Lue keskustelun säännöt.
Miksei vieläkään koululiikunnasta ole saatu kivaa?
Uusi OPS:kin on taas mutta liikunta on edelleen samaa verenmaku suussa puurtamista ja paremmuusjärjestykseen laittamista. Hitaammin oppiville ei vieläkään opeteta niitä pelejä niin hyvin, että voisivat nauttia pelaamisesta, eikä tunarin maineesta. Sitten vain annnetaan huono arvosana (sinä olet huono, älä ikinä kehtaa näyttää naamasi mihinkään liikuntaan liittyvässä).
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koululiikunta on varmaan ainoa oppiaine, jossa opettaja ei opeta mitään. Vahtii vaan porukkaa, komentelee ja puhaltaa pilliin. Pallopelit: jaetaan joukkueet ja aloitetaan peli, osaavat pelaavat, muut yrittää pysyä mukana, puolet porukasta ei tiedä sääntöjä. Yleisurheilu: siitä vaan jonoon kaikki ja sitten hypätään pituutta yksitellen, sitten juostaan, seuraavaksi kuulaa työntämään. Suunnistus: tossa kartat ja kompassi, tossa rastit, tulkaa parin tunnin kuluttua takas, pärjäilkää.
Pari kertaa vuodessa cooper, mitä suotta opettaa juoksutekniikkaa, siitä vaan testiin.Minun kouluaikanani (83-92) ei opetettu myöskään kuvaamataitoa eikä musiikkia. Siitä vain laulamaan ja piirtämään sen mukaan, mitä valmiiksi osaa.
Tämäkin pitää paikkansa. Mutta koululiikkunnassa ei opetettu edes sääntöjä, vaan siitä sai alennusta arvosanaan, jos ei osannut valmiiksi. Kun ala-asteella ei meillä pelattu oikeaa pesäpalloa, niin ope yläasteella haukkui, kun ei osattu. Sitä v*n pesäpalloa oli joka kevät ja syksy aina, jos vain keli salli, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin. Tosin meillä yläasteella oli opena juoppo taiteilija, joka kyllä opetti tekniikoitakin, perusvärit, lyijykynäpiirtämistä jne. Harmi, että oli juoppo ja tuli kerran kouluun taksilla kännissä, ura loppui siihen. Muuten oli hyvä ope (nainen btw).
Oliko tuo kuvisopettaja Nöykkiössä? Koska kuulostaa tutulta - ja oli oikeasti hyvä kuvisopettaja. Sääli, jos sai loparit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten selitätte, että nuoret ovat paljon sporttisemman näköisiä ja oloisia kuin ennen?
- urheilullinen pukeutuminen
- ne, jotka harrastavat liikuntaa, harrastavat niin että se myös näkyy
- ennen oli enemmän arkiliikuntaa ja vähemmän ns. tavoitteellista liikuntaa, joten lapset ja nuoret eivät olleet sporttisen näköisä, mutta laajassa mittakaavassa silti hoikkia ja normaalipainoisia toisin kuin nykyään
Lasten lihavuus on 10-kertaistunut vuodesta -75 ja nykyään yli 12-vuotiaista lapsista/nuorista ylipainoisia on joka 4, siis 25%, joka on paljon. Oikeasti plösöjä on paaaljon enemmän kuin ennen. Mutta nykyään kun lihava on uusi normaali, jonkun mielestä plösökin voi olla "sporttisen oloinen" vaikka ei liiku kuin datailemasta jääkaapille ja takaisin kunhan sillä on sporttivermettä päällä.
Joo ei ollut kasarina todellakaan lihavia lapsia ja nuoria kuin satunnaisesti. Luokalla saattoi olla pari plösöä ja muut rimppakinttuja, myös lukiossa sama. 2000-luvulla luokkakuvissa saa etsiä normaalipainoista saati hoikkaa oppilasta. Nykyään sporttisuusvaikutelma johtuu paljolti pukeutumisesta.
