Lue keskustelun säännöt.
Joku vanha sekavan oloinen pappa saarnasi minulle koko 20 minuutin bussimatkan, kuinka "ei ennen vanjaan tuijotettu noita tuollaisia laitteita koko aikaa ja joka paikassa"
23.10.2017 |
Kun selailin älypuhelintani. Sain kuulla olevani uusavuton "nykyajan kakara" (olen 26v) jonka elämän ainoa sisältö on tuijotella tämmöisiä laitteita aamusta iltaan. Niistä lähtee kuulemma myös vaarallista säteilyä aivoihin. Ei hänen aikanaan tehty niin ja kaikki oli ennen paremmin.
Voi kun olisi varaa omaan autoon...
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan se pappa oli.
Ihmettelen itsekin suuresti teitä tolloja, jotka huumaantuneena tuijotatte sitä taikalaattaanne 24/7.
Itse en edes ole ostanut tollasta laattaa, koska se tuntuu tekevän ihmisistä vielä enemmän idiootteja mitä ne jo ovat, mitään ei nähdä, ympäristöä ei huomioida, elämä on siellä laatassa.Kovin ahdistavalta tuntuu että sitä pientä laattaa tihrustetaan kuin se elämä olis siellä.. Hyvin voisi moisten kapineiden valmistuksen lopettaa, niistä ei mitään hyvää oo seurannut. Kuvaillaan ihmisiä luvatta ja lataillaan sitten videoita tubeen ja ties mitä paskaa.. Hyi helvetti.
Mulle riittää kännykkä (ikivanha) siihen että sillä voi soittaa kun on ihan pakko ja naputella vaikka viesti, elämäni ei ole sellasesta rakkineesta riippuvainen. Mieluummin heittäisin senkin mäkeen, mutta kun sellanen on oltava.. muuten voi tulla vaikeuksia asioitten hoitamisessa.
Puhelinkoppejakaan ei ole enää missään... sekin ihan perseestä.Ilman sitä älylaattaa en voisi pitää yhteyttä kavereihin tai toisella puolella maata asuvaan kumppaniin, en voisi vastaanottaa tai lähettää sähköpostia, en voisi tarkistaa kauppojen valikoimia, alennuksia ja sitä saako jotain jostain halvemmalla, juna-aikatauluja, bussiaikatauluja, kartta/gps on hyödyllinen kapistus, en voisi tilata tarpeellisia asioita netistä tai tarkistaa muutamassa sekunnissa jotain asiaa netistä, en voisi tarkistaa säätä, tallentaa kalenteriin asioita, ottaa bussipysäkille matkatessa kuvaa kauniista auringonnoususta... tulisi lisääkin mieleen, mutta tässä muutama syy siihen miksi ne älylaatat on käteviä. :)
Aika monia noista asioista voi tehdä ilman sitä älylaattaakin. Nykyään tietenkin hankalampaa, kun esim. monet aikataulut ovat lähinnä netissä, mutta kyllä se on ihan mahdollista elää ja olla koko ajan näpräämättä puhelinta. Olet varmaan niin nuori, ettet osaa kuvitellakaan elämää ilman kännyköitä.
Totta! Niin voi. Mutta nyt nuo kaikki asiat hoituvat yhden pienen laitteen avulla. Kätevää, eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkä hänen sanoissaan oli sittenkin totuuden perää? Nosta katseesi siitä pirun älypuhelimesta ja katso ympärillesi - kaikki tuijottavat zombeina puhelimiaan.
No kun samaa bussireittiä sahaa kymmenen vuotta joka aamu ja ilta, niin kyllä siinä alkaa maisemienkin katselu jo vähän puuduttamaan. Ja kyllä ihmiset julkisissa kulkuvälineissä lukivat kirjoja ja lehtiä jo 30 vuotta sitten. Yhdessä vaiheessa ennen älypuhelimien yleistymistä ainakin pk-seudulla busseihin jaettiin ilmaisjakelulehtiä (kuten Metro-lehti) matkustajien käyttöön. Miten tämä eroaa siitä, että nykyään ihmiset lukevat niitä kirjojaan ja lehtiään digitaalisessa muodossa? Sama teksti paperiversiona on ratkaisevalla tavalla parempi kaiketi?
