Lue keskustelun säännöt.
Miksei vieläkään koululiikunnasta ole saatu kivaa?
Uusi OPS:kin on taas mutta liikunta on edelleen samaa verenmaku suussa puurtamista ja paremmuusjärjestykseen laittamista. Hitaammin oppiville ei vieläkään opeteta niitä pelejä niin hyvin, että voisivat nauttia pelaamisesta, eikä tunarin maineesta. Sitten vain annnetaan huono arvosana (sinä olet huono, älä ikinä kehtaa näyttää naamasi mihinkään liikuntaan liittyvässä).
Kommentit (141)
Opettajat pelkäävät liikaa tasoryhmien tekemistä. Todellisuudessa tasoryhmät parantaisivat huomattavasti oppimista ja tekisivät liikunnasta mukavaa kaikille. Olen itse valmentaja jalkapallojoukkueessa ja "heikommat"(vasta aloittaneet) treenaavat omia, yksinkertaisempia harjoitteita kun kauemman aikaa pelanneet harjoittelevat vaativampia asioita. Näin kaikki saavat haastetta ja mukavia onnistumisen kokemuksia. On aivan järjetöntä laittaa taitavammat tekemään helppoja harjotteita, jolloin he eivät kehity. Toisaalta jos huonommat tekevät taitavien kanssa samoja juttuja, tulee suorituspaineita ja taitotaso ei ole sama kuin kaverilla. Jotku vanhemmat eivät ole tykänneet tästä erottelusta, mutta kun järkevästi olen asian heille selittänyt, että kyseessä ei ole syrjintää, vaan sitä, että halutaan kaikilla olevan mukavaa, niin vanhemmatkin on sitten ymmärtänyt hyvin.
Toisaalta mun mielestä myös numeroarvostelu voitaisiin poistaa ja tilalle ottaa omakohtainen liikuntaseuranta, jossa vuosittain kuntotesteillä testataan omaa fyysistä kuntoa. Ei siksi, että on pakko vaan siksi, että voidaan tehdä tilastoja ja myös oppilas voi seurata kuntonsa kehittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ollut hyvä pesiksessä tai missään pallopeleissä. En ollut voimistelijatyyppi lainkaan. Uiminenkaan ei sujunut kovin hyvin, jouduin kolmosryhmään muiden kaltaisteni joukkoon. Kaikki kilpailuhenkisyys puuttui minusta kouluaikoina ja puuttuu yhä. Inhosin liikuntatunteja. Joka kerta itsetuntoni sai huiman kolauksen, kun oli mokaillut kentällä ja aiheuttanut omalle joukkueelle hallaa. Peleistä puhuttiin pitkään jälkikäteenkin ja ikuisesti muistan, kun kaikessa onnistuva näppärä luokkakaverityttö piti luennon MITEN pesistä pelataan. Ei muissa aineissa huonosti pärjäävät joutuneet koskaan julkisen nöyryytyksen kohteeksi. Vain liikunta ja siinä onnistuminen oli joku yleisen hyvän ihmisen kriteeri. En kuitenkaan ollut koulukiusattu, vaan ihan pidetty tyttö, hiljainen toki. Ainoastaan liikunta oli se, joka sai itkun kurkkuun. Siinä muuten ihan tykätty oppilas voi kokea kurjistakin kurjimpia alemmuuden tunteita ja muodostaa itsestään vääristyneen käsityksen. Liikunnallisuus ei kuitenkaan ole kaikki. Maailmassa on muitakin tärkeitä juttuja. Nyt aikuisena rakastan kävelylenkkejä metsässä, pienimuotoista patikointiakin. Olen normaalipainoinen ja liikun joka päivä vähintään 10000 km. Kotona jumppaan pari kolme kertaa viikossa. Ymmärrän liikunnan tärkeyden, mutten sitä että oppiaineena se lyttää monen lapsen itsetuntoa loppuelämäksi. Koen itse vieläkin todella kipeästi kouluaikaiset tuntemukset, eikä itsetuntoni vieläkään ole kauhean hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Uusi OPS:kin on taas mutta liikunta on edelleen samaa verenmaku suussa puurtamista ja paremmuusjärjestykseen laittamista. Hitaammin oppiville ei vieläkään opeteta niitä pelejä niin hyvin, että voisivat nauttia pelaamisesta, eikä tunarin maineesta. Sitten vain annnetaan huono arvosana (sinä olet huono, älä ikinä kehtaa näyttää naamasi mihinkään liikuntaan liittyvässä).
