Miten helvetissä yksihuoltaja voi löytää kummpanin
Pahoittelut raflaavasta otsikosta, mutta asiaan.
Lapsi on kaksi ja isän häipymisen jälkeen olen ollut yksinäni kaksi vuotta. Enkä jaksa enää. Itken välillä kun en kelpaa kenellekään ja lapsi on aina se kynnyskysymys. Siksi kiinnostaisikin mistä ja miten minä löytäisin jonkun jolle kelpaisin. En etsi elättäjää enkä sijaisisää lapselle. Omia varoja ja sijoituksia on riittävästi ja en tarvitse toista näkemystä kasvatukseeni. En kestä enää jatkuvaa arvostelua huonoudestani vaan lapsen takia. Tai haukkumista onnenonkijaksi.
Kommentit (75)
Oletpa sinä miehenkipeä. Ja puhut rumasti lapsestasi. Ihan kuin hän olisi sulle pelkkä taakka, kun etsit sitä ihanaa miestä. Toivon, ettet löydä sitä. Lapsesi jää automaattisesti heitteille tai ainakin vähemmälle huomiolle, kun ihastut. Ehkä itse asiassa tämä on se asia, jonka sut dumpanneet miehet ovat jo huomanneet. Ettet ole äitinä ns. kovin hyvä.
Helposti.
Eron jälkeen 1. laastarin löysin töistä, 2. maitokaupasta ja 3. laivalta. Jokaisen kanssa n vuoden fwb suhde. Eikä laadussakaan ollut mitään vikaa, nro 3 oli vähiten tasokas mutta hyvä rakastaja. Tapaamaan ehti oikein hyvin kun lapset olivat isällään. Eivät tienneet näistä mitään eivätkä koskaan tavanneet.
Nykyisen mieheni löysin töistä (eri työpaikka kuin 1.).
Nrolle 7: molemmat pituudet heittää 3 cm (193 ja 17) mutta ammatti on "vain" myyntijohtaja:D Kelpaa silti oikein hyvin vielä näin yli 20v jälkeenkin
Vierailija kirjoitti:
Minkä värinen lapsi on?
Tosiaan, tätä en minäkään osannut ottaa arviossani huomioon. Aika ratkaiseva tekijä, nämä sekotukset on aika suuri ei-ei miehille. Tahrattu on tahrattu.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Minulla ei ikinä ole ollut vaikeaa löytää kumppania lapsen takia, ehdokkaita olisi vaikka kuinka, mutta itse et halua arkea jakaa tai sitten ei vain ole sopivaa tullut vastaan. Ihmetyttää aina nää "En huoli yh-äitiä" jutut kun ei ole koskaan itselleni tullut asia kynnykseksi kenenkään kanssa.
n29
N29, vihjaat että vika olisi ap:n iässä.
En ymmärrä. Minulla oli aivan sama tilanne kun erosin. Lapsi oli 2 v. Luulin aluksi että olisi vaikea löytää uutta kumppania mutta mitä vielä, ehdokkaita oli jopa liikaa. Tuntui että moni mies piti lasta hyvänä asiana, etten ole vain villi sinkku. Lopulta valitsin sen komeimman ja muutenkin ihanimman ja yhdessä ollaan oltu jo 5 vuotta :)
Kyllä sinä vielä jonkun löydät, älä huoli. Tosi ilkeitä kommentteja olet saanut ihan ilman syytä. On todella inhimillistä kaivata rakkautta ja romantiikkaa elämäänsä, miten se voi jonkun mielestä olla huono ja epähyväksyttävä asia? Kaikki ihmiset eivät vaan viihdy yksin.
Eikähän tuota seuraa löydy jos naisena on edes löydettävissä vaikka nettideitissä tai live-elämssä. Naiselle riittää jotta on löydettävissä. Miehen osa on monesti tehdä se duuni eli enimmäinen viesti ja sitten paljon muutakin. Itselleni tuollainen passiivinen nainen on kauhistus, kun ei se aktiivisuus siitä kasva millään tasolla.