Kirjaa tai lehteä lukeva näyttää ehkä hieman vähemmän hypnotisoituneelta? Tai jotain? Kirjan ja lehden sivua kuitenkin käännetään, se ei ole ihan sellasta pelkkää tuijottamista. Tämä ei nyt ole mielipiteeni, vaan arvaus. Luulen että ongelma ei ole se että puhelinta (tai kirjaa tai lehteä) luetaan vaan se että kanssaihmisiä ei jotenkin noteerata lainkaan. En tarkoita että pitäisi vaikka junassa jutella ja turista tuntemattomien kanssa koko matka Keravalta Helsinkiin, mutta kun istuutuu on kohteliasta vilkaista vastapäätä istuvaa ja vaikka hymyillä. (Ja nyt joku taas sanoo että "no ku mä teen niin niin se joku luulee et mä flirttaan tai ahdistelen" - pliis älkää taas vääntäkö tätä johki älyttömään suuntaan.)
En suoraan sanoen tiedä, kuinka paljon enemmän hypnotisoituneelta minä näytän lukiessani vaikka uutisia kännykän ruudusta kuin lukiessani paperilehteä. Mutta sen tiedän, että vähemmän intensiivistä keskittymistä se minulta kännykän kautta lukiessani vaatii, joten ehdin huomioimaan ympäristöänikin enemmän. Paperilehdessä voi olla useita artikkeleita yhdellä aukeamalla ja sivun kääntäminenkin onnistuu nopeammin kuin kännykällä. Mun puhelimessa ei ainakaan ole mikään superhypernopea nettiyhteys, joten kun sivua pitää vaihtaa joka artikkelin jälkeen, ehdin hyvin nostaa katseeni ruudusta kun odotan uuden artikkelin latautumista. Samoin kesken artikkelin lukemisen keskeyttäminen on helpompaa, koska puhelimen ruudulta löytää nopeammin taas sen kohdan mihin jäi, kun taas jatkaa lukemista.
Mitä kanssamatkustajien huomioimiseen tulee, niin sitä ei mulla ainakaan puhelin estä millään tavalla. Ei se kapula mulla kädessä silloin ole kun bussiin nousen, vaan kaivan sen esiin vasta kun olen istumapaikan löytänyt. Ihan luontevasti se hymy vierustoverille taittuu siinä istuessa. Toki en matkan aikana varmasti huomaa jokaista bussiin nousevaa ihmistä, mutta en sitä tehnyt paperimuodossa olevaa tekstiä lukiessanikaan. Sitä en sitten tiedä, kuinka paljon enemmän kännykän tuijottajan pitäisi kanssamatkustajia matkan aikana tuijotella, jotta olisi hyvä, mutta mä ainakin taidan tehdä sitäkin nyt kännykän kanssa enemmän kuin tein kymmenen vuotta sitten uppoutuessani kirjaan, muutaman kerran jopa niin intensiivisesti, että unohdin jäädä pois oikealla pysäkillä.
Perjantaina, keskellä päivää olin junassa. Oliskohan ollut jostain Järvenpäästä tullut tämä luomakuntamme kruunu, joka istui pari penkkiriviä taaempana.
Niin, ja oli kantasuomalainen, ihan toivoin, että tulisi joku...joka alkaisi isompaan ääneen keskustella puhelimessa, jonnekin kauas. Mutta ei, tämä ääliö sai vapaasti selvittää edellispäivän ryyppyreissuaan huutamalla, että kaikki varmasti kuulivat. Ja oli p***** ihan kiinalaista naista, ja 200 oli maksanut. Vanhoille oli kai menossa eli vanhemmilleen, joiden luokse hän ei tosiaankaan voinut selvänä mennäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se sairasta, kun ihmiset istuu dösässä kapula käteen liimaantuneena apaattisesti tuijottaen.
Sairaimman näköistä on, kun 5 teiniä istuu kylki kyljessä. Jokainen tapittaa ilmeettömänä ruutuaan niin kuin jotain ihmettä. Ei ole sanottavaa vieressä istuvalle kaverille, ei kiinnosta elämä eikä ympäristö.
Kalpeita, kumaraisia plösöjä jo 14-vuotiaina.
Tulee olemaan hauskaa, kun vanhuudenvaivat rupeaa kiusaamaan ennenkuin on 20 vee mittarissa.Onneksi en ole syntynyt 2000-luvulla!!
Kerro toki, mitä tervehenkistä sinä teet bussimatkan aikana.
Juttelen vieruskaverin kanssa vaikka.
