.
Perheet saa otteen?
No sehän on vain hyvä asia. Sellaisten pitääkin joutua otteeseen, jotka ei hoida osuuttaan. Ehkä siitä sitten oppii? Nykyään kenenkään ei tarvitse oppia mitään.
Katselen mielelläni sitä kokonaisuutta, mikä on totuudellista. Miksi lakaista ihmisten pahuus maton alle? Mitä pakenemista siinä on, että niittää sitä mitä kylvää? Ainakaan sellaisella, joka viitsii kylvöön käydä..
Ihmiset voivat pitää toisistaan huolta ihan vapaastakin tahdostaan. Hyvää ihmistä ei kai tarvitse pakottaa siihen, vai oletko toista mieltä?
Taitaa olla niin, että oma lehmä ojassa vai...?
Kuka palvoo rahaa? Minusta jokainen saa tehdä omallaan mitä haluaa, sinä se olet rahankiilto silmissä täällä saarnaamassa! Minä puhun aivan muista arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Unohdat yhden asian: aloittajan mainitsemat voimavaratekijät. Näillä aloituksessa puhutuilla ihmisillä ei ole elämässään mallia, miten voisi olla toistamatta edellisen polven virheitä. Nämä ihmiset ovat lapsesta lähtien oppineet, että on olemassa onnekkaita ja epäonnistujia. Ja että he itse kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Koska heillä ei ole omassa lähipiirissään mallia, miten huono-osaisuudesta voisi ponnistella pois, he uskovat vahvasti, että ponnistelu on kannattavaa vain niille, joilla on "onnekkuusgeeni" tai sellainen sosiaalinen ympäristö, jossa onnistumiseen kannustetaan ja onnistumista tuetaan. Koska heiltä puuttuu sekä tuo "geeni" että ympäristö, he toistavat samaa elämäntapaa kuin lähipiirinsäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapsu kirjoitti:
Turha itkeä köyhyydestä, menis vittu töihin...
Jos et voi tarjota hänelle sitä työpaikkaa niin turha kiroilla...
Ai se pitää TARJOTA? Eikö oma-aloitteisuus olisi mitään?
Lähetä osoitteesi niin hän voi lähettää sinulle hakemuksen ja voit palkata hänet. Muistathan maksaa tessin mukaisen palkan. Olet hyvä ihminen kun olet valmis työllistämään hänet, lisää tuollaisia, niin kaikki saavat töitä! Työttömyyden ratkaisu on juuri niin helppo :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Unohdat yhden asian: aloittajan mainitsemat voimavaratekijät. Näillä aloituksessa puhutuilla ihmisillä ei ole elämässään mallia, miten voisi olla toistamatta edellisen polven virheitä. Nämä ihmiset ovat lapsesta lähtien oppineet, että on olemassa onnekkaita ja epäonnistujia. Ja että he itse kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Koska heillä ei ole omassa lähipiirissään mallia, miten huono-osaisuudesta voisi ponnistella pois, he uskovat vahvasti, että ponnistelu on kannattavaa vain niille, joilla on "onnekkuusgeeni" tai sellainen sosiaalinen ympäristö, jossa onnistumiseen kannustetaan ja onnistumista tuetaan. Koska heiltä puuttuu sekä tuo "geeni" että ympäristö, he toistavat samaa elämäntapaa kuin lähipiirinsäkin.
Sen takia on enemmän kuin tarpeellista että yhteiskunta viimeistään antaa heille mallin siitä, että jokaisella on tehtävänsä.
Vai meinasitko, että näitä sitten paapottaisiin loppuelämä?
Nuorena on hyvä saada ajoissa se 'nyt olen omillani' fiilis.
Nuoren on joka tapauksessa tehtävä omat ratkaisunsa eikä sellaista mallia, että jatkat vaan samanlaista pummeilua kuin mutsis ja mitään pahaa ei käy, pidä missään nimessä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä näille, joilta puuttuu voimavaratekijät, pitäisi sitten yhteiskunnan tehdä? Vai tarvitseeko tehdä mitään?
