Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalityöntekijänä haluan ottaa kantaa tähän köyhyyskeskusteluun
Vauvafoorumilla on puhuttu viime kuukausina hirveän paljon köyhyydestä. Onko se aina oma syy, onko se vain rahan puutetta, miten köyhyysongelma voitaisiin ratkaista, onko parempi antaa kala vai opettaa kalastamaan. Sekä lapsiperhepalveluissa että aikuissosiaalityössä työskennelleenä sosiaalityöntekijänä koen, että minun on päästävä sanomaan tähän aiheeseen jotakin.
Ensimmäinen pointti on se, että köyhyys tosiaan harvemmin on pelkästään rahan puutetta. Köyhyyteen liittyy usein ylisukupolvisuutta ja kasautuvaa epäonnea. Ihminen voi olla köyhä, mutta esimerkiksi hyvän perheen, runsaasti tukea tarjoavan ystäväpiirin, korkean koulutuksen tai mielekkään vapaa-ajantoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomat voimavaratekijät aiheuttavat sen, että ihminen selviää köyhyydestä huolimatta paremmin kuin ne, joilla tällaisia voimavaratekijöitä ei ole.
Toinen pointti on se, että opiskelijana pelkällä opintotuella sinnitteleminen tai lasten kotihoito pienellä kotihoidontuella vakituisen työpaikan odotellessa ei ole mitään oikeaa köyhyyttä. Se on vapaasta tahdosta tehty valinta, johon liittyy tieto siitä, että tilanne paranee merkittävästi pari kertaa sormia napsauttamalla. Lisäksi näihin tilanteisiin on useimmiten voitu valmistautua etukäteen. Minulla oli taannoin opiskelija, jonka kanssa pohdimme sitä, miksi asiakkaamme ovat varsin erilaisessa tilanteessa kuin tämä opiskelija, vaikka he saavat tosiasiassa enemmän rahaa käteen kuin opiskelijat - nopeasti selvisi, että opiskelijan isä maksaa opiskelijan puhelinlaskut ja vakuutukset, kotipuolessa käydessä mukaan tyrkitään ruokaa enemmän kuin jaksaa kantaa ja "kyllä sitä tämän alan opiskelijana aina jonkun työn saa, jos haluaa". Niinpä.
Av:lla puhutaan aina säästämisestä. "Miten ne eivät tuohon yllättävään menoon osanneet varautua, kyllä aina pitää olla säästössä sen verran että X". No niinpä. Mutta kun pitää olla säästössä myös sitä varten että Y, että Z, että C, että B. Menot kasaantuvat ja köyhillä on irvokkaasti monesti vielä vähemmän mahdollisuuksia suunnitella kulutustaan kuin keskituloisilla saati rikkailla. Ei köyhä voi ostaa koko vuodeksi bussikorttia kerrallaan, vaikka siinä säästääkin monen kuukausilatauksen verran rahaa, koska se lataus on sama kuin koko kuukauden vuokran jälkeen käteen jäävä raha. Jos on elokuusta asti säästänyt rahaa lapsen joululahjaan ja marraskuussa työssäkäynnin kannalta välttämätön auto tai lapsiperheen perusvarusteisiin kuuluva pyykinpesukone hajoaa - no can do. Ihan jo pelkästään joku ärhäkkä flunssa voi suistaa koko kuukauden budjetin, jos se tarkoittaa käyntiä terveyskeskuslääkärillä ja päivystyksessä ja sitten vielä muutaman kympin apteekkireissua.
Kommentit (702)
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta se että köyhä laittaa rahansa tupakkaan ja kaljaan on tuhlausta. Sen rahan kun laittaa säästöön on se vuoden bussikortti tai pyykinpesukone siinä, mutta ei, sen verran itsekäs se köyhä on että niistä ei luovu.
Useimmat köyhät eivät laita rahoja näihin. Osa tietysti on noista aineista riippuvaisia eivätkä ole päässeet riippuvuuksistaan eroon. Kokemukseni mukaan muuten köyhyys ja näköalattomuus eivät mitenkään helpota esim. alkoholin liikakäytöstä eroon pääsemistä.
- ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
No olipas melko puusilmäinen tulkinta ja sanojen laittamista toisen suuhun.