Tästä tulee mieleen muuan kulttuuriero: Matkustin junalla Norjassa pari vrk. Siellä -kaikki- jutteli vieressä istuvan kanssa. Iästä ja sukupuolesta välittämättä. Oli iloisen näköisiä, eläväisiä ihmisiä. Matkanteko oli kivaa, sain turistina paljon hyviä vinkkejä.Mitä teet jos vieruskaveri ei halua jutella tuiki tuntemattoman kanssa? Minä haluan olla bussissa omissa ajatuksissani, enkä hölöttää kaltaisiesi kanssa jostain random asiasta.
Epäsosiaalisena puhevikaisena kännykät on oikeasti pelastus, nyt on ainakin syy olla puhumatta sille vieressä istuvalle. Ennen piti joko aina muistaa ottaa kirja mukaan, vältellä katsekontaktia tai vastailla lyhyesti ja epäkiinnostineesti. Tai esittää huonokuuloista.
<tähän se lehtikuva jostain 40-50 luvulta junavaunusta jossa kaikki luki lehteä>
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä saarnaajat tietävät, mitä minä sieltä puhelimelta katson? Minä saatan katsoa sieltä lapsen wilma-viestejä, juna-aikatauluja, kalenterimerkintöjä, reittiohjeita tms. Jos joku minulle alkaa tuollaisia saarnaamaan, pyytäisin häntä kertomaan, mihin aikaan lähtee seuraava juna Seinäjoelle tai missä onkaan terveysasema, jonne olen menossa tai mitä liikuntaa pojallani on huomenna, jos hän ei anna minun näitä puhelimesta tarkistaa.
Mitä väliä sillä on, mitä katsot? Ennen vanhaan osattiin ennakoida, oli aikataulukirja mukana tai katsottiin jo kotona reitti. Ja kyllä kysyttiin myös neuvoa, ei pappa siitä hämmenny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se sairasta, kun ihmiset istuu dösässä kapula käteen liimaantuneena apaattisesti tuijottaen.
Sairaimman näköistä on, kun 5 teiniä istuu kylki kyljessä. Jokainen tapittaa ilmeettömänä ruutuaan niin kuin jotain ihmettä. Ei ole sanottavaa vieressä istuvalle kaverille, ei kiinnosta elämä eikä ympäristö.
Kalpeita, kumaraisia plösöjä jo 14-vuotiaina.
Tulee olemaan hauskaa, kun vanhuudenvaivat rupeaa kiusaamaan ennenkuin on 20 vee mittarissa.Onneksi en ole syntynyt 2000-luvulla!!
Kerro toki, mitä tervehenkistä sinä teet bussimatkan aikana.
Juttelen vieruskaverin kanssa vaikka.
Tästä tulee mieleen muuan kulttuuriero: Matkustin junalla Norjassa pari vrk. Siellä -kaikki- jutteli vieressä istuvan kanssa. Iästä ja sukupuolesta välittämättä. Oli iloisen näköisiä, eläväisiä ihmisiä. Matkanteko oli kivaa, sain turistina paljon hyviä vinkkejä.
Minua ei oikeasti huvita jutella joutavia randomihmisten kanssa vaikka pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen, vaan haluan olla silloin omassa rauhassani. Se tarkoittaa osaltani, että saatan silloin laittaa vaikka puhelimen kuulokkeista napit korville ja kuuntelen hyvää musiikkia.
Ja ei, en räplää puhelintani, kun olen vaikka kahvipöydässä ystävieni tai tuttavieni kanssa. Sen sijaan en ole millään tapaa velvollinen jättämään puhelimen räpläämistä tai jotain muuta vastaavaa pois bussissa istuessani jonkun randomihmisen sosiaalisten tarpeiden tyydyttämistä varten. Varsinkaan kun en ole sinne bussiin edes sen vuoksi mennyt, vaan sen vuoksi, että pääsen paikasta A paikkaan B.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se sairasta, kun ihmiset istuu dösässä kapula käteen liimaantuneena apaattisesti tuijottaen.
Sairaimman näköistä on, kun 5 teiniä istuu kylki kyljessä. Jokainen tapittaa ilmeettömänä ruutuaan niin kuin jotain ihmettä. Ei ole sanottavaa vieressä istuvalle kaverille, ei kiinnosta elämä eikä ympäristö.
Kalpeita, kumaraisia plösöjä jo 14-vuotiaina.
Tulee olemaan hauskaa, kun vanhuudenvaivat rupeaa kiusaamaan ennenkuin on 20 vee mittarissa.Onneksi en ole syntynyt 2000-luvulla!!
Kerro toki, mitä tervehenkistä sinä teet bussimatkan aikana.
Juttelen vieruskaverin kanssa vaikka.
