Lue keskustelun säännöt.
Miksei vieläkään koululiikunnasta ole saatu kivaa?
Uusi OPS:kin on taas mutta liikunta on edelleen samaa verenmaku suussa puurtamista ja paremmuusjärjestykseen laittamista. Hitaammin oppiville ei vieläkään opeteta niitä pelejä niin hyvin, että voisivat nauttia pelaamisesta, eikä tunarin maineesta. Sitten vain annnetaan huono arvosana (sinä olet huono, älä ikinä kehtaa näyttää naamasi mihinkään liikuntaan liittyvässä).
Kommentit (141)
Ite rakastan tällä hetkellä koululiikkaa (lukio, uus ops), mutta kai se kaikki riippuu opettajasta ja ryhmähengestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ei tykkää koulussa matematiikasta tai ruotsista, niin siitä on tuskin suurta haittaa hänen terveydelleen aikuisena. Mutta jos joku oppii inhoamaan liikuntaa koulussa, ei hän todennäköisesti harrasta liikuntaa aikuisenakaan. Siitä taas aiheutuu paljon kansanterveydellisiä ongelmia. Valitettavasti nykyinen koululiikunta tappaa kaiken halun liikuntaan juuri niiltä, jotka kaikista eniten tarvitsisivat liikuntaa oman terveytensä vuoksi.
Matematiikka esimerkiksi on taas todella tärkeää tulevaisuuden työnsaannin jne takia kuten muutkin lukuaineet. Liikunnassa taas riittää hyötyliikunta hyvin. Ei tarvitse alkaa harrastaa mitään lajia jne. Mutta koulun ongelma on se että siihen hyötyliikuntaan ei kannusteta jos se on se oma juttu vaan pitäisi osata jokaista lajia.
Työnsaannin osalta tärkeät oppiaineet riippuu varmaankin työstä mitä hakee. Ei se matematiikka tai muut lukuaineet ole todella tärkeitä kaikissa töissä. Joissain töissä voidaan tarvita jopa hyvää koordinaatiokykyä, joita taito- ja taideaineet harjaannuttaa.
Kyllä niitä erilaisia töitä ja ammatteja maailmassa riittää. Hyvä vain, koska niissä ovat tarpeen erilaiset ominaisuudet. Löytyy ehkä paremmin jokaiselle sitten niitä omia sopivia aloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa eri lajien parhaat yleensä harrastavat kyseistä lajia vapaa-ajallaan. Koulussa yhtä lajia on vain muutaman kerran vuodessa ei siinä ehdi taitoja kunnolla oppia, jos ei itse harrasta.
Siksi pitäisikin opetella niitä perustaitoja tai sitten liikutaan sillä tavalla, että jokainen saa liikuntaa. Lähdetään vaikka kävelemään tai hölkkäämään, sen jokainen osaa. Ei matikkaakaan aloiteta yhtälön ratkaisemisesta.
Mutta matematiikassakin edetään ja kaikki niitä yhtlöitä laitetaan ratkaisemaan, vaikka eivät osaisikaan.
Joo, mutta niitä huonoimpia ei laiteta taululle koko luokan eteen ratkaisemaan tehtävää, jota he eivät osaa, niin, että opettaja huokailee ja luokkakaverit kuiskuttelevat ivallisia kommentteja. Eikä kahta matematiikassa hyvää oppilasta päästä tekemään luokan jakoa joukkueisiin niin, että kumpikin valitsee vuorollaan parhaimman vielä jäljellä olevista, ja lopuksi molemmat riitelevät, kumpi joutuu ottamaan joukkueeseensa sen viimeiseksi jääneen. Liikunnassa tämä on edelleen ihan tavallista.
Minäkin inhosin liikuntaa kouluaikana, vaikka en edes ollut huonokuntoinen. Cooperin testissä olin parhaimpien joukossa. Mutta lähes kaikki tunnit pelattiin pallopelejä. Olen syntyjäni hidas ja kömpelö, joten en pärjännyt niissä. Miksi en saanut juosta muutaman kilometrin juoksulenkkiä kentän ympäri sillä aikaa, kun muut pelasivat pesäpalloa? Se olisi nostanut kuntoakin paljon enemmän kuin seisoskelu pesäpallokentällä.
No täällä keskustelijat eivät oikeasti tiedä nykyisestä koululiikunnasta mitään. Cooperin testit lopetettiin, oppilaat eivät ole tehneet joukkuejakoja enää vähään aikaan ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei pituushypyssäkään enää mitata hyppyjen pituuksia. Uusi OPS.
Ja viime vuonna esim. oma lapseni sai peruskoulun päättötodistukseen 10liikunnasta vaikkei ole pallopelivirtuoosi, vaan enemmän yksilöliikkuja. Mutta asenne taisi silti olla kohdallaan. Toisen ala-asteikäisen lapseni luokalla oppilaat pitivät itse monia liikuntatunteja toisilleen sisältäen esim. jalkapalloa, tanssia ja voimistelua. Ja useampi aiemmin yläasteella olleet kaksi lastani ovat liikuntatunneilla tutustuneet lajeihin tosi monipuolisesti sisältäen esim. golfia, ratsastusta, keilailua, kehonhuoltoa, kamppailulajeja, akrobatiaa ja kaikkea muutakin kuin vain normeja perinteisiä koululajeja.
Taitaa täällä keskustella väki, joka vaan muistelee omaa kouluaikaansa, eikä ole nykykäytännöistä tietoinen.
Tytär valitti viimeksi kaksi viikkoa sitten sitä kun koulussa muodostetaan joukkueet niin että kaksi valitaan ensin ja he valitsevat vuorollaan sitten jäsenet. Hänet valitaan yleensä yhtenä viimeisistä koska on kömpelö. Cooperin testi tehtiin viimeksi keväällä ja opettaja mittaa heillä vieläkin ihan kaiken. Esim sen kuinka monta punnerrusta ja vatsalijasta jaksoi tehdä.