Voi olla liikuntaa harrastavat, mutta liikuntahan ei ketään hoikkana pidä jos syödään moskaa. Ilman liikuntaakin pysytään hoikkana, koska syömiset on tärkeämpi painon kannalta kuin liikunta. Ja sekin myytti, että lihava on terveempi kuin hoikka jos lihava liikkuu ja on "hyväkuntoinen", on todettu vääräksi, juurikin luin siitä. Ylipaino on terveysriski, on sitten laiska läski tai liikkuva läski.
Tämä? https://www.stara.fi/2015/12/23/laiha-laiskimus-terveempi-kuin-lihava-l…
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten aikuiset luulee ettei koulumaailma ole muuttunut heidän ajoistaan.
Olen kielten ope ja saan jatkuvasti kuulla miten koulussa kielten opetus on niin kamalaa kun vaan tehdään käännöslauseita ja aukkotehtäviä eikä opeteta puhumaan ollenkaan! Sitten selitän että 70-luvusta on jo aikaa ja nykyopetuksen pääpaino on viestinnässä ja nimenomaan puhumisessa, mutta eihän se auta. Kun on se kielten opetus niin kankeaa ja pitäisi saada muutosta. Huoh.
Sama tässä, on se liikunnan opetuskin muuttunut, johan OPS sitä velvoittaa muuttamaan. Uusi sukupolvi tekee asiat eri tavalla, mutta valitettavasti jotkut vanhat jäärät eivät enää jaksa muuttua. Suosittelen juttelemaan liikunnan open kanssa jos joku asia mietityttää, kotona kiehumalla ei muutu mikään.
Käännöslauseet ja aukkotehtävät ovat hyviä, keskusteleminen ennenkuin osaa kieltä on helvetillistä.
Riippuu paljon opettajasta, muistan kuinka yläasteella meillä oli kannustava opettaja, vaikka olit kuinka huono ja sitten taisi vaihtua kasille mennessä..? Ja liikunta oli sen jälkeen kamalaa
Se on tosiaan huvittavaa, kun ihmiset meuhkaa opetuksen kehittämistä oman kouluaikansa muistojen ja lapselta tarkoitushakuisesti poimittujen asioiden pohjalta. Ihan kuin työkseen opettavat eivät tulisi ikinä näitä ajatelleeksi, kun tarvitaan se Mari vm 1979 kertomaan, miten sitä englantia tarvis opettaa. Että ihanko pitäisi harjoitella puhumista? Vau, suullinen kielitaitoko tarpeen? Hyvä, että kerrotte tämän kieltenopeille, on mennyt ihan ohi noin iso osa-alue. Tämä koskee aika montaa ainetta, että selitetään jotain itsestäänselvyyttä ihmiselle, jotka tekee sitä selityksen kohdetta työkseen. Asiat ei tosiaan ole kuitenkaan niin yksinkertaisia ja sen lisäksi se koulu on ihan aidosti muuttunut. Koulu vaan ei voi instituutiona tehdä nopeita liikkeitä, koska kyse on niin suuresta asiasta. Jonkinlainen konservatiivisuus on turvallisempaa kuin ryssiä kokonaisten sukupolvien tulevaisuus höökimällä joka suuntaan. Joka tapauksessa muutosta tapahtuu. Koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska liikuntaharrastukset joka tapauksessa maksavat jotain, toiset vähemmän, toiset enemmän (toki on jotain myös täysin maksuttomia, esim osa easy sportin tunneista), niin ehkäpä voisi miettiä sellaista ratkaisua, että toisi harrastukset kouluun/lähemmäs koulua. Eli olisi enemmän vaihtoehtoja liikuntatuntien suorittamiseen, osa voisi mennä tanssitunnille, tai vaikka luistelemaan, osa voisi mennä lenkille, osa yleisurheiluun, tai vaikkapa tennikseen, ja osa pelaamaan fudista... Tällöin voisi myös lasten harrastusrumba illoilta rauhoittua...