Tästä tulee mieleen muuan kulttuuriero: Matkustin junalla Norjassa pari vrk. Siellä -kaikki- jutteli vieressä istuvan kanssa. Iästä ja sukupuolesta välittämättä. Oli iloisen näköisiä, eläväisiä ihmisiä. Matkanteko oli kivaa, sain turistina paljon hyviä vinkkejä.Mitä teet jos vieruskaveri ei halua jutella tuiki tuntemattoman kanssa? Minä haluan olla bussissa omissa ajatuksissani, enkä hölöttää kaltaisiesi kanssa jostain random asiasta.
Ajattelin kirjoittaa, että en tietenkään puhu kellekään joka tahtoo olla omissa ajatuksissaan, mutta luulin että se on itsestäänselvää. Vaan eipä ollut.
En tietenkään aina itsekään ole juttutuulella.
Joka tapauksessa ihmiset on yleisesti ottaen kiinnostavampia kuin eloton laatta.
Sitä paitsi ihmiselle tekee hyvää olla läsnä fyysisessä ympäristössään.
Tommosiin tehoaa ignooraus parhaiten. Itekin inhoan näitä vanhoja ukkoja, jotka tulee höpisemään omiaan ja odottaa että niille pitäs puhua takaisin(ei tarvi, saat olla rauhassa, jos haluat). En siis vastaa mitään, jossain vaiheessa se lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä saarnaajat tietävät, mitä minä sieltä puhelimelta katson? Minä saatan katsoa sieltä lapsen wilma-viestejä, juna-aikatauluja, kalenterimerkintöjä, reittiohjeita tms. Jos joku minulle alkaa tuollaisia saarnaamaan, pyytäisin häntä kertomaan, mihin aikaan lähtee seuraava juna Seinäjoelle tai missä onkaan terveysasema, jonne olen menossa tai mitä liikuntaa pojallani on huomenna, jos hän ei anna minun näitä puhelimesta tarkistaa.
Mitä väliä sillä on, mitä katsot? Ennen vanhaan osattiin ennakoida, oli aikataulukirja mukana tai katsottiin jo kotona reitti. Ja kyllä kysyttiin myös neuvoa, ei pappa siitä hämmenny.
Nytkin ennakoidaan, mutta jos suunnitelma pettää niin kännykälla on helpompi tehdä muutoksia suunnitelmiin. Jos ennen unohti reitin tai se ei ollutkaan oikein, se oli sitten siinä. Ja ne papparaisten neuvot ulkopaikkakuntalaisille on aina olleet tasoa "no menette tuonne suuntaan ja käännytte sieltä oikealle missä oli ennen se yksi rakennus ja siitä vaan suoraan ja sitten taas oikealle ja olette määränpäässä". Lähdet seuraamaan papan epämääräisen huitomisen tahdittamaa ohjetta, ja olet vielä enemmän eksyksissä.
Olet täysin oikeassa siinä, että vanhat ihmiset eivät ymmärrä englantia.
En ymmärrä, mikä 76-vuotiasta äitiäni, häne 77-vuotiasta sisartaan ja saman ikäistä toista tätiäni sekä 95-vuotiasta isäpuoltani vaivaa, kun he puhuvat sujuvasti myös englantia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä saarnaajat tietävät, mitä minä sieltä puhelimelta katson? Minä saatan katsoa sieltä lapsen wilma-viestejä, juna-aikatauluja, kalenterimerkintöjä, reittiohjeita tms. Jos joku minulle alkaa tuollaisia saarnaamaan, pyytäisin häntä kertomaan, mihin aikaan lähtee seuraava juna Seinäjoelle tai missä onkaan terveysasema, jonne olen menossa tai mitä liikuntaa pojallani on huomenna, jos hän ei anna minun näitä puhelimesta tarkistaa.
Mitä väliä sillä on, mitä katsot? Ennen vanhaan osattiin ennakoida, oli aikataulukirja mukana tai katsottiin jo kotona reitti. Ja kyllä kysyttiin myös neuvoa, ei pappa siitä hämmenny.
Siis, ennakointiahan se bussissa tarkistaminenkin on. Muuten lukisin ne wilma-viestit ja kalenterimerkinnät vasta kotona, juna-aikataulut vasta asemalla, reittiohjeet vasta seuraavana aamuna jne.