Ei siitä pitkää aikaa ole kun lehdisssä uutisoitiin tuosta että cooperin testit lopetetaan uuden Opsin myötä, eli tästä syksystä. Tuo että kaksi oppilasta valitsee joukkueet on jo sitten todella vanhakantaista. Kellään lapsistani, jotka ovat viime vuosina käyneet viittä eri koulua eri luokka-asteilla ei ole tuota ollut. Nuo lihaskuntotestit ovat olleet, mutta niissä ei ole ollut toisiin vertailua, vaan tehty lukukauden/kurssin alussa ja sitten lopussa, jolloin katsottu miten itse on kehittynyt.
Mutta toisaalta uusi OPS toi nyt oppilaiden oman arvioinnin ja oppilaiden keskinäiset palautteet meillä lapsille niin, että luokkakaverit opettelevat antamaan palautetta toisilleen- tosin meillä tämä ollut vielä lähinnä lukuaineissa, eikä liikunnassa.
Nro 9, jos teidän liikuntatunneilla ei opeteta tai ohjata millään tavalla, niin teidän opettajanne ei ole ammattitaitoinen. Arvelen kyllä, että sinä niin kuin monet muutkin ette edes kiinnitä huomiota siihen, mitä opettajanne sanoo tai tekee. Pölisette omianne naama nurtulla, kun taas pitää ...
AP, onko sinulla koskaan käynyt pienessä mielessäsi, että kaikille kiva ei tarkoita samaa kuin sinulle ja hengenheimolaisillesi. Mitä te sitten haluaisitte tehdä liikuntatunneilla? Et ehdottanut mitään, joten epäilen, että teillä ei ole mitään ehdotusta. Mieluiten lusmuilisitte nurkan takana korsi porsaan suussa. Liikunnassa on harvoin hitaasti oppivia, useimmiten vain laiskoja lusmuja, jotka eivät "jaksa" kuunnella ohjeita. Jos asennoituisitte positiivisesti koululiikuntaan, niin se ei ehkä olisikaan niin kamalaa kuin kuvittelet ja valitat. Opetuksen tavoitteena on tutustuttaa oppilaat erilaisiin liikunta- ja urheilumuotoihin ja toisaalta olla myös virkistävä tuokio iänikuisen tunnilla istumisen vastapainona.
Vanhemmat, miksi tartutatte lapsiinne negatiivisen asenteen koululiikuntaan muistelemalla, miten kamalaa se oli joskus muinoin. Antakaa jälkikasvunne muodostaa itse oma mielipiteensä. Ei ole opettajasta kovinkaan mieltäylentävää kuulla oppilailta kommentteja tyyliin: Meidän äitikin sanoi, että ... . Pitäkää mutsit mölyt mahassanne. Siten teette lapsillenne palveluksen. Palveluksen teette myös, jos ette laadi omia sääntöjä poissaoloihin tai opetuksen sisältöön.
Terveisin Ope, muttei liikunnanope.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa eri lajien parhaat yleensä harrastavat kyseistä lajia vapaa-ajallaan. Koulussa yhtä lajia on vain muutaman kerran vuodessa ei siinä ehdi taitoja kunnolla oppia, jos ei itse harrasta.
Siksi pitäisikin opetella niitä perustaitoja tai sitten liikutaan sillä tavalla, että jokainen saa liikuntaa. Lähdetään vaikka kävelemään tai hölkkäämään, sen jokainen osaa. Ei matikkaakaan aloiteta yhtälön ratkaisemisesta.
Mutta matematiikassakin edetään ja kaikki niitä yhtlöitä laitetaan ratkaisemaan, vaikka eivät osaisikaan.
Joo, mutta niitä huonoimpia ei laiteta taululle koko luokan eteen ratkaisemaan tehtävää, jota he eivät osaa, niin, että opettaja huokailee ja luokkakaverit kuiskuttelevat ivallisia kommentteja. Eikä kahta matematiikassa hyvää oppilasta päästä tekemään luokan jakoa joukkueisiin niin, että kumpikin valitsee vuorollaan parhaimman vielä jäljellä olevista, ja lopuksi molemmat riitelevät, kumpi joutuu ottamaan joukkueeseensa sen viimeiseksi jääneen. Liikunnassa tämä on edelleen ihan tavallista.
Minäkin inhosin liikuntaa kouluaikana, vaikka en edes ollut huonokuntoinen. Cooperin testissä olin parhaimpien joukossa. Mutta lähes kaikki tunnit pelattiin pallopelejä. Olen syntyjäni hidas ja kömpelö, joten en pärjännyt niissä. Miksi en saanut juosta muutaman kilometrin juoksulenkkiä kentän ympäri sillä aikaa, kun muut pelasivat pesäpalloa? Se olisi nostanut kuntoakin paljon enemmän kuin seisoskelu pesäpallokentällä.
No täällä keskustelijat eivät oikeasti tiedä nykyisestä koululiikunnasta mitään. Cooperin testit lopetettiin, oppilaat eivät ole tehneet joukkuejakoja enää vähään aikaan ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei pituushypyssäkään enää mitata hyppyjen pituuksia. Uusi OPS.
Ja viime vuonna esim. oma lapseni sai peruskoulun päättötodistukseen 10liikunnasta vaikkei ole pallopelivirtuoosi, vaan enemmän yksilöliikkuja. Mutta asenne taisi silti olla kohdallaan. Toisen ala-asteikäisen lapseni luokalla oppilaat pitivät itse monia liikuntatunteja toisilleen sisältäen esim. jalkapalloa, tanssia ja voimistelua. Ja useampi aiemmin yläasteella olleet kaksi lastani ovat liikuntatunneilla tutustuneet lajeihin tosi monipuolisesti sisältäen esim. golfia, ratsastusta, keilailua, kehonhuoltoa, kamppailulajeja, akrobatiaa ja kaikkea muutakin kuin vain normeja perinteisiä koululajeja.
Taitaa täällä keskustella väki, joka vaan muistelee omaa kouluaikaansa, eikä ole nykykäytännöistä tietoinen.