Tätä deittielämää on kun on seuraillut, niin monet tuolla pyörii vuosikausia. Ihan tuttuja naisia olen seurannannut ja lukenut useampaa naisen blogia. Aika monet miehet tuntuvat massaviestivät naisille ja pyörittävä montaa naista kerralla ja toki naiset tekevät tuota myös. Yllättävän moni nainen kuvittelee olevansa se ainut viestin saaja. Se tietenkin hivelee kun huomiota sataa ja monen päähän tunnu mahtuva jotta en on yksi monesta kymmenestä viestin saajasta.
Etenkin jos nettideitissä on kuva ja sitten jos löytyy vielä ihan realistinen esittelyteksi itsestään niin se on ihan kiva ja huteja tulee vähemmän. Yksi entinen heilasi palasi takaisin deittimarkkinoille ja katsoin jotta häneltä puuttui aina vaan koira ja ajoittainen ketjupolttaminen profiilista. Noista jo jompikumpi on monella ehdoton ei. Voi olla jotta huteja tulee noin paljon.
Mitä kukakin nyt sitten suhteelta haluaa. Monet haluavat vain seksiä.
Yh-äidit ja isät on kokemukseni mukaan haluttuja markkinoilla
Vierailija kirjoitti:
Aika iso prosentti yksinhuoltajista löytää uuden kumppanin, aikaa se toki voi viedä. Itsellä ei ole väliä onko naisella lapsia vai ei, kunhan ollaan muuten suunnilleen samalla aaltopituudella. :)
Ainoat "ehtoni" on, että aivan helpolla en muuta saman katon alle ja omaa jälkikasvua en halua.
Se on tuo sama aaltopituus; joidenkin kanssa on helppoa, kun alkujaankin, ihan luonnostaan, haluaa samoja asioita. Mulle on tärkeää, ettei alusta asti tyydyttävien juttujen tekeminen ole sitä, että vuoron perään joustetaan. Ei, vaan samat asiat kiinnostavat.
Itsenäisyys, terve itsetunto ilman itsekorostusta. Eli ei sellaista minä-minä-meininkiä, vaan ihmisestä näkee, että hyväksyy itsensä ja arvostaa itseään.
Olen nelikymppinen viisveen äiti. Todellakin olen saanut valita seurani. Pari vuotta deittailin ja nyt on mennyt seurusteluksi. Vähän tuon tyyppinen mies: ei halua omia lapsia, eikä kiirettä muuttaa yhteen.
Olen perussöpö, en superkaunotar. Tosi myönteinen, mutta kriittinen myös. Hymyilen paljon ja sydämestä. En valita juuri mistään, ja olen seksuaalisuuteni kanssa sinut. Kohtelen rakkaitani hyvin. En takerru enkä kärsi mustasukkaisuudesta.
Vientiä tuntuisi olevan (siis seurustelumielessä, ei pelkkään seksiin), mutta tuon tänhetkisen aattelin ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti löytyy miehiä, mutta mikä sulle sitten kelpais? Pitää olla aivokirurgi 190cm ja 20cm patukka, että kelpaa nykyään YH madamelle. Kova on taso suomessa. Pitää tyytyä vetämään käteen.
Ai jahas. 190 cm, kovanyrkkinen aivokirurgi on herännyt taas. Onkohan tämä sama jankuttaja kuin tuikkukippomies?
42: Lue hyvä ihminen. Aiemmin kirjoitin, että minulle iso osa nautintoa on toisen nautinto. En makaa sängyssä kuin ruumis vaan kysyn mistä toinen pitää ja mitä hän haluaisi. En ole estoinen juuri millekään.