Mielestäni on yhteiskunnan etu, että jokaiselle joka ei saa kotoa voimavaroja niin annetaan ne yhteiskunnan puolelta. Lapsi ei valitse syntyä tähän maailmaan, eikä kyseiseen perheeseen, joten lasta on turha olosuhteistaan syyttää. Tasaveroisista mahdollisuuksista voidaan puhua vasta kun tämä toteutuu.
Masennuksenhoito kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Kysyjän vois laittaa luomaan elämää keskitysleiriin.
^Huippuhyvä keskitysleirikommentti! Miksi muuksikaan esimerkiksi Vilja Eerika Tarkin _elämää_ ja kuolemaa voi kutsua kuin keskitysleiri_elämäksi_ ja keskitysleirikuolemaksi? Vilja Eerika Tarkki _eli_ keskitysleirilapsen _elämän_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Tiesin kaiken tuon, olen myös kokenut kaiken tuon. Silti olen sitä mieltä, että lähes kaikki tuet voidaan lopettaa.
Perustele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Unohdat yhden asian: aloittajan mainitsemat voimavaratekijät. Näillä aloituksessa puhutuilla ihmisillä ei ole elämässään mallia, miten voisi olla toistamatta edellisen polven virheitä. Nämä ihmiset ovat lapsesta lähtien oppineet, että on olemassa onnekkaita ja epäonnistujia. Ja että he itse kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Koska heillä ei ole omassa lähipiirissään mallia, miten huono-osaisuudesta voisi ponnistella pois, he uskovat vahvasti, että ponnistelu on kannattavaa vain niille, joilla on "onnekkuusgeeni" tai sellainen sosiaalinen ympäristö, jossa onnistumiseen kannustetaan ja onnistumista tuetaan. Koska heiltä puuttuu sekä tuo "geeni" että ympäristö, he toistavat samaa elämäntapaa kuin lähipiirinsäkin.
Sen takia on enemmän kuin tarpeellista että yhteiskunta viimeistään antaa heille mallin siitä, että jokaisella on tehtävänsä.
Vai meinasitko, että näitä sitten paapottaisiin loppuelämä?
Nuorena on hyvä saada ajoissa se 'nyt olen omillani' fiilis.
Nuoren on joka tapauksessa tehtävä omat ratkaisunsa eikä sellaista mallia, että jatkat vaan samanlaista pummeilua kuin mutsis ja mitään pahaa ei käy, pidä missään nimessä antaa.
Miten? Minkä viranomaisen toimenkuvaan tämä mallin antaminen pitäisi lisätä? Sosiaalityöntekjöiden? Vai kenties jo päiväkotien, neuvoloiden ja peruskoulujen henkilökunnan tehtäviin? Millaisia konkreettisia keinoja heillä olisi antaa näiden perheiden lapsille ja nuorille tämä malli?
En todellakaan ole sitä mieltä, että heitä pitäisi paapoa loppuelämä. Jos mulla olisi jotain konkreettisia keinoja, olisin varmasti jo aikoja sitten lähtenyt mukaan politiikkaan. Mutta ei mulla ole. Onko sulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Unohdat yhden asian: aloittajan mainitsemat voimavaratekijät. Näillä aloituksessa puhutuilla ihmisillä ei ole elämässään mallia, miten voisi olla toistamatta edellisen polven virheitä. Nämä ihmiset ovat lapsesta lähtien oppineet, että on olemassa onnekkaita ja epäonnistujia. Ja että he itse kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Koska heillä ei ole omassa lähipiirissään mallia, miten huono-osaisuudesta voisi ponnistella pois, he uskovat vahvasti, että ponnistelu on kannattavaa vain niille, joilla on "onnekkuusgeeni" tai sellainen sosiaalinen ympäristö, jossa onnistumiseen kannustetaan ja onnistumista tuetaan. Koska heiltä puuttuu sekä tuo "geeni" että ympäristö, he toistavat samaa elämäntapaa kuin lähipiirinsäkin.