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa ehti jo paheksuakin, jos vaaditaan tekemään hikihatussa jotain. Tietääkseni koululiikunnassa ei juurikaan pakoteta tekemään mitään ja lisäksi sehän se idea on heikoimpien kohdalla, että kunto vähän nousisi. Ei se kunto nouse sillä, että aina ja koko ajan ollaan mukavuusalueella. Fiksu ope osaa kyllä mitottaa tekemiset niin, ettei mene kenenkään jaksamisen yli. Mutta se ei ole liikaa vaadittu, että 13-vuotias yrittäisi edes hölkätä kerran kentän ympäri, edes osan kierroksesta. Nyt pahimmat marisijat on niitä, joille on ylivoimaista tehdä mitään, missä hiukankaan hengästyy tai tulee hiki. Ja vanhemmat vielä tukee tätä huonokuntoisuuden ylläpitoa...
En tosiaan ole liikuntanatsi itse. Mutta kyllä nuoria pitää liikuttaa, ovat ihan vaivaisia muuten jo kaksikymppisenä. Ja kun vanhemmat ei siitä huolehdi, pitää koulun se tehdä. Ihan tavallinen peruskunto riittää. Ei tarvi pystyä juoksemaan kilometritolkulla tai hyppäämään pituutta 12-vuotiaana 3,5 metriä. Mutta hypätä täytyy osata, pitää vähän olla ponnistusvoimaa ja juoksuvauhtia. Ja kyllä, vähän täytyy jaksaa joustakin, vaikka satoja metrejä, mutta kuitenkin. Joku yksi kilometri on sellainen matka, että normaalin 12-14 -vuotiaan pitäisi pystyä hölkkäämään se ja ei ole vielä edes varsinaisesti hyväkuntoinen. Ylipäätään kropan hallinta on tarpeen ja tietty notkeus. Niitä voi harjoitella myös.
Mä olen tässä ketjussa marisija, liikuntaa harrastava aikuinen, jolta koululiinkunta vei liikunnan ilon peruskoulun ajaksi. Uin, pyöräilyn, hiihdon ja luistelun vapaalla ja pidin liikkumisesta. Koulussa kävi ilmi, että olen kömpelö (olen edelleen) ja hidas, mikä näkyi esim pallopeleissä. Jouduin toistuvasti nöyryytetyksi näiden ominaisuuksien vuoksi. Oli pakko myös kilpailla. Viimeisenä olo vei viimeisetkin ilon. Aloin hävetä itseäni ja liikkumisesta tuli inhottavat.
Liikun aikuisena yksin melkein nelikymppiseksi, nyt harrastan monipuolisesti rankkaa liikuntaa. Peruskoulun liikunnallisista perseilijöistä suurin osa on paksuja tärkeä jää setiä, minä normaalipainoinen - ei se liikunta välttämättä jää osaksi elämää vaikka kuinka olisi lapsena hyvä.
Kaltaisesi besserwisserit eivät tiedä, mistä puhuvat, tulisi taas todistetuksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksipä luulette, että mikään ei muutu? Liikuntaa opettavat sitä opiskelleet. Ne, joille se on aina ollut elämäntapa ja helppoa. He eivät millään pysty samastumaan siihen hieman pullukkaan takarivin taaviin, jolle liikuntatunnit on kouluviikossa ne pahimmat. Sori yleistys.
No eikö tämä päde kaikkiin aineisiin? Tuskin kukaan matematiikassa huono ryhtyy matematiikanopettajaksi?
Smurfiina77 kirjoitti:
Koska liikuntaharrastukset joka tapauksessa maksavat jotain, toiset vähemmän, toiset enemmän (toki on jotain myös täysin maksuttomia, esim osa easy sportin tunneista), niin ehkäpä voisi miettiä sellaista ratkaisua, että toisi harrastukset kouluun/lähemmäs koulua. Eli olisi enemmän vaihtoehtoja liikuntatuntien suorittamiseen, osa voisi mennä tanssitunnille, tai vaikka luistelemaan, osa voisi mennä lenkille, osa yleisurheiluun, tai vaikkapa tennikseen, ja osa pelaamaan fudista... Tällöin voisi myös lasten harrastusrumba illoilta rauhoittua...
