Lue keskustelun säännöt.
Miten helvetissä yksihuoltaja voi löytää kummpanin
22.10.2017 |
Pahoittelut raflaavasta otsikosta, mutta asiaan.
Lapsi on kaksi ja isän häipymisen jälkeen olen ollut yksinäni kaksi vuotta. Enkä jaksa enää. Itken välillä kun en kelpaa kenellekään ja lapsi on aina se kynnyskysymys. Siksi kiinnostaisikin mistä ja miten minä löytäisin jonkun jolle kelpaisin. En etsi elättäjää enkä sijaisisää lapselle. Omia varoja ja sijoituksia on riittävästi ja en tarvitse toista näkemystä kasvatukseeni. En kestä enää jatkuvaa arvostelua huonoudestani vaan lapsen takia. Tai haukkumista onnenonkijaksi.
Kommentit (75)
Mä jäin 7 vuotta sitten (olin 29-v ) silloin 4-vuotiaan tytön yksihuoltajaäidiksi. Mulla on ura, olen itsenäinen, jne eli en kaivannut itselleni missään vaiheessa elättäjää. Olen aina pärjännyt yksin ja pärjäsinkin mitä parhaiten tyttöni kanssa kaksin. Tietysti sitä kaipasi läheisyyttä ja toista aikuista jakamaan arkea. Päätin tapailla surutta miehiä, olla varsinaisesti etsimättä mitään vakavaa, ja katsoa mihin tilanteet kehittyy. Muutama orastava tapailu hiipui miesten puolelta ja varmastikin lapseni takia. Ei harmittanut. Rajoituksia omalta osaltani asetti ehkä se etten halunnut itseäni vanhempaa miestä. Muutama vuosi tietysti oli ok, mutta ennemmin nuorempi/saman ikäinen.
Sitten tapasin itseäni pari vuotta nuoremman miehen yhteisten ystävien kautta. Mies oli aiemmin sanonut yhteiselle ystävälle että ei usko yksiavioisuuteen eikä haluaisi ikinä seurustella naisen kanssa jolla on lapsi. Olin siis kuullut paljon tästä miehestä, muttemme olleet koskaan tavanneet.
No ensitapaamisella se oli sit siinä. Rakkautta ensi silmäyksellä ja lensi romukoppaan kaikki miehen uhoamiset ettei halua parisuhdetta tai naista jolla lapsi. Naimisiin mentiin ja tässä ekaa yhteistä lasta odotetaan. Rakkaus syvenee päivä päivältä ja tuntuu että sitä on vaan ihan hullaantunut toiseen vielä näin 5 vuoden jälkeenkin.
Kyllä se mies löytyy. Ehkä just sieltä mistä vähiten odottaa. Ja jos lapsesi on miehelle este, ei mies ole se oikea. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Tajusin homman toivottomuuden aikoinaan ja luovutin. Kaikki hyvät miehet olivat varattuja, ja en todellakaan halunnut alkaa hoivaamaan lasten lisäksi ketään päihde/mt-ongelmaista.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Tajusin homman toivottomuuden aikoinaan ja luovutin. Kaikki hyvät miehet olivat varattuja, ja en todellakaan halunnut alkaa hoivaamaan lasten lisäksi ketään päihde/mt-ongelmaista.
Sinkkumiehenä jolla ei tuollaisia ongelmia ole lähinnä naurattaa tuollaiset väitteet kun tietää ettei se pidä paikkaansa.
M35
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin 7 vuotta sitten (olin 29-v ) silloin 4-vuotiaan tytön yksihuoltajaäidiksi. Mulla on ura, olen itsenäinen, jne eli en kaivannut itselleni missään vaiheessa elättäjää. Olen aina pärjännyt yksin ja pärjäsinkin mitä parhaiten tyttöni kanssa kaksin. Tietysti sitä kaipasi läheisyyttä ja toista aikuista jakamaan arkea. Päätin tapailla surutta miehiä, olla varsinaisesti etsimättä mitään vakavaa, ja katsoa mihin tilanteet kehittyy. Muutama orastava tapailu hiipui miesten puolelta ja varmastikin lapseni takia. Ei harmittanut. Rajoituksia omalta osaltani asetti ehkä se etten halunnut itseäni vanhempaa miestä. Muutama vuosi tietysti oli ok, mutta ennemmin nuorempi/saman ikäinen.
Sitten tapasin itseäni pari vuotta nuoremman miehen yhteisten ystävien kautta. Mies oli aiemmin sanonut yhteiselle ystävälle että ei usko yksiavioisuuteen eikä haluaisi ikinä seurustella naisen kanssa jolla on lapsi. Olin siis kuullut paljon tästä miehestä, muttemme olleet koskaan tavanneet.