Oman viidesluokkalaisen mukaan ei todellakaan ole. Hän on todella pettynyt uuden OPS:n mukaiseen liikuntaan, joka on viidennellä luokalla vielä lasten hippaleikkejä, eikä tunnilla kuulemma edes tule hiki. Ihmetyttää myös se, että tytöt ja pojat ovat edelleen samassa liikunnassa. Minua ihmetyttää myös, että esim virkkaus on vielä nykyäänkin pakkopullaa koko luokalle, mutta liikunnalliset kaverit eivät pääse urheilemaan, kun taso on siinä oltava heikoimman mukaan.
Salilla, missä käyn, on yksi veemäinen ryhmäliikunna ohjaaja. Kun muut ohjaajat sanovat, että jokainen tekee oman tasonsa mukaan, tämä yksi huutaa, että kaikki kyllä pystyvät tekemään sitä ja tätä. Jossain vaiheessa selvisi, että tyyppi on siviiliammatiltaan peruskoulun liikunnanopettaja.
Hyvä ja tärkeä kysymys aloittajalta.
Minun mielestäni koululiikunnan tärkein tehtävä on auttaa koululaista löytämään sisäisen motivaation säännölliseen liikuntaan. Motivaation, jonka avulla ihminen liikkuu vielä senkin jälkeen, kun oppivelvollisuus jää taakse. Sellaista ei juurikaan auteta pakollisilla lihas- ja juoksutesteillä ja "nyt kaikki tekee asian x"-tyyppisillä harjoitteilla. Omalla kohdalla ala- ja yläasteen liikuntatunnit eivät mitenkään kannustaneet oman lajin löytämiseen. Liikunnan opettaja kurvasi pururadan vierelle autollaan ja jakoi kartat todeten, että nähdään parin tunnin päästä. Suurin osa ajasta pelattiin pesäpalloa tai salibandyä, jossa muutamat johtotähdet veivät peliä ja heikommin pärjäävät olivat henkisesti vilttiketjussa.
Vasta lukiossa liikunnasta vastannut opettaja (liikuntatieteiden maisteri, selvästi näkyi pedagoginen osaaminen) tuntui olevan jutusta kärryillä. Mentiin esim. liikuntahallille ja jokainen sai jakautua haluamaansa aktiviteettiin: jotkut lähtivät kuntosalille, toiset pelaamaan tennistä, jotkut squashia tai sulkapalloa jne. Pääasia ei ollut valittu urheilulaji, vaan se, että jokainen pääsi valitsemaan edes hieman mieleisen lajin, joka teki liikunnasta miellyttävämpää puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cooperin voisi jättää kyllä pois. Muuten sanoisin, että omituista, ettei ongelmaksi koeta sitä, että jollekin voi olla vaikka ruotsi tai matikka vaikeaa. Eikö ole kiva, että koulussa on arvioitavana monenlaisia aineita ja jollekin se kässyn tai liikunnan kasi tai ysi voi olla huippunumero? Sitten sekin pitäisi viedä pois... Minusta on hyvä, että hyviä numeroita voi jostain saada myös se oppilas, jolle lukuaineet on vaikeita. Taito- ja taideaineet antavat tilaa myös toisenlaisille taipumuksille ja mahdollisuuden saada niistä niitä kelvollisia numeroita. Sitten se luokan lukutoukka kitisee, kun ei olekaan aine, josta saisi kiitettävän, niin pitäisi poistaa kokonaan arviointi.