Vierailija kirjoitti:
Eipä näköjään nämä puhelinta kammoksuvatkaan mitään järjen jättiläisiä tunnu olevan, kun eivät osaa lukea, mitä kaikkea puhelimella voi tehdä, vaikka niitä on tähänkin ketjuun kirjoitettu. Nämä ilmeisesti luulevat, että sieltä katsotaan vain kissavideoita ja fitnesspyllyjä.
Ja entä sitten vaikka katsottaisiinkin? Mitä se kuuluu kenellekään muulle miten joku ihminen käyttää matkustusaikansa, kunhan ei tee muille ihmisille pahaa? Kai sieltä omasta puhelimesta saa tuijottaa vaikka yhtä perseenkuvaa koko matkan ajan, jos huvittaa. Miksi se on näiden vahtaajien mielestä parempi, jos sen puhelimen käyttäjä tuijottaakin sen sijaan ikkunasta ulos? En ymmärrä. En itse edes katsele bussissa puhelinta koska siitä tulee itselleni huono olo, muttei tulisi mieleenkään ruveta vahtaamaan jonkun toisen tekemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on mielestäni se että puhelinta tuijottavat näyttävät omituisen passiivisilta verrattuna vaikka lehden lukijaan. Tuntuu että ovat ihan täysin ja omituisesti omassa kuplassaan vaikka lukisivatkin siis vain niitä aikatauluja tai uutisia. Ja harva lukee kävellessään kirjaa tai lehteä. Puhelinta tuijottava vaikuttaa eristäytyneen maailmasta, mikä näyttää epäkohteliaalta ja epäsosiaaliselta, erityisesti vanhemmalle väelle.
En osaa tämän paremmin selittää. Itse en lue puhelimesta mitään jossei ole pakko koska tarvisin rillit.
Miksi bussissa ei saisi olla omassa kuplassaan? Sehän on juuri sellainen tilanne, jossa on hyvä ollakin siinä kuplassaan? Sitten kun sieltä bussimatkan aikaisesta kuplasta pääsee ulos, on hyvä mennä kaverin luo, kotiin tai hakemaan lapsia hoidosta, kun on se kuplaosuus hoidettu siinä matkalla, jossa muutenkin kaikki ovat omissa maailmoissaan.
Ennen kuuntelin bussissa tai junassa musiikkia ja yleensä pidin silmät kiinni. Nyt luen uusia ja tutkin maailman tapahtumia. Kai se on sitten se pahempi kupla vaan koska älypuhelin.
Mä kuuntelin toisinaan korvalappustereoista musiikkia koulumatkoilla 80-luvulla. (Vanha kunnon Sony Walkman ❤❤) Silloinhan sitä vasta kuplassa olikin kun kuuloyhteyskin rajoittui siihen kuunneltavaan musiikkiin. Mutta varmaan mua silloinkin jotkut mulkoilivat pahasti, kuuluinhan silloin siihen kamalaan nykyajan nuorisoon. Ja mitä minä esimerkiksi isovanhempieni kanssa olen aiheesta jutellut, niin "nykyajan nuoriso" on ollut kamalaa vähintään 40-luvulta asti kun isäni äiti siihen kuului.
Eli jos tämä yhtään tämän päivän nuoria ihmisiä helpottaa, niin ette ole ensimmäinen kamala nuori sukupolvi maailman historiassa. Seuraatte vain isoisovanhempienne viitoittamaa tietä... 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan se pappa oli.
Ihmettelen itsekin suuresti teitä tolloja, jotka huumaantuneena tuijotatte sitä taikalaattaanne 24/7.
Itse en edes ole ostanut tollasta laattaa, koska se tuntuu tekevän ihmisistä vielä enemmän idiootteja mitä ne jo ovat, mitään ei nähdä, ympäristöä ei huomioida, elämä on siellä laatassa.Kovin ahdistavalta tuntuu että sitä pientä laattaa tihrustetaan kuin se elämä olis siellä.. Hyvin voisi moisten kapineiden valmistuksen lopettaa, niistä ei mitään hyvää oo seurannut. Kuvaillaan ihmisiä luvatta ja lataillaan sitten videoita tubeen ja ties mitä paskaa.. Hyi helvetti.
Mulle riittää kännykkä (ikivanha) siihen että sillä voi soittaa kun on ihan pakko ja naputella vaikka viesti, elämäni ei ole sellasesta rakkineesta riippuvainen. Mieluummin heittäisin senkin mäkeen, mutta kun sellanen on oltava.. muuten voi tulla vaikeuksia asioitten hoitamisessa.