Tämä koulu sijaitsee varmaan Kauniaisissa tai jollakin (muulla) ruotsinkielisellä paikkakunnalla, sillä missään muualla ei ole kouluilla varaa ratsastuttaa tai golfata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa eri lajien parhaat yleensä harrastavat kyseistä lajia vapaa-ajallaan. Koulussa yhtä lajia on vain muutaman kerran vuodessa ei siinä ehdi taitoja kunnolla oppia, jos ei itse harrasta.
Siksi pitäisikin opetella niitä perustaitoja tai sitten liikutaan sillä tavalla, että jokainen saa liikuntaa. Lähdetään vaikka kävelemään tai hölkkäämään, sen jokainen osaa. Ei matikkaakaan aloiteta yhtälön ratkaisemisesta.
Mutta matematiikassakin edetään ja kaikki niitä yhtlöitä laitetaan ratkaisemaan, vaikka eivät osaisikaan.
Joo, mutta niitä huonoimpia ei laiteta taululle koko luokan eteen ratkaisemaan tehtävää, jota he eivät osaa, niin, että opettaja huokailee ja luokkakaverit kuiskuttelevat ivallisia kommentteja. Eikä kahta matematiikassa hyvää oppilasta päästä tekemään luokan jakoa joukkueisiin niin, että kumpikin valitsee vuorollaan parhaimman vielä jäljellä olevista, ja lopuksi molemmat riitelevät, kumpi joutuu ottamaan joukkueeseensa sen viimeiseksi jääneen. Liikunnassa tämä on edelleen ihan tavallista.
Minäkin inhosin liikuntaa kouluaikana, vaikka en edes ollut huonokuntoinen. Cooperin testissä olin parhaimpien joukossa. Mutta lähes kaikki tunnit pelattiin pallopelejä. Olen syntyjäni hidas ja kömpelö, joten en pärjännyt niissä. Miksi en saanut juosta muutaman kilometrin juoksulenkkiä kentän ympäri sillä aikaa, kun muut pelasivat pesäpalloa? Se olisi nostanut kuntoakin paljon enemmän kuin seisoskelu pesäpallokentällä.
No täällä keskustelijat eivät oikeasti tiedä nykyisestä koululiikunnasta mitään. Cooperin testit lopetettiin, oppilaat eivät ole tehneet joukkuejakoja enää vähään aikaan ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei pituushypyssäkään enää mitata hyppyjen pituuksia. Uusi OPS.
Ja viime vuonna esim. oma lapseni sai peruskoulun päättötodistukseen 10liikunnasta vaikkei ole pallopelivirtuoosi, vaan enemmän yksilöliikkuja. Mutta asenne taisi silti olla kohdallaan. Toisen ala-asteikäisen lapseni luokalla oppilaat pitivät itse monia liikuntatunteja toisilleen sisältäen esim. jalkapalloa, tanssia ja voimistelua. Ja useampi aiemmin yläasteella olleet kaksi lastani ovat liikuntatunneilla tutustuneet lajeihin tosi monipuolisesti sisältäen esim. golfia, ratsastusta, keilailua, kehonhuoltoa, kamppailulajeja, akrobatiaa ja kaikkea muutakin kuin vain normeja perinteisiä koululajeja.
Taitaa täällä keskustella väki, joka vaan muistelee omaa kouluaikaansa, eikä ole nykykäytännöistä tietoinen.
Jos sinun lapsillasi sattuu olemaan edistyksellinen liikunnanopettaja, niin älä kuvittele, että liikunnanopetus olisi suurimmassa osassa kouluja yhtä hyvällä tolalla. Ainakin minä puhun omien kokemusteni lisäksi kolmen lapseni kokemuksista. Niin juoksutestit kuin oppilaiden tekemät jaot joukkueisiin ovat tuttuja heillekin.
No meillä lapsilla ollut ainakin seitsemän eri opettajaa liikunnassa, eli ei ole yksittäinen opettaja. Ovat käyneet viimeisen vuoden aikana viittä eri koulua ja liikuntaa opettanut yhdellä kaksi eri opettajaa säännöllisesti, sekä yhdellä ollut äitiyslomansijainenkin. Ala-asteikäisellä ei ole varsinaista liikunnan opettajaa, vaan liikuntatunnit pitää luokanopettajat (joista toinen on erityisopettaja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa eri lajien parhaat yleensä harrastavat kyseistä lajia vapaa-ajallaan. Koulussa yhtä lajia on vain muutaman kerran vuodessa ei siinä ehdi taitoja kunnolla oppia, jos ei itse harrasta.
Siksi pitäisikin opetella niitä perustaitoja tai sitten liikutaan sillä tavalla, että jokainen saa liikuntaa. Lähdetään vaikka kävelemään tai hölkkäämään, sen jokainen osaa. Ei matikkaakaan aloiteta yhtälön ratkaisemisesta.
Mutta matematiikassakin edetään ja kaikki niitä yhtlöitä laitetaan ratkaisemaan, vaikka eivät osaisikaan.
Joo, mutta niitä huonoimpia ei laiteta taululle koko luokan eteen ratkaisemaan tehtävää, jota he eivät osaa, niin, että opettaja huokailee ja luokkakaverit kuiskuttelevat ivallisia kommentteja. Eikä kahta matematiikassa hyvää oppilasta päästä tekemään luokan jakoa joukkueisiin niin, että kumpikin valitsee vuorollaan parhaimman vielä jäljellä olevista, ja lopuksi molemmat riitelevät, kumpi joutuu ottamaan joukkueeseensa sen viimeiseksi jääneen. Liikunnassa tämä on edelleen ihan tavallista.
Minäkin inhosin liikuntaa kouluaikana, vaikka en edes ollut huonokuntoinen. Cooperin testissä olin parhaimpien joukossa. Mutta lähes kaikki tunnit pelattiin pallopelejä. Olen syntyjäni hidas ja kömpelö, joten en pärjännyt niissä. Miksi en saanut juosta muutaman kilometrin juoksulenkkiä kentän ympäri sillä aikaa, kun muut pelasivat pesäpalloa? Se olisi nostanut kuntoakin paljon enemmän kuin seisoskelu pesäpallokentällä.