Yleisellä tasolla sanoisin, että meillä kumpikin lapsi tykkää liikunnasta. Tytön lempiaine, pojan lempiaineita. Tyttö on kasilla, poika kutosella. Tyttö ei ole himoliikkuja tai urheilija, mutta tykkää silti. Liikunta on varmaan suosituimpia aineita vielä yläkoulussakin. Tietysti nämä huonokuntoiset plösöt inhoaa sitä, mutta suurin osa tykkää kyllä ja osa todella paljon.
Sun ajattelutapa on just se miksi osa inhoaa liikuntaa. Vain koska sun lapset siitä tykkää ei tarkoita että ne jotka ei tykkää on huonokuntoisia plösöjä. Tiedän useita laihoja ja hoikkia jotka inhoaa liikuntaa missään muodossa. Ei sillä että syy olisi huono kunto jne vaan se että heitä nyt vaan kiinnostaa muut asiat elämässä kuin paahtaa tuolla urheilemassa.
No, mutta onhan se kunto huono, jos ei kiinnosta liikunta. On hoikka tai ei. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, ettei paahda koskaan urheilua, mutta silti on hyvä kunto.
Minä kilpailin kouluaikana kestävyysjuoksussa ja suunnistuksessa. Minulla on jopa piirinmestaruuskilpailujen mitali ikäkausisarjoissa molemmista. Siitä huolimatta inhosin koululiikuntaa. Se oli meillä suurimmaksi osaksi pallopelejä, joissa en pärjännyt, koska olen hidas ja kömpelö. Hyvästä kunnosta ei ole mitään iloa, jos ei osu lyödessä pesäpalloon. Ja allekirjoitan töysin tuon, että asioita ei kunnolla opetettu. Esim. minä jouduin pelaamaan pesäpalloa kouluaikanani yli 200 liikuntatunnilla (siihen aikaan liikuntaa oli vielä kaksi kertaa viikossa). Näistä kokonaista kahdella harjoiteltiin pallon lyömistä muuten kuin itse pelitilanteessa.
Samoin, ihan "oikeasti" urheilin minäkin, mutta silti koululiikunta oli typerää, p-seestä. Suurin osa liikuntatunneista oli joko sisäliikunnassa tamburiinin tahdissa juoksemista tai lentopalloa, lentopalloa, lentopalloa ja ulkoliikunnassa kaikenmaailman pallopelejä. Ja näitä ei tosiaan koskaan opetettu, oletus oli että jokainen osaa pesäpallon, lento- ja koripallon säännötkin.
Muistan kun jotakin taitoluistelua oli ja opettaja oletti, että tottakai kaikki osaa piruetin kaunoilla hypätä kun hän ensin yhden vähän sinnepäin näyttää. Jotkut osasivat jotenkuten luistella eteen ja taakse, mutta niin vain olisi heidänkin pitänyt hyppiä sillä möykkyisellä koulun takapihan jäällä jotakin salkoweja :D
Se, että koululiikunta ei kiinnosta, ei tarkoita etteikö liikunta muuten kiinnostaisi tai sitä harrastaisi.