Se on ihan tutkittu fakta että köyhyys on perinnöllistä ja sehän on myös ihan loogista. Hyvin toimeentulevilla vanhemmilla on mahdollisuus auttaa lapsiaan taloudellisesti ja näin he selviää taloudellisesta haasteista helpommin. Jos vanhemmilla ei olle mahdollisuutta lainta rahaa tai taata lainaa, niin varsin pienikin vastoinkäyminen voi suistaa talouden raiteiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Selvä. Olemme kouluttautuneita, keskituloisia, emme saa tukia mistään, emmekä tukea. Käytämme vaatteemme ja kenkämme loppuun, emme käy huvituksissa, ei ole ripsienpidennyksiä eikä kotieläimiä. Säästämme kaikessa, jotta meillä on VARAA ostaa tarvittaessa uusi pesukone ja maksaa hammaslääkärilaskut. Täten meillä on myös VARAA jouluna joulukoristeisiin ja perusjouluruokiin. Olemme siis köyhiä!
Päivän olkiukkopalkinto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika negatiivinen teksti. Tai siis sulla on törkeä mielikuva köyhistä. Mun silmiini pisti eniten silmään se, miten korostat eroa kuntoutustuen varassa elävän, ja opiskelijan välillä. Olen itse siis sairaslomalla/kuntoutustuella, mulla on opiskelupaikka, ja aion opintoihin myöhemmin palata. Sun mielikuvan mukaan tämä on ilmeisesti "kaukainen haave". Koska mulla on (korkea)koulupaikka, pidän tilannettani (kyllä vain) jopa parempana, kuin vaikka tuttavieni yomerkonomin (kaupassa töissä) tai lähihoitajan tilannetta. Toisekseen pisti silmään tuo ruokavalio. Mikropizza ja uunimakkara, ruoka ainoa ilo elämässä... Nautin itse ihan suunnattomasti siitä, että koen/pystyn syömään terveellisesti, se on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi mulla on mm. salikortti (20e/kk). Joo, katson tätä asiaa nyt kuntoutustukilaisen vinkkelistä, ja mua alkoi ärsyttämään sun tekstisi ja väheksyvä asenteesi todella paljon. :D Totta on toi, että rahanpuutteessa ei ole hauska elää, voi kuitenkin suunnitella ja budjetoida. Kyllä vain. Myös pätkätyöläis ym. tuttavani asuvat esim. kimppakämpässä, maksavat vuokraa itse tukien jälkeen alle 300e kuussa (v.2016 kolmio), tekevät n.3 ulkomaanmatkaa vuodessa...ja tätä rataa. Sulla on vanhentunut näkemys, tai asiakkaasi ovat harvinaisen tyhmiä/ankeita köyhiä.
Kuntoutusrahaa saavista yli puolet on viiden vuoden päästä työkyvyttömyyseläkkeellä, ja tämä on ihan tutkittu fakta. Just tänä aamuna Yle aiheesta uutisoi. Sen sanominen, että opintotuella opiskeleva ja kuntoutusrahalla opiskeleva ovat monesti aika erilaisissa tilanteissa mm. tulevaisuudennäkymien suhteen on realismia, ei ankeaa ihmiskuvaa.
Joo, toi on tiedossani, luin ton uutisen itsekin. Outoa, koska en itse ole yhtään sitä mieltä, että olisin tulevaisuudennäkymien suhteen erilaisessa tilanteessa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Sosiaalityöntekijällä voi olla suurempi otanta tästä kuin vain se yksi,oma,kokemuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika negatiivinen teksti. Tai siis sulla on törkeä mielikuva köyhistä. Mun silmiini pisti eniten silmään se, miten korostat eroa kuntoutustuen varassa elävän, ja opiskelijan välillä. Olen itse siis sairaslomalla/kuntoutustuella, mulla on opiskelupaikka, ja aion opintoihin myöhemmin palata. Sun mielikuvan mukaan tämä on ilmeisesti "kaukainen haave". Koska mulla on (korkea)koulupaikka, pidän tilannettani (kyllä vain) jopa parempana, kuin vaikka tuttavieni yomerkonomin (kaupassa töissä) tai lähihoitajan tilannetta. Toisekseen pisti silmään tuo ruokavalio. Mikropizza ja uunimakkara, ruoka ainoa ilo elämässä... Nautin itse ihan suunnattomasti siitä, että koen/pystyn syömään terveellisesti, se on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi mulla on mm. salikortti (20e/kk). Joo, katson tätä asiaa nyt kuntoutustukilaisen vinkkelistä, ja mua alkoi ärsyttämään sun tekstisi ja väheksyvä asenteesi todella paljon. :D Totta on toi, että rahanpuutteessa ei ole hauska elää, voi kuitenkin suunnitella ja budjetoida. Kyllä vain. Myös pätkätyöläis ym. tuttavani asuvat esim. kimppakämpässä, maksavat vuokraa itse tukien jälkeen alle 300e kuussa (v.2016 kolmio), tekevät n.3 ulkomaanmatkaa vuodessa...ja tätä rataa. Sulla on vanhentunut näkemys, tai asiakkaasi ovat harvinaisen tyhmiä/ankeita köyhiä.