No täällä keskustelijat eivät oikeasti tiedä nykyisestä koululiikunnasta mitään. Cooperin testit lopetettiin, oppilaat eivät ole tehneet joukkuejakoja enää vähään aikaan ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei pituushypyssäkään enää mitata hyppyjen pituuksia. Uusi OPS.
Ja viime vuonna esim. oma lapseni sai peruskoulun päättötodistukseen 10liikunnasta vaikkei ole pallopelivirtuoosi, vaan enemmän yksilöliikkuja. Mutta asenne taisi silti olla kohdallaan. Toisen ala-asteikäisen lapseni luokalla oppilaat pitivät itse monia liikuntatunteja toisilleen sisältäen esim. jalkapalloa, tanssia ja voimistelua. Ja useampi aiemmin yläasteella olleet kaksi lastani ovat liikuntatunneilla tutustuneet lajeihin tosi monipuolisesti sisältäen esim. golfia, ratsastusta, keilailua, kehonhuoltoa, kamppailulajeja, akrobatiaa ja kaikkea muutakin kuin vain normeja perinteisiä koululajeja.
Taitaa täällä keskustella väki, joka vaan muistelee omaa kouluaikaansa, eikä ole nykykäytännöistä tietoinen.
Tämä koulu sijaitsee varmaan Kauniaisissa tai jollakin (muulla) ruotsinkielisellä paikkakunnalla, sillä missään muualla ei ole kouluilla varaa ratsastuttaa tai golfata.
Lohjalla😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa eri lajien parhaat yleensä harrastavat kyseistä lajia vapaa-ajallaan. Koulussa yhtä lajia on vain muutaman kerran vuodessa ei siinä ehdi taitoja kunnolla oppia, jos ei itse harrasta.
Siksi pitäisikin opetella niitä perustaitoja tai sitten liikutaan sillä tavalla, että jokainen saa liikuntaa. Lähdetään vaikka kävelemään tai hölkkäämään, sen jokainen osaa. Ei matikkaakaan aloiteta yhtälön ratkaisemisesta.
Mutta matematiikassakin edetään ja kaikki niitä yhtlöitä laitetaan ratkaisemaan, vaikka eivät osaisikaan.
Joo, mutta niitä huonoimpia ei laiteta taululle koko luokan eteen ratkaisemaan tehtävää, jota he eivät osaa, niin, että opettaja huokailee ja luokkakaverit kuiskuttelevat ivallisia kommentteja. Eikä kahta matematiikassa hyvää oppilasta päästä tekemään luokan jakoa joukkueisiin niin, että kumpikin valitsee vuorollaan parhaimman vielä jäljellä olevista, ja lopuksi molemmat riitelevät, kumpi joutuu ottamaan joukkueeseensa sen viimeiseksi jääneen. Liikunnassa tämä on edelleen ihan tavallista.
Minäkin inhosin liikuntaa kouluaikana, vaikka en edes ollut huonokuntoinen. Cooperin testissä olin parhaimpien joukossa. Mutta lähes kaikki tunnit pelattiin pallopelejä. Olen syntyjäni hidas ja kömpelö, joten en pärjännyt niissä. Miksi en saanut juosta muutaman kilometrin juoksulenkkiä kentän ympäri sillä aikaa, kun muut pelasivat pesäpalloa? Se olisi nostanut kuntoakin paljon enemmän kuin seisoskelu pesäpallokentällä.
No täällä keskustelijat eivät oikeasti tiedä nykyisestä koululiikunnasta mitään. Cooperin testit lopetettiin, oppilaat eivät ole tehneet joukkuejakoja enää vähään aikaan ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei pituushypyssäkään enää mitata hyppyjen pituuksia. Uusi OPS.
Ja viime vuonna esim. oma lapseni sai peruskoulun päättötodistukseen 10liikunnasta vaikkei ole pallopelivirtuoosi, vaan enemmän yksilöliikkuja. Mutta asenne taisi silti olla kohdallaan. Toisen ala-asteikäisen lapseni luokalla oppilaat pitivät itse monia liikuntatunteja toisilleen sisältäen esim. jalkapalloa, tanssia ja voimistelua. Ja useampi aiemmin yläasteella olleet kaksi lastani ovat liikuntatunneilla tutustuneet lajeihin tosi monipuolisesti sisältäen esim. golfia, ratsastusta, keilailua, kehonhuoltoa, kamppailulajeja, akrobatiaa ja kaikkea muutakin kuin vain normeja perinteisiä koululajeja.
Taitaa täällä keskustella väki, joka vaan muistelee omaa kouluaikaansa, eikä ole nykykäytännöistä tietoinen.
Tytär valitti viimeksi kaksi viikkoa sitten sitä kun koulussa muodostetaan joukkueet niin että kaksi valitaan ensin ja he valitsevat vuorollaan sitten jäsenet. Hänet valitaan yleensä yhtenä viimeisistä koska on kömpelö. Cooperin testi tehtiin viimeksi keväällä ja opettaja mittaa heillä vieläkin ihan kaiken. Esim sen kuinka monta punnerrusta ja vatsalijasta jaksoi tehdä.
Ei siitä pitkää aikaa ole kun lehdisssä uutisoitiin tuosta että cooperin testit lopetetaan uuden Opsin myötä, eli tästä syksystä. Tuo että kaksi oppilasta valitsee joukkueet on jo sitten todella vanhakantaista. Kellään lapsistani, jotka ovat viime vuosina käyneet viittä eri koulua eri luokka-asteilla ei ole tuota ollut. Nuo lihaskuntotestit ovat olleet, mutta niissä ei ole ollut toisiin vertailua, vaan tehty lukukauden/kurssin alussa ja sitten lopussa, jolloin katsottu miten itse on kehittynyt.