Sterilisaatio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo useamman sukupolven ajan ja viimeistään 70-luvulta lähtien ollut mahdollisuuksien tasa-arvo. Kaikilla, joilla älykkyys riittää, on mahdollisuus opiskella ja sitä kautta saada vähintään keskiluokkainen asema yhteiskunnassa. Herää kysymys, kuinka suuren osan huono-osaisuudesta selittää joko suoraan geneettisesti tai käyttäytymismallin kautta periytyvä alhainen älykkyys.
Oletko ottanut huomioon sen, että vaikka kaikilla onkin tuo alleviivaamasi mahdollisuuksien tasa-arvo ja mahdollisuus opiskella niin joillakin menee silti energia ja aika siihen, että joutuu miettimään toimeentuloa, stressaamaan siitä ja se on taas pois opiskeluun keskittymisestä. Ne joilla ei tuollaisia huolia ole, voivat laittaa kaikki paukkunsa opiskeluun. Vaikka kaikilla olisi mahdollisuuksien tasa-arvo, se ei poista sitä tosiasiaa, että joidenkin kortit ovat jo syntyessään ja myöhemmin huonommat kuin toisilla. Mahdollista se on nousta vaikka mistä oloista, mutta paljon paljon haastavampaa toisille. Lähtökohdat elämään voivat olla niin monenlaisia, että kaikki ei ole kiinni pelkästään itsestään, vaikka moneen asiaan toki voi itsekin vaikuttaa. Miksi sitä ei vaan voi myöntää, että kaikki eivät ole samalla viivalla ja se harvoin on ihmisen oma valinta miltä viivalta lähtee. Toki mahdollista on päästä vaikka mihin vaikka mistä tilanteesta, mutta se vaatii jo hyvää tuuria ja muita voimavara tekijöitä rutkasti, kun taas jollain toisella se käy kuin itsestään ilman, että sitä edes ymmärtää miten onnekas sitä onkaan.
Jos kaikki tasapäistetään samalle viivalle niin mitäpä veikkaat, että käy motivaatiolle kouluttautua? Kuka haluaa kouluttautua 12 vuotta erikoislääkäriksi jos saman elintason ja kivat extrat voi saada myös sossusta? Viitseliäisyyden, koulutuksen ja vaivannäön kuuluu näkyä lopputuloksessa. Vain sillä tavalla tänne saadaan ne maksajat, jotka pystyvät työllään ja euroillaan pitämään hengissä myös ne heikoimmat. Heikoin aines ei kuitenkaan tätä(KÄÄN) ymmärrä, vaan keskittyy haukkumaan ruokkivaa kättä. Olisi kiva tietää mitä he mielestään ovat itse elämänsä eteen tehneet! Yleensä kun tuntuvat keskittymä'än keksimään yhä uusia teorioita siitä kuka on syypää heidän ahdinkoonsa.
Tosi realistista verrata erikoislääkärin tuloja sossun asiakkaan vastaaviin. Mikä todella yrjöttää on tuon heikoin aines-termin käyttö. 30-luvun Saksa meni jo, hei. Mulla on kaveripiirissä mummon elättämiä (vanhemmat kelvottomia tai ei tunnekaan heitä) ja huithapeli-vanhempien kasvattamia naisihmisiä, kunnollisia kympin tyttöjä ja maistereita mikäli se nyt on ihmisarvon mitta. Ainakin kolme keksin heti eikä tarvinnut kaivellakaan. Puhumattakaan tavallisten köyhien lapsista. Kiitos mm. suomalaisen peruskoulun ja hyvinvointiyhteiskunnan. Mutta kerropa se näille sosiaalidarwinisteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap sosiaalityöntekijä avauksestasi, se vahvisti näkemystäni. On oikeasti olemassa laiskoja, itsekkäitä ihmisiä, jotka ruunebergeinä kerjäävät itselleen ne rahat, jotka meni viime kuussa johonkin tarpeettomaan. Kyllä on sossu höveli, jos säälipuheperustein jakelee rahoja. Lakkaa kiinnostamasta työnteko, taidan kävellä itsekin sinne sossuun runoilemaan.