Kuntoutusrahaa saavista yli puolet on viiden vuoden päästä työkyvyttömyyseläkkeellä, ja tämä on ihan tutkittu fakta. Just tänä aamuna Yle aiheesta uutisoi. Sen sanominen, että opintotuella opiskeleva ja kuntoutusrahalla opiskeleva ovat monesti aika erilaisissa tilanteissa mm. tulevaisuudennäkymien suhteen on realismia, ei ankeaa ihmiskuvaa.
Joo, toi on tiedossani, luin ton uutisen itsekin. Outoa, koska en itse ole yhtään sitä mieltä, että olisin tulevaisuudennäkymien suhteen erilaisessa tilanteessa. :D
+ Tossa tilanteessa on aika paljon muuttujia, tilastot 50/50, eli joo, puolet eläkkeelle, heidän elämä ei varmaan ihan putkeen mene, puolet jatkaa, miksei tällä toisella 50% olisi suurinpiirtein samat tulevaisuudennäkymät, kuin normaali opintotuella opiskelevilla/matalasti koulutetuilla pätkätyöläisillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Sinunkaltaisiasi on, mutta vähemmistö. Oletko miettinyt muuten, että ne älykkyys ja ahkeruuskin ovat paljolti sekä geneettisen perimän ja kasvuympäristön vaikutusta? Esim. älykkyys voi pelastaa paljolta muilta huonoilta tekijöiltä, mutta kaikki eivät synny älykkäiksi eikä sille oikein voi ihminen mitään.
Minulla myös varsin huonot lähtökohdat elämään. Olen kasvanut päihdeongelmaisen yh:n lapsena, kahden veljen kanssa. Ihan on nälkää nähty välillä lapsena, kun äiti oli niin huonossa hapessa, tai jossain hampparoimassa jonkun miesystävän kanssa ettei ollut kotonakaan, ettei ollut ruoan tuojaksi ja laittajaksi.
No, minä lopulta olen ponnistanut ihan hyvään tavalliseen elämään, syynä pidän sitä että olen matemaattis-loogisessa mielessä älykäs, joten sain koulusta kipinän oppimiseen, vaikkei äitini sellaista arvostanut. Mutta kaksi veljeäni... Kumpikin on kärsinyt mielenterveyshäiriöistä, ja toinen joutui 32-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean masennuksen takia. Nuorempi yrittää välillä opiskella, välillä tehdä töitä, mutta sisäinen levottomuus ja ahdistus ajaa taas päihteisiin ja sekoiluun, eikä mistää tule mitään.
PIdänkö minä itseäni parempana ihmisenä kuin veljiäni, koska näennäisesti olen ahkerampi käydessäni töissä ja koska minulla on korkeakoulututkinto? En, vaan vain onnekkaampana. Ei ole ADHD:ta kuten molemmilla veljistä, ei ole masennusta, on älyä tarpeeksi että opinnot on sujuneet jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Sosiaalityöntekijällä voi olla suurempi otanta tästä kuin vain se yksi,oma,kokemuksesi.
Hänellä on siihen myös täysin oma lehmä ojassa -näkemys. Oma leipä riippuu noista tunareista. Siksi heitä kannattaa hyysätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallisia ap:n kirjoituksia väärinymmärtäneitä mielensäpahoittajia ap:n hyvän ja tärkeän aloituksen perässä! Esim. joillakin opiskelijoilla on se pappa, joka betalar, mutta joillakin toisilla taas ei, eli ihmisten lähtökohdat, elämänkaaret, elintavat ym. ovat yksilöllisiä, eikä niitä voi suoraan verrata toisiinsa tuijottamalla pelkkiä numeroita, vaan asioita täytyy katsoa kunkin yksilön kohdalla erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Sinunkaltaisiasi on, mutta vähemmistö. Oletko miettinyt muuten, että ne älykkyys ja ahkeruuskin ovat paljolti sekä geneettisen perimän ja kasvuympäristön vaikutusta? Esim. älykkyys voi pelastaa paljolta muilta huonoilta tekijöiltä, mutta kaikki eivät synny älykkäiksi eikä sille oikein voi ihminen mitään.