Hyvä idea, mutta toisaalta monissa lajeissa harrastustoiminta pyörii vapaaehtoisten voimin eivätkä nämä voi vetää harjoituksia kesken oman työpäivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma juttu kun missään muussa kouluaineessa ei harrasteta samanlaista nöyryyttämistä ja rääkkäämistä kuin liikunnassa. Mitä jos matematiikantunti menisi näin?
- Tunnin alussa opettaja ilmoittaa, että tänään lasketaankin yhtälöitä. Ohjeistusta ei ole tarjolla, koska kyllähän Liisa ja Taneli osaavat jo laskea yhtälöitä kavereidensa kanssa.
- Opettaja nimeää kapteenit, jotka huutavat itselleen ryhmät. Liisa ja Taneli huutavat itselleen heti parhaat kaverit ja taitavimmat laskijat. Jäljelle jää paksukalloisia liikuntahikkejä, jotka eivät taatusti osaa laskea. Liisa ja Taneli käyvät riitelemään, että kumpi joutuu ottamaan Antin ryhmäänsä. Opettaja lopulta määrää Tanelin ottamaan Antin, kunhan ensin on tarpeeksi kauan hymistellyt sivusta.
- Ryhmät tekevät reaaliajassa matematiikantehtäviä, pisteitä saa oikeinmenneistä laskuista. Liisa ja Taneli huutavat lähes itku kurkussa ryhmiään yrittämään paremmin, koska häviö ei ole vaihtoehto.
- Antti ei onnistu laskemaan ensimmäisen asteen yhtälöä. Ei vain pysty, Antti ei hahmota miten laskukaava toimii. Opettaja huokailee turhautuneena, aina silloin kun jaksaa seurata. Taneli huutelee että eikö Antti Aivokuollut saatana soikoon osaa edes yhtälöä vääntää?! Ootko vähän tyhmä?! Vitun urpo!
- Tunnin jälkeen Liisan ryhmä julistetaan voittajaksi. Kaikki sen vika että Taneli joutui ottamaan Antin ryhmäänsä! Tästä puhistaan ja jupistaan pitkään. Antin viereen kukaan ei mene enää istumaan. Seuraavalla kerralla onkin laskutesti, jossa suoritetaan eritasoisia (eli kaikki vaikeita ja harrastuneisuutta vaativia) tehtäviä, tuloksien laskua ja pisteytystä kaikki seuraavat vierestä. Tämähän ei ole sen vuoksi että oppilaat kilpailisivat keskenään, vaan pelkästään oman kehityksen seuraamiseksi!
- Kaikki ylläolevasta toiminnasta valittavat leimataan vajaaälyisiksi junteiksi. Kyllä lasten pitää laskemaan oppia!
En ollut hyvä liikunnassa, minut aina valittiin viimeisenä joukkueeseen, pojat nauroivat ja ilkkuivat, opettaja ei sanonut mitään koska hän oli lihava lehmä joka nauroi muiden epäonnistumiselle ja aliarvioi minunkin älykkyyttäni esim kysymällä "Tiedätkö mikä on vasen ja mikä oikea??". Ikävä kyllä monet opettajat ovat mulkkuja yläasteella. Alaasteella oli mukavempaa. Onneksi minusta kasvoi sentään empaattinen mukava ihminen joka ymmärtää jos muilla on rankkaa ja ottaa muut huomioon koska niin huonosti minua kohdeltiin yläasteella. Ps. psykologilta diagnoosi traumasta koska kiusaamista oli joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme mäkätystä.. Ei kaikki voi osatakaan kaikkea ja täytyyhän niilläkin jotka ei muissa kouluainessa pärjää niin olla joku juttu missä loistaa esim. Liikunta. Saapa ees jostain hyviä numeroita.
Muutama esimerkki: Ringa Ropo, Timo Jutila, Jani Sievinen...liikunallisuus ei takaa hoikkaa keski-ikäisyyttä. Omaltakin luokalta aika moni aktiiviliikkuja on rupsahtanut painonsa suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmä ymmärrä, että mitä ihmettä te oikein kaipaatte koululiikunnalta. Jos tunteja on 4 h viikossa, niin ei siinä paljon aikaa ole opettelulle. Tärkeintähän on vaan saada lapset liikkeelle.