Siis ne menot näkyvät ihan tiliotteilta. Sossusta saa harkinnanvaraista tukea. Toimeentulotuki tulee kelalta, ja ne tekevät laskelmat papereiden perusteella, ei puheiden. Itse hain harkinnanvaraista kun pesukone hajosi. En saanut koska taloyhtiöllä on pyykkitupa. Niinpä nyt pesen pyykit pyykkituvalla kahdensadan metrin päässä ja kuskaan pyykkejä ja kahta erityislasta edes takaisin. Yksin heitä ei voi jättää edes siksi aikaa. En koe olevani laiska. Tein töissä ollessani paljon vähemmän työtä kuin nyt. Mitähän tarpeetonta olen ostanut viime aikoina. No ostin kaksi lasten kirjaa suomaisen alesta, kun lapset tykkäävät kuunnella.
Taloyhtiöissä on pyykkituvat, koska monet käyttävät niitä ihan mielellään ja vapaaehtoisesti ja kokevat sen taloudellisesti järkevämpänä kuin kalliin oman koneen hankinta ja ylläpito, kun koko perheen pyykit saa kuitenkin pestyä näppärästi kerralla isolla koneella ja kuivumaan kunnon kuivaushuoneeseen eikä niitä tarvitse ympäri asuntoa levitellä.
Vastauksesi kyllä korostaa edellisen kommentoijan toteamusta laiskuudesta, ahneudesta ja itsekkyydestä sekä tukien passivoivasta vaikutuksesta, kun saat tuon 200 metriä pyykkituvalle kuulostamaan todelliselta kärsimykseltä.
Kun asumisen, ruuan ja muut elämiseen liittyvät asiat tottuu saamaan ilmaiseksi pyytämällä, vaatimalla ja olosuhteistaan valittamalla tuosta usealle normaalista pyykkituvan käytöstäkin tulee näemmä rasittava "joudun kuskaamaan pyykit 200 metrin päähän pyykkituvalle, mikä tekee elämästäni hirvittävän vaivalloista ja itse katsonkin olevani enemmän kuin oikeutettu itselleni ilmaiseen (lue verovaroin kustannettuun) pesukoneeseen kotiin kannettuna, sillä onhan minulla kaksi erikoislastakin ja elämäni on jo muutoinkin niin kamalan työlästä ja vaikeaa, kyllä vaan työssä käyvät pääsevät niin paljon helpommalla."
Kokemuksen syvällä rintaäänellä kommentoit... Joo arvasin, sen kun vaan lätiset tietämättä mitään. Lähde itse pyykit viemään kahden valvottavan lapsen kanssa, joista toinen karkailee, ja toinen ei kävele ilman tukea. Sitten pukkaat jotenkin ne pyykit vanhoilla vaunuilla pyykkituvalle. Ja yrität pitää toisen pystyssä ja toisen mukana koko matkat, ettet taas joudu juoksemaan perään (kunhan lasket toisen istumaan maahan). Ja talvella sitä ennen joudut toisen pukemaan ja toista muistuttamaan pukemisesta. Pyykinpesun ajan leikit pihalla, jossa edelleen yrität toisen pitää piha-alueella. Niin termi on muuten erityislapsi, ei mikään erikoislapsi. Molemmilla on toki oikeat diagnoosit olemassa. En ole keksinyt itse mitään erityisyyksiä.
