Lue keskustelun säännöt.
Erilaisesta ihmisestä on helpompi uskoa pahaa
22.10.2017 |
Jos ihminen on erilainen, hänestä on helpompi kertoa valheita, jotka myös uskotaan.
Jos tunnet jonkun erilaisen mutta mukavan ihmisen, ajattelet toki aluksi hänestäkin, että hän on mukava.
Erilaisuus voi liittyä esimerkiksi ulkonäköön, älykkyyteen, puhetapaan tai sosiaalisiin taitoihin. Kun joku tulee ja kertoo erilaisesta henkilöstä jotain ikävää, saatat ajatella: "No sehän selittää" (vaikka ei selitä). Vaikka aiemmin olisit ollut tämän ihmisen erilaisuuden kanssa ookoo, nyt se erilaisuus ja väitetty kielteinen asia tuntuvatkin sopivan mainiosti yhteen.
Jos taas joku tulisi jostain tavallisesta keskivertoihmisestä kertomaan jotain ikävää, epäilisit väitettä enemmän.
Etenkin ulkonäöllisesti erilaisten liian läheistä käytöstä myös pelätään enemmän kuin tavallisen näköisen ihmisen tunkeilua.
Jos asettelet sanasi omituisesti, sinua saatetaan pitää mielenvikaisena ja sitä myötä mahdollisesti uhkana.
Kommentit (8)
Noh joo siina mielessa että jos oon maannu kotona 3 vuotta, tukka pystyssä, en oo käyny suihkussa ja ylipainoo 30 kiloo ja huutelen mitä sattuu niin ihmiset on paljon tylympiä ku mitä jos oon tosi kauniina ja kilttinä niin ihmiset on vaan sillee "voi raukkaa" :D
Mut sit taas tiedän joitain ihan hulluja jotka nimenomaan peittelee sitä hulluuttaan ulospäin.. :)) Eli sen ei pitäis silleen vaikuttaa. :'D
Mut usein musta sanotaan kuitenki et toi on ehk vähän hhölmö vaa, jos vahingossa sanon jotain tosi oudolta kuulostavaa.. :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yritän vaikuttaa mahdollisimman tavalliselta, jotta en joutuisi todistelemaan itseäni paljon.
Kun en välittänyt mitä puin päälleni vaan laitoin mitä sattui olemaan (jollekin yli jääneitä turhia vaatteita), kerran joku ilmeisesti luuli minua pyörävarkaaksi.
Nykyään pukeudun mahdollisimman keskiverrosti. Housuiksi joko farkut tai jotkin mustat housut. Takiksi jokin tavallinen suosittu malli (jota olen nähnyt monella) jne.
ap.
Mut siis joo, niin jos on vaikka joku semmonen mies jolla on pinkki mekko päällä niin ei se kovin normaalia oo.. :D et kyl mä luultavasti ajattelen et sil on ehkä joku sairaus tms.
sit taas jos on joku gootti tai muu tyylisuuntaus niin en mä pidä sitä sairaana todellakaan.
Ja sit jos on ihan neutraali pukeutuminen tyyliin sininen paita ja farkut ja kuuliaisen näköinen, niin en myöskään ajattele että vitsi miten terve ihminen. :D
koska nimenomaan tiedän ihmisiä jotka on hullumpia kuin jotkut, jotka näyttää ihan normaaleilta. :)
Pyrittekö te muut tarkoituksella olemaan tavallisia, huomaamattomia, massaan sulautuvia? Niin että välittyy viesti: "Olen ihan samanlainen kuin muutkin, en mikään epäilyttävä kummajainen."
piupauuuuuuuuuuu44 kirjoitti:
Mut siis joo, niin jos on vaikka joku semmonen mies jolla on pinkki mekko päällä niin ei se kovin normaalia oo.. :D et kyl mä luultavasti ajattelen et sil on ehkä joku sairaus tms.
sit taas jos on joku gootti tai muu tyylisuuntaus niin en mä pidä sitä sairaana todellakaan.
Ja sit jos on ihan neutraali pukeutuminen tyyliin sininen paita ja farkut ja kuuliaisen näköinen, niin en myöskään ajattele että vitsi miten terve ihminen. :D
koska nimenomaan tiedän ihmisiä jotka on hullumpia kuin jotkut, jotka näyttää ihan normaaleilta. :)
Tavallisuus on paras naamio. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jollain on vaikka joku irokeesi ja toisella siisti perus kampaus, niin en ajattele et toi jälkimmäinen on mitenkään terveempi... Ja jos joku on vaikka ylipainoinen ja homssunen nii en mä kyl sitä sairaana pidä sen takia. :D
Mut siis naisena tiedän kyllä että parempaa kohtelua saa jos on laittautunut yms, mutten usko että se liittyy mitenkään mihinkään siihen että kuinka tervejärkisenä sua pidetään.
Ite tiiän esim yhen tyypin, joka näyttää niiiin ns normaalilta kun vaan voi, mutta se on ihan täyttä kulissia, se tyyppi asuu semmosessa hoitolaitoksessa ja ainoo mikä siitä vois niinku luulla että se on vastuuntuntonen, normaali aikuinen on sen ulkonäkö.
Tämä keskustelu oli osittain provo, mut sit osittain kans ei.
Käykö teille muillekin joskus niin, että ette itsekään tiedä, onko aloittamanne keskustelu provo vai ei?
ap.
Oletteko todistaneet tätä omassa elämässänne?