Itse olin tasainen kasin oppilas liikunnassa. Kasin sain varmaan sen takia, koska yritin aina täysillä, osasin tai ei. Olin esimerkiksi melkoisen umpisurkea pallopeleissä, mutta hauskaa ne minusta silti olivat. Futiksessa esimerkiksi mulla riitti aina enemmän tahtoa kuin osaamista, mutta ei se tahtia haitannut. Puskin aina täysillä eteenpäin ja taklasin niitä taitopelaajia, jos en muuta keksinyt. :)
Omat vahvuuteni liikunnassa olivat kamppailulajitaustan takia voimistelussa yms. toiminnoissa missä erityisesti kehon hallinnasta ja näppäryydestä oli apua. Olin myös ihan kelvollinen lyhyen matkan juoksija, sekä uinnissa.
Kannattaa laittaa lapsi johonkin liikuntaharrastukseen. Sitä myöten lapsi oppii hallitsemaan omaa kehoaan ja nauttimaan liikunnasta. Sitä kautta kehittyy myös omia vahvuusalueita, joilla voi kompensoida heikkouksia.
Ehkä voisi olla liikunta ja urheilu erillisinä aineina, joiden väliltä valittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Emmä ymmärrä, että mitä ihmettä te oikein kaipaatte koululiikunnalta. Jos tunteja on 4 h viikossa, niin ei siinä paljon aikaa ole opettelulle. Tärkeintähän on vaan saada lapset liikkeelle.
Mutta ongelmahan on siinä, että ne lapset, jotka pitäisi saada liikkeelle, saadaan usein menettämään se vähäkin liikunnan ilo vuosien ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kasvaako kivalla voittajaksi? Niinpä.
samaa mieltä, nykyajan velliperseet ei tiedä kilpailemisesta mitään, ja se näkyy arjen / työelämän asenteessa. Mitään ei oteta tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisessä muodossaan koululiikunta palvelee ainoastaan niitä lapsia, jotka eivät oikein osaa mitään muuta, ja silloin heidän ainoaksi mahdollisuudekseen jää päteminen liikuntatunneilla toisten kustannuksella.
Tämä hiukan särähti korvaan, siis jos joku on tosiaan hyvä vain yhdessä asiassa eli liikunnassa, niin miksi se ainut onnistumisen mahdollisuus pitää väkisin ottaa pois häneltä? Jos joku on hyvä matematiikassa tai kielissä niin onko sekin pätemistä ja pitääkö sekin onnistumisen tunne tukahduttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisessä muodossaan koululiikunta palvelee ainoastaan niitä lapsia, jotka eivät oikein osaa mitään muuta, ja silloin heidän ainoaksi mahdollisuudekseen jää päteminen liikuntatunneilla toisten kustannuksella.
Tämä hiukan särähti korvaan, siis jos joku on tosiaan hyvä vain yhdessä asiassa eli liikunnassa, niin miksi se ainut onnistumisen mahdollisuus pitää väkisin ottaa pois häneltä? Jos joku on hyvä matematiikassa tai kielissä niin onko sekin pätemistä ja pitääkö sekin onnistumisen tunne tukahduttaa?
Jossain kehityksessä tai kasvatuksessa on kyllä pahasti vikaa jos kaikki lukuaineet ovat vitosta ja kutosta ja pelkkä liikunta kymppiä. Silloin olisin huolissani aivan muista asioista kuin siitä että joku veisi liikunnannumeron.
Juuri näin, moni urheiluseura järkkää ilmaisia demotunteja ns goodwillin merkeissä ja toki myös toiveissa on se että joukossa on mahdollinen tuleva oikeasti maksava jäsen.
Itse käyn joskus paikallisella ala-asteella vetämässä jalkapallo/futsal-tunteja opettajan valvonnassa toki (ei pelkkää pelaamista vaan tekniikkaa myös, jokaisen pitää tuntea onnistuvansa jossain yksinkertaisessakin). Kummasti on seuramme F- ja E-ikäisiin tulossa uusia junnuja juuri tuolta ala-asteelta...