Tiedätkö miten kalliksi yhteiskunnalle tulisi kun laittaisin lapseni laitokseen. Puhutaan ihan eri summista, kuin pyykkikoneen hinnasta. Toinen menisi tod.näk perhekotiin ja toinen laitosmaisempaan. Arvaa kuka kustantaisi. No valtio verorahoista. Minun tilanteessa on huono olla passivoitunut. Lapsia pitää kuskata kuntoutuksissa ym. Joka viikko. Sitten pitää huolehtia heidän asioiden hoito lääkärien, terapeuttien, kelan, koulujen ym. kanssa. Passiivinen tuskin kykenisi siihen. Ole onnellinen jos sinulla on terveet lapset, puoliso ja sukulaiset elossa ja siinä kunnossa, että voivat auttaa. Kaikilla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näille, joilta puuttuu voimavaratekijät, pitäisi sitten yhteiskunnan tehdä? Vai tarvitseeko tehdä mitään?
Mielestäni on yhteiskunnan etu, että jokaiselle joka ei saa kotoa voimavaroja niin annetaan ne yhteiskunnan puolelta. Lapsi ei valitse syntyä tähän maailmaan, eikä kyseiseen perheeseen, joten lasta on turha olosuhteistaan syyttää. Tasaveroisista mahdollisuuksista voidaan puhua vasta kun tämä toteutuu.
Sulle myös kysymyksiä kommentissani 252. Eli miten tuo konreettisesti tapahtuisi? Kenen toimesta ja millä tavoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Tiesin kaiken tuon, olen myös kokenut kaiken tuon. Silti olen sitä mieltä, että lähes kaikki tuet voidaan lopettaa.
Mielestäsi siis myös esimerkiksi väkivaltaisten äitien ja isien pajoinpideltävänä/pahoinpitelemien lasten tukeminen yhteiskunnan taholta tulisi lopettaa?
No Mila tässä vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Tiesin kaiken tuon, olen myös kokenut kaiken tuon. Silti olen sitä mieltä, että lähes kaikki tuet voidaan lopettaa.
Perustele.
Mitä pitää perustella?
Kelpaako perusteluksi, jokin näistä ehkä..
a.) Mulla ei pitäis olla mitään velvollisuutta elättää tuntemattomia.
b.) Tarviin ne rahat ite.
c.) Epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näille, joilta puuttuu voimavaratekijät, pitäisi sitten yhteiskunnan tehdä? Vai tarvitseeko tehdä mitään?
Mielestäni on yhteiskunnan etu, että jokaiselle joka ei saa kotoa voimavaroja niin annetaan ne yhteiskunnan puolelta. Lapsi ei valitse syntyä tähän maailmaan, eikä kyseiseen perheeseen, joten lasta on turha olosuhteistaan syyttää. Tasaveroisista mahdollisuuksista voidaan puhua vasta kun tämä toteutuu.
On annettu jo, peruskoulun ekasta luokasta lähtien. Miksi tässä nyt unohdetaan koulun merkitys. Mikä missio tällä vouhkaamisella ja omituisilla argumenteilla on? Liittyykö tämä sote-uudistuksiin ja politiikkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin ylisukupolvisuus ja epäonni?
Kyse on siitä että ihminen oppii laiskan ja tyhmän elämänmallin ja mokaa mokan perään.
Kumpikin omia valintoja. Ei ole pakko toistaa edellisen polven virheitä, eikä ole pakko mokailla.
Unohdat yhden asian: aloittajan mainitsemat voimavaratekijät. Näillä aloituksessa puhutuilla ihmisillä ei ole elämässään mallia, miten voisi olla toistamatta edellisen polven virheitä. Nämä ihmiset ovat lapsesta lähtien oppineet, että on olemassa onnekkaita ja epäonnistujia. Ja että he itse kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Koska heillä ei ole omassa lähipiirissään mallia, miten huono-osaisuudesta voisi ponnistella pois, he uskovat vahvasti, että ponnistelu on kannattavaa vain niille, joilla on "onnekkuusgeeni" tai sellainen sosiaalinen ympäristö, jossa onnistumiseen kannustetaan ja onnistumista tuetaan. Koska heiltä puuttuu sekä tuo "geeni" että ympäristö, he toistavat samaa elämäntapaa kuin lähipiirinsäkin.