Minulla myös varsin huonot lähtökohdat elämään. Olen kasvanut päihdeongelmaisen yh:n lapsena, kahden veljen kanssa. Ihan on nälkää nähty välillä lapsena, kun äiti oli niin huonossa hapessa, tai jossain hampparoimassa jonkun miesystävän kanssa ettei ollut kotonakaan, ettei ollut ruoan tuojaksi ja laittajaksi.
No, minä lopulta olen ponnistanut ihan hyvään tavalliseen elämään, syynä pidän sitä että olen matemaattis-loogisessa mielessä älykäs, joten sain koulusta kipinän oppimiseen, vaikkei äitini sellaista arvostanut. Mutta kaksi veljeäni... Kumpikin on kärsinyt mielenterveyshäiriöistä, ja toinen joutui 32-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean masennuksen takia. Nuorempi yrittää välillä opiskella, välillä tehdä töitä, mutta sisäinen levottomuus ja ahdistus ajaa taas päihteisiin ja sekoiluun, eikä mistää tule mitään.
PIdänkö minä itseäni parempana ihmisenä kuin veljiäni, koska näennäisesti olen ahkerampi käydessäni töissä ja koska minulla on korkeakoulututkinto? En, vaan vain onnekkaampana. Ei ole ADHD:ta kuten molemmilla veljistä, ei ole masennusta, on älyä tarpeeksi että opinnot on sujuneet jne.
Minulla on luuseriäiri, narsistinen idiootti, joka on tehnyt kaikkensa tuhotakseen lapsensa. Vielä keski-ikäisenäkin jouduin hakemaan kolme laajennettua läheiskieltoa. Osoitetietoni ja puhelinnumeroni olen salannut.
Että se siitä "kasvuympäristöstä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tosissasi uskot, että on olemassa joku karma, joka ylisukupolvisesti jakaa epäonnea tietyille ihmisille?
Tiedän, että sosiaalitöntekijät koulutetaan tietyn ihmiskuvan näkijöiksi, mutta että oikeasti laiskuus ja tuhlaaminen ovat epäonnea - ei ikinä!
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.
Höpöhöpöhöpö.
Minulta kuoli isä kun olin 14.
Ihan itse pungersin elämässä eteenpäin. Lukion kävin kokopäivätyön ohella, samoin yliopiaton.
Nyt asun arvoalueella akateemisena ja elämä on mallillaan.
Mitään ihme "ammattilaisia" tähän ei tarvita. Ahkeruutta ja älykkyyttä ja tervettä järkeä.
Sosiaalityöntekijällä voi olla suurempi otanta tästä kuin vain se yksi,oma,kokemuksesi.
Hänellä on siihen myös täysin oma lehmä ojassa -näkemys. Oma leipä riippuu noista tunareista. Siksi heitä kannattaa hyysätä.
Todella hyvä pointti. Jos hänellä ei ole asiakkaita, hänkin on työtön. Että keep going vaan ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta, mutta se että köyhä laittaa rahansa tupakkaan ja kaljaan on tuhlausta. Sen rahan kun laittaa säästöön on se vuoden bussikortti tai pyykinpesukone siinä, mutta ei, sen verran itsekäs se köyhä on että niistä ei luovu.
Katsos kun maailma ei toimi näin. Jos olisit jaksanut lukea koko jutun olisit huomannut tuon parin satasen säästön laskettavan tuloksi, joten se vähentää tukia.
Tukimatematiikka on korkeampaa matematiikkaa, mutta yksinkertaistaen tasaluvuilla.
Ihmiselle pitää jäädä 500€/kk. Jos vuokra on 800€/kk, työttömyyskorvaus 500€/kk ja asumistuki 200€/kk, niin saat toimeentulotukea 600€/kk (600+500+200 = 800+500) . Nyt jos sinulla on säästössä 200€/kk niin saat toimeentulotukea 400€ (400+200+500+200 = 800+500).
Voiko sossuun tulla pyytämään rahaa ensi viikon ruokaan, kun tuli nyt kouluttamaton ajatus pelata nettipokeria ja tilanne näyttää epäonniselta. Masennun nyt niin, että tunnnen täysin työkyvyttömyyttä. Ei ole isää, eikä äitiä auttamassa. Voivoi tätä elämän kivikkoista epäonnea.
Onko tämäkin keskustelu ripsienpidennyskeskustelu?