Mutta toisaalta uusi OPS toi nyt oppilaiden oman arvioinnin ja oppilaiden keskinäiset palautteet meillä lapsille niin, että luokkakaverit opettelevat antamaan palautetta toisilleen- tosin meillä tämä ollut vielä lähinnä lukuaineissa, eikä liikunnassa.
Uusi OPS ainakin täällä alkoi jo 2016 syksyllä eli vuosi sitten ja silti meno on sama liikunnassa kun itsellä 90 luvun lopussa ja 2000 alussa
Vierailija kirjoitti:
NOpetuksen tavoitteena on tutustuttaa oppilaat erilaisiin liikunta- ja urheilumuotoihin ja toisaalta olla myös virkistävä tuokio iänikuisen tunnilla istumisen vastapainona.
Meillä tutustuttiin pesäpalloon joka kevät ja joka syksy, monta kertaa. Taidettiin me kerran yläasteaikana käydä suunnistamassa. Yleisurheilukenttä olisi ollut 200 metrin päässä, mutta opettajaa ei huvittanut sinne lähteä ja sinne oli päivällä kyllä vapaa pääsy. Talvella vuoroteltiin lentopallon, koripallon ja kuntosalin kanssa. Kuntosali oli ihan jees, mutta vasta nyt aktiivisena salilla kävijänä ja ohjeet saaneena tajuan, että sitä vasta olisi pitänytkin opettaa. Mutta ei, laitteille vain suoraan ja ope vahtii, kuka tekee isoimilla painoilla ja arvostelee sen mukaan. Tavoite ja toteutus, kaksi eri asiaa. Omilla pojilla toisella oli vaihtelua, toisella ei, mutta yläasteella oli kummallakin, kun sattui sama ope. Nuoremman pojan luokalla open vaihtuminen tiesi sitä, että monella numero nousi kutosesta kasiin, kun kilpailun sijaan alettiin opettaa ja vaihtelua oli paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 9, jos teidän liikuntatunneilla ei opeteta tai ohjata millään tavalla, niin teidän opettajanne ei ole ammattitaitoinen. Arvelen kyllä, että sinä niin kuin monet muutkin ette edes kiinnitä huomiota siihen, mitä opettajanne sanoo tai tekee. Pölisette omianne naama nurtulla, kun taas pitää ...
AP, onko sinulla koskaan käynyt pienessä mielessäsi, että kaikille kiva ei tarkoita samaa kuin sinulle ja hengenheimolaisillesi. Mitä te sitten haluaisitte tehdä liikuntatunneilla? Et ehdottanut mitään, joten epäilen, että teillä ei ole mitään ehdotusta. Mieluiten lusmuilisitte nurkan takana korsi porsaan suussa. Liikunnassa on harvoin hitaasti oppivia, useimmiten vain laiskoja lusmuja, jotka eivät "jaksa" kuunnella ohjeita. Jos asennoituisitte positiivisesti koululiikuntaan, niin se ei ehkä olisikaan niin kamalaa kuin kuvittelet ja valitat. Opetuksen tavoitteena on tutustuttaa oppilaat erilaisiin liikunta- ja urheilumuotoihin ja toisaalta olla myös virkistävä tuokio iänikuisen tunnilla istumisen vastapainona.
Vanhemmat, miksi tartutatte lapsiinne negatiivisen asenteen koululiikuntaan muistelemalla, miten kamalaa se oli joskus muinoin. Antakaa jälkikasvunne muodostaa itse oma mielipiteensä. Ei ole opettajasta kovinkaan mieltäylentävää kuulla oppilailta kommentteja tyyliin: Meidän äitikin sanoi, että ... . Pitäkää mutsit mölyt mahassanne. Siten teette lapsillenne palveluksen. Palveluksen teette myös, jos ette laadi omia sääntöjä poissaoloihin tai opetuksen sisältöön.
Terveisin Ope, muttei liikunnanope.
Meidän lapset ovat muodostaneet omat mielipiteensä. Alkuverryttely on niin rankka, ettei jaksa varsinaista liikuntaa ollenkaan, suunnistustunnit pidetään viimeiseen minuuttiin metsässä, ettei sieltä meinaa ehtiä koululle seuraavalle tunnille.
Siis sitä samaa paskaa kuin oli 70-luvulla. Tehkää opettajat palvelus ja kehittäkää asioita ja tuokaa me pois menneisyydestä. Siinä ei tarvita vanhempien mielipiteitä, koska oppitunnit ovat edelleen samanlaisia. Koululiikunta on ja pysyy kamalana. Tämä johtuu siitä, että liikunnanopettajat ovat entisiä koulukiusaajia ja nyt heille oikein maksetaan siitä, että kiusaavat.
Vierailija kirjoitti:
Nro 9, jos teidän liikuntatunneilla ei opeteta tai ohjata millään tavalla, niin teidän opettajanne ei ole ammattitaitoinen. Arvelen kyllä, että sinä niin kuin monet muutkin ette edes kiinnitä huomiota siihen, mitä opettajanne sanoo tai tekee. Pölisette omianne naama nurtulla, kun taas pitää ...
AP, onko sinulla koskaan käynyt pienessä mielessäsi, että kaikille kiva ei tarkoita samaa kuin sinulle ja hengenheimolaisillesi. Mitä te sitten haluaisitte tehdä liikuntatunneilla? Et ehdottanut mitään, joten epäilen, että teillä ei ole mitään ehdotusta. Mieluiten lusmuilisitte nurkan takana korsi porsaan suussa. Liikunnassa on harvoin hitaasti oppivia, useimmiten vain laiskoja lusmuja, jotka eivät "jaksa" kuunnella ohjeita. Jos asennoituisitte positiivisesti koululiikuntaan, niin se ei ehkä olisikaan niin kamalaa kuin kuvittelet ja valitat. Opetuksen tavoitteena on tutustuttaa oppilaat erilaisiin liikunta- ja urheilumuotoihin ja toisaalta olla myös virkistävä tuokio iänikuisen tunnilla istumisen vastapainona.