Puhelinkoppejakaan ei ole enää missään... sekin ihan perseestä.Ilman sitä älylaattaa en voisi pitää yhteyttä kavereihin tai toisella puolella maata asuvaan kumppaniin, en voisi vastaanottaa tai lähettää sähköpostia, en voisi tarkistaa kauppojen valikoimia, alennuksia ja sitä saako jotain jostain halvemmalla, juna-aikatauluja, bussiaikatauluja, kartta/gps on hyödyllinen kapistus, en voisi tilata tarpeellisia asioita netistä tai tarkistaa muutamassa sekunnissa jotain asiaa netistä, en voisi tarkistaa säätä, tallentaa kalenteriin asioita, ottaa bussipysäkille matkatessa kuvaa kauniista auringonnoususta... tulisi lisääkin mieleen, mutta tässä muutama syy siihen miksi ne älylaatat on käteviä. :)
Aika monia noista asioista voi tehdä ilman sitä älylaattaakin. Nykyään tietenkin hankalampaa, kun esim. monet aikataulut ovat lähinnä netissä, mutta kyllä se on ihan mahdollista elää ja olla koko ajan näpräämättä puhelinta. Olet varmaan niin nuori, ettet osaa kuvitellakaan elämää ilman kännyköitä.
Eli ei saisi enää lähettää viestejä tai sähköposteja kännykällä vaan pitää ainoastaan soittaa puhelimella tai laittaa kirjepostia? Ei voi tarkistaa kauppojen valikoimaa ja alennuksia netistä, vaan odotella fyysistä mainospostiaja kuljettaa niitä lippulappuja mukana? Ei voi tarkistaa aikatauluja tai karttoja netistä vaan aikataulut ja kartat pitää hankkia fyysisinä? Ei voi ostaa mitään netistä, vaan pitää fyysisesti kiertää kaikki kaupat läpi? Ei voi tarkistaa asioita netistä, vaan pitää mennä lähimpään kirjastoon lukemaan aiheesta? Ei voi tarkistaa säätä netistä vaan pitää lukea se lehdestä tai katsoa telkkarista (ja toivoa, että ennuste ei ole muuttunut viime tarkistamisen jälkeen)? Ei voi tallentaa puhelimen kalenteriin asioita vaan pitäisi kirjoittaa ne paperille/fyysiseen kalenteriin? Ei voi ottaa puhelimen kameralla kuvaa vaan pitää roudata mukanaan erillistä kameraa?
Miksi tehdä asiat hankalammin kun ne voi tehdä helpomminkin?
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkä hänen sanoissaan oli sittenkin totuuden perää? Nosta katseesi siitä pirun älypuhelimesta ja katso ympärillesi - kaikki tuijottavat zombeina puhelimiaan.
No kun samaa bussireittiä sahaa kymmenen vuotta joka aamu ja ilta, niin kyllä siinä alkaa maisemienkin katselu jo vähän puuduttamaan. Ja kyllä ihmiset julkisissa kulkuvälineissä lukivat kirjoja ja lehtiä jo 30 vuotta sitten. Yhdessä vaiheessa ennen älypuhelimien yleistymistä ainakin pk-seudulla busseihin jaettiin ilmaisjakelulehtiä (kuten Metro-lehti) matkustajien käyttöön. Miten tämä eroaa siitä, että nykyään ihmiset lukevat niitä kirjojaan ja lehtiään digitaalisessa muodossa? Sama teksti paperiversiona on ratkaisevalla tavalla parempi kaiketi?
Kirjaa tai lehteä lukeva näyttää ehkä hieman vähemmän hypnotisoituneelta? Tai jotain? Kirjan ja lehden sivua kuitenkin käännetään, se ei ole ihan sellasta pelkkää tuijottamista. Tämä ei nyt ole mielipiteeni, vaan arvaus. Luulen että ongelma ei ole se että puhelinta (tai kirjaa tai lehteä) luetaan vaan se että kanssaihmisiä ei jotenkin noteerata lainkaan. En tarkoita että pitäisi vaikka junassa jutella ja turista tuntemattomien kanssa koko matka Keravalta Helsinkiin, mutta kun istuutuu on kohteliasta vilkaista vastapäätä istuvaa ja vaikka hymyillä. (Ja nyt joku taas sanoo että "no ku mä teen niin niin se joku luulee et mä flirttaan tai ahdistelen" - pliis älkää taas vääntäkö tätä johki älyttömään suuntaan.)