43: Jos minä lapsestani eroon haluaisin, voisin marssia pihan poikki sosiaalitoimistoon ja todeta, että nyt riitti. Mutta enpä ole vieläkään mennyt. Haravoimaan kyllä lähdetään pian, joten kylmästi käytän lapseni energian työhön.
47: Mistä ja miten sinä hänet löysit? Mietin pitäisikö minun aloittaa jokin uusi harrastus vai mitä?
49: Kiitos.
51: Kiinnostaisi tietää minkä kaupungin torille pitäisi mennä seisomaan. Oma kunta täällä jossain on kuin aavikkokaupunki.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Helposti.
Eron jälkeen 1. laastarin löysin töistä, 2. maitokaupasta ja 3. laivalta. Jokaisen kanssa n vuoden fwb suhde. Eikä laadussakaan ollut mitään vikaa, nro 3 oli vähiten tasokas mutta hyvä rakastaja. Tapaamaan ehti oikein hyvin kun lapset olivat isällään. Eivät tienneet näistä mitään eivätkä koskaan tavanneet.
Nykyisen mieheni löysin töistä (eri työpaikka kuin 1.).
Nrolle 7: molemmat pituudet heittää 3 cm (193 ja 17) mutta ammatti on "vain" myyntijohtaja:D Kelpaa silti oikein hyvin vielä näin yli 20v jälkeenkin
Mitähän miinuspeukuttamista tässä oli?
Täällä hyväksytään kännipanot yhden yön suhteiden kanssa mutta ei siistejä ystävyyssuhteita?
Ainiin, mainittakoon myös se, että lapsi ei ole koskaan isällään. Hän muutti pois maasta ja totesi ettei halua nähdä meitä enää koskaan. Ja niin asia on ollutkin, joten nk. isäviikonloppuja ei ole. Mummo-, eno-, kummi- ja sukulaisviikonloppuja kylläkin.
- Ap
Yhäreiden aikataulut eivät yleensä veny seksisuhteeseen, ja lapsi kotona estää yhteen muuttamisen, joten melkoista ajanhukkaa tuo on.
En mä tiedä miksi kukaan haluisi toisen pentuja jaloissa pyörimään. Vikiset et ei tarvii olla sijaisisä lapselle mut mites sit ku lapsi huomaa että toista aikuista ei kiinnosta yhtään se lapsi. Ei hyvä.
Ehkä sinä itse et kelpuuta niitä, joille sinä kelpaisit?
Unohda kummppanit ja hommaa sen sijaan kunnon kumpparit. Ne auttavat paremmin eteenpäin menossa.
Jos alle 12v lapsia, niin ei mitenkään.
Sen yli, niin jotenki ku pennuille on jo päivänselvää, että tää ei oo ny mikään uus isi, jos oma sellanenki vielä hengissä on.
Jos nyt epäilet, että vika on siinä lapsessa, niin tuolla tulikin, että lapsen isä muutti pois maasta..eli onko lapsella ulkomaalainen isä? Tuo voi oikeastikin ajaa miehet matkoihinsa. Minulla on itselläni 7 lasta, kaikilla sama isä ja lapset vaaleita sinisilmäisiä, mutta minulla on kyllä eron jälkeen tarjokkaita riittämiin asti. Nyt olen ollut jo pitempään parisuhteessa suomalaisen miehen kanssa, eikä lapset ole olleet ongelmana.. Eli voihan se tuo ikäkin olla, kun minä olen sentäs kohta viisikymppinen ja suurin osa lapsistakin aikuisia.
Mot. Näin vain vahvistui kuva. Sulle ei siis tule mieleenkään että seksi voisi olla jotain josta nautitaan yhdessä? Se on sulle vain "antamista". Suurin osa miehistä on onneksi sen verran fiksuja, ettei halua parisuhdetta naisen kanssa joka ajattelee noin.
Sulla on jokin trauma seksistä, kannattaa hoidattaa se kuntoon ja yrittää sitten suhdepuolta uusiksi.