Vierailija kirjoitti:
Sipilän työttömien halveksimiskampanja iski av -palstalle. Saavat hyvää liksaa työttömien halveksumisesta. Ohjataan yleinen mielipide muualle, hallituksen mokailujen kääntämiseksi työttömien syyllistämiseen. Maahantulijoiden rikokset, ovat suomalaisten työttömien syy. Jostainhan se syyllinen on hallituksen virheisiin löydyttävä.Työttömät ovat helppo syy. Kiitos Sipilä. Lesta, joka hyväveli järjestön kautta, siellä kempeleellä, suhmuroit omaa mafiaasi.
Loistoteksti muuten, mutta miten tekstisi liittyy tähän aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Aika negatiivinen teksti. Tai siis sulla on törkeä mielikuva köyhistä. Mun silmiini pisti eniten silmään se, miten korostat eroa kuntoutustuen varassa elävän, ja opiskelijan välillä. Olen itse siis sairaslomalla/kuntoutustuella, mulla on opiskelupaikka, ja aion opintoihin myöhemmin palata. Sun mielikuvan mukaan tämä on ilmeisesti "kaukainen haave". Koska mulla on (korkea)koulupaikka, pidän tilannettani (kyllä vain) jopa parempana, kuin vaikka tuttavieni yomerkonomin (kaupassa töissä) tai lähihoitajan tilannetta. Toisekseen pisti silmään tuo ruokavalio. Mikropizza ja uunimakkara, ruoka ainoa ilo elämässä... Nautin itse ihan suunnattomasti siitä, että koen/pystyn syömään terveellisesti, se on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi mulla on mm. salikortti (20e/kk). Joo, katson tätä asiaa nyt kuntoutustukilaisen vinkkelistä, ja mua alkoi ärsyttämään sun tekstisi ja väheksyvä asenteesi todella paljon. :D Totta on toi, että rahanpuutteessa ei ole hauska elää, voi kuitenkin suunnitella ja budjetoida. Kyllä vain. Myös pätkätyöläis ym. tuttavani asuvat esim. kimppakämpässä, maksavat vuokraa itse tukien jälkeen alle 300e kuussa (v.2016 kolmio), tekevät n.3 ulkomaanmatkaa vuodessa...ja tätä rataa. Sulla on vanhentunut näkemys, tai asiakkaasi ovat harvinaisen tyhmiä/ankeita köyhiä.
Luitko sä bimbo tuota ap:n tekstiä ollenkaan? Siis samaa länkytät tyhjänpäiväisessä postauksessasi jota ap juuri ihmisten kertoi puhuvan köyhistä ja minkälaisia harhaluuloja ihmisillä on köyhyydestä. Hanki aivot tai opettele lukemaan, idiootti.
Muutenkaan, arvostukseni sosiaalityöntekijöitä kohtaan ei ole kovin korkeaa, mm. sukulaiseni puoliso, (entinen lähihoitaja sattumalta), nykyään opiskelee sosionomiksi. :D Eli tuohon pystyisi kuka vaan. (Ellei ole rajoittavaa fyysistä sairautta).
Alue: Aihe vapaa
Ei, en usko mihinkään karmaan. Mutta uskon ja tiedän, että juoksukilpailuissa voittaa lähes aina se, joka pääsee juoksemaan suoralla radalla, ei se, jonka tiellä on puunrunkoja, rotkoja, kivikkoja ja lampia. Toiset meistä lähtevät maailmalle takataskussaan säästötili jolle on kerätty lapsilisärahat ja tieto siitä, että iskä tai äiti auttaa aina, tuli mitä tahansa - eikä sen avun tarvitse olla vain taloudellista. Mulla on asiakkaina esimerkiksi sellaisia nuoria, jotka on potkittu kotoa just ja just täysi-ikäisinä asunnottomiksi kavereiden nurkkiin tai jotka käräjöivät nuorina aikuisina vanhempiaan vastaan, kun on otettu nuoren nimissä pikavippejä. Mulle on ihan turha tulla sanomaan, etteikö ylisukupolvista epäonnea olisi olemassa ja etteikö kaikista karuimmista loukoista ulos kiipeäminen vaatisi aivan perkeleesti. Se on mahdollista, tietenkin, mutta usein siihen tarvitaan ammattilaisten tukea ja ymmärtävää suhtautumista myös kanssaihmisiltä. Nolaamalla, arvostelemalla ja tyhmäksi haukkumalla et saavuta mitään.