Koulussakin oli ihan kivoja tai ainakin ok. ne harvat tunnit, kun sai itsenäisesti tehdä jotain. Minä olen siitä harvinainen, että tykkään hiihtää ja kun sai kiertää ladun omaan tahtiin, niin se oli kivaa. Mutta hiihtoa oli vain kerran tai kaksi vuodessa ja joskus ei sitäkään, kun kelit eivät olleet hiihtämiseen sopivat. Se ainoa kerta koko yläasteen aikana kun suunnistettiin, oli minusta ja kaverista kivaa, molemmat kun oltiin ja ollaan luonnossa liikkujia muutenkin. Metsä oli vieressä, mutta ilmeisesti siksi ei sitä ollut enempää, kun siinä moni lintsasi, se oli helppoa lintsata. Se ainoa kerta, kun käytiin yleisurheilukentällä oli myös ihan kiva, vaikken erityisemmin ollut hyvä missään muussa kuin juoksussa. Mutta ainakin pääsi kaikkea kokeilemaan ja siinä ei paremmat voineet estää, kuten pallopeleissä estivät palloon koskemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajat pelkäävät liikaa tasoryhmien tekemistä. Todellisuudessa tasoryhmät parantaisivat huomattavasti oppimista ja tekisivät liikunnasta mukavaa kaikille. Olen itse valmentaja jalkapallojoukkueessa ja "heikommat"(vasta aloittaneet) treenaavat omia, yksinkertaisempia harjoitteita kun kauemman aikaa pelanneet harjoittelevat vaativampia asioita. Näin kaikki saavat haastetta ja mukavia onnistumisen kokemuksia. On aivan järjetöntä laittaa taitavammat tekemään helppoja harjotteita, jolloin he eivät kehity. Toisaalta jos huonommat tekevät taitavien kanssa samoja juttuja, tulee suorituspaineita ja taitotaso ei ole sama kuin kaverilla. Jotku vanhemmat eivät ole tykänneet tästä erottelusta, mutta kun järkevästi olen asian heille selittänyt, että kyseessä ei ole syrjintää, vaan sitä, että halutaan kaikilla olevan mukavaa, niin vanhemmatkin on sitten ymmärtänyt hyvin.
Toisaalta mun mielestä myös numeroarvostelu voitaisiin poistaa ja tilalle ottaa omakohtainen liikuntaseuranta, jossa vuosittain kuntotesteillä testataan omaa fyysistä kuntoa. Ei siksi, että on pakko vaan siksi, että voidaan tehdä tilastoja ja myös oppilas voi seurata kuntonsa kehittymistä.
Tasoryhmät on laittomia... vaikka niitä toki pienessä määrin toteutetaankin esim. palkkituntien nimellä. mutta periaatteessa laittomia kuin laittomia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja tärkeä kysymys aloittajalta.
Minun mielestäni koululiikunnan tärkein tehtävä on auttaa koululaista löytämään sisäisen motivaation säännölliseen liikuntaan. Motivaation, jonka avulla ihminen liikkuu vielä senkin jälkeen, kun oppivelvollisuus jää taakse. Sellaista ei juurikaan auteta pakollisilla lihas- ja juoksutesteillä ja "nyt kaikki tekee asian x"-tyyppisillä harjoitteilla. Omalla kohdalla ala- ja yläasteen liikuntatunnit eivät mitenkään kannustaneet oman lajin löytämiseen. Liikunnan opettaja kurvasi pururadan vierelle autollaan ja jakoi kartat todeten, että nähdään parin tunnin päästä. Suurin osa ajasta pelattiin pesäpalloa tai salibandyä, jossa muutamat johtotähdet veivät peliä ja heikommin pärjäävät olivat henkisesti vilttiketjussa.
Vasta lukiossa liikunnasta vastannut opettaja (liikuntatieteiden maisteri, selvästi näkyi pedagoginen osaaminen) tuntui olevan jutusta kärryillä. Mentiin esim. liikuntahallille ja jokainen sai jakautua haluamaansa aktiviteettiin: jotkut lähtivät kuntosalille, toiset pelaamaan tennistä, jotkut squashia tai sulkapalloa jne. Pääasia ei ollut valittu urheilulaji, vaan se, että jokainen pääsi valitsemaan edes hieman mieleisen lajin, joka teki liikunnasta miellyttävämpää puuhaa.