En suoraan sanoen tiedä, kuinka paljon enemmän hypnotisoituneelta minä näytän lukiessani vaikka uutisia kännykän ruudusta kuin lukiessani paperilehteä. Mutta sen tiedän, että vähemmän intensiivistä keskittymistä se minulta kännykän kautta lukiessani vaatii, joten ehdin huomioimaan ympäristöänikin enemmän. Paperilehdessä voi olla useita artikkeleita yhdellä aukeamalla ja sivun kääntäminenkin onnistuu nopeammin kuin kännykällä. Mun puhelimessa ei ainakaan ole mikään superhypernopea nettiyhteys, joten kun sivua pitää vaihtaa joka artikkelin jälkeen, ehdin hyvin nostaa katseeni ruudusta kun odotan uuden artikkelin latautumista. Samoin kesken artikkelin lukemisen keskeyttäminen on helpompaa, koska puhelimen ruudulta löytää nopeammin taas sen kohdan mihin jäi, kun taas jatkaa lukemista.
Mitä kanssamatkustajien huomioimiseen tulee, niin sitä ei mulla ainakaan puhelin estä millään tavalla. Ei se kapula mulla kädessä silloin ole kun bussiin nousen, vaan kaivan sen esiin vasta kun olen istumapaikan löytänyt. Ihan luontevasti se hymy vierustoverille taittuu siinä istuessa. Toki en matkan aikana varmasti huomaa jokaista bussiin nousevaa ihmistä, mutta en sitä tehnyt paperimuodossa olevaa tekstiä lukiessanikaan. Sitä en sitten tiedä, kuinka paljon enemmän kännykän tuijottajan pitäisi kanssamatkustajia matkan aikana tuijotella, jotta olisi hyvä, mutta mä ainakin taidan tehdä sitäkin nyt kännykän kanssa enemmän kuin tein kymmenen vuotta sitten uppoutuessani kirjaan, muutaman kerran jopa niin intensiivisesti, että unohdin jäädä pois oikealla pysäkillä.
Niin, olet huomaavainen. Tarkoitan tätä siis todella, ihan pienistä eleistä huomaa että ihminen on kohtelias ja sivistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan se pappa oli.
Ihmettelen itsekin suuresti teitä tolloja, jotka huumaantuneena tuijotatte sitä taikalaattaanne 24/7.
Itse en edes ole ostanut tollasta laattaa, koska se tuntuu tekevän ihmisistä vielä enemmän idiootteja mitä ne jo ovat, mitään ei nähdä, ympäristöä ei huomioida, elämä on siellä laatassa.Kovin ahdistavalta tuntuu että sitä pientä laattaa tihrustetaan kuin se elämä olis siellä.. Hyvin voisi moisten kapineiden valmistuksen lopettaa, niistä ei mitään hyvää oo seurannut. Kuvaillaan ihmisiä luvatta ja lataillaan sitten videoita tubeen ja ties mitä paskaa.. Hyi helvetti.
Mulle riittää kännykkä (ikivanha) siihen että sillä voi soittaa kun on ihan pakko ja naputella vaikka viesti, elämäni ei ole sellasesta rakkineesta riippuvainen. Mieluummin heittäisin senkin mäkeen, mutta kun sellanen on oltava.. muuten voi tulla vaikeuksia asioitten hoitamisessa.
Puhelinkoppejakaan ei ole enää missään... sekin ihan perseestä.Ilman sitä älylaattaa en voisi pitää yhteyttä kavereihin tai toisella puolella maata asuvaan kumppaniin, en voisi vastaanottaa tai lähettää sähköpostia, en voisi tarkistaa kauppojen valikoimia, alennuksia ja sitä saako jotain jostain halvemmalla, juna-aikatauluja, bussiaikatauluja, kartta/gps on hyödyllinen kapistus, en voisi tilata tarpeellisia asioita netistä tai tarkistaa muutamassa sekunnissa jotain asiaa netistä, en voisi tarkistaa säätä, tallentaa kalenteriin asioita, ottaa bussipysäkille matkatessa kuvaa kauniista auringonnoususta... tulisi lisääkin mieleen, mutta tässä muutama syy siihen miksi ne älylaatat on käteviä. :)
Aika monia noista asioista voi tehdä ilman sitä älylaattaakin. Nykyään tietenkin hankalampaa, kun esim. monet aikataulut ovat lähinnä netissä, mutta kyllä se on ihan mahdollista elää ja olla koko ajan näpräämättä puhelinta. Olet varmaan niin nuori, ettet osaa kuvitellakaan elämää ilman kännyköitä.
ajattelin samaa. Erityisesti nauratti sään tarkistaminen laatasta!