Vanhemmat, miksi tartutatte lapsiinne negatiivisen asenteen koululiikuntaan muistelemalla, miten kamalaa se oli joskus muinoin. Antakaa jälkikasvunne muodostaa itse oma mielipiteensä. Ei ole opettajasta kovinkaan mieltäylentävää kuulla oppilailta kommentteja tyyliin: Meidän äitikin sanoi, että ... . Pitäkää mutsit mölyt mahassanne. Siten teette lapsillenne palveluksen. Palveluksen teette myös, jos ette laadi omia sääntöjä poissaoloihin tai opetuksen sisältöön.
Terveisin Ope, muttei liikunnanope.
Mun vanhemmat ei koskaan olleet negatiivisia liikunnasta vaan aina kannustavia ja veivät uimaan, luistelemaan, hiihtämään, pelaamaan sulkapalloa jne jne jne kun kasvettiin.
Sitten menin kouluun ja luulin että liikunta on yhtä hauskaa ja en olisi ollut enemmän väärässä. Jokainen asia tehtiin veren maku suussa ja jokainen asia mitattiin ja aina piti kisata kuka on paras ja hyvä. Sen sijaan että oltaisiin tutustuttu liikuntaan laajasti ja niin että kaikille olisi löytynyt laji joka kiinnostaa ja missä on hyvä niin tehtiin vain todella suppeasti kaikkea ja mitattiin kerran vuodessa Cooper ja lihasjutut. Ja liikuntaa kun on niin montaa lajia ratsastuksesta golfiin joista jotkut saattaa kiinnostua niin minusta nekin pitäisi käydä kokeilemassa.
Onko ihme että ihmisten motivaatio on nollassa kun kaikki on kisaa, mittaamista ja aina niitä samoja vanhoja lajeja joista jo tietää ettei niistä pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululiikunta on laillistettua koulukiusaamista. Jos joku ei ole innostunut liikunnasta, niin siellä ei ainakaan innostu. Itselleni koululiikunta oli 12 vuoden helvetti. Ajattelin aina, että kun tämä paska jonain päivänä on ohi, en liiku enää ikinä. Päätös on pitänyt. Ikää on 54v ja BMI melkein saman. Siitä huolimatta minulla on vakituinen työpaikka, mikä nykypäivän Suomessa ei ole itsestäänselvyys.
Koululiikunnassa en oppinut mitään. Siihen aikaan sanottiin, että koululiikunnan tarkoitus on opettaa mitä lajeja voi aikuisena harrastaa. Minulle se opetti mitä kaikkia lajeja voi aikuisena inhota. Omat lapset inhoavat myös liikuntaa, koska "opetusmenetelmät" ovat edelleen samat kuin 70-luvulla, sanokoon OPSit mitä vaan. Koska ope itse on hyväkuntoinen, mennään hänen tahtinsa mukaan. Luuletteko, että kun sitä huonokuntoista oikein rääkätään ja höykytetään ja vielä irvaillaan, niin siitä se innostuu liikkumaan myös vapaa-ajalla? Kuopus käy lukiota toista vuotta ja hänellä on tässä jaksossa lukion ainoa liikunnan kurssi (ei tanssi vanhojen tansseja ja kuvislukiossa saa korvata 8 pakollista kurssia kuviksella, joten hän korvaa toisen liikan kurssin) ja sitten on hänenkin osaltaan kärsimysnäytelmä ohi.
Kansanterveyttä ei koululiikunnalla edistetä, joten ainoa tavoite on oppilaan kiusaaminen. Ai niin, ja tietysti niiden lukuaineissa vitosia saavien pitää saada yksi hyvä numero todistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa eri lajien parhaat yleensä harrastavat kyseistä lajia vapaa-ajallaan. Koulussa yhtä lajia on vain muutaman kerran vuodessa ei siinä ehdi taitoja kunnolla oppia, jos ei itse harrasta.
Siksi pitäisikin opetella niitä perustaitoja tai sitten liikutaan sillä tavalla, että jokainen saa liikuntaa. Lähdetään vaikka kävelemään tai hölkkäämään, sen jokainen osaa. Ei matikkaakaan aloiteta yhtälön ratkaisemisesta.
Mutta matematiikassakin edetään ja kaikki niitä yhtlöitä laitetaan ratkaisemaan, vaikka eivät osaisikaan.
Joo, mutta niitä huonoimpia ei laiteta taululle koko luokan eteen ratkaisemaan tehtävää, jota he eivät osaa, niin, että opettaja huokailee ja luokkakaverit kuiskuttelevat ivallisia kommentteja. Eikä kahta matematiikassa hyvää oppilasta päästä tekemään luokan jakoa joukkueisiin niin, että kumpikin valitsee vuorollaan parhaimman vielä jäljellä olevista, ja lopuksi molemmat riitelevät, kumpi joutuu ottamaan joukkueeseensa sen viimeiseksi jääneen. Liikunnassa tämä on edelleen ihan tavallista.
Minäkin inhosin liikuntaa kouluaikana, vaikka en edes ollut huonokuntoinen. Cooperin testissä olin parhaimpien joukossa. Mutta lähes kaikki tunnit pelattiin pallopelejä. Olen syntyjäni hidas ja kömpelö, joten en pärjännyt niissä. Miksi en saanut juosta muutaman kilometrin juoksulenkkiä kentän ympäri sillä aikaa, kun muut pelasivat pesäpalloa? Se olisi nostanut kuntoakin paljon enemmän kuin seisoskelu pesäpallokentällä.
No täällä keskustelijat eivät oikeasti tiedä nykyisestä koululiikunnasta mitään. Cooperin testit lopetettiin, oppilaat eivät ole tehneet joukkuejakoja enää vähään aikaan ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei pituushypyssäkään enää mitata hyppyjen pituuksia. Uusi OPS.