Sen takia on enemmän kuin tarpeellista että yhteiskunta viimeistään antaa heille mallin siitä, että jokaisella on tehtävänsä.
Vai meinasitko, että näitä sitten paapottaisiin loppuelämä?
Nuorena on hyvä saada ajoissa se 'nyt olen omillani' fiilis.
Nuoren on joka tapauksessa tehtävä omat ratkaisunsa eikä sellaista mallia, että jatkat vaan samanlaista pummeilua kuin mutsis ja mitään pahaa ei käy, pidä missään nimessä antaa.
Miten? Minkä viranomaisen toimenkuvaan tämä mallin antaminen pitäisi lisätä? Sosiaalityöntekjöiden? Vai kenties jo päiväkotien, neuvoloiden ja peruskoulujen henkilökunnan tehtäviin? Millaisia konkreettisia keinoja heillä olisi antaa näiden perheiden lapsille ja nuorille tämä malli?
En todellakaan ole sitä mieltä, että heitä pitäisi paapoa loppuelämä. Jos mulla olisi jotain konkreettisia keinoja, olisin varmasti jo aikoja sitten lähtenyt mukaan politiikkaan. Mutta ei mulla ole. Onko sulla?
Ei siihen mitään resursseja tarvi eikä viranomaisia. Homma toimii niinkuin lintusilla. Jalankuva sinne pyrstönpuolelle ja pihalle.
Harva ihminen on oikeasti ihan tynnyrissä. Aina voi ottaa mallia, vaikka naapurinmiehestä, ihan kysymättäkin. Valtaosa myös käy koulua eli esikuvaa löytyy kyllä, jos on motivaatiota ja sitä väitän tulevan siinä vaiheessa, kun yhteiskunnan äidillinen sokeus laitetaan aisoihin ja jokainen joutuu tekojensa hedelmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näille, joilta puuttuu voimavaratekijät, pitäisi sitten yhteiskunnan tehdä? Vai tarvitseeko tehdä mitään?
Mielestäni on yhteiskunnan etu, että jokaiselle joka ei saa kotoa voimavaroja niin annetaan ne yhteiskunnan puolelta. Lapsi ei valitse syntyä tähän maailmaan, eikä kyseiseen perheeseen, joten lasta on turha olosuhteistaan syyttää. Tasaveroisista mahdollisuuksista voidaan puhua vasta kun tämä toteutuu.
On annettu jo, peruskoulun ekasta luokasta lähtien. Miksi tässä nyt unohdetaan koulun merkitys. Mikä missio tällä vouhkaamisella ja omituisilla argumenteilla on? Liittyykö tämä sote-uudistuksiin ja politiikkaan?
Esimerkiksi väkivaltaisilla äideillä on ennen peruskoulua monta vuotta aikaa pilata lapsensa elämän perusteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näille, joilta puuttuu voimavaratekijät, pitäisi sitten yhteiskunnan tehdä? Vai tarvitseeko tehdä mitään?
Mielestäni on yhteiskunnan etu, että jokaiselle joka ei saa kotoa voimavaroja niin annetaan ne yhteiskunnan puolelta. Lapsi ei valitse syntyä tähän maailmaan, eikä kyseiseen perheeseen, joten lasta on turha olosuhteistaan syyttää. Tasaveroisista mahdollisuuksista voidaan puhua vasta kun tämä toteutuu.
On annettu jo, peruskoulun ekasta luokasta lähtien. Miksi tässä nyt unohdetaan koulun merkitys. Mikä missio tällä vouhkaamisella ja omituisilla argumenteilla on? Liittyykö tämä sote-uudistuksiin ja politiikkaan?
Ai pidät esimerkiksi koulukiusatuksi tulemista voimavaroina? Kouluthan eivät kiusaamiseen oikeasti puutu.
Kysyjän vois laittaa luomaan elämää keskitysleiriin.