No ensitapaamisella se oli sit siinä. Rakkautta ensi silmäyksellä ja lensi romukoppaan kaikki miehen uhoamiset ettei halua parisuhdetta tai naista jolla lapsi. Naimisiin mentiin ja tässä ekaa yhteistä lasta odotetaan. Rakkaus syvenee päivä päivältä ja tuntuu että sitä on vaan ihan hullaantunut toiseen vielä näin 5 vuoden jälkeenkin.
Kyllä se mies löytyy. Ehkä just sieltä mistä vähiten odottaa. Ja jos lapsesi on miehelle este, ei mies ole se oikea. <3
Siis mistä hitosta sinä tiedät, että se löytyy? Tää on ehkä ärsyttävin mitä sinkulle voi sanoa, vielä sellaiselle, joka kaipaa parisuhdetta. Paras vaan sopeutua siihen, että kukaan ei voi ihan oikeasti luvata että tulee löytämään sellaista miestä, jonka kanssa haluaa parisuhteeseen ja tekee sen oman elämänsä mahdollisimman miellyttäväksi ja hyväksyy sen, että sen voi "joutua" elämään yksinkin. Jos se kumppani siihen löytyy, sellainen jonka kelpuuttaa niin sehän on vaan plussaa, mutta ei kukaan voi kyllä tulla vannomaan, että varmasti sellainen odottaa sinuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin 7 vuotta sitten (olin 29-v ) silloin 4-vuotiaan tytön yksihuoltajaäidiksi. Mulla on ura, olen itsenäinen, jne eli en kaivannut itselleni missään vaiheessa elättäjää. Olen aina pärjännyt yksin ja pärjäsinkin mitä parhaiten tyttöni kanssa kaksin. Tietysti sitä kaipasi läheisyyttä ja toista aikuista jakamaan arkea. Päätin tapailla surutta miehiä, olla varsinaisesti etsimättä mitään vakavaa, ja katsoa mihin tilanteet kehittyy. Muutama orastava tapailu hiipui miesten puolelta ja varmastikin lapseni takia. Ei harmittanut. Rajoituksia omalta osaltani asetti ehkä se etten halunnut itseäni vanhempaa miestä. Muutama vuosi tietysti oli ok, mutta ennemmin nuorempi/saman ikäinen.
Sitten tapasin itseäni pari vuotta nuoremman miehen yhteisten ystävien kautta. Mies oli aiemmin sanonut yhteiselle ystävälle että ei usko yksiavioisuuteen eikä haluaisi ikinä seurustella naisen kanssa jolla on lapsi. Olin siis kuullut paljon tästä miehestä, muttemme olleet koskaan tavanneet.
No ensitapaamisella se oli sit siinä. Rakkautta ensi silmäyksellä ja lensi romukoppaan kaikki miehen uhoamiset ettei halua parisuhdetta tai naista jolla lapsi. Naimisiin mentiin ja tässä ekaa yhteistä lasta odotetaan. Rakkaus syvenee päivä päivältä ja tuntuu että sitä on vaan ihan hullaantunut toiseen vielä näin 5 vuoden jälkeenkin.
Kyllä se mies löytyy. Ehkä just sieltä mistä vähiten odottaa. Ja jos lapsesi on miehelle este, ei mies ole se oikea. <3
Siis mistä hitosta sinä tiedät, että se löytyy? Tää on ehkä ärsyttävin mitä sinkulle voi sanoa, vielä sellaiselle, joka kaipaa parisuhdetta. Paras vaan sopeutua siihen, että kukaan ei voi ihan oikeasti luvata että tulee löytämään sellaista miestä, jonka kanssa haluaa parisuhteeseen ja tekee sen oman elämänsä mahdollisimman miellyttäväksi ja hyväksyy sen, että sen voi "joutua" elämään yksinkin. Jos se kumppani siihen löytyy, sellainen jonka kelpuuttaa niin sehän on vaan plussaa, mutta ei kukaan voi kyllä tulla vannomaan, että varmasti sellainen odottaa sinuakin.