Ja viime vuonna esim. oma lapseni sai peruskoulun päättötodistukseen 10liikunnasta vaikkei ole pallopelivirtuoosi, vaan enemmän yksilöliikkuja. Mutta asenne taisi silti olla kohdallaan. Toisen ala-asteikäisen lapseni luokalla oppilaat pitivät itse monia liikuntatunteja toisilleen sisältäen esim. jalkapalloa, tanssia ja voimistelua. Ja useampi aiemmin yläasteella olleet kaksi lastani ovat liikuntatunneilla tutustuneet lajeihin tosi monipuolisesti sisältäen esim. golfia, ratsastusta, keilailua, kehonhuoltoa, kamppailulajeja, akrobatiaa ja kaikkea muutakin kuin vain normeja perinteisiä koululajeja.
Taitaa täällä keskustella väki, joka vaan muistelee omaa kouluaikaansa, eikä ole nykykäytännöistä tietoinen.
Tytär valitti viimeksi kaksi viikkoa sitten sitä kun koulussa muodostetaan joukkueet niin että kaksi valitaan ensin ja he valitsevat vuorollaan sitten jäsenet. Hänet valitaan yleensä yhtenä viimeisistä koska on kömpelö. Cooperin testi tehtiin viimeksi keväällä ja opettaja mittaa heillä vieläkin ihan kaiken. Esim sen kuinka monta punnerrusta ja vatsalijasta jaksoi tehdä.
Ei siitä pitkää aikaa ole kun lehdisssä uutisoitiin tuosta että cooperin testit lopetetaan uuden Opsin myötä, eli tästä syksystä. Tuo että kaksi oppilasta valitsee joukkueet on jo sitten todella vanhakantaista. Kellään lapsistani, jotka ovat viime vuosina käyneet viittä eri koulua eri luokka-asteilla ei ole tuota ollut. Nuo lihaskuntotestit ovat olleet, mutta niissä ei ole ollut toisiin vertailua, vaan tehty lukukauden/kurssin alussa ja sitten lopussa, jolloin katsottu miten itse on kehittynyt.
Mutta toisaalta uusi OPS toi nyt oppilaiden oman arvioinnin ja oppilaiden keskinäiset palautteet meillä lapsille niin, että luokkakaverit opettelevat antamaan palautetta toisilleen- tosin meillä tämä ollut vielä lähinnä lukuaineissa, eikä liikunnassa.
Uusi OPS ainakin täällä alkoi jo 2016 syksyllä eli vuosi sitten ja silti meno on sama liikunnassa kun itsellä 90 luvun lopussa ja 2000 alussa
Juu totta, uusi OPS alkoikin jo aiemmin. Jotenkin tuntui että oli vasta hetki sitten. Meillä siitä pidettiin erikseen tiedotustilaisuuksia sekä ala- että yläasteella. Kerrottiin miten se tulee vaikuttamaan koulunkäyntiin ja meidän lapsilla on ollut muutosta paljonkin esim. projektiluontoisissa töissä, sekä tuossa että opettelevat arvioimaan omia suorituksia, että kavereiden suorituksia. Ja taisi meillä loppua lapsilta sekä juoksu-, että uinticooperit jo vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä lueskellessa olen tyytyväinen ettei itselläni tai lapsillani ole vastaavaa myrkyllistä katkeruutta mitään kouluaineita kohtaan. Opettajia on ollut parempia ja huonompia, sekä aineita vaikeampia ja helpompia. Jokaisesta on päässyt yli puhumalla ja menemällä eteenpäin. Ei ole lopuksi jäänyt sitten painamaan mikään, vaan opetuksesta jääneet puutteet on korjattu sitten myöhemmin opiskelemalla kovemmin. Ja on osattu olla itselle myös armeliaita, eikä odotettu että pitäisi olla hyvä kaikissa aineissa.
Liikuntatunneilla ei opita mitään. Hyvin olen elämäni selvinnyt pelaamatta pallopelejä tai muutakaan. Kävelyllä käyn, mutta kävelemään opin jo alle -vuotiaana, joten siitäkään ei koulu voi ottaa kunniaa.
Koululiikunta todellakin on laillistettua koulukiusaamista. Se ei ole muuttunut miksikään sitten omien kouluaikojemme. Samalla tavalla lapset nauravat toistensa suorituksille ja jättävät huonot ja epäsuositut esim. pallopelien ulkopuolelle syöttämällä vain kavereilleen. Minua kiusattiin koulussa koko yläaste ja osa ala-asteesta. Jostain syystä kiusaajat eivät nauraneet fysiikan tunnilla minulle, mutta yläasteella tihrustin itkua joka ikisen liikuntatunnin jälkeen.
Koululiikuntaa ei voi verrata vaikkapa matikkaan tai biologiaan, koska liikuntatunnilla ollaan julkisesti esillä. Ei matikan koettakaan tehdä taululla kaikkien tuijottaessa ja matikkanerojen tirskuessa ja huokaillessa ja jonkun valiettaessa suureen ääneen, että sun takias me hävittiin TAAS. Matematiikassa heikommin menestyä voi saada tukiopetusta. Koululiikuntatraumat vievät myös viimeisenkin innostuksen harrastaa liikuntaa vapaa-ajalla. Kenenkään terveydelle taas ei ole haitallista, jos ei kouluaikojen jälkeen innostu harrastamaan matikkaa tai kieliä.
Mielestäni liikunnasta ei tule luopua kokonaan. En vaan ymmärrä, miksi siitä ei saada kaikille mukavaa. Ylisuuret ryhmät ovat tietysti yksi syy. Isossa joukossa on niin erilaisia lapsia ja nuoria, että sitä on mahdotonta saada mukavaksi kaikille. Osa on näitä suomenmestareita ja sitten on lapsia, jotka kokevat tunnit vaikeiksi esim. motoristen vaikeuksien tai vaikka liikunnan puutteen tai ujouden ja jännittämisen takia. Vaikea siinä on kenenkään innostua kokeilemaan, jos paremmat nauraa tirskuvat vieressä.