Ongelma on siinä, että peruskouluikäisiä pitää valvoa aina ja koko ajan. Opettaja ei voi periaatteessa lähettää porukkaa hajalleen ilman valvojaa. Ja valvojan pitäisi lain mukaan olla virkavastuullinen, ohjaaja ei riitä. Että mites tää toteuttaisiin? Itseä on alkanut opettajana ärsyttämään tämä järjetön valvontavastuun kyttääminen jenkkityyliin. Terve järki katoaa.
En ole liikunnan opettajan, luojan kiitos. Ja olen aineenopettajana suorittanut luokanopeopinnot keski-iässä. Oli muuten vähemmän hauskaa punnertaa okl:n liikuntatunneilla itseään puolet nuorempien aktiiviurheilijoien kanssa, kun oma kunto kävelytasoa ja painoa 15kg liikaa. Masentava kokemus. Onneksi siellä opettaja oli mukava ja antoi moniin juttuihin monta suoritustapaa. Voi tehdä näin tai näin tai näin. Eli minunkaan ei ollut pakko pystyä kieppiin, mutta hiukan piti rekillä kokeilla. Tai kun harjoiteltiin trampalla, riitti, että hypin. Ei tarvinnut yrittää volttia. Eikä siitä mitään meteliä. Pienissä ryhmissä kiertoharjoittelua ja jokainen teki omalla tavallaan asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikö ole kiva, että koulussa on arvioitavana monenlaisia aineita ja jollekin se kässyn tai liikunnan kasi tai ysi voi olla huippunumero? Sitten sekin pitäisi viedä pois... Minusta on hyvä, että hyviä numeroita voi jostain saada myös se oppilas, jolle lukuaineet on vaikeita."
Olen siitä samaa mieltä, että lukuaineissa huonon on hyvä saada positiivisia elämyksiä edes joistain kouluaineista. Mutta kuten kommenteista on luettavissa, monissa kouluissa liikuntaa, piirtämistä tai musiikkia/laulamista ei oikeastaan opeteta mitenkään. Testataan kyllä, ja kilpailutetaan, mutta tekniikan ja sääntöjen opettelu on olematonta. Muissa aineissa varsinaista opetusta on enemmän.
Ei sen nyt niin pidä mennä, että taitoaineissa opetus laiminlyödään, koska syntyjään lahjakkaat pärjää ilmankin.
Kouluaikana liikunnassa vitutti ne huonokuntoiset plösöt, mitkä piti aina ottaa mukaan peleihin, vaikkei ne osanneet mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Eikö ole kiva, että koulussa on arvioitavana monenlaisia aineita ja jollekin se kässyn tai liikunnan kasi tai ysi voi olla huippunumero? Sitten sekin pitäisi viedä pois... Minusta on hyvä, että hyviä numeroita voi jostain saada myös se oppilas, jolle lukuaineet on vaikeita."
Olen siitä samaa mieltä, että lukuaineissa huonon on hyvä saada positiivisia elämyksiä edes joistain kouluaineista. Mutta kuten kommenteista on luettavissa, monissa kouluissa liikuntaa, piirtämistä tai musiikkia/laulamista ei oikeastaan opeteta mitenkään. Testataan kyllä, ja kilpailutetaan, mutta tekniikan ja sääntöjen opettelu on olematonta. Muissa aineissa varsinaista opetusta on enemmän.
Ei sen nyt niin pidä mennä, että taitoaineissa opetus laiminlyödään, koska syntyjään lahjakkaat pärjää ilmankin.
Sillä pelkällä liikuntanumerolla nyt vaan ei tee yhtään mitään 99% ihmisistä. Ei mennä yliopistoon liikuntanumerolla, ei edes amiskaan eikä se oikein pätevöitä mihinkään työhönkään. Sinänsä aivan turha arvosana, jolla ei ole edes "kehuskeluarvoa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa eri lajien parhaat yleensä harrastavat kyseistä lajia vapaa-ajallaan. Koulussa yhtä lajia on vain muutaman kerran vuodessa ei siinä ehdi taitoja kunnolla oppia, jos ei itse harrasta.