😂😂😂
Mikä siinä naurattaa? Tarkistan usein bussissa matkalla kotiin, että mitä säätä on huomiseksi luvattu, että otanko kotoa sateenvarjon nyt mukaan kun menen yöksi miesystävän luokse, että seuravaan päivän työmatka ei ole kovin märkä jos silloin sataa.
Voi että mua rasittaa tällaiset ihmiset. Muutamia kuultuja kommentteja:
"Miksi sitä puhelinta pitää koko ajan näprätä?"
-Mistä sinä, joka kohtaat minut nyt hyvin todennäköisesti ensimmäistä kertaa, kuvittelet tietäväsi mitä minä olen tehnyt vuorokauden ympäri viimeiset 30 vuotta? Kahdeksan tuntia vuorokaudesta olen töissä, 7-8 nukun. Muun ajan lähinnä pidän huolen kodista, luen, käyn kuntosalilla ja kiertelen kirppiksiä. Se 10 minuuttia mitä vietän bussissa puhelimen kanssa on ihan hemmetin pieni otanta elämästäni ja on aika naurettavaa että joku kuvittelee tietäväni minusta, elämästäni tai puhelinkäyttäytymisestäni sen perusteella yhtään mitään.
"Mikä siellä on niin mielenkiintoista?"
-Miksi siellä pitää olla mitään mielenkiintoista? Sen sijaan että luen vaikkapa viimeisimpiä tiedeuutisia saatan ihan hyvin katsoa hömppäsarjoja Netflixistä. Riippuu fiiliksestä, joskus on kiva syventyä johonkin tärkeään ja joskus on kiva nollata aivoja vaikkapa stressaavan työpäivän jälkeen, kun istun ruuhkabussissa Pasilassa.
Mitä mielenkiintoista on istua metrossa ja katsella metrotunnelin seiniä? Milloin juttelin tuntemattomien kanssaihmisten kanssa julkisissa kulkuneuvoissa ennen kuin minulla oli älypuhelinta? Vinkki: en koskaan ainakaan omasta aloitteestani, koska tuntemattomat ihmiset julkisissa kulkuvälineissä ei lähtökohtaisesti kiinnosta minua alkuunkaan.
"Voi helvetti mua ärsyttää nää puhelimen tuijottajat!"
-No katso muualle, kyllä muakin ärsyttäisi kaikesta turhasta paskasta valittajat jos jaksaisin välittää niin paljoa.
"Ette te saa mitään irti niistä kännyköistä! Te luulette et ootte niin syvällisiä mut ette te oo! Ei teissä oo mitään!"
-Ok, tuntematon, selvästi päihteitä hartaasti käyttävä nuorehko kalju nainen sporassa. Et puhunut mulle, mutta melkein teki mieli kysyä mikä sun elämääsi tuo sitä sisältöä ja syvällisyyttä. Hyvää loppumatkaa diakonissalaitoksen asuntolalle, sillä pysäkillähän sä aina jäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä saarnaajat tietävät, mitä minä sieltä puhelimelta katson? Minä saatan katsoa sieltä lapsen wilma-viestejä, juna-aikatauluja, kalenterimerkintöjä, reittiohjeita tms. Jos joku minulle alkaa tuollaisia saarnaamaan, pyytäisin häntä kertomaan, mihin aikaan lähtee seuraava juna Seinäjoelle tai missä onkaan terveysasema, jonne olen menossa tai mitä liikuntaa pojallani on huomenna, jos hän ei anna minun näitä puhelimesta tarkistaa.
Mitä väliä sillä on, mitä katsot? Ennen vanhaan osattiin ennakoida, oli aikataulukirja mukana tai katsottiin jo kotona reitti. Ja kyllä kysyttiin myös neuvoa, ei pappa siitä hämmenny.
Miksi nykyaikana pitäisi kanniskella aikataulukirjaa tai karttoja mukana kun voi kantaa vain ja ainoastaan puhelinta mukana? Ja jos puhelin menee mystisestä syystä juuri silloin rikki, niin kyllä ihminen osaa aukaista suunsa ja kysyä neuvoa tai soittaa vaikka jollekin kaverille (tai nollakakkoseen...) joka osaa auttaa.
Mitä teet jos vieruskaveri ei halua jutella tuiki tuntemattoman kanssa? Minä haluan olla bussissa omissa ajatuksissani, enkä hölöttää kaltaisiesi kanssa jostain random asiasta.