Oppilaille pitäisi laatia henkilökohtaiset kehitysohjelmat liikunnassa, jotta pystyvät seuraamaan miten oma kunto kehittyy, miten lihakset kehittyy, miten motoriikka ja kordinaatio kehittyy, tasapaino jne.
Eikä siihen riitä tunti viikossa. Pitäisi olla useampana päivänä viikossa.
Tässä olisi myös se hyvä puoli, että se auttaisi lapsia keskittymään koulussa.
Ai että cooperit lopetettu vai. Ei ole tieto mennyt mun pojan kouluun. Joutui juoksemaan kahdesti tänä syksynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa eri lajien parhaat yleensä harrastavat kyseistä lajia vapaa-ajallaan. Koulussa yhtä lajia on vain muutaman kerran vuodessa ei siinä ehdi taitoja kunnolla oppia, jos ei itse harrasta.
Siksi pitäisikin opetella niitä perustaitoja tai sitten liikutaan sillä tavalla, että jokainen saa liikuntaa. Lähdetään vaikka kävelemään tai hölkkäämään, sen jokainen osaa. Ei matikkaakaan aloiteta yhtälön ratkaisemisesta.
Mutta matematiikassakin edetään ja kaikki niitä yhtlöitä laitetaan ratkaisemaan, vaikka eivät osaisikaan.
Joo, mutta niitä huonoimpia ei laiteta taululle koko luokan eteen ratkaisemaan tehtävää, jota he eivät osaa, niin, että opettaja huokailee ja luokkakaverit kuiskuttelevat ivallisia kommentteja. Eikä kahta matematiikassa hyvää oppilasta päästä tekemään luokan jakoa joukkueisiin niin, että kumpikin valitsee vuorollaan parhaimman vielä jäljellä olevista, ja lopuksi molemmat riitelevät, kumpi joutuu ottamaan joukkueeseensa sen viimeiseksi jääneen. Liikunnassa tämä on edelleen ihan tavallista.
Minäkin inhosin liikuntaa kouluaikana, vaikka en edes ollut huonokuntoinen. Cooperin testissä olin parhaimpien joukossa. Mutta lähes kaikki tunnit pelattiin pallopelejä. Olen syntyjäni hidas ja kömpelö, joten en pärjännyt niissä. Miksi en saanut juosta muutaman kilometrin juoksulenkkiä kentän ympäri sillä aikaa, kun muut pelasivat pesäpalloa? Se olisi nostanut kuntoakin paljon enemmän kuin seisoskelu pesäpallokentällä.
No täällä keskustelijat eivät oikeasti tiedä nykyisestä koululiikunnasta mitään. Cooperin testit lopetettiin, oppilaat eivät ole tehneet joukkuejakoja enää vähään aikaan ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei pituushypyssäkään enää mitata hyppyjen pituuksia. Uusi OPS.
Ja viime vuonna esim. oma lapseni sai peruskoulun päättötodistukseen 10liikunnasta vaikkei ole pallopelivirtuoosi, vaan enemmän yksilöliikkuja. Mutta asenne taisi silti olla kohdallaan. Toisen ala-asteikäisen lapseni luokalla oppilaat pitivät itse monia liikuntatunteja toisilleen sisältäen esim. jalkapalloa, tanssia ja voimistelua. Ja useampi aiemmin yläasteella olleet kaksi lastani ovat liikuntatunneilla tutustuneet lajeihin tosi monipuolisesti sisältäen esim. golfia, ratsastusta, keilailua, kehonhuoltoa, kamppailulajeja, akrobatiaa ja kaikkea muutakin kuin vain normeja perinteisiä koululajeja.
Taitaa täällä keskustella väki, joka vaan muistelee omaa kouluaikaansa, eikä ole nykykäytännöistä tietoinen.
Tytär valitti viimeksi kaksi viikkoa sitten sitä kun koulussa muodostetaan joukkueet niin että kaksi valitaan ensin ja he valitsevat vuorollaan sitten jäsenet. Hänet valitaan yleensä yhtenä viimeisistä koska on kömpelö. Cooperin testi tehtiin viimeksi keväällä ja opettaja mittaa heillä vieläkin ihan kaiken. Esim sen kuinka monta punnerrusta ja vatsalijasta jaksoi tehdä.
Ei siitä pitkää aikaa ole kun lehdisssä uutisoitiin tuosta että cooperin testit lopetetaan uuden Opsin myötä, eli tästä syksystä. Tuo että kaksi oppilasta valitsee joukkueet on jo sitten todella vanhakantaista. Kellään lapsistani, jotka ovat viime vuosina käyneet viittä eri koulua eri luokka-asteilla ei ole tuota ollut. Nuo lihaskuntotestit ovat olleet, mutta niissä ei ole ollut toisiin vertailua, vaan tehty lukukauden/kurssin alussa ja sitten lopussa, jolloin katsottu miten itse on kehittynyt.
Mutta toisaalta uusi OPS toi nyt oppilaiden oman arvioinnin ja oppilaiden keskinäiset palautteet meillä lapsille niin, että luokkakaverit opettelevat antamaan palautetta toisilleen- tosin meillä tämä ollut vielä lähinnä lukuaineissa, eikä liikunnassa.
Uusi OPS on käytössä yläkoulussa vasta seiskaluokkalaisilla, voihan olla, että edellisen kirjoittajan tyttö on jo kasilla tai ysillä. Alakoulussa tuskin cooperia juostaan, ainakaan omani ei ole juossut ikinä (nyt seiskalla).
Tytär valitti viimeksi kaksi viikkoa sitten sitä kun koulussa muodostetaan joukkueet niin että kaksi valitaan ensin ja he valitsevat vuorollaan sitten jäsenet. Hänet valitaan yleensä yhtenä viimeisistä koska on kömpelö. Cooperin testi tehtiin viimeksi keväällä ja opettaja mittaa heillä vieläkin ihan kaiken. Esim sen kuinka monta punnerrusta ja vatsalijasta jaksoi tehdä.