Siksi pitäisikin opetella niitä perustaitoja tai sitten liikutaan sillä tavalla, että jokainen saa liikuntaa. Lähdetään vaikka kävelemään tai hölkkäämään, sen jokainen osaa. Ei matikkaakaan aloiteta yhtälön ratkaisemisesta.
Mutta matematiikassakin edetään ja kaikki niitä yhtlöitä laitetaan ratkaisemaan, vaikka eivät osaisikaan.
Joo, mutta niitä huonoimpia ei laiteta taululle koko luokan eteen ratkaisemaan tehtävää, jota he eivät osaa, niin, että opettaja huokailee ja luokkakaverit kuiskuttelevat ivallisia kommentteja. Eikä kahta matematiikassa hyvää oppilasta päästä tekemään luokan jakoa joukkueisiin niin, että kumpikin valitsee vuorollaan parhaimman vielä jäljellä olevista, ja lopuksi molemmat riitelevät, kumpi joutuu ottamaan joukkueeseensa sen viimeiseksi jääneen. Liikunnassa tämä on edelleen ihan tavallista.
Minäkin inhosin liikuntaa kouluaikana, vaikka en edes ollut huonokuntoinen. Cooperin testissä olin parhaimpien joukossa. Mutta lähes kaikki tunnit pelattiin pallopelejä. Olen syntyjäni hidas ja kömpelö, joten en pärjännyt niissä. Miksi en saanut juosta muutaman kilometrin juoksulenkkiä kentän ympäri sillä aikaa, kun muut pelasivat pesäpalloa? Se olisi nostanut kuntoakin paljon enemmän kuin seisoskelu pesäpallokentällä.
No täällä keskustelijat eivät oikeasti tiedä nykyisestä koululiikunnasta mitään. Cooperin testit lopetettiin, oppilaat eivät ole tehneet joukkuejakoja enää vähään aikaan ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei pituushypyssäkään enää mitata hyppyjen pituuksia. Uusi OPS.
Taitaa täällä keskustella väki, joka vaan muistelee omaa kouluaikaansa, eikä ole nykykäytännöistä tietoinen.
Meillä on poika yläasteen kasilla ja kyllä juoksutetaan Cooperia tiuhaan tahtiin, viikonkin välein, ja monta kertaa lukuvuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten selitätte, että nuoret ovat paljon sporttisemman näköisiä ja oloisia kuin ennen?
Vierailija kirjoitti:
Miten selitätte, että nuoret ovat paljon sporttisemman näköisiä ja oloisia kuin ennen?
- urheilullinen pukeutuminen
- ne, jotka harrastavat liikuntaa, harrastavat niin että se myös näkyy
- ennen oli enemmän arkiliikuntaa ja vähemmän ns. tavoitteellista liikuntaa, joten lapset ja nuoret eivät olleet sporttisen näköisä, mutta laajassa mittakaavassa silti hoikkia ja normaalipainoisia toisin kuin nykyään
Lasten lihavuus on 10-kertaistunut vuodesta -75 ja nykyään yli 12-vuotiaista lapsista/nuorista ylipainoisia on joka 4, siis 25%, joka on paljon. Oikeasti plösöjä on paaaljon enemmän kuin ennen. Mutta nykyään kun lihava on uusi normaali, jonkun mielestä plösökin voi olla "sporttisen oloinen" vaikka ei liiku kuin datailemasta jääkaapille ja takaisin kunhan sillä on sporttivermettä päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa eri lajien parhaat yleensä harrastavat kyseistä lajia vapaa-ajallaan. Koulussa yhtä lajia on vain muutaman kerran vuodessa ei siinä ehdi taitoja kunnolla oppia, jos ei itse harrasta.
Siksi pitäisikin opetella niitä perustaitoja tai sitten liikutaan sillä tavalla, että jokainen saa liikuntaa. Lähdetään vaikka kävelemään tai hölkkäämään, sen jokainen osaa. Ei matikkaakaan aloiteta yhtälön ratkaisemisesta.