Samaa mieltä. Ja se, että ap:n mielestä hänen lapsensa on kynnyskysymys, on bullshittiä. Ehkä se on joillekin, mutta ei todellakaan kaikille miehille. Eivätkä kaikki miehet ole mitään mt-ongelmaisia tai alkoholisteja, jotka parisuhteen ”kelpuuttaisivat” yh-äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi toisen lasta roikkumaan jalkoihin. Kyllähän se on täysin eriasia onko tapailemasi nainen lapseton vai ei. Itse olen 25 ja sanotaan että 20.vuodenpäästä voisi YH kelvata
Itse olen alle 30 v. yhden lapsen yksinhuoltaja. Parisuhteeseen tarvitsee sen molemminpuolisen kipinän. Tähän mennessä kaikki miehet, joiden kanssa olen tapaillut, ovat jättäneet kun olen alkanut kysellä, mihin suuntaan suhde on menossa. Seksi on kelvannut. En ole koskaan ollut normaalissa ja hyvässä suhteessa. Sitten on nämä "ollaan tavattu kerran ja pitäisi alkaa perustaa kuusilapsista uusperhettä" -tyypit. Treffailuun ei juuri jää aikaa, en enää käytä treffipalveluitakaan. Käyn töissä ja urheilen. Tunnen oloni välillä tosi yksinäiseksi ja hellyydenkipeäksi mutta en jaksa enää yrittää löytää mitään. Asia tuntuu itsellekin kipeältä ja surulliselta, niin paljon pettymyksiä ja hyväksikäyttöä takana. Mielelläni en siis aiheesta kenellekään avaudu, mutta yritän päästä rauhaan sen asian kanssa, että olen ja elän yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan aina "ei jatkoon" kaikki YH-äidit. Tuon tilanteen takana on joko:
- kusipää mies, jonka lasta en halua riesakseni
- naisessa vikaa, että nainut väärän miehen tai mies havainnut huonoksi
Seksiä voi joskus harrastaa, mutta ei varsinaista suhdetta.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut raflaavasta otsikosta, mutta asiaan.
Lapsi on kaksi ja isän häipymisen jälkeen olen ollut yksinäni kaksi vuotta. Enkä jaksa enää. Itken välillä kun en kelpaa kenellekään ja lapsi on aina se kynnyskysymys. Siksi kiinnostaisikin mistä ja miten minä löytäisin jonkun jolle kelpaisin. En etsi elättäjää enkä sijaisisää lapselle. Omia varoja ja sijoituksia on riittävästi ja en tarvitse toista näkemystä kasvatukseeni. En kestä enää jatkuvaa arvostelua huonoudestani vaan lapsen takia. Tai haukkumista onnenonkijaksi.
Tyydy siihen mitä saat. Lapsettomat miehet voit unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen alle 30 v. yhden lapsen yksinhuoltaja. Parisuhteeseen tarvitsee sen molemminpuolisen kipinän. Tähän mennessä kaikki miehet, joiden kanssa olen tapaillut, ovat jättäneet kun olen alkanut kysellä, mihin suuntaan suhde on menossa. Seksi on kelvannut. En ole koskaan ollut normaalissa ja hyvässä suhteessa. Sitten on nämä "ollaan tavattu kerran ja pitäisi alkaa perustaa kuusilapsista uusperhettä" -tyypit. Treffailuun ei juuri jää aikaa, en enää käytä treffipalveluitakaan. Käyn töissä ja urheilen. Tunnen oloni välillä tosi yksinäiseksi ja hellyydenkipeäksi mutta en jaksa enää yrittää löytää mitään. Asia tuntuu itsellekin kipeältä ja surulliselta, niin paljon pettymyksiä ja hyväksikäyttöä takana. Mielelläni en siis aiheesta kenellekään avaudu, mutta yritän päästä rauhaan sen asian kanssa, että olen ja elän yksin.
Kannattaisi harrastaa yhteiselämää muutama vuosi ennen lasten tekoa. Jos on ollut kiire pukata lapsia maailmaan, saa vastata seurauksista ellei miehen kanssa mätsääkään. Ns. oma vika.
Jos joku yh äideistä kaipaa nuorta mies seuraa makuuhuoneeseen niin täältä 18v mies varsinais-suomesta olisi vapaa käymään.
Olen hoitaja ja lapsetkin ovat tuttuja joten niitä en säiky. Opiskelen parhaillaan hierojaksi.
Jos yh äiti ei halua miestä rinnalle mutta himonsa tarvittaessa tyydytettyä niin minä olen valmis auttamaan siinä.
Ottakaa yhteyttä niin saadaan asiat hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa laittaa lasta ykköseksi elämässä, kun mm. kasvatukseen ei kuitenkaan saa osallistua.
72: Sitä yhtä päihdeongelmaista lukuunottamatta ei ole mitään mihin tyytyä. Alkoholia ja lääkkeitä en tähän taloon kaipaa saatikaan toista elätettävää.
75: Saa osallistua, jos välttämättä haluaa, mutta en ole päässyt koskaan tilanteeseen jossa mies olisi edes tavannut lapseni. Kirjoitin, että en tarvitse toista näkemystä kasvatukseen siinä mielessä, että en ole koskaan vaatinut enkä tule vaatimaan osallistumista lapsen kasvatukseen ja siitä aiheutuviin kuluihin.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, jokos otit "neuvoista" vaariin ja on ukko kainalossa?
62: Ihan suomalaisia ollaan kaikki ja myös sen näköisiä. Kalpeita ja vaaleapiirteisiä.
59: Sille yhdelle päihdeongelmaiselle kelpaisin, mutta en usko että elämämme mitenkään paranisi jos alkoholisti & lääkeriippuvainen tulisi.
61: Lapsia yksi ja hän on 2. Enempää ei tule koskaan.