Mutta matematiikassakin edetään ja kaikki niitä yhtlöitä laitetaan ratkaisemaan, vaikka eivät osaisikaan.
Joo, mutta niitä huonoimpia ei laiteta taululle koko luokan eteen ratkaisemaan tehtävää, jota he eivät osaa, niin, että opettaja huokailee ja luokkakaverit kuiskuttelevat ivallisia kommentteja. Eikä kahta matematiikassa hyvää oppilasta päästä tekemään luokan jakoa joukkueisiin niin, että kumpikin valitsee vuorollaan parhaimman vielä jäljellä olevista, ja lopuksi molemmat riitelevät, kumpi joutuu ottamaan joukkueeseensa sen viimeiseksi jääneen. Liikunnassa tämä on edelleen ihan tavallista.
Minäkin inhosin liikuntaa kouluaikana, vaikka en edes ollut huonokuntoinen. Cooperin testissä olin parhaimpien joukossa. Mutta lähes kaikki tunnit pelattiin pallopelejä. Olen syntyjäni hidas ja kömpelö, joten en pärjännyt niissä. Miksi en saanut juosta muutaman kilometrin juoksulenkkiä kentän ympäri sillä aikaa, kun muut pelasivat pesäpalloa? Se olisi nostanut kuntoakin paljon enemmän kuin seisoskelu pesäpallokentällä.
No täällä keskustelijat eivät oikeasti tiedä nykyisestä koululiikunnasta mitään. Cooperin testit lopetettiin, oppilaat eivät ole tehneet joukkuejakoja enää vähään aikaan ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei pituushypyssäkään enää mitata hyppyjen pituuksia. Uusi OPS.
Ja viime vuonna esim. oma lapseni sai peruskoulun päättötodistukseen 10liikunnasta vaikkei ole pallopelivirtuoosi, vaan enemmän yksilöliikkuja. Mutta asenne taisi silti olla kohdallaan. Toisen ala-asteikäisen lapseni luokalla oppilaat pitivät itse monia liikuntatunteja toisilleen sisältäen esim. jalkapalloa, tanssia ja voimistelua. Ja useampi aiemmin yläasteella olleet kaksi lastani ovat liikuntatunneilla tutustuneet lajeihin tosi monipuolisesti sisältäen esim. golfia, ratsastusta, keilailua, kehonhuoltoa, kamppailulajeja, akrobatiaa ja kaikkea muutakin kuin vain normeja perinteisiä koululajeja.
Taitaa täällä keskustella väki, joka vaan muistelee omaa kouluaikaansa, eikä ole nykykäytännöistä tietoinen.
Tämä koulu sijaitsee varmaan Kauniaisissa tai jollakin (muulla) ruotsinkielisellä paikkakunnalla, sillä missään muualla ei ole kouluilla varaa ratsastuttaa tai golfata.
Ihan kuule helsinkiläisen köyhän lähiön koulun oppilaatkin vietiin golfaamaan. Nuo rajoitteet ovat sun päässäsi. Ilmaistunteja saa kun kysyy koululaisille.
Uskomatonta miten aikuiset luulee ettei koulumaailma ole muuttunut heidän ajoistaan.
Olen kielten ope ja saan jatkuvasti kuulla miten koulussa kielten opetus on niin kamalaa kun vaan tehdään käännöslauseita ja aukkotehtäviä eikä opeteta puhumaan ollenkaan! Sitten selitän että 70-luvusta on jo aikaa ja nykyopetuksen pääpaino on viestinnässä ja nimenomaan puhumisessa, mutta eihän se auta. Kun on se kielten opetus niin kankeaa ja pitäisi saada muutosta. Huoh.
Sama tässä, on se liikunnan opetuskin muuttunut, johan OPS sitä velvoittaa muuttamaan. Uusi sukupolvi tekee asiat eri tavalla, mutta valitettavasti jotkut vanhat jäärät eivät enää jaksa muuttua. Suosittelen juttelemaan liikunnan open kanssa jos joku asia mietityttää, kotona kiehumalla ei muutu mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten selitätte, että nuoret ovat paljon sporttisemman näköisiä ja oloisia kuin ennen?
- urheilullinen pukeutuminen
- ne, jotka harrastavat liikuntaa, harrastavat niin että se myös näkyy
- ennen oli enemmän arkiliikuntaa ja vähemmän ns. tavoitteellista liikuntaa, joten lapset ja nuoret eivät olleet sporttisen näköisä, mutta laajassa mittakaavassa silti hoikkia ja normaalipainoisia toisin kuin nykyään
Lasten lihavuus on 10-kertaistunut vuodesta -75 ja nykyään yli 12-vuotiaista lapsista/nuorista ylipainoisia on joka 4, siis 25%, joka on paljon. Oikeasti plösöjä on paaaljon enemmän kuin ennen. Mutta nykyään kun lihava on uusi normaali, jonkun mielestä plösökin voi olla "sporttisen oloinen" vaikka ei liiku kuin datailemasta jääkaapille ja takaisin kunhan sillä on sporttivermettä päällä.
Joo ei ollut kasarina todellakaan lihavia lapsia ja nuoria kuin satunnaisesti. Luokalla saattoi olla pari plösöä ja muut rimppakinttuja, myös lukiossa sama. 2000-luvulla luokkakuvissa saa etsiä normaalipainoista saati hoikkaa oppilasta. Nykyään sporttisuusvaikutelma johtuu paljolti pukeutumisesta.
Voi olla liikuntaa harrastavat, mutta liikuntahan ei ketään hoikkana pidä jos syödään moskaa. Ilman liikuntaakin pysytään hoikkana, koska syömiset on tärkeämpi painon kannalta kuin liikunta. Ja sekin myytti, että lihava on terveempi kuin hoikka jos lihava liikkuu ja on "hyväkuntoinen", on todettu vääräksi, juurikin luin siitä. Ylipaino on terveysriski, on sitten laiska läski tai liikkuva läski.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten aikuiset luulee ettei koulumaailma ole muuttunut heidän ajoistaan.
Olen kielten ope ja saan jatkuvasti kuulla miten koulussa kielten opetus on niin kamalaa kun vaan tehdään käännöslauseita ja aukkotehtäviä eikä opeteta puhumaan ollenkaan! Sitten selitän että 70-luvusta on jo aikaa ja nykyopetuksen pääpaino on viestinnässä ja nimenomaan puhumisessa, mutta eihän se auta. Kun on se kielten opetus niin kankeaa ja pitäisi saada muutosta. Huoh.
Sama tässä, on se liikunnan opetuskin muuttunut, johan OPS sitä velvoittaa muuttamaan. Uusi sukupolvi tekee asiat eri tavalla, mutta valitettavasti jotkut vanhat jäärät eivät enää jaksa muuttua. Suosittelen juttelemaan liikunnan open kanssa jos joku asia mietityttää, kotona kiehumalla ei muutu mikään.
Suosittelen kertaamaan kieliopin.
Oli kuin mun koululiikunnasta. Teki mieli itkeä, kun joutui sinne perseeseen. Lentopallo oli kivaa - myös ainoa peli, josta ikinä oli selitetty sääntöjä.
Nyt vielä 30v inhoan lähes kaikkia lajeja, jota pelattiin koulussa. Inhoan myös kaikkea, josta voi saada aikaan kilpailua. Esim. menen lenkille yksin, hiihdän yksin, käyn salilla ennemmin yksin. Jos lähtee jonkun kanssa ja joku alkaa neuvoa, tulee vain koulun vittumainen liikunta mieleen ja haluan lopettaa